malli1930.fi

2022 Pääsiäinen Forssassa

By

Perinteisesti Forssan kerho on järjestänyt kaksi keräilytapahtumaa vuosittain, toisen pääsiäisenä ja toisen pyhäinmiesten päivänä, jonka nimi kaiketi nykyään on pyhäin päivä ja populäärikulttuurissa Halloween… eli siinä missä McDonalds eli mäkkäri on puskenut suomalaiseen tietoisuuteen ravitsemusalalla on halloween sivuuttamassa kirkollisen juhlapyhän vastaavasti. Kristillisten pyhimysten ja marttyyrien muistoksi vietetty juhlapäivä on muuttunut naamari päässä juoksemiseksi ja karkkien kerjäämiseksi. Kaikki edistys ei ehkä olekaan edistystä, totean paatoksellisesti ja riskeeraan tulla määritellyksi kalkkikseksi… sana, jonka sisältö ei ehkä aukea niille meistä, jotka eivät ole nähneet aivoista otettua magneettikuvaa – nimittäin aivoissa tosiaan on kalkkisaostumia ja niitä on wanhemmilla ihmisillä enemmän. Tähän totean, että siinä missä vähän kalkkia parantaa maan kasvua, niin se tuskin vähäisessä määrin haittaa aivoissakaan. On aika siirtyä lääketieteellisestä filosofiasta filatelian pariin…

Forssassa siis järjestettiin taas, korona-viruksen aiheuttaman tauon jälkeen keräilytapahtuma – paikkana oli Kuhalankadun kiinteistö, perinteiseen tapaan. Kun hieman ennen kymppiä saavuimme paikalle, oli sali jo täynnä myyntipöytiä ja piha ammuttu täyteen autoja. Myös aivan lähialue oli paikoitettu täyteen. Paikka kuitenkin löytyi helposti. Aikaisimmat linnut olivat metsästämässä matoa kuulemma jo yhdeksän aikoihin. Itse olen aina naurahtanut näitä juttuja, nimittäin harvemmin käy niin, että olen tyhjin käsin mistään lähtenyt ja kauppiaat, jotka tietävät mitä keräilen, tietävät myös, että maksan paremman hinnan hyvästä kohteesta kuin jobbarit, jotka aamutuimaan laukkaavat etsimässä tarjouksia… eli maineen rakentaminen hyvänä ostajana on yhtä tärkeää keräilyssä kuin maineen rakentaminen hyvänä myyjänä.

Paikalla oli viitisentoista myyjää, tällä kertaa ei ruotsalaisia ja yksi paikka oli jäänyt myymättä = yksi kulma oli tyhjänä. Se mikä oli heti selvää, oli se, että monella myyjällä oli päässyt sopivasti kerääntymään ”uutta” tavaraa ja siksi katsottavaa oli tavallista enemmän. Kaukaisimpana vieraana Juhani Kemi oli saapunut Pohjoisesta Forssaan. Hämeenlinnan kerho oli pöydällä mukana, Tampereelta oli useampia myyjiä, Pertti Hurmerinta oli tyypillisine laatikoineen paikalla ja Apollolta oli useampia jäseniä myymässä kortteja. Juhani Pietilä oli paikalla Turusta.

Huomionosoitus ojennetaan toiminnasta Forssalaisen keräilyn hyväksi

Kun tapahtuma oli ollut auki jonkun hetken, pidettiin lyhyt seremonia, jonka anti oli tunnustuksen ojentaminen Olli Saariselle, joka on toiminut Forssassa monella tapaa pitkän aikaa erityisesti korttikeräilyn ”virstanpylväänä” ja Huutokortti-huutokaupan taustavoimana. Onnea Ollille ja kiitos tehdystä työstä. Huutokortti oli tällä kertaa ”fiksu” nimittäin huutokaupalta tuli viesti pari päivää ennen Forssan tapahtumaa siitä, että jos joku haluaisi nähdä jonkun kohteen ”livenä” ennen huutokaupan päättymistä, se olisi mahdollista pyytämällä kohde nähtäväksi keräilytapahtumaan. Itsekin käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja sain nähdä minua kiinnostaneen kohteen ja pääsin tarkastamaan kohteen kunnon.

Kävin itsekin myyjien tiskejä läpi ahkerasti ja tein muutamia löytöjäkin. Näistä esiteltäköön tässä yhteydessä kaksi. Ensimmäinen löytö oli lentokuori Tuusulasta 6.12.1944 Linköpingiin, Ruotsiin. Kuori jatkaa samaa ”linjaa” kuin Turun Kevät – tapahtumasta löytämäni kuori, eli jatkosodan päättymiseen liittyviä erikoisia lentopostin aikoja loppuvuodesta 1944. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin, kuljetti 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana lentopostia vain kaksi kertaa viikossa linjalla Hyvinkää – Turku – Tukholma liikennöinyt ruotsalainen ABA. Aero sai luvan lentää 21.12.1944, mutta aloitti lennot vasta vuoden 1945 puolella. Turun Kevät kirjoituksen yhteydessä esitelty kuori oli kulkenut lokakuussa 1944, jolloin ABA lensi kerran viikossa reitillä Hyvinkää – Tukholma; tämä nyt löytynyt kuori on siis ”erilainen”, koska se on lentänyt eri reittiä, vaikka päämäärä ja lähtökenttä Suomessa ovatkin olleet samat. Lisäksi joulukuussa 1944 on ”varmaa”, että lentoja lensi vain ABA. Rehellisyyden nimissä on todettava, että vuoden 1944 lopun lentokuoret Ruotsiin eivät ole erityisen harvinaisia ja niitä saa hankkia edullisesti. Silti niihin liittyy lentopostihistoriallista kiinnostavuutta, sillä ajat olivat erikoiset, ja tietoa näiden aikojen lentotoiminnasta on tullut yleiseen tietoon vasta Pokelan ja Keturin lentopostikirjan julkistamisen yhteydessä. Näiltä osin herrat (R.I.P.) tekivät suuren palveluksen suomalaiselle postihistorialle.

ABA:n koneella Ruotsiin lentänyt lentokirje. Kirjeen taksa oli 3,50mk ja lentolisä 2mk, yhteensä 5½mk. ABA oli ainoa lentoyhtiö, joka lensi Suomeen 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana, reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma.

Sen verran vielä tästä kohteesta, että siinä on paljon asiaa – M30 merkit on leimattu maamme 27. itsenäisyyspäivänä, kuori on sensuurin tarkastama (Sensuurinumero ilmeisesti 99) Turussa ja siis lentänyt Turusta Tukholmaan, ja siinä on kaksi 1944 joulumerkkiä lentolipukkeen lisäksi. Jollakin tavalla kohteessa on paljon hyvää. Mikäs tässä on omaansa kehuessa!

Toinen kohde löytyi saatesanoilla ”Onko mitään uutta?” – ”Ei siellä mitään ole”… ja tästä voidaan päätellä, että kävin keskustelua taas Juhani Pietilän kanssa, jolla on aina jotakin! Kun myyjä on itse kovan luokan keräilijä, jolla on hyvä silmä noukkia ”kuleksimasta” sopivasti tavaraa, on helppoa ymmärtää miksi myytävänä tavaran laatu ja kiinnostavuus ovat usein korkealla.

2mk keltainen yksin postikortilla Saksaan. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen postikortin taksa (1.9.1942 – 5.9.1944) 2,00mk. Kortista tekee kiinnostavan sille lyöty ”Lb” sensuurileima.

Juhanilla oli taas mielenkiintoista postihistoriaa mukanaan, korttikansioiden lisäksi. Tällä kertaa löysin Saksaan 1944 lähetetyn postikortin hänen laatikostaan, jolle oli lyöty Berliinin ”Lb” sensuurileima. Tätä sensuuria käytettiin pankki- ja virkapostin sensurointiin, mutta sitä on käytetty ilmeisesti joskus myös tavallisen postin sensurointiin. Ilmeisesti resursseja on jaettu sensuuritoimistossa ja joko leima on liikkunut tai sensuuri ja leima ovat liikkuneet osastolta toiselle tai sensuroitavaa postia on ohjattu osastolta toiselle. No, joka tapauksessa tämän lähetyksen juttu on tuo sensuuri – itse lähetys on tyypillinen ajankohdalleen taksansa ja käytetyn merkin osalta.

Kun kävi vielä silläkin tavalla, että eräs keräilijäkolleega tuli tyytyväiseksi, kun löysin hänelle sopivan paremman kohteen ja päätti tarjota sillileivän ja kaffet, niin oma päiväni saavutti suorastaan ”korkeamman tilan”. En usko, että atomitasolla olin mitenkään erityisessä viritystilassa, mutta hyvä mieli vapautui tyytyväisyytenä. Ennen lähtöä käytiin vielä keskustelua tulevasta Liittokokouksesta muutamien kerhojen edustajien kanssa.

Huutokauppoja huutokauppoja!

