malli1930.fi

Vaasan Kerhon ja Abophilin huutokaupat

By

Huutokauppoja on viimeaikoina päättynyt muutamia, olen niitä hiukan ehtinyt katsella, mutta työ ja joulukiireet ovat tehokkaasti estäneet kaiken muun aktiivisen harrastamisen. Pian täytyy taas aktivoitua postihistorian parissa, sillä seuraava näyttelykoitoskin on huhtikuussa edessä – tunnetusti kannattaa olla ”homma hanskassa” jo hyvissä ajoin, muuten pukkaa päälle ahdistus.

Vaasan Filatelistikerhon huutokauppa päättyi 13.12. ja M30 osastossa oli noin viisikymmentä kohdetta myytävänä. Hyvin nopeasti totesin, että kanuunoja ei ole tarjolla, vaan pikemminkin tavallista tavaraa. Kiinnostavimpia filateliakohteita olivat kaksi suojareijitteitä sisältänyttä erää, joiden kummankin myyntihinta nousi kahden kympin kieppeille. Muutamia ulkomaille menneitä kirjeitä ja lentokirjeitä myytiin lähelle limittiä sijoittuvilla hinnoilla, mutta suurin osa kohteista jäi myymättä kokonaan.

Tiedustelu 12.11.1953 Ruotsiin, 25mk sininen M30 merkki single. Taksa: Tiedustelu Pohjoismaihin (1.1.1952 – 31.1.1953) 25,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Allekirjoittanutta kiinnosti erityisesti muista kuin filateelisista syistä Ruotsiin lähetetty tiedustelulomake. Tiedustelu oli nimittäin lähetetty NKI-Skolan nimiseen kirjekouluun / kirjeopistoon, eli Nordisk KorrespondensInstitutiin. Kyseessä on alunperin 1910 Malmöön perustettu ”Norénin kirjeopisto”, joka yhdistettiin 1922 Osbyn kirjeopiston kanssa. Vuodesta 1940 alkaen instituutista saattoi valmistua myös insinööriksi. NKI yhdistyi Hermodsin kanssa, joka on Ruotsin vanhin kirjeopisto ja jolla on yhä liiketoimintaa. Tässä tiedustelulomakkeessa minua kiinnosti vastaanottajan lisäksi myös tiedusteltu lähetyslaji, eli tässä tapauksessa asiakirja tai ruotsiksi ”affärshandlingar” – nimittäin Postimerkkimessuilta ostin harvinaisen Ruotsiin lähtetetyn asiakirjan, joka mielestäni näytti kovasti ihan tavalliselta kirjeeltä ja minulla tuli epävarma olo sen suhteen, että uskaltaisinko laittaa kohteen kokoelmaani näytille. Tuo asiakirjalähetys oli lähetetty juuri tähän kyseiseen NKI-skolaniin. Mielestäni tämä tiedustelu samalle vastaanottajalle, nimenomaan asiakirjalähetyksestä aukottomasti osoittaa, että NKI-skolaniin lähetettiin juurikin asiakirjapostia. Kun / jos laitan asiakirjalähetyksen omalle kokoelmasivullene voin liittää tämän tiedustelun ”kylkeen” ja saadaan aikaiseksi mielestäni mukava kokonaisuus. Kyseinen kohde irtosi limitillään 5 euroa ja minulle tuli hyvä mieli.

Taksataulu vuodelta 1947, leimattu Koskenkorva. 3mk punainen M30 leijona Single. Oikeudet kuvaan omistaa VaFi huutokaupat.

Toinen mielenkiintoinen, postihistoriallisesti mielenkiintoisin M30 kohde Vaasan kerhon huutokaupassa oli ”viimehetken kohteet”-osastossa myynnissä ollut postitaksataulu 3mk punaisella merkillä. Kohteen ulkonäkö oli sellainen, että se viittasi paperia käytetyn erään tyypillistä ruumiintoimintoa usein seuraavaan pyyhkäisevän liikkeen yhteydessä. Kuitenkin viiden euron limitillä pieni jarrujälki ei kamalasti haittaa – vai haittaako? – Nimittäin kohde myytiin limitillään. Vaikka taksatauluja on viimeisten kymmenen vuoden aikana myyty noin 20 kappaletta (kaikki eri hintaiset taksataulut yhteensä) on kysymyksessä vaikeudeltaan kohtalaisen hyvä kohde. Näitä 3mk punaisilla maksettuja tauluja tunnetaan eniten, noin 10 kappaletta. Joka tapauksessa tässä on taas testamentti siitä yksinkertaisesta asiasta, että huutokaupassa helmi voi olla missä tahansa osastossa.

Abophilin tarjoushuutokauppa nro. 68 pättyi marraskuun 29. päivä, josta tätä kirjoitettaessa on vierähtänyt melkeinpä kuukausi, mutta parempi ruotia asiaa myöhään kuin ei millloinkaan. Abophil on tietysti Turun Postimerkkikerhon lehti, jonka järjestämä huutokauppaa pyörittävät kerhon aktiiviset jäsenet, etunenässä lehden päätoimittaja Juhani Pietilä, Jarmo Lampi ja M17-keräilijänä tunnettu Pekka Rannikko. Huutokaupassa on usein mielenkiintoisiakin kohteita ja hintataso on mielestäni asetettu sellaiselle tasolle, että siinä on ns. järki mukana. Tarkoitus on siis suorittaa aidosti huutoKAUPPAA eikä pelkästään huutokauppakohteiden listaamista.

Malli 1930 osastossa oli tällä kertaa neljä kohdetta, joista kaksi oli merkattu kuvatuiksi. Kaikki kohteet olivat filateliakohteita. Mielenkiintoisin näistä oli mielestäni 10p leijonamerkin ”LaPe marginaalilla” varustettu leimattu pari leikkeellä. Kohde oli merkattu kuvatuksi, mutta kuvaa en lehdestä löytänyt, miessä lienee ollut. Huippuleimainen I värin 10mk Saimaa-merkkikin oli edustava. Kummankin näistä kohteista limitti oli 10 euroa. Saimaa-loisto myytiinkin kympillä, mikä oli mielestäni halpa hinta, kun merkki oli sitä ”parempaa” laatua. Myös LaPe merkattu 10p merkkipari myytiin limitillään. Postilakon takia huutokauppa oli laitettu myös nettiin näkyville – nimittäin lehden postitus myöhästyi ikävästi, mikä lyhensi huutokauppa-aikaa.

Lentokirje Helsingistä 25.7.1945 Wintherthuriin, Sveitsiin. Lentänyt Englannin kautta (sensuuri). Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945-30.8.1945) 5,00mk + kirjeen lentolisä (per 5g) Eurooppaan (24.4.1945 – 23.9.1945) 2,50mk = Yhteensä 7,50mk. Lentoyhteys Sveitsiin Englannin kautta jatkui vain 17.8.1945 asti, joten kyseinen taksa oli voimassa vain 1.7.-17.8.1945. Leimattu ”By air to the United Kingdom”.

Muita M30 kohteita löytyi mm. lentopostin osastosta, jossa oli myytävänä Helsingistä Sveitsiin 1945 kesällä lähetetty ja Englannin kautta kulkenut lentokirje. Kuten ainakin lentopostista kiinnostuneet tietävät, aukesi lentoposti Suomesta sodan jälkeen keskiseen Eurooppaan siten, että vasta elokuussa 1945 lentoja reititettiin muuta kuin Englannin kautta. Pintapostia ei Keski-Eurooppaan käytännössä kulkenut lainkaan, vaikka postia Yhdysvaltoihin saatiinkin pintapostina kulkemaan Neuvostoliiton kautta. Lentopostiyhteys Sveitsiin oli poikki maalis-huhtikuussa 1945 ja aukesi uudelleen 24.4.1945. Myytävänä ollut lähetys oli lähetetty heinäkuussa 1945, jolloin ulkomaan kirjeen perustaksa oli 5mk. Kyseessä on lyhin M30 käyttöajan ulkomaan kirjeen perustaksa-aika, vain kaksi kuukautta. Kun tästä ajasta vain osan ajasta kuljetettiin lentoposti Sveitsiin Englannin kautta, on tämä kohde ihan mukava lentopostikohde. Kohteen limitti oli 10 euroa ja se myytiin 18 eurolla.

Abophilista kiinnostuneille mainittakoon, että Turun Postimerkkikerhon verkkosivut ovat saaneet viimeisen vuoden aikana uuden freesin ilmeen ja, että Abophil lehti on kerhon jäsenetu.

Toivotan tässä kohtaa kaikille lukijoille erinomaista Joulun aikaa ja vielä parempaa Uutta Merkkeilyvuotta 2020!

Syyskuun 2019 Hellman

By

Syyssateen piiskatessa aamuista asfalttia kääntyi auton nokka kohti Naantalia ja kevään Hellman huutokauppaa. Tällä kertaa olin jo etukäteen verkosta käynyt kohteita mittavasti läpi ja todennut, että suurimpia kanuunoja M30 rintamalla ei tällä kertaa ollut vajoistaan rullattu kentälle. Myytävänä oli toki kaikenlaista mukavaa.

Filateliapuolella oli myyntiin saatu useita hammastamattomien merkkien pareja – osa ns. esittelyarkeista leikattuja liimattomia ja osa liima takana olevia ”oikeita” vahingossa hammastamattomia käyttöön tarkoitettuja merkkejä. Kohteena näistä mielestäni paras 5mk violetin M30 leijonamerkin pala arkin yläkulmasta meni kaupaksi 24 eurolla ja kalleimmaksi ostajalleen koitui 6mk punaisen merkin pari 55 euron myyntihinnalla. Liikutaan kaiken kaikkiaan edullisissa hinnoissa.

Erikoisuuksia ja tarttumia sisältänyt levyllinen meni kaupaksi 42 euron hinnalla – mukana oli siirtymiä ja mm. 8mk violetin sokkohammaskohde. Karjalan väreissä oleva 1,25mk ehdotenelilö myytiin kolmen kympin pohjilla. Olavinlinna 35mk kuvamerkki hienolla laskoksella keräsi 70 euron myyntihinnan.

1mk oranssin kokonainen rulla. Jäi myymättä, limitti oli hurja 1800€. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

Myymättä jäi vain FORD suojareijitepari 50mk limitillä ja mielestäni hurjasti ylihinnoiteltu 1mk rullamerkin kokonainen rulla, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 1800 euroa. Jos kohta näitä kokonaisia rullia ei valtavia määriä olekaan markkinoilla on kyseinen kohde mielestäni jonkinlainen kommervenkki ja näyttelykokoelmaan sellaisen laittaminen on vaikeaa, jos ei mahdotonta. En lähde arvuuttelemaan mikä olisi ollut oikea tarkka lähtöhinta kyseiselle kohteelle, mutta nykyisessä markkinatilanteessa liikuttiin varmaan tilanteessa, jossa ”hinnassa oli vähintään nolla liikaa”.

Postihistoriapuolella myytävää oli jonkin verran, M30 osastossa kuitenkin vain kahdeksan kohdetta, mikä ei ole paljon. Voidaan sanoa, että kohtalaisen vaisu esitys lukumäärällisesti – on kuitenkin huomattava, että postihistoriakohteiden myynti oli 100%. Kotimaan kohteita oli myytävänä yksittäiskappaleena yksi ainoa – vakuutettu kirje vuodelta 1951 isommalla vakuutusmäärällä ja useilla M30 kuvamerkeillä maksettuna. Käytetyssä V lipukkeessa oli kirjoitettu kirjain A – kyseessä lienee tilanne, jossa Hämeenlinnassa, jossa lipuke oli liimattu on ollut kaksi lipukerullaa käytössä ja on ollut tärkeää pystyä määrittämään kumman rullan lipukkeella merkitystä kohteesta on kysymys: ei olisi ollut mahdollista muuten sanoa saman numeroisista lähetyksistä kumpi on kumpi, joten toiseen on merkitty kirjain A mukaan. Vakuutetut lähetyksethän kirjattiin ja listattiin, jotta niiden kohtaloa pystyttiin seuraamaan jättämisestä luovutukseen saakka aukottomasti. Kohteen hinta nousi kolmesta kympistä aina 125 euroon saakka. Mainospainatuksella varustetuilla M30 merkeillä Ruotsiin lähetetty Peltosen painotuote myytiin 38 eurolla.

Parempi single lentolähetys – kirjattu lentokirje Helsingistä Berniin Sveitsiin 21.11.1945. Kirje (21-40g) ulkomaille (1.9.1945-31.12.1945) 16,00mk + kirjaaminen (1.9.1945-31.12.1946) ulkomaille 10.00mk + kirjeen (per 5g) lentolisä Sveitsiin (24.10.1945-30.11.1950) 8*3,00mk = 50,00mk. Hyvä single käyttö LSP-paperin 50mk merkille. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

M30 Tammerkosken silta 50mk kuvamerkin LSP-paperisella singlellä Sveitsiin kulkenut kirjattu lentokirje vuodelta 1945 meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kyseessä on hyvä käyttö kyseiselle merkille. Ilahduttavaa, että joku ymmärsi hyvän päälle.

Lentopostin osalta myytävänä oli kaksi kiinnostavaa kirjettä, toinen Yhdysvaltoihin vuonna 1939 lähetetty kirje, jolle oli kirjoitettu reittiohjeeksi ”Via Cherbourg” ja maksettu halvempi lentolisä, eli ei lentoa Atlantin yli. Kirje on lentänyt Euroopassa ”Atlantin satamaan” ja kulkenut höyrylaivalla lätäkön yli lentääkseen uudelleen Amerikassa. Näitä taksoja näkee silloin tällöin, mutta tyypillisesti ne ovat kohtalaisen vaikeita löytää. Kohteet ovat kiinnostavia sekä lentopostin että laivapostin keräilijöille. Hinta nousi 30 euron lähtöhinnasta aina 75 euron myyntihintaan saakka. Toinen kiinnostava lentopostikohde oli sodan aikana Lounais-Afrikkaan lähetetty lentokirje. Kuten tiedetään alueella oli suomalaista lähetystoimintaa, joten kyseessä on ns. ”aito asia” eikä mikään kommervenkki. Mielenkiintoista asiassa on se, että lähettämisen aikaan, vuonna 1941 posti Afrikkaan Englannin alusmaihin saattoi kulkea vain Moskovan kautta ja reitti jatkui Bagdadiin, josta Kairon kautta Etelään. Kirje on siis mielenkiintoisen reittinsä takia hyvä postihistoriakohde.

  • Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.
  • Tukholman ja Bagdadin kauttakulkuleimat 19.2. ja 9.3.1941. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

Positiivista oli, että huutokauppaan oli otettu kuva kohteen kummastakin puolesta – tämä on erittäin tärkeää, kun on kysymys lentokohteista, sillä jos kohteen takana on kauttakulku / tuloleimoja on reitti mahdollista todentaa ja se on aina merkityksellistä (ja nostaa kohteen arvoa). Kirje oli lähetetty 18.2.1941 Port Tsumebiin Ondongaan Lounais-Afrikkaan, jonne se oli tullut perille arviolta maaliskuun puolen välin paikkeilla. Bagdadissa kirje oli ollut 9.3.1941. Lentoreitti Bagdadin kautta ei suinkaan kulkenut joka päivä, vaan arvioni mukaa kerran viikossa (tämä on mahdollista selvittää tarkasti). Kirjeen perustaksa oli lähettämisen aikana 3½mk ja lentolisä 7mk jokaista viittä grammaa kohti (15.4.1935 – 14.3.1941), eli yhteensä 17,50mk, joka täsmälleen olikin kirjeelle maksettu. Kun kirjeellä oli vielä suomalainen sensuurileima ja asian mukainen Etelä-Afrikan sensuuri oli siinä paljon hyvää. Tämän hyvyyden huomasivat huutajat ja kirjeen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 180 euron myyntihintaan saakka.

