malli1930.fi

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

By

HTO huutokauppojen 49. kierros pyörähti käyntiin jo jonkin aikaa sitten, mutta kiinni huutokauppa meni 20.2. klo 20, vaikka muutaman kohteen osalta taistelua käytiin puolisen tuntia virallisen sulkeutumisajan yli. Myytävänä oli verrattaen paljon M30 postihistoriakohteita, joista osa oli pikkuhyviä ja muutama hyväkin oli joukkoon osunut. Filateliapuolellakin oli myytävää, mutta ei mitään järisyttävää – se mikä kuitenkin jäi mieleen oli, että myymättä filateliapuolella jäi vain kaksi kohdetta noin kahdesta kymmenestä, mikä on M30 osalta hyvä saavutus.

Loistoleimatut tekivät kauppansa. Kallein oli 2½mk sininen, joka ylsi lähes kuuteen kymppiin. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

M30 merkkien hammastamattomat esittelyarkin parit 50p virheän ja 1,25mk keltaisen merkin arkeista myytiin n. 25 eurolla. Vastaavat 1½mk punaisesta ja 2mk violetista samaan hintaan. M30 20p vihreän leijonamerkin nappiloisto teki kauppansa 30 euron pohjalla ja 2½mk sininen loistoleimattu leijonamerkki myytiin melkein kuudella kympillä. 4mk oliivi leijona jäi alle 15 euron. Loistot vaikuttavat kelpaavan. Hyvällä siirtymällä oleva 2,75mk leijonamerkki myytiin alle kahden kympin – merkin siirtymä on näyttävä, vastaava 1½ violetilla meni sekin alle 20 eurolla. Sanoisin, että 2,75mk kohde oli kevyesti kokoelmakelpoinen.

Postihistoriapuolella myytiin kotimaisia kohteita jonkin verran. Rullamerkki paikalliskuorella vaihtoi omistajaa parin kympin pohjalla, ei siis paha ollenkaan. Rullamerkkien singlet eivät sittenkään ole helppoja! Kenttäpostipaketti alennetulla taksalla ennen punaisen KP-lipukkeen julkaisemista meni kaupaksi alle kolmella kympillä ja nousi 25 euron pohjistaan hiukan. Maarianhaminasta laivaleimalla leimattu kirje ei 20 eurolla löytänyt uutta kotia.

Pohjoismaihin ei ollut mitään erikoista, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimustaksainen kirjattu lentokirje vuodelta 1943 myytiin 25 eurolla ja 3½mk/2,75mk päällepainamamerkin singlellä lähetetty kuori Saksaan viidellä kympillä. Kyseisellä merkillä on kyse hiukan paremmasta M30 kohteesta, mutta ei kirjattu lentokuorikaan huono ole. Sopimustaksainen lentopostikortti hyvällä 4mk Postitalo-merkin singlellä myytiin 51 eurolla – tämäkin on hyvä kohde.

Mielenkiintoinen, mutta väärätaksainen kirje Vichyn Ranskaan vuodelta 1942. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokau

Erikoistaksainen kohdeselosteesta huolimatta sitä vastoin ei ollut Ranskaan marraskuussa 1942 lähetetty lentokirje. Kyseinen näyttävän näköinen Suomessa ja Saksassa sensuroitu Vichyn alueelle kulkenut Niinisalosta KP osoitteesta lähetetty kirje oli ajanjaksoltaan kiinnostava, on kuitenkin muistettava, että vaikka Ranska oli osittain Saksan miehittämä ei sinne ollut voimassa Saksan kanssa solmitun sopimuksen mukainen taksa. Tämä tarkoittaa sitä, että marraskuussa 1942 oikea taksa oli kirjeen osalta 4½mk ja lentolisän osalta 4mk, eli yhteensä 8½mk – kirjeelle oli kuitenkin laitettu vain kaksi 2,75mk violettia merkkiä, eli yhteensä 5½mk. Kirje joka tapauksessa myytiin 35 euron pohjahinnallaan.

Eurooppaan lähetettyä postia oli myytävänä paljon, mukana myös mielenkiintoisia kohteita. Mainittakoon mm. Unkariin vuonna 1938 lähetetty kirjattu pikalentokirje, joka myytiin vain hiukan yli 12 eurolla. Saksaan 1940 lähetetty pikalentokirje myytiin kahdella kympillä ja Italiaan 1943 ennen Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimuksen alkua lähetetty sodan aikainen lentokirje nousi aina 55 euroon saakka. Maltalle mennyt postikortti ja Kyprokselle lähetetty painotuote, jonka limitiksi oli uskaliaasti laitettu sata euroa, jäivät myymättä.

Harvinainen sodan aikainen lentopostikortti Kanadaan. Helsinki 23.5.1940 – 2kpl M30 4mk Postitalo ja 2mk punaisella ehiökortilla – yhteensä 10mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä Kanadaan lentäen Atlantin yli (25.7.1939 – 23.1.1941) 8,00mk = 10,00mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan mielenkiintoisiin kohteisiin kuului Kanadaan 1940 toukokuussa lähetetty lentopostikortti, joka oli Suomen sensuurin tarkastama ja siihen oli Ruotsissa leimattu ”By air over the Atlantic and from New York” leimaus. Kortin takana oli Tukholman lentokentän leima. Kyseessä on mielenkiintoinen kortti siksi, että Saksa ja Englanti siirtomaineen olivat jo sodassa ja siksi posti Kanadaan ei kulkenut Saksan läpi. Käytetty reitti lienee ollut Ruotsin postinkin käyttämä reitti Tukholmasta Baltian kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin Välimerelle Italiaan, josta laivalla yli Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Lentona vielä eteenpäin Pohjois-Amerikassa. Mutta, mutta, mutta… ne jotka tietävät vieläkin enemmän tietävät sen, että Italian kautta reitti meni jossain vaiheessa kiinni – viimeistään 10.6.1940, kun Italia liittyi akseliin ja lopetti postin välittämisen Kansainyhteisön maihin. Missä kohtaa tämä reitti meni täysin poikki onkin sitten hiukan kimurantimpi kysymys – ja siihen vastaus kertoo, mistä päivästä lähtien postit ohjattiin kulkemaan Petsamon kautta.

Mutta kortti on takuuvarmasti käynyt Tukholmassa ja ollut siellä 24.5.1940 – kun sille on lisäksi lyöty leima eteenpäin lentoreitistä (jos kohta yli Atlantin ei taideta olla lennetty) , taitaa olla niin, että se on kulkenut lentoreitin 1640 kautta Tukholmasta Rigan kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin junalla. Silti… varmaksi en uskalla sanoa… Kortista tekee mielenkiintoisen ja erinomaisen taksansa puolesta se, että tämä jatkolentokin oli maksettu – asia mikä ei olekaan niin tavallista. Parasta tässä oli silti se, että kortti oli mennyt Kanadaan tuota hyvää reittiä pitkin. Tämäkään asia ei ollut huutajille tuntematon, sillä korttia huudeltiin hartaasti – 30 euron lähtöhinnasta sen hinta nousi aina yli kahteensataan euroon. Eli oli halua ja tietoa kohteen hyvyydestä. Omat kämmeneni hikoilivat jo sivusta seuraamisesta!

Muitakin kiinnostavia kaukomaiden kohteita oli myytävänä – kitani loksahti auki, kun 2. painoluokan kirje Etelä-Afrikkaan vuoden 1939 joulukuulta, jossa oli Etelä-Afrikan sensuurit ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnalla huutokaupan aikana. Tätä kirjoitettaessa kohde on myyty. Kyseessä on kuitenkin sota-aikainen lähetys ja toisen painoluokan kirjeet ovat aina parempia kuin ensimmäisen – kohdemaana Etelä-Afrikka ei ole se kaikkein huonoin. Mutta kun ei mene, niin ei mene!

  • Latikolliset täynnä pakettikortti-ihanaa. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Jos ei Etelä-Afrikan posti kiinnostanut, niin pakettikortit kiinnostivat senkin edestä. Myytävänä oli kaksi hyvän näköistä ja isoa erää pakettikortteja – lupaus laatikoista oli selosteiden mukaan hulppeat 1500-2000 kappaletta per loota. Tihrustamalla kohdekuvia sain ymmärrettyä, että ainakin joitakin kenttäpostipakettikortteja näyttäisi olevan myytävänä ja varmasti niiden lisäksi aika paljon kaikenlaista muuta. Toivottavasti laatikoissa on jotakin, sillä niistä villiinnyttiin aikamoiseen huutoakrobatiaan – toinen laatikko myytiin hintaan 456 euroa ja toinen nousi aina 495 euroon saakka. Nämä olivat kalleimmat myydyt M30 kohteet tämänkertaisessa HTO huutokaupassa.

Mustesensuroitu ehiöpostikortti 14.4.1940 ??? Kotkaan. Taksa: Postikortti kotimassa (1.12.1931-16.6.1940) 1,25mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Asia ei kuitenkaan lopu tähän, sillä ehiökohteiden joukossa oli mielenkiintoista M30 tavaraa myytävänä. Nostan niistä vain yhden esiin, eli mielenkiintoisen Sensuurin käsittelemän 1,25mk keltaisen ehiökortin vuoden 1940 huhtikuulta. Kortista oli lähetyspaikkakunta mustattu niin leimasta kuin itse kortin tekstistäkin paikkakunnan nimi (jonne kirjoittaja on lähdössä). Tällaiset mustesensuroidut kohteet eivät ole yleisiä ja 20 euron pohjahinnalla ne ovat suorastaan pakko-ostoksia.

Kaiken kaikkiaan tästä HTO huutokaupasta jäi hyvä maku suuhun, ajatellen siis M30 tilannetta – tavaraa oli myytävänä ja se meni kohtalaisen hyvin kaupaksi. Myymättäkin jäi tavaraa, ihan kivojakin kohteita, mutta joka tapauksessa kuva ei ole ”ankea”. Ensi viikolla katsotaan mitä SP-lehden huutokaupassa tapahtuu.

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

By

Merkki Albertin huutokaupoissa on viimeaikoina ollut myytävänä mielenkiintoisia M30 kohteita, suurin syy tähän on ollut erään suurkeräilijän pesän hajoittaminen ja sieltä myyntiin tulleet hyvät kohteet. Tällä kertaa huutokauppa oli avattu jo kuukausi ennen varsinaista huutokauppapäivää, joka mielestäni ei ollut optimaalinen asia, sillä vaikka kohteisiin tutustumiseen netin kautta oli runsaasti aikaa, Jotenkin minulle tuli nimittäin ”taisteluväsymys” tähän huutokauppaan ennen kuin itse rähinät alkoivatkaan. Hieman ihmettelin myös sitä, että huutokaupan kohteita ei ollut nähtävänä Postimerkkimessuilla Merkki Albertin osastolla – tämä olisi ollut erittäin virkistävää niin kyseisten messujen tarjonnan kannalta, kuin mielestäni järkevää myös itse huutokaupan kannalta, sillä Postimerkkimessuille kuitenkin tuli paikalle väkeä myös Pohjoisesta ja Itä-Suomesta. Tyypillisesti kaukomatkalaiset eivät viitsi lähteä Jyväskylään tai Helsinkiin kohteita katsomaan, muuten kuin ”äärimmäisessä hädässä” ja siksi oli outoa, että näyttöä ei ollut. Viimeksi, KESFILA näyttelyn yhteydessähän Merkki Albertilla oli näyttö ja mielestäni se oli aivan erinomainen juttu. Noh… kaikkea ei ilmeisesti voi saada, mutta tällainen ”useita kärpäsiä yhdellä iskulla” strategia olisi varmasti monelle mieleen – varsinkin, kun Postimerkkimessujen ohjelma on junnannut paikoillaan jo useita vuosia eikä siellä enää juuri mitään ”erikoista” nähtävää ole…

Palatakseni itse huutokauppaan ja myytävänä olleisiin kohteisiin todettakoon ensiksi, että M30 alueella myytävää oli lähes sata kohdetta! Tämä on kohtalaisen huomattava määrä. Filateliaa näistä oli noin 30% ja loput noin seitsemänkymmentä kohdetta postihistoriaa. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että postihistoria myy M30 osastoilla paremmin kuin filatelia. Näin maa makasi myös eilen illalla, kun huutokauppa päättyi – jälkimyyntiin jäi pääasiassa filateliakohteita. Ilahduttavaa oli, että postihistoriallisella puolella oli tälläkin kertaa erittäin kiinnostavia kohteita mukana. Tapojeni mukaan aloitan huutokaupan annin ruotimisen filateliasta ja jatkan postihistorian kanssa läheltä kauas.

Yllä: KK suojaleimaus M30 leijonamerkkien takana. Apteekkari Killinen leimasi apteekkinsa ja yksityisessä postissaan käytetyt merkit KK leimalla. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Mielenkiintoinen KK suojaleimaus kahdella M30 leijonamerkillä myytiin 30 euron pohjalla. Kyseessä on vähän tunnettu asia, nimittäin tämä suojaleimaus on varkauslaisen Kalervo Killisen, paikallisen apteekkarin käyttämä leimaus, joita hän ilmeisesti leimasi vain itse käyttämiinsä ja apteekkinsa käyttämiin merkkeihin. Tästä oli kohteessa mukana lehtijuttu, jossa ruodittiin asiaa ja meklari oli fiksusti jutun laittanut myös näkyviin verkkoon. Killisen suojaleimauksia tunnetaan M30 merkeillä verrattaen vähän ja tämä tekee kohteista kiinnostavia. Ovatko nämä suojaleimaukset humpuukia? Asiasta siitä voidaan olla montaa mieltä – humpuukina ei kuitenkaan tunnuta pidettävän ns. suojareijitettyjä merkkejä, joten miksi näitä suojaleimattuja tulisi pitää humpuukina? Mielenkiintoisesta ja harvinaisesta filateliakohteesta on siis kysymys, vaikka jotakuta saattaakin arveluttaa. Olen hieman yllättynyt kohteen matalasta myyntihinnasta ja laimeasta kiinnostuksesta kohdetta kohtaan, jälleen kerran olen nimittäin kohtalaisen varma, että kaikilla näitäkään ei ole.