By

Jostain kuului korviini männäpäivänä vanha pastillimainos, eli legendaarinen Lontoorakeiden mainos, jossa huonohampainen herra englannin herra mainosti pastillia kaksikerroksisen linja-auton muodostaessa taustamaisemaa. Viime aikoina on huutokauppoja sadellut aika tahtiin, mutta ikävä kyllä M30 osalta on ollut kyse nimen omaan raekuuroista, eli vähän aikaa satelee, mutta sekin mitä on tullut sulaa nopeasti – vähän samoilla fiiliksillä olen joutunut katselemaan tarjontaa… katsotaan mitä viimeaikojen huutokauppasateessa on näkynyt.

Nostan tässä muutamia kohteita aika sattumanvaraisesti ja käyn kaikki viisi suomalaista huutokauppaa läpi, jotka sitten viime blogin ovat päättyneet. Aloitetaan Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta, jossa mieleen painuvin juttu oli loistoleimaisen 35mk Olavinlinna-merkin hinnan nousu sataan euroon kympin pohjista. Oma osaamiseni ei riittänyt määrittämään kohteelle satasen hintaa, mutta markkinat osasivat määrityksen tälläkin kertaa.

Sataseen noussut loisto. Kuva JFP:n huutokauppojen sivulta.

Yhteensä JFPn huutokaupassa oli kolmisenkymmentä M30 kohdetta, joista kaupaksi meni ehkäpä puolet. Kohteiden joukossa ei ollut mitään ihmeellistä M30 tavaraa.

SP-Lehden huutokauppa aukesi pian edellisen isomman huutokaupan päättymisen jälkeen – kyseessä olikin ehkäpä ns. väli-huutokauppa. Tämä ”väli”-status piti paikkaansa ainakin M30 osalta, sillä juuri mitään erityisen kiinnostavaa ei myytävänä ollut. Muutamia siirtymiä oli myytävänä ja 5mk Olavinlinna-merkin siirtynyt pystypari myytiin 21 eurolla. Myytävänä oli myös erä resuisia Etelä-Amerikkaan menneitä M30 kuoria, joiden vastaanottajana oli sukulaiseni. Päätin ostaa nämä lähinnä vastaanottajan takia ja lisäksi siksi, että jos mukana olisi kolmekin ehjää Etelä-Amerikkaan kulkenutta M30 kohdetta, voisin itselleni selittää miksi menin maksamaan 30 euroa + kulut tästä nipusta. Nipusta löytyi muutama suurin piirtein ehjä kuori ja Argentinaan sekä Brasiliaan kulkeneiden lisäksi myös pari kohtalaisen ehjää Kanarian Saarille kulkenutta kuorta. Ikävä kyllä näistä Kanarian kuorista kaksi kolmesta oli väärataksaisia.

30 euron edestä Etelä-Amerikan reuhakkeita. Mukana joku ehjäkin. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Siinä missä M30 osalta ei myytävänä ollut erikoisempaa, täytyy todeta, että M17 lentopostikohteista, joita myytävänä oli muutamia, huudeltiin taas pidemmän kaavan kautta. Hinnat kohosivat aika korkealle ja tavara vaihtoi tehokkaasti omistajaa.

Lahden kerhon huutokauppa nro. 119 tarjosi viitisenkymmentä M30 kohdetta asialle osoitetussa osastossa. Pääasiallisesti myytävänä oli postihistoriaa, mutta myös joitakin filateliakohteita. Filatelian myynti oli noin puolet ja postihistoriassa saman verran. Yksi kiinnostava kohde oli Virosta 1938 Suomeen lähetetty kuori, joka oli mennyt lunastukseen. Kuori oli myytävänä alueella ”posti ulkomailta Suomeen”.

Lunastukseen mennyt kirje Virosta Suomeen 1938. Kuva Lahden HK:n sivuilta.

Kirjeestä kiinnostavan tekee se, että sen lähettämisen aikaan Suomen ja Viron välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus, jonka taksat oli määritelty kirjepostin osalta omikseen. Kyseinen kohde, jossa lunastuksessa on käytetty M30 merkkejä, on hyvä esimerkki Virosta Suomeen tulleesta sopimuksen mukaisesta kohteesta ja siitä miten lunastustilanteessa lunastuksen laskenta meni. Lunastukseksi oli merkitty 1,35mk. Ulkomailta tulevien kohteiden laskenta tapahtui siten, että lunastusmaksu ilmoitettiin kultafrangeina, joka sitten lunastuksen keräävässä (kohde)maassa muunnettiin paikalliseksi valuutaksi. Tällä kirjeellä oleva 1,35mk vastasi n. 0,11 kultafrangia, kun yhden kultafrangin muuntohinta oli vuonna 1938 12,00 markkaa.

Hellman huutokaupassa oli Malli 1930 osastolla myytävää yli 40 kohdetta. Mukana myös parempia filateelisia kohteita ja joitakin kiinnostavia lähetyksiä. Filateelisista kohteista korkeimmalle nousi M30 10mk Saimaa-merkin ehdote, joka saavutti 480 euron huutohinnan. Kyse on kohtalaisen harvinaisesta kohteesta, joita kuitenkin tunnetaan muutamia. Ehdotteita voi käyttää merkkimallin esittelyn yhteydessä ja vakavissa filateelisissa kokoelmissa niitä käytetään myös esitteltäessä siirtymää seuraavaan merkkimalliin. Eli kokoelmalaatuisesta kohteesta on kysymys.

10mk Saimaa-merkin ehdote. Loppuhinta 480€. Kuva Hellman Huutokauppojen sivuilta.

Esittelyarkista leikatut hammastamattomat liimattomat parit (seitsemän erilaista) myytiin 50 euron pohjillaan. Automaattimerkki 10p M30 leijonan numeroimattomasta rullasta tuleva pätkä meni kaupaksi 140 eurolla – hinta oli hyvä, mutta kohdekaan ei ollut huono. Asiasta teki hyvän, kohteelle haettu aitoutus, joka tekee huutamisen mahdolliseksi. Automaattimerkkikohteita myytiin useampiakin ja niiden hinnat nousivat jonkin verran lähtöhinnoista. Voimakkaalla siirtymällä ”varustettu” 50p keltainen automaattimerkki leikkeellä nousi 120 euron hintaan. Tämäkin kohde on kokoelmakelpoinen ja kertoo tarinaa siitä, että automaattien toiminta ei ollut aina suinkaan ”täydellistä” vaan kone saattoi leikata vähän mitä sattuu.

Voimakas automaattimerkin siirtymä. Kuva Hellman Huutokauppojen sivuilta.

Numerokuusilo antierästä nro. 412 eli 2:75mk merkistä, jolla oli näyttävä siirtymä myytiin kohtalaisen kalliilla – hinta nousi aina 210 euroon saakka. Harvinainen ja hyvä kohde. Hammastamattomat liimoitettujen M30 merkkien erikseen myytävänä olleet parit myytiin kaikki. Parempi M30 filatelia vaikuttaa liikkuvan ihan kohtalaisesti.

Postihistoriapuolella myytävänä oli vähemmän ihmeellistä tavaraa, mutta muutamia ihan kiinnostavia kohteita kuitenkin. Toisen painoluokan kirje Saksaan Suomen ja Saksan välisellä sopimustaksalla vuodelta 1943 myytiin 32 eurolla. On jopa hieman yllättävää, että korkeamman painoluokan kirjeet tällä taksalla ovat niin vaikeita. Toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan muutamia, mutta kolmannen painoluokan kirjeitä ilmeisesti vain yksi. Ostaja sai tästä 2. luokan kirjeestä hyvän kohteen kokoelmaansa – kun esitellään tätä Suomen ja Saksan välistä postisopimusta on mukana hyvä olla muitakin kuin ensimmäisen painoluokan kohteita.

Yhdeksän päivän lentotaksan aikana, vuonna 1945 helmikuussa Englantiin lähetetty lentokirje myytiin 50 eurolla. Kohdeselosteessa luki, että taksa olisi ollut voimassa 8 päivää, mutta oikein on yhdeksän. Kuori oli 23.2.1945 leimattu, eli taksa-ajan loppupäästä. Näitä lyhyen lentotaksan kuoria tunnetaan ehkä alle kolmekymmentä. Hyvä kohde lentopostikokoelmaan, eikä erityisen kallis tällä kertaa. Näitä on myyty paljon kalliimmallakin. Lentotaksa muuttui 4mk per 5g hinnasta, joka yhdeksän päivän ajan oli voimassa 2½mk per 5 grammaan, joka jatkui sitten pidemmän aikaa. Tuo 4mk lienee kaikuja aiemmasta sodan aikaisesta 4mk per 20 grammaa taksasta, joka oli voimassa Eurooppaan. Sodan ajalta tällä taksalla Englantiin kulkeneita ei ole, koska postiyhteys sinne oli kiinni – Sveitsiin kulkeneita sitävastoin löytyy.

