malli1930.fi

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

By

Edellisessä kirjoituksessa TAVASTEX22 näyttelystä lähinnä fiilistelin näyttelyn meininkiä, mutta löytyineistä kohteista en kertonut mitään. Tässä on nyt tarkoitus esitellä muutama löytynyt kohde ja lisäksi keskustella kahdesta päättyneestä huutokaupasta ja niiden annista. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli Hämeenlinnassa paikalla kauppiaita – Vesa Järvistö, Aarno Aspbäck Ruotsista, Merkki Albert, sekä Hämeen kerhojen yhteistiski. Myös Suomen Filateliapalvelu ja Posti sekä Ahvenaanmaan posti olivat esillä. Postiljonen näytti huutokauppakohteitaan. Jos joku jäi mainitsematta, niin se ei ole tarkoituksenmukaista.

Lentopainotuote 23.12.1953 Jerusalemiin, Israeliin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen lentolisä (per 10g) Israeliin (1.7.1953 – 30.9.1957) 10,00mk = 20,00mk. Parempi taksakohde.

Oman keräilyni kannalta ehkäpä paras kohde löytyi Hämeen kerhojen laatikoista, joista huomasin ilokseni 20mk sinisen M30 merkin yksittäispostitteena ja lentona lähetetyn painotuotepostikortin. Kortille oli taksaa käsittelevää tietoa kirjoitettu tutulla käsialalla, nimittäin kortti on kulkenut jo edesmenneen Jussi Kerppolan käsien kautta. Tästä innostuneena uskaltauduin ostamaan kortin, vaikka 50-luvun alun lentotaksat Lähi-Itään eivät mieleeni muistuuneetkaan. Kotona tehdyn tarkistuksen jälkeen pystyin toteamaan, että oikein on ja siitä tietysti olen tyytyväinen. Lentopainotuotteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin, nehän ovat yleensä vaikeampia kuin esimerkiksi lentopostikortit ja lentokirjeet – siksi tämäkin kohde, vieläpä yhdellä merkillä lähetettynä lämmittää sydäntä. Kun vielä esittelin lentopostikokoelmaa näyttelyssä oli tämä jonkinlainen mukava mansikka kakun päälle. Niin… ja Hämeen kerhojen tiskin hinnat eivät ole sieltä sekavimmasta päästä, kalleutensa suhteen.

Toinen kohde, jonka pääsin kotiuttamaan ei tullutkaan kauppiailta, vaan puoliksi vaihtona ja puoliksi rahalla keräilijäkolleegalta. Kyseessä on 1½mk M30 ehiökortin palautus- eli vastaus-osa Neuvostoliitosta vuodelta 1936. Punaiset ulkomaan vastaus-ehiökortit ovat kohtalaisen mukavia kohteita, vaikkeivat välttämättä super-harvinaisia. Olen huomannut, että niitä ei kuitenkaan liiku välttämättä kovin paljon, erityisesti ilman lisämerkkejä kulkeneina ne ovat hyvälaatuisina vaikeita löytää. Ei mikään kanuuna siis, mutta siisti käyttötarkoituksen mukainen käyttö oikeana taksa-aikana. Muistamme, että postikortin taksa oli juurikin 1½mk 1.12.1931 – 31.10.1936. Ehiökortteihin liittyen, M30 ehiökokoelmien paras esitys, Jussi Tuorin esittämä Kari Rahialan kokoelman pohjille perustuva kokoelma oli näytillä TAVASTEX-22 näyttelyssä ja sai hyvät pisteet.

1½mk punaisen vastaus-ehiökortin palautusosa Neuvostoliitosta Suomeen vuodelta 1936. Hyvä esimerkki tarvekäytöstä tälle ehiölle.

Kolmas kohde, joka löytyi erään kauppiaan laatikosta on kirjattu lentokirje, joka oli lähetetty kahdella 4mk postitalo merkillä. Vaikka leimat eivät luksus-laatua olleetkaan, päädyin ostamaan kohteen, koska se oli siistin näköinen kokonaisuus vaikka lähempi tarkastelu osoittaakin, että hieman kuori on ”sottaisen näköinen”. Ehkäpä innostuin juuri 4mk merkkien käytöstä. On itse asiassa mielenkiintoista yrittää jälkikäteen ymmärtää miksi on ostanut jotain – pohdiskelu on jonkinlainen matka omaan psyykkeeseen… Tämä on kuitenkin lapsille sallittu blogi, joten ei mennä asiassa tämän syvemmälle. Knoppina vuonna 1938 valmistuneesta pääpostitalosta muistamme, että se on ensimmäinen rakennus Suomessa, jonka katolla on helikopterikenttä. Mitä tällä tiedolla teemme… aika näyttää. Todennäköisesti emme mitään, mutta en ole myöskään keksinyt mitään käytännön käyttöä sille, että osaan piin desimaaleja useampia ulkoa.

Kirjattu lentokirje Kotkasta 11.5.1939 Saksaan. Kaksi 4mk Postitalo-merkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 2,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 8,00mk. Taksa on oikein.

Neljäs kohde, jonka nostan esiin ja jonka nostin euron laatikosta on 1.10.1942 päivämääräisellä Helsinki AVION leimalla leimattu 3½ / 2:75mk violetti leijonamerkki. Kuorelle on kirjoitettu postilaatikko-osoite Ruotsissa ja kyse on olevinaan painotuotteesta. Homma haisee monellakin tapaa. Hajun lähde valkenee nopeimmin, kun tarkistetaan merkin ensipäivä, joka on 1.2.1943. Eli on täysin mahdotonta, että kohde olisi voinut tulla leimatuksi 1.10.1942, neljä kuukautta ennen merkin ilmestymistä. Mikäli kyseessä ei ole jonkinlainen aikakoneella suoritettu matka, on kyseessä filunki, eli huijaus, eli puhallus. Tai ainakin sen yritys ja tässä tapauksessa ”keräilijän vahingoksi”. Kohdetta myynyt kauppias oli ilmeisesti tiennyt asian, koska kyseiseen kohteeseen oli kirjoitettu ”ei FDC” sen merkiksi, ettei kukaan kovaonninen sitä sellaiseksi tai jonkinlaiseksi ”aikaiseksi” leimaukseksi menisi luulemaan… kaikenlaistahan väitetään ja sattuu. Euron laatikossa keksintö oli oikeassa paikassa. Toki tällaiset pitää leimata huijauksiksi ja näin aion tehdä. Eli tämä (kin) kohde saa ”stempel falsch” leimauksen. Pyydän painamaan mieleen tämän asian, eli sen, että Helsinki AVION leimalla on tehty jälkileimauksia M30 kohteista. Näin ollen kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja pohtia onko asia sitä miltä se näyttää.

Huijaus-leimaus, eli latinaksi: Filunkis Avionis Helsinkiensis

Mitä muuta hajunlähdettä tässä sitten oli? Noh… taksa-hoksaajat näkevät heti päältä, että teksti ”tryksak” viittaa painotuotteeseen, jonka taksa vuonna 1942 muka-muka leimauksen aikaan oli ulkomaille 1mk per 50g – itse asiassa 1.10.1942 oli painotuotteen tämän taksan ensimmäinen käyttöpäivä. Painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin oli 2,00mk (per 20g) myöskin alkaen 1.10.1942. Eli kohde olisi väärätaksainen vaikka se olisi muuten aito. Eli kaksinkertaisesti metsään. Ikävä kyllä filateliassa ja postihistoriassa kaksi miinusta ei tee plussaa. Kaiken kaikkiaan M30 ostokset olivat kohtalaisen pienimuotoisia, mutta tämä on edessä kaikilla, joilla keräily pääsee siihen pisteeseen, että kokoelma on pitkällä. Ehkäpä juuri siksi minäkin päätin näyttää myös lentopostia, koska samalla M30 materiaalilla, jota olen kerännyt sain siihen hyvän rungon luotua – toki kokoelmassa on mukana myös M17 ja M54 kohteita, jotka rehellisesti sanottuna olivat minulle haasteellisia kerätä nopeasti, mutta uutta haastetta tuli silti muutenkin – ajattelu piti laittaa uuteen asentoon ja se on aina terveellistä ja tervetullutta. Muutenkin kuin posthistoriaan liittyen.

Viimepäivinä päättyi kaksi huutokauppaa. Näistä ensimmäisenä Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro. 26. Tällä kertaa M30 osalta tavaraa oli erikseen kahdessa osastossa filatelia ja postihistoria erikseen. Filateliaosastossa myytävää oli vähän yli 20 kohdetta ja postilähetystpuolella kymmenkunta. Mukana oli muutama kiinnostava kohde – tällä kertaa filateliapuolen tarjonta oli kiinnostavampaa… tai kun tilanne oli se, että postihistoriapuolella ei erikoisempaa ollut, niin filateliapuolella oli jotain. Kiinnostavin kohde huutokaupassa oli 10mk Saimaa merkin erikoinen reijitys, joka ilmeisesti oli ”kolminkertainen osuma”. Jotain siis lienee mennyt pahasti pieleen ja on syntynyt erikoisuus. Tämä herätti 61 euron edestä kiinnostusta. En pidä hintaa järjettömänä, sillä ei tällaisia outouksia joka päivä tule vastaan. Mahtuu epäilemättä hiukan vaativampaankin M30 kokoelmaan ja erityisesti suojareijitekokoelmaan. Erikoinen hinnannousu koettiin 40mk puunhakkaajamerkin Ekenäs 1952 leimatun loistoleimaisen merkin osalta. Sen hinta kipusi aina 56 euroon saakka. Tämä oli mielestäni kallis hinta.

kolminkertainen reijitys
15.2.1940 Englantiin
PC66 sensuurilipuke tyyppiä D, kuvat JPF huutokaupoista

Postihistoria-puolelta nostan vain yhden kohteen, 1940 helmikuussa Englantiin lähetetyn kirjeen, joka oli sensuroitu Englannissa, sensorin numero oli 1989 ja käytetty liuska oli mallia PC66. Englantilaisilla oli muutamia sensuuriliuskamalleja käytössä, ja tämä PC66 on aika yleinen. Lipukkeen painojälkeä tunnetaan neljää päätyyppiä ja muutamia päätyyppien alatyyppejä. Sensuurileimojen ja lipukkeiden / liuskojen tutkimus ja keräily on oma erikoisharrastuksensa postihistorian alalla. Englantilaista sensuuria kerätään tietysti erityisesti Englannissa, mutta se koskettaa lähes kaikkea Euroopasta sodan aikana Yhdysvaltoihin lähetettyä postia ja suurta osaa muuallekin lähetettyä postia ja on näin ollen kiinnostava keräilyn osa-alue. Sensuurimerkinnät auttavat myös usein ymmärtämään postin kulkureittejä. Vuonna 1940 helmikuussa Saksa ei ollut vielä miehittänyt Tanskaa ja Norjaa, joten tämä kirje on kulkenut Ruotsin tai Norjan sataman kautta Englantiin. Muuta M30 kiinnostavaa oli myytävänä lentopostin joukossa, muttei mitään maata järisyttävää.

HTO:n 59. huutokauppa päättyi päivää JPF:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella oli myytävänä noin parinkymmenen kohteen joukossa pääasiallisesti loistoja. Näistä 2mk sinisen merkin loisto nousi aina lähes 64 euroon saakka, mikä oli aikamoisen kova hinta. Paikallisen mopomiitin pojatkin olisivat moisesta keulimisesta ylpeitä. Muutakin keulimista ilmeni, nimittäin 20p merkkien kymmenen-ryhmä numeropalalla lähetetty kotimaan kirje, joka oli leimattu Ikkala rivileimalla nousi lähes 250 euroon. Tämä oli sensaatiomainen nousu, sillä mitään järkiperustetta en sille löydä. Lieneekö Ikkala-leima jonkinlainen yksisarvinen? Itse kuorella ei ollut mitään erityistä. Toinen rakettimainen nousu nähtiin Saksaan sopimustaksan ensimmäisen taksa-ajan aikaiselta lentokuorelta, 25€ limitistä aina 170 euroon saakka. Näitä 5kk taksaisia kohteita tunnetaan aika monta ja niitä on saanut edullisemmin hankittua jo pitkään. Ainoa mikä olisi voinut selittää asiaa oli se, että kuorella käytetyt 25p ja 50p merkit olisivat olleet vihkosta. Kuvan perusteella asiaa ei voinut päätellä, mutta ensimmäinen fiilikseni tämän teorian suhteen oli se, todennäköisyydet eivät ole tämän asian puolella… Mukavaa tässä asiassa on se, että ainakin jollakin oli rahaa ja nyt jollakin toisella.

Sopimustaksan mukainen lentokirje Saksaan, kuva HTO
170€ myyntihinta oli yllätys.

Samaan aikaan kun Saksaan 1942 lähetetty ensimmäisen painoluokan lentokuori lähti laukalle, ei kymmenenen painoluokan lentokuori päässyt edes maasta irti. Vuonna 1936 syyskuussa Saksaan lähetetty kuori, jolla taksa oli kasattu kolmella 10mk Saimaa merkillä ja kahdella 3mk tummanoliivilla M30 merkillä oli pistetty myyntiin 10€ limitillä. Kuoren päälle oli laitettu paino 196g, joka on kunnioitettava paino lentopostikirjeelle. Hämmästyttävää oli nähdä, että kuori ei mennyt normaalin huutokaupan aikana kaupaksi, vaan teki kauppansa vasta jälkimyynnissä pohjahinnallaan. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat _aina_ vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt ensimmäisen painoluokan kirjeet ja lentona korkeammat painoluokat ovat aina vaikeampia, koska lähetyksen hinta tyypillisesti nousee vikkelästi, kun paino lisääntyy. Näin oli myös tämän kohteen osalta, jossa 196g painoa tarkoitti 10 kertaa 20g lentolisämaksua, joka tuohon aikaan oli 2mk per 20g. Kirjeen taksa 200g kirjeelle oli 16mk. Näin ollen lentolisän osuus oli kokonaisuudesta enemmän kuin kirjeen osuus. Ehkäpä kirjeen suuri koko teki siitä vähemmän haluttavan, mutta kaksisataa grammaa painavaa kirjettä harvemmin pystyy pieneen kuoreen edes tekemään.

Lentokirje Saksaan 1936 syyskuussa. Taksa 36mk. Kuva HTO.

Kahdella 1mk rullamerkillä Unkariin lähetetty kirje myytiin 50 euron pohjallaan. Tämä ei ollut erityisen kallis hinta, sillä paremmat rullamerkkien käytöt ovat vaikeita ja kaikki ulkomaille menneet rullamerkkilähetykset ovat hyviä. Pikalentokuori Saksaan vuodelta 1940 myytiin vähän yli 15 eurolla ja lentopostikortti Portugaliin yksin 12mk sinisellä merkillä nousi yli 45 euron. Kaikenlaista siis oli myytävänä, parempaakin. Hinnat asettuivat tällä kerralla tavalla, jota en osannut odottaa enkä ymmärtää. Toki preferenssit vaihtelevat keräilijästä toiseen.

Huutokauppasyksy on selvästi alkanut ja tapahtumiakin on tiedossa. Forssassa on kun vaihteessa näyttely ja 90-vuotisjuhla… aktiviteetteja riittää. Huhut filatelian kuolemasta ovat raskaasti liioiteltuja.