Vuoden 1940 päällepainamamerkkien arkit myytiin 80 euron lähdöllä ja 1,25/50p keltaiset tyypin I ja II numerokuusilot jäivät myymättä 30 euron limitillä – tämäkin on mielestäni jännä juttu, sillä kun näitä II ladelman merkkejä on yksittäin myyty, on hinta ollut noin kympin kappale leimaamattomana – yhteenlaskulla 6*10 saadaan 60 ja nyt myytiin numerokuusiloa kolmella kympillä… Hammastamattoman 5mk keltaisen kulmapari myytiin kympillä – toinen samankaltainen pari jäi parilla kympillä myymättä ja 5mk violetin hammastamaton pystypari meni kaupaksi kahdella kympillä – keltaisia 5mk hammastamattomia arkkeja tunnetaan muistaakseni 6kpl ja violetteja vastaavia vain kaksi kappaletta, joten ihan hyviä kohteita nämäkin. Viidentoista markan punaisen merkin numerokuusilo vuosilukuvirheellä ”1591” jäi myymättä 15 eurolla – hiukan yllättävää tämäkin. Filatelian erikoisuudet eivät kiinnosta!! Joitakin loistoleimaisia merkkejä meni kaupaksi ja 8mk vihreä loisto myytiin peräti 33 eurolla, lähtö oli tällä merkillä 15 euroa. Olin yllättynyt kohteen 1383 ”50/40p lisäpainaman siirtymä **, 5mk tarttuma ** ja 9mk siirtymä” hinnan noususta – kyseessä oli siis kohde, jolla oli kolme filateelista erikoisuutta: lisäpainaman siirtymä, joka oli ihan ”hyvä” 50/40p vihreällä merkillä, 5mk keltaisen merkin täydellinen tarttuma ja 9mk punaisen merkin pieni siirtymä sivuttain päin. Näistä ehkäpä vaikein on tuo 9mk merkin siirtymä. Kohteen lähtöhinta oli 15 euroa, mutta se myytiin 186 eurolla – kyseessä on mielestäni huima korotus ja aika hurja hinta.

Kotimaista postia oli ”postihistoriapuolella” myytävänä joitakin kohteita, mukana oli myös erittäin mielenkiintoista nähtävää. Kahden keltaisen 50p leijonamerkin parilla paikalliskirjeenä lähetetty sähkösanoma myytiin kovalla yli 90 euron hinnalla. Itse olen pitkään pohtinut sitä, että mikä näistä sähkösanomista tekee niin ihmeellisiä, että niistä pitää maksaa normaalin postilähetyksen hinnan huikeasti ylittäviä hintoja. Ilmeisesti ”joku tuomari jossain näyttelyssä joskus” on heittänyt löysän lausahduksen, jossa on todettu näiden olevan ”hienoja”. Mitään muuta syytä en voi tälle ”ilmiölle” keksiä – kyseessä on siis tilanne, jossa sähkösanoma on saapunut lennätintoimistoon paikkakunnalla jossain ja tämä sanoma on lähetetty eteenpäin paikalliskirjeenä tai kirjeenä. Koska sähkösanomia ei valtavasti lähetelty ovat tällaiset sähkösanoman sisältävät lähetykset tietysti ”harvinaisempia” kuin tavalliset kirjelähetykset. Kyseessä on siis lähetyksen sisältöön liittyvää erikoisuutta, itse lähetyksessä ei sinänsä ole mitään sen kummallisempaa – minun mielestäni. Mutta kuten hyvin tiedämme, ihmiset arvostavat eri asioita, tämä pätee myös postilähetyksiin.

Yllä: Kirje Turusta 19.4.1941 Niinisaloon, maksettu vihkomerkeillä (V1). M30 2mk punainen, 50p vihreä ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 2,75mk. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk. Vihkomerkeillä maksetut lähetykset ovat vaikeita löytää. Myyntihinta 105 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Vihkomerkeillä lähetetyn kotimaan kirjeen lähtöhinta oli asetettu 45 euroon ja ajattelin, että kyseessä on mielenkiintoinen kohde, koska näitä vihkomerkein lähetettyjä lähetyksiä ei kovin usein tule vastaan. Tai oikeammin on sanoa, että vaikka niitä tulisi vastaan, on niitä joskus hiukan vaikeaa huomata. Asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että lähetyksellä on käytetty vihkomerkkejä ovat käyttöaika ja tietysti itse merkit – vihkomerkkien tekotapa oli sellainen, että jokaisessa merkissä pitäisi olla joku hammasteen reuna leikattu, koska merkit leikattiin neljän merkin palasiksi. Tyypillisesti leikkaaminen tehtiin hyvin ja pitää katsoa suurennuslasilla, jotta näkee ”suoran” leikkauksen merkkien hampaissa. Vihkoissa oli 2mk karmiini, 1,25mk keltainen, 1mk oranssi, 50p vihreä ja 25p ruskea merkki – yhden vihkon postitusarvo ja myyntihinta oli siis yhteensä 20 markkaa. Parhaita vihkomerkkien käyttöjä ovat tietysti ulkomaan postitteet, jotka ovat harvinaisia. Suurin osa vihkomerkkien käytöistä on nimen omaan kotimaan postitteita. Tällä kertaa tämä vuonna 1941 vihkomerkein lähetetty kirje nousi 105 euron myyntihintaan. Kun tiedetään, että näitä vihkomerkkilähetyksiä voi löytää ns. tauhkalaatikoista, jos jaksaa penkoa, on niiden metsästäminen tietysti mahdollisuus niille, joita rahan tekeminen etsimällä ja löytämällä kiinnostaa. Siinä missä vihkomerkit menivät kaupaksi, ei rullamerkein kotimaassa postitettu kirje mennyt 40 eurolla kaupaksi – kirje olikin mielestäni kovin nuhruisen oloinen, eikä rullamerkeissä ollut mitään erikoista. Jos edes toinen merkeistä olisi selvästi ollut rullamerkin parhaat tunnusmerkit täyttävä, eli selvästi leikattu, olisi kohde saattanut mennä kaupaksi. Näitä vastaavia ”perus rullamerkkikohteita” on aiemmin myyty n. 20 eurolla, joten limitti oli asetettu tälle kohteelle verrattaen ylös. Mielenkiintoisia kotimaan taksaisia kohteita olivat kaksi K/L Suomen Joutsenelta lähetettyä kirjattua kirjettä kotimaahan – paatti oli tuolloin purjehduksella ja kansainvälisen postisopimuksen mukaan laivoilta sai lähettää postia kotimaahan kotimaan taksoilla, vaikka ne olisivat ankkurissa missä tahansa postiliiton sopimukset allekirjoittaneessa maassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli koululaivan neljäs purjehdus ja laiva on lähettämisen aikoihin ollut luultavasti jossain Välimerellä. Kirjatut kirjeet Suomen Joutsenelta ovat hyviä kohteita, sillä yleensä postia ei kirjattu – ilmeisesti laivalla ei ollut mukana R-lipukkeita ja siksi kirjaukset onkin näihin myytäviin kohteisiin ”piirretty” kynällä. Kohteiden hinnat pysyivät maltillisina – kumpikin kirjattu kuori myytiin n. 30 euron hinnalla, joka mielestäni oli edullinen.

Yllä: Postitaksataulukko 3mk taksalla, joka maksettu 3mk keltaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen 3mk keltaisen merkin käyttö. Myyntihinta 211 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Yksi huutokaupan mielenkiintoisista kohteista oli taksataulukko, jonka kolmen markan hinta oli maksettu M30 3mk keltaisella leijonamerkillä. Kuten tiedetään, merkki oli tarkoitettu kotimaan (ja Pohjoismaiden) postikortille. mutta postikortin taksa muuttui pian merkin julkaisemisen jälkeen ja näin olleen merkki oli käypäinen käyttötarkoitukseensa vain vähän aikaa. Varsinaisia muita single käyttökohteita merkille on hyvin vähän, yksi tällainen on juuri taksataulukon maksaminen. Taksatauluja tunnetaan yhteensä alle 20 kappaletta ja tämä myyty kappale on ainoa tuntemani 3mk keltaisella merkillä maksettu. Taksataulun lähtöhinta oli 50 euroa ja huudot loppuivat 211 euroon. Mielenkiintoinen ja hyvä kohde tälle merkille filateeliseen kokoelmaan. Taksataulu ei suinkaan ollut ainoa ”kotimaan” tykkikohde tällä kertaa, myytävänä oli myös harvinainen postin henkilökortti, jonka teki tavallista harvinaisemmaksi se, että sen taksa oli 20mk ja se oli maksettu 20mk postitalo merkillä. Henkilökortteja tunnetaan M30 ajalta alle kymmenen ja 20mk taksaisia näistä kaksi. Kyseessä on siis erittäin harvinainen kohde. Edellinen myyty kohde myytiin joitakin vuosia sitten Hellman huutokaupoissa ja oli kuulunut erään edesmenneen tunnetun porilaisen keräilijän kokoelmiin, tämä nyt myyty kohde on käsittääkseni tunnetun myös jo edesmenneen lahtelaisen keräilijän kokoelmista.

Yllä: Postin henkilökortti vuodelta 1949. Maksettu 20mk Postitalo kuvamerkillä. Taksa: Postin henkilökortti (1.1.1948 – 31.12.1951) 20,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Henkilökortin lähtöhinta oli 200 euroa, joka oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta kohteelle. Keräilijät käsittivät, että kyseessä ei ole mikä tahansa läpyskä ja hinta lähti nousuun – taistelua käytiin pitkään yli huutokaupan virallisen loppumisen ja lopputuloksena hinnaksi muodostui 566 euroa, joka on kortista kohtalaisen hyvä hinta. Toki toinen kortti myytiin vieläkin kalliimmalla, jos en aivan väärin muista. Huippukohteet eivät loppuneet tähänkään, vaan myytävänä oli, jos vain mahdollista, vieläkin vaikeampi kohde, eli ns. S-lainan, eli setelinvaihtolainan, kuitin palautusmaksu, joka oli maksettu M30 merkein. S-lainan kuitit, jotka ”palautettiin” eli lähetettiin alkuperäisestä lainan keräämiseen käytetystä postitoimistosta lainan ”antajan” kotia lähinnä olevaan postitoimistoon ovat harvinaisia, koska setelinvaihtolainan palautus käytiin tyypillisesti hakemassa henkilökohtaisesti postista – jos kuitenkin henkilö oli muuttanut, tuli kyseinen kuitti lähettää perässä uuteen postitoimistoon, ja tämä lähettäminen maksoi rahaa. Lainahan oli pakkolaina, siksi lainausmerkit lainan ”antaja” sanan osalta. No joka tapauksessa, näitä kuitin palautuspyyntöjä palautusmaksuineen tunnetaan kolme kappaletta, ja näistä kahdelle on maksettu palautusmaksu yhdelle kuitille ja yhdelle kolmelle kuitille (kolme kertaa 45mk). Myytävänä ollut kohde oli yhden kuitin palautusmaksu. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja siitä käytiin pitkä ja raskas taistelu – loppuhinnaksi tuli kokonaiset 490 euroa, mikä mielestäni oli kohtalaisen kova hinta. Harvinaisuus kuitenkin kohteella on kohdillaan.

Yllä: S-Lainan kuitin palautusmaksu. Yhden kuitin palauttaminen maksoi 45mk, joka on maksettu kolmella 15mk sinisellä merkillä. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Kotimaan kohteissa oli siis tällä kertaa ”raakaa” tavaraa – erinomaisia kohteita oli useampia, vaikka ehkäpä kovimmat kohteet kuuluvatkin osastoon ”muut maksut”, eivätkä niinkään ole varsinaisia postilähetyksiä – M30 merkkien harvinaisia käyttöjä kuitenkin. Pohjoismaihin mennyttä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Norjaan edelleen lähetetty kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 3½mk oliivi merkki myytiin 33 euron hintaan – kyseessä on merimiehelle rintamilta lähetetty posti, jonka ilmeisesti varustamo on lähettänyt edelleen Norjaan. Mielenkiintoinen kenttäpostimerkin ja M30 merkin sekakäyttö ulkomaan kohteella. Painotuote Islantiin 2mk vihreällä merkillä myytiin 14 eurolla, joka oli mielestäni halpa hinta, sillä Islanti on kuitenkin kohdemaana ”paras Pohjoismaista”. Painotuotteelle olivat voimassa kansainväliset taksat, joten sinänsä kyseessä on ”ulkomaan painotuote”. Painotuote Islantiin 6mk oranssilla merkillä ei mennyt kaupaksi 20 euron lähdöllä, joka ehkä oli hieman yllättäävää, kun taas 6mk vihreä painotuote postikortti Ruotsiin teki kauppansa samalla lähdöllä. Itse olisin näiden kahden välillä valinnut Islantiin menneen. Mielestäni mielenkiintoisin kohde Pohjoismaihin oli Islantiin menneen paketin pakettikortti – kohde oli mielenkiintoinen myös muiden mielestä ja sen hinta nousikin 20 euron lähdöstä aina 130 euroon saakka.