Minua eniten kiinnostavia olivat muutamat myytävänä olleet postilähetyserät, joiden takia lähdin Naantaliin. Erien ostaminen sokkona on aina hyvin riskaabelia hommaa ja siksi ajattelin, että on syytä investoida aikaa niiden läpikäymiseen. Yksi syy oli se, että erien osalta ei valokuvaus tyypillisesti huutokauppahuoneissa ole kovinkaan kummoista – tämä vitsaus koski myös tämänkertaista Hellman huutokauppaa. Erien kuvat olivat kohtalaisen heikkolaatuisia, eikä niiden perusteella uskaltanut tehdä ostopäätöstä. Erissä oli kaikenlaista kiinnostavaa, kuitenkin pääasiallisesti ns. pikkuhyviä ja esimerkiksi lentopostikeräilijälle hyviä kohteita. Hinnat nousivat huutokaupan aikana jonkin verran ja halpoja eriä ei jäänyt saataville.

M30 keräilijää kiinnostavat myös M30 ehiöt ja tällä kertaa myytävänä oli pari hyvää ehiökohdetta. 15mk punaisen ehiökortin ehdote, jonka taustapuolella oli setelipainon ”mitätön” leimaus ja mukana oli Juhani Pietilän atesti. Kohde myytiin satasen pohjalla, mikä oli minulle pieni yllätys. Toinen hyvä ehiökohde oli koko huutokaupan kalleimmalla myyty M30 kohde, 12mk Turku-aiheisen ehiökortin luonnos. Tällekin kortille oli haettu atesti ja sen lähtöhinnaksi oli laitettu 1200 euroa. Tämä harvinainen ehdotekortti meni kaupaksi limitillään. Kyseessä on erinomainen kohde, koska 12mk puunhakkaaja-aiheista merkkiä ei koskaan julkaistu.

  • Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuviin.

Myytävänä oli jälleen yhtä sun toista, ja vähän kolmattakin – laatikoita ja eriä oli hurja määrä, mutta huippufilatelia ja postihistoriakohteita ei mitenkään valtavasti. Toki pikantin makunsa soppaan antoi jälleen kerran huippuhintoja kerännyt M1875 päikkönelilö, joka oli saanut mediassakin paljon huomiota.

Omalta osaltani ns. kylmäksi tosiasiaksi jäi, että minua kohtasi ns. voittajan kirous, eli maksoin ostamistani liikaa. Tulin tähän johtopäätökseen sen jälkeen kun käytin tunnin verran tutustuakseni ostamiini kohteisiin. Tätä aina välillä sattuu ja tunnetusti tunne sattuu päähän… pahasti pelkään, että en kuitenkaan opi asiasta mitään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Viikon 48/2018 huutokauppasuma

By

Alkoi hieman hirvittämään, kun huomasin ainakin viiden huutokaupan olevan päättymässä viikolla 48. Juuri kun Albertin isomman huutokaupan tohinoista oli päästy, tuli vastaan tällainen pläjäys. Auki olivat yhtä aikaa ainakin Forssan kerhon Huutokortti, HTO, Vaasan kerhon HK, Lahden kerhon huutokauppa ja Suomen Filateliapalvelun huutokaupat. Rahatilannettani tutkaillessani pohdin mielessäni, että toivottavasti tarjonta ei ylitä tavanomaista määrää M30 kiinnostavaa, sillä muutoin voi jäädä tarjoukset tekemättä. Kuunteliko kosminen keräilijöiden suojeluspyhimys pohdintaani vai mistä mahtoi johtua, mutta tarjonta näissä viidessä huutokaupassa ei tosiaankaan ollut mitenkään loistava – M30 keräilijän näkövinkkelistä katsottuna. Muuta tavaraa, kuten M17 kohteita, oli paljon ja hyviä myytävänä. Niistä ei kuitenkaan sen enenpää, sillä keskitymme tässä, kuten aina ennenkin, M30 asiaan.

Yllä: Postikortti 11.3.1940 Raumalta Sheffieldiin Englantiin. M30 2mk karmiini single. Suomen ja Englannin sensuurit. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 1.10.1942) 2,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti HK.

Forssan kerhon Huutokortti no. 16 päättyi näistä ensimmäisenä. M30 kohteita oli tällä kertaa tarjolla noin viisikymmentä kappaletta. Filateliapuolella muutama loistoleimainen merkki ja pari leimaamatonta, ei siis mitään erikoista. Postihistoriapuolella tilanne oli se, että tavara oli kohtalaisen tavallista – muutamia pikkuhyviä mahtui mukaan, mutta ei siis mitään sen kummempaa. Tein pari huutoa, joista toinen jäi kiinni – ostin tieten tahtoen väärätaksaisen postikortin Viroon vuodelta 1940 helmikuulta, kortille oli laitettu 2mk karmiini merkki, vaikka se olisi kulkenut 1,75mk merkillä perille, koska maidemme välillä oli postisopimus, joka takasi Viroon lähetettävälle kirjepostille kotimaan perustaksan. En tiedä miksi tämän ostin… ehkä siksi, että olen tätä Viro-asiaa nyt lähiaikoina tutkaillut ja se kiinnostaa. Toinen samalla 2mk karmiinilla lähetetty postikortti, Englantiin vuodelta 1940, näytti mielenkiintoiselta – kortti oli Englannissa sensuroitu ja sen merkiksi leimattu; se oli lähetetty maaliskuussa 1940, talvisodan vielä ollessa kesken. Kortti on kulkenut laivalla Ruotsiin, josta joko Ruotsin Länsirannikolta tai Norjasta laivalla Englantiin. Lähtöhintana oli seitsemän euroa ja kolmellatoista se myytiin.

Yllä: Kallein 44. HTO huutokaupassa myyty M30 loisto, 5mk sininen Helsinki 9.8.1945. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

HTO huutokaupassa oli M30 postihistoriapuolella vain muutama kohde myytävänä ja filateliapuolella suurempi määrä, pääasiassa loistoleimattuja merkkejä. Loistot tekivät kauppansa mielestäni erittäin hyvin – olen hieman yllättynyt. Kympin lähdöllä myytiin suurin osa loistokohteista ja kalleimpaan hintaan nousi 5mk sininen loisto vuodelta 1945, joka saavutti 34 euron myyntihinnan. Tällä kertaa HTO:n anti minulle oli hyvin vähäinen. Postihistoriapuolella kohteet olivat aika tavallisia, jos kohta ”roskaa” ei ollut myytävänä.

Yllä: M17 osastossa myytävänä ollut sekapostite, kirjattu paikalliskirje Helsingissä 21.10.1930. M17 1mk oranssi valkoinen paperi ja 2mk mustansininen M30 leijona,yhteensä 3mk. Taksa: Paikalliskirje (15.1.1926 – 30.11.1931) 1,00mk + kirjaaminen kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,50mk = 2,50mk. Ylitaksa 0,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Vaasan Filatelistien huutokauppa.

Vaasan Filatelistien 79. huutokaupassa oli M30 osastolla yhteensä noin kuutisenkymmentä kohdetta. Erikoisuuksia ei tällä kerralla ollut tarjolla. Myytävänä oli paljon tavallisempaa M30 filateliaa, joka teki vaihtelevasti kauppansa – pääasiallisesti limitillä silloin kun teki. Postihistorian osalta ei voi myöskään käyttää ylisanoja. Kohteita oli jonkin verran, mutta tavallisia. Mielenkiintoinen oli paikalliskirje Utsjoella – paikkakunta on paikalliskirjeelle erinomainen – kohde menikin kaupaksi 8€ limitillään. M17 osastossa oli myytävänä kirjattu paikalliskirje, jolla M17 1mk oranssi valkoiselle paperille painettu merkki oli käytetty maksuna yhdessä M30 2mk mustansinisen kanssa. Tämä on mielenkiintoinen kuori monestakin syystä, mutta pohditaan ensin postihistoriallisia syitä. Paikalliskirjeet ovat kirjattuna ihan kivoja kohteita ja tämä on ensimmäiseltä M30 taksa-ajalta, joka oli kohtalaisen lyhyt – tuota asiaa ajatellen ns. pikkuhyvä, sekapostitteena hiukan parempi. Filatelian puolelta huomataan, että 1mk oranssi valkoisella paperilla on vaikea löytää lähetyksellä ja juuri tämä asia tekee tästä kohteesta hyvän. Lähtöhinta kohteelle oli laitettu 500 euroon. Kohteessa ei kuitenkaan kaikki ole kuten pitää. Itse ihmettelin ensimmäiseksi leimoja – vasemmalla puolella olevassa leimassa on päivämäärä vinossa suhteessa siltaleiman kehikkoon, tämä toki näyttäisi olevan tilanne myös oikean puoleisessa, merkkien päällä olevassa leimassa. Leimasimen keskusta lienee ollut jotenkin irrallaan? Minua hämäsi kuitenkin tätäkin enemmän se, että 1mk oranssin merkin päällä oleva osa leimaa on muuta leimaa paljon tummempi ja suttuinen. Lisäksi on aivan kuin M17 merkin päällä oleva siltaleiman kehikon viiva ei yhdistyisi suoraan M30 merkin päällä olevan leimanosan kehikon suoraan viivaan. Onko leimaa jotenkin tohtoroitu? Kuva on sen verran huono, että siitä ei voi vetää tarkempia johtopäätöksiä, mutta erittäin suspektilta näyttää. Kohteella on kuitenkin Kari Lehtosen atesti ja Kari on yleensä tarkka mies näissä asioissa, joten ilmeisesti kohde on parempi kuin mitä kuvasta voi nähdä.

Atestin mukaan kohde on oikeataksainen, mutta kun ei ole – nimittäin kyseessä on paikalliskirje eikä kotimaan kirje ja näin ollen taksa on paikalliskirjeen taksa, joka lähettämisen aikaan oli markan. Toisen painoluokan paikalliskirje oli kaksi markkaa maksava lähetys. Kirjaaminen kotimaassa maksoi puolitoista markkaa. Näin ollen tästä ei mitenkään saa kolmea markkaa kasaan, vaan on pakko todeta, että joku on lähettänyt kirjeen Helsingin sisällä kotimaan kirjeen taksalla, eli maksanut yli tarvittavan taksan, eli lähetys on ylitaksainen. Myyntihinta 693 euroa, mikä on mielestäni paljon ylitaksaisesta kohteesta, jossa on outo leimaus.

Yllä: Paketti kenttäpostiin alennetuin maksuin Kortesjärveltä 21.7.1941. Paino 1900g maksettu M30 2mk karmiinilla ja 2kpl 50p vihreällä leijonamerkillä, eli yhteensä 3 markkaa. Taksa: Paketti kenttäpostiin alennetuin maksuin (1-3kg) ilman kenttäpostilipuketta (28.6.1941 – 31.10.1941) 3,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa  Suomen Filateliapalvelu Oy.

Suomen Filateliapalvelun 112. huutokauppa esitteli kokonaiset kaksi M30 kohdetta alueelle varatulla osastollaan. Näistäkin toinen jäi myymättä, myyty kohde oli 5kk pitkällä Saksan erikoistaksan ensimmäisen taksa-ajan puitteissa lähetetty siisti lentokirje Saksaan. Kohde nousi 20 euron lähdöstä 25 euroon. En voi kuin todeta, että tämä on heikoin M30 tarjonta tässä huutokaupassa pitkään aikaan. Kenttäpostin osastossa oli myytävänä yksi ”varhainen” kenttäpostipakettikortti vuodelta 1941 – kysymyksessä on siis pakettikortti, jonka sai lähettää rintamille ns. alennetuin maksuin. Kyseinen pakettikortti oli leimattu postipysäkillä ”Rintala” ja Kortesjärvi. Pakettikortilla ei ollut kenttäpostilipuketta, koska punainen kenttäpostilipuke tuli käyttöön vasta 1.11.1941, jonka jälkeen sellainen täytyi kiinnittää mukaan pakettikorttiin alennetun maksun saamiseksi. Ilman lipuketta paketista piti maksaa täysi maksu. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kenttäpostiin lähetettyjen paketien osalta käyttöön tulivat alennetut maksut 28.6.1941 oli ilman lipuketta alennetuin maksuin mahdollista lähettä paketteja kenttäpostiin vain noin neljän kuukauden ajan.

Yllä: Helsingistä (Helsingin Lentosatama) 8.5.1931 Englantiin Lontooseen lähetetty lentopostikirje. Kolmirivinen Lento-Postitse leimaus. M30 leijonia yhteensä 4mk edestä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 30.11.1931) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00 = 4,00mk. Lentopostikeräilijöitä kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerhon Huutokauppa.

Lahden kerhon huutokaupassa oli M30 osastolla noin 45 kohdetta myytävänä. Filateliapuolella oli myytävänä vain muutama kohde, mm. 8mk violetin sokkohampaisia merkkejä ja loistoja. Sokkohampainen pari meni kaupaksi 22 eurolla. Postihistoriaa oli myytävänä runsaammin. Kiinnostusta huutajissa herätti lentokirje Englantiin, joka oli lähetetty toukokuussa 1931. Kuorella oli hiukan epätavallisempi kolmirivinen ”Lento-Postitse” leima ja merkit oli mitätöity Helsinki – Lentosatama leimalla. Kuten hyvin tiedämme, 1930-luvun alussa ei maassamme ollut maakenttiä siviilikäytössä, vaan lentoposti kulki ponttoonikoneilla Helsingin ja Turun lentosatamista maailmalle. Kyseessä ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen kohde, mutta lentopostikeräilijöitä kiinnostava se varmasti on. Kohteen hinta nousikin kymmenen euron lähdöstä aina 55 euroon saakka.

Muuta mielenkiintoista Lahden kerhossa edusti mm. Honoluluun kulkenut kirje 3½mk:n perustaksalla. Hawaiille mennyttä postia ei aivan valtavasti ole liikkeellä. Myytiin 20 euron limitillä.  Kuuden markan pohjataksalla USAan lähetetty lentopostikortti (ehiö), jolle oli laitettu 6mk pohjataksan lisäksi kolme markkaa lentolisää ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Kyseinen kohde on hyvä kolmen markan lentolisän kohde postikortilla, mutta lähtöhinta taisi olla liian kova. Lentopainotuote Yhdysvaltoihin vuodelta 1952 meni kaupaksi kuuden euron pohjalla. Tarkkasilmäiselle tarjolla oli vuoden 1940 alussa Vaasan kautta Sundsvalliin ja sieltä eteenpäin lentänyt kirjattu pikalentokirje. Vaasan lentoreitti oli käytössä vain alle neljä kuukautta sodan aikana, mikä tekee kohteesta mielenkiintoisen – en ole tällä taksakombinaatiolla tuota reittiä kulkenutta lähetystä ennen nähnyt.

Kaiken kaikkiaan viidestä huutokaupasta, jotka olivat auki oli Lahden kerhon huutokaupassa tällä kertaa eniten M30 nähtävää. Toivotaan, että jatkossa kiinnostavia kohteita tulee myyntiin – tämä tilanne, joka vallitsi näissä viidessä huutokaupassa lienee jonkinlainen ”normaali”, kun puhutaan M30 kohteista. Ei ole lupa odottaa joka kerta ihmeellisiä herkkuja. Nähtäväksi jää miten huutokauppavuoden viimeiset huutokaupat vetävät.