Postia Ukrainaan ja Ukrainasta

By

Ukraina on sijainniltaan idän ja lännen välissä, eurooppalaisessa maantieteessä osa keskistä itäistä Itä-Eurooppaa. Siinä missä Lvivin alue on lännempänä kuin Helsinki on Kiova idempänä kuin Lappeenranta ja Luhansk idempänä kuin Moskova ja Suomen itäisin Itä-raja. Tämä kertoo siitä, että Ukraina suuri maa. Se mitkä Ukrainan alueen tarkat rajat ovat, on käsite, joka on vaihdellut vuosisatojen aikana, ukraina on ollut pitkiä aikoja osa muita valtakuntia, viimeksi osa Neuvostoliittoa ja itsenäistyi viimeksi sen hajotessa 1990-luvun alussa. Suuria osia Länsi-Ukrainaa on 1800- ja 1900-luvuilla ollut osa Puolaa ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa Itäosa kuului keisarilliseen Venäjään. Alueella käytettiin näiden maiden merkkejä. Lisäksi Ukrainan alueella käytettiin ja julkaistiin yli 800 erilaista Zemstvo, eli paikallispostimerkkiä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen 1918 tai oikeammin sen aikana Ukrainasta tuli ”oma postimerkkivaltionsa” ja alueelta tunnetaan venäläisille merkeille päällepainettuja kolmikärkiä (eng. trident – latinaksi tridentum, eli tri = kolme; dentum = hammas), jotka ovat Ukrainan symboli. Näitä päällepainamin varusteltuja merkkejä julkaistiin useissa Ukrainan kaupungeissa ja niitä on useita erilaisia – paljon myös väärenteitä esiintyy. Postilähetykset ovat hyviä. Vastaavalla tavalla päällepainettiin myös Itävallan merkeille Ukrainan kolmikärki Länsi-Ukrainan kansantasavallan merkiksi. Ukraina julkaisi 1918 myös viisi omaa merkkiään, joita löytyy hammastamattomina ja hammastettuina. 1919 maaliskuussa Ukrainan neuvostotasavalta perustettiin ja siirryttiin käyttämään Neuvostoliiton merkkejä.

Vaikka Ukraina onkin valtava alue, jolla on kiinnostava historia ja vaikka se on slaavilaisen kulttuurin ja kielen alkukoti, on Ukrainan ja Suomen välinen posti kohtalaisen vähäistä, ainakin M30 aikakaudelta ja oikeastaan muutenkin. Tämä johtuu siitä, että Suomen ja Ukrainan väliset yhteydet ovat olleet ilmeisesti aina suhteellisesti kohtalaisen vähäisiä. Tunnettu posti on yksityishenkilöiden välistä ja firmapostia on vähän – juuri yritysten välisen yhteistyön ja kaupan puute Suomen ja Ukrainan välillä lienee suurin syy sille, että postiakin on ollut vähän. Ukrainalaisia tuotteita lienee tuodun Suomeen välikäsien kautta ja postikin on ollut näille välikäsille osoitettua. Arvelen välikäsien toimineen aikojen kuluessa Saksassa ja Venäjällä. Vuoteen 1917 saakka, on luonnikasta ajatella, että Ukrainan tuotteet ovat kulkeutuneet Suomeen pääasiallisesti Pietarin kautta ja nykyisen Ukrainan eurooppalaisen osan kauppa Saksan kautta.

Vuosien 1919 ja 1941 välillä, aina saksalaisten hyökkäykseen kesäkuun 22. päivä 1941 saakka ja vähän sen jälkeenkin Ukrainassa käytettiin siis Neuvostoliiton merkkejä ja alue oli osa Neuvostoliittoa. Alla näkyvässä kesäkuussa 1941 Harkovaan lähetetyssä kirjatussa kirjeessä lienee käydyn filateliaan liittyvää kirjeenvaihtoa, koska lähettäjä on tunnettu suomalainen filatelisti H.A. Granfelt Kuopiosta. Granfeltilla oli laajaa filateelista vaihtotoimintaa ympäri maailman ja hänen postiaan tunnetaan paljon. On syytä painaa käsiala mieleen. Usein kuulee sanottavan, että Granfeltin posti on tekelepostia, mutta tämä ei ole totta. Moni lähetys on mennyt eksoottisiin paikkoihin, mutta kirjeenvaihto on suureksi osaksi filatelistien välistä tarvepostia. Jos tarkoituksena olisi ollut tuottaa filateelisia tekeleitä, olisivat leimat ehkäpä olleet kauniimpia merkeillä. Tälläkään kuorella eivät leimaukset kovin kauniita ole. Harkovaan kuori on saapunut 19.6.1941, joka oli torstai – saman viikon sunnuntaina pamahti, kun sota alkoi.

Toisen maailmansodan aikana Ukraina oli 1941-1944 osa saksalaista miehitysaluetta. Saksalaiset valloittivat käytännössä koko nykyisen Ukrainan alueen, ennen kuin sotaonni kääntyi. Muistamme, että Suomalaiset SS-Wiking divisioonassa palvelevat miehet taistelivat nimen omaan ukrainassa. Heidän kotiin lähettämäänsä kenttäpostia tunnetaan paljonkin. Myös rintamalle lähetettyä postia Suomesta saksalaiseen kenttäpostiin on säilynyt kohtalaisen runsaasti. Nämäkin ovat osa Ukrainaan liittyvää postihistoriaa.

Saksalaisia merkkejä käytettiin Ukrainan alueella miehitysaikana ja käytössä olivat ”ukraina” päällepainamalla varustetut ”Aatu-merkit” ja niiltä osin kuin nykyinen Ukraina oli liitetty ns. Kenraalikuvernementin alueeseen (Generalgouvernement) käytettiin kenraalikuvernementin hallintoalueen merkkejä. Sodanaikaiset lähetykset alueelta ”ukraina” merkeillä Suomeen ovat harvinaisia, generalgouvernement-lähetykset eivät myöskään ole helppo rasti. Alla näkyvä kirjattu postikortti kenraalikuvernementista Suomeen on lähetetty Drohobyczin kaupungista nykyisen Ukrainan länsi-osasta.

Lembergistä Suomeen lähetetty ehiökortin vastausosa lentona on ensimmäisen Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen taksa-ajalta 1.4.-31.8.1942 – postikortin taksa oli 1,75mk ja postikortin lentomaksu 1mk, taksa on kohtalaisen hyvä. Kaupunki kuului Galizian hallintoalueeeseen. Lemberg on nykyiseltä ja slaavilaiselta nimeltään Lviv. Lviv on kuulunut myös Puolaan ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan, ja sen nimi on kaupungin Puolaan kuuluessa ollut Lvov. Kaupunki on suuri, yli 700 tuhatta asukasta.

Kun Saksan sotaonni kääntyi ja Neuvostoliittolaiset joukot lähenivät Berliiniä jyrättiin Ukraina jälleen sodan jaloissa. Alla näkyvä Drohobycziin lähetetty lentopostikortti vuodelta 1944 kuvastaa tilannetta hyvin. Se on lähetetty 31.7.1944 Helsingistä ja Berliinissä on todettu, että osoitepaikkakunta on sotatoimialueella. Kortti on leimattu ”Takaisin, Uusia ohjeita odotetaan” – joka sisällöllisesti tarkoittaa samaa kuin ”postiyhteys keskeytynyt”. Sensuuria on tehty kiivaasti myös kemiallisesti. Takaisin Helsinkiin kortti on saapunut 14.8.1944. Kyseessä on Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen toisen taksa-ajan lähetys.

Sodan jälkeen, Neuvostoliiton aikana käytettiin Ukrainan neuvostotasavallan alueella tietysti Neuvostoliiton merkkejä ja tämän 70 vuoden ajanjakson ajalta postia suomeen tunnetaan jonkin verran. Kirjeenvaihtoa käytiin ja erityisesti kirjeshakin harrastajat ”tekivät siirtoja” Neuvostoliittolaisten pelaajien kanssa. Myös muita yhteyksiä tietysti oli – olihan voimassa YYA sopimus ja ystävyys, yhteistyö ja avunanto voimissaan… lisää ajateltavaa tästä asiasta voi saada katsomalla YLE Areenasta sarjan ”Kylmän Sodan Suomi”, joka on hyvä kokonaisuus ja aikamatka tähän aihepiiriin.

Tyypillinen Neuvostoliittolainen postilähetys Odessasta Järvenpäähän 1989. Odessa on nyky-Ukrainan Eteläosissa Mustan Meren rannalla.

Modernin filatelian suurin postimerkkeihin liittyvä markkinointi tai propagandakokonaisuus on liittynyt sotaa käyvän Ukrainan julkaisemiin ”Käärmesaaren kansainvälisiä käsimerkkejä” kuvaaviin merkkeihin. Merkkejä on käsittääkseni kahta laatua, kotimaan postiin tarkoitettuja ja ulkomaan postiin tarkoitettuja – ulkomaan postin merkeissä on tunnus ”W”. Näitä merkkejä on myyty Ukrainassa ensin posteissa, mutta koska ne ovat saavuttaneet kansainvälisen huomion ja hittistatuksen, myytiin ne nopeasti loppuun. Merkkejä on kuitenkin ollut saatavissa mustassa pörssissä tai siis yksityisillä markkinoilla. Sain ystävieni kautta muutamia merkkejä Ukrainasta Zaporizhiasta, kaupungista, johon venäläiset olivat kohdistaneet sotatoimia. Merkissä Ukrainalainen Käärmesaarella palveleva sotilas näyttää käsimerkkiä venäläiselle sota-alukselle, Venäjän Mustan Meren laivaston lippulaivalle ”Moskva”:lle. Myöhemmin ukrainalaiset upottivat meritorjuntaohjuksella Moskvan.

Postihistoriakeräilijänä arvostan suorastaan enemmän aidosti tarvepostina sodan aikana kulkenutta käyttösarjan merkeillä lähetettyä ukrainalaista kuorta kuin lähetyksen mukana tullutta kuriositeettia, eli tunnetuksi tullutta merkkiparia. Saamme lukea lähetyspaikkakunnasta parhaillaan uutisista, siellä tapellaan lujaa. Tulevaisuudessa tulemme näkemään minkälaisia postiyhteys keskeytynyt leimattuja kohteita Ukrainan sota on aiheuttanut ja kuulemme miten postiyhteydet on sotatoimialueelle järjestetty. Useita Ukrainan kaupunkeja on ollut motissa väestöineen. On todettava, että ukrainalaisten kohtalo koskettaa – en voi täysin ymmärtää sitä kauheutta mitä moni on joutunut ja joutuu kokemaan. Hiljaiseksi vetää.

Tätä kirjoitettaessa tuli Suomen Postimerkkilehden uusi numero, jossa myöskin käydään läpi Ukrainan postihistoriaa. Aihe on ajankohtainen.

2022 Pääsiäinen Forssassa

By

Perinteisesti Forssan kerho on järjestänyt kaksi keräilytapahtumaa vuosittain, toisen pääsiäisenä ja toisen pyhäinmiesten päivänä, jonka nimi kaiketi nykyään on pyhäin päivä ja populäärikulttuurissa Halloween… eli siinä missä McDonalds eli mäkkäri on puskenut suomalaiseen tietoisuuteen ravitsemusalalla on halloween sivuuttamassa kirkollisen juhlapyhän vastaavasti. Kristillisten pyhimysten ja marttyyrien muistoksi vietetty juhlapäivä on muuttunut naamari päässä juoksemiseksi ja karkkien kerjäämiseksi. Kaikki edistys ei ehkä olekaan edistystä, totean paatoksellisesti ja riskeeraan tulla määritellyksi kalkkikseksi… sana, jonka sisältö ei ehkä aukea niille meistä, jotka eivät ole nähneet aivoista otettua magneettikuvaa – nimittäin aivoissa tosiaan on kalkkisaostumia ja niitä on wanhemmilla ihmisillä enemmän. Tähän totean, että siinä missä vähän kalkkia parantaa maan kasvua, niin se tuskin vähäisessä määrin haittaa aivoissakaan. On aika siirtyä lääketieteellisestä filosofiasta filatelian pariin…

Forssassa siis järjestettiin taas, korona-viruksen aiheuttaman tauon jälkeen keräilytapahtuma – paikkana oli Kuhalankadun kiinteistö, perinteiseen tapaan. Kun hieman ennen kymppiä saavuimme paikalle, oli sali jo täynnä myyntipöytiä ja piha ammuttu täyteen autoja. Myös aivan lähialue oli paikoitettu täyteen. Paikka kuitenkin löytyi helposti. Aikaisimmat linnut olivat metsästämässä matoa kuulemma jo yhdeksän aikoihin. Itse olen aina naurahtanut näitä juttuja, nimittäin harvemmin käy niin, että olen tyhjin käsin mistään lähtenyt ja kauppiaat, jotka tietävät mitä keräilen, tietävät myös, että maksan paremman hinnan hyvästä kohteesta kuin jobbarit, jotka aamutuimaan laukkaavat etsimässä tarjouksia… eli maineen rakentaminen hyvänä ostajana on yhtä tärkeää keräilyssä kuin maineen rakentaminen hyvänä myyjänä.

Paikalla oli viitisentoista myyjää, tällä kertaa ei ruotsalaisia ja yksi paikka oli jäänyt myymättä = yksi kulma oli tyhjänä. Se mikä oli heti selvää, oli se, että monella myyjällä oli päässyt sopivasti kerääntymään ”uutta” tavaraa ja siksi katsottavaa oli tavallista enemmän. Kaukaisimpana vieraana Juhani Kemi oli saapunut Pohjoisesta Forssaan. Hämeenlinnan kerho oli pöydällä mukana, Tampereelta oli useampia myyjiä, Pertti Hurmerinta oli tyypillisine laatikoineen paikalla ja Apollolta oli useampia jäseniä myymässä kortteja. Juhani Pietilä oli paikalla Turusta.

Huomionosoitus ojennetaan toiminnasta Forssalaisen keräilyn hyväksi

Kun tapahtuma oli ollut auki jonkun hetken, pidettiin lyhyt seremonia, jonka anti oli tunnustuksen ojentaminen Olli Saariselle, joka on toiminut Forssassa monella tapaa pitkän aikaa erityisesti korttikeräilyn ”virstanpylväänä” ja Huutokortti-huutokaupan taustavoimana. Onnea Ollille ja kiitos tehdystä työstä. Huutokortti oli tällä kertaa ”fiksu” nimittäin huutokaupalta tuli viesti pari päivää ennen Forssan tapahtumaa siitä, että jos joku haluaisi nähdä jonkun kohteen ”livenä” ennen huutokaupan päättymistä, se olisi mahdollista pyytämällä kohde nähtäväksi keräilytapahtumaan. Itsekin käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja sain nähdä minua kiinnostaneen kohteen ja pääsin tarkastamaan kohteen kunnon.

Kävin itsekin myyjien tiskejä läpi ahkerasti ja tein muutamia löytöjäkin. Näistä esiteltäköön tässä yhteydessä kaksi. Ensimmäinen löytö oli lentokuori Tuusulasta 6.12.1944 Linköpingiin, Ruotsiin. Kuori jatkaa samaa ”linjaa” kuin Turun Kevät – tapahtumasta löytämäni kuori, eli jatkosodan päättymiseen liittyviä erikoisia lentopostin aikoja loppuvuodesta 1944. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin, kuljetti 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana lentopostia vain kaksi kertaa viikossa linjalla Hyvinkää – Turku – Tukholma liikennöinyt ruotsalainen ABA. Aero sai luvan lentää 21.12.1944, mutta aloitti lennot vasta vuoden 1945 puolella. Turun Kevät kirjoituksen yhteydessä esitelty kuori oli kulkenut lokakuussa 1944, jolloin ABA lensi kerran viikossa reitillä Hyvinkää – Tukholma; tämä nyt löytynyt kuori on siis ”erilainen”, koska se on lentänyt eri reittiä, vaikka päämäärä ja lähtökenttä Suomessa ovatkin olleet samat. Lisäksi joulukuussa 1944 on ”varmaa”, että lentoja lensi vain ABA. Rehellisyyden nimissä on todettava, että vuoden 1944 lopun lentokuoret Ruotsiin eivät ole erityisen harvinaisia ja niitä saa hankkia edullisesti. Silti niihin liittyy lentopostihistoriallista kiinnostavuutta, sillä ajat olivat erikoiset, ja tietoa näiden aikojen lentotoiminnasta on tullut yleiseen tietoon vasta Pokelan ja Keturin lentopostikirjan julkistamisen yhteydessä. Näiltä osin herrat (R.I.P.) tekivät suuren palveluksen suomalaiselle postihistorialle.