Yllä: Kirjattu postikortti Orivedeltä 1.8.1944 Osijekiin, Kroatiaan. M30 5mk Olavinlinna ja 2kpl 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7mk. Suomen ja Saksan sensuurit ja kemiallinen sensuuri. Taksa: Postikortti Kroatiaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla (1.4.1944 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Ylitaksaa 50 penniä. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erikoistaksaisia kohteitakin oli tällä kertaa myytävänä – kaikki erikoistaksaiset kohteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä miltä ne näyttivät…. ensi silmäyksellä huikea kohde, kirjattu postikortti Kroatiaan 1.8.1944, Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla osoittautui lähemmän tarkastelun ja taksakirjan konsultoinnin perusteella väärätaksaiseksi. Erikoistaksa-aikaisia kirjattuja postikortteja tunnetaan muutamia, mutta ilmeisesti vain yhdessä on oikea taksa. Väärästä taksasta huolimatta kirjattu postikortti nousi aina 96 euron hintaan saakka – Kroatiaan mennyttä erikoistaksa-aikaista postia tunnetaan vain muutama lähetys, joten kohde on harvinainen, vaikka väärätaksainen onkin.

Unkariin menneet lentopostikortti ja lentokirje löytyivät lentopostikohteiden joukosta, kumpikin hyviä erikoistaksaisia kohteita. Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenvälinen postisopimus, joka alkoi jo vuoden 1942 puolella, posti unkariin tämän taksan puitteissa on vaikeaa ja erityisesti myyty lentopostikortti on hyvä kohde – hinnat pysyivät alhaisina, lentokuori nousi vain 26 euroon ja lentopostikortti 32 euroon. Böömin ja Määrin protektoraattiin lähetetty kirjattu lentokirje 10mk saimaan singlellä myytiin 15 euron pohjahinnalla, joka mielestäni on jonkin sortin pohjanoteeraus hinnan osalta – kohde ei ole helppo, vaikka näitä joskus näkeekin. Kalleimmaksi osoittautunut erikoistaksainen lähetys oli postiyhteyden keskeytymistä ennen 4.9.1944, mutta keskeytyksen ”uhriksi” joutunut, Saksaan lähetetty lentokirje 5½mk yhteistaksalla – kohteelle oli asianmukaisesti leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” leima. Keskeytyksen syynähän oli Suomen ja Neuvostoliiton 5.9. solmima aselepo, jonka takia Suomen ja Saksan väliset yhteydet katkesivat. Tällaisia hyvin samanlaisia kuoria tunnetaan kymmenkunta. Tällä kertaa kuoren hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 247 euroon saakka – mielestäni myyjä sai hyvän hinnan.

Yllä: Kuriiripostissa Helsingistä Vichyn Ranskaan kulkenut kirje. Lähetetty ensin kotimaan taksalla Helsinkiin. Harvinainen ja postihistoriallisesti hyvin kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä aika paljon, jos mukaan lasketaan lentopostiosaston kohteet. Mukana oli kiinnostavia ja postihistoriallisesti hyvinkin haluttavia kohteita, joiden osalta on todettava, että kun postihistoriasta on kysymys, niin on hyvin tärkeää, että kohteista olisi olemassa kunnolliset kuvat etu ja takapuolelta. Näin ei ollut esimerkiksi asian laita kohteen 1391 ”75p ja 2,75mk kuriirikirjeellä Ranskaan” kohdalla, sillä kohteen kuvassa edellisen omistajan kirjoittama kohdeseloste esti kohteen näkemisen. Tämä on tietysti harmittavaista, kun kohteen voidaan tekstin perusteella ajatella olevan mielenkiintoisen – jos ei pysty näkemään kohdetta kokonaan on mahdotonta tietää, että minkälainen kohde oikeastaan on kysymyksessä. Yksi asia nimittäin postihistoriassa on varma ja se on, että mihinkään kohdekuvausteksteihin ei kannata eikä voi 100% luottaa koskaan. Virheitä sattuu nimittäin myös meistä parhaimmille ja tietoa tulee jatkuvasti lisää. No joka tapauksessa tämä kyseinen kohde oli aito asia, eli kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, joka oli osoitettu Ulkoministeriön kuriiripostiosastolle, lähetettäväksi eteenpäin Vichyn Ranskaan suomalaisen diplomaatin perheenjäsenelle aikana, jolloin alueelle ei ollut Suomesta postiyhteyttä. Kohde on sekä historiallisesti erittäin kiinnostava, että postihistoriallisesti mielestäni erinomainen. Maksettu taksa on kotimaan taksa, joka on riittänyt siis Ulkoministeriöön asti – loppumatkan kohde on kulkenut kuriirin viemänä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu 20 euroon, josta se nousi aina sataan euroon saakka. En pidä satasta järkyttävän kalliina hintana tästä kohteesta.

Neuvostoliittoon lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, erityisen kiinnostavana pidin vuoden 1945 helmikuulta olevaa kirjettä, neljän ja puolen markan kirjetaksalla, joka on aikainen lähetys sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaikka postiyhteys Suomen ja Neuvostoliiton välillä avautuikin jo Joulukuun 22. vuonna 1944 on vuoden 1945 alun posti aikaista, sillä yleisölle tieto postiyhteyden avautumisesta saatiin luultavasti vasta 1945 puolella. Toinen kiinnostava Neuvostoliittoon lähetetty kohde oli palautettu ehiöpostikortti lisämerkillä, kuuden markan taksalla. Kohde on hyvän näköinen ja siinä on useita leimoja, myös 6mk korttitaksa ulkomaille on kohtalaisen hyvä ja Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa. Kumpikin kohde meni kaupaksi maltillisilla hinnoilla, kirje 33 eurolla ja postikortti kolmella kympillä. Jos olisin hyvin rikas, olisin voinut haalia nämä itselleni, mutta rahavarallisuuden ollessa rajallista oli minun pakko todeta, että jotta sekiinit riittäisivät minulle tärkeämpiin huutoihin, on päästettävä irti näistä kiinnostavista kohteista. Keräilijänkin elämä on luopumista.

Yllä: Helsingistä 21.11.1940 Liverpooliin Englantiin lähetetty lentokirje. Suomen ja Englannin sensuurit. Joulumerkki ja Liverpoolin saapumisleima 27.1.1941. M30 2,75mk violetti pari, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (-20g) lentolisä Neuvostoliittoon (30.4.1928 – 22.6.1941) 2,00mk = 5,50mk. Lento Moskovaan saakka. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Sodan aikaisia Englantiin Neuvostoliiton kautta kulkeneita kirjeitä oli myytävänä kolme kappaletta, yksi maapostissa kulkenut ja kaksi lentopostiosastossa. Kysymys on siis siitä, että koska Saksa ja Englanti olivat sodassa keskenään, ei postia voitu Englantiin lähettää Saksan kautta, vaan se jouduttiin kuljettamaan Neuvostoliiton läpi junalla Vladivostokiin, josta laivalla Japaniin josta yhä eteenpäin Tyynen valtameren yli laivalla San Pedroon Kaliforniaan, josta junalla Pohjois-Amerikan halki New Yorkiin, josta laivalla Englantiin. Lentolähetykset kuljetettiin lentona Moskovaan asti ja sieltä edellä mainittua reittiä pitkin maapostina – lentolähetyksiin oli maksettu ns. Euroopan lentomaksu, joka oikeutti lentoon Moskovaan asti. Tällaiset sodan aikaiset ”pitkän matkan” lähetykset ovat hyviä kohteita – maapostissa koko matkan kulkeneita tunnetaan jonkin verran, lentopostia vähemmän. Lentopostikohteet ovatkin erinomaisia kohteita. Vielä parempia kuin nyt myydyt kaksi Euroopan lentotaksaista ovat ns. koko matkan lentopostikohteet, jotka tulivat mahdollisiksi maaliskuussa 1941 ja joita tunnetaan aniharvoja. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta päättyi 22.6.1941 Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Koko matkan maapostissa kulkenut 3½mk sinisen merkin singlekohde myytiin hintaan 65 euroa (lähtö 20€) ja lentopostikohteista edullisempi 85 eurolla ja kalliimpi, Englannissa saapumisleimattu ja sensuroitu, hintaan 380 euroa. Mielestäni tämä kalliimman kohteen hinta oli aivan suunnaton, vaikka kohde hyvän näköinen olikin – toisaalta köyhä ihmettelee usein sellaisia asioita, jotka rikkaalle ovat itsestäänselvyyksiä.

Yllä: Aero Oy:n leimalla mitätöity lentokirje Suomesta Dessauhun Saksaan. M30 2kpl 2mk mustansininen, yhteensä 4mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) ulkomaille (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Jännittävä harvinainen lähetys. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erittäin kiinnostava lentopostikohde oli vuonna 1930 toukokuussa Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, jonka merkit oli mitätöity AERO Oy:n yritysleimalla ilmeisesti Tallinnassa. Aero liikennöi Helsingin ja Tallinnan välistä lentopostiliikennettä. Tällaisia Aeron leimalla leimattuja kuoria tunnetaan vain harvoja. Kyseessä saattaa olla Aeron oma firmaposti. Kuorella oli myös saksalainen ns. luftbestätigungstämpel, eli suomennettuna lentoleima. On siis varmaa, että kuori on lentänyt. Kyseessä on mielenkiintoinen lentopostikohde ja sen lentopostikeräilijät huomasivat ilmeisesti ”suurin joukoin” sillä hinta nousi 80 euron lähdöstä aina 481 euroon saakka, joka mielestäni on erittäin kova hinta. Kohde oli yhä myytäessä monteerattuna Jorma Lindebladin kokoelmalehdelle ja on ollut Jorman ”Republic of Estonia 1918 – 1940” kokoelmaa. Jos kohta tämä aika ”selkeä” tapaus nousi hinnaltaan korkealle, niin näin ei suinkaan tapahtunut kaikkien hyvien lentokohteiden osalta. Lentopainotuotepostikortti Hollantiin vuodelta 1943 myytiin vasta jälkimyynnissä kymmenen euron pohjalla. Pidän tätä aika uskomattomana tapahtumana, sillä sodan aikainen painotuoteposti on harvinaista ja neljän markan lentolisällä kulkenut painotuoteposti on muutenkin vaikeaa. Yhden markan perustaksalla, joka on M30 ajan painotuotteista vaikein, ovat lentolähetykset kiven alla. Kohteessa on lisäksi mukana viisi 1mk vihreää merkkiä, joten tämä ulkomaan painotuotteelle tarkoitettu merkki on edustettuna kohteella erinomaisesti. En osaa sanoa mitä itsekin ajattelin, kun en tätä ollut ”aktiivisesti” rekisteröinyt huutokauppaa selaillessani.

Yllä: Lentokirje Turusta 11.3.1940 Teheraniin Iraniin, lentänyt Tukholman kautta. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavin linna ja 50p vihreä leijona, yhteensä 15,50mk. Sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.4.1938 – 14.3.1941) 4*3,00mk = 15,50mk. Hyvä lentokohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Euroopan ulkopuolellekin menneitä kohteita oli tarjolla…. kuten pikkuhiljaa huomataan, oli tämä Merkki Albertin huutokauppa erittäin kiinnostava M30 keräilijän osalta. Lentopostikuori Iraniin vuodelta 1940 on lähetysajankohtansa takia sitä parempaa sorttia. Lähetyksen aikana posti ei voinut kulkea Neuvostoliiton kautta, koska Talvisodan takia yhteys oli yhä sitä kautta poikki, tämän takia kirje on kulkenut ilmeisesti Saksan kautta Italiaan, josta lentoreitillä Israeliin. Sieltä joko KLM:n tai BOAC:in lennoilla Bagdadin kautta Teheraniin. En tiedä mistä entinen omistaja on keksinyt, että kirje olisi mennyt maareittiä pitkin Bagdadista Teheraniin. Tällaiset 1940 luvun alun lentokohteet Euroopan ulkopuolelle ovat hyviä! En ole tästä kohteesta 100% perillä, mutta hyvä kohde on kyseessä.