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

By

Merkki Albertin huutokaupoissa on viimeaikoina ollut myytävänä mielenkiintoisia M30 kohteita, suurin syy tähän on ollut erään suurkeräilijän pesän hajoittaminen ja sieltä myyntiin tulleet hyvät kohteet. Tällä kertaa huutokauppa oli avattu jo kuukausi ennen varsinaista huutokauppapäivää, joka mielestäni ei ollut optimaalinen asia, sillä vaikka kohteisiin tutustumiseen netin kautta oli runsaasti aikaa, Jotenkin minulle tuli nimittäin ”taisteluväsymys” tähän huutokauppaan ennen kuin itse rähinät alkoivatkaan. Hieman ihmettelin myös sitä, että huutokaupan kohteita ei ollut nähtävänä Postimerkkimessuilla Merkki Albertin osastolla – tämä olisi ollut erittäin virkistävää niin kyseisten messujen tarjonnan kannalta, kuin mielestäni järkevää myös itse huutokaupan kannalta, sillä Postimerkkimessuille kuitenkin tuli paikalle väkeä myös Pohjoisesta ja Itä-Suomesta. Tyypillisesti kaukomatkalaiset eivät viitsi lähteä Jyväskylään tai Helsinkiin kohteita katsomaan, muuten kuin ”äärimmäisessä hädässä” ja siksi oli outoa, että näyttöä ei ollut. Viimeksi, KESFILA näyttelyn yhteydessähän Merkki Albertilla oli näyttö ja mielestäni se oli aivan erinomainen juttu. Noh… kaikkea ei ilmeisesti voi saada, mutta tällainen ”useita kärpäsiä yhdellä iskulla” strategia olisi varmasti monelle mieleen – varsinkin, kun Postimerkkimessujen ohjelma on junnannut paikoillaan jo useita vuosia eikä siellä enää juuri mitään ”erikoista” nähtävää ole…

Palatakseni itse huutokauppaan ja myytävänä olleisiin kohteisiin todettakoon ensiksi, että M30 alueella myytävää oli lähes sata kohdetta! Tämä on kohtalaisen huomattava määrä. Filateliaa näistä oli noin 30% ja loput noin seitsemänkymmentä kohdetta postihistoriaa. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että postihistoria myy M30 osastoilla paremmin kuin filatelia. Näin maa makasi myös eilen illalla, kun huutokauppa päättyi – jälkimyyntiin jäi pääasiassa filateliakohteita. Ilahduttavaa oli, että postihistoriallisella puolella oli tälläkin kertaa erittäin kiinnostavia kohteita mukana. Tapojeni mukaan aloitan huutokaupan annin ruotimisen filateliasta ja jatkan postihistorian kanssa läheltä kauas.

Yllä: KK suojaleimaus M30 leijonamerkkien takana. Apteekkari Killinen leimasi apteekkinsa ja yksityisessä postissaan käytetyt merkit KK leimalla. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Mielenkiintoinen KK suojaleimaus kahdella M30 leijonamerkillä myytiin 30 euron pohjalla. Kyseessä on vähän tunnettu asia, nimittäin tämä suojaleimaus on varkauslaisen Kalervo Killisen, paikallisen apteekkarin käyttämä leimaus, joita hän ilmeisesti leimasi vain itse käyttämiinsä ja apteekkinsa käyttämiin merkkeihin. Tästä oli kohteessa mukana lehtijuttu, jossa ruodittiin asiaa ja meklari oli fiksusti jutun laittanut myös näkyviin verkkoon. Killisen suojaleimauksia tunnetaan M30 merkeillä verrattaen vähän ja tämä tekee kohteista kiinnostavia. Ovatko nämä suojaleimaukset humpuukia? Asiasta siitä voidaan olla montaa mieltä – humpuukina ei kuitenkaan tunnuta pidettävän ns. suojareijitettyjä merkkejä, joten miksi näitä suojaleimattuja tulisi pitää humpuukina? Mielenkiintoisesta ja harvinaisesta filateliakohteesta on siis kysymys, vaikka jotakuta saattaakin arveluttaa. Olen hieman yllättynyt kohteen matalasta myyntihinnasta ja laimeasta kiinnostuksesta kohdetta kohtaan, jälleen kerran olen nimittäin kohtalaisen varma, että kaikilla näitäkään ei ole.

Vuoden 1940 päällepainamamerkkien arkit myytiin 80 euron lähdöllä ja 1,25/50p keltaiset tyypin I ja II numerokuusilot jäivät myymättä 30 euron limitillä – tämäkin on mielestäni jännä juttu, sillä kun näitä II ladelman merkkejä on yksittäin myyty, on hinta ollut noin kympin kappale leimaamattomana – yhteenlaskulla 6*10 saadaan 60 ja nyt myytiin numerokuusiloa kolmella kympillä… Hammastamattoman 5mk keltaisen kulmapari myytiin kympillä – toinen samankaltainen pari jäi parilla kympillä myymättä ja 5mk violetin hammastamaton pystypari meni kaupaksi kahdella kympillä – keltaisia 5mk hammastamattomia arkkeja tunnetaan muistaakseni 6kpl ja violetteja vastaavia vain kaksi kappaletta, joten ihan hyviä kohteita nämäkin. Viidentoista markan punaisen merkin numerokuusilo vuosilukuvirheellä ”1591” jäi myymättä 15 eurolla – hiukan yllättävää tämäkin. Filatelian erikoisuudet eivät kiinnosta!! Joitakin loistoleimaisia merkkejä meni kaupaksi ja 8mk vihreä loisto myytiin peräti 33 eurolla, lähtö oli tällä merkillä 15 euroa. Olin yllättynyt kohteen 1383 ”50/40p lisäpainaman siirtymä **, 5mk tarttuma ** ja 9mk siirtymä” hinnan noususta – kyseessä oli siis kohde, jolla oli kolme filateelista erikoisuutta: lisäpainaman siirtymä, joka oli ihan ”hyvä” 50/40p vihreällä merkillä, 5mk keltaisen merkin täydellinen tarttuma ja 9mk punaisen merkin pieni siirtymä sivuttain päin. Näistä ehkäpä vaikein on tuo 9mk merkin siirtymä. Kohteen lähtöhinta oli 15 euroa, mutta se myytiin 186 eurolla – kyseessä on mielestäni huima korotus ja aika hurja hinta.

Kotimaista postia oli ”postihistoriapuolella” myytävänä joitakin kohteita, mukana oli myös erittäin mielenkiintoista nähtävää. Kahden keltaisen 50p leijonamerkin parilla paikalliskirjeenä lähetetty sähkösanoma myytiin kovalla yli 90 euron hinnalla. Itse olen pitkään pohtinut sitä, että mikä näistä sähkösanomista tekee niin ihmeellisiä, että niistä pitää maksaa normaalin postilähetyksen hinnan huikeasti ylittäviä hintoja. Ilmeisesti ”joku tuomari jossain näyttelyssä joskus” on heittänyt löysän lausahduksen, jossa on todettu näiden olevan ”hienoja”. Mitään muuta syytä en voi tälle ”ilmiölle” keksiä – kyseessä on siis tilanne, jossa sähkösanoma on saapunut lennätintoimistoon paikkakunnalla jossain ja tämä sanoma on lähetetty eteenpäin paikalliskirjeenä tai kirjeenä. Koska sähkösanomia ei valtavasti lähetelty ovat tällaiset sähkösanoman sisältävät lähetykset tietysti ”harvinaisempia” kuin tavalliset kirjelähetykset. Kyseessä on siis lähetyksen sisältöön liittyvää erikoisuutta, itse lähetyksessä ei sinänsä ole mitään sen kummallisempaa – minun mielestäni. Mutta kuten hyvin tiedämme, ihmiset arvostavat eri asioita, tämä pätee myös postilähetyksiin.

Yllä: Kirje Turusta 19.4.1941 Niinisaloon, maksettu vihkomerkeillä (V1). M30 2mk punainen, 50p vihreä ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 2,75mk. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk. Vihkomerkeillä maksetut lähetykset ovat vaikeita löytää. Myyntihinta 105 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Vihkomerkeillä lähetetyn kotimaan kirjeen lähtöhinta oli asetettu 45 euroon ja ajattelin, että kyseessä on mielenkiintoinen kohde, koska näitä vihkomerkein lähetettyjä lähetyksiä ei kovin usein tule vastaan. Tai oikeammin on sanoa, että vaikka niitä tulisi vastaan, on niitä joskus hiukan vaikeaa huomata. Asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että lähetyksellä on käytetty vihkomerkkejä ovat käyttöaika ja tietysti itse merkit – vihkomerkkien tekotapa oli sellainen, että jokaisessa merkissä pitäisi olla joku hammasteen reuna leikattu, koska merkit leikattiin neljän merkin palasiksi. Tyypillisesti leikkaaminen tehtiin hyvin ja pitää katsoa suurennuslasilla, jotta näkee ”suoran” leikkauksen merkkien hampaissa. Vihkoissa oli 2mk karmiini, 1,25mk keltainen, 1mk oranssi, 50p vihreä ja 25p ruskea merkki – yhden vihkon postitusarvo ja myyntihinta oli siis yhteensä 20 markkaa. Parhaita vihkomerkkien käyttöjä ovat tietysti ulkomaan postitteet, jotka ovat harvinaisia. Suurin osa vihkomerkkien käytöistä on nimen omaan kotimaan postitteita. Tällä kertaa tämä vuonna 1941 vihkomerkein lähetetty kirje nousi 105 euron myyntihintaan. Kun tiedetään, että näitä vihkomerkkilähetyksiä voi löytää ns. tauhkalaatikoista, jos jaksaa penkoa, on niiden metsästäminen tietysti mahdollisuus niille, joita rahan tekeminen etsimällä ja löytämällä kiinnostaa. Siinä missä vihkomerkit menivät kaupaksi, ei rullamerkein kotimaassa postitettu kirje mennyt 40 eurolla kaupaksi – kirje olikin mielestäni kovin nuhruisen oloinen, eikä rullamerkeissä ollut mitään erikoista. Jos edes toinen merkeistä olisi selvästi ollut rullamerkin parhaat tunnusmerkit täyttävä, eli selvästi leikattu, olisi kohde saattanut mennä kaupaksi. Näitä vastaavia ”perus rullamerkkikohteita” on aiemmin myyty n. 20 eurolla, joten limitti oli asetettu tälle kohteelle verrattaen ylös. Mielenkiintoisia kotimaan taksaisia kohteita olivat kaksi K/L Suomen Joutsenelta lähetettyä kirjattua kirjettä kotimaahan – paatti oli tuolloin purjehduksella ja kansainvälisen postisopimuksen mukaan laivoilta sai lähettää postia kotimaahan kotimaan taksoilla, vaikka ne olisivat ankkurissa missä tahansa postiliiton sopimukset allekirjoittaneessa maassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli koululaivan neljäs purjehdus ja laiva on lähettämisen aikoihin ollut luultavasti jossain Välimerellä. Kirjatut kirjeet Suomen Joutsenelta ovat hyviä kohteita, sillä yleensä postia ei kirjattu – ilmeisesti laivalla ei ollut mukana R-lipukkeita ja siksi kirjaukset onkin näihin myytäviin kohteisiin ”piirretty” kynällä. Kohteiden hinnat pysyivät maltillisina – kumpikin kirjattu kuori myytiin n. 30 euron hinnalla, joka mielestäni oli edullinen.

Yllä: Postitaksataulukko 3mk taksalla, joka maksettu 3mk keltaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen 3mk keltaisen merkin käyttö. Myyntihinta 211 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Yksi huutokaupan mielenkiintoisista kohteista oli taksataulukko, jonka kolmen markan hinta oli maksettu M30 3mk keltaisella leijonamerkillä. Kuten tiedetään, merkki oli tarkoitettu kotimaan (ja Pohjoismaiden) postikortille. mutta postikortin taksa muuttui pian merkin julkaisemisen jälkeen ja näin olleen merkki oli käypäinen käyttötarkoitukseensa vain vähän aikaa. Varsinaisia muita single käyttökohteita merkille on hyvin vähän, yksi tällainen on juuri taksataulukon maksaminen. Taksatauluja tunnetaan yhteensä alle 20 kappaletta ja tämä myyty kappale on ainoa tuntemani 3mk keltaisella merkillä maksettu. Taksataulun lähtöhinta oli 50 euroa ja huudot loppuivat 211 euroon. Mielenkiintoinen ja hyvä kohde tälle merkille filateeliseen kokoelmaan. Taksataulu ei suinkaan ollut ainoa ”kotimaan” tykkikohde tällä kertaa, myytävänä oli myös harvinainen postin henkilökortti, jonka teki tavallista harvinaisemmaksi se, että sen taksa oli 20mk ja se oli maksettu 20mk postitalo merkillä. Henkilökortteja tunnetaan M30 ajalta alle kymmenen ja 20mk taksaisia näistä kaksi. Kyseessä on siis erittäin harvinainen kohde. Edellinen myyty kohde myytiin joitakin vuosia sitten Hellman huutokaupoissa ja oli kuulunut erään edesmenneen tunnetun porilaisen keräilijän kokoelmiin, tämä nyt myyty kohde on käsittääkseni tunnetun myös jo edesmenneen lahtelaisen keräilijän kokoelmista.

Yllä: Postin henkilökortti vuodelta 1949. Maksettu 20mk Postitalo kuvamerkillä. Taksa: Postin henkilökortti (1.1.1948 – 31.12.1951) 20,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Henkilökortin lähtöhinta oli 200 euroa, joka oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta kohteelle. Keräilijät käsittivät, että kyseessä ei ole mikä tahansa läpyskä ja hinta lähti nousuun – taistelua käytiin pitkään yli huutokaupan virallisen loppumisen ja lopputuloksena hinnaksi muodostui 566 euroa, joka on kortista kohtalaisen hyvä hinta. Toki toinen kortti myytiin vieläkin kalliimmalla, jos en aivan väärin muista. Huippukohteet eivät loppuneet tähänkään, vaan myytävänä oli, jos vain mahdollista, vieläkin vaikeampi kohde, eli ns. S-lainan, eli setelinvaihtolainan, kuitin palautusmaksu, joka oli maksettu M30 merkein. S-lainan kuitit, jotka ”palautettiin” eli lähetettiin alkuperäisestä lainan keräämiseen käytetystä postitoimistosta lainan ”antajan” kotia lähinnä olevaan postitoimistoon ovat harvinaisia, koska setelinvaihtolainan palautus käytiin tyypillisesti hakemassa henkilökohtaisesti postista – jos kuitenkin henkilö oli muuttanut, tuli kyseinen kuitti lähettää perässä uuteen postitoimistoon, ja tämä lähettäminen maksoi rahaa. Lainahan oli pakkolaina, siksi lainausmerkit lainan ”antaja” sanan osalta. No joka tapauksessa, näitä kuitin palautuspyyntöjä palautusmaksuineen tunnetaan kolme kappaletta, ja näistä kahdelle on maksettu palautusmaksu yhdelle kuitille ja yhdelle kolmelle kuitille (kolme kertaa 45mk). Myytävänä ollut kohde oli yhden kuitin palautusmaksu. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja siitä käytiin pitkä ja raskas taistelu – loppuhinnaksi tuli kokonaiset 490 euroa, mikä mielestäni oli kohtalaisen kova hinta. Harvinaisuus kuitenkin kohteella on kohdillaan.

Yllä: S-Lainan kuitin palautusmaksu. Yhden kuitin palauttaminen maksoi 45mk, joka on maksettu kolmella 15mk sinisellä merkillä. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Kotimaan kohteissa oli siis tällä kertaa ”raakaa” tavaraa – erinomaisia kohteita oli useampia, vaikka ehkäpä kovimmat kohteet kuuluvatkin osastoon ”muut maksut”, eivätkä niinkään ole varsinaisia postilähetyksiä – M30 merkkien harvinaisia käyttöjä kuitenkin. Pohjoismaihin mennyttä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Norjaan edelleen lähetetty kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 3½mk oliivi merkki myytiin 33 euron hintaan – kyseessä on merimiehelle rintamilta lähetetty posti, jonka ilmeisesti varustamo on lähettänyt edelleen Norjaan. Mielenkiintoinen kenttäpostimerkin ja M30 merkin sekakäyttö ulkomaan kohteella. Painotuote Islantiin 2mk vihreällä merkillä myytiin 14 eurolla, joka oli mielestäni halpa hinta, sillä Islanti on kuitenkin kohdemaana ”paras Pohjoismaista”. Painotuotteelle olivat voimassa kansainväliset taksat, joten sinänsä kyseessä on ”ulkomaan painotuote”. Painotuote Islantiin 6mk oranssilla merkillä ei mennyt kaupaksi 20 euron lähdöllä, joka ehkä oli hieman yllättäävää, kun taas 6mk vihreä painotuote postikortti Ruotsiin teki kauppansa samalla lähdöllä. Itse olisin näiden kahden välillä valinnut Islantiin menneen. Mielestäni mielenkiintoisin kohde Pohjoismaihin oli Islantiin menneen paketin pakettikortti – kohde oli mielenkiintoinen myös muiden mielestä ja sen hinta nousikin 20 euron lähdöstä aina 130 euroon saakka.