New Yorkin kauttakulkuleimat
Kiinnostava kohdemaa El Salvador. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Kiinnostava kaukomaan kohde oli vuonna 1933 El Salvadoriin lähetetty kirjattu kirje, joka oli maksettu 5mk Olavinlinna-merkillä ja jonka ulkonäkö oli siisti. Keski-Amerikan maat eivät ole niitä helpoimpia kohdemaita ja kuori oli siksi kiinnostava. Siksi sen hinta nousikin aina 75 euroon saakka. Jos kuori olisi ollut lentokuori, niin sen hinta luultavasti olisi noussut vieläkin korkeammalle. Toinen kiinnostava kaukokohde oli Belgian Kongoon lähetetty lentokuori, jonka myyntihinta oli 45 euroa. Belgian Kongoon tunnetaan jonkin verran siellä satamakapteenina toimineelle kapteeni Klas Roosille lähetettyä postia – myös myyty kohde oli juuri tätä kirjeenvaihtoa. Sille, joka kerää M30 kohdemaita on El Salvador varmasti mukava lisä.

Myös Merkki Albertin huutokauppa ehti päättyä. M30-osastolla oli myytävänä yli sata kohdetta. Näistä suuri määrä oli kymmenen euron lähdöllä myytävänä olleita loistoleimaisia merkkejä. Myyntiprosentista päätelleen on 10 euroa liikaa M30 loistoista… tämä ei kuitenkaan ole yllätys juuri kenellekään, sillä vain vaikeimmat loistot saavuttavat yli kympin hinnan nykyään. Siinä missä nettihuutokaupoissa myydään loistoja jopa alle euron kappale, ei vastaavia kympillä kannata ostella. Kaiken kaikkiaan filateliapuolelta ei noussut mitään erikoista esiin.

Postihistoriapuolella oli muutamia hyviä kohteita. Kotimaan kohteista kiinnostava oli viidennen painoluokan kirje, joka kohdeselosteen mukaan olisi ainoa tunnettu. En osaa ottaa tähän kantaa, mutta sen verran osaan sanoa, että viidennen painoluokan kirje on harvinainen tuttavuus. Viidentoista euron lähtöhinnasta kohde nousi 38 euroon saakka, mitä en pidä kovin korkeana.

Vakuutettu viidennen painoluokan kirje. Myyntihinta 38 euroa. Kuva Merkki-Albertin huutokaupasta.

Muuta myytyä oli mm. pikana lähetetty asiakirja kotimaassa, joka ei suinkaan ole helppo kohde. Ehkäpä 30 euron lähtöhinta oli asetettu hieman korkealle, kohde joka olisi ehkä löytänyt uuden kodin 15 euron lähdöllä jäi nyt myymättä. Saksaan lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje jäi 40 euron pohjilla myymättä – kohteessa ei ollut mitään vikaa, muuta kuin himpun korkea lähtöhinta.

Huutokaupan ylivoimasesti kovin M30 kohde oli myytävänä lentoposti-osastossa ja oli vuonna 1943 Suomesta Prahaan lähetetty lentotavaranäyte. Kohde on kahdesta syystä erinomainen. Ensiksikin tavaranäytteet ulkomaille ovat harvinaisia ja toisekseen kyseinen kohde oli ajanjaksolta, jolloin tavaranäytteen lentolisä oli säädelty Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen tiimoilta siten, että Saksa alusmaineen (joihin Praha ja koko Protektoraatti kuuluivat) kuuluivat samaan lentotaksaryhmään Pohjoismaiden kanssa. Tämä tekee asiasta erittäin kiinnostavan. Tavaranäytteen taksa oli 100 grammaan saakka 2 markkaa ja lentolisä 2mk per 20g. Kyseinen tavaranäyte oli siis alle 40g painoinen. Taksa on kohteella oikein ja kohde on harvinainen. Parhaan tietoni mukaan vastaavia tunnetaan alle viisi kappaletta.

Tämä on jonkinlainen kanuuna ja harvinaisuutensa takia sopiva sekä M30 filateeliseen kokoelmaan 2mk keltaisen merkin kohdalle ja M30 postihistoriakokoelmiin. Kohteen sai joku 190 eurolla, mikä oli aika sopiva hinta.

Muuta kiinnostavaa myytyä edusti Costa Ricaan 1945 lähetetty painotuote, joka meni kaupaksi kahden kympin pohjilla. Kyseinen painotuote oli erään Oriveteläisen keräilijä kauppiaan kirjeenvaihtoa, jota tunnetaan eri maihin paljonkin. Hän lähetti painotuotekorteilla mainoksiaan ympäri maapalloa. Joku saattoi siksi tätä kohdetta välttää, se ei mielestäni ollut tarpeellista, sillä mainosmateriaalin lähettäminen on aivan ”oikea” syy lähettää postia, vaikka kyseessä olikin filatelisti. Summa summarum oli, että tästä Merkki Albertin huutokaupasta jäi kuitenkin täysin selväksi, että lentotavaranäyte oli aivan omaa luokkaansa myytävien kohteiden joukossa tällä kertaa.

Fiilis näistä viidestä huutokaupoasta oli sellainen, että jonkin verran tavaraa liikkuu – ei kuitenkaan paljon ja kanuunoja vähemmän. Jotakin hyvää aina myytävänä näyttää olevan. Sinänsä elämme M30 keräilyn osalta hiukan rauhallisempaa aikaa kuin pari vuotta sitten. Ei kuitenkaan ole niin, etteikö varastojaan voi täydentää, sillä aina silloin tällöin löytyy jotain kiinnostavaa. Mitä tulee muihin merkkimalleihin, niin on todettava, että viimeaikoina M17 lentokohteet ovat saaneet erikoistakin arvonnousua – toki asian ympärillä on tietoisuus kasvanut ja siksi keräilijät ovat kiinnittäneet huomionsa asiaan… eli ”aukkoja täytetään”. M54 osalta on myöskin kauppa käynyt hyvin – paremmat kohteet ovat menneet kaupaksi ja ilmeisesti tälläkin saralla kokoelmia rakennellaan.

Erikseen on huomattava, että on erityisen mukavaa, että ”tapahtumakausi” on taas pystytty aloittamaan, tänään (9.4.) Turussa vietettiin Turun Kevät näyttelyä mukavissa merkeissä… mutta siitä kuulemme ensi kerralla.

Vierailu Jyväskylän kerhossa ja Merkki Albert 62.

By

Nyt useamman rokotekerran ja rajoitusten höllentämisen jälkeen on harrastuksemme ympärillä tapahtuva kerhotoiminta jälleen saanut tuulta siipiensä alle. Tämän tilanteen siivittämänä kävin Keski-Suomen Filatelistiseuran kokouksessa Jyväskylässä pitämässä esityksen aiheesta ”postiyhteys keskeytynyt”. Olimme alun perin sopineet Jyväskyläläisten kanssa, että esitys pidettäisiin joulukuussa 2020, mutta se tuli mahdolliseksi vasta nyt, lähes vuotta myöhemmin. Se ei kuitenkaan haitannut ja esityksestäni huolimatta paikalle kerhoiltaan oli saapunut nopean laskun mukaan yli 30 kerholaista. Keski-Suomen Filatelistikerho kokoontuu Kyllikinkatu ykkösessä Jyväskylän keskustassa, kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Kaupunki ylläpitää kerhotoimintaa varten isohkoa kiinteistöä, jossa vaikutti olevan aktiivista kerhotoimintaa muidenkin kuin filatelistien toimesta. Kiitettävä kädenojennus kerhotoiminnalle yleisestikin, tila-asia on nimittäin monelle kerholle ollut vuosien varrella päänvaivaa aiheuttava asia.

Kun huutokauppa oli naputeltu pääsin esitelmöimään. Noin 45 minuutin ajan kerroin erilaisista postiyhteyksien keskeytyksistä toisen maailmansodan aikana ja vastailin muutamaan kysymykseen. Sain nähdä erään keräilijän esittelemänä erittäin harvinaisen Italiaan jouluksi 1943 lähetetyn postikortin 2mk keltaisella merkillä, joka oli postiyhteyksien keskeytymisen takia lähetetty takaisin lähettäjälleen ja asianmukaisesti leimattu ”keskeytys-leimalla”. Ensimmäinen kysymykseni oli vaistonvarainen ”paljonko tämä maksaa”, mutta vastaus oli se pahin mahdollinen ”ei ole myytävänä”. Ymmärrettävää kyllä, sillä kyseessä oli perheen ”albumista” ystävällisesti minua varten näytille otettu kohde. Hienoa, että sain nähdä tämän helmen. Huomaan näin jälkikäteen, etten ottanut kuvaa kerhosta ja se onkin vähän pöllö juttu.

Kirjattu kirje Helsingistä 7.8.1940 Kobeen, Japaniin. Välirauhan aikana postiyhteys aukesi Moskovan kautta. Taksa: Kirje (20g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-30.9.1942) 2,50mk = 6,00mk. Japani on parempi kohdemaa.