Lentopostikortti Palestiinaan meni kaupaksi kuudella kympillä – kyseessä on parempi kohdemaa ja lentotaksa kortilla on ns. Lähi-Idän (Vähä-Aasia) taksa, johon kuului mm. myös Turkki. Tavallisen näköiset pakettikortit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan jäivät myymättä – niissä ei mitään ihmeellistä ollutkaan; perus ulkomaan pakettikortin hinta on tänä päivänä n. 10 euroa, jos sitäkään. Parempaa hintaa saa korteista, joissa on maksettu lisämaksuja, kuten pikalisä tai kirjaus. Myös lentopaketit ovat kiinnostavampia. Brasiliaan lähetetty ja palautettu paketti, jolle oli mitätöity merkkejä yli 1400mk arvosta myytiin  yli satasella – kyseessä olikin näyttävän näköinen postihistoriakohde – erikoisuutta tuo palautus ja useat eri maissa lyödyt leimat ja lipukkeet. USAan lähetetty kirje 4½mk sinisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 66 eurolla –  kirje oli ”hyvän näköinen” ja siinä oli kolmen maan sensuurit – hinta ei ollut kovin kova, kohde on näyttävä. Vuonna 1944 kulkeneena kyseessä on mielenkiintoinen, jos kohta ei mahdottoman harvinainen lähetys. Ensipäiväkuorien osastossa M30 keräilijää odotti mielenkiintoinen yllätys, myytävänä oli nimittäin yksi kovan luokan harvinaisuus – 16mk linja-automerkki yksin kirjatulla postikortilla. Kortti oli tosiaan lähetetty 16mk merkin ensipäivänä, mutta on siis täysin taksan mukainen ilman aivan uskomatonta tekeleenomaisuutta. Meni pohjahinnalla 30 euroa, mikä tälle kohteelle on erittäin alhainen – kyseessä on nimittäin erittäin vaikea kohde. Nykyiseen Tansaaniaan kulkenut lentokirje myytiin 30 eurolla – kirje oli kulkenut sodan jälkeen ja siksi ei ehkä ollut sitä aivan ”parasta A-ryhmää”… Afrikkaan kulkenut posti on kuitenkin aina hiukan parempaa.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että M30 kohteiden perässä oli tällä keralla useita keräilijöitä, joilla tuntui olevan ns. pinkka kunnossa. Monesta hyvästä kohteesta käytiin kovaakin kisaa ja hinnat nousivat. Osa kohteista myytiin siitä huolimatta mielestäni hyvinkin edullisesti – vaikeammin ymmärrettävissä kohteissa ei huutajia sitten ollutkaan ja kilpailu jäi käymättä. Lentopostikohteiden hinnat nousivat tavallista korkeammiksi, tämä asia on jollakin tavalla ”ollut ilmassa” (heko heko) jo pidemmän aikaa, toivottavasti aktiiviset lentopostikeräilijät jossain kohtaa räväyttävät myös näyttelyssä ja näemme ns. wanhojen, jo nähtyjen, kokoelmien lisäksi myös uusia tulokkaita näyttelyparketeilla.

 

Forssan keräilytapahtuma, pyhäinmiestenpäivä 2018

By

Jälleen kerran suuntasin Salon postimerkkikerhon veteraanin, Ensio Huldénin kanssa heti aamusta Forssaan, kohti ties kuinka monetta Forssan Postimerkkikerhon syys-keräilytapahtumaa. Vettä tihutti hiljakseen harmaalta taivaalta, mutta lämpötila oli marraskuisen sijaan lähes kymmenen astetta. Pohdimme sopivaa lähtöaikaa, koska tapahtuman alkuajaksi oli ilmoitettu kymmenen – totesimme, että hevosmiesten tietotoimisto oli aiemmin kertonut, että parhaat kaupat on aina tehty jo puoli kympiltä ja päätimme lähteä puoli yhdeksältä liikkeelle. Paikalle pääsimme noin tuntia myöhemmin ja kuinka ollakaan tupa oli jo lähes täynnä ja tapahtuma täydessä käynnissä.

Heti kättelyssä, sisääntuloaulassa huomasin, että Forssalaisilla on järkeä päässä, nimittäin paikalla oli Huutokortti-huutokaupan kohteiden näyttö. Eli on yhdistetty kaksi asiaa ja tarjottu asiakkaille mahdollisuus tutustua huutokaupan kohteisiin tapahtuman yhteydessä. Voi herranen aika, kuinka olisin iloinen jos kaikki huutokauppiaat ymmärtäisivät tällaisen asian arvon asiakkaalle. Tästä jo marmatin Postimerkkimessuihin liittyen, mutta repetitio mater studiorum est. Itse tutustuin Huutokortin kohteisiin alustavasti jo verkon kautta ja pari kohdetta tulevassa Huutokortissa onkin, joita saatan huutaa. No palataanpa asiaan….

Tapahtuman päätilassa oli paikalla parisenkymmentä myyjää – tällä kertaa mukana ei ollut kauppiaita Ruotsista tai joinakin kertoina mukana ollutta virolaista kauppiasta, mutta heidän tilallaan oli suomalaisia kauppamiehiä ja naisia. Kuten tavallista pöydät olivat täynnä tavaraa ja tavalliseen tapaan kahvihuoneen takaseinän oli valloittanut Pertti Hurmerinta ja suuret laatikot täynnä edullista postihistoriaa. Pertin laatikkoja tälläkin kertaa tutkin minäkin.

Viivyin Forssassa vain puolitoista tuntia muiden kiireiden takia, mutta siitä huolimatta tälläkin kertaa käpälään jäi muutamia kohteita. Ensimmäinen kohde, joka kiinnitti huomioni oli tavalliselta näyttävä lentokuori Ruotsiin. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli toisen painoluokan lähetys, jonka aiempi omistajakin oli huomannut ja kohteelle kirjoittanut. Toinen painoluokka on aina parempi kuin ensimmäinen, koska toisen painoluokan kirjeitaä lähetettiin hurjasti vähemmän kuin ensimmäistä painoluokkaa, käytännössä kyseessä siis on yli 20 grammaa painanut kirje. Kun tämä löytyi 1€ laatikosta oli mielestäni hinta kohdallaan.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 12.4.1939 Göteborgiin, Ruotsiin. Maksettu kahdella M30 tummanoliivilla 3mk merkillä, yhteensä 6mk. Taksa: Kirje (21-125g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-12gg) Pohjoismaihin (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = yhteensä 6,00mk.  

Toinenkin löytämäni kiinnostava kirje oli mennyt Ruotsiin – kyseinen kohde kiinnosti minua, koska siinä oli Suomen sensuuri, vaikka se oli lähetetty niinkin myöhään kuin kesällä 1946. En muista, että minulla olisi toista yhtä myöhään sensuroitua lähetystä. En ole pistänyt sensuurien päivämääriä ylös, joten en pysty suoralta kädeltä sanomaan, että onko kyseessä ”myöhäinen sensuuri”, vai kuvittelenko tämän asian omassa päässäni. Jos kyseessä on myöhäinen sensuuri, niin kohde on siinä tapauksessa ihan kiva 8/5mk päällepainamamerkin käyttö.

Yllä: Sensuroitu kirje Helsingistä 7.8.1946 Tukholmaan, Ruotsiin. M30 8/5mk violetti single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk.

Löytämistäni kohteista ehkäpä kaikkien mielenkiintoisin oli kirjattu lentopikakirje Zliniin protektoraattiin vuodelta 1944. Kyseessä on siis ns. ”Saksan erikoistaksainen” lähetys, jossa kirjeen perustaksa on sama kuin kotimaan taksa, lentotaksa on myöskin sama kuin kotimaan lentotaksa, mutta kirjaamismaksu ja pikalisä ovat kansainvälisen taksan mukaisia. Kyseessä on siis varsin kiinnostava eikä kovin yleinen taksakombinaatio. Vaikka kuoressa oli selvä taite, en nähnyt sitä häiritseväksi kokonaisuuden kannalta, sillä sodanaikaiset firmojen lähetykset tyypillisesti eivät ole välttämättä mitään puhtoisimpia kappaleita. Tämä kohdekaupunki Zlin on nykyisen Tsekin alueella, hyvin lähellä Slovakian rajaa.

Yllä: Kirjattu lentopikakirje Helsingistä 17.5.1944 Zliniin, Protektorat Böhmen und Mähreniin. M30 Saimaa 10mk, 5mk Olavinlinna ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 16mk. Sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen  (-20g) kirje (1.9.1942 – 5.9.1944) 3,50mk + Kirjeen (per 20g) lentolisä Saksaan (1.10.1942 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + pikalisä ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 6,00mk = yhteensä 16,00mk. Harvinainen yhdistelmä.

Kun yllä esiteltyjen kohteiden lisäksi löysin vielä pari muutakin mielestä kohdetta, joskin tavallisempia, täytyy taas kerran todeta, että Forssan keräilytapahtuma ei pettänyt. Jos kohta odotukset eivät olleet kovin korkealla, niin ne ylittyivät tällä kertaa reippaasti. Kun samalla tapasi paljon keräilijäkolleegoja ja ehti juoda Forssan baarin kaffet pullan kera, oli aamupäivässä niin paljon hyvää, että sitä näin illansuussa vielä muistelee hyvillä mielin.

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

By

HTO huutokaupan 42. kilpailu loppui 10.5.2018 – tällä kertaa HTO ei pystynyt samaan kuin joskus aikaisemmin, eli erinomaiseen M30 tarjontaan. Itse asiassa M30 tarjonta oli tällä kertaa mielestäni kohtalaisen laimeaa. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että hyviä M30 kohteita ei suinkaan riitä jokaiseen huutokauppaan niputtain, vaikka joskus siltä ehkä saattaisikin vaikuttaa. Ne, jotka ovat asiaa vasta vast´ikään alkaneet seurata ovat saattaneet saada väärän kuvan, sillä muutamien M30 aluetta keränneiden keräilijöiden kokoelmien hajoittamisen yhteydessä on hyvää tavaraa ollut viimeaikoina ”tavallista” enemmän myynnissä. Vaikka trendi on sen suuntainen, että tavara ”lisääntyy”, koska verkon kautta sitä on hyvin helppoa myydä ja ostaa, ei kovimpien kohteiden lukumäärä ole tästä aivan fundamentaalisesta muutoksesta huolimatta lähtenyt mitenkään räjähdysmäiseen nousuun. Filosofiasta sen verran… nyt itse asiaan…. Myytävänä siis oli noin parikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 25 postihistoriakohdetta. Myytävänä oli M30 rullamerkkejä isompina kohteina – tarkoitan, että ei yksittäisinä merkkeinä, vaan kohteina, jotka sisälsivät useita rullamerkkejä ja rullamerkkien ”rimpsuja”. Toinen kohteista meni kaupaksi ja nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Useita loistoja myytiin kympin pohjahinnalla ja parhaimmillaan loistojen hinnat nousivat jonkin verran, 50mk Tammerkoski-merkin loisto Oulussa 1955 leimattuna myytiin 46 eurolla. Mielestäni hinta oli aika kova, sillä 50mk merkkien vaikeat loistot ajoittuvat huomattavasti aiempaan aikaan. Mitään erikoista ei filateliapuolella myytävänä ollut.

Yllä: Lentopikakirje 24.7.1934 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin. M30 5mk olavinlinna, 2mk violetti ja 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 8 mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.12.1931-31.12.1934) 5,00mk + lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-31.9.1942) 1,00mk = 8,00mk. Parasta kohteessa on se, että kaikki maksut = perustaksa ja lisät on maksettu ”omilla merkeillään”. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Postihistoriapuolellakin oli hiljaista, perustavaraa myytiin ja kaupaksi se meni kohtalaisen keskinkertaisesti. Nousuja nähtiin vain muutamien kohteiden osalta. Nostan myytävistä esiin vain pari kohdetta – pikana lähetetty lentokirje vuodelta 1934 Ruotsiin ja kolmen Saksaan lähetetyn kirjeen erä. Pikalentokuori on aina parempi kuin tavallinen lento ja 1930-luvulta tällaiset eivät ole kovin harvinaisia, mutta kuitenkin ihan hyviä kohteita. Kyseinen kohde oli myymättä huutokaupan päättyessä, mutta joku osti kohteen jälkimyynnistä kympin pohjalla. Mielestäni ihan ok kohde postihistorialliseen M30 kokoelmaan. Saksaan menneiden kolmen kirjeen erä myytiin myöskin pohjahinnalla 12 euroa. Tämä erä oli kiinnostava, sillä mukana oli Saksaan 1943 lähetetty kirje, siis erikoistaksainen, joka oli maksettu 3½/2,75mk päällepainama-merkillä. Nämä päällepainamamerkit erikoistaksalla singlenä eivät suinkaan ole jokapäiväisiä kohteita, vaan kohtalaisen vaikeita tapauksia – niitä tunnetaan erikoistaksoilla (siis Saksaan ja muihin Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimusmaihin) vain kymmenen – viitisentoista kappaletta. Erässä oli toinenkin kiinnostava kirje, nimittäin vuonna 1941 Düsseldorfiin lähetetty lentokirje, jolle oli maksuksi laitettu yhteensä 9½mk edestä M30 merkkejä. Kun taksa lasketaan, huomataan, että kyseessähän ei tosiaan ole erikoistaksa-aika, joka alkoi vasta tämän kirjeen lähettämisen jälkeen vuonna 1942, mutta samalla huomataan, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje. Toisen painoluokan kirjeet ovat huomattavasti parempia kohteita kuin ensimmäisen painoluokan ”tavalliset” kirjeet. Vaikka kyseessä ei ollut erikoistaksainen kirje, erikoistaksaisia toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan aniharvoja kappaleita, on tämä mielestäni hyvä kohde. Ostaja taisi ymmärtää asian ja muut jättivät kohteen omaan arvoonsa.