Yllä: Kirjattu postikortti Orivedeltä 1.8.1944 Osijekiin, Kroatiaan. M30 5mk Olavinlinna ja 2kpl 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7mk. Suomen ja Saksan sensuurit ja kemiallinen sensuuri. Taksa: Postikortti Kroatiaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla (1.4.1944 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Ylitaksaa 50 penniä. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erikoistaksaisia kohteitakin oli tällä kertaa myytävänä – kaikki erikoistaksaiset kohteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä miltä ne näyttivät…. ensi silmäyksellä huikea kohde, kirjattu postikortti Kroatiaan 1.8.1944, Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla osoittautui lähemmän tarkastelun ja taksakirjan konsultoinnin perusteella väärätaksaiseksi. Erikoistaksa-aikaisia kirjattuja postikortteja tunnetaan muutamia, mutta ilmeisesti vain yhdessä on oikea taksa. Väärästä taksasta huolimatta kirjattu postikortti nousi aina 96 euron hintaan saakka – Kroatiaan mennyttä erikoistaksa-aikaista postia tunnetaan vain muutama lähetys, joten kohde on harvinainen, vaikka väärätaksainen onkin.

Unkariin menneet lentopostikortti ja lentokirje löytyivät lentopostikohteiden joukosta, kumpikin hyviä erikoistaksaisia kohteita. Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenvälinen postisopimus, joka alkoi jo vuoden 1942 puolella, posti unkariin tämän taksan puitteissa on vaikeaa ja erityisesti myyty lentopostikortti on hyvä kohde – hinnat pysyivät alhaisina, lentokuori nousi vain 26 euroon ja lentopostikortti 32 euroon. Böömin ja Määrin protektoraattiin lähetetty kirjattu lentokirje 10mk saimaan singlellä myytiin 15 euron pohjahinnalla, joka mielestäni on jonkin sortin pohjanoteeraus hinnan osalta – kohde ei ole helppo, vaikka näitä joskus näkeekin. Kalleimmaksi osoittautunut erikoistaksainen lähetys oli postiyhteyden keskeytymistä ennen 4.9.1944, mutta keskeytyksen ”uhriksi” joutunut, Saksaan lähetetty lentokirje 5½mk yhteistaksalla – kohteelle oli asianmukaisesti leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” leima. Keskeytyksen syynähän oli Suomen ja Neuvostoliiton 5.9. solmima aselepo, jonka takia Suomen ja Saksan väliset yhteydet katkesivat. Tällaisia hyvin samanlaisia kuoria tunnetaan kymmenkunta. Tällä kertaa kuoren hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 247 euroon saakka – mielestäni myyjä sai hyvän hinnan.

Yllä: Kuriiripostissa Helsingistä Vichyn Ranskaan kulkenut kirje. Lähetetty ensin kotimaan taksalla Helsinkiin. Harvinainen ja postihistoriallisesti hyvin kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä aika paljon, jos mukaan lasketaan lentopostiosaston kohteet. Mukana oli kiinnostavia ja postihistoriallisesti hyvinkin haluttavia kohteita, joiden osalta on todettava, että kun postihistoriasta on kysymys, niin on hyvin tärkeää, että kohteista olisi olemassa kunnolliset kuvat etu ja takapuolelta. Näin ei ollut esimerkiksi asian laita kohteen 1391 ”75p ja 2,75mk kuriirikirjeellä Ranskaan” kohdalla, sillä kohteen kuvassa edellisen omistajan kirjoittama kohdeseloste esti kohteen näkemisen. Tämä on tietysti harmittavaista, kun kohteen voidaan tekstin perusteella ajatella olevan mielenkiintoisen – jos ei pysty näkemään kohdetta kokonaan on mahdotonta tietää, että minkälainen kohde oikeastaan on kysymyksessä. Yksi asia nimittäin postihistoriassa on varma ja se on, että mihinkään kohdekuvausteksteihin ei kannata eikä voi 100% luottaa koskaan. Virheitä sattuu nimittäin myös meistä parhaimmille ja tietoa tulee jatkuvasti lisää. No joka tapauksessa tämä kyseinen kohde oli aito asia, eli kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, joka oli osoitettu Ulkoministeriön kuriiripostiosastolle, lähetettäväksi eteenpäin Vichyn Ranskaan suomalaisen diplomaatin perheenjäsenelle aikana, jolloin alueelle ei ollut Suomesta postiyhteyttä. Kohde on sekä historiallisesti erittäin kiinnostava, että postihistoriallisesti mielestäni erinomainen. Maksettu taksa on kotimaan taksa, joka on riittänyt siis Ulkoministeriöön asti – loppumatkan kohde on kulkenut kuriirin viemänä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu 20 euroon, josta se nousi aina sataan euroon saakka. En pidä satasta järkyttävän kalliina hintana tästä kohteesta.

Neuvostoliittoon lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, erityisen kiinnostavana pidin vuoden 1945 helmikuulta olevaa kirjettä, neljän ja puolen markan kirjetaksalla, joka on aikainen lähetys sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaikka postiyhteys Suomen ja Neuvostoliiton välillä avautuikin jo Joulukuun 22. vuonna 1944 on vuoden 1945 alun posti aikaista, sillä yleisölle tieto postiyhteyden avautumisesta saatiin luultavasti vasta 1945 puolella. Toinen kiinnostava Neuvostoliittoon lähetetty kohde oli palautettu ehiöpostikortti lisämerkillä, kuuden markan taksalla. Kohde on hyvän näköinen ja siinä on useita leimoja, myös 6mk korttitaksa ulkomaille on kohtalaisen hyvä ja Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa. Kumpikin kohde meni kaupaksi maltillisilla hinnoilla, kirje 33 eurolla ja postikortti kolmella kympillä. Jos olisin hyvin rikas, olisin voinut haalia nämä itselleni, mutta rahavarallisuuden ollessa rajallista oli minun pakko todeta, että jotta sekiinit riittäisivät minulle tärkeämpiin huutoihin, on päästettävä irti näistä kiinnostavista kohteista. Keräilijänkin elämä on luopumista.

Yllä: Helsingistä 21.11.1940 Liverpooliin Englantiin lähetetty lentokirje. Suomen ja Englannin sensuurit. Joulumerkki ja Liverpoolin saapumisleima 27.1.1941. M30 2,75mk violetti pari, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (-20g) lentolisä Neuvostoliittoon (30.4.1928 – 22.6.1941) 2,00mk = 5,50mk. Lento Moskovaan saakka. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Sodan aikaisia Englantiin Neuvostoliiton kautta kulkeneita kirjeitä oli myytävänä kolme kappaletta, yksi maapostissa kulkenut ja kaksi lentopostiosastossa. Kysymys on siis siitä, että koska Saksa ja Englanti olivat sodassa keskenään, ei postia voitu Englantiin lähettää Saksan kautta, vaan se jouduttiin kuljettamaan Neuvostoliiton läpi junalla Vladivostokiin, josta laivalla Japaniin josta yhä eteenpäin Tyynen valtameren yli laivalla San Pedroon Kaliforniaan, josta junalla Pohjois-Amerikan halki New Yorkiin, josta laivalla Englantiin. Lentolähetykset kuljetettiin lentona Moskovaan asti ja sieltä edellä mainittua reittiä pitkin maapostina – lentolähetyksiin oli maksettu ns. Euroopan lentomaksu, joka oikeutti lentoon Moskovaan asti. Tällaiset sodan aikaiset ”pitkän matkan” lähetykset ovat hyviä kohteita – maapostissa koko matkan kulkeneita tunnetaan jonkin verran, lentopostia vähemmän. Lentopostikohteet ovatkin erinomaisia kohteita. Vielä parempia kuin nyt myydyt kaksi Euroopan lentotaksaista ovat ns. koko matkan lentopostikohteet, jotka tulivat mahdollisiksi maaliskuussa 1941 ja joita tunnetaan aniharvoja. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta päättyi 22.6.1941 Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Koko matkan maapostissa kulkenut 3½mk sinisen merkin singlekohde myytiin hintaan 65 euroa (lähtö 20€) ja lentopostikohteista edullisempi 85 eurolla ja kalliimpi, Englannissa saapumisleimattu ja sensuroitu, hintaan 380 euroa. Mielestäni tämä kalliimman kohteen hinta oli aivan suunnaton, vaikka kohde hyvän näköinen olikin – toisaalta köyhä ihmettelee usein sellaisia asioita, jotka rikkaalle ovat itsestäänselvyyksiä.

Yllä: Aero Oy:n leimalla mitätöity lentokirje Suomesta Dessauhun Saksaan. M30 2kpl 2mk mustansininen, yhteensä 4mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) ulkomaille (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Jännittävä harvinainen lähetys. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erittäin kiinnostava lentopostikohde oli vuonna 1930 toukokuussa Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, jonka merkit oli mitätöity AERO Oy:n yritysleimalla ilmeisesti Tallinnassa. Aero liikennöi Helsingin ja Tallinnan välistä lentopostiliikennettä. Tällaisia Aeron leimalla leimattuja kuoria tunnetaan vain harvoja. Kyseessä saattaa olla Aeron oma firmaposti. Kuorella oli myös saksalainen ns. luftbestätigungstämpel, eli suomennettuna lentoleima. On siis varmaa, että kuori on lentänyt. Kyseessä on mielenkiintoinen lentopostikohde ja sen lentopostikeräilijät huomasivat ilmeisesti ”suurin joukoin” sillä hinta nousi 80 euron lähdöstä aina 481 euroon saakka, joka mielestäni on erittäin kova hinta. Kohde oli yhä myytäessä monteerattuna Jorma Lindebladin kokoelmalehdelle ja on ollut Jorman ”Republic of Estonia 1918 – 1940” kokoelmaa. Jos kohta tämä aika ”selkeä” tapaus nousi hinnaltaan korkealle, niin näin ei suinkaan tapahtunut kaikkien hyvien lentokohteiden osalta. Lentopainotuotepostikortti Hollantiin vuodelta 1943 myytiin vasta jälkimyynnissä kymmenen euron pohjalla. Pidän tätä aika uskomattomana tapahtumana, sillä sodan aikainen painotuoteposti on harvinaista ja neljän markan lentolisällä kulkenut painotuoteposti on muutenkin vaikeaa. Yhden markan perustaksalla, joka on M30 ajan painotuotteista vaikein, ovat lentolähetykset kiven alla. Kohteessa on lisäksi mukana viisi 1mk vihreää merkkiä, joten tämä ulkomaan painotuotteelle tarkoitettu merkki on edustettuna kohteella erinomaisesti. En osaa sanoa mitä itsekin ajattelin, kun en tätä ollut ”aktiivisesti” rekisteröinyt huutokauppaa selaillessani.

Yllä: Lentokirje Turusta 11.3.1940 Teheraniin Iraniin, lentänyt Tukholman kautta. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavin linna ja 50p vihreä leijona, yhteensä 15,50mk. Sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.4.1938 – 14.3.1941) 4*3,00mk = 15,50mk. Hyvä lentokohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Euroopan ulkopuolellekin menneitä kohteita oli tarjolla…. kuten pikkuhiljaa huomataan, oli tämä Merkki Albertin huutokauppa erittäin kiinnostava M30 keräilijän osalta. Lentopostikuori Iraniin vuodelta 1940 on lähetysajankohtansa takia sitä parempaa sorttia. Lähetyksen aikana posti ei voinut kulkea Neuvostoliiton kautta, koska Talvisodan takia yhteys oli yhä sitä kautta poikki, tämän takia kirje on kulkenut ilmeisesti Saksan kautta Italiaan, josta lentoreitillä Israeliin. Sieltä joko KLM:n tai BOAC:in lennoilla Bagdadin kautta Teheraniin. En tiedä mistä entinen omistaja on keksinyt, että kirje olisi mennyt maareittiä pitkin Bagdadista Teheraniin. Tällaiset 1940 luvun alun lentokohteet Euroopan ulkopuolelle ovat hyviä! En ole tästä kohteesta 100% perillä, mutta hyvä kohde on kyseessä.

Lentopostikortti Palestiinaan meni kaupaksi kuudella kympillä – kyseessä on parempi kohdemaa ja lentotaksa kortilla on ns. Lähi-Idän (Vähä-Aasia) taksa, johon kuului mm. myös Turkki. Tavallisen näköiset pakettikortit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan jäivät myymättä – niissä ei mitään ihmeellistä ollutkaan; perus ulkomaan pakettikortin hinta on tänä päivänä n. 10 euroa, jos sitäkään. Parempaa hintaa saa korteista, joissa on maksettu lisämaksuja, kuten pikalisä tai kirjaus. Myös lentopaketit ovat kiinnostavampia. Brasiliaan lähetetty ja palautettu paketti, jolle oli mitätöity merkkejä yli 1400mk arvosta myytiin  yli satasella – kyseessä olikin näyttävän näköinen postihistoriakohde – erikoisuutta tuo palautus ja useat eri maissa lyödyt leimat ja lipukkeet. USAan lähetetty kirje 4½mk sinisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 66 eurolla –  kirje oli ”hyvän näköinen” ja siinä oli kolmen maan sensuurit – hinta ei ollut kovin kova, kohde on näyttävä. Vuonna 1944 kulkeneena kyseessä on mielenkiintoinen, jos kohta ei mahdottoman harvinainen lähetys. Ensipäiväkuorien osastossa M30 keräilijää odotti mielenkiintoinen yllätys, myytävänä oli nimittäin yksi kovan luokan harvinaisuus – 16mk linja-automerkki yksin kirjatulla postikortilla. Kortti oli tosiaan lähetetty 16mk merkin ensipäivänä, mutta on siis täysin taksan mukainen ilman aivan uskomatonta tekeleenomaisuutta. Meni pohjahinnalla 30 euroa, mikä tälle kohteelle on erittäin alhainen – kyseessä on nimittäin erittäin vaikea kohde. Nykyiseen Tansaaniaan kulkenut lentokirje myytiin 30 eurolla – kirje oli kulkenut sodan jälkeen ja siksi ei ehkä ollut sitä aivan ”parasta A-ryhmää”… Afrikkaan kulkenut posti on kuitenkin aina hiukan parempaa.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että M30 kohteiden perässä oli tällä keralla useita keräilijöitä, joilla tuntui olevan ns. pinkka kunnossa. Monesta hyvästä kohteesta käytiin kovaakin kisaa ja hinnat nousivat. Osa kohteista myytiin siitä huolimatta mielestäni hyvinkin edullisesti – vaikeammin ymmärrettävissä kohteissa ei huutajia sitten ollutkaan ja kilpailu jäi käymättä. Lentopostikohteiden hinnat nousivat tavallista korkeammiksi, tämä asia on jollakin tavalla ”ollut ilmassa” (heko heko) jo pidemmän aikaa, toivottavasti aktiiviset lentopostikeräilijät jossain kohtaa räväyttävät myös näyttelyssä ja näemme ns. wanhojen, jo nähtyjen, kokoelmien lisäksi myös uusia tulokkaita näyttelyparketeilla.

 

Postimerkkimessut 2018 Helsingin Messukeskuksessa

By

Taas kerran päätin lähteä Postimerkkimessuille Helsinkiin Pasilaan Messukeskukseen, vaikka jo kertaalleen olin päättänyt, että tällä kertaa en lähde. Tähän päätökseen ei suinkaan vaikuttanut kaunis päivä tai muu vastaava, vaan se, että keräilijäkaverit kertoivat olevansa tulossa ja, että tiedossa olisi mukavaa jutustelua yhteisen harrastuksen parissa. Tällä kertaa Postimerkkimessujen osasto sijaitsi edellisvuosiin nähden eri suunnassa, messuhallin toisella laidalla kuin mihin on totuttu. Alue oli pienempi kuin viime vuonna, vaikkei sitä kyllä huomannut. Paikalla oli pienen näyttelyn lisäksi myös kauppiaiden standeja ja Liiton standi. Heti paikalle saavuttuani huomasin useita tuttuja filatelisteja.