ABA:n koneella Ruotsiin lentänyt lentokirje. Kirjeen taksa oli 3,50mk ja lentolisä 2mk, yhteensä 5½mk. ABA oli ainoa lentoyhtiö, joka lensi Suomeen 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana, reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma.

Sen verran vielä tästä kohteesta, että siinä on paljon asiaa – M30 merkit on leimattu maamme 27. itsenäisyyspäivänä, kuori on sensuurin tarkastama (Sensuurinumero ilmeisesti 99) Turussa ja siis lentänyt Turusta Tukholmaan, ja siinä on kaksi 1944 joulumerkkiä lentolipukkeen lisäksi. Jollakin tavalla kohteessa on paljon hyvää. Mikäs tässä on omaansa kehuessa!

Toinen kohde löytyi saatesanoilla ”Onko mitään uutta?” – ”Ei siellä mitään ole”… ja tästä voidaan päätellä, että kävin keskustelua taas Juhani Pietilän kanssa, jolla on aina jotakin! Kun myyjä on itse kovan luokan keräilijä, jolla on hyvä silmä noukkia ”kuleksimasta” sopivasti tavaraa, on helppoa ymmärtää miksi myytävänä tavaran laatu ja kiinnostavuus ovat usein korkealla.

2mk keltainen yksin postikortilla Saksaan. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen postikortin taksa (1.9.1942 – 5.9.1944) 2,00mk. Kortista tekee kiinnostavan sille lyöty ”Lb” sensuurileima.

Juhanilla oli taas mielenkiintoista postihistoriaa mukanaan, korttikansioiden lisäksi. Tällä kertaa löysin Saksaan 1944 lähetetyn postikortin hänen laatikostaan, jolle oli lyöty Berliinin ”Lb” sensuurileima. Tätä sensuuria käytettiin pankki- ja virkapostin sensurointiin, mutta sitä on käytetty ilmeisesti joskus myös tavallisen postin sensurointiin. Ilmeisesti resursseja on jaettu sensuuritoimistossa ja joko leima on liikkunut tai sensuuri ja leima ovat liikkuneet osastolta toiselle tai sensuroitavaa postia on ohjattu osastolta toiselle. No, joka tapauksessa tämän lähetyksen juttu on tuo sensuuri – itse lähetys on tyypillinen ajankohdalleen taksansa ja käytetyn merkin osalta.

Kun kävi vielä silläkin tavalla, että eräs keräilijäkolleega tuli tyytyväiseksi, kun löysin hänelle sopivan paremman kohteen ja päätti tarjota sillileivän ja kaffet, niin oma päiväni saavutti suorastaan ”korkeamman tilan”. En usko, että atomitasolla olin mitenkään erityisessä viritystilassa, mutta hyvä mieli vapautui tyytyväisyytenä. Ennen lähtöä käytiin vielä keskustelua tulevasta Liittokokouksesta muutamien kerhojen edustajien kanssa.

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

By

HTO huutokauppojen 49. kierros pyörähti käyntiin jo jonkin aikaa sitten, mutta kiinni huutokauppa meni 20.2. klo 20, vaikka muutaman kohteen osalta taistelua käytiin puolisen tuntia virallisen sulkeutumisajan yli. Myytävänä oli verrattaen paljon M30 postihistoriakohteita, joista osa oli pikkuhyviä ja muutama hyväkin oli joukkoon osunut. Filateliapuolellakin oli myytävää, mutta ei mitään järisyttävää – se mikä kuitenkin jäi mieleen oli, että myymättä filateliapuolella jäi vain kaksi kohdetta noin kahdesta kymmenestä, mikä on M30 osalta hyvä saavutus.

Loistoleimatut tekivät kauppansa. Kallein oli 2½mk sininen, joka ylsi lähes kuuteen kymppiin. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

M30 merkkien hammastamattomat esittelyarkin parit 50p virheän ja 1,25mk keltaisen merkin arkeista myytiin n. 25 eurolla. Vastaavat 1½mk punaisesta ja 2mk violetista samaan hintaan. M30 20p vihreän leijonamerkin nappiloisto teki kauppansa 30 euron pohjalla ja 2½mk sininen loistoleimattu leijonamerkki myytiin melkein kuudella kympillä. 4mk oliivi leijona jäi alle 15 euron. Loistot vaikuttavat kelpaavan. Hyvällä siirtymällä oleva 2,75mk leijonamerkki myytiin alle kahden kympin – merkin siirtymä on näyttävä, vastaava 1½ violetilla meni sekin alle 20 eurolla. Sanoisin, että 2,75mk kohde oli kevyesti kokoelmakelpoinen.

Postihistoriapuolella myytiin kotimaisia kohteita jonkin verran. Rullamerkki paikalliskuorella vaihtoi omistajaa parin kympin pohjalla, ei siis paha ollenkaan. Rullamerkkien singlet eivät sittenkään ole helppoja! Kenttäpostipaketti alennetulla taksalla ennen punaisen KP-lipukkeen julkaisemista meni kaupaksi alle kolmella kympillä ja nousi 25 euron pohjistaan hiukan. Maarianhaminasta laivaleimalla leimattu kirje ei 20 eurolla löytänyt uutta kotia.

Pohjoismaihin ei ollut mitään erikoista, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimustaksainen kirjattu lentokirje vuodelta 1943 myytiin 25 eurolla ja 3½mk/2,75mk päällepainamamerkin singlellä lähetetty kuori Saksaan viidellä kympillä. Kyseisellä merkillä on kyse hiukan paremmasta M30 kohteesta, mutta ei kirjattu lentokuorikaan huono ole. Sopimustaksainen lentopostikortti hyvällä 4mk Postitalo-merkin singlellä myytiin 51 eurolla – tämäkin on hyvä kohde.

Mielenkiintoinen, mutta väärätaksainen kirje Vichyn Ranskaan vuodelta 1942. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokau

Erikoistaksainen kohdeselosteesta huolimatta sitä vastoin ei ollut Ranskaan marraskuussa 1942 lähetetty lentokirje. Kyseinen näyttävän näköinen Suomessa ja Saksassa sensuroitu Vichyn alueelle kulkenut Niinisalosta KP osoitteesta lähetetty kirje oli ajanjaksoltaan kiinnostava, on kuitenkin muistettava, että vaikka Ranska oli osittain Saksan miehittämä ei sinne ollut voimassa Saksan kanssa solmitun sopimuksen mukainen taksa. Tämä tarkoittaa sitä, että marraskuussa 1942 oikea taksa oli kirjeen osalta 4½mk ja lentolisän osalta 4mk, eli yhteensä 8½mk – kirjeelle oli kuitenkin laitettu vain kaksi 2,75mk violettia merkkiä, eli yhteensä 5½mk. Kirje joka tapauksessa myytiin 35 euron pohjahinnallaan.

Eurooppaan lähetettyä postia oli myytävänä paljon, mukana myös mielenkiintoisia kohteita. Mainittakoon mm. Unkariin vuonna 1938 lähetetty kirjattu pikalentokirje, joka myytiin vain hiukan yli 12 eurolla. Saksaan 1940 lähetetty pikalentokirje myytiin kahdella kympillä ja Italiaan 1943 ennen Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimuksen alkua lähetetty sodan aikainen lentokirje nousi aina 55 euroon saakka. Maltalle mennyt postikortti ja Kyprokselle lähetetty painotuote, jonka limitiksi oli uskaliaasti laitettu sata euroa, jäivät myymättä.

Harvinainen sodan aikainen lentopostikortti Kanadaan. Helsinki 23.5.1940 – 2kpl M30 4mk Postitalo ja 2mk punaisella ehiökortilla – yhteensä 10mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä Kanadaan lentäen Atlantin yli (25.7.1939 – 23.1.1941) 8,00mk = 10,00mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan mielenkiintoisiin kohteisiin kuului Kanadaan 1940 toukokuussa lähetetty lentopostikortti, joka oli Suomen sensuurin tarkastama ja siihen oli Ruotsissa leimattu ”By air over the Atlantic and from New York” leimaus. Kortin takana oli Tukholman lentokentän leima. Kyseessä on mielenkiintoinen kortti siksi, että Saksa ja Englanti siirtomaineen olivat jo sodassa ja siksi posti Kanadaan ei kulkenut Saksan läpi. Käytetty reitti lienee ollut Ruotsin postinkin käyttämä reitti Tukholmasta Baltian kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin Välimerelle Italiaan, josta laivalla yli Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Lentona vielä eteenpäin Pohjois-Amerikassa. Mutta, mutta, mutta… ne jotka tietävät vieläkin enemmän tietävät sen, että Italian kautta reitti meni jossain vaiheessa kiinni – viimeistään 10.6.1940, kun Italia liittyi akseliin ja lopetti postin välittämisen Kansainyhteisön maihin. Missä kohtaa tämä reitti meni täysin poikki onkin sitten hiukan kimurantimpi kysymys – ja siihen vastaus kertoo, mistä päivästä lähtien postit ohjattiin kulkemaan Petsamon kautta.

Mutta kortti on takuuvarmasti käynyt Tukholmassa ja ollut siellä 24.5.1940 – kun sille on lisäksi lyöty leima eteenpäin lentoreitistä (jos kohta yli Atlantin ei taideta olla lennetty) , taitaa olla niin, että se on kulkenut lentoreitin 1640 kautta Tukholmasta Rigan kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin junalla. Silti… varmaksi en uskalla sanoa… Kortista tekee mielenkiintoisen ja erinomaisen taksansa puolesta se, että tämä jatkolentokin oli maksettu – asia mikä ei olekaan niin tavallista. Parasta tässä oli silti se, että kortti oli mennyt Kanadaan tuota hyvää reittiä pitkin. Tämäkään asia ei ollut huutajille tuntematon, sillä korttia huudeltiin hartaasti – 30 euron lähtöhinnasta sen hinta nousi aina yli kahteensataan euroon. Eli oli halua ja tietoa kohteen hyvyydestä. Omat kämmeneni hikoilivat jo sivusta seuraamisesta!

Muitakin kiinnostavia kaukomaiden kohteita oli myytävänä – kitani loksahti auki, kun 2. painoluokan kirje Etelä-Afrikkaan vuoden 1939 joulukuulta, jossa oli Etelä-Afrikan sensuurit ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnalla huutokaupan aikana. Tätä kirjoitettaessa kohde on myyty. Kyseessä on kuitenkin sota-aikainen lähetys ja toisen painoluokan kirjeet ovat aina parempia kuin ensimmäisen – kohdemaana Etelä-Afrikka ei ole se kaikkein huonoin. Mutta kun ei mene, niin ei mene!

  • Latikolliset täynnä pakettikortti-ihanaa. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Jos ei Etelä-Afrikan posti kiinnostanut, niin pakettikortit kiinnostivat senkin edestä. Myytävänä oli kaksi hyvän näköistä ja isoa erää pakettikortteja – lupaus laatikoista oli selosteiden mukaan hulppeat 1500-2000 kappaletta per loota. Tihrustamalla kohdekuvia sain ymmärrettyä, että ainakin joitakin kenttäpostipakettikortteja näyttäisi olevan myytävänä ja varmasti niiden lisäksi aika paljon kaikenlaista muuta. Toivottavasti laatikoissa on jotakin, sillä niistä villiinnyttiin aikamoiseen huutoakrobatiaan – toinen laatikko myytiin hintaan 456 euroa ja toinen nousi aina 495 euroon saakka. Nämä olivat kalleimmat myydyt M30 kohteet tämänkertaisessa HTO huutokaupassa.

Mustesensuroitu ehiöpostikortti 14.4.1940 ??? Kotkaan. Taksa: Postikortti kotimassa (1.12.1931-16.6.1940) 1,25mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Asia ei kuitenkaan lopu tähän, sillä ehiökohteiden joukossa oli mielenkiintoista M30 tavaraa myytävänä. Nostan niistä vain yhden esiin, eli mielenkiintoisen Sensuurin käsittelemän 1,25mk keltaisen ehiökortin vuoden 1940 huhtikuulta. Kortista oli lähetyspaikkakunta mustattu niin leimasta kuin itse kortin tekstistäkin paikkakunnan nimi (jonne kirjoittaja on lähdössä). Tällaiset mustesensuroidut kohteet eivät ole yleisiä ja 20 euron pohjahinnalla ne ovat suorastaan pakko-ostoksia.

Kaiken kaikkiaan tästä HTO huutokaupasta jäi hyvä maku suuhun, ajatellen siis M30 tilannetta – tavaraa oli myytävänä ja se meni kohtalaisen hyvin kaupaksi. Myymättäkin jäi tavaraa, ihan kivojakin kohteita, mutta joka tapauksessa kuva ei ole ”ankea”. Ensi viikolla katsotaan mitä SP-lehden huutokaupassa tapahtuu.

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

By

Merkki Albertin huutokaupoissa on viimeaikoina ollut myytävänä mielenkiintoisia M30 kohteita, suurin syy tähän on ollut erään suurkeräilijän pesän hajoittaminen ja sieltä myyntiin tulleet hyvät kohteet. Tällä kertaa huutokauppa oli avattu jo kuukausi ennen varsinaista huutokauppapäivää, joka mielestäni ei ollut optimaalinen asia, sillä vaikka kohteisiin tutustumiseen netin kautta oli runsaasti aikaa, Jotenkin minulle tuli nimittäin ”taisteluväsymys” tähän huutokauppaan ennen kuin itse rähinät alkoivatkaan. Hieman ihmettelin myös sitä, että huutokaupan kohteita ei ollut nähtävänä Postimerkkimessuilla Merkki Albertin osastolla – tämä olisi ollut erittäin virkistävää niin kyseisten messujen tarjonnan kannalta, kuin mielestäni järkevää myös itse huutokaupan kannalta, sillä Postimerkkimessuille kuitenkin tuli paikalle väkeä myös Pohjoisesta ja Itä-Suomesta. Tyypillisesti kaukomatkalaiset eivät viitsi lähteä Jyväskylään tai Helsinkiin kohteita katsomaan, muuten kuin ”äärimmäisessä hädässä” ja siksi oli outoa, että näyttöä ei ollut. Viimeksi, KESFILA näyttelyn yhteydessähän Merkki Albertilla oli näyttö ja mielestäni se oli aivan erinomainen juttu. Noh… kaikkea ei ilmeisesti voi saada, mutta tällainen ”useita kärpäsiä yhdellä iskulla” strategia olisi varmasti monelle mieleen – varsinkin, kun Postimerkkimessujen ohjelma on junnannut paikoillaan jo useita vuosia eikä siellä enää juuri mitään ”erikoista” nähtävää ole…

Palatakseni itse huutokauppaan ja myytävänä olleisiin kohteisiin todettakoon ensiksi, että M30 alueella myytävää oli lähes sata kohdetta! Tämä on kohtalaisen huomattava määrä. Filateliaa näistä oli noin 30% ja loput noin seitsemänkymmentä kohdetta postihistoriaa. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että postihistoria myy M30 osastoilla paremmin kuin filatelia. Näin maa makasi myös eilen illalla, kun huutokauppa päättyi – jälkimyyntiin jäi pääasiassa filateliakohteita. Ilahduttavaa oli, että postihistoriallisella puolella oli tälläkin kertaa erittäin kiinnostavia kohteita mukana. Tapojeni mukaan aloitan huutokaupan annin ruotimisen filateliasta ja jatkan postihistorian kanssa läheltä kauas.