Yllä: Kenttäpostipaketti joukkoihin 16.8.1944 Kemistä. Paketti 2kg, joka oli maksimipaino. Pieni vihreä kenttäpostilipuke ja 5mk Olavinlinna M30 merkki. Kenttäpostilipukkeen vasta-arvo (1.10.1942 – 4.12.1944) 4,00mk. On huomattava, että pieni vihreä lipuke tuli käyttöön vasta 15.7.1944, ja sen käyttöaika on ollut joukkoihin lähetettäessa 15.7.1944 – 26.11.1944, eli noin neljä ja puoli kuukautta. Kenttäpostipaketin (1-3kg; maksimi lähetyksen päivänä 2kg) alennettu taksa (1.10.1942 – 4.12.1944) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä muutamia kenttäpostipakettien kortteja – näistä kirjoitin juuri viimeisessä blogissani, joten ehkäpä jollakulla lukijalla on mielessä miten ”juonikkaita” kenttäpostipakettien taksat voivat olla. Tällä kertaa ei tarjonta yltänyt juonikkuudessaan aivan merstarillisiin sfääreihin, mutta pari hyvää ja siistiä kenttäpostipakettikohdetta oli kuitenkin tarjolla. Siisteys ei ole tässä tapauksessa mikään ”yleinen asiantila”, sillä kenttäpostipakettien kortit ovat usein nuhruisia. Myytävänä oli vuoden 1942 helmikuulta yksikköön lähetetty pakettikortti, jolle oli laitettu maksuksi punainen kenttäpostilipuke ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Vuoden 1942 helmikuussa lipukkeen vasta-arvo oli neljä markkaa ja (vain) sitä käyttämällä sai käyttää alennettua kenttäpostin pakettitaksaa, joka kortin tapauksessa oli yksi markka. Toinen kiinnostava kenttäpostipakettikohde oli vuonna 1944 joukko-osastoon lähetetty KP-pakettikortti, joka oli maksettu pienellä vihreällä kenttäpostilipukkeella ja 5mk Olavinlinna M30 merkillä. Lipukkeen arvo oli lähettämisen aikaan 4mk ja taksa siis yhteensä 9mk. Kohteen kuvasta saattoi nähdä, että kohde oli ollut kokoelmassa ja sen selosteessa kerrottiin, että Puolanka, jonka kauttakulkuleima paketilla oli, oli toiminut väliaikaisena kenttäpostin konttorina. Ihan mielenkiintoinen detalji, joka varmasti kiinnostaa kenttäpostin erikoiskeräilijöitä. Kohteen hinta ei kuitenkaan noussut 15 euron limitistä. Myytävänä oli myös vuoden 1944 Pääsiäisen kortti kenttäpostiin, eli aikana, jolloin kenttäpostiin sai erikseen lähettää pääsiäistoivotuksen 50 pennillä kymmenen päivän ajan. Näitä kenttäpostin pääsiäisen erikoistaksaisia tulee tasaisin väliaijoin esiin ja niitä on myyty erilaisin hinnoin – nyt kortti myytiin 12 euron limitillä.

Tänään minulle saapuneessa Keräilyuutiset-lehdessä oli Hannu Kaupin artikkeli M30 postilähetysten harvinaisuudesta. Hannu oli artikkelissaan ”päivittänyt” harvinaisuustiedon juttuun mukaan otettujen kohteiden osalta. On virkistävää nähdä päivitettyä tietoa ja monelle varmasti ylipäätään nähdä, että miten harvinaisia M30 kohteet oikeastaan ovat – saattaa tulla yllätyksenä. Erityisen osuva kommentti on mielestäni Hannun huomio siitä, että Zeppelin virhepainamakuori, joita tunnetaan noin 20 kpl maksaa huutokaupassa lähes kymppitonnin, kun vastaavalla harvinaisuudella ”siunattu” M30 on huomattavasti halvempi. Kyse onkin siitä, että kysyntä määrää hinnan – Zeppelin on kansainvälinen keräilykohde ja virhepainamakuoret ovat kansainvälisestikin katsottuna Zeppelinkeräilyn aatelia, kaikki alaa keräävät haluavat sellaisen – M30 erikoisuuksia halajavat vain M30 erikoiskeräilijät ja tietyissä tapauksissa sota-ajan postin erikoiskeräilijät… viimeksimainittujen ryhmien nuppiluku jää rankasti jälkeen Zeppelinkeräilijöiden lukumäärästä ja ”taistelua” ei kohteista samalla tavalla synny. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö harvinaisuutta olisi, vaan se tarkoittaa, että harvinaisiin kohteisiin pääsee M30 keräilyssä järkevillä summilla kiinni. Tämä oli aikanaan yksi niistä asioista, jotka saivat allekirjoittaneenkin päätymään M30 postihistoriakeräilyyn, omalle kohdalleni kun ei vielä ole Lottopottiakaan siunaantunut. Mutta mutta… juuri saapuneen sähköpostin perusteella on Lahden Kerhon huutokauppa avautunut… täytyypä mennä tutkimaan. Toivotan kaikille äideille tässä kohtaa erinomaista äitien päiväsunnuntaita!

 

 

Merkki Albertin 55. huutokauppa

By

Merkki Albertin 55. huutokauppa loppui perjantaina illalla 13.4. Tarjolla oli paljon mielenkiintoisia kohteita M30 keräilijöille, niin filatelian kuin postihistoriankin puolelta, kuitenkin siten, että postihistoria oli tällä kertaa leijonanosassa. Myytävänä oli kaikenlaista filateliaa, mm. ehdotteita ja hammastamattomia merkkejä, loistoja, rei´itteitä ja siirtymiä. Kaiken kaikkiaan kuva oli se, että tavara meni kaupaksi limitillä, jos silloinkaan. Vain harva M30 filateliakohde nousi voimakkaasti. Useita rullamerkkikohteita jäi myymättä, hinnat eivät yksittäisellä merkillä kymppiä tänä päivänä kestä ja ns. ”rimpsuja” on myynnissä ollut jo sen verran, että parilla kympillä eivät nekään näköjään enää myy. Postihistorian osalta tilanne oli erilainen – kohteet menivät kaupaksi ja hinnat nousivat. Vaikuttaa siltä, että filatelian puoli M30 keräilystä on alamaissa, mutta postihistoriassa on hiukan paremmin imua. Perinteinen filatelia on M30 osalta ehkäpä astetta vaikeampi keräilyalue, sillä tulee tuntea merkkierikoisuudet ja tärkeäksi tulee paperilaatujen tunnistus. Onneksi sekään ei M30 merkkien osalta ole aivan mahdotonta. Siirryn suoraan kertomaan myytävänä olleista postihistoriakohteista.

Yllä: Sokeainkirje 5.3.1940 Karttulasta Helsinkiin. Kolme M30 10p harmaata leijonamerkkiä. Taksa: Sokeainlähetys (-1kg) kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 0,30mk. Harvinainen.

Sokeainkirje kolmella 10p harmaalla, siis yhteensä 30 pennin taksalla nousi 80 euron lähdöstä aina 230 euroon saakka. Tämä oli mielestäni yhä täyden järjen rajoissa, sillä sokeainlähetykset ovat vaikeita. Kyseessä on myös erinomainen kohde 10 pennin harmaalle merkille, jolle hyvien kohteiden löytäminen voi olla haastavaa. Hyvän kohteesta tekee selvästi näkyvä sokeainkirjoitus – pistekirjoitus kuoren etusivulla.

Myytävänä oli rullamerkeillä kotimaassa kulkenut tavallinen kirje – 80 euron lähtöhinta oli liikaa, kohde ei mennyt kaupaksi. Vastaavia on ollut aiemmin kaupan 30 euron kummankin puolen ja silloin kauppa on tyypillisesti käynyt. Myöskään 1mk rullamerkki paperijatkoksella postikortilla ei tehnyt kauppaansa 60 euron hinnalla. Markkinat ovat ohuet ja korkeita hintoja ei rullamerkeistä tässä kohtaa saa. Myytyä sitä vastoin tuli 1mk oranssilla leijonamerkillä maksettu postitaksataulu, jonka lähtöhinta oli 50 euroa. Taksataulun hinta nousi 165 euroon. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun vastaava myytiin Filateliapalvelun huutokaupassa 150 euron lähtöhinnalla. Nämä ovatkin kaksi tunnettua kappaletta tästä taksataulun taksasta. Toinen myytävänä ollut 3mk punaisella maksettu taksataulu, joita tunnetaan noin viisi kappaletta, myytiin samalla 165 euron hinnalla. Hyvistä kohteista on kysymys.

Myytävänä oli myös sähköpostiosoitus vuodelta 1930 – tälle osoitukselle oli maksettu myös pikalisä, mikä oli M30 merkkien ensimmäisen taksa-ajan aikaan tavanomaista. Se mikä ei ole tässä kohteessa tavanomaista on, että sille oli liimattu yksi 50p keltainen merkki, jota ei oltu mitätöity, vaikka lomakkeelle oli muuten lyöty ”riittävästi” leimoja. Ilmeisesti taksa ei ole täsmännyt ja voi olla käynyt niin, että keräilijä on ”hoitanut asian kuntoon”. Tutkimatta kohdetta tarkkaan on vaikea sanoa miten on käynyt, mutta haiskahtaa… Vakuutettu kirje kotiinkannolla meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kohdeselosteeseen oli merkitty ”ainoa tunnettu” mikä saattaa olla ollut totta silloin, kun kohteen omistanut keräilijä on sen selosteen kirjoittanut. Totta tämä asia ei tänä päivänä ole, vaan kotiinkannettuja vakuutettuja kirjeitä tunnetaan muutamia – kohde on kuitenkin vaikea ja kokoelmakelpoinen, eli ei todellakaan huono.

Yllä: Sanomalehden osoitteen muutosilmoitus 9.6.1949 Hyvinkäällä. M30 6mk vihreä single. Taksa: Sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus (1.1.1947 – 31.12.1957) 6,00mk. Harvinainen.

Sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus 6mk vihreällä merkillä singlenä oli myytävänä kohdenumerolla 1178. Kysymyksessä on yksi harvinaisista lähetyslajeista, joita tunnetaan alle kymmenen. Erinomainen kohde 6mk vihreälle merkille. Edellinen vastaava, jonka olen nähnyt myynnissä meni muistaakseni parilla sadalla, joten kuuden kympin hintaan tämä kohde meni mielestäni erittäin edullisesti. Ilmeisesti lomakkeen ulkonäkö ei herättänyt ostajissa tarpeellista luottamusta kohteen vaikeuteen – eihän se juuri miltään näytäkään, mutta erittäin harvinaisesta kohteesta on kysymys.

Kenttäpostipaketti vuodelta 1941 lyhyenä aikana ennen kuin kenttäpostipaketteja sai lähettää pelkästään postimerkeillä ilman kenttäpostilipuketta myytiin 80 eurolla. Kyseesä on hyvä knoppi ja hyvä kohde 1½ markan merkille, joita kohteelle oli mitätöity kaksi kappaletta. Mukana oli jonkinlainen A4 kokoinen selitys paketin seikkailuista, mutta kun tuohon tutustuin, en ollut lainkaan varma, että kuuluiko dokumentti juuri tähän pakettikorttiin mitenkään… se ei vähennä kohteen hyvyyttä. Ostaja sai joka tapauksessa mielestäni hyvän kohteen. Sota-ajan postin osastossa myytiin eteenpäin kenttäpostimerkillä lähetetty toisen painoluokan kirje, joka oli alunperin lähetetty M30 merkein hintaan 32 euroa ja Lempäälän Internointileiri 1 leimattu postikortti painotuotetaksalla hintaan 42 euroa. Kumpikin ihan kelpo postihistoriakohteita.

Pohjoismaihin menneitäkin kohteita oli tällä kertaa tarjolla, mutta kaikki ei näiden kohdalla ollut kunnossa. Kohdenumerolla 1099 myyty painotuote postikortti Norjaan vuodelta 1944 oli saanut seuraavan kohdeselosteen: ”50p painotuotteella Norjaan, Saksan sensuuri, erityissopimuksen mukainen taksa”. Homma oli muuten hyvä ja kohdekin siisti, mutta painotuotteen taksa vuonna 1944 ulkomaille oli 1 markka. Norjan kanssa ei ollut mitään painotuotteita koskevaa erityissopimusta voimassa vuonna 1944. Joku meni ja osti kohteen 33 eurolla. Nämä tällaiset virheelliset tiedot ovat harmittavia. Islantiin lähetetty postikortti 6mk oranssin merkin singlellä meni kaupaksi 25 euron pohjilla. Kyseessä on mielestäni hyvä kohde ja hyvä kohdemaa. Tässä oli rahalla hyvää vastinetta – postihistoriakeräilijä sai hyvän kohteen Pohjoismaan postikorttitaksalle.

Yllä: Michelspiltomista 22.12?.194?? Kuressaareen, Viroon lähetetty postikortti. M30 1,75/1,25mk päällepainamamerkki yksin. Taksa: Postikortti Viroon (16.6.1940 – 30.11.1940) 1,75mk. Vaikea yksittäiskäyttö, harvinainen.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen taksalla lähetettyjä lähetyksiä oli tarjolla kaksi kappaletta, toinen oli harvinainen 1,75/1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin singlekäyttö postikortilla Viroon. Tämä on mielestäni yksi tämän merkin parhaita käyttöjä yhdessä Saksan postisopimuksen taksalla lähetetyn vastaavan kohteen kanssa. Kortti oli siisti leimoiltaan ja muutenkin hyvän näköinen. Olin erittäin yllättynyt, kun sitä ei huudettu korkeammalle kuin 18 euroon kympin lähdöstä. Kortin leiman päivämäärästä en saanut selvää, mutta lienee myöhäissyksyllä 1940. Toinen Viron erikoistaksalla kulkenut kohde oli 4mk postitalon singlellä maksettu kirjattu kirje vuodelta 1939. Tämäkin taksan mukainen ja hyvä kohde. Olen nähnyt toisenkin vastaavan. Yllättävää kyllä kohteen limitti oli asetettu korkeammalle kuin postikortin, joka mielestäni oli vaikeampi – eli oli mennyt väärin päin. Kirjattu kirje myytiin limitillä. Ilmeisesti näitä Viron sopimustaksaisia lähetyksiä ei oikein ymmärretä, ainakaan niille ei selvästi anneta niille kuuluvaa arvostusta tällä hetkellä. Muistetaan, että 2018 on Viron itsenäisyyden 100-vuotis juhlavuosi, ehkä sen kunniaksi on alennusmyynti (heko heko).