Esityksen jälkeen sain nähdä myös Japaniin välirauhan aikana lähetetyn kirjatun kirjeen. Olin nähnyt saman kirjeen aiemmin eräässä huutokaupassa eräässä erässä ja huutanut huudon, joka vastasi juuri tämän kirjeen hintaa. Jäin neloseksi sillä kertaa (en siis edes kakkoseksi) ja kohde meni ”maailmalle”. Nyt sama kohde sitten tuli vastaan ja kun minulta ilokseni kysyttiin, että kiinnostaako ostaa, tarjosin likimäärin saman kuin millä oli aiemmin erän hävinnyt ja kaupat saatiin aikaan. Tyhjin käsin ei siis tarvinnut tälläkään kertaa kotiin lähteä! Jyväskylän kerho on aktiivinen, järjestää näyttelyitä ja tapahtumia sekä auttaa muita kerhoja järjestämään tapahtumia – kokouksessa Kuopion kerhon pj. Pitkänen erikseen kiitti Jyväskyläläisiä laajasta osallistumisesta Savofila-näyttelyn järjestelyihin. Siinä missä seura- ja järjestötoiminta on kautta linjan tässä maassa alamäessä, taistelevat Jyväskyläläiset ainakin omalta osaltaa kaikenlaista nihilismiä vastaan – nostan hattua!

Merkki Albertin 62. huutokauppa päättyi eilen illalla. M30 osastolla oli myytävänä 130 kohdetta. Tämä on kohtalaisen suuri määrä, mutta mukana oli paljon kohtalaisen tavallista tavaraa, mm. joitakin ”loistoleimaisia” merkkejä kympin pohjalla, jotka omassa kirjanpidossani ovat ns. MERKA eli ”melkein erittäin kauniisti” leimattuja… tällainen merka-merkkeily hieman himmentää homman seriösiteettiä. Kauppa ei loistoilla oikein käynyt ja paljon jäikin myymättä. Myymättä jäi 20 euron pohjalla myös 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari, mutta kaupaksi menivät 10mk violetin leijonamerkin loistoleimattu kappale (63 euroa) ja 5mk Olavinlinna-merkin pieni laskos (20 euroa).

Virkakirje, jolle maksettu kirjaus ja vakuutusmaksu. Hämeenlinnasta 25.5.1937 Helsinkiin. Taksa: Kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-30.9.1942) 2,00mk + vakuutusmaksu (-1000mk) kotimaassa (1.1.1935-30.6.1945) 0,30mk = 2,30mk. Kuva Merkki Albertin huutokaupasta.

Kotimaisen postihistorian puolella kiinnostavin lähetys oli nähdäkseni kohdenumerolla 1741 myyty ”2mk ja 10p 3 kpl V-firmakuorella”, joka myytiin 15 euron pohjahinnallaan. Kyseessä oli virkakirje, jolle oli M30 merkein maksettu kirjaaminen ja vakuutusmaksu. Kohde oli joskus ollut kokoelmalehdellä, jonka selityksessä kerrottiin fantastinen tarina taksan muodostumisesta, joka ei tällä kertaa täysin vastannut todellisuutta. Muistettakoon, että vakuutettujen kirjeiden taksassa oli kirjeen lähettämisen aikaan mukana kirjaus. No, joka tapauksessa hyvä kohde on kyseessä, eikä kovin yleinen – ostaja pääsi halvalla. Muuta kotimaassa kulkenutta kiinnostavaa olivat Jäniskosken voimalaitostyömaalta lähetetty kirjattu pakettikortti, jonka hinta nousi hiukan 20 euron pohjistaan (myytävänä ”luovutettu alue” myyntialueella) sekä kolmella 1mk vihreällä leijonamerkillä lähetetty arvoton näyte, jonka leimoista ei saanut mitään selvää ja ilmeisesti juuri siksipä se jäikin myymättä.

Viron taksalla Tallinnaan lähetetty kirje myytiin 12 eurolla ja kirjattu kirje vastaavalla taksalla nousi yli kahden kympin. Hinnat pysyivät maltillisina – vuosien varrella Viron taksaista kirjepostia on tullut vastaan jo jonkin verran, jos kohta kirjatut ja muut lisämaksulliset lähetykset ovat parempia ja tietyillä lisämaksuilla, kuten pikalisällä ja vakuutettuna harvinaisia. Englantiin lähetetty kirjattu pikakirje myytiin 38 euron hintaan ja myöskin Englantiin mennyt pakettikortti vuodelta 1939 kympin pohjilla. Siisti postikortti 12mk punaisen leijonamerkin yksittäispostitteena meni kaupaksi 14 eurolla. Lentopostin osastolla myytiin lento-pikakirje Yhdysvaltoihin, joka oli maksettu 12mk punaisella leijonamerkillä ja frankkeerausleimalla kympin pohjilla. Tämä oli kiinnostava lähetys ja oman näkemykseni mukaan kympillä hyvä ostos sille, joka kohteen nappasi.

Lento-pikakirje Helsingistä 26.4.1954 Detroitiin, Michiganiin, Yhdysvaltoihin. Kuorella merkintä 7g. Frankeerauskoneella 72mk ja 12mk punainen M30 leijonamerkki, yhteensä 84mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.1.1952-31.5.1956) 25,00mk + pikalisä ulkomaille (1.1.1952-31.5.1956) 35,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (1.7.1953-30.9.1957) 2*12,00mk= 84,00mk. Kiinnostava, vaikka ”alakerran” leimakset eivät ole täydellisiä. Kuva Merkki Albertin huutokaupasta.

Kirjallisuuspuolella myytiin M30 käsikirja yli 50 euron hintaan. Tämä on tietysti hieno asia sinänsä, mutta käsittääkseni kirjaa on saatavissa yhä mm. Käpylä Merkistä ja ehkäpä jopa Liitolla on kappaleita myytävänä. Tämä vinkkinä niille, jotka kirjaa kaipaavat!

111. Hellman HK Naantalissa

By

Naantalissa järjestettiin syksyn Hellman huutokauppa, joka Suomen Filateliapalvelun huutokauppanumeroinnin mukaan sai numeron 111. Kaksipäiväisessä huutokaupassa nuijittiin maailmalle perjantaina muu kuin Filatelia ja lauantaina ensin ulkolaista ja sitten suomalaista filateliaa, yhteensä yli kolme tuhatta kohdetta. Olin itse paikalla heti lauantai aamusta käyden ensin läpi kohteita ja sitten odotellen, että minua kiinnostavat kohteet tulisivat myyntivuoroon. Tällä kertaa kävi niin, että en ulkomaiden eristä löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa ja näin olleen olin paikalla ”turhaan” hyvinkin pitkän aikaa. Toisaalta, jos haluaa varmistua asioista on odottaminen varmuuden hinta. Minulla oli mukana kirja, jota lukemalla ja Suomen Filateliapalvelun tarjoaman naposteltavan voimin ei odotus osoittautunut mitenkään erityisen kamalaksi tehtäväksi – kun paikalla oli arvioni mukaan 100 filatelistia, joista suuri osa on tuttuja ei tarvinnut odottaa yksin.

Yllä: Jeffrey Stone ja Linder Trophy

Ennen Suomalaisten kohteiden meklausta, joka alkoi kello 13 pidettiin juhlallinen seremonia, jossa huutokaupassa paikalla olleelle Jeffrey Stonelle ojennettiin Leo Linder trophy hänen pitkäaikaisesta työstään suomalaisen filatelian edistämiseksi, josta esimerkkinä mainittiin Agathon Faberge kirjan englanninkielinen osuus ja uuden taksakirjan englannin kielen tarkistus. Englantilainen Stone on mm. mallin 1875 pitkän linjan keräilijä. Oli mukavaa nähdä, että mies oli aidosti 100% yllättynyt ja hyvin otettu palkinnosta. Mielestäni palkintolautakunta oli onnistunut löytämään palkinnon arvoisen vastaanottajan. Faberge kirjan luomisessa vahvasti mukana ollut kirjan toinen kirjoittaja on jo edesmennyt Kaj Hellman – tätä muistaen Hellman huutokaupat tarjosivat koko huutokauppayleisölle kuohuviinit Jeffreyn kunniaksi.

Mutta siirrytäänpä asiaan, eli malli 1930 merkkien maailmaan. M30 filateliaa oli tällä kertaa Hellmanilla myytävänä yhdentoista kohteen verran, mukana myös harvinaisempia kohteita – neljä kohteista oli ns. esittelyarkkien tavaraa, eräs kohde oli seitsemän eri esittelyarkista leikattua kulmapalaa – tämä myytiin sadalla kymmenellä eurolla ja ostaja sai kaikille kyseisille merkeille ehdotteen kokoelmiinsa. Toinen myytävänä ollut esittelyarkkikohde oli 1,25/50p keltaisen merkin liimaton hammastamaton pari, joka myytiin neljän kympin limitillä. Kahden 10mk Saimaan pystypari esittelyarkista meni jälkimyynnissä kaupaksi 40 eurolla. Myytävänä oli myös 2mk punainen kokonainen esittelyarkki 450€ lähdöllä – tämä jäi huutokaupassa myymättömäksi. Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita – 3½mk oliivin siirtymäpari myytiin 42 eurolla (lim 40) ja 2,75mk violetin siirtymäkuusilo nousi 40 euron lähtöhinnasta aina hulppeaan 520€ saakka, tässä oli siis yli 13 kertainen hinta verrattuna lähtöhintaan – myyjää hymyilyttää. Mielestäni kyseessä oli aika kova hinta.