Yllä: KK suojaleimaus M30 leijonamerkkien takana. Apteekkari Killinen leimasi apteekkinsa ja yksityisessä postissaan käytetyt merkit KK leimalla. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Mielenkiintoinen KK suojaleimaus kahdella M30 leijonamerkillä myytiin 30 euron pohjalla. Kyseessä on vähän tunnettu asia, nimittäin tämä suojaleimaus on varkauslaisen Kalervo Killisen, paikallisen apteekkarin käyttämä leimaus, joita hän ilmeisesti leimasi vain itse käyttämiinsä ja apteekkinsa käyttämiin merkkeihin. Tästä oli kohteessa mukana lehtijuttu, jossa ruodittiin asiaa ja meklari oli fiksusti jutun laittanut myös näkyviin verkkoon. Killisen suojaleimauksia tunnetaan M30 merkeillä verrattaen vähän ja tämä tekee kohteista kiinnostavia. Ovatko nämä suojaleimaukset humpuukia? Asiasta siitä voidaan olla montaa mieltä – humpuukina ei kuitenkaan tunnuta pidettävän ns. suojareijitettyjä merkkejä, joten miksi näitä suojaleimattuja tulisi pitää humpuukina? Mielenkiintoisesta ja harvinaisesta filateliakohteesta on siis kysymys, vaikka jotakuta saattaakin arveluttaa. Olen hieman yllättynyt kohteen matalasta myyntihinnasta ja laimeasta kiinnostuksesta kohdetta kohtaan, jälleen kerran olen nimittäin kohtalaisen varma, että kaikilla näitäkään ei ole.

Vuoden 1940 päällepainamamerkkien arkit myytiin 80 euron lähdöllä ja 1,25/50p keltaiset tyypin I ja II numerokuusilot jäivät myymättä 30 euron limitillä – tämäkin on mielestäni jännä juttu, sillä kun näitä II ladelman merkkejä on yksittäin myyty, on hinta ollut noin kympin kappale leimaamattomana – yhteenlaskulla 6*10 saadaan 60 ja nyt myytiin numerokuusiloa kolmella kympillä… Hammastamattoman 5mk keltaisen kulmapari myytiin kympillä – toinen samankaltainen pari jäi parilla kympillä myymättä ja 5mk violetin hammastamaton pystypari meni kaupaksi kahdella kympillä – keltaisia 5mk hammastamattomia arkkeja tunnetaan muistaakseni 6kpl ja violetteja vastaavia vain kaksi kappaletta, joten ihan hyviä kohteita nämäkin. Viidentoista markan punaisen merkin numerokuusilo vuosilukuvirheellä ”1591” jäi myymättä 15 eurolla – hiukan yllättävää tämäkin. Filatelian erikoisuudet eivät kiinnosta!! Joitakin loistoleimaisia merkkejä meni kaupaksi ja 8mk vihreä loisto myytiin peräti 33 eurolla, lähtö oli tällä merkillä 15 euroa. Olin yllättynyt kohteen 1383 ”50/40p lisäpainaman siirtymä **, 5mk tarttuma ** ja 9mk siirtymä” hinnan noususta – kyseessä oli siis kohde, jolla oli kolme filateelista erikoisuutta: lisäpainaman siirtymä, joka oli ihan ”hyvä” 50/40p vihreällä merkillä, 5mk keltaisen merkin täydellinen tarttuma ja 9mk punaisen merkin pieni siirtymä sivuttain päin. Näistä ehkäpä vaikein on tuo 9mk merkin siirtymä. Kohteen lähtöhinta oli 15 euroa, mutta se myytiin 186 eurolla – kyseessä on mielestäni huima korotus ja aika hurja hinta.

Kotimaista postia oli ”postihistoriapuolella” myytävänä joitakin kohteita, mukana oli myös erittäin mielenkiintoista nähtävää. Kahden keltaisen 50p leijonamerkin parilla paikalliskirjeenä lähetetty sähkösanoma myytiin kovalla yli 90 euron hinnalla. Itse olen pitkään pohtinut sitä, että mikä näistä sähkösanomista tekee niin ihmeellisiä, että niistä pitää maksaa normaalin postilähetyksen hinnan huikeasti ylittäviä hintoja. Ilmeisesti ”joku tuomari jossain näyttelyssä joskus” on heittänyt löysän lausahduksen, jossa on todettu näiden olevan ”hienoja”. Mitään muuta syytä en voi tälle ”ilmiölle” keksiä – kyseessä on siis tilanne, jossa sähkösanoma on saapunut lennätintoimistoon paikkakunnalla jossain ja tämä sanoma on lähetetty eteenpäin paikalliskirjeenä tai kirjeenä. Koska sähkösanomia ei valtavasti lähetelty ovat tällaiset sähkösanoman sisältävät lähetykset tietysti ”harvinaisempia” kuin tavalliset kirjelähetykset. Kyseessä on siis lähetyksen sisältöön liittyvää erikoisuutta, itse lähetyksessä ei sinänsä ole mitään sen kummallisempaa – minun mielestäni. Mutta kuten hyvin tiedämme, ihmiset arvostavat eri asioita, tämä pätee myös postilähetyksiin.

Yllä: Kirje Turusta 19.4.1941 Niinisaloon, maksettu vihkomerkeillä (V1). M30 2mk punainen, 50p vihreä ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 2,75mk. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk. Vihkomerkeillä maksetut lähetykset ovat vaikeita löytää. Myyntihinta 105 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Vihkomerkeillä lähetetyn kotimaan kirjeen lähtöhinta oli asetettu 45 euroon ja ajattelin, että kyseessä on mielenkiintoinen kohde, koska näitä vihkomerkein lähetettyjä lähetyksiä ei kovin usein tule vastaan. Tai oikeammin on sanoa, että vaikka niitä tulisi vastaan, on niitä joskus hiukan vaikeaa huomata. Asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että lähetyksellä on käytetty vihkomerkkejä ovat käyttöaika ja tietysti itse merkit – vihkomerkkien tekotapa oli sellainen, että jokaisessa merkissä pitäisi olla joku hammasteen reuna leikattu, koska merkit leikattiin neljän merkin palasiksi. Tyypillisesti leikkaaminen tehtiin hyvin ja pitää katsoa suurennuslasilla, jotta näkee ”suoran” leikkauksen merkkien hampaissa. Vihkoissa oli 2mk karmiini, 1,25mk keltainen, 1mk oranssi, 50p vihreä ja 25p ruskea merkki – yhden vihkon postitusarvo ja myyntihinta oli siis yhteensä 20 markkaa. Parhaita vihkomerkkien käyttöjä ovat tietysti ulkomaan postitteet, jotka ovat harvinaisia. Suurin osa vihkomerkkien käytöistä on nimen omaan kotimaan postitteita. Tällä kertaa tämä vuonna 1941 vihkomerkein lähetetty kirje nousi 105 euron myyntihintaan. Kun tiedetään, että näitä vihkomerkkilähetyksiä voi löytää ns. tauhkalaatikoista, jos jaksaa penkoa, on niiden metsästäminen tietysti mahdollisuus niille, joita rahan tekeminen etsimällä ja löytämällä kiinnostaa. Siinä missä vihkomerkit menivät kaupaksi, ei rullamerkein kotimaassa postitettu kirje mennyt 40 eurolla kaupaksi – kirje olikin mielestäni kovin nuhruisen oloinen, eikä rullamerkeissä ollut mitään erikoista. Jos edes toinen merkeistä olisi selvästi ollut rullamerkin parhaat tunnusmerkit täyttävä, eli selvästi leikattu, olisi kohde saattanut mennä kaupaksi. Näitä vastaavia ”perus rullamerkkikohteita” on aiemmin myyty n. 20 eurolla, joten limitti oli asetettu tälle kohteelle verrattaen ylös. Mielenkiintoisia kotimaan taksaisia kohteita olivat kaksi K/L Suomen Joutsenelta lähetettyä kirjattua kirjettä kotimaahan – paatti oli tuolloin purjehduksella ja kansainvälisen postisopimuksen mukaan laivoilta sai lähettää postia kotimaahan kotimaan taksoilla, vaikka ne olisivat ankkurissa missä tahansa postiliiton sopimukset allekirjoittaneessa maassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli koululaivan neljäs purjehdus ja laiva on lähettämisen aikoihin ollut luultavasti jossain Välimerellä. Kirjatut kirjeet Suomen Joutsenelta ovat hyviä kohteita, sillä yleensä postia ei kirjattu – ilmeisesti laivalla ei ollut mukana R-lipukkeita ja siksi kirjaukset onkin näihin myytäviin kohteisiin ”piirretty” kynällä. Kohteiden hinnat pysyivät maltillisina – kumpikin kirjattu kuori myytiin n. 30 euron hinnalla, joka mielestäni oli edullinen.

Yllä: Postitaksataulukko 3mk taksalla, joka maksettu 3mk keltaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen 3mk keltaisen merkin käyttö. Myyntihinta 211 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Yksi huutokaupan mielenkiintoisista kohteista oli taksataulukko, jonka kolmen markan hinta oli maksettu M30 3mk keltaisella leijonamerkillä. Kuten tiedetään, merkki oli tarkoitettu kotimaan (ja Pohjoismaiden) postikortille. mutta postikortin taksa muuttui pian merkin julkaisemisen jälkeen ja näin olleen merkki oli käypäinen käyttötarkoitukseensa vain vähän aikaa. Varsinaisia muita single käyttökohteita merkille on hyvin vähän, yksi tällainen on juuri taksataulukon maksaminen. Taksatauluja tunnetaan yhteensä alle 20 kappaletta ja tämä myyty kappale on ainoa tuntemani 3mk keltaisella merkillä maksettu. Taksataulun lähtöhinta oli 50 euroa ja huudot loppuivat 211 euroon. Mielenkiintoinen ja hyvä kohde tälle merkille filateeliseen kokoelmaan. Taksataulu ei suinkaan ollut ainoa ”kotimaan” tykkikohde tällä kertaa, myytävänä oli myös harvinainen postin henkilökortti, jonka teki tavallista harvinaisemmaksi se, että sen taksa oli 20mk ja se oli maksettu 20mk postitalo merkillä. Henkilökortteja tunnetaan M30 ajalta alle kymmenen ja 20mk taksaisia näistä kaksi. Kyseessä on siis erittäin harvinainen kohde. Edellinen myyty kohde myytiin joitakin vuosia sitten Hellman huutokaupoissa ja oli kuulunut erään edesmenneen tunnetun porilaisen keräilijän kokoelmiin, tämä nyt myyty kohde on käsittääkseni tunnetun myös jo edesmenneen lahtelaisen keräilijän kokoelmista.

Yllä: Postin henkilökortti vuodelta 1949. Maksettu 20mk Postitalo kuvamerkillä. Taksa: Postin henkilökortti (1.1.1948 – 31.12.1951) 20,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Henkilökortin lähtöhinta oli 200 euroa, joka oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta kohteelle. Keräilijät käsittivät, että kyseessä ei ole mikä tahansa läpyskä ja hinta lähti nousuun – taistelua käytiin pitkään yli huutokaupan virallisen loppumisen ja lopputuloksena hinnaksi muodostui 566 euroa, joka on kortista kohtalaisen hyvä hinta. Toki toinen kortti myytiin vieläkin kalliimmalla, jos en aivan väärin muista. Huippukohteet eivät loppuneet tähänkään, vaan myytävänä oli, jos vain mahdollista, vieläkin vaikeampi kohde, eli ns. S-lainan, eli setelinvaihtolainan, kuitin palautusmaksu, joka oli maksettu M30 merkein. S-lainan kuitit, jotka ”palautettiin” eli lähetettiin alkuperäisestä lainan keräämiseen käytetystä postitoimistosta lainan ”antajan” kotia lähinnä olevaan postitoimistoon ovat harvinaisia, koska setelinvaihtolainan palautus käytiin tyypillisesti hakemassa henkilökohtaisesti postista – jos kuitenkin henkilö oli muuttanut, tuli kyseinen kuitti lähettää perässä uuteen postitoimistoon, ja tämä lähettäminen maksoi rahaa. Lainahan oli pakkolaina, siksi lainausmerkit lainan ”antaja” sanan osalta. No joka tapauksessa, näitä kuitin palautuspyyntöjä palautusmaksuineen tunnetaan kolme kappaletta, ja näistä kahdelle on maksettu palautusmaksu yhdelle kuitille ja yhdelle kolmelle kuitille (kolme kertaa 45mk). Myytävänä ollut kohde oli yhden kuitin palautusmaksu. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja siitä käytiin pitkä ja raskas taistelu – loppuhinnaksi tuli kokonaiset 490 euroa, mikä mielestäni oli kohtalaisen kova hinta. Harvinaisuus kuitenkin kohteella on kohdillaan.

Yllä: S-Lainan kuitin palautusmaksu. Yhden kuitin palauttaminen maksoi 45mk, joka on maksettu kolmella 15mk sinisellä merkillä. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Kotimaan kohteissa oli siis tällä kertaa ”raakaa” tavaraa – erinomaisia kohteita oli useampia, vaikka ehkäpä kovimmat kohteet kuuluvatkin osastoon ”muut maksut”, eivätkä niinkään ole varsinaisia postilähetyksiä – M30 merkkien harvinaisia käyttöjä kuitenkin. Pohjoismaihin mennyttä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Norjaan edelleen lähetetty kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 3½mk oliivi merkki myytiin 33 euron hintaan – kyseessä on merimiehelle rintamilta lähetetty posti, jonka ilmeisesti varustamo on lähettänyt edelleen Norjaan. Mielenkiintoinen kenttäpostimerkin ja M30 merkin sekakäyttö ulkomaan kohteella. Painotuote Islantiin 2mk vihreällä merkillä myytiin 14 eurolla, joka oli mielestäni halpa hinta, sillä Islanti on kuitenkin kohdemaana ”paras Pohjoismaista”. Painotuotteelle olivat voimassa kansainväliset taksat, joten sinänsä kyseessä on ”ulkomaan painotuote”. Painotuote Islantiin 6mk oranssilla merkillä ei mennyt kaupaksi 20 euron lähdöllä, joka ehkä oli hieman yllättäävää, kun taas 6mk vihreä painotuote postikortti Ruotsiin teki kauppansa samalla lähdöllä. Itse olisin näiden kahden välillä valinnut Islantiin menneen. Mielestäni mielenkiintoisin kohde Pohjoismaihin oli Islantiin menneen paketin pakettikortti – kohde oli mielenkiintoinen myös muiden mielestä ja sen hinta nousikin 20 euron lähdöstä aina 130 euroon saakka.

Yllä: Kirjattu postikortti Orivedeltä 1.8.1944 Osijekiin, Kroatiaan. M30 5mk Olavinlinna ja 2kpl 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7mk. Suomen ja Saksan sensuurit ja kemiallinen sensuuri. Taksa: Postikortti Kroatiaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla (1.4.1944 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Ylitaksaa 50 penniä. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erikoistaksaisia kohteitakin oli tällä kertaa myytävänä – kaikki erikoistaksaiset kohteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä miltä ne näyttivät…. ensi silmäyksellä huikea kohde, kirjattu postikortti Kroatiaan 1.8.1944, Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla osoittautui lähemmän tarkastelun ja taksakirjan konsultoinnin perusteella väärätaksaiseksi. Erikoistaksa-aikaisia kirjattuja postikortteja tunnetaan muutamia, mutta ilmeisesti vain yhdessä on oikea taksa. Väärästä taksasta huolimatta kirjattu postikortti nousi aina 96 euron hintaan saakka – Kroatiaan mennyttä erikoistaksa-aikaista postia tunnetaan vain muutama lähetys, joten kohde on harvinainen, vaikka väärätaksainen onkin.