Saksan erikoistaksainen ns. Liebesgaber postikortti myytiin kympin pohjilla, nämä Liebesgaber kortit ovat eräänlaisia epävirallisia saantitodistuksia, joita pyydettiin lähettämään, kun oli vastaanotettu avustus paketti Saksasta. Lentopostin osastossa oli myytävänä hyvä Saksan erikoistaksainen singlekäyttö, nimittäin 2,75mk taksainen 2,75mk violetin merkin singlellä lähetetty lentopostikortti. Kyseessä on yksi harvinaisista lentopostisingleistä, joka on vaikeudeltaan kokoelmakelpoinen. Näitä 2,75mk singlejä Saksan erikoistaksaisia lentopostikortteja tunnetaan kymmenkunta. Tämän myydyn kortin eduksi täytyy sanoa, että se on kyseisen taksan ensimmäisenä päivänä lähetetty ja, että kortti on jännittävän näköinen takaisinlähetyksineen kaikkineen. Keräilijät havaitsivat tämän asian ja kortin hinta nousi 20 euron limitistä aina 210 euroon saakka, eli yli kymmenkertainen nousu limitistä. Tämä 210 euroa oli mielestäni aika kova hinta ja myyjän pitää olla tyytyväinen saamaansa hintaan. Kortti kuitenkin kelpaa niin lentopostikeräilijöille, kuin M30 filatelia ja postihistoriakeräilijöillekin – eli kysyntää oli selvästi ”tavallista” M30 kohdetta enemmän.

Yllä: Postikortti 20.5.1943 Helsingistä Rotterdamiin, Hollantiin. M30 2mk keltainen single. Saksan ja Suomen sensuuri. Taksa: Postikortti Hollantiin (1.4.1943 – 5.9.1944) 2,00mk. Erikoistaksainen ja vaikea.

Unkariin lähetetty erikoistaksainen 3½mk kirje ei mennyt kympillä kaupaksi – ilmeisesti kaikilla on jo näitä pilvin pimein. Olen hieman yllättynyt, sillä kyseessä ei sittenkään ole aivan yleinen kohde. Hollantiin mennyt 2mk taksainen erikoistaksa-aikainen postikortti myytiin 20 euron pohjilla vasta jälkimyynnissä. Tämän olin merkannut omiin kiinnostukseni kohteisiin, mutta jostain syystä se jäi huutamatta, hiukan harmittaa. Kohde on nimittäin aikamoisen hyvä – näitä postikortteja ei erikoistaksaisina Hollantiin tunneta kuin aniharva. Tyypillinen kohde on 3½mk taksainen kirje ja niitäkin tunnetaan alle kymmenen. Halvalla meni hyvä kohde.

Harmaan 60p leijonamerkin pari postikortilla Latviaan myytiin 37 eurolla – kyseessä oli ennen Latvian erikoistaksa-aikaa lähetetty kansainvälisen taksan postikortti. Tällainen postikorttikohde on 60 pennin harmaalle kohtalaisen hyvä kohde, ja Latvia on parempi kohdemaa. Kuuden markan punaisen merkin singlenä lähetetty postikortti Eestiin vuodelta 1946, jolle oli mukana atesti myytiin 88 euron hintaan. Kyseessä on yksi vaikeammista postikortin punaisista singlekäytöistä ja hyvä kohdemaa. Atesti tietysti auttaa ymmärtämään kohteen aitouden, sekä sen, että kyseessä ei ole ns. pilipali. Näitä 6mk punaisia single postikortteja tunnetaan ehkäpä noin viisitoista kappaletta, joten aivan super harvinaisia ne eivät enää ole, mutta sanoisin silti, että vielä näitä harvinaisiksi voi kutsua, ainakin parempiin kohdemaihin lähetettyinä. Sinkkuna lähetetty 7mk punainen postikortti Prahaan myytiin kympin pohjilla, halvalla meni. Kortti oli siisti. Samaten siisti oli 9mk Englantiin lähetetty postikortti – sekin singlellä. Kyllä nyt postikorttitaksojen keräilijöitä hellittiin! Myytävänä oli useiden taksojen osalta parempia lähetyksiä ja halvalla!

Yllä: New Yorkiin 1.5.1939 Helsingistä lähetetty lentopostikortti. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 31.9.1942) 2,00mk + lentolisä (20.6.1933 – 24.7.1939) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä yksittäiskäyttö, vaikeampi lentotaksa Yhdysvaltoihin.

Hyviä ulkomaan postikorttikohteita oli myytävänä myös lentopostin osastossa, jossa oli myytävänä mm. kaksi kolmen markan taksaista postikorttia – toinen Königsgräziin, Böömiin ja Määriin vuodelta 1941 ja toinen New Yorkiin vuodelta 1939. Böömiin ja määriin mennyt kortti oli lähetetty käyttämällä kahta 1½mk harmaata M30 leijonamerkkiä ja oli mielenkiintoinsen näköinen hyvine leimoineen ja firmatunnuksineen. Kortti ei kuitenkaan mennyt 30 euron pohjilla kaupaksi. New Yorkin kortti sitävastoin meni kaupaksi 38 euron hinnalla – lentomaksu New Yorkiin siten, että lentona kuljetus loppui ”Euroopan-puolen satamaan” oli postikortille vuonna 1939 markan verran, kysymyksessä on hyvä taksa ja kun kyseinen kortti oli vielä M30 3mk tummanoliivilla merkillä yksin maksettu on kyseessä mielestäni hyvä kohde. Hinta ei ollut paha, se täytyy todeta!

Yllä: Saksaan takaisin lähetetyn paketin lähetysmaksu suoritettu paketin kuitille 22.9.1955 Turussa. Merkit yhteensä 305 euroa, kuitilla takaisinlähetyksen yhteismaksu 2,96 kultafrangia, joka on tarkoittanut tuolloin 305 euroa. Erikoinen.

Kanadaan 1930-luvulla lähetetty pakettikortti, jolla oli neljä vaaleanviolettia 10mk Saimaa-merkkiä myytiin 34 eurolla – kohtalainen kohde näille merkeille, joskaan ei mikään ”täysimittainen kanuuna”. Toinen ulkomaan pakettikohde oli takaisinlähetetty Saksasta tullut paketti, jonka kuitille oli maksettu paketin takaisinlähetys M30 ja M54 merkein – tarkemmin sanottuna M30 300mk lentokonemerkkiä ja M54 5mk sinistä oli käytetty sekapostitteena. Tällainen takaisinlähetys on mielenkiintoinen ja erikoinan, eli sitä kautta jopa kelvollinen kokoelmaan. Tiedän toisenkin vastaavan kohteen, mutta muita en sitten tunnekaan. Vaikea sanoa miten harvinainen tällainen on, mutta ei siis tosiaan ole useita vastaan tullut. Tätä mieltä olivat muutkin ja palautuksen hinta nousi 40 euron pohjasta 65 euroon saakka. Muutamia muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mutta kaikkea ei voi käydä läpi – kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, jossa varmasti oli kokoelmaansa kartuttaville ostomahdollisuuksia.

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

By

Kuten aiemmissa Kesfila 2018 näyttelyä käsitelleissä postauksissani kävi ilmi, oli Jyväskylässä paikalla myös kauppiaita ja keräilijät parveilivat tiskien ympärillä epälukuisina määrinä mehiläisten tavoin. Laatikoita plarattiin ja esittelykansioiden sivut kääntyivät tiuhaan. Myös allekirjoittanut käytti aikaa kauppiaiden antiin tutustuessaan. Käytännössä kävin läpi kaikkien myyjien tarjonnasta jotakin – en pysty katsomaan kuin noin yhden laatikon kerrallaan, jonka jälkeen on pakko pitää paussi, tässä häviän monelle mulle keräilijälle sitkeydessä. En ostanut lainkaan filateliaa, vaan kaikki hankkimani kohteet ovat postihistorian puolelta. Aloitan esittelyn, kuten niin monta kertaa aiemminkin kotimaan kohteista ja etenen kohti kaukaisia maita…

Yllä: Kelirikkolennolla 27.11.1946 Vaasasta Raippaluotoon kulkenut kirje. M30 8mk violetti single. Leimattu kelirikkolennon erikoisleimalla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk. Nähtävästi lentolisää ei tarvinnut maksaa. Takana 27.11.1946 Replot saapumisleima.

Ensimmäinen haaviin jäänyt kohde oli Vaasasta Raippaluotoon, eli ruotsiksi Replot:iin kulkenut ja kelirikon lentoleimauksella leimattu kuori, jolle oli leimattu 8mk violetti M30 leijonamerkki. Kuori näyttää hyvin kauniilta ja näin ollen päättelen sen olevan vahvasti tekele, kuten niin monet muutkin vastaavat Raippaluodon kuoret ovat. Tästä käytetystä kelirikkolentoleimasta sain hyvää lisätietoa katsomalla Keski-Suomen Filatelistikerhon kotimaan lentopostia käsittelevää parin kehyksen kokoelmaa. Leima on 24mm halkaisijalla varustettu leima, jonka renkaan sisällä leiman kaarella lukee ”Lentoposti 1946 – Flygpost 1946” ja keskellä ”Vaasa – Vasa – Replot”. Yläosassa on stilisoitu lentokone. Leimavärinä on violetti. Ensimmäinen kelirikkolento oli 27.11.1946, jolloin tämäkin kuori on leimattu. Koneena oli Merivartiolaitoksen Junkers lentokone, jota ohjasi Lentomestari E. Rautio. Kone pudotti postia Bergön, Raippaluodon ja Björköbyn saarille laskeutumatta lainkaan. Onneksi kuori on leimattu takaläppäänsä Replot samana päivänä – tämä on vahva indikaatio siitä, että se on ainakin kulkenut kyseisellä lennolla.

Yllä: Pienikokoinen lentopainotuote 20.12.1947 Helsingistä Tukholmaan. M30 2mk ja 2½mk vihreä. Taksa: painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 4,50mk.

Toinen löydökseni oli pienikokoinen Ruotsiin lentänyt painotuotekuori vuodelta 1947. Kuten tiedetään oli Ruotsi painotuotteiden näkökulmasta ulkomaa ja näin ollen painoutuotteiden taksa oli sama kuin muihin ulkomaihin lähetetyillä painotuotteilla, tässä tapauksessa 2½mk. Lentolisät kuitenkin olivat Pohjoismaihin omansa. Kun kohteen hinta oli 3 euroa päätin ottaa sen pois pyörimästä. Lisäksi sen pieni koko viehätti, vaikka leimaukset eivät olekaan huippuluokkaa. Lentopainotuotteet ovat aliarvostettuja, koska niiden harvinaisuutta ei tyypillisesti ymmärretä. On ollut vain erikoistapauksissa merkityksellistä saada painotuote mahdollisimman nopeasti perille – näitä tapauksia ovat olleet esimerkiksi viimehetken toivotukset (kuten esimerkiksi joulukortit). Toki Ruotsi on kaikkein yleisin kohdemaa, mutta silti – ei lentopainotuotteita Ruotsiinkaan mitenkään valtavasti liiku. Eivät tule peittämään aurinkoa lähiaikoina…

Yllä: Lentopainotuote 19.12.1954 Paraisilta Tukholmaan Ruotsiin. M54 10mk vihreä ja M30 2mk vihreä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 12,00mk.

Kolmaskin löytämäni kohde oli lentopainotuote Ruotsiin, tällä kertaa myöhäisempi 50-luvun ”sekakäyttö” M54 10mk vihreän kanssa. Mukana oli myös Joulumerkki. Tämä kuori on aika tavallinen, eikä herättänyt sen suurempaa tunnemyrskyä, mutta viidelläkymmenellä sentillä se löysi tiensä kokoelmaani tai ainakin siihen kansioon, johon sen aion epämääräiseksi ajaksi säilöä. Tätä kohdetta seuraakin sitten näyttelyn kauppiailta ostamistani kohteista paras, nimittäin kävi niin mukavasti, että huomasin Viroon menneen hieman nuhjuisen näköisen kuoren ja lähdin tarkastelemaan sitä hippasen verran tarkemmin. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje eteläiseen naapurimaahamme vuodelta 1934, eli maidemme välinen bilateraalinen postisopimus oli tuolloin voimassa ja Viroon voitiin lähettää kirjeitä Pohjoismaiden taksalla ja käyttämällä Pohjoismaiden lentolisiä. Niille, jotka ovat Viron postia tutkineet ei tyytyväisyyteni tästä löydöstä ole arvoitus, sillä he tietävät, että toisen painoluokan kirjeita tunnetaan sopimustaksalla ilmeisesti yksi kappale ja kyseisen painoluokan lentopostikirjeitä alle viisi kappaletta. Suomen ja Viron välisestä postisopimuksesta ”uutisoiva” kiertokirje KK 1/1929 löytyy tästä linkistä pdf muotoisena.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 17.5.1934 Tallinnaan, Viroon. M30 merkkejä yhteensä 4kpl. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-125g) Viroon (4.1.1929 – 30.11.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea toisen painoluokan lentokuori Viroon. Vaikea, jopa Harvinainen – ainakin vielä.