Kävin paikalle pystytetyn näyttelyn läpi ja huomasin, että M30 keräilijälle omaan keräilyalueeseen liittyvää nähtävää oli ns. liikuttavan vähän. Mitään valittamista kokoelmissa kuitenkaan ei ollut, sillä moni Suomen Filatelistiseuran jäsen oli laittanut kokoelmiaan näytille. Minun kiinnostustani herättivät mm. Hannu Elon rei´itteitä käsittelevä kokoelma ja Sveitsin lentopostia käsittelevä kokoelma.

Olin liikenteenä lauantaina, eli kolmantena messupäivänä – tiesin, että parempien uusien kohteiden löytyminen olisi käytännössä mahdotonta, mutta siitä huolimatta kävin läpi myyjien laatikoita. Etsintä tuotti vain kaksi kohdetta, jotka päätin ostaa, mutta sekin on parempi kuin ei mitään tai kuten toinen kauppias tinkiessäni kohteesta totesi: ”vähänkin on enemmän kuin ei mitään”. Myymässä messulla ollut Vesa Järvistö toi paikalle systeemi.netistä huutamani kohteet, joten säästyin niiden osalta postimaksuilta, tämä oli tietysti ystävällistä.

Ensimmäinen löytämäni kohde oli ilmeisesti laivalla leimattu Ruotsiin lähetetty postikortti – kortista mielenkiintosen tekee se, että se on mitätöity ilmeisesti laivalla laivan kuvaleimalla. Kuvassa on käsittääkseni jonkinlainen tankkialus. En tällaista ollut aiemmin nähnyt, joten päätin investoida. Onneksi en joutunut hirvittävästi köyhtymään. Kortin tekstistä käy ilmi, että aluksen nimi on ollut T/A Valvoja – tällaisesta aluksesta vuodelta 1951 en kuitenkaan mitään tietoa äkkiseltäni kyennyt löytämään. Kun katson kortin toista puolta, jossa kirjoittaja kertoo olevan ehkäpä aluksen kuvankin, on pakko todeta, että mistään suuresta aluksesta ei ole kysymys. Voipi olla, että kyse on tullin tai rajavartiolaitoksen aluksesta.

Yllä: Postikortti 6.8.1951 Maarianhaminasta (laivalta) Ruotsiin, merkki mitätöity laivan kuvaleimalla, M30 12mk punainen single. Taksa: postikortti Pohjoismaihin (1.7.1950 – 31.12.1951) 12,00mk. Kortin alapuolella laivaleiman suurennos – tankkerihan se siinä.

Toinen käpälään jäänyt kohde oli vuonna 1940 Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje, jolla oli useita mielenkiintoisia leimoja. Tavallisten postileimoje lisäksi kirjeellä oli suomalaisen sensuurin leimat lähetyspaikkakunnalta Turusta sekä Turun lentopostin ohjausleima, eli suorakulmio, jonka sisällä lukee ”par service arerien trans-atlantique europe-etats-unis” kaikki isolla kirjoitettuna. Näiden lisäksi kuorelta löytyy myös kaksi ruotsalaista leimaa, toinen näistä on lentopostin ohjausleima ”By air over the Atlantic and from New York” eli lentona Atlantin yli ja New Yorkista eteenpäin ja viittaa siihen, että kirje kulkisi koko matkan Kaliforniaan lentona ja toinen Tukholman pyöreä lentopostileima ”Stockholm FLYG”, jota joskus Tukholman kautta kulkeneista lentolähetyksistä löytyy. Vaikka 4mk postitalomerkki olikin pahoin leikkaantunut kuorta avattaessa päätin ostaa kuoren siitä huolimatta, koska ei ole tavallista, että samalla kohteella on kaksi lentopostin ohjausleimaa. Kun kuoren hinta oli vielä kohtalaisen järkevyyden rajoissa, niin siitä tehtiin kaupat.

Yllä: Turusta 29.5.1940 Oaklandiin, Kaliforniaan, USAan lähetetty lentokirje. M30 merkkejä 3kpl 5mk olavinlinna, 4mk postitalo ja 50p vihreä leijona, yhteensä 19½mk. Suomen sensuurin tarkastama Turussa. Lentopostin ohjausleima Turussa ja Tukholmassa, takana Tukholmassa lyöty pyöreä ”Stockholm FLYG” leima. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50 + kirjeen (per 5g) lentolisä Yhdysvaltoihin (25.5.1939 – 4.3.1945) 2*8,00mk = 19,50mk. Mielenkiintoinen.

Tällä kertaa reissun anti oli keräilijäkavereiden näkeminen ja vähemmän uusien kohteiden hankinta, mutta taas kerran jotain jäi kotiinkin vietäväksi. Kun vieläpä omaa tyhmyyttäni munasin juna-aikataulun kanssa huomasin, että minulla on yht´äkkiä 2h ylimääräistä aikaa – käytin sen laatikkoja penkoen, ikävä kyllä ilman sen suurempaa tulosta.

Lisäys 13.12.2018:

Sain lisätietoja laivaleimasta, jota esittelen yllä. Kortti, joka laivaleimalla on leimattu on nähdäkseni lähetetty alukselta T/A Valvoja ja tällainen alus tosiaan on ollut olemassa. Tiedot minulle lähetti keräilijäkolleega T.N. joka oli lukenut tämän blogikirjoituksen. Kyseessä on siis tarkastualus Walvoja tai myöhemmältä nimeltään Valvoja, joka oli valmistettu 1876 Motalan veistämöllä Ruotsissa. Tekniset tiedot: Uppouma 148 t, 200 hv, 32.1 x 5.9 x 3.0 m.

Alus oli tilattu luotsilaitoksen käyttöön ja itsenäisyyden jälkeen laiva nimettiin uudelleen SS Valvojaksi ja  siirrettiin Ahvenanmaan luotsipiirin tarkastusalukseksi (T/A). Alus oli siis Merenkulkuhallituksen alus, jota käytettiin mm. majakoiden huoltoaluksena. Alus osallistui mm. Märketin majakan rakennustöihin ja niihin liittyviin kuljetuksiin vuonna 1885. Alus kuljetti majakoille mm. polttopuita ja makeaa vettä. Alus poistettiin käytöstä ja romutettiin vuonna 1959 – uusi Valvoja valmistui Pansiossa 1958 ja korvasi tämän vanhan aluksen.

Merkityksetön detalji on, että Merenkulkulaitoksen Maarianhaminan konttorin kassakaapissa oli vuonna 1989 jäljellä joitakin Walvojalla käytettyjä hopea-astioita. Aluksesta on olemassa jossain guassimaalaus ja pienoismalli, lisäksi joitakin kalusteita lienee säilynyt.

Liikenneviraston julkaisu vuodelta 2018 kertoo Walvojasta seuraavaa (Luotsilaiva Saimaa – Aluksen vaiheita vuosina 1893 – 2018, Esko Pakkanen, Liikennevirasto) https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lr_2018_luotsilaiva_saimaa_web.pdf

”Vuonna 1876 Luotsihallituksen ylitirehtööri, amiraali Justus Eriksson sai käyttöönsä laitoksen ensimmäisen varsinaisen luotsi- eli tarkastuslaivan. Walvojaksi nimetty alus rakennettiin Motalassa ja saapui Suomeen kesäkuun alussa. Alus oli Sextantia selvästi suurempi, 110 jalkaa pitkä ja 20 jalkaa leveä ja se kulki 8 ½ jalkaa syvässä. Alus oli kaikin puolin hienosti rakennettu, ”Svenska Dagbladetin” mukaan ”är såväl till det yttre som till sin inredning synnerligen elegant och mera liknar en ”pleasure-yacht” med slättoppad skonerttackli ng”. Tukholman saaristossa tehdyssä koeajossa aluksen 3250-hevosvoimainen (200 ihv) kone antoi lehden mukaan alukselle 11 solmun nopeuden.
Näin ei kuitenkaan ollut todellisuudessa. Nopeus ei yltänyt sopimuksen mukaiseen 11 solmuun, kun taas hiilen kulutus oli sovittua (11 kuutiojalkaa tunnissa) suurempi. Myöskään kone ei toiminut tyydyttävästi. Alusta korjattiin aluksi Suomessa, loppu-syksystä Ruotsissa. Siellä tehdyssä koeajossa koneen todettiin toimivan, mutta nopeus ja kulutus olivat samat kuin keväällä. Muutenkin Motalan työnlaatu jätti toivomisen varaa; se koski erityisesti kattilaa. Jo viikon päästä Suomeen tulonsa jälkeen ylitirehtööri ja Walvoja joutuivat edustus-tehtäviin: se oli saattoaluksena, kun Venäjän kruununperijä puolisoineen (tuleva keisari Aleksanteri III) matkasi keisarillisella Zarevna-jahdilla Tornioon katsomaan juhannusaurinkoa Aavasaksalla. Sinne ei päästy, vaan jo Vaasan pohjoispuolelta palattiin takaisin Helsinkiin. Aluksen päällikkö luutnantti H.J. Öhrbom sai muuten onnistuneesta matkasta palkkiokseen kultakellon ketjuilla; myös kaikki muut miehistön jäsenet, kuten ylitirehtöörikin, saivat arvonsa mukaiset muistolahjat kruununperilliseltä. – Vastaavanlaisia saatto- ja kuljetustehtäviä riitti vuosittain niin Walvojalle kuin muillekin luotsilaivoille.
Walvoja tai Valvoja toimi luotsitirehtöörin päällikköaluksena vuoteen 1886 saakka, jolloin Eläköön valmistui. Sen jälkeen Walvoja toimi eri luotsipiirien käytössä, lähinnä Ahvenanmaalla ja Pohjanlahdella. Kesällä 1907 Walvojalle sattui erikoinen tapaus Kemin edustalla, kuten ohessa kerrotaan. Itsenäisyyden alussa Walvoja siirrettiin Ahvenanmaan luotsipiirin tarkastusalukseksi, missä tehtävässä se palveli aina vuoteen 1959. Sen jälkeen kaunis alus romutettiin. Walvoja sai luotsipiirien päälliköt innostumaan, kuten Laurell kuvailee: ”Erikssonin saatua aluksensa alkoivat myös luotsipiiripäälliköt vaatia käyttöönsä höyrypursia tarkastusmatkojaan, luotsien tutkintoajoja sekä majakoiden ja merimerkkien huoltoa varten. Eriksson torjui heidän vaatimuksensa täysin perusteettomina. Hänen mielestään höyryalusten hankkiminen piiripäälliköiden käyttöön olisi pelkästään haitaksi, koska tällaisten alusten hoitaminen veisi liiaksi heidän aikaansa. Sitäpaitsi he eivät nopealla höyrylaivalla liikkuessaan ehti si perehtyä väyliin ja merimerkkeihin yhtä hyvin kuin purjehtimalla tai soutamalla liikkuen.” ”

HTO 43. huutokauppa

By

Tämänkertaisessa HTO huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä 13 kappaletta ja näistä kiinnostavia olivat rullamerkkierä, jossa yhdellä 1mk oranssilla merkillä oli hyvä leikkausvirhe sekä kaksi leimaamatonta arkinreunaparia 8mk violetista merkistä, joissa kummassakin hammasteneulan katkeamisista johtuvat ”puuttuvat reijät”. Rullamerkit jäivät myymättä ja vain toinen hammasteneulan katkeamiskohdeki meni kaupaksi limitillä. M30 filatelia ei näköjään tee kauppaansa – lähtöhinnat eivät olleet erityisen korkealla.

Yllä: Saimaa 10mk vaaleanvioletti numerokuusilo #184, 12-1929.

Muuta kiinnostavaa oli mm. 10mk vaalean violetin, eli vuonna 1930 julkaistun painoksen numerokuusilo, joka ei ole kovin yleinen, mutta joka satasen lähtöhinnalla tulisi joka tapauksessa olemaan hintava. Numerokuusiloja kerääville kyseessä on vaikeampi kohde ja lähtöhinta ilmeisesti oli sopiva, koska kohde myytiin 120 eurolla. Summa summarum, mitään ihmeitä ei tällä kertaa filateliapuolella myytävänä ollut – noin puolet kohteista meni kaupaksi.

Postihistoriapuolella oli kohteita tarjolla runsaasti, yli viisikymmentä. Tämä on tietysti ilahduttavaa. Mukana oli myös kiinnostavia kohteita, joita nostan seuraavassa esiin, tapojeni mukaan, kiinnostavia kohteita ensin kotimaasta ja siirryn sitten ulkomaanpostiin.

Yllä: Hiitolaan 26.2.1940 lähetetty kirje – leimattu: ”Postitoimisto ei toimi”.

Mielestäni kiinnostavin kotimainen kohde oli 2mk punaisella M30 merkillä Laatokan rannalla sijaitsevaan Hiitolaan lähetetty kirje, jolle oli leimattu ”Postitoimisto ei toimi”. Lähetysaika on ollut helmikuussa 1940, kun Hiitolasta on jouduttu jo lähtemään ja postitoimisto on mennyt kiinni. En tunne muita tällaisella leimauksella Hiitolaan lähetettyä kohdetta, mutta kaksi Viipuriin lähtettyä tunnetaan. Ilmeisesti talvisodan loppupuolella postitoimistoja evakuoitiin ja tällaisia leimoja leimattiin evakuoitujen postitoimistojen alueille lähetettyihin lähetyksiin. Missä leimaaminen tapahtui on minulle epäselvää, kuitenkin ilmeisesti jossakin sellaisessa postikonttorissa, jonka kautta posti ko. alueille olisi muuten kulkenut. Kohteen lähtöhinta oli sata euroa, joka oli tarjottu jo kauan ennen huutokaupan loppua – lähtöhinnalla kohde kaupaksi menikin, siitä olen varma, että kaikilla tätä kohdetta ei jo ollut!

Toinen hyvä kotimaan kohde oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1937. Lentopostikortit kotimaassa ovat vaikeampia kuin lentokirjeet. Kyseessä oleva kortti oli mielestäni hieman tekeleenomainen, useine merkkeineen, mutta täytyy sanoa, että aivan helposta kohteesta ei ole kysymys. Olen moneen kertaan todennut kotimaan lentopostin olevan vaikeampaa. Kortin myyntihinta oli 32 euroa, eli nousua parin kympin limitistä oli yli 50%.

Kotimaan lentopostista puheenollen voidaan todeta, että mukana tällä kertaa oli toinenkin hyvä kotimaan lentokohde, nimittäin lentopainotuote Helsingistä Maarianhaminaan vuodelta 1954. Tämä painotuotepostikortti oli lähetetty M30 + M54 sekapostitteena ja vaikutti aidolta asialta. Maarianhamina on mielestäni ”järkevä” kohdepaikkakunta, nimittäin Helsingistä Lahteen lähetetyt lentopainotuotteet haiskahtavat tekeleiltä. Lentopainotuotteet kotimaassa ovat parempia ja vaikeampia kohteita. Parin kympin pohjista kohde nousi 37 euroon saakka. Hyvyys oli selvästi enemmän kuin yhden huutajan tiedossa.

Yllä: Postiosoitus 22.10.1947 Lempäälästä Riihimäelle. Postiennakkomäärä 31095mk. M30 10mk violetti single. Taksa: Postiosoitus (25001-50000mk) kotimaassa (16.1.1946-31.12.1947) 10,00 mk. Vaikea.

10mk violetti single postiosoituskortilla vuodelta 1947 ei ehkä näytä paljon miltään, mutta kyseessä on erinomainen ja vaikea kohde kyseiselle merkille, nimittäin neljäkymmentäluvun puolen välin jälkeen on hyvin vaikeaa löytää postiosoituskortteja ehjinä. Tyypillisesti kaikki kortit silputtiin leikkeeksi, joita kilotavaralaatikot ovat pullollaan. Vain harvoja kortteja on säilynyt ja ne ovat vaikeita – 1930-luvun alusta kortteja löytyy kyllä, tuolloin sääntöjä ilmeisesti valvottiin löysemmin ja kortit jäivät helposti kiertoon, 1940-luvulle tultaessa tilanne oli muuttunut. Kortin lähtöhinta oli 20 euroa ja siitä hinta ei noussut, myytiin limitillä.