Unkariin menneet lentopostikortti ja lentokirje löytyivät lentopostikohteiden joukosta, kumpikin hyviä erikoistaksaisia kohteita. Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenvälinen postisopimus, joka alkoi jo vuoden 1942 puolella, posti unkariin tämän taksan puitteissa on vaikeaa ja erityisesti myyty lentopostikortti on hyvä kohde – hinnat pysyivät alhaisina, lentokuori nousi vain 26 euroon ja lentopostikortti 32 euroon. Böömin ja Määrin protektoraattiin lähetetty kirjattu lentokirje 10mk saimaan singlellä myytiin 15 euron pohjahinnalla, joka mielestäni on jonkin sortin pohjanoteeraus hinnan osalta – kohde ei ole helppo, vaikka näitä joskus näkeekin. Kalleimmaksi osoittautunut erikoistaksainen lähetys oli postiyhteyden keskeytymistä ennen 4.9.1944, mutta keskeytyksen ”uhriksi” joutunut, Saksaan lähetetty lentokirje 5½mk yhteistaksalla – kohteelle oli asianmukaisesti leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” leima. Keskeytyksen syynähän oli Suomen ja Neuvostoliiton 5.9. solmima aselepo, jonka takia Suomen ja Saksan väliset yhteydet katkesivat. Tällaisia hyvin samanlaisia kuoria tunnetaan kymmenkunta. Tällä kertaa kuoren hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 247 euroon saakka – mielestäni myyjä sai hyvän hinnan.

Yllä: Kuriiripostissa Helsingistä Vichyn Ranskaan kulkenut kirje. Lähetetty ensin kotimaan taksalla Helsinkiin. Harvinainen ja postihistoriallisesti hyvin kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä aika paljon, jos mukaan lasketaan lentopostiosaston kohteet. Mukana oli kiinnostavia ja postihistoriallisesti hyvinkin haluttavia kohteita, joiden osalta on todettava, että kun postihistoriasta on kysymys, niin on hyvin tärkeää, että kohteista olisi olemassa kunnolliset kuvat etu ja takapuolelta. Näin ei ollut esimerkiksi asian laita kohteen 1391 ”75p ja 2,75mk kuriirikirjeellä Ranskaan” kohdalla, sillä kohteen kuvassa edellisen omistajan kirjoittama kohdeseloste esti kohteen näkemisen. Tämä on tietysti harmittavaista, kun kohteen voidaan tekstin perusteella ajatella olevan mielenkiintoisen – jos ei pysty näkemään kohdetta kokonaan on mahdotonta tietää, että minkälainen kohde oikeastaan on kysymyksessä. Yksi asia nimittäin postihistoriassa on varma ja se on, että mihinkään kohdekuvausteksteihin ei kannata eikä voi 100% luottaa koskaan. Virheitä sattuu nimittäin myös meistä parhaimmille ja tietoa tulee jatkuvasti lisää. No joka tapauksessa tämä kyseinen kohde oli aito asia, eli kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, joka oli osoitettu Ulkoministeriön kuriiripostiosastolle, lähetettäväksi eteenpäin Vichyn Ranskaan suomalaisen diplomaatin perheenjäsenelle aikana, jolloin alueelle ei ollut Suomesta postiyhteyttä. Kohde on sekä historiallisesti erittäin kiinnostava, että postihistoriallisesti mielestäni erinomainen. Maksettu taksa on kotimaan taksa, joka on riittänyt siis Ulkoministeriöön asti – loppumatkan kohde on kulkenut kuriirin viemänä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu 20 euroon, josta se nousi aina sataan euroon saakka. En pidä satasta järkyttävän kalliina hintana tästä kohteesta.

Neuvostoliittoon lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, erityisen kiinnostavana pidin vuoden 1945 helmikuulta olevaa kirjettä, neljän ja puolen markan kirjetaksalla, joka on aikainen lähetys sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaikka postiyhteys Suomen ja Neuvostoliiton välillä avautuikin jo Joulukuun 22. vuonna 1944 on vuoden 1945 alun posti aikaista, sillä yleisölle tieto postiyhteyden avautumisesta saatiin luultavasti vasta 1945 puolella. Toinen kiinnostava Neuvostoliittoon lähetetty kohde oli palautettu ehiöpostikortti lisämerkillä, kuuden markan taksalla. Kohde on hyvän näköinen ja siinä on useita leimoja, myös 6mk korttitaksa ulkomaille on kohtalaisen hyvä ja Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa. Kumpikin kohde meni kaupaksi maltillisilla hinnoilla, kirje 33 eurolla ja postikortti kolmella kympillä. Jos olisin hyvin rikas, olisin voinut haalia nämä itselleni, mutta rahavarallisuuden ollessa rajallista oli minun pakko todeta, että jotta sekiinit riittäisivät minulle tärkeämpiin huutoihin, on päästettävä irti näistä kiinnostavista kohteista. Keräilijänkin elämä on luopumista.

Yllä: Helsingistä 21.11.1940 Liverpooliin Englantiin lähetetty lentokirje. Suomen ja Englannin sensuurit. Joulumerkki ja Liverpoolin saapumisleima 27.1.1941. M30 2,75mk violetti pari, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (-20g) lentolisä Neuvostoliittoon (30.4.1928 – 22.6.1941) 2,00mk = 5,50mk. Lento Moskovaan saakka. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Sodan aikaisia Englantiin Neuvostoliiton kautta kulkeneita kirjeitä oli myytävänä kolme kappaletta, yksi maapostissa kulkenut ja kaksi lentopostiosastossa. Kysymys on siis siitä, että koska Saksa ja Englanti olivat sodassa keskenään, ei postia voitu Englantiin lähettää Saksan kautta, vaan se jouduttiin kuljettamaan Neuvostoliiton läpi junalla Vladivostokiin, josta laivalla Japaniin josta yhä eteenpäin Tyynen valtameren yli laivalla San Pedroon Kaliforniaan, josta junalla Pohjois-Amerikan halki New Yorkiin, josta laivalla Englantiin. Lentolähetykset kuljetettiin lentona Moskovaan asti ja sieltä edellä mainittua reittiä pitkin maapostina – lentolähetyksiin oli maksettu ns. Euroopan lentomaksu, joka oikeutti lentoon Moskovaan asti. Tällaiset sodan aikaiset ”pitkän matkan” lähetykset ovat hyviä kohteita – maapostissa koko matkan kulkeneita tunnetaan jonkin verran, lentopostia vähemmän. Lentopostikohteet ovatkin erinomaisia kohteita. Vielä parempia kuin nyt myydyt kaksi Euroopan lentotaksaista ovat ns. koko matkan lentopostikohteet, jotka tulivat mahdollisiksi maaliskuussa 1941 ja joita tunnetaan aniharvoja. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta päättyi 22.6.1941 Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Koko matkan maapostissa kulkenut 3½mk sinisen merkin singlekohde myytiin hintaan 65 euroa (lähtö 20€) ja lentopostikohteista edullisempi 85 eurolla ja kalliimpi, Englannissa saapumisleimattu ja sensuroitu, hintaan 380 euroa. Mielestäni tämä kalliimman kohteen hinta oli aivan suunnaton, vaikka kohde hyvän näköinen olikin – toisaalta köyhä ihmettelee usein sellaisia asioita, jotka rikkaalle ovat itsestäänselvyyksiä.

Yllä: Aero Oy:n leimalla mitätöity lentokirje Suomesta Dessauhun Saksaan. M30 2kpl 2mk mustansininen, yhteensä 4mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) ulkomaille (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Jännittävä harvinainen lähetys. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erittäin kiinnostava lentopostikohde oli vuonna 1930 toukokuussa Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, jonka merkit oli mitätöity AERO Oy:n yritysleimalla ilmeisesti Tallinnassa. Aero liikennöi Helsingin ja Tallinnan välistä lentopostiliikennettä. Tällaisia Aeron leimalla leimattuja kuoria tunnetaan vain harvoja. Kyseessä saattaa olla Aeron oma firmaposti. Kuorella oli myös saksalainen ns. luftbestätigungstämpel, eli suomennettuna lentoleima. On siis varmaa, että kuori on lentänyt. Kyseessä on mielenkiintoinen lentopostikohde ja sen lentopostikeräilijät huomasivat ilmeisesti ”suurin joukoin” sillä hinta nousi 80 euron lähdöstä aina 481 euroon saakka, joka mielestäni on erittäin kova hinta. Kohde oli yhä myytäessä monteerattuna Jorma Lindebladin kokoelmalehdelle ja on ollut Jorman ”Republic of Estonia 1918 – 1940” kokoelmaa. Jos kohta tämä aika ”selkeä” tapaus nousi hinnaltaan korkealle, niin näin ei suinkaan tapahtunut kaikkien hyvien lentokohteiden osalta. Lentopainotuotepostikortti Hollantiin vuodelta 1943 myytiin vasta jälkimyynnissä kymmenen euron pohjalla. Pidän tätä aika uskomattomana tapahtumana, sillä sodan aikainen painotuoteposti on harvinaista ja neljän markan lentolisällä kulkenut painotuoteposti on muutenkin vaikeaa. Yhden markan perustaksalla, joka on M30 ajan painotuotteista vaikein, ovat lentolähetykset kiven alla. Kohteessa on lisäksi mukana viisi 1mk vihreää merkkiä, joten tämä ulkomaan painotuotteelle tarkoitettu merkki on edustettuna kohteella erinomaisesti. En osaa sanoa mitä itsekin ajattelin, kun en tätä ollut ”aktiivisesti” rekisteröinyt huutokauppaa selaillessani.

Yllä: Lentokirje Turusta 11.3.1940 Teheraniin Iraniin, lentänyt Tukholman kautta. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavin linna ja 50p vihreä leijona, yhteensä 15,50mk. Sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.4.1938 – 14.3.1941) 4*3,00mk = 15,50mk. Hyvä lentokohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Euroopan ulkopuolellekin menneitä kohteita oli tarjolla…. kuten pikkuhiljaa huomataan, oli tämä Merkki Albertin huutokauppa erittäin kiinnostava M30 keräilijän osalta. Lentopostikuori Iraniin vuodelta 1940 on lähetysajankohtansa takia sitä parempaa sorttia. Lähetyksen aikana posti ei voinut kulkea Neuvostoliiton kautta, koska Talvisodan takia yhteys oli yhä sitä kautta poikki, tämän takia kirje on kulkenut ilmeisesti Saksan kautta Italiaan, josta lentoreitillä Israeliin. Sieltä joko KLM:n tai BOAC:in lennoilla Bagdadin kautta Teheraniin. En tiedä mistä entinen omistaja on keksinyt, että kirje olisi mennyt maareittiä pitkin Bagdadista Teheraniin. Tällaiset 1940 luvun alun lentokohteet Euroopan ulkopuolelle ovat hyviä! En ole tästä kohteesta 100% perillä, mutta hyvä kohde on kyseessä.

Lentopostikortti Palestiinaan meni kaupaksi kuudella kympillä – kyseessä on parempi kohdemaa ja lentotaksa kortilla on ns. Lähi-Idän (Vähä-Aasia) taksa, johon kuului mm. myös Turkki. Tavallisen näköiset pakettikortit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan jäivät myymättä – niissä ei mitään ihmeellistä ollutkaan; perus ulkomaan pakettikortin hinta on tänä päivänä n. 10 euroa, jos sitäkään. Parempaa hintaa saa korteista, joissa on maksettu lisämaksuja, kuten pikalisä tai kirjaus. Myös lentopaketit ovat kiinnostavampia. Brasiliaan lähetetty ja palautettu paketti, jolle oli mitätöity merkkejä yli 1400mk arvosta myytiin  yli satasella – kyseessä olikin näyttävän näköinen postihistoriakohde – erikoisuutta tuo palautus ja useat eri maissa lyödyt leimat ja lipukkeet. USAan lähetetty kirje 4½mk sinisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 66 eurolla –  kirje oli ”hyvän näköinen” ja siinä oli kolmen maan sensuurit – hinta ei ollut kovin kova, kohde on näyttävä. Vuonna 1944 kulkeneena kyseessä on mielenkiintoinen, jos kohta ei mahdottoman harvinainen lähetys. Ensipäiväkuorien osastossa M30 keräilijää odotti mielenkiintoinen yllätys, myytävänä oli nimittäin yksi kovan luokan harvinaisuus – 16mk linja-automerkki yksin kirjatulla postikortilla. Kortti oli tosiaan lähetetty 16mk merkin ensipäivänä, mutta on siis täysin taksan mukainen ilman aivan uskomatonta tekeleenomaisuutta. Meni pohjahinnalla 30 euroa, mikä tälle kohteelle on erittäin alhainen – kyseessä on nimittäin erittäin vaikea kohde. Nykyiseen Tansaaniaan kulkenut lentokirje myytiin 30 eurolla – kirje oli kulkenut sodan jälkeen ja siksi ei ehkä ollut sitä aivan ”parasta A-ryhmää”… Afrikkaan kulkenut posti on kuitenkin aina hiukan parempaa.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että M30 kohteiden perässä oli tällä keralla useita keräilijöitä, joilla tuntui olevan ns. pinkka kunnossa. Monesta hyvästä kohteesta käytiin kovaakin kisaa ja hinnat nousivat. Osa kohteista myytiin siitä huolimatta mielestäni hyvinkin edullisesti – vaikeammin ymmärrettävissä kohteissa ei huutajia sitten ollutkaan ja kilpailu jäi käymättä. Lentopostikohteiden hinnat nousivat tavallista korkeammiksi, tämä asia on jollakin tavalla ”ollut ilmassa” (heko heko) jo pidemmän aikaa, toivottavasti aktiiviset lentopostikeräilijät jossain kohtaa räväyttävät myös näyttelyssä ja näemme ns. wanhojen, jo nähtyjen, kokoelmien lisäksi myös uusia tulokkaita näyttelyparketeilla.

 

Forssan keräilytapahtuma, pyhäinmiestenpäivä 2018

By

Jälleen kerran suuntasin Salon postimerkkikerhon veteraanin, Ensio Huldénin kanssa heti aamusta Forssaan, kohti ties kuinka monetta Forssan Postimerkkikerhon syys-keräilytapahtumaa. Vettä tihutti hiljakseen harmaalta taivaalta, mutta lämpötila oli marraskuisen sijaan lähes kymmenen astetta. Pohdimme sopivaa lähtöaikaa, koska tapahtuman alkuajaksi oli ilmoitettu kymmenen – totesimme, että hevosmiesten tietotoimisto oli aiemmin kertonut, että parhaat kaupat on aina tehty jo puoli kympiltä ja päätimme lähteä puoli yhdeksältä liikkeelle. Paikalle pääsimme noin tuntia myöhemmin ja kuinka ollakaan tupa oli jo lähes täynnä ja tapahtuma täydessä käynnissä.

Heti kättelyssä, sisääntuloaulassa huomasin, että Forssalaisilla on järkeä päässä, nimittäin paikalla oli Huutokortti-huutokaupan kohteiden näyttö. Eli on yhdistetty kaksi asiaa ja tarjottu asiakkaille mahdollisuus tutustua huutokaupan kohteisiin tapahtuman yhteydessä. Voi herranen aika, kuinka olisin iloinen jos kaikki huutokauppiaat ymmärtäisivät tällaisen asian arvon asiakkaalle. Tästä jo marmatin Postimerkkimessuihin liittyen, mutta repetitio mater studiorum est. Itse tutustuin Huutokortin kohteisiin alustavasti jo verkon kautta ja pari kohdetta tulevassa Huutokortissa onkin, joita saatan huutaa. No palataanpa asiaan….

Tapahtuman päätilassa oli paikalla parisenkymmentä myyjää – tällä kertaa mukana ei ollut kauppiaita Ruotsista tai joinakin kertoina mukana ollutta virolaista kauppiasta, mutta heidän tilallaan oli suomalaisia kauppamiehiä ja naisia. Kuten tavallista pöydät olivat täynnä tavaraa ja tavalliseen tapaan kahvihuoneen takaseinän oli valloittanut Pertti Hurmerinta ja suuret laatikot täynnä edullista postihistoriaa. Pertin laatikkoja tälläkin kertaa tutkin minäkin.