Löydökseni jatkuivat ”erikoistaksojen” merkeissä, sillä aivan kalkkiviivoilla löysin hienoleimaisen Postikortin Pelkosenniemeltä Latviaan vuodelta 1938. Tuolloin voimassa oli kahdenvälinen postisopimus Suomen ja Latvian välillä, joka oli alkanut vain noin vuosi aiemmin. Latvia on sopimustaksa-aikana vaikea kohdemaa ja tämä löytämäni postikortti ehkäpä yleisin sinne kulkenut postite – näitä tunnetaa viitisentoista kappaletta ja jatkossa varmasti lisääkin. Silti otin tämän pois, koska leimaus on erinomainen ja kortti muutenkin siisti. Kun tätä taksaa pitää esitellä on tämä kohde kokoelmakelpoinen. Lähettäjänä Pallastunturilla käynyt turisti.

Yllä: Postikortti 8.3.1938 Pelkosenniemeltä Rigaan Latviaan. M30 1,25mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti (1.7.1937 – 15.6.1940) Latviaan 1,25mk. Siisti.

Viimeinen löytämäni M30 kohde ei ole mikään helmi, vaan aivan tavallinen viiden markan violetin kahdella merkillä, yhteensä siis kymmenellä markalla, maksettu kirje Kanadaan. En oikeastaan tiedä miksi nappasin tämän kuoren pois 50 centin kasasta. Ehkä siksi, että se oli siellä… ja mitään muuta en ollut vielä siihen mennessä löytänyt – eli varmistelin asiaa kaiketi henkisesti. Ei mikään erikoinen löydös tosiaankaan, parempi kuitenkin kuin kotimaan kirje. Kirjeen taksa oli yli vuoden mittainen ja näilläkin merkeillä, jotka julkaistiin lokakuussa 1945 tulee käyttöaikaa, siis mahdollista sellaista tällä taksalla toista vuotta…. nothing special.

Yllä: Sudburyyn Ontarioon Kanadaan 30.4.1946 – lähetyspaikkakunta epäselvä, mutta alkaa ”Mää..”. Kaksi M30 5mk violettia leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. 

Aivan tyhjin käsin ei siis tarvinnut M30 miehen kotiin lähteä, vaikkei mitään uskomattomia löytöjä vastaan tullutkaan. Mieltä lämmittää vieläkin hyvä toisen painoluokan lentokirje Viroon. Viroon oli tarjolla myös kansainvälinen postiosoitus, mutta en lähtenyt siitä kauppaa vääntämään, koska sellainen minulla jo on. Ehkä sitäkin vielä jonain päivänä mietin uudelleen… Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemiini kauppoihin, rahaa ei mennyt paljon – itse asiassa, koska myin muutamia omia kohteitani jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. ”voiton puolelle” kokonaisuutena näyttelymatkasta – toki vain, jos hotelleja jne. ei lasketa mukaan.

 

Lahden kerhon THK 112

By

Lahden postimerkkikerhon huutokauppa nro. 112 päättyi 29.9.2017 ja sisälsi muutamia kiinnostavia M30 kohteita. M30 osastossa myytävää oli noin kuusikymmentä kohdetta. Tällä kertaa filatelian puolella oli myytävänä vähänlaisesti kiinnostavaa, lähinnä loistoleimaisia merkkejä joista muutamia menikin kaupaksi. Ei sinänsä ihme, nimittäin viisi loistoa maksoi parhaimmillaan viisi euroa. Mitään parempia erikoisuuksia ei filapuolelle ollut myytäväksi asti eksynyt.

Postihistoriapuolella sitävastoin oli muutamia kiinnostavia kohteista ja keskitynkin tässä kirjoituksessa niihin.

Yllä: Helsingistä 26.7.1957 Lahteen lähetetty kirjattu pikakirje saantitodistuksella. Sekapostite M54 5mk sinisen kanssa. Kirjoitettu ”24” – ilmeisesti paino grammoina. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 50,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 30,00mk pikalisä kotimaassa (1.6.1956 – 31.7.1958) 50,00mk + saantitodistus jätettäessä kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 25,00mk = 155,00mk. Tämä on ollut pakko viedä postiin, jolloin paino on tarkastettu vaa´alla ja näin olleen voin uskoa tuon toisen painoluokan. Kuva Lahden THK:sta.

Kotimaan kohteista mielestäni kiinnostavin oli Helsingistä Lahteen lähetetty M54 sekapostite, joka oli sekä kirjattu, että lähetetty pikana ja mikä parasta saantitodistuksella. Tämä kirje oli ensipäiväkuorella lähetetty, vaikka minkään käytetyn merkin ensipäivästä ei ollut kysymys – tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, että onko kyseessä filatelistin lähettämä kirje. Toisaalta ja kuten on todettu, saivat filatelistitkin lähettää postia. Saantitodistuksella lähetetyt kirjeet ovat kohtalaisen vaikeita, poislukien arvonlisäverotoimiston lähettämät saantitodistukselliset virkakirjeet. Näin ollen tämäkin kirje herätti huutajissa huomiota. Hinta nousi vitosen limitistä yli 34 euron.

Seitsemän markan postitalo single postikortti lentona Ruotsiin vuonna 1946 nousi yhdeksän euron lähdöstä aina yli 26 euroon. Tämän kortin kommervenkki oli se, että tuohon aikaan lentotoiminta oli kotimaassa kielletty valvontakomission määräyksellä, mutta postia kuitenkin lensi ns. koelentojen yhteydessä Ruotsiin. Voidaan arvella tämänkin kortin kulkeneen tällaisella koelennolla – tämä arvelu oli kirjoitettu myös kohteen esittelytekstiin.

Saksan erikoistaksainen kahdella M30 punaisella leijonamerkillä maksettu lentopostikortti vuodelta 1943 Saksaan nousi 12 euron lähdöstä aina 27 euroon. Kortti oli tyylikkään näköinen ja merkit ilmeisesti myöhäisempää ja vaikeampaa 2mk punaisen tilauserää. Erikoistaksainen (ensimmäinen taksa-aika) lentokirje Saksaan vuodelta 1942 myytiin hintaan yhdeksän euroa, joka oli kohteen limitti – näitä on tullut sen verran paljon ”esiin”, että hinnat ovat kokeneet ilmeisesti inflaation. Kyseessä on kuitenkin vain viiden kuukauden mittainen taksa-aika. Tästä hinnasta johtuen hieman ihmettelin, kun pidemmän taksa-ajan vastaava kohde vuodelta 1944 myytiin yli kolmellatoista eurolla, vaikka tässä kohteessa oli näyttävämpänä tekijänä sensuuriliuskoja.

Yllä: Harvinainen kirjattu postikortti 23.3.1943 Helsingistä Wieniin. Suomen ja Saksan sensuurit. Tuloleima Wienissä 2.4.1943. Taksa: Postikortti Saksaan (1.10.1942 – 4.9.1944) 2,00mk + postikortin kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Erinomainen 4½mk sinisen merkin käyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Tämänkertaisen huutokaupan mielestäni selvä ykköskohde M30 keräilijälle oli harvinainen tai jopa erittäin harvinainen Saksan erikoistaksainen kirjattu postikortti vuodelta 1943. Tiedän, että tämä kortti myytiin ulkomaalaisessa huutokaupassa ”ei niin hirvittävän kauan sitten” jolloin myyntihinta oli suurin piirtein siinä mistä tällä kertaa lähdettiin, eli 130 eurossa. Mielenkiintoisen tästä kohteesta tekee montakin asiaa – kyseessä on siis erikoistaksainen postikortti, joka on kirjattu – tässä kohtaa kirjaus oli kuitenkin kansainvälisen kirjaamisen taksan mukainen, eli 4½mk. Tällaisia sekataksaisia kohteita katsoo ihan mielellään. Toinen kiinnostava asia on se, että sodan ajalta ei tunneta montaakaan muuta kirjattua postikorttia ulkomaille – kirjatut postikortit ovat ylipäätäänkin erittäin harvinaisia, mutta sodan ajalta vieläkin harvinaisempia. Voin surukseni jakaa tiedon siitä, että minulla on kirjattu lentopostikortti myöskin erikoistaksa-aikaan, mutta siinä on taksa väärin – on käytetty kotimaan kirjausmaksua 3½mk ja sehän on aivan väärin! Kolmas asia, joka tekee tästä kohteesta hyvän on 4½mk sinisen merkin käyttö samansuuruisen maksun maksamiseen. 4½mk sinisen merkin singlekäyttö ulkomaan kirjeellä on kohtalaisen hyvä kohde, mutta se ei ole ns. super-harvinainen, vaikka käyttötarkoituksenmukainen onkin. Tämä kirjausmaksu postikortilla on itse asiassa tässä kohtaa harvinaisempi kuin singlekäyttö. No tällaista… ja mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa: tyypilisesti sitä, että valtakunnan sota-ajan postista ymmärtävät kiinnostuvat tämänkaltaisesta hienosta kohteesta ja alkavat sitä huutaa ja tällöin hinta nousee. Viimeisten 10 minutiin aikana (huutokaupan yliajalla) hinta nousi aina 380 euroon saakka. Hinta oli mielestäni erittäin kova – myyjää varmasti naurattaa. Toisaalta näitä kohteita on ollut erittäin harvoin saatavilla ja näyttelykokoelmaanhan tällainen ostetaan.

Kahteen kertaan Euroopassa edelleenlähetetty postikortti (Englannista Jugoslavian kautta Saksaan) kolmekymmentäluvulta nousi hieman yli viiteentoista euroon. Lentopostikortti vuodelta 1947 10mk violetillä singlellä on hyvä kohde ja sen lähtöhinta oli viisi euroa. Tästä lähtöhinnasta kohde nousi aina yli neljän kympin. Näitä singlejä ei kasva puissa ja ostaja sai hyvän kohteen tälle merkille.

Yllä: Lentopostikortti 13.12.1947 Uuraisista Lontooseen Englantiin. Taksa: postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk = 10,00mk. Hyvä 10mk violetin merkin singlekäyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Bulgariaan vuonna 1955 lähetetty lentopaketti Bulgarialaisella lunastusmerkillä myytiin alle yhdeksällä eurolla. Tämä oli minulle yllätys. Olkoonkin, että pakettikorttia oli vasemmasta reunastaan hieman leikattu, minusta tuntui, että kaikki nähtävä oli nähtävissä. Paketti oli tullattu Savonlinnassa ja lentänyt ilmeisesti Prahan kautta.

Yhdysvaltoihin lähetetty ainakin kahteen kertaan sensuroitu ja näistä Brittiläisten toimesta Bermudalla avattu lentokuori vuodelta 1941 Yhdysvaltoihin myytiin 11 eurolla. Myöskin USAan mennyt 20mk sinisellä singlellä lähetetty kirje meni kaupaksi, tällä kertaa vitosen lähtöhinnalla, eli aika edullisesti. Vastaavasti lentokirje Australiaan ei mennyt kaupaksi lainkaan – tämän kohteen lähtö oli 8 euroa; ei ollut hinnalla pilattu. Ei silti kelvannut edes pitkän matkan kokoelmalaisille.

HTO huutokauppa #39

By

HTO:n ja Lahden kerhon huutokaupat loppuivat perättäisinä päivinä ja myytävänä oli tälläkin kertaa muutamia kiinnostavia M30 kohteita; erityisesti Aloitetaan tässä postauksessa HTO huutokaupasta filatelia edellä ja sitten käydään läpi postihistoria. Lahden kerhon huutokauppa käydään läpi seuraavassa kirjoituksessa.

HTO:n huutokaupassa oli muutamia hyviä filateliakohteita myytävänä, ensimmäisenä näistä mainitsen 2mk/1½mk punaisen päällepainamamerkin esittelyarkista leikatun leimaamattoman liimattoman esittelymerkin. Näitä esittelyarkkien palasia on lähiaikoina ollut huutokaupoissa jonkin verran – ilmeisesti arkkien omistaja laittaa niitä palasiksi. Hinnat ovat kokeneet tässä yhteydessä mittavan inflaation. Tämän päällepainamamerkin ehdotteen lähtöhinta oli 20 euroa ja sillä se myytiinkin. Ilmeisesti ”kaikilla oli jo tämä”. Näitä on mahdollisesti markkinoilla yksi tai kaksi arkkia, joten maksimikappalemäärä lienee pari sataa. Kun verrataan 3000 kappaleen Doodson arkkiin, niin jälleen nähdään markkinoinnin ihmevoima.

Yllä: ”FORD” reijitetyt 5mk Olavinlinna merkit. Kuva HTO huutokaupasta.

Reijitettyjä merkkejä oli myytävänä 5mk Olavinlinnaa kahdessa eri FORD leimausasennossa. Tämä kahden merkin satsi oli lähtöhinnaltaan laitettu kymppiin ja meni kaupaksi seitsemällätoista eurolla. Oma osaamiseni näiden suhteen on kovinkin vajavaista. Myytävänä oli myös ”miehekkään” näköinen laskos 20mk postitalomerkistä – sen lähtöhinnaksi oli laitettu neljäkymppiä, tällä tämä näyttävä laskos ei mennyt kaupaksi. Tämän merkin laskoksia on ollut viimevuosina usein myytävänä ja näin ollen 40€ oli tällä kertaa liikaa. Automaattimerkkien kokoelmasivua kaupattiin kolmen kympin limitillä – sivulla oli leimattuna 10p, 50p ja markan merkit sekä leimaamattomien rullapalat 10p ja 50p merkeistä. Ihan hyvännäkinen satsi tarvitsevalle. Myytiin pohjahinnalla.