Vuodelta 1945 peräisin oleva vakuutettu pikakirje, joka oli lähetetty 50mk Tammerkosken Silta merkillä singlenä myytiin 32 eurolla ja 3mk taksainen postin seinätaksa, joka oli maksettu kolmella 1mk vihreällä merkillä meni kaupaksi 75 euron limitillä. Seinätaksat ovat hyviä kohteita, joita tunnetaan vain noin kymmenkunta. Yleisin on kolmen markan taksainen, 1mk ja 2mk taksaiset huomattavasti vaikeampia.

Pohjoismaihin kulkenutta postia edusti mm. toisen painoluokan kirjattu lentokirje Tanskaan vuodelta 1939, joka oli maksettu 4mk postitalomerkin parilla. Lähtöhinta oli 25 euroa, joka oli mielestäni hiukan korkea, sillä Pohjoismaihin kulkenut posti ei sittenkään ole sitä kaikkein vaikeinta. Toisaalta toisen painoluokan kirjattuja lentokirjeitä Tanskaan ei myöskään joka päivä näy… muut pohtivat samoin lähtöhinnasta ja kohde jäi myymättä.

Yllä: Lentopostikortti Helsingistä 18.10.1931 Nõo:n Viroon. M30 1mk oranssi ja 50p keltainen leijonamerkki, yhteensä 1½mk. Taksa: Postikortti Viroon (4.1.1929 – 31.11.1931) 1,00mk + postikortin lentolisä Viroon (4.1.1929 – 16.6.1940) 0,50mk = 1,50mk. Vaikea.

Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukaisella taksalla lähetetty lentopostikortti Viroon vuodelta 1931 on hyvä Viroon mennyt lentopostikohde. Lentoposti Viroon on vaikeata ja pääosa postista maidemme välillä kulki laivalla – postikortit ovat parempia kuin kirjeet ja nekin kohtalaisen vaikeita. Tämä kohde on yksi harvoista tunnetuista sopimuksen ensimmäisen taksa-ajan aikaisista lentopostikorteista M30 merkeillä. Limitti oli 15 euroa ja kohde myytiin 20 eurolla. Mielestäni vaikeuteen nähden edullinen. Mikä ihmeen Nõo? Nõo on pieni kauppala n. 15km Tartosta Lounaaseen Etelä-Virossa.

Saksan erikoistaksaisia lähetyksiä oli myytävänä muutamia. Näistä mielenkiintoisin oli mielestäni oli pikakirje Aacheniin vuodelta 1944. Kuori oli tyypilliseen tapaan sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Lisämaksullinen posti Saksan erikoistaksalla ei sittenkään ole kovin helppoa – yleisin lisä on lentolisä ja lentopostia löytyykin runsaasti, kirjattu ja pikaposti sitävastoin on paljon vaikeampaa. Lähtöhinta oli laitettu korkealle 40 euroon ja kohde jäikin myymättä. Uskon, että parilla kympillä olisi voinut mennä kaupaksi.

Yllä: Väärataksainen postikortti Unkariin vuodelta 1943

Kohdeseloste kuului ”50 p vihr. 2 mk ehiökortilla Unkariin Konnitsa 27.3.43 + Tark.-o 76, 6 kk taksamahdollisuus sota-ajalta !” – asiassa oltiin jollakin tavalla ”jäljillä” nimittäin ulkomaan postikorttitaksan muuttumisen 2½ markkaan 1.10.1942 ja Unkarin ja Suomen välisen postisopimuksen voimantulon väliin jäi aika, jolloin postikortti Unkariin oli taksaltaan 2½ markkaa – tämä aika kuitenkin päättyi jo 30.11.1942, kun kyseinen sopimus astui voimaan. Näin ollen tuo aika oli vain kaksi kuukautta ja myytävänä ollut kohde oli väärätaksainen. Pelottaa saattoi myös se, että kortilla ei näkynyt kuin lähettäjän osoite – tuollaisenahan kortti olisi itse asiassa painotuote eikä postikortti ollenkaan, toisella puolella kuitenkin on kirjoitusta, mikä tekee kohteesta postikortin – olisi tärkeää tällaisissa tapauksissa laittaa kortin kummankin puolen kuva mukaan huutokauppaluetteloon. Limitti oli 50 euroa – kauppoja ei syntynyt, ilmeisesti väärätaksaisuus oli huomattu. Tarkkana kuin porkkana! Taksakirjaa kannattaa selailla ahkerasti! Oikeataksaisia kyseiseen 2kk taksa-aikaan osuvia Unkariin kulkeneita kohteita tunnetaan käsittääkseni vain yksi kappale.

Postikortti Hollantiin 6mk punaisella singlellä, eli erinomaisen hyvä kohde lähti 150 euron limitistä ja jäi myymättä. Näitä 6mk punaisia postikortteja on nyt tullut ”esiin” sen verran, että täytyy alkaa puhumaan niiden harvinaisuudesta hiukan entistä laveampaan sävyyn, nimittäin kohteita lienee tunnettu noin 20 kappaletta tällä hetkellä. Toki suuressa kuvassa 20 on vähän, mutta kysymys ei siis ole kaikkein harvinaisimpiin kohteisiin kuuluva tapaus, vaikka hyvä singlekohde kyseessä onkin. Myynnissä ollut kohtalaisen hyvä väliinputoaja oli Sveitsiin lähetetty painotuote 3mk harmaalla merkillä. Lähettäjänä oli vaihtoklubi ”Finlandia”, jonka lähettämänä tunnetaan muitakin vastaavia 3mk harmaita ennen 3mk vihreän merkin julkaisemista vuoden 1948 alusta. Kyseessä on hyvä ja kohtalaisen vaikea kohde – on otettava huomioon, että koko 3mk painotuotetaksa oli voimassa vain kuuden kuukauden ajan.

Yllä: Painotuote Helsingistä 14.1.1947 USAan. M30 2½mk punainen single – osuu painotuotteen taksan nousun ja 2½mk vihreän merkin ilmestymisen väliin. Taksa: Painotuote ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 19 päivän mittainen väliinputoaminen, vaikea.

Toinen myytävänä ollut väliinputoaja oli USAan lähetetty painotuotepostikortti 2½mk punaisen merkin singlellä 14.1.1947, eli ennen painotuotteelle tarkoitetun 2½mk vihreän merkin julkaisemista. Kohde myytiin 36 eurolla limitin oltua 30 euroa. Kyseessä on vaikea, ehkä kaikkein vaikein, ”vihreä” väliinputoaja, väli on vain 19 päivää, eli hyvin lyhyt. Kuten moni tietää, on näistä väliinputoajista on viimeaikoina ollut juttusarja Filatelistissa.

Elokuussa 1945 USAan lähetetty lentokirje, jonka pohjataksa oli M30 ulkomaan kirjeelle harvinaisin 5mk oli myynnissä lähtöhinnalla 40 euroa. Lähtöhinta oli mielestäni aika kova, koska näitä kohteita tunnetaan jonkin verran – tosin asiansa tunteva keräilijä osaa arvostaa oikeaa taksaa ja hyviä leimoja. Kirjeelle oli leimattu ”By air to the United Kingdom” ja kohde oli maksettu 5mk Olavinlinna merkillä ja kahdella 9mk postitalo merkillä. Lentotaksa oli 18mk viideltä grammalta, ja taksa-aja pituus yhteensä 21 päivää. Eli kyseessä on kohtalaisen hyvä kohde. Kohde jäi kuitenkin myymättä, myyntihinta oli liian kova. Toukokuussa 1941 Siperian ja Japanin kautta Yhdysvaltoihin kulkenut 3½mk sinisellä maksettu kirje jäi myymättä kympin limitillä, mikä oli ehkä pieni yllätys.

Tätä huutokauppaa riivasivat tekniset ongelmat – ennen kahdeksalta tarkoitettua loppumisaikaa meni Philabid palvelun serveri juntturaan ja homma meni ns. läskiksi. Tästä johtuen huutokauppa avattiin uudelleen pariksi tunniksi ja saatiin suurin piirtein kunnialla maaliin kymmeneltä. Muutamien kohteiden osalta huutoja tulikin lisää. Nämä tekniset vaikeudet ovat aina harmittavia. Tällä kertaa minuun ne eivät vaikuttaneet negatiivisesti – joskus on käynyt toisinkin.

Finland Airmails 1920 – 1946

By

Hain tänään postista kirjeen, joka sisälsi Postihistoriallisen Yhdistyksen kustantaman kirjan, joka käsittelee John Godfreyn näyttelykokoelmaa ”Finland Airmails 1920-1946”. Kokoelmaa on palkittu useammassa kansainvälisessä näyttelyssä korkeilla pisteillä ja kultamitalilla ja siksi Postihistoriallinen yhdistys on ottanut sen mukaan ”Merkittäviä Suomi-postihistorian kokoelmia” kirjasarjaansa mukaan. Halusin ostaa kirjan, koska katselin lentopostiluokan kokoelmia jo Nordiassa Lahdessa ja Finlandiassa Tampereella ja kummassakin tämä Godfreyn kokoelma oli mukana ja sai kovia pisteitä. Ihmettelin hieman pistesaldoa kummassakin näyttelyssä, sillä kokoelma on hyvin eri tyyppinen sisällöltään ja kohteiltaan kuin postihistorialuokan kokoelmat, eli luokka, jossa itse olen kokoelmaani esittänyt. Toki näyttelyluokkien välillä on eroja ja aerofilateliassa on tietysti läpikulkevana teemana aina se, että käsitellyt lähetykset ovat ilmassa kuljetuksensa aikana ainakin käyneet, mutta siitäkin huolimatta tiettyjä asioita lienee myöskin pidettävä yleisinä pelisääntöinä, kun postihistoriasta kuitenkin on kysymys.

Yksi asia, jota henkilökohtaisesti olen pyrkinyt kokoelmassani suuressa kuvassa mahdollisimman paljon välttämään on erilaisten selvien tekeleiden esitteleminen silloin, kun se ei ole aivan välttämätöntä. Esimerkiksi ensipäivä- ja ensilentokuoret olen jättänyt tyystin omasta kokoelmastani pois, vaikka ensilentokuoret ja postikortit usein on lähetetty kirjattuina. Aerofilateliassa olen huomannut, että ensilentokuoria viljellään runsaasti ja tuomarien näkemys niihin on ilmeisesti positiivinen. Näin on asia myös John Godfreyn kokoelmassa, mukana on useita ensilentokuoria Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. On täysin selvää, että nämä on lähetetty suurella varmuudella kaikki tarkoitushakuisesti ja ne ovat näin ollen tekeleitä – yrittämättäkään olla mitään muuta. Toinen ensilentokuoria läheinen asia ovat Zeppelin kuoret. On selvää, että Zeppelin lennoilla kulkenut posti on ollut suurimmaksi osaksi tarkoitushakuisiin lähetyksiin perustuvaa. Zeppelinin Itä-Meren lento tietysti myöskin. Zeppelin keräilijöille tämä on selvä asia, eikä siitä kukaan yritäkään kiistellä – Zeppelin keräilyssä pointti on Zeppelin; mutta kuuluvatko Zeppelin kuoret vahvana kokonaisuutena mukaan Suomen lentopostia käsittelevään postihistoriakokoelmaan? En ole tästä aivan varma. Joitakin kirjeitä löytyy, joihin on maksettu lentomaksu esimerkiksi Etelä-Amerikkaan ja ne ovat ”sattumalta” ei-tarkoitushakuisesti lentäneet Zeppelinillä, näitä on kuitenkin vähemmistö kohteista – tällaisia Suomesta lähetettyjä kohteita en muista nähneeni. Ulkomaalaisia Suomeen tulleita en ole varsinaisesti seurannut, mutta sellaisia saattaa olla olemassa. Tässä asiassa paras ekspertti Suomessa lienee tällä hetkellä Veli-Heikki Nieminen. Godfreyn kokoelmassa tällaisia ei ole mukana. Minullakin on mukana yksi Zeppelin kohde, pelkillä M30 merkeillä kulkenut – kohde on mukana demonstroimassa Zeppelin lennon olemassaoloa. Kolmas asia, jota olen pyrkinyt välttämään mahdollisimman pitkälle on tunnettujen filatelistien lähettämien kuorien esittely enemmässä määrässä kuin mikä on välttämätöntä, samaten tunnetuille filatelisteille lähetetty posti on sellaista, jota olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan välttämään esittelemästä – vierastan mm. sitä, että Godfrey esittelee harvinaisena kohteena (värikehyksellä painottaen) Franz V. Lönnbergille lähetettyä kirjettä.

Yksi postihistoriakokoelman rakentamisen perusasia on mielestäni erittäin vahva taksatuntemus ja oikeataksaisten lähetysten esitteleminen. Itse olen vienyt tämän niin pitkälle, että en tietoisesti esittele omassa kokoelmassani yhtäkään väärätaksaista kohdetta. Asian vei vielä pidemmälle edesmennyt Juhani Kerppola, joka teki väärätaksaisista kohteista ns. ”on se niin väärin” kokoelman, joka kuvasi filatelistin tuskaa siitä, että hirvittävän hieno kohde on ”turha” silloin, kun sen taksa on väärin. Juhanin M30 postihistoriakokoelmassa ei myöskään ollut tahallisesti ainuttakaan väärätaksaista kohdetta. Haluan tähdentää, että virheitä sattuu kaikille, mutta pyrkimys on tyypillisesti postihistoriakokoelmissa esitellä vain oikeataksaista materiaalia, koska vain oikeataksaiset lähetykset kuvaavat aidosti omaa aikaansa ja aikansa postitaksoja. Väärätaksaisten lähetysten esitteleminen on ehkäpä suurin yksittäinen asia mikä minua nyppii tässä Godfreyn kokoelmassa, nimittäin kyse ei ole siitä, että mukaan olisi vahingossa eksynyt muutama väärätaksainen lähetys tai väärin ilmoitettu lähetyksen taksa, vaan homman nimi on se, että pikaisella laskennalla sain räknättyä, että Godfrey itse ilmoittaa neljänkymmenen kolmen kohteen yhteydessä tietävänsä taksan olevan väärin. Kun tajusin tämän, niin meinasin saada paskahalvauksen. Kun 127 näyttelysivulla (yksi sivu on etusivu) on tyypillisesti suurin piirtein n. 245 lähetystä, niin kysymys on siis tilanteesta, jossa mies tietää, että hänen esittelemästään materiaalista melkein 20 prosenttia on väärätaksaista! Ja tuomarit jakavat korkeita pisteitä ja kultaa… voi voi. Kun näiden lisäksi huomasin nopealla silmäilyllä suomalaisten (M30 ajan) lähetysten joukosta lisäksi vielä useita väärin ilmoitettuja taksoja… lisäksi mukana on painotuotepostikortteja, jotka ovat kulkeneet postikortin taksalla, eli ei aivan nappiin sekään asia mene.

Tarkkuutta puuttuu aika paljon muutenkin, esimerkiksi sivulla 116 olevassa lähetyksessä mainitaan kirjeen olevan lähetetyn Egeriin Saksaan, vaikka kyseinen kirje on mennyt Hohenberg an der Egeriin (eli Eger-joen varrella olevaan Hohenbergin kaupunkiin) Saksaan. Eger on kaupunki Unkarissa. Samaisen kirjeen yhteydessä puhutaan ”European Postal Unionista”, kun tarkoitetaan ns. Saksan erikoistaksaa, eli Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoa, englanniksi ehkäpä ”European Post and Telegraph Union”. Vastaavia pikkujuttuja löytyy aika paljon, mielestäni jopa häiritsevästi. Kun jatkuvasti lentää hiukan hiekkaa silmään alkaa harmittaa… sivulla 117 on Ranskaan 1942 lähetetty kirjattu pika lentokirje, joka on normaalin kirjekuoren kokoinen ja sille on ladottu merkkejä ”runsaasti”. Tämä Pariisiin mennyt kuori on aikakaudelta, joka on kiinnostava, mutta vaikka merkkien nimelliarvo sopii ilmeisesti 110g painoisen kirjeen taksalle on hyvin vaikeaa uskoa, että tavalliseen pieneen kirjekuoreen on laitettu 110g edestä tavaraa sisään (kun kuori ei ole edes revennyt).