Viivyin Forssassa vain puolitoista tuntia muiden kiireiden takia, mutta siitä huolimatta tälläkin kertaa käpälään jäi muutamia kohteita. Ensimmäinen kohde, joka kiinnitti huomioni oli tavalliselta näyttävä lentokuori Ruotsiin. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli toisen painoluokan lähetys, jonka aiempi omistajakin oli huomannut ja kohteelle kirjoittanut. Toinen painoluokka on aina parempi kuin ensimmäinen, koska toisen painoluokan kirjeitaä lähetettiin hurjasti vähemmän kuin ensimmäistä painoluokkaa, käytännössä kyseessä siis on yli 20 grammaa painanut kirje. Kun tämä löytyi 1€ laatikosta oli mielestäni hinta kohdallaan.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 12.4.1939 Göteborgiin, Ruotsiin. Maksettu kahdella M30 tummanoliivilla 3mk merkillä, yhteensä 6mk. Taksa: Kirje (21-125g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-12gg) Pohjoismaihin (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = yhteensä 6,00mk.  

Toinenkin löytämäni kiinnostava kirje oli mennyt Ruotsiin – kyseinen kohde kiinnosti minua, koska siinä oli Suomen sensuuri, vaikka se oli lähetetty niinkin myöhään kuin kesällä 1946. En muista, että minulla olisi toista yhtä myöhään sensuroitua lähetystä. En ole pistänyt sensuurien päivämääriä ylös, joten en pysty suoralta kädeltä sanomaan, että onko kyseessä ”myöhäinen sensuuri”, vai kuvittelenko tämän asian omassa päässäni. Jos kyseessä on myöhäinen sensuuri, niin kohde on siinä tapauksessa ihan kiva 8/5mk päällepainamamerkin käyttö.

Yllä: Sensuroitu kirje Helsingistä 7.8.1946 Tukholmaan, Ruotsiin. M30 8/5mk violetti single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk.

Löytämistäni kohteista ehkäpä kaikkien mielenkiintoisin oli kirjattu lentopikakirje Zliniin protektoraattiin vuodelta 1944. Kyseessä on siis ns. ”Saksan erikoistaksainen” lähetys, jossa kirjeen perustaksa on sama kuin kotimaan taksa, lentotaksa on myöskin sama kuin kotimaan lentotaksa, mutta kirjaamismaksu ja pikalisä ovat kansainvälisen taksan mukaisia. Kyseessä on siis varsin kiinnostava eikä kovin yleinen taksakombinaatio. Vaikka kuoressa oli selvä taite, en nähnyt sitä häiritseväksi kokonaisuuden kannalta, sillä sodanaikaiset firmojen lähetykset tyypillisesti eivät ole välttämättä mitään puhtoisimpia kappaleita. Tämä kohdekaupunki Zlin on nykyisen Tsekin alueella, hyvin lähellä Slovakian rajaa.

Yllä: Kirjattu lentopikakirje Helsingistä 17.5.1944 Zliniin, Protektorat Böhmen und Mähreniin. M30 Saimaa 10mk, 5mk Olavinlinna ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 16mk. Sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen  (-20g) kirje (1.9.1942 – 5.9.1944) 3,50mk + Kirjeen (per 20g) lentolisä Saksaan (1.10.1942 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + pikalisä ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 6,00mk = yhteensä 16,00mk. Harvinainen yhdistelmä.

Kun yllä esiteltyjen kohteiden lisäksi löysin vielä pari muutakin mielestä kohdetta, joskin tavallisempia, täytyy taas kerran todeta, että Forssan keräilytapahtuma ei pettänyt. Jos kohta odotukset eivät olleet kovin korkealla, niin ne ylittyivät tällä kertaa reippaasti. Kun samalla tapasi paljon keräilijäkolleegoja ja ehti juoda Forssan baarin kaffet pullan kera, oli aamupäivässä niin paljon hyvää, että sitä näin illansuussa vielä muistelee hyvillä mielin.

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

By

HTO huutokaupan 42. kilpailu loppui 10.5.2018 – tällä kertaa HTO ei pystynyt samaan kuin joskus aikaisemmin, eli erinomaiseen M30 tarjontaan. Itse asiassa M30 tarjonta oli tällä kertaa mielestäni kohtalaisen laimeaa. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että hyviä M30 kohteita ei suinkaan riitä jokaiseen huutokauppaan niputtain, vaikka joskus siltä ehkä saattaisikin vaikuttaa. Ne, jotka ovat asiaa vasta vast´ikään alkaneet seurata ovat saattaneet saada väärän kuvan, sillä muutamien M30 aluetta keränneiden keräilijöiden kokoelmien hajoittamisen yhteydessä on hyvää tavaraa ollut viimeaikoina ”tavallista” enemmän myynnissä. Vaikka trendi on sen suuntainen, että tavara ”lisääntyy”, koska verkon kautta sitä on hyvin helppoa myydä ja ostaa, ei kovimpien kohteiden lukumäärä ole tästä aivan fundamentaalisesta muutoksesta huolimatta lähtenyt mitenkään räjähdysmäiseen nousuun. Filosofiasta sen verran… nyt itse asiaan…. Myytävänä siis oli noin parikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 25 postihistoriakohdetta. Myytävänä oli M30 rullamerkkejä isompina kohteina – tarkoitan, että ei yksittäisinä merkkeinä, vaan kohteina, jotka sisälsivät useita rullamerkkejä ja rullamerkkien ”rimpsuja”. Toinen kohteista meni kaupaksi ja nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Useita loistoja myytiin kympin pohjahinnalla ja parhaimmillaan loistojen hinnat nousivat jonkin verran, 50mk Tammerkoski-merkin loisto Oulussa 1955 leimattuna myytiin 46 eurolla. Mielestäni hinta oli aika kova, sillä 50mk merkkien vaikeat loistot ajoittuvat huomattavasti aiempaan aikaan. Mitään erikoista ei filateliapuolella myytävänä ollut.

Yllä: Lentopikakirje 24.7.1934 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin. M30 5mk olavinlinna, 2mk violetti ja 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 8 mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.12.1931-31.12.1934) 5,00mk + lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-31.9.1942) 1,00mk = 8,00mk. Parasta kohteessa on se, että kaikki maksut = perustaksa ja lisät on maksettu ”omilla merkeillään”. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Postihistoriapuolellakin oli hiljaista, perustavaraa myytiin ja kaupaksi se meni kohtalaisen keskinkertaisesti. Nousuja nähtiin vain muutamien kohteiden osalta. Nostan myytävistä esiin vain pari kohdetta – pikana lähetetty lentokirje vuodelta 1934 Ruotsiin ja kolmen Saksaan lähetetyn kirjeen erä. Pikalentokuori on aina parempi kuin tavallinen lento ja 1930-luvulta tällaiset eivät ole kovin harvinaisia, mutta kuitenkin ihan hyviä kohteita. Kyseinen kohde oli myymättä huutokaupan päättyessä, mutta joku osti kohteen jälkimyynnistä kympin pohjalla. Mielestäni ihan ok kohde postihistorialliseen M30 kokoelmaan. Saksaan menneiden kolmen kirjeen erä myytiin myöskin pohjahinnalla 12 euroa. Tämä erä oli kiinnostava, sillä mukana oli Saksaan 1943 lähetetty kirje, siis erikoistaksainen, joka oli maksettu 3½/2,75mk päällepainama-merkillä. Nämä päällepainamamerkit erikoistaksalla singlenä eivät suinkaan ole jokapäiväisiä kohteita, vaan kohtalaisen vaikeita tapauksia – niitä tunnetaan erikoistaksoilla (siis Saksaan ja muihin Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimusmaihin) vain kymmenen – viitisentoista kappaletta. Erässä oli toinenkin kiinnostava kirje, nimittäin vuonna 1941 Düsseldorfiin lähetetty lentokirje, jolle oli maksuksi laitettu yhteensä 9½mk edestä M30 merkkejä. Kun taksa lasketaan, huomataan, että kyseessähän ei tosiaan ole erikoistaksa-aika, joka alkoi vasta tämän kirjeen lähettämisen jälkeen vuonna 1942, mutta samalla huomataan, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje. Toisen painoluokan kirjeet ovat huomattavasti parempia kohteita kuin ensimmäisen painoluokan ”tavalliset” kirjeet. Vaikka kyseessä ei ollut erikoistaksainen kirje, erikoistaksaisia toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan aniharvoja kappaleita, on tämä mielestäni hyvä kohde. Ostaja taisi ymmärtää asian ja muut jättivät kohteen omaan arvoonsa.

Yllä: Kenttäpostipaketti joukkoihin 16.8.1944 Kemistä. Paketti 2kg, joka oli maksimipaino. Pieni vihreä kenttäpostilipuke ja 5mk Olavinlinna M30 merkki. Kenttäpostilipukkeen vasta-arvo (1.10.1942 – 4.12.1944) 4,00mk. On huomattava, että pieni vihreä lipuke tuli käyttöön vasta 15.7.1944, ja sen käyttöaika on ollut joukkoihin lähetettäessa 15.7.1944 – 26.11.1944, eli noin neljä ja puoli kuukautta. Kenttäpostipaketin (1-3kg; maksimi lähetyksen päivänä 2kg) alennettu taksa (1.10.1942 – 4.12.1944) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä muutamia kenttäpostipakettien kortteja – näistä kirjoitin juuri viimeisessä blogissani, joten ehkäpä jollakulla lukijalla on mielessä miten ”juonikkaita” kenttäpostipakettien taksat voivat olla. Tällä kertaa ei tarjonta yltänyt juonikkuudessaan aivan merstarillisiin sfääreihin, mutta pari hyvää ja siistiä kenttäpostipakettikohdetta oli kuitenkin tarjolla. Siisteys ei ole tässä tapauksessa mikään ”yleinen asiantila”, sillä kenttäpostipakettien kortit ovat usein nuhruisia. Myytävänä oli vuoden 1942 helmikuulta yksikköön lähetetty pakettikortti, jolle oli laitettu maksuksi punainen kenttäpostilipuke ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Vuoden 1942 helmikuussa lipukkeen vasta-arvo oli neljä markkaa ja (vain) sitä käyttämällä sai käyttää alennettua kenttäpostin pakettitaksaa, joka kortin tapauksessa oli yksi markka. Toinen kiinnostava kenttäpostipakettikohde oli vuonna 1944 joukko-osastoon lähetetty KP-pakettikortti, joka oli maksettu pienellä vihreällä kenttäpostilipukkeella ja 5mk Olavinlinna M30 merkillä. Lipukkeen arvo oli lähettämisen aikaan 4mk ja taksa siis yhteensä 9mk. Kohteen kuvasta saattoi nähdä, että kohde oli ollut kokoelmassa ja sen selosteessa kerrottiin, että Puolanka, jonka kauttakulkuleima paketilla oli, oli toiminut väliaikaisena kenttäpostin konttorina. Ihan mielenkiintoinen detalji, joka varmasti kiinnostaa kenttäpostin erikoiskeräilijöitä. Kohteen hinta ei kuitenkaan noussut 15 euron limitistä. Myytävänä oli myös vuoden 1944 Pääsiäisen kortti kenttäpostiin, eli aikana, jolloin kenttäpostiin sai erikseen lähettää pääsiäistoivotuksen 50 pennillä kymmenen päivän ajan. Näitä kenttäpostin pääsiäisen erikoistaksaisia tulee tasaisin väliaijoin esiin ja niitä on myyty erilaisin hinnoin – nyt kortti myytiin 12 euron limitillä.

Tänään minulle saapuneessa Keräilyuutiset-lehdessä oli Hannu Kaupin artikkeli M30 postilähetysten harvinaisuudesta. Hannu oli artikkelissaan ”päivittänyt” harvinaisuustiedon juttuun mukaan otettujen kohteiden osalta. On virkistävää nähdä päivitettyä tietoa ja monelle varmasti ylipäätään nähdä, että miten harvinaisia M30 kohteet oikeastaan ovat – saattaa tulla yllätyksenä. Erityisen osuva kommentti on mielestäni Hannun huomio siitä, että Zeppelin virhepainamakuori, joita tunnetaan noin 20 kpl maksaa huutokaupassa lähes kymppitonnin, kun vastaavalla harvinaisuudella ”siunattu” M30 on huomattavasti halvempi. Kyse onkin siitä, että kysyntä määrää hinnan – Zeppelin on kansainvälinen keräilykohde ja virhepainamakuoret ovat kansainvälisestikin katsottuna Zeppelinkeräilyn aatelia, kaikki alaa keräävät haluavat sellaisen – M30 erikoisuuksia halajavat vain M30 erikoiskeräilijät ja tietyissä tapauksissa sota-ajan postin erikoiskeräilijät… viimeksimainittujen ryhmien nuppiluku jää rankasti jälkeen Zeppelinkeräilijöiden lukumäärästä ja ”taistelua” ei kohteista samalla tavalla synny. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö harvinaisuutta olisi, vaan se tarkoittaa, että harvinaisiin kohteisiin pääsee M30 keräilyssä järkevillä summilla kiinni. Tämä oli aikanaan yksi niistä asioista, jotka saivat allekirjoittaneenkin päätymään M30 postihistoriakeräilyyn, omalle kohdalleni kun ei vielä ole Lottopottiakaan siunaantunut. Mutta mutta… juuri saapuneen sähköpostin perusteella on Lahden Kerhon huutokauppa avautunut… täytyypä mennä tutkimaan. Toivotan kaikille äideille tässä kohtaa erinomaista äitien päiväsunnuntaita!

 

 

Merkki Albertin 55. huutokauppa

By

Merkki Albertin 55. huutokauppa loppui perjantaina illalla 13.4. Tarjolla oli paljon mielenkiintoisia kohteita M30 keräilijöille, niin filatelian kuin postihistoriankin puolelta, kuitenkin siten, että postihistoria oli tällä kertaa leijonanosassa. Myytävänä oli kaikenlaista filateliaa, mm. ehdotteita ja hammastamattomia merkkejä, loistoja, rei´itteitä ja siirtymiä. Kaiken kaikkiaan kuva oli se, että tavara meni kaupaksi limitillä, jos silloinkaan. Vain harva M30 filateliakohde nousi voimakkaasti. Useita rullamerkkikohteita jäi myymättä, hinnat eivät yksittäisellä merkillä kymppiä tänä päivänä kestä ja ns. ”rimpsuja” on myynnissä ollut jo sen verran, että parilla kympillä eivät nekään näköjään enää myy. Postihistorian osalta tilanne oli erilainen – kohteet menivät kaupaksi ja hinnat nousivat. Vaikuttaa siltä, että filatelian puoli M30 keräilystä on alamaissa, mutta postihistoriassa on hiukan paremmin imua. Perinteinen filatelia on M30 osalta ehkäpä astetta vaikeampi keräilyalue, sillä tulee tuntea merkkierikoisuudet ja tärkeäksi tulee paperilaatujen tunnistus. Onneksi sekään ei M30 merkkien osalta ole aivan mahdotonta. Siirryn suoraan kertomaan myytävänä olleista postihistoriakohteista.

Yllä: Sokeainkirje 5.3.1940 Karttulasta Helsinkiin. Kolme M30 10p harmaata leijonamerkkiä. Taksa: Sokeainlähetys (-1kg) kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 0,30mk. Harvinainen.

Sokeainkirje kolmella 10p harmaalla, siis yhteensä 30 pennin taksalla nousi 80 euron lähdöstä aina 230 euroon saakka. Tämä oli mielestäni yhä täyden järjen rajoissa, sillä sokeainlähetykset ovat vaikeita. Kyseessä on myös erinomainen kohde 10 pennin harmaalle merkille, jolle hyvien kohteiden löytäminen voi olla haastavaa. Hyvän kohteesta tekee selvästi näkyvä sokeainkirjoitus – pistekirjoitus kuoren etusivulla.