Yllä: 2,75mk violetin siirtymäkuusilo, 11-1940 nro. 412 – myyntihinta 520€. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Muuta mielenkiintoista filateliaa edusti 10p rullamerkkien kokonainen rulla, joka myytiin hintaan 46 euroa. Käytännössä ainoa tapa päästä käsiksi rullan valmistajan nimikirjoituksiin, jotka löytyvät rullan alusta on ostaa kokonaisia rullia. Postihistoriapuolella kohteita oli kolmisen kymmentä ja näin yhteensä kohteita M30 osastossa olikin noin neljäkymmentä. Kotimaan lähetyksistä ehkä mielenkiintoisin oli painotuotteena lähetetty sanomalehti, jonka postimaksu oli maksettu 3mk vihreällä merkillä – kyseessä on kohtalaisen hyvä käyttö ko. merkille ja muutenkin ”väriä” kokoelmaan antava sanomalehtikohde. Myytiin limitillä 50 euroa. Muuten kotimaisen postin osalta ei ole mitään suurempaa kerrottavaa. Pohjoismaihin menneitä lähetyksiä oli myytävänä kolme, joista kirjattu pika lentokuori Tanskaan myytiin parilla kympillä, joka oli kohteen limitti – kuori oli maksettu pelkästään 1,75/1,25mk keltaisilla päällepainamamerkeillä (5kpl). Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimustaksainen Slovakiaan mennyt postikortti oli myytävänä 40 euron pohjahinnalla. Kortti oli tyypillinen sota-aikainen lähetys, jolla oli näykyvät sensuurilemaukset ja kemiallinen sensuuri. Kyseessä on ehkäpä hieman mitäänsanomattomasta ulkonäöstään huolimatta harvinainen ja vaikea kohde – Slovakiaan menneitä erikoistaksaisia lähetyksiä tunnetaan vain vähän ja tämä on ainoa näkemäni postikortti. Kohteen hinta nousi 85 euroon, eli limitti yli tuplaantui.

Yllä: Postikortti Helsingistä 17.6.1943 Bratilavaan, Slovakiaan. M30 2mk keltainen single, Suomen ja Saksan sensuurit, myös näkyvä kemiallinen sensuuri. Taksa: Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimuksen mukainen postikortin taksa Slovakiaan (1.4.1943 – 5.9.1944) 2,00mk. Alle kymmenen Slovakiaan mennytä erikoistaksaista lähetystä tunnetaan, joista pelkin M30 merkein alle viisi. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä useita kiinnostavia kohteita. Kolmannen painoluokan kirjattu kirje M30 10mk Saimaan yksittäispostitteella myytiin 40 euron pohjahinnalla, 12/10mk violetti yksin kirjeellä Saksaan myytiin 46 eurolla ja toisen painoluokan lentokirje Italiaan vuodelta 1949 meni kaupaksi 20 euron pohjahinnalla. ”Postikorttipuolella” oli myytävänä useita kiinnostavia kohteita – paras näistä oli Helsingistä 1945 Belgiaan lähetetty lentopostikortti 2½mk postikortin pohjataksalla (ehiökortti). Kortti oli merkitty ja leimattu ”By air mail via the United Kingdom”, sensuroitu Englannissa ja tuloleimattu Belgiassa. Kun lentolisäkin oli maksettu 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä, oli tässä kortissa kaikki erittäin nätisti kasassa. Kuten tiedetään on 2½mk pohjataksa postikortilla ulkomaille vaikea löytää, koska maita, jonne 2½mk taksa oli voimassa oli vain muutamia ja sodanaikainen ja sodan jälkeinen postinkulku oli ”takkuilevaa”. Tämä kortti oli laitettu lähtöhinnaltaa kohtalaisen ylös, limitti oli 400 euroa – se ei kuitenkaan hidastanut huutajia ja kortin myyntihinta nousi aina 580 euroon saakka. Asiaa luultavasti auttoi kortin mukana tullut aitoutus.

Yllä: Helsingistä 1.6.1945 Belgiaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen ehiökortti ja 2½mk punainen M30 leijonamerkki, yhteensä 5mk. Leimattu ”By air mail to the united kingdom” ja sensuroitu Englannissa. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk + postikortin lentolisä Englannin kautta Eurooppaan (5.3.1945 – 23.10.1945) 2,50mk = 5,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Toinen erittäin kiinnostava postikorttikohde oli 3mk pohjataksalla Suomeen Sveitsistä lähetetty lentopostikortti, joka oli lähetetty 2½mk punaisen kaksoispostikortin palautusosalla ja 3mk punaisella lisämerkillä, eli yhteensä 5,50mk taksalla Suomeen. Kaksoispostikorttien palautusosa piti leimata lähetysmaassa postimaksuarvokkeen viereen (ei päälle) siksi, että tällöin nähtiin milloin palautuskortti oli lähetetty. Asianmukaisesti leimattu palautuskortti oli käypäinen lähettämiseen vaikka kohdemaan ja lähettäjämaan postitaksa olisi saapumisen ja lähettämisen välillä noussut. Näissä tapauksissa ainoa mahdollisuus todentaa taksan nousua aikaisempi saapuminen oli lähtömaassa tehty leimaus. Kyseisellä kortilla ei tällaista leimausta ollut ja ehkäpä juuri siksi Sveitsistä lähetetty kortti olikin lentolipukkeen osalta sutattu. Kortille oli laitettu 2,50mk edestä lentolisää, mutta suora lentoposti Ranskan kautta Sveitsiin maksoi kortin leimaushetkellä 24.8.1945 3,50mk. Vaikka kortilla luki via United Kingdom, oli reittikin jo muuttunut ja Sveitsiin lentoposti kulki tuohon aikaan Ranskan kautta. Kun kortista puuttui tarpeellinen suomalainen lähetyspäivän leima ja taksakin oli hieman epäselvä, en uskaltautunut täysipainoisesti kisaamaan tästä kortista. Kun kortilla oli vielä Englannin sensuuri, niin ihmetys sen kuin lisääntyi – oliko sensuurileima leimattu jo kortin tullessa Sveitsiin via UK vai mahdollisesti matkalla Suomeen… Lisäksi kortilla luki teksti ”lähetystöposti ja päivämäärä 22.8.1945”, mikä ollessaan paikkaansa pitävä asia kertoisi sitä, että joko posti oli tullut kuriirin mukana tai postin mukana Suomen lähetystöön ja sitä kautta vastaanottajalle Baseliin, mutta mikäli ko. päivämäärä stemmaisi, olisi lentolipuke siinä tapauksessa sutattu jo Suomessa, koska lentolisä olisi ollut liian pieni. Ehiön postiarvoke ja 3mk punainen merkki oli mitätöity ”Basel – Elisabethen” leimalla 22.8.1945 ja toiseen kertaan kortti oli leimattu Baselissa ilmeisesti lähettämisensä yhteydessä 24.8.1945 ”Basel – Briefausgabe”. Mene ja tiedä… joka tapauksessa kortin hinta nousi 270 euroon ja kieltämättä se on mielenkiintoinen kohde. En kuitenkaan itse uskaltanut sitä huutaa. Kortin toisella puolella oli muuten aivan laatuun käypä kirjoituskoneella saksaksi kirjoitettu teksti, joten niiltä osin ei kortissa ollut mitään vikaa. Kaikki 3mk pohjataksaiset postikortit ovat harvinaisia – taksa oli voimassa vain 2 kuukautta ja kun tähän sotketaan lentotaksoja ja kuljetusreittejä ovat ajat vielä lyhyempiä.

Yllä: Mielenkiintoinen Baselista Sveitsistä 24.8.1945 Tammisaareen lähetetty ehiökortin vastausosa, edelleenlähetetty Helsinkiin. Leimoja ja sensuureja… mielenkiintoinen. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 3,00mk + postikortin lentolisä Sveitsiin (10.8.1945 – 23.10.1945) 3,50mk = 6,50mk. Toisaalta oli mahdollisuus lähettää ”via UK” ja lentotaksa oli 2,50mk, jolloin kokonaistaksa 5,50mk… mutta miten tämä tulkitaan – en ota siihen mitään ”kovaa” kantaa. Harvinainen ja mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Olin yllättynyt, kun hyvä 10mk Saimaan singlellä lähetetty lentopostikortti jäi myymättä – kohde oli näyttävä eikä 30 euron lähtöhinta siitä mielestäni ollut liioiteltu. Lentopainotuote Belgiaan 9mk punaisella M30 leijonamerkillä vuodelta 1948 ei mennyt kaupaksi 30 euron pohjalla. Sen verran haluan jälleen kerran palata lentopainotuotteisiin, että totean niiden olevan helposti ajateltua haastavampi keräilykohde. Tämä myytävänä ollut 6mk perustaksainen lentopainotuote on kohtalaisen vaikea kohde singlenä, kun asiaa ajattelen, niin toista en ole tainnut nähdä. Kun kyseessä on Joulukortti, niin monella keräilijällä tulee ns. inhoreaktio ”yleiseen” kohteeseen päällimmäisenä mieleen – tässä tapauksessa reaktio on virheellinen ja johtaa turhaan ylenkatsontaan. Kortti on näköjään mennyt kaupaksi jälkimyynnissä.