M30 keräilijänä totean, että kun kokoelmassa on Suomesta Sveitsiin 1930 lähetetty kirjattu pikalentokirje merkitty erittäin harvinaiseksi, niin tämähän on hieno juttu, sillä minullakin on tällainen tai pari. Itse pidän kohdetta vaikeana ja värikkäänä, mutta M30 postihistoriallisena kohteena ei kirjattu pikalentokirje ulkomaille ole äärimmäisen harvinainen, joten hiukan inflatoitunutta kerrontaa kokoelmasta löytyy. Toki on todettava, että ei tällaisia kohteita puissa kasva. En tätä muuten noteeraisi, mutta toinen (Englantiin mennyt) kirjattu pikalentokuori on Godfreyn kokoelmassa esiteltynä tämän Sveitsiin menneen kuoren yläpuolella ja tämän kohteen osalta ei ole mitään harvinaisuusmerkintää. Jos väitetään kohdetta erittäin harvinaiseksi tulisi tuoda esiin vastaus kysymykseen ”miksi kohde on harvinainen”. Sveitsi ei ole kohdemaana Englantia kovin paljon harvinaisempi, kohde on samanlainen (kirjattu pikalento) ja samalta aikakaudelta (1930-luvun alku). Onko kyseessä harvinainen lentoreitti. Jos näin, niin silloin kyseessä ei ole ”very rare express cover” vaan ”very rare flight route”…  Totta… menen tosi detaljeihin, mutta kun alkoi nyppiä, niin alkoi!

Muutamien kohteiden osalta on kirjoitettu, että kyseessä on lyhyt lentotaksa – näin esimerkiksi sivulla 123 olevan Sveitsiin menneen lentokuoren osalta vuodelta 1945. Taksa kuitenkin oli voimassa melkei puoli vuotta… mikä kohteen yhteydessä ilmoitetaankin – mikä on lyhyt lentotaksa? (Lisäksi taksa-aika on ilmoitettu päivällä väärin). Saatana asustaa detaljeissa, ja kun näiden kanssa on viimeiset 10 vuotta aktiivisesti nysvännyt, niin alkaa näköjään asua ajoittain minussakin. Tällä kertaa se heräsi kohteen yhteyteen kirjoitetun tekstin ”Finland to Switzerland via BOAC Secret Flights by De Havilland ”mosquitos” 1941-1945″ – eli Godfrey väittää pokerina, että vuosien 1941 – 1945 välissä Brittiläiset kaksimoottoriset hävittäjälentokoneet tekivät salaisia lentoja Ruotsiin ja kuljettivat myös Suomalaista postia. Ehkä olen ymmärtänyt jotakin väärin, mutta hommahan ei todellakaan ole ollut näin. Lisäksi kohteen leiman mainitaan olevan Helsinki Avion, vaikka kyseessä on ihan tavallinen Helsingin ketjuleima – saman sivun kohteetkin ovat menneet jotenkin sekaisin…

Palatakseni vielä näihin salaisiin lentoihin, kirjan sivulla 94 niistä puhutaan enemmänkin kahden Yhdysvaltoihin marraskuussa 1940 ja huhtikuussa 1941 menneen lähetyksen yhteydessä ja väitetään, että sivulla kuvatut kaksi kuorta olisivat menneet Suomesta Ruotsiin laivalla, ja sitten ne olisivat kulkeneet salaisella lennolla Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Tämä on tietysti aivan täyttä spekulaatiota, sillä Saksa antoi Suomalaisten lähettää postia Yhdysvaltoihin Berliinin kautta. USA ja Saksa eivät olleet edes sodassa keskenään ennen joulukuuta 1941! Ja tämänkin jälkeen Suomesta posti kulki Yhdysvaltoihin. Kumpikin esitetty kuori on sensuroitu ja ilmeisesti näistä sensuureista johtuen Godfrey ajattelee postin kulkeneen Englannin kautta – sensuuri on kummassakin tapauksessa erittäin suurella todennäköisyydellä tapahtunut Bermudalla, jossa suurin osa Suomesta Yhdysvaltoihin sodan aikana kulkenut posti sensuroitiin. Tiedetään, että vuodesta 1942 alkaen Englannin ja Ruotsin välillä lennettiin myös postia – jos näillä lennoilla on kulkenut suomalaista postia, niin vielä ei ole tullut minulle vastaan. Maaliskuun 2010 numerossa Scandinavian Contact lehdessä kerrotaan, että Suomen ja Englannin välinen posti Ruotsin kautta lakkasi huhtikuussa 1940 (kun Saksa miehitti Tanskan ja Norjan). Saman lehden kesäkuun numerossa 2010 kerrotaan, että lentotoiminta ja postin kuljetus lennoilla Englannista Ruotsiin alkoi uudelleen maaliskuussa 1942.

Samalla sivulla olevan toisen, Ruotsiin 2.3.1945 menneen lentopikakirjeen kohdalla esitetään, että ”syyskuun 1944 ja tammikuun 1947 välisenä aikana kaikki Aero oy:n lennot tehtiin Hyvinkäältä”. Tämä on kyllä osittain totta, Hyvinkää korvasi Helsingin, mutta kupletin juonihan on se, että Aero (eikä muutkaan yhtiöt = ABA eli SAS:n edeltäjä) ei saanut lentää 5.3.1945 jälkeen lainkaan reittiliikennettä, kun Valvontakomissio kielsi Aeron lentotoiminnan vedoten sotilaallisiin syihin. Vain ns. ylimääräiset lennot olivat erikoisluvalla sallittuja aina loppukesään 1945 asti, jolloin kotimaan lentoliikenne alkoi – ulkomaille liikennöinti alkoi vasta marraskuussa 1946 ja Aero yhtiönä aloitti lennot Tukholmaan vasta marraskuussa 1947. Tämä oli unohdettu kertoa kokonaan – tietohan löytyy viimeistään viime vuonna julkaistusta ”Lentopostia” kirjasta, jonka Jorma Keturi ja Timo Pokela ovat kasanneet. Kohtalaisen ”must” luettavaa suomalaisen lentopostihistorian keräilijälle siis. Lähetykset lentona ennen 5.3.1945 Tukholmaan eivät ole ”erikoisia”, mutta lähetykset 5.3. jälkeen lentona Tukholmaan aina marraskuuhun 1946 saakka ovat. Nämä ovat siis vain detaljeja… vastaavaa on paljon muuallakin. Mutta kuten todettua, nämä sodan ajan koukerot eivät ole helppoja ja pässinlihaa tuskin kenellekään, usein pitää olla pohtimiseen aikaa, jotta reitit ja mahdolliset muut kommervenkit selviävät. Kun kirjan alkusanoissa kehutaan kokoelman olevan ”ylivoimaisesti paras Suomen lentopostia käsittelevä kokoelma kautta aikain” niin ajattelen, että minulla on oikeus toivoa parempaa…

Yksi mielestäni aika fundamentaalinen puute kokoelmassa on, jota en voi antaa anteeksi, ainakaan yllä mainittujen saatesanojen puitteissa – kokoelmassa ei nimittäin ole juuri lainkaan variaatiota lähetyslajien suhteen. Kirje on täysin dominoiva lähetyslaji ja suomalaiset kohteet ovat järjestään ensimmäisen painoluokan kirjeitä. Nopean laskutoimituksen tehtyäni totean, että muita kuin ensimmäisen painoluokan kirjeitä suomalaisesta materiaalista on viisi tai kuusi ja näistä vain yksi jotain muuta kuin toisen painoluokan kirje (yllä mainittu ”110g” kirje). Missä ovat painavat kirjeet? Postikortteja on mukana muutamia. Ainoat lentopainotuotteet ovat Zeppelin Etelä-Amerikan lento ja yksi ensilentokortti! Eli painotuote lähetyslajina on kokonaan unohdettu – lentopainotuotteita on kuitenkin ollut mahdollista lähettää. Ainuttakaan lentotavaranäytettä ei ole esitelty, eikä myöskään ulkomaan lentopaketteja, olkoonkin, että nämä ovat tyypillisesti erittäin vaikeita. Suomalaisen lentona kulkeneen AO-postin osalta tämä kokoelma on täydellinen floppi. Tuomarit eivät ole asiaa tainneet hoksata lainkaan?? Lisäpalveluina mukana ovat kirjaus ja pika – no tietysti lento, se on selvää. Mutta muutakin olisi – saantitodistuksellisia lähetyksiä ei ole, ei myöskään postiennakkoja tai tullauksia.

Olen ollut tähän asti voittopuolisesti negatiivinen… asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Godfreyllä on mukana myös aivan huipputavaraa. Sehän tässä nimen omaan minua ihmetyttääkin – kun ja jos on ylipäätään ymmärtänyt hankkia hyvää tavaraa, niin miksi lainkaan esitellä roskaa? Pienemmällä kehysmäärällä vain paras tavara esillä ollen olisi kokoelma mielestäni saatavissa paljon paremmaksi. Ns. parin euron kuoret, joita mukana on yllättävänkin monta, voisi ja tulisi jättää pois kokonaan. No mitä huippukohteita M30 keräilijä on havainnut?

Mukana on mm. vuodelta 1942 Suomeen Englannista kulkenut lähetys internoidulle englantilaiselle henkilölle. Englannista Suomeen tuona aikana kulkenutta postia tunnetaan aniharvoja lähetyksiä. Aivan huippukohde siis kysymyksessä!! Rigasta Latviasta 1944 lähetetty ”Ostland” merkein varusteltu kuori Itä-Pakilaan on myöskin hyvä kohde. Näitä Reichskomissariat Ostlandista vuoden 1942 jälkeen Suomeen lähetettyjä kohteita tunnetaan vain muutamia. Godfrey ei ole edes mainostanut tämän olevan harvinainen, vaikka se sitä on.

M30 keräilijälle herkkua tarjoaa sivun 122 kohde, Helsingistä 2.5.1945 Portugaliin lähetetty OAT kuori. Eli aikana, jolloin lentopostireitti ulkomaille kulki Englannin kautta, on osa postista leimattu OAT = Onward Air Transmission, eli kohde on jatkanut lentona eteenpäin Englannista. Tämä päti ilmeisesti vain postille, jonka lentolisä oli maksettu koko matkalle. Tiedän kuitenkin, että ainakin joissakin ulkomaisissa lähetyksissä on käynyt niin, että ne on merkitty OAT, vaikka lentoa ei ole maksettu lainkaan. Voi siis hyvin olla, että OAT leimaus tehtiin yleisesti ottaen tapauksissa, joissa postissa päätettiin, että lähetys jatkaa Englannista eteenpäin lentona. Mitä muiden postilaitosten mandaattialueilla tapahtui, siihenhän Englantilaiset eivät voineet vaikuttaa. Huomioitavaa on, että sodan jälkeen Suomessa ei todellakaan mennyt ns. varakkaasti ja valuuttaa säännösteltiin, postissa ohjeistettiin luultavasti maksamaan lentomaksu vain Englantiin saakka ja OAT kuoret Suomesta ovat harvinaisia. Tätäkään kuorta Godfrey ei esitä harvinaisena, vaikka hyvin voisi. En osaa sanoa montako OAT kuorta suomalaisin merkein tunnetaan, mutta itse olen nähnyt alle kymmenen. Näistä suurin osa eri reittejä pitkin lähetettyinä eri maihin…

Vähän aikaa sitten myyty ja näköjään Godfreyn ostama, sivun 114 kohde, Yhdysvaltoihin lähetetty kuori vuodelta 1942, jonka sensuuri oli pidättänyt ja vapauttanut vasta vuonna 1946 on mielenkiintoinen. En sitä itse aikoinaan huutanut, koska mukana on punaisen ristin merkki. Hyvä kohde silti. Sivun 112 Helsingistä Englantiin vuonna 1941 lähetetty kirjattu lentokirje on hyvä – reitti on ollut idän kautta, eli Tukholmasta Moskovaan ja siitä Bagdadiin.  Bagdadista sitten Englantilaista reittiä aina Lontooseen saakka. Godfrey on sitä mieltä, että kuori olisi kulkenut Etelä Afrikan kautta, itse en ole tästä asiasta niinkään varma, sillä käytössä oli myös huomattavasti lyhyempi reitti Saharan Eteläosan läpi, tästä on kirjoitettu tässä blogissa aiemminkin. Joka tapauksessa kohde on kanuuna ja Godfrey sitä harvinaisena esitteleekin. Mukana on mukavia sodan aikaisia lentokirjeitä Etelä-Amerikkaan, lähes kaikki Argentinaan, mutta kuitenkin. Siperian kautta vuonna 1940 kulkenutta postia esitellään sivulla 108, nämä ovat ”kivoja”, vaikka väite siitä, että kuoret olisivat lentäneet Pohjois-Amerikassa lienevätkin keksittyä juttua. Lento-onnettomuuspostiakin on mukana, kaksi Småland koneen maahansyöksyssä vaurioitunutta lähetystä, toinen M30 singlekohde.

Summa summarum: En yksinkertaisesti ymmärrä miksi tämä kokoelma on saanut niin hyviä pisteitä jo vuosien ajan kuin mitä se on saanut. Laatu on hyvin epätasainen ja erityisesti sodanaikainen suomalainen, suomalaisin merkein lähetetty posti on vaikeudeltaan muutamaa valopilkkua lukuunottamatta aikamoinen pettymys. Onko käynyt niin, että joku tuomariporukka on joskus ampunut raskaasti yläkanttiin ja sen jälkeen ei ole ollut munaa palauttaa asiaa oikeaan asentoon? Jotain tällaista ehkä. Yleensä en ole näin kriittinen, koska joka tapauksessa arvostan jokaista henkilöä, joka jaksaa nähdä vaivaa ja laittaa kokoelmansa kehyksiin. Mutta kun arvioitavana on kokoelma… jos pisteytys olisi mennyt nappiin, ehkä tämäkään kirjoitus ei olisi näin kriittinen.

Kirjan esipuheessa mainituksi suomalaisen lentopostin käsikirjaksi tästä teoksesta ei ikävä kyllä ole, niin paljon on huomautettavaa aivan perusasioissa. Ja paras suomalaista lentopostia esittelevä kokoelma ei myöskään ole kyseessä – parhaiten menestynyt ehkä, mutta nimen omaan suomalaisten kohteiden osalta kokoelma ei ole parasta mahdollista materiaalia muuta kuin ajoittain. Näin uskallan väittää – ja tiedän näin väittäessäni, että ystäviähän tässä ei olla tekemässä. Asia on kuitenkin sillä tavalla, että jos sivuutetaan tosiasiat, niin käteen ei jää paljon mitään mainitsemisen arvoista. Jos katson esimerkiksi Esko Seitsosen Finlandiassa näytillä ollutta kokoelmaa ja sen sodanaikaisia lentopostikohteita ja niiden käsittelyä, niin taso on korkeammalla – niin tietojen kuin kohteidenkin laadun osalta. Sama juttu voidaan todeta Lindebladin Lapoex 2015 näyttelyssä näytillä olleen kattauksen osalta. Kerppolan M30 postihistoriakokoelmassakin on mielestäni vuosilta 1930-46, eli käytännössä suurimmalta osalta hahmoteltua aikakautta nimen omaan postihistoria-ominaisuuksiltaan kovempaa suomalaista lentopostia ja mukana on myös lentopainotuotteita. Hannu Kaupin kohteita en halua edes mainita, koska kaikki esitetty lentoposti on vähintään yhtä hyvää kuin Godfreyn esittämä paras suomalainen materiaali. Tässä tulee nyt sellainen olo, että alan odottaa Ari Muhosen lentopostikokoelman näkemistä seuraavan kerran, kun se on kehyksissä, oikeastaan jo aika paljon…

On joka tapauksessa mukavaa ja erinomaista, että kokoelmia dokumentoidaan – vain tällä tavalla niistä voi oppia jotakin. Kirjasarja on erinomainen idea Postihistorialliselta yhdistykseltä. Toivon, että kukaan ei tämän kirjoituksen takia ainakaan kieltäydy esittämästä kirjasarjassa omaa kokoelmaansa. Päin vastoin, se on näyttelyfilatelistien velvollisuus – meidän on luotava edellytyksiä sille, että osaaminen säilyy ja se säilyy vain dokumentoituna. Kiitokset siis John Godfreylle kokoelman käyttöön antamisesta ja Postihistorialliselle yhdistykselle kirjan julkaisemisesta.