Myytävänä oli rullamerkeillä kotimaassa kulkenut tavallinen kirje – 80 euron lähtöhinta oli liikaa, kohde ei mennyt kaupaksi. Vastaavia on ollut aiemmin kaupan 30 euron kummankin puolen ja silloin kauppa on tyypillisesti käynyt. Myöskään 1mk rullamerkki paperijatkoksella postikortilla ei tehnyt kauppaansa 60 euron hinnalla. Markkinat ovat ohuet ja korkeita hintoja ei rullamerkeistä tässä kohtaa saa. Myytyä sitä vastoin tuli 1mk oranssilla leijonamerkillä maksettu postitaksataulu, jonka lähtöhinta oli 50 euroa. Taksataulun hinta nousi 165 euroon. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun vastaava myytiin Filateliapalvelun huutokaupassa 150 euron lähtöhinnalla. Nämä ovatkin kaksi tunnettua kappaletta tästä taksataulun taksasta. Toinen myytävänä ollut 3mk punaisella maksettu taksataulu, joita tunnetaan noin viisi kappaletta, myytiin samalla 165 euron hinnalla. Hyvistä kohteista on kysymys.

Myytävänä oli myös sähköpostiosoitus vuodelta 1930 – tälle osoitukselle oli maksettu myös pikalisä, mikä oli M30 merkkien ensimmäisen taksa-ajan aikaan tavanomaista. Se mikä ei ole tässä kohteessa tavanomaista on, että sille oli liimattu yksi 50p keltainen merkki, jota ei oltu mitätöity, vaikka lomakkeelle oli muuten lyöty ”riittävästi” leimoja. Ilmeisesti taksa ei ole täsmännyt ja voi olla käynyt niin, että keräilijä on ”hoitanut asian kuntoon”. Tutkimatta kohdetta tarkkaan on vaikea sanoa miten on käynyt, mutta haiskahtaa… Vakuutettu kirje kotiinkannolla meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kohdeselosteeseen oli merkitty ”ainoa tunnettu” mikä saattaa olla ollut totta silloin, kun kohteen omistanut keräilijä on sen selosteen kirjoittanut. Totta tämä asia ei tänä päivänä ole, vaan kotiinkannettuja vakuutettuja kirjeitä tunnetaan muutamia – kohde on kuitenkin vaikea ja kokoelmakelpoinen, eli ei todellakaan huono.

Yllä: Sanomalehden osoitteen muutosilmoitus 9.6.1949 Hyvinkäällä. M30 6mk vihreä single. Taksa: Sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus (1.1.1947 – 31.12.1957) 6,00mk. Harvinainen.

Sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus 6mk vihreällä merkillä singlenä oli myytävänä kohdenumerolla 1178. Kysymyksessä on yksi harvinaisista lähetyslajeista, joita tunnetaan alle kymmenen. Erinomainen kohde 6mk vihreälle merkille. Edellinen vastaava, jonka olen nähnyt myynnissä meni muistaakseni parilla sadalla, joten kuuden kympin hintaan tämä kohde meni mielestäni erittäin edullisesti. Ilmeisesti lomakkeen ulkonäkö ei herättänyt ostajissa tarpeellista luottamusta kohteen vaikeuteen – eihän se juuri miltään näytäkään, mutta erittäin harvinaisesta kohteesta on kysymys.

Kenttäpostipaketti vuodelta 1941 lyhyenä aikana ennen kuin kenttäpostipaketteja sai lähettää pelkästään postimerkeillä ilman kenttäpostilipuketta myytiin 80 eurolla. Kyseesä on hyvä knoppi ja hyvä kohde 1½ markan merkille, joita kohteelle oli mitätöity kaksi kappaletta. Mukana oli jonkinlainen A4 kokoinen selitys paketin seikkailuista, mutta kun tuohon tutustuin, en ollut lainkaan varma, että kuuluiko dokumentti juuri tähän pakettikorttiin mitenkään… se ei vähennä kohteen hyvyyttä. Ostaja sai joka tapauksessa mielestäni hyvän kohteen. Sota-ajan postin osastossa myytiin eteenpäin kenttäpostimerkillä lähetetty toisen painoluokan kirje, joka oli alunperin lähetetty M30 merkein hintaan 32 euroa ja Lempäälän Internointileiri 1 leimattu postikortti painotuotetaksalla hintaan 42 euroa. Kumpikin ihan kelpo postihistoriakohteita.

Pohjoismaihin menneitäkin kohteita oli tällä kertaa tarjolla, mutta kaikki ei näiden kohdalla ollut kunnossa. Kohdenumerolla 1099 myyty painotuote postikortti Norjaan vuodelta 1944 oli saanut seuraavan kohdeselosteen: ”50p painotuotteella Norjaan, Saksan sensuuri, erityissopimuksen mukainen taksa”. Homma oli muuten hyvä ja kohdekin siisti, mutta painotuotteen taksa vuonna 1944 ulkomaille oli 1 markka. Norjan kanssa ei ollut mitään painotuotteita koskevaa erityissopimusta voimassa vuonna 1944. Joku meni ja osti kohteen 33 eurolla. Nämä tällaiset virheelliset tiedot ovat harmittavia. Islantiin lähetetty postikortti 6mk oranssin merkin singlellä meni kaupaksi 25 euron pohjilla. Kyseessä on mielestäni hyvä kohde ja hyvä kohdemaa. Tässä oli rahalla hyvää vastinetta – postihistoriakeräilijä sai hyvän kohteen Pohjoismaan postikorttitaksalle.

Yllä: Michelspiltomista 22.12?.194?? Kuressaareen, Viroon lähetetty postikortti. M30 1,75/1,25mk päällepainamamerkki yksin. Taksa: Postikortti Viroon (16.6.1940 – 30.11.1940) 1,75mk. Vaikea yksittäiskäyttö, harvinainen.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen taksalla lähetettyjä lähetyksiä oli tarjolla kaksi kappaletta, toinen oli harvinainen 1,75/1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin singlekäyttö postikortilla Viroon. Tämä on mielestäni yksi tämän merkin parhaita käyttöjä yhdessä Saksan postisopimuksen taksalla lähetetyn vastaavan kohteen kanssa. Kortti oli siisti leimoiltaan ja muutenkin hyvän näköinen. Olin erittäin yllättynyt, kun sitä ei huudettu korkeammalle kuin 18 euroon kympin lähdöstä. Kortin leiman päivämäärästä en saanut selvää, mutta lienee myöhäissyksyllä 1940. Toinen Viron erikoistaksalla kulkenut kohde oli 4mk postitalon singlellä maksettu kirjattu kirje vuodelta 1939. Tämäkin taksan mukainen ja hyvä kohde. Olen nähnyt toisenkin vastaavan. Yllättävää kyllä kohteen limitti oli asetettu korkeammalle kuin postikortin, joka mielestäni oli vaikeampi – eli oli mennyt väärin päin. Kirjattu kirje myytiin limitillä. Ilmeisesti näitä Viron sopimustaksaisia lähetyksiä ei oikein ymmärretä, ainakaan niille ei selvästi anneta niille kuuluvaa arvostusta tällä hetkellä. Muistetaan, että 2018 on Viron itsenäisyyden 100-vuotis juhlavuosi, ehkä sen kunniaksi on alennusmyynti (heko heko).

Saksan erikoistaksainen ns. Liebesgaber postikortti myytiin kympin pohjilla, nämä Liebesgaber kortit ovat eräänlaisia epävirallisia saantitodistuksia, joita pyydettiin lähettämään, kun oli vastaanotettu avustus paketti Saksasta. Lentopostin osastossa oli myytävänä hyvä Saksan erikoistaksainen singlekäyttö, nimittäin 2,75mk taksainen 2,75mk violetin merkin singlellä lähetetty lentopostikortti. Kyseessä on yksi harvinaisista lentopostisingleistä, joka on vaikeudeltaan kokoelmakelpoinen. Näitä 2,75mk singlejä Saksan erikoistaksaisia lentopostikortteja tunnetaan kymmenkunta. Tämän myydyn kortin eduksi täytyy sanoa, että se on kyseisen taksan ensimmäisenä päivänä lähetetty ja, että kortti on jännittävän näköinen takaisinlähetyksineen kaikkineen. Keräilijät havaitsivat tämän asian ja kortin hinta nousi 20 euron limitistä aina 210 euroon saakka, eli yli kymmenkertainen nousu limitistä. Tämä 210 euroa oli mielestäni aika kova hinta ja myyjän pitää olla tyytyväinen saamaansa hintaan. Kortti kuitenkin kelpaa niin lentopostikeräilijöille, kuin M30 filatelia ja postihistoriakeräilijöillekin – eli kysyntää oli selvästi ”tavallista” M30 kohdetta enemmän.

Yllä: Postikortti 20.5.1943 Helsingistä Rotterdamiin, Hollantiin. M30 2mk keltainen single. Saksan ja Suomen sensuuri. Taksa: Postikortti Hollantiin (1.4.1943 – 5.9.1944) 2,00mk. Erikoistaksainen ja vaikea.

Unkariin lähetetty erikoistaksainen 3½mk kirje ei mennyt kympillä kaupaksi – ilmeisesti kaikilla on jo näitä pilvin pimein. Olen hieman yllättynyt, sillä kyseessä ei sittenkään ole aivan yleinen kohde. Hollantiin mennyt 2mk taksainen erikoistaksa-aikainen postikortti myytiin 20 euron pohjilla vasta jälkimyynnissä. Tämän olin merkannut omiin kiinnostukseni kohteisiin, mutta jostain syystä se jäi huutamatta, hiukan harmittaa. Kohde on nimittäin aikamoisen hyvä – näitä postikortteja ei erikoistaksaisina Hollantiin tunneta kuin aniharva. Tyypillinen kohde on 3½mk taksainen kirje ja niitäkin tunnetaan alle kymmenen. Halvalla meni hyvä kohde.

Harmaan 60p leijonamerkin pari postikortilla Latviaan myytiin 37 eurolla – kyseessä oli ennen Latvian erikoistaksa-aikaa lähetetty kansainvälisen taksan postikortti. Tällainen postikorttikohde on 60 pennin harmaalle kohtalaisen hyvä kohde, ja Latvia on parempi kohdemaa. Kuuden markan punaisen merkin singlenä lähetetty postikortti Eestiin vuodelta 1946, jolle oli mukana atesti myytiin 88 euron hintaan. Kyseessä on yksi vaikeammista postikortin punaisista singlekäytöistä ja hyvä kohdemaa. Atesti tietysti auttaa ymmärtämään kohteen aitouden, sekä sen, että kyseessä ei ole ns. pilipali. Näitä 6mk punaisia single postikortteja tunnetaan ehkäpä noin viisitoista kappaletta, joten aivan super harvinaisia ne eivät enää ole, mutta sanoisin silti, että vielä näitä harvinaisiksi voi kutsua, ainakin parempiin kohdemaihin lähetettyinä. Sinkkuna lähetetty 7mk punainen postikortti Prahaan myytiin kympin pohjilla, halvalla meni. Kortti oli siisti. Samaten siisti oli 9mk Englantiin lähetetty postikortti – sekin singlellä. Kyllä nyt postikorttitaksojen keräilijöitä hellittiin! Myytävänä oli useiden taksojen osalta parempia lähetyksiä ja halvalla!

Yllä: New Yorkiin 1.5.1939 Helsingistä lähetetty lentopostikortti. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 31.9.1942) 2,00mk + lentolisä (20.6.1933 – 24.7.1939) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä yksittäiskäyttö, vaikeampi lentotaksa Yhdysvaltoihin.

Hyviä ulkomaan postikorttikohteita oli myytävänä myös lentopostin osastossa, jossa oli myytävänä mm. kaksi kolmen markan taksaista postikorttia – toinen Königsgräziin, Böömiin ja Määriin vuodelta 1941 ja toinen New Yorkiin vuodelta 1939. Böömiin ja määriin mennyt kortti oli lähetetty käyttämällä kahta 1½mk harmaata M30 leijonamerkkiä ja oli mielenkiintoinsen näköinen hyvine leimoineen ja firmatunnuksineen. Kortti ei kuitenkaan mennyt 30 euron pohjilla kaupaksi. New Yorkin kortti sitävastoin meni kaupaksi 38 euron hinnalla – lentomaksu New Yorkiin siten, että lentona kuljetus loppui ”Euroopan-puolen satamaan” oli postikortille vuonna 1939 markan verran, kysymyksessä on hyvä taksa ja kun kyseinen kortti oli vielä M30 3mk tummanoliivilla merkillä yksin maksettu on kyseessä mielestäni hyvä kohde. Hinta ei ollut paha, se täytyy todeta!

Yllä: Saksaan takaisin lähetetyn paketin lähetysmaksu suoritettu paketin kuitille 22.9.1955 Turussa. Merkit yhteensä 305 euroa, kuitilla takaisinlähetyksen yhteismaksu 2,96 kultafrangia, joka on tarkoittanut tuolloin 305 euroa. Erikoinen.

Kanadaan 1930-luvulla lähetetty pakettikortti, jolla oli neljä vaaleanviolettia 10mk Saimaa-merkkiä myytiin 34 eurolla – kohtalainen kohde näille merkeille, joskaan ei mikään ”täysimittainen kanuuna”. Toinen ulkomaan pakettikohde oli takaisinlähetetty Saksasta tullut paketti, jonka kuitille oli maksettu paketin takaisinlähetys M30 ja M54 merkein – tarkemmin sanottuna M30 300mk lentokonemerkkiä ja M54 5mk sinistä oli käytetty sekapostitteena. Tällainen takaisinlähetys on mielenkiintoinen ja erikoinan, eli sitä kautta jopa kelvollinen kokoelmaan. Tiedän toisenkin vastaavan kohteen, mutta muita en sitten tunnekaan. Vaikea sanoa miten harvinainen tällainen on, mutta ei siis tosiaan ole useita vastaan tullut. Tätä mieltä olivat muutkin ja palautuksen hinta nousi 40 euron pohjasta 65 euroon saakka. Muutamia muitakin kiinnostavia kohteita oli myytävänä, mutta kaikkea ei voi käydä läpi – kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, jossa varmasti oli kokoelmaansa kartuttaville ostomahdollisuuksia.

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

By

Kuten aiemmissa Kesfila 2018 näyttelyä käsitelleissä postauksissani kävi ilmi, oli Jyväskylässä paikalla myös kauppiaita ja keräilijät parveilivat tiskien ympärillä epälukuisina määrinä mehiläisten tavoin. Laatikoita plarattiin ja esittelykansioiden sivut kääntyivät tiuhaan. Myös allekirjoittanut käytti aikaa kauppiaiden antiin tutustuessaan. Käytännössä kävin läpi kaikkien myyjien tarjonnasta jotakin – en pysty katsomaan kuin noin yhden laatikon kerrallaan, jonka jälkeen on pakko pitää paussi, tässä häviän monelle mulle keräilijälle sitkeydessä. En ostanut lainkaan filateliaa, vaan kaikki hankkimani kohteet ovat postihistorian puolelta. Aloitan esittelyn, kuten niin monta kertaa aiemminkin kotimaan kohteista ja etenen kohti kaukaisia maita…

Yllä: Kelirikkolennolla 27.11.1946 Vaasasta Raippaluotoon kulkenut kirje. M30 8mk violetti single. Leimattu kelirikkolennon erikoisleimalla. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk. Nähtävästi lentolisää ei tarvinnut maksaa. Takana 27.11.1946 Replot saapumisleima.