Yllä: Yhdysvaltoihin, New Yorkiin 22.12.1947 Turusta lähetetty toisen painoluokan kirjattu lentokirje. Kuorella yhteensä 115mk M30 merkein.  Tullattu USA:ssa ”Collect 10c postage due for customs service” ja 10c lunastusmerkki. Taksa: Kirje (21-40g) Yhdysvaltoihin (1.1.1947 – 31.12.1948)  19,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (15.1.1947 – 31.12.1948) 12,00mk * 8 = 115,00mk. Mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Argentiinaan lähetetty 10mk sinisellä singlellä maksettu kirje meni kaupaksi parin kympin pohjalla – mielestäni hyvä kohde meni tässä edullisesti kaupaksi. Sitävastoin Yhdysvaltoihin vuonna 1947 lähetetty painavampi, kirjattu toisen painoluokan lentokirje, joka oli Yhdysvalloissa tullattu ja tullauksesta maksu kerätty jäi myymättä huutokaupassa. Tällaiset tullatut kirjeet ovat kohtalaisen vaiketa kohteita – kotimaassa tullattuja kirjeitä tunnen n. 10 kappaletta ja tällaisia USA:ssa tullattuja Suomesta lähetettyjä kirjeitä olen nähnyt muutamia. Siinä, missä pakettien tullaamismaksu on kohtalaisen yleinen kohde, ovat tullatut kirjeet vaikeita. Limitti oli 60 euroa, en osaa sanoa pidettiinkö sitä liian korkeana, vai mistä oli kysymys. 15mk Olavinlinna-merkillä maksettu kirje Kanadaan ei tehnyt kauppaansa parin kympin lähdöllä. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja-merkin singlekäytöllä myytiin 40 euron pohjalla, tämä on erinomainen kohdemaa ja hyvä kokoelmakelpoinen kohde tälle merkille.

Erissä oli tälläkin kertaan M30 kiinnostavaa – katselin useampia eriä sillä silmällä, että mikäli hinnat pysyvät aisoissa voisin M30 kohteiden valossa jonkin eristä ostaa, kävi kuitenkin niin, että minulle erien ostamisesta teki likipitäen mahdottoman tällä kertaa se, että muut olivat hanakammin liikenteessä – erät, joissa minua kiinnostavia kohteita oli mukana nousivat hinnaltaan niin kalliiksi, etten pysynyt kisoissa mukana. Esimerkiksi kohde 2608, jossa oli kiinnostavia M30 kohteita nousi yli viidensadan euron ja jännittävän oloinen kohde 1967 kipusi kolmeen sataan. Ostin yhden erän limitillä saadakseni yhden kohteen, toiveeni toteutui, mutta minulle on suuri mysteeri mitä teen erän muilla kohteilla – tämä lienee filatelistien elämän yksi suurista mysteereistä yleisemminkin ajateltuna.

 

 

SFP:n syksyn ensimmäinen huutokauppa

By

Suomen Filateliapalvelun on-line huutokauppa 110 avasi vuoden 2018 syyskauden huutokaupparumban. Tällä kertaa mukana oli jonkin verran mielenkiintoista M30 tavaraa M30 osastossa, vaikka oman kiinnostukseni kärki kohdistui tällä kertaa erissä myytäviin kohteisiin. M30 osastossa oli parisenkymmentä kohdetta myytävänä ja lisäksi erien kohteet – lukumääräisesti ei kyseessä siis ollut mikään M30 bonanza.

Yllä: 50p vihreän merkin hammastesiirtymäkuusilo. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli 50p vihreän merkin kuusilo, jolla oli selvä hammastesiirtymä – tällaiset siirtymät ovat filateelisessa kokoelmassa tarvittavia erikoisuuksia ja kohtalaisen näyttäviä. Kuusilo on parempi kuin yksittäinen merkki, koska siinä ei jää epäselväksi mistä on kysymys. Tarjolla oli lisäksi 50p vihreä merkki, jolla oli hammastesiirtymä, ja jolta oli leikattu hammaste yläreunasta pois – näin lienee yritetty saada luotua illuusio kahdelta reunalta hammastamattomasta merkistä. Illuusioksi tämä jäikin, sillä ostajat eivät innostuneet.

Tälläkin kertaa myytävänä oli ns. esittelyarkki M30 merkeistä – lähtöhinta oli jälleen 450 euroa, sama kuin viimeisessä vastaavassa huutokaupassa, jolloin arkki myytiin jälkimyynnissä. Näitä on olemassa n. kymmenen kappaletta markkinoilla ja ne ovat peräisin eräästä tunnetusta M30 filateelisesta kokoelmasta, jota on hajoitettu jo muutaman vuoden ajan. Kyseessä oli tällä kertaa 2mk/1½mk punaisen päällepainamamerkin ehdotearkki. Näitä lienee tulossa vielä ainakin puolen kymmentä. Ei ole mennyt kaupaksi tätä kirjoitettaessa. Virheellinen ”vuosilukuerikoisuus” 15mk punaisen M30 leijonamerkin kuusilossa, eli vuosi ”1591” meni kaupaksi n. 20 eurolla – lähtöhinta oli 20 euroa. 30mk linja-auto merkki, jolla oli laskoksen aiheuttama hammaste-erikoisuus nousi 30 euron limitistä n. 40 euroon – kohde oli mielestäni hyvän näköinen.

Yllä: Paketin osoitekorttina käytetty ehiökortti. Riistavedeltä 28.2.1938 Helsinkiin. Postinkantajan numeroleima 3365. Taksa: Paketti (3-5kg) kotimaassa (15.1.1926-31.8.1942) 9,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postihistoriakohteista jännittävin taisi olla ehiöpostikortti, jota oli käytetty paketin osoitekorttina. Kortille oli mitätöity paketin lähettämistä varten taksan mukaisesti M30 postimerkkejä ja se oli leimattu ”pakettikortiksi”. Takapuolella oli asianmukaisesti merkinnät koskien paketin luovuttamista. Kyseessä lienee ollut tilanne, jossa pakettikortit ovat lähettävästä postitoimistosta väliaikaisesti loppuneet ja ehiökortista on löydetty asiaan ratkaisu. Tämä on mielenkiintoinen, joskaan ei Postin sääntöjen mukainen tapa hoitaa pakettikortin virkaa ehiöllä – oikeastaan aika kiva postihistoriallinen tapaus. Samaa mieltä olivat ostajat – 20 euron lähtöhinnasta kortin hinta kipusi aina yli 120 euron. Toinen kiinnostava kotimaan postihistoriakohde oli vapaakirje, jolle oli maksettu vain pikalisä. Kyseessä oli kahdella viiden markan sinisellä leijonamerkillä maksettu 10mk pikalisä vuodelta 1945. Tämän kohteen sai ostaa hiukan yli kolmella kympillä.

Yllä: Keltainen 3mk merkki singlenä postikortilla Ruotsiin. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. 6½ kuukauden taksa ja mahdollinen 3mk keltaisella vain kaksi kuukautta. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pohjoismaihin menneitä lähetyksiä oli M30 osastolla myytävänä kaksi kappaletta. Näistä toinen oli mielestäni aika tavallisen oloinen 50p vihreällä M30 leijonamerkillä maksettu lehtikääre Tanskaan. Lehtikääret ovat tietysti ihan kivoja, mutta tällainen ensimmäisen painoluokan painotuotteen taksalla kulkenut ei herättänyt minussa juuri minkäänlaista verenpaineen nousua. Toinen Pohjoismaihin kulkenut kohde oli Ruotsiin vuonna 1945 mennyt postikortti, joka oli maksettu yksin 3mk keltaisella M30 leijonalla. Kyseessä on mielestäni mielenkiintoinen ja hyvä kohde, vaikkei se juuri miltää näytäkään. Kuten asiasta ymmärtävät tietävät, julkaistiin 3mk keltainen kotimaan postikortin taksalle tarkoitettu merkki vasta 16.11.1945, mikä tarkoitti sitä, että tarkoituksenmukainen käyttö rajoittui vain kahteen kuukauteen. Kun taksa Pohjoismaihin oli sama kuin kotimaahan, on tämä hyvä taksakohde, sillä taksa-aika on tosiaan vain tuo kaksi kuukautta. Olen nähnyt alle viisi tällaista 3mk keltaista sinkkua Pohjoismaihin, joten mistään valtavan yleisestä kohteesta ei ole kysymys, vaikka epäilemättä postikortteja etenkin Ruotsiin lähetettiin tällä taksalla suuria määriä.  Vielä minulle ei ole tullut vastaan muualle kuin Ruotsiin 3mk keltaisella singlellä lähetettyä Pohjoismaista postikorttia. Halvalla meni, hinta ei kahden kympin limitistä noussut – veikkaan, että kohteen vaikeus oli jäänyt ymmärtämättä.