Tällaista tällä kertaa. Muistakaa palauttaa potut pottuina, kun itse seuraavan kerran esitän jotakin. Odotan sitä jo innolla!

Merkki Albertin 54. HK

By

Merkki Albertin 54. huutokaupan voidaan sanoa olleen erittäin kiinnostava huutokauppa M30 keräilijän kannalta. Itse asiassa ilmassa oli suorastaan urheiluhenkeä, kun puolta tuntia ennen huutokaupan loppua istuuduin tietokoneeni eteen ja lähdin katsomaan missä jamassa maaima makaa. Jo tätä ennen oli alkanut kisastudio, eli puhelin oli pärissyt pitkin iltaa ja huutokaupasta oli keskusteltu useammankin filatelistin kanssa. Juonia oli juonittu ja pohdittu eri kohteiden hyvyyttä ja huonoutta. Kun ilta alkoi lähenemään kahdeksaa alkoi tunnelma tiivistyä ja kuten yleensä silloin, kun liipasimella on oma kukkaro, pientä jännitystäkin alkoi kehittyä. Miksi näin? Yksinkertaisesti siksi, että tällä kertaa huutokaupassa oli M30 keräilijäin osalta useita parempia kohteita myynnissä ja näistä tietysti jokainen kiinnostunut halusi itselleen mieleisensä. Tapani mukaan aloitan kohteiden läpikäynnin filateliapuolelta ja siirryn sitten postihistorian kautta kotimaasta ulkomaille.

Filateliapuolella ja tässä tapauksessa huutokaupan osastossa ”1930 yleismerkit” oli myytävänä yhteensä yli sata kohdetta. Näistä useimmat filateliaa, merkkikohteita. Kaikenlaista pikkuhyvää oli myytävänä ja mukana joitakin hyviäkin kohteita.

Yllä: Ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen merkin päällepainamamerkin ehdotemerkkipari. Limitti ja myyntihinta 50€. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä oli tälläkin kertaa ehdotearkista hammastamaton pari, merkki kuitenkin oli vähemmän nähty 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki. Tämän merkin ehdotteita ei ole viime vuosina näkynyt myytävänä, lieneekö jostain tullut markkinoille enemmänkin tällaista materiaalia. Meni kaupaksi 50€ limitillään. Rullamerkkieriä ja rullamerkkejä yksittäin oli myytävänä useampia, menivät vaihtelevasti kaupaksi – lähdöt olivat tyypillisesti kympin. Loistoleimatut eivät näyttäneet tekevän kauppaansa ja samoin myymättä jäi huutokaupan loppuessa paljon arkkeja. Hammastamattomat liimoitetut 5mk violetit merkit, joita oli myytävänä kaksi pystyparia menivät ”puoliksi” kaupaksi. Heikompilaatuinen, kympin limitillä listattu pari myytiin limitillä, mutta kolmen kympin limitillä oleva postituore vastaava jäi myymättä. Tarttumiakin oli kaupan ja myytiin, mielestäni aika näyttävä 5mk sinisen merkin koko ja osatarttuma (2 merkkiä) myytiin neljällä kympillä. Osatarttumat ovat näyttäviä, sillä ”homma tulee selväksi” helposti. Olivatko nämä liiman päällä vai alla, sitä en tutkinut, vaikka Albertilla katselemassa käväisinkin.

Yllä: Kohde 1011 5mk sinisen merkin koko- ja osatarttuma. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Sokkohammaskohteita oli myytävänä useampiakin. Tunnetusta 8mk violetista oli kolmen kohteen verran sokkohampaita myytävänä. Olin yllättynyt, kun postituoreen arkin reunasta irroitetun merkin, jolla on neljä sokkohammasta, hinta nousi 87 euroon kympin limitistä. Tämä oli mielestäni tämän huutokaupan oudoin tapahtuma. Nimittäin aivan vastaava neljän sokkohampaan kohde oli myytävänä yhdessä yhdellä sokkohampaalla olevan kohteen kanssa 30 euron limitillä – ja on vieläkin. Ei ehkä yhtä näyttävänä, mutta mielestäni aivan saman asian ajaen. Yhdellä sokkohampaalla oleva kolmas kohde ei mennyt kympillä kaupaksi. Yhdeksän markan punaisen leinojanerkin oikean yläkulman sokkohammas jäi kympillä myymättä. Mielestäni vaikein sokkohammasmerkki, joka myytiin oli 4mk oliivin merkin sokkohammas oikealla alhaalla. Vaikein tämä minun mielestäni oli siksi, että en sellaista ole koskaan ennen nähnyt. Ilmeisesti tästä oli tietoa myös muilla, sillä hinta kipusi kympin limitistä aina 58 euroon.

Yllä: Sokkohampainen 4mk oliivi leijonamerkki. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä olleet laskokset jäivät lähes kaikki myymättä, yhden kohteen osalta tämä hiukan ihmetytti, nimittäin kohteen 1031 laskos 10mk Saimaa on näyttävänä näköinen. Toki tälle merkille laskoksia tunnetaan paljon. Kaiken kaikkiaan ihan kohtalaista filateliatarjontaa merkkien osalta, vaikkei mitään super kanuunoita mukana tällä kertaa ollutkaan.

Postihistoriapuolella sitä vastoin olikin paljonkin ihmeteltävää, tällä kertaa erityisesti kotimaan postilähetysten osalta. Usein tuntuu siltä, että postihistorian osalta kotimainen osasto on sitä tylsempää, sillä kotimaan kirje ja postikorttilähetykset ovat huomattavasti yleisempiä kuin ulkomaille lähetetyt. Siksipä tämä huutokauppa tullaan muistamaan nimen omaan kotimaan postihistorian osalta pitkään, nimittäin kotimaassa lähetetyt kohteet olivat tämän huutokaupan M30 keräilijälle tarjoama suola ja ehdoton ykkösjuttu. Mainitsen M30 kohdeluokassa myynnissä olleen FORD reijitetyin merkein lähetetyn pakettikortin, jonka hinta nousi kympin limitistä aina 173 euroon saakka. Olen aiemminkin todennut, että ymmärrän rei´itteistä todella vähän, mutta olen alkanut ymmärtää, että hyvät postilähetykset suojareijitetyillä merkeillä ovat hyviä kohteita.

Yllä: FORD reijitetyin merkein 29.12.1930 lähetetty pakettikortti Helsingistä Viipuriin. M30 5mk Olavinlinna ja 2mk mustansininen, yhteensä 12mk. Taksa: Paketti (5-6kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 12,00mk. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huomasin myytävänä ainakin kaksi kohdetta, jotka ovat aiemminkin olleet myynnissä – muistaakseni Merkki Albertilla; toinen oli kammottavassa kunnossa oleva ulkomaan vakuutettu kirje Englantiin ja toinen numerolla 947 myytävänä ollut kohde ”10p ja 25p harvinaisella sokeainlähetyksellä, tahaton 5p ylimaksu”. Tämä vakuutettu kirje oli mennyt englantiin ja viimeksi jäi myymättä muistaakseni 20 euron lähdöllä, nyt se meni kaupaksi 14 euron pohjalla. Vakuutetut kirjeet ulkomaille ovat vaikeita kohteita, mutta tämän kunto on huono – eheämpänä sen hinta olisikin noussut. Tämä toinen kohde, sokeainkirje, on siis väärätaksainen – oli syy mikä hyvänsä, tahaton tai ei. Näin ollen 100 euron lähtöhinta oli sille liikaa. Homman nimi on se, että nykyään ei oikein väärätaksaisia voi näyttelykokoelmaan laittaa ja muut kuin näyttelyyn tähtäävät tai muuten vain aika vakavasti asioita ottavat keräilijät eivät yli sataa euroa väärätaksaisista kohteista maksa. Ymmärrän tämän hyvin. ”Oikea hinta” tällaisen väärätaksaisen vaikean lähetyslajin edustajalle lienee jossain kolmen kympin kinttaalla ja ostajana sellainen henkilö, jolla ei tätä lähetyslajia vielä ole – aukontäyttäjäksihän näitä ostellaan, jos sittenkään. Rehellistä oli kuitenkin se, että väärätaksaisuus oli mainittu kohdeselosteessa – aina näin ei suinkaan ole, pidetään se nyt kuitenkin mielessä.

Yllä: Lentopostikortti 2.8.1937 Helsingistä Viipuriin. M30 1,25mk keltainen ja 50p vihreä leijonamerkki, yhteensä 1,75mk. Taksa: postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + postikortin lentolisä kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 0,50mk = 1,75mk. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 36 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kovimpia M30 kohteita ei suinkaan oltu listattu M30 kategoriaan, vaan kysymys oli tällä kertaa lentopostista ja siksi kohteet löytyivätkin lentopostin myyntiluokasta. Kun puhutaan lentopostista yhdessä kotimaan lähetysten kansa M30 merkeillä ollaan kohtalaisen kiinnostavassa puheenaiheessa, sillä kotimaan lentoposti on sitä parempaa M30 postihistoriamateriaalia kautta linjan. Tämä saattaa tuntua yllättävältä, mutta kotimainen lentoposti 1930-1940 luvuilla on huomattavasti vaikeampaa kuin ulkomaille mennyt lentoposti samaan aikaan. Vasta 1950-luvun puolesta välistä eteenpäin alkaa löytyä kotimaan lentopostia runsaammin. Erityisesti täytyy todeta, että 1930-luvun lentopostikortit ovat kiven alla, sota-aikaista lentopostia kulki vuosina 1941-1944 yhteensä 3kg ja kaikenlaiset muut kuin kirjeet ja postikortit lentona kotimaassa ovat kaikki vähintään erittäin vaikeita kohteita. 1930-luvun lentokirjeetkin ovat vaikeita… tai sanotaanko näin: silloin, kun sellaista alkaa etsiä, niin mistään ei löydy. Eli 1930-luvun kotimaan lentokirjeitä näkyy aina ajoittain ja hinnat vaihtelevat hurjasti, koska on sattuman kauppaa ovatko ”oikeat ostajat” hereillä.

Yllä: Lentokirje 27.6.1935 Turusta Helsinkiin. M30 3mk tummanvioletti single. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä single kohde. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 32 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Tämän ”alustuksen” jälkeen, koskien kotimaan lentopostin harvinaisuutta, en voi muuta kuin todeta, että tässä huutokaupassa oli millä mällätä, eli kotimaan lentokohteita oli myynnissä huomattava määrä.  Ehkäpä juuri siksi osan kohteista hinnat jäivät mielestäni alhaisiksi – osittain jopa niin alhaisiksi, että itseäni suorastaan hirvitti. Toisaalta parhaiden kohteiden hinnat kyllä kipusivat ylös. Niille, jotka eivät tiedä mistä nämä kohteet ovat tulleet voin avata kuviota – kyseessä on kesällä edesmenneen kotimaan lentopostin ykkösnimen ja pitkän linjan postihistoriakeräilyn erikoismiehen Jorma Lindebladin kokoelman kohteiden myynti. Jorma oli kerännyt kokoelmaansa vuosikymmeniä ja hänellä oli kovan luokan asiantuntemus mm. kotimaan lentopostista, kohteissa näkyvät vielä kokoelmassa olleet tekstit JF55, eli Järvenpään Filatelistien 55 vuotis näyttelystä, jossa Jorma viimeistä kertaa kokoelmaan esitteli. Kirjoitin tuon näyttelyn osalta tässä blogissani, että minulla meni jauhot suuhun katsoessani Jorman kokoelmaa. Pysyn näiden sanojeni takana, sillä kyseessä on huikea kokonaisuus. Viimeisessä Filatelistissa on Jorman muistokirjoitus. Muita keräilyalueita, joita hän keräsi olivat mm. Viron postihistoria ja kansalaissodan posti – näitäkin kohteita tässä huutokaupassa oli myytävänä.

Yllä: Yksi huutokaupan kovimmista kohteista, Helsingistä 10.8.1941 Maarianhaminaan lähetetty lentokirje. M30 2,75mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 3,75mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Sota-aikainen lentoposti on harvinaista. Uskoakseni tällä taksalla olevaa sota-aikaista kotimaan lentopostia tunnetaan vain aniharva kappale. Limitti 100 euroa, myyntihinta 410 euroa. Onnea ostajalle! Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

On vaikea kootusti kuvailla eri kohteiden myyntihintoja, sillä ne vaihtelivat niin kovasti – kympin lähdöstä osa huippukohteista nousi vain alle viiteen kymppiin, toisaalta osa kohteista nousi useiden satojen eurojen hintaan. Olen valinnut kuvia mielestäni parhaista kohteista, vaikka myytävänä olleista useampikin olisi ansainnut tulla kuvan kanssa mukaan. Sota-aikaisesta lentopostista mukana oli kaksi tai oikeastaan kolme kohdetta. Näistä parempi 3,75mk kokonaistaksalla ollut lentokuori nousi aina 410 euroon saakka ja toinen sota-aikaiseksi mainostettu vuodelta 1943 oleva lentokuori myytiin 145 eurolla, joka mielestäni oli halpa hinta. Kolmas, Petsamosta 1940 lentänyt kuori myytiin 121 eurolla, ja tämäkin oli mielestäni edullinen ostajalleen. Harvinaisuus näissä on kovaa luokkaa. 1930-luvun lentolähetykset menivät mielestäni erittäin halvalla – useampia 3mk taksaisia lähetyksiä alle neljällä kympillä!

Yllä: Lentopostikortti 16.10.1945 Vaasasta Helsinkiin. M30 5mk sininen single. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.6.1946) 3,00mk + postikortin lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 5,00mk. Erinomainen singlekohde, harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 37 euroa. Edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kiven kovia sodan jälkeisiä lentolähetyksiä myytiin muutamia. Näistä vaikein oli mielestäni 5mk sinisellä merkillä yksin lähetetty lentopostikortti Vaasasta Helsinkiin. En ole toista tällaista koskaan nähnyt muualla. Kyseessä on mielestäni aivan huippu 5mk sinisen käyttö ja harvinainen, jos ei erittäin harvinainen kohde. Ensinnäkin kyseessä on 6 kuukauden pituinen taksa sodan jälkeen, ei kovin varhainen lentotoiminnan uudellenavaamisen jälkeen, mutta on otettava huomioon, että kun lentotoiminta avautui vasta 13.8. jää tuosta kuuden kuukauden taksasta vain 4½kk jäljelle mahdolliseksi lentona. Myyntihinta jäi mielestäni alas, ottaen huomioon kohteen vaikeuden. Lisäksi… henkilökohtaisesti totean, että koska vastaanottajana on kaukainen sukulaiseni, olisin ollut valmis laittamaan kohteen saadakseni ”kampoihin” kohtalaisen pitkään toteutuneen myyntihinnan jälkeenkin mikäli se ei olisi muuten minulle lohjennut. Tällä kertaa kävi tuuri ja sain haluamani kohteen sopivasti.

Yllä: Lentokirje 13.11.1946 Kemistä Helsinkiin. M30 10mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 10,00mk. Erinomainen singlekohde. Erittäin vaikea tai harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 161 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Yllä mainitun 5mk sinisen lentopostikorttikohteen ”kolleega” oli 10