Ensimmäinen haaviin jäänyt kohde oli Vaasasta Raippaluotoon, eli ruotsiksi Replot:iin kulkenut ja kelirikon lentoleimauksella leimattu kuori, jolle oli leimattu 8mk violetti M30 leijonamerkki. Kuori näyttää hyvin kauniilta ja näin ollen päättelen sen olevan vahvasti tekele, kuten niin monet muutkin vastaavat Raippaluodon kuoret ovat. Tästä käytetystä kelirikkolentoleimasta sain hyvää lisätietoa katsomalla Keski-Suomen Filatelistikerhon kotimaan lentopostia käsittelevää parin kehyksen kokoelmaa. Leima on 24mm halkaisijalla varustettu leima, jonka renkaan sisällä leiman kaarella lukee ”Lentoposti 1946 – Flygpost 1946” ja keskellä ”Vaasa – Vasa – Replot”. Yläosassa on stilisoitu lentokone. Leimavärinä on violetti. Ensimmäinen kelirikkolento oli 27.11.1946, jolloin tämäkin kuori on leimattu. Koneena oli Merivartiolaitoksen Junkers lentokone, jota ohjasi Lentomestari E. Rautio. Kone pudotti postia Bergön, Raippaluodon ja Björköbyn saarille laskeutumatta lainkaan. Onneksi kuori on leimattu takaläppäänsä Replot samana päivänä – tämä on vahva indikaatio siitä, että se on ainakin kulkenut kyseisellä lennolla.

Yllä: Pienikokoinen lentopainotuote 20.12.1947 Helsingistä Tukholmaan. M30 2mk ja 2½mk vihreä. Taksa: painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 4,50mk.

Toinen löydökseni oli pienikokoinen Ruotsiin lentänyt painotuotekuori vuodelta 1947. Kuten tiedetään oli Ruotsi painotuotteiden näkökulmasta ulkomaa ja näin ollen painoutuotteiden taksa oli sama kuin muihin ulkomaihin lähetetyillä painotuotteilla, tässä tapauksessa 2½mk. Lentolisät kuitenkin olivat Pohjoismaihin omansa. Kun kohteen hinta oli 3 euroa päätin ottaa sen pois pyörimästä. Lisäksi sen pieni koko viehätti, vaikka leimaukset eivät olekaan huippuluokkaa. Lentopainotuotteet ovat aliarvostettuja, koska niiden harvinaisuutta ei tyypillisesti ymmärretä. On ollut vain erikoistapauksissa merkityksellistä saada painotuote mahdollisimman nopeasti perille – näitä tapauksia ovat olleet esimerkiksi viimehetken toivotukset (kuten esimerkiksi joulukortit). Toki Ruotsi on kaikkein yleisin kohdemaa, mutta silti – ei lentopainotuotteita Ruotsiinkaan mitenkään valtavasti liiku. Eivät tule peittämään aurinkoa lähiaikoina…

Yllä: Lentopainotuote 19.12.1954 Paraisilta Tukholmaan Ruotsiin. M54 10mk vihreä ja M30 2mk vihreä. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.3.1959) 10,00mk + painotuotteen (per 20g) lentolisä Pohjoismaihin (1.10.1942 – 1.10.1957) 2,00mk = 12,00mk.

Kolmaskin löytämäni kohde oli lentopainotuote Ruotsiin, tällä kertaa myöhäisempi 50-luvun ”sekakäyttö” M54 10mk vihreän kanssa. Mukana oli myös Joulumerkki. Tämä kuori on aika tavallinen, eikä herättänyt sen suurempaa tunnemyrskyä, mutta viidelläkymmenellä sentillä se löysi tiensä kokoelmaani tai ainakin siihen kansioon, johon sen aion epämääräiseksi ajaksi säilöä. Tätä kohdetta seuraakin sitten näyttelyn kauppiailta ostamistani kohteista paras, nimittäin kävi niin mukavasti, että huomasin Viroon menneen hieman nuhjuisen näköisen kuoren ja lähdin tarkastelemaan sitä hippasen verran tarkemmin. Lähemmän tarkastelun jälkeen totesin, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje eteläiseen naapurimaahamme vuodelta 1934, eli maidemme välinen bilateraalinen postisopimus oli tuolloin voimassa ja Viroon voitiin lähettää kirjeitä Pohjoismaiden taksalla ja käyttämällä Pohjoismaiden lentolisiä. Niille, jotka ovat Viron postia tutkineet ei tyytyväisyyteni tästä löydöstä ole arvoitus, sillä he tietävät, että toisen painoluokan kirjeita tunnetaan sopimustaksalla ilmeisesti yksi kappale ja kyseisen painoluokan lentopostikirjeitä alle viisi kappaletta. Suomen ja Viron välisestä postisopimuksesta ”uutisoiva” kiertokirje KK 1/1929 löytyy tästä linkistä pdf muotoisena.

Yllä: Toisen painoluokan lentokirje Helsingistä 17.5.1934 Tallinnaan, Viroon. M30 merkkejä yhteensä 4kpl. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-125g) Viroon (4.1.1929 – 30.11.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea toisen painoluokan lentokuori Viroon. Vaikea, jopa Harvinainen – ainakin vielä.

Löydökseni jatkuivat ”erikoistaksojen” merkeissä, sillä aivan kalkkiviivoilla löysin hienoleimaisen Postikortin Pelkosenniemeltä Latviaan vuodelta 1938. Tuolloin voimassa oli kahdenvälinen postisopimus Suomen ja Latvian välillä, joka oli alkanut vain noin vuosi aiemmin. Latvia on sopimustaksa-aikana vaikea kohdemaa ja tämä löytämäni postikortti ehkäpä yleisin sinne kulkenut postite – näitä tunnetaa viitisentoista kappaletta ja jatkossa varmasti lisääkin. Silti otin tämän pois, koska leimaus on erinomainen ja kortti muutenkin siisti. Kun tätä taksaa pitää esitellä on tämä kohde kokoelmakelpoinen. Lähettäjänä Pallastunturilla käynyt turisti.

Yllä: Postikortti 8.3.1938 Pelkosenniemeltä Rigaan Latviaan. M30 1,25mk keltainen leijonamerkki. Taksa: Postikortti (1.7.1937 – 15.6.1940) Latviaan 1,25mk. Siisti.

Viimeinen löytämäni M30 kohde ei ole mikään helmi, vaan aivan tavallinen viiden markan violetin kahdella merkillä, yhteensä siis kymmenellä markalla, maksettu kirje Kanadaan. En oikeastaan tiedä miksi nappasin tämän kuoren pois 50 centin kasasta. Ehkä siksi, että se oli siellä… ja mitään muuta en ollut vielä siihen mennessä löytänyt – eli varmistelin asiaa kaiketi henkisesti. Ei mikään erikoinen löydös tosiaankaan, parempi kuitenkin kuin kotimaan kirje. Kirjeen taksa oli yli vuoden mittainen ja näilläkin merkeillä, jotka julkaistiin lokakuussa 1945 tulee käyttöaikaa, siis mahdollista sellaista tällä taksalla toista vuotta…. nothing special.

Yllä: Sudburyyn Ontarioon Kanadaan 30.4.1946 – lähetyspaikkakunta epäselvä, mutta alkaa ”Mää..”. Kaksi M30 5mk violettia leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. 

Aivan tyhjin käsin ei siis tarvinnut M30 miehen kotiin lähteä, vaikkei mitään uskomattomia löytöjä vastaan tullutkaan. Mieltä lämmittää vieläkin hyvä toisen painoluokan lentokirje Viroon. Viroon oli tarjolla myös kansainvälinen postiosoitus, mutta en lähtenyt siitä kauppaa vääntämään, koska sellainen minulla jo on. Ehkä sitäkin vielä jonain päivänä mietin uudelleen… Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tekemiini kauppoihin, rahaa ei mennyt paljon – itse asiassa, koska myin muutamia omia kohteitani jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. ”voiton puolelle” kokonaisuutena näyttelymatkasta – toki vain, jos hotelleja jne. ei lasketa mukaan.

 

Lahden kerhon THK 112

By

Lahden postimerkkikerhon huutokauppa nro. 112 päättyi 29.9.2017 ja sisälsi muutamia kiinnostavia M30 kohteita. M30 osastossa myytävää oli noin kuusikymmentä kohdetta. Tällä kertaa filatelian puolella oli myytävänä vähänlaisesti kiinnostavaa, lähinnä loistoleimaisia merkkejä joista muutamia menikin kaupaksi. Ei sinänsä ihme, nimittäin viisi loistoa maksoi parhaimmillaan viisi euroa. Mitään parempia erikoisuuksia ei filapuolelle ollut myytäväksi asti eksynyt.

Postihistoriapuolella sitävastoin oli muutamia kiinnostavia kohteista ja keskitynkin tässä kirjoituksessa niihin.

Yllä: Helsingistä 26.7.1957 Lahteen lähetetty kirjattu pikakirje saantitodistuksella. Sekapostite M54 5mk sinisen kanssa. Kirjoitettu ”24” – ilmeisesti paino grammoina. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 50,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 30,00mk pikalisä kotimaassa (1.6.1956 – 31.7.1958) 50,00mk + saantitodistus jätettäessä kotimaassa (1.6.1956 – 31.12.1962) 25,00mk = 155,00mk. Tämä on ollut pakko viedä postiin, jolloin paino on tarkastettu vaa´alla ja näin olleen voin uskoa tuon toisen painoluokan. Kuva Lahden THK:sta.

Kotimaan kohteista mielestäni kiinnostavin oli Helsingistä Lahteen lähetetty M54 sekapostite, joka oli sekä kirjattu, että lähetetty pikana ja mikä parasta saantitodistuksella. Tämä kirje oli ensipäiväkuorella lähetetty, vaikka minkään käytetyn merkin ensipäivästä ei ollut kysymys – tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, että onko kyseessä filatelistin lähettämä kirje. Toisaalta ja kuten on todettu, saivat filatelistitkin lähettää postia. Saantitodistuksella lähetetyt kirjeet ovat kohtalaisen vaikeita, poislukien arvonlisäverotoimiston lähettämät saantitodistukselliset virkakirjeet. Näin ollen tämäkin kirje herätti huutajissa huomiota. Hinta nousi vitosen limitistä yli 34 euron.

Seitsemän markan postitalo single postikortti lentona Ruotsiin vuonna 1946 nousi yhdeksän euron lähdöstä aina yli 26 euroon. Tämän kortin kommervenkki oli se, että tuohon aikaan lentotoiminta oli kotimaassa kielletty valvontakomission määräyksellä, mutta postia kuitenkin lensi ns. koelentojen yhteydessä Ruotsiin. Voidaan arvella tämänkin kortin kulkeneen tällaisella koelennolla – tämä arvelu oli kirjoitettu myös kohteen esittelytekstiin.

Saksan erikoistaksainen kahdella M30 punaisella leijonamerkillä maksettu lentopostikortti vuodelta 1943 Saksaan nousi 12 euron lähdöstä aina 27 euroon. Kortti oli tyylikkään näköinen ja merkit ilmeisesti myöhäisempää ja vaikeampaa 2mk punaisen tilauserää. Erikoistaksainen (ensimmäinen taksa-aika) lentokirje Saksaan vuodelta 1942 myytiin hintaan yhdeksän euroa, joka oli kohteen limitti – näitä on tullut sen verran paljon ”esiin”, että hinnat ovat kokeneet ilmeisesti inflaation. Kyseessä on kuitenkin vain viiden kuukauden mittainen taksa-aika. Tästä hinnasta johtuen hieman ihmettelin, kun pidemmän taksa-ajan vastaava kohde vuodelta 1944 myytiin yli kolmellatoista eurolla, vaikka tässä kohteessa oli näyttävämpänä tekijänä sensuuriliuskoja.

Yllä: Harvinainen kirjattu postikortti 23.3.1943 Helsingistä Wieniin. Suomen ja Saksan sensuurit. Tuloleima Wienissä 2.4.1943. Taksa: Postikortti Saksaan (1.10.1942 – 4.9.1944) 2,00mk + postikortin kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Erinomainen 4½mk sinisen merkin käyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Tämänkertaisen huutokaupan mielestäni selvä ykköskohde M30 keräilijälle oli harvinainen tai jopa erittäin harvinainen Saksan erikoistaksainen kirjattu postikortti vuodelta 1943. Tiedän, että tämä kortti myytiin ulkomaalaisessa huutokaupassa ”ei niin hirvittävän kauan sitten” jolloin myyntihinta oli suurin piirtein siinä mistä tällä kertaa lähdettiin, eli 130 eurossa. Mielenkiintoisen tästä kohteesta tekee montakin asiaa – kyseessä on siis erikoistaksainen postikortti, joka on kirjattu – tässä kohtaa kirjaus oli kuitenkin kansainvälisen kirjaamisen taksan mukainen, eli 4½mk. Tällaisia sekataksaisia kohteita katsoo ihan mielellään. Toinen kiinnostava asia on se, että sodan ajalta ei tunneta montaakaan muuta kirjattua postikorttia ulkomaille – kirjatut postikortit ovat ylipäätäänkin erittäin harvinaisia, mutta sodan ajalta vieläkin harvinaisempia. Voin surukseni jakaa tiedon siitä, että minulla on kirjattu lentopostikortti myöskin erikoistaksa-aikaan, mutta siinä on taksa väärin – on käytetty kotimaan kirjausmaksua 3½mk ja sehän on aivan väärin! Kolmas asia, joka tekee tästä kohteesta hyvän on 4½mk sinisen merkin käyttö samansuuruisen maksun maksamiseen. 4½mk sinisen merkin singlekäyttö ulkomaan kirjeellä on kohtalaisen hyvä kohde, mutta se ei ole ns. super-harvinainen, vaikka käyttötarkoituksenmukainen onkin. Tämä kirjausmaksu postikortilla on itse asiassa tässä kohtaa harvinaisempi kuin singlekäyttö. No tällaista… ja mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa: tyypilisesti sitä, että valtakunnan sota-ajan postista ymmärtävät kiinnostuvat tämänkaltaisesta hienosta kohteesta ja alkavat sitä huutaa ja tällöin hinta nousee. Viimeisten 10 minutiin aikana (huutokaupan yliajalla) hinta nousi aina 380 euroon saakka. Hinta oli mielestäni erittäin kova – myyjää varmasti naurattaa. Toisaalta näitä kohteita on ollut erittäin harvoin saatavilla ja näyttelykokoelmaanhan tällainen ostetaan.

Kahteen kertaan Euroopassa edelleenlähetetty postikortti (Englannista Jugoslavian kautta Saksaan) kolmekymmentäluvulta nousi hieman yli viiteentoista euroon. Lentopostikortti vuodelta 1947 10mk violetillä singlellä on hyvä kohde ja sen lähtöhinta oli viisi euroa. Tästä lähtöhinnasta kohde nousi aina yli neljän kympin. Näitä singlejä ei kasva puissa ja ostaja sai hyvän kohteen tälle merkille.

Yllä: Lentopostikortti 13.12.1947 Uuraisista Lontooseen Englantiin. Taksa: postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk = 10,00mk. Hyvä 10mk violetin merkin singlekäyttö. Kuva Lahden THK:sta.

Bulgariaan vuonna 1955 lähetetty lentopaketti Bulgarialaisella lunastusmerkillä myytiin alle yhdeksällä eurolla. Tämä oli minulle yllätys. Olkoonkin, että pakettikorttia oli vasemmasta reunastaan hieman leikattu, minusta tuntui, että kaikki nähtävä oli nähtävissä. Paketti oli tullattu Savonlinnassa ja lentänyt ilmeisesti Prahan kautta.

Yhdysvaltoihin lähetetty ainakin kahteen kertaan sensuroitu ja näistä Brittiläisten toimesta Bermudalla avattu lentokuori vuodelta 1941 Yhdysvaltoihin myytiin 11 eurolla. Myöskin USAan mennyt 20mk sinisellä singlellä lähetetty kirje meni kaupaksi, tällä kertaa vitosen lähtöhinnalla, eli aika edullisesti. Vastaavasti lentokirje Australiaan ei mennyt kaupaksi lainkaan – tämän kohteen lähtö oli 8 euroa; ei ollut hinnalla pilattu. Ei silti kelvannut edes pitkän matkan kokoelmalaisille.