Yllä: Postikortti 3.7.1942 Tervakoskelta Berliiniin, Saksaan. M30 1,75mk keltainen ehiökortti ja kaksi 50p vihreää M30 lieijonamerkkiä, yhteensä 2,75mk. Suomen ja Saksan sensuuri. Hyvän näköinen postikortti, Saksan erikoistaksan ensimmäisen taksa-ajan puitteissa. Taksa: Postikortti Saksaan (1.4.1942 – 30.8.1942)  1,75mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 2,75mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoistaksaisia lähetyksiä tällä hetkellä edustivat Latviaan 1939 lähetetty 1,25mk keltaisella merkillä maksettu postikortti ja vuoden 1942 heinäkuussa lentona Saksaan lähetetty postikortti. Näistä on todettava, että Latviaan mennyt kortti on ”oman erikoistaksansa” yleisin ja helpoin edustaja. Saksaan mennyt 1,75 perustaksainen postikortti on hyvin harvinainen, lentopostissa 2,75mk taksalla kulkeneita tunnetaan enemmänkin. 2,75mk violetilla merkillä kulkeneita sinkkuja lienee havaittu kymmenisen kappaletta ja muita tällä taksalla kulkeneita lentopostikortteja toiset mokomat. Siitä huolimatta kyseessä on hyvä taksa ja kohde on itsessään hyvän näköinen – lentoposti on ilmaistu leimalla ja kortti on sensuroitu sekä Suomessa, että Saksassa. Kohde oli ensimmäinen M30 luokan kohteista, joihin tuli huuto – 50 euron limitti ei siis keräilijöitä pelottanut ja myyntihinta paukahti yli satasen.

Jälleen myytävänä oli myös 6mk punainen postikortilla – tällä kertaa kyseessä oli sama Neuvosto-Eestiin vuonna 1946 mennyt kohde, joka oli jo aiemmin myytävänä SFP:n huutokaupassa 109 keväällä. Hintaa oli pudotettu sataseen sen jälkeen, kun kohde oli jäänyt myymättä korkeammalla lähdöllä aiemmin. Satanen alkaa tästä kohteesta mielestäni olla jo ns. mahdollisuuksien rajoissa, sillä kohde on M30 postihistoriakeräilijälle ns. parempi singlekohde ja kyseinen kappale on siistin näköinen ja kohdemaakin kiinnostava. Limitillä kohde tekikin kauppansa, hyvä ostos mielestäni ostajalle. Hyvä postikorttikohde oli myös 10mk violetin M30 leijonamerkin single lentopostikortilla vuodelta 1947 Englantiin. Vaikka kysymyksessä ei ole mikään järisyttävä kohde, on se kuitenkin hyvä taksakohde ja ihan ”ok” kohde 10mk violetille merkille. Limitin ollessa 20 euroa meni kohde kaupaksi.

Yllä: Painotuotepostikortti Valkeakoskelta 22.11.1945 Tartumaahan, Eestiin, Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton sensuuri. M30 2mk keltainen single. Kulkenut Leningradin kautta. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 2,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mielestäni mielenkiintoinen kohde oli 2mk keltaisella merkillä maksettu postikortti Eestiin, Neuvostoliittoon vuodelta 1945. Kortilla oli kirjoitusta enemmän kuin viisi sanaa, oikeastaan seitsemän sanaa, mutta kyseessä oli luonteeltaan selvästi ”lyhyt tervehdys”, joka mielestäni vastaa painotuotepostikortin tarkoitusta. Vaikka kirjaimellisesti sanojen määrä ylittää painotuotteelle sallitun ollaan sillä pienellä harmaalla alueella, jossa olen valmis kallistumaan siihen suuntaan, että kyseessä on painotuotteeksi ”kelpaava” kohde. Neuvostoliitto ei sodan jälkeen ole ”helppo” kohdemaa – kortilla on myös Neuvostoliiton sensuuri. Lähtöhinta kohteella oli 20 euroa  – kyseessä on hyvä kohde 2mk keltaiselle merkille, suurella todennäköisyydellä merkki on sellupaperia ja parhassa tapauksessa jopa viimeistä kellanoranssia tilauserää 650; kuvan perusteella en osaa itse sanoa onko näin. Kohteen hinta jäi alle neljän kympin, mikä mielestäni ei ollut kallis hinta näin mielenkiintoisesta kohteesta.

Lentopainotuote 15mk punaisen merkin singlellä Ranskaan oli myytävänä 20 euron lähdöllä. Tällainen 50-luvun lentopainotuote M30 merkin singlellä saattaa vaikuttaa höpö höpöltä, mutta kuten monta kertaa aiemminkin olen todennut ovat lentopainotuotteet yksi kaikkein aliarvostetuimmista lähetyksistä, joita kentällä liikkuu. Lentopainotuotteet nimittäin eivät sittenkään ole kovin helppoja ja kaikki erikoisuudet, kuten tässä tapauksessa yhden merkin single, ovat heti hieman parempia lähetyksiä. Näitä 15mk punaisen leijonamerkin singlellä kulkeneita lentopainotuotteita olen nähnyt alle kymmenen – tässä on luultavasti kulkenut painotuotteena onnittelukortti avonaisen kirjekuoren sisällä. Mielestäni mielenkiintoista lentopainotuotteissa on se, että ne eivät jostain syystä ole löytäneet tietään lentopostikokoelmiin, joissa tyypillisesti on näytillä lähes pelkästään kirjepostia (kirjeitä ja postikortteja) – tämä asia on tullut selväksi Godfreyn lentopostikokoelmaa katsoneille ja sama asia oli myös nähtävissä Pokelan EstExissä nähdyssä kokoelmassa.

Yllä: Kohteesta 1234 erikseen pyydetyn yksittäisen kohteen kuvat – Lentolipukkeella varustettu postiennakkopaketin osoitekortti. Leimattu Turussa 1.8.1930 ja Maarianhaminassa samana päivänä kello 16 (tai klo. 18). Postiennakon määrä 167,50 markkaa ja paino 0,5kg. M30 5mk Olavinlinna, 1½mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 7,50mk sekä 2kpl M17 2mk sininen, yhteensä 11,50mk.Taksa: Paketti (-1kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 5,00mk + postiennakko (101-500mk) kotimaassa (15.1.1926 – 30.11.1931) 2,50mk = 7,50mk. Paketin lentolisä kotimaassa per 1kg (1.4.1928 – 30.9.1942) 3,00mk. Yhteensä taksa lentona 10,50mk. Maksettu liikaa tai jotain muuta…

Erissä oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita myytävänä, itse asiassa useammassakin erässä, mutta keskityn tässä vain yhteen kohteeseen, joka on kohtalaisen mielenkiintoinen ja herättää keskustelua. Kohde löytyi erästä, joka oli myytävänä numerolla 1234. Kyseessä on vuonna 1930 leimattu mallien M17 ja M30 sekapostite paketin postiennakko-osoitekortti, jolle on lisätty lentolipuke.Kuten aiemminkin tässä blogissa on todettu, ovat kotimaan lentopaketit äärimmäisen harvinaisia ja aina kun niitä tulee vastaan tulee olla varpaisillaan, sillä kuten hyvin tiedetään kaikenlaisia vedätyksiä on liikenteessä. Tämä kyseinen osoitekortti on kirjoitettu ja lähetetty Turussa 1.8.1930 ja sille on kiinnitetty M30 merkkejä yhteensä 7½ markan edestä, joka vastaa paketin ja postiennakon taksaa. Lisäksi kortille on mitätöity M17 merkein 4mk, joka ei kuitenkaan vastaa paketin tuonaikaista lentolisää, joka oli 3 markkaa. On kuitenkin huomattava, että 4mk oli paketin lähettämisen aikaan pikalisän hinta. Toisaalta, että paketin lähettäminen kiireellisenä maksoi kaksinkertaisesti paketin hinnan (KK 43 / 1925), eli tässä tapauksessa 5mk. Olen kuitenkin nähnyt paljon pakettikortteja, jotka on varusteltu pikalisällä ja ”pikalisän” mukaisella maksulla. En ole täysin perillä siitä mitä tuo kiireellisyys vs. pikalisä merkitsi paketin käsittelyssä käytännössä. Tämän lisäksi kun katsotaan tarkasti leimojen kaaria kortilla olevilla merkeillä, huomataan, että M17 merkeistä vasemman puolimmaisessa on leiman kaari, joka ei jatku merkin ulkopuolella kortille. Tämä asia on mielestäni erittäin suspekti!!

Turun ja Maarianhaminan välisistä lennoista sen verran, että paketin lähettämisen aikaan elokuussa 1930 ja paketin lähettämisen päivänä (joka oli perjantai) kulki lento, joka lähti Turusta kello 16 ja oli arvatenkin perillä Maarianhaminassa noin kello 17. Näin ollen on mielestäni mahdotonta, että tällä lennolla kulkenut lähetys olisi voitu aidosti leimata Maarianhaminassa kello 16. Lento jatko Maarianhaminasta Tukholmaan. Jos Maarianhaminan leimaus onkin 18 muuttuu tämä asia erilaiseksi ja voin uskoa, että paketti olisi ehtinyt Maarianhaminan kentältä postiin iltakuudeksi ja tullut siellä leimatuksi. Kuvasta ei voi 100% varmuudella sanoa Maarianhaminan kellonaikaa, mutta se näyttää kovasti olevan 16.