Postihistoriapuolella oli myytävänä noin parikymmentä kohdetta. Muutamia hieman parempiakin oli nähtävissä, mm. 7mk punaisella M30 leijonamerkillä maksettu postikortti Englantiin myytiin 25 euron limitillä ja kahden 3½mk oliviin singlellä lähetettyä Saksan erikoistaksaista kuorta yhdellätoista eurolla. Myytävänä oli myös 50p vihreä single painotuote Hollantiin vuodelta 1942 – tällä kuorella oli sekä Suomen että Saksan sensuuri. Ei mennyt kaupaksi kympin pohjilla. Ymmärrän tämän, sillä näitä 50p painotuotteita ulkomaille on saatavissa paljon ja usein – silti, kohde on sodanaikainen ja sitä kautta hiukan tavallista parempi. Sekunnin sitä jopa mietin, mutta pieni tarkistus omaan kansioon auttoi päättämään tällä kertaa, että en tarvitse sitä kahdeksatta vastaavaa mihinkään. Vai pitäisikö sittenkin…

Yllä: Kirjattu lentokirje 9.2.1949 Helsingistä Wieniin Itävaltaan. M30 30mk linja-auto ja 3mk vihreä leijonamerkki. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00 mk + kirjaaminen ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 15,00 mk + kirjeen lentolisä (per g) Eurooppaan (24.10.1945-30.9.1957) 3,00mk = 33,00mk. Itävallan sensuuri. Kuva HTO huutokaupasta.

Hieman yllätyin kun näin, että vuonna 1949 Wieniin lähetetty kirjattu lentokirje ei ollut mennyt kaupaksi 12 euron limitillä. Kohteella oli asianmukainen Itävallan sensuuri ja uudelleen sulkemiseen käytetty liuska. Vaikka tämä ei nyt mikään super kohde olekaan, niin kysymyksessä ei ole ns. ”roska” vaan ihan kohtalaisen hyvännäköinen kohde.

Myytävänä oli todiste siitä, että Täbyssä oli vuonna 1942 syyllistytty ”Laittomuuksiin” ja postimerkkien lisäksi oli kuorelle mitätöity leimamerkki. Yhteensä kuorella oli 5,50 markan edestä tavaraa siten, että 5mk sinisen leimamerkin lisäksi sille oli leimattu 2kpl 25p ruskeita M30 leijonamerkkejä. Kyseessä oli vieläpä kirjattu lähetys. Kun pohditaan taksaa huomataan, että tuolloin kirjeen taksa kotimaassa on ollut 2,75mk ja kirjaamismaksu 2mk ja, että taksakaan ei täsmää… eli kaikessa mahdottomuudessaan tämä 30 euron lähtöhintainen kohde sai ansaitsemansa kohtalon ja jäi myymättä.

Yllä: Postikortti 1.12.1939 Kaskisista Marstaliin Tanskaan. Sotasensuurin sensuroima. 1,25/50p keltainen II ladelman merkki single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Huutokaupan kiinnostavin postihistoriakohde oli mielestäni 1,25/50p keltainen kakkosladelman päällepainamakohde singlenä postikortilla Tanskaan. Kuten on hyvin tunnettua näitä kakkosladelman merkkejä on vaikeampaa löytää singlenä postikortilla muihin maihin kuin Ruotsiin (ja tietysti kotimaassa lähetettyjä). Tällainen Tanskaan lähetetty kortti on mielestäni aivan kokoelmakelpoinen. Paras kohde tälle merkille on Viron erikoistaksainen postikorttilähetys singlenä. Tällä kertaa kortin oli huomannut useampikin keräilijä ja hinta nousi kolmen kympin limitistä 84 euroon.

M30 keräilyyn liittymätön kommentti: Tässä on ollut pientä ongelmaa IT asioiden kanssa, joku taho on ilmeisesti murtautunut tai yrittänyt murtautua tällekin alustalle – en huomaa tuhoja, mutta tämä oli aiheuttanut ongelmia ja sitä kautta tämänkin artikkelin julkaiseminen hieman myöhästyi.

 

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

By

HTO huutokaupat järjestivät 38. huutokauppansa toukokuussa, juuri ennen Finlandia 2017 tapahtuman alkua. Näyttelyyn osallistuvien keräilijöiden kannalta tilanne saattoi jo olla se, että tästä huutokaupasta ei apuja olisi tiedossa, sillä mikäli kohteita ei hakisi paikan päältä eivät ne ehtisi enää mukaan kokoelmaan. Allekirjoittanut ei ollut tämän varaan laskenut, vaikka mielenkiinnolla huutokauppaa seurasikin. Itse asiassa olin pohtinut asiaa siltä kantilta, että koska Finlandia 2017:n tuomareille oli jo kuukausia aikaisemmin toimitettu kokoelmasta scannatut kuvat olisi hyvin epätodennäköistä, että viimehetken muutoksilla olisi juuri minkäänlaista vaikutusta arvosteluun. Vaikka huutokauppa ehkä siis oli ”liian myöhäinen” suurta näyttelyä ajatellen oli tarjolla silti kiinnostavia M30 kohteita.

Yllä: Palloileva leijona (kuva HTO huutokaupoilta)

Filateliapuolella myytävänä oli aika monta kohdetta, joissa oli useampia M30 merkkejä samassa kohteessa – mm. suojareijitettyjä, loistoleimattuja ja siirtymiä – lähtöhinnat oli laitettu maltillisiksi. Kohteet menivätkin kaupaksi. Mitään varsinaisia kanuunakohteita ei merkkipuolella ollut myytävänä. Kiinnostavia olivat 20mk postitalomerkin tarttuma, joka myytiin 10 euron limitillä ja ns. ”palloileva leijona” eli tunnettu 1mk vihreän leijonamerkin kuvakevirhe.

Yllä: Vapaakirje pikana, vain pikalisä maksettu. Hyvä 30mk linja-auto merkin yksittäiskäyttö. Myyntihinta 20 euroa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Postihistoriapuolella kiinnostavia kohteita oli myytäviä useampiakin. Yksi kiinnostava oli kotimaan vakuutettu kirje, jolle oli maksettu lakkaus ja vakuutusarvon laskenta. Näitä tavataa aina silloin tällöin ja vakuutetut kirjeet, joille näitä lisäpalveluita on maksettu ovat paljon parempia kuin ns. perustavara. Myytävänä oli myös kolmen markan keltainen leijona single postikortilla. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa eikä se mennyt kaupaksi. Kuten hyvin tiedetään postikortin taksainen 3mk keltainen kotimaassa on hyvä kohde – tässä ei kuitenkaan ollut kysymys postikortin taksasta, vaan sen jälkeisestä painotuotteen taksasta, joka sekin oli 3 markkaa. Nämä painotuotteet eivät suinkaan ole yhtä vaikeita kuin postikortit samalla merkillä. Kotimaan (ja Pohjoismaisten) postikorttien taksa oli mahdollinen merkillä vain noin kaksi kuukautta. Tämä asia näköjään tunnetaan eikä kukaan ”polttanut näppejään”.

Ehkä paras kotimaan kohde oli vuonna 1955 lähetetty vapaakirje, johon oli maksettu erikseen pikalisä. Vapaakirjeoikeuden omaavilla yhteisöillähän oli oikeus lähettää postia ilman postimaksua, mutta mikäli haluttiin käyttää lisämaksullisia palveluita tuli nämä maksaa. Tässä tapauksessa lähettäjä, Pohjois-Karjalan Metsänhoitolautakunta on halunnut lähettää kirjeen pikana ja maksanut pikalisän. Lähettämisen aikaan pikalisä on ollut 30mk. Tällaisia vapaakirjeen pikalisiä tunnetaan jonkin verran, ne eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä. Vaikein lisämaksullinen palvelu vapaakirjeille lienee lentolisä. Ehiöpuolella oli myytävänä pikapostikortti, joka oli maksettu samaisella 30mk linja-auto merkillä – pikapostikorttikaan ei ole erityisen tavallinen tuttavuus ja kyseinen ehiökortti oli 20€ hinnallaan mielestäni edullinen ostos, tämä oli myös kohteen limitti. Erien joukossa oli yksi kiinnostava kenttäpostia sisältävä erä, jonka yksi kuvista oli hyvästä M30 kohteesta – kirjeestä, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostia sai lähettää lähettämisen aikaan vain kenttäpostimerkein. En tätä erää kuitenkaan uskaltanut huudella, koska näkemättä en voinut tietää olisiko siinä mitään muuta minulle.

Yllä: Kiinnostava kenttäpostikohde erästä – kirje leimattu ”Takaisin lähettäjälle käytettävä kenttäpostimerkkejä” (kuva HTO huutokaupoilta)

Pohjoismaihin menneitä kohteita ei ollut montakaan ja niiden joukossa ei minua kiinnostavia, Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle sitä vastoin oli myytävänä ja mukana oli kiinnostaviakin kohteita. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti eniten kohde #418, jonka kohdeseloste kuului seuraavasti: ”3½mk sininen kuorella Englantiin -38 ja Itävaltaan -42” ja joka sisälsi siis kaksi 3½mk sinisellä singlellä maksettua ulkomaan kirjettä. Yritin tihrustaa kuvasta, että mikähän päiväys vuoden 1942 kuorella oli ja olin mielestäni vakuuttunut, että se olisi jotakin syyskuussa 1942 ja päätin ostaa kohteen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kohde lohkesi limitillä. Tarkempi tarkastelu kotona osoittikin, että olin tihrustanut oikein ja päivämäärä on 15.9.1942 – eli hyvin mielenkiintoisena aikana. Mielenkiintoisena siksi, että syyskuun alussa 1942 kotimaan kirjeen perustaksa nousi 2,75 markasta 3½ markkaan – tämä vaikutti tietysti kaikkiin Suomen kanssa postisopimussuhteessa oleviin valtioihin menevän postin hintoihin – tuohon aikaa näitä olivat Pohjoismaat, Viro ja Latvia sekä tärkeänä Saksa (valloituksineen) ja Unkari. Lisäksi kun tiedetään, että ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta 1.10.1942 huomataan, että kirjeen taksa ”kaikkialle” oli sama 3½mk kyseisen syyskuun ajan.

Yllä: Kohteen 418 kuva. Minua kiinnosti erityisesti ylempi kuori. (kuva HTO huutokaupoilta)

Kun oli tehty lisäksi päätös painaa 75p oranssi leijonamerkki, jotta voitaisiin loppuunkäyttää mahdollisimman paljon Postin varastoissa olevia 2,75mk merkkejä ennen kuin uusi 3½mk oliivi julkaistaisiin oli tilanne se, että syyskuun ajan 1942 oli sininen 3½mk merkki ainoa M30 merkki, joka yksin sopi kaikkiin maihin meneviin ensimmäisen painoluokan kirjeisiin. Kyseessä oli siis aikamoinen uusrenessanssi tälle merkille, jonka painoerä oli jo käytännössä loppu. Kyseisen kohteen toinen kuori siis oli kuin olikin lähetetty juuri tänä aikana ja vieläpä Itävaltaan, joka oli yhdistynyt Saksan kanssa (Anschluss) ja näin kuului Saksan kanssa tehdyn postisopimuksen piiriin. Kysymyksessä on hyvä ja mielestäni kokoelmakelpoinen knoppi. Kun kuori on vielä sensuroitu Suomessa on se jopa hyvä näköinenkin. Hyvien kohteiden ei välttämättä tarvitse maksaa maltaita!

Yllä: Ranskaan lähetetty 4½mk sininen single vuodelta 1943 lokakuulta. Saksan ja Suomen sensuurit. Oikea taksa. (kuva HTO huutokaupoilta)

Harmaan 60 pennin leijonamerkin parilla lähetetty postikortti Englantiin ei mennyt kaupaksi 40 euron lähtöhinnallaan. Minunkin mielestäni lähtöhinta oli nykymarkkinassa liian korkea, vaikka kyseessä oleva käyttö on yksi 60p harmaan merkin parhaista. Tälle merkille, jonka painamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeviä perusteita, ei ole oikeastaan mitään hyviä käyttöjä – singlekohteitahan merkille ei ole mahdollista olla, pl. sattumankauppaa tulleet lunastukset. Toinen sininen leijonakuori, 4½mk sinisen leijonan yksittäiskäyttö Ranskaan vuodelta 1943 myytiin hintaan 72 euroa, eli kohtalaisen edullisesti. Nämä 4½mk siniset singlet ovat hyviä kohteita.

Yllä: Pikalentokirje (<10g)  7.8.1946 Helsingistä Yhdysvaltoihin – ei sittenkään niin kovin helppo taksayhdistelmä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + pikalisä ulkomaille (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + lentolisä (vyöhyke 6) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 31.12.1946) 22mk (2x) = 69,00mk. (kuva HTO huutokaupoilta)

Euroopan ulkopuolelle menneistä kohteista mainitsen Yhdysvaltoihin menneen pikalentokirjeen vuodelta 1946. Kirje ei sinänsä vaikuta mitenkään erikoiselta, mutta oman rajatun kokemukseni perusteella tiedän, että lentopikakirjeet eivät ole kovin yleisiä. Kirjattu lento on yleisempi yhdistelmä. Kohteen lähtöhinta oli 10 euroa ja se myytiin hintaan 20 euroa. Tässä kohteessa hyvää oli 50mk Tampere merkki, jonka käyttö sellupaperilla (tilauserä 668), kuten tällä kirjeellä oleva merkki luultavasti on, on hiukan parempi kuin tämän jälkeen tulevien erien. Ensimmäinen vuonna 1942 painettu tilauserä on hyvinkin nihkeästi löydettävissä hyvillä lähetyksillä vähääkän paremmilla leimoilla.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, vaikkei mitään uskomattomia kanuunoita ollutkaan liikkeellä.

37. HTO huutokauppa

By

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En  osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g)  ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!).  Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.