Optimisti voi spekuloida, että kortille on Turussa maksettu pikalisä, jonka tilalle postissa on laitettu lentolisä ja paketti olisi lentänyt Turusta Maarianhaminaan. Tällaisena kortti olisi hieno kohde – ongelma on se, että asiasta ei ole mitään todisteita ja lisäksi se, että M17 merkkien leiman kaari on äärettömän onneton juttu. Eli jälleen kerran löytyi aikamoisen vaikea purtava ja vaikka tällaisen kivan tarinan tähän saisi väkisin väännettyä, niin enpä itse tätä kohdetta lähtenyt vakavasti havittelemaan. On hyvinkin mahdollista, että M17 merkkien alta löytyy Turku-leima, joka jatkuu kortilla ja kyseiset kaksi merkkiä on lisätty kortille filunkimielessä samaan aikaan kun lentolipuke on lisätty. Pitäisi saada kohde lähempään tarkasteluun, jotta voisi tehdä tämän parempia arvioita siitä, että mistä oikeastaan on kysymys. Joka tapauksessa kiinnostava kohde, vaikka todennäköisesti onkin filunki. Erän hinnaksi saatiin hieman yli 110 euroa.

 

 

Suomen Filateliapalvelun 92. huutokauppa

By

Suomen Filateliapalvelun 92. huutokaupassa oli myytävänä jonkin verran M30 kohteita, tällä kertaa ei kuitenkaan mitään kovin erikoista tai ainakaan allekirjoittanutta ylisanoihin siivittänyttä. Itse asiassa vaikutti vähän siltä, että kyseessä olisi tyypillinen ”ensimmäinen kesän jälkeinen” huutokauppa, johon oli jätetty vähän ”laiskasti” kohteita. Käyn muutamia kohteita läpi, mutta kuten sanottu, kohteita oli ylipäätään vähänlaisesti ja mitään erikoista ei tarjolla ollut; aloitan filateliapuolelta ja lopuksi kuvailen muutamia postihistoriakohteita.

144445Yllä: M30 35mk Olavinlinna-merkki laskoksella. Myyntihinta 20 euroa. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli kolme M30 kuvamerkkiä, joissa on laskos, yksi 15mk Olavinlinna ja kaksi 35mk Olavinlinna merkkiä. Kaikissa edellämainituissa laskokset olivat kohtalaisen pieniä ja ohuita. Aiemmin, toukokuun HTO huutokaupan yhteydessä kävin läpi siirtymien, laskosten ja loistoleimojen hintoja, näihin hintoihin vertailtuna hintataso pysyi mielestäni jokseenkin samanlaisena. 15mk Olavinlinna laskoksella myytiin nyt 22 eurolla (limitti 20€) ja 35mk Olavinlinna-merkit kymmenellä (limitti) ja kahdellakymmenellä (limitti) eurolla, suuremman laskoksen saadessa korkeamman hinnan. Kuvista päätellen nämä 35mk Olavinlinna-merkit saattoivat olla eri paperilla, koska väri oli niin erilainen, mutta  kyseessä saattaa olla myös ”oma keksintöni”…

141576Yllä: Saimaa 10mk vaaleanvioletti numerokuusilo nro. 184. Myyntihinta 150 euroa (limitti 90 euroa). Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Numerokuusiloita oli myytävänä erinä ja muutama erikseen, huomattava oli 10mk vaaleanvioletin kuusilon myyntihinta 150 euroa. Saman merkin numeropala kolmella merkillä myytiin sekin 46 eurolla. Vaaleanvioletilla on kysyntää!

143663Yllä: Lähes loisto 2mk keltainen Viipuri-leimattu, myyntihinta 275 euroa, lähtöhinta 5 euroa. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Loistoleimaisiakin oli myytävänä M30 leijonamerkkien ja kuvamerkkien osalta, tähän osastoon kuului myös tämän huutokaupan mielestäni suurin M30 ylilyönti, eli 2mk keltaisen merkin Viipurissa 11.8.1943 leimattu ”lähes loisto” kappale myytiin hintaan 275 euroa. Minun taidoillani ja tiedoillani tästä ei saa mitenkään tehtyä saavutetun hinnan arvoista kohdetta, toivottavasti joku osaa ”valistaa” minua.

Vihreä 20p leijonamerkki nappiloistona, ehkäpä ketjuleimasta jäi myymättä 5 euron limitillä, mielestäni tämä oli ihan ok kohde. Myöskin 1mk oranssi automaattimerkki numerolla loistoleimattuna jäi myymättä, limitti oli 30 euroa ja ehkäpä liian korkea. Harmaa 3mk merkki ei aivan nappiloistona, mutta loistoksi luokiteltavana kuitenkin myytiin vitosella ja vaaleanvioletti 10mk  loistoleimainen Saimaa myytiin hintaan 11 euroa.

Myytävänä oli myös puolitettu leikkele, jossa postipysäkkileimalla ”Mantila” oli leimattu 2,75mk ja puolitettu 50p M30 leijonamerkit. Kohde myytiin hintaan 31,50 euroa limitin ollessa 30 euroa. Sama kohde jäi aiemmassa HTO huutokaupassa myymättä (tuolloin 50€ limitillä). FORD reijitetty 3mk oliivinvihreä merkki myytiin hintaan 6,50€ ja 8/5mk violetti merkki, jossa oli pieni lisäpainaman siirtymä meni kaupaksi vitosella.

144448Yllä: Leimattu 5mk violetti hammastamaton merkki. Limitti 200€, jäi myymättä. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli myös 5mk violetti hammastamaton merkki Helsingissä 1945 leimattuna, kohteen pyynti oli kokonaiset 200 euroa. Merkki ei mennyt kaupaksi, mielestäni pyynti oli hurja. On erittäin todennäköistä, että kaikki hammastamattomat merkit ovat aikoinaan joutuneet filatelistien käsiin ja tällaiset leimaukset ovat ns. humpuukia. Vastaavaa merkkiä on myyty leimaamattomana huomattavasti edullisempaan hintaan – leimaamattomana siihen ei liity tätä humpuukiaspektia. Mikäli löytyisi kohde, joka on ”aidosti” kulkenut ja jonka voidaan jopa arvella olevan tarvelähetys… niin tilanne olisi eri. Näitäpä ei kuitenkaan vastaan ole ainakaan minun kohdallani tullut.

143805Yllä: Lentopostikortti ??.2.1940 Tukholman kautta Yhdysvaltoihin. 1,25mk keltainen ehiökortti ja 3kpl 3½mk sinistä M30 leijonamerkkiä, yhteensä 11,75mk. Kortille kirjoitettu ”via Berlin-Rom-Lissabon”. Kenttäpostileimattu ja ehiö mitätöity joukko-osasto leimalla ”Merivoimat 8”, sotasensuurin tarkastama, Tukholman kauttakulkuleima. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk, postikortin lentolisä New Yorkiin Yhdysvaltoihin (25.7.1939 – 23.1.1941)  8,00mk kappale (vyöhyke 7), yhteensä 11,00mk. Ylitaksa! Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Yllä näkyvä ”3½ mk sininen 3 kpl lisämerkkeinä 1.25 mk ehiökortilla Usa:n Talvisodan aikana, useita leimoja, kiintoisa” on siis ”kiintoisuudestaan” huolimatta väärätaksainen ja minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että joukko-osasto leimamitätöinti, sensuuri ja kenttäpostileimaus ja kaikki kirjoitukset reittiin liittyen jne. viittaavat vahvasti filatelistin lähettämään postiin. Onnetonta on lisäksi tuo väärätaksaisuus, joka tekee koko hommasta mielestäni aika mauttoman – mikäli kyseessä olisi oikeataksainen lähetys, olisi tilanne hieman parempi, sillä lentopostikortteja Yhdysvaltoihin talvisodan aikaan kulki paljon vähemmän kuin kirjeitä. Sinänsä Yhdysvaltoihin lentoveneellä menneet lähetykset eivät ole mitenkään erityisen harvinaisia, mutta kortit tosiaan harvinaisempia kuin lentokirjeet. Myyntihinta 67 euroa (limitti oli 50 euroa).

Postihistoriapuolella myytävänä oli tällä kertaa nihkeästi tavaraa, joitakin lehtikääreitä ja yksi tiedustelulomake. Yksi kohde oli myynnissä  ”paikallislehtikääre” otsikolla – tämä on tietysti M30 ajanjaksona ”harhaanjohtavaa markkinointia”, sillä lehtikääreet ovat yleisesti ottaen aina painotuotteita ja paikallispainotuotteita ei M30 käyttöaikana tunnettu lähetyslajina lainkaan.

144250Yllä: Lempäälästä 1945 Internointileiri 1:stä lähetetty kirje, leimaus ”Internointileiri 1”, 3½mk oliivi leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk. Kaikki oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä yksi kiinnostava M30 kuori, Lempäälän internointileirin leimalla varustettu kuori 3½mk:n oliivilla merkillä varustetulla kotimaan kirjeellä. Nämä internointileirien leimoilla varustetut kuoret ovat ihan kivoja kohteita. Kohde myytiin hintaan 25,30 € lähtöhinta oli 15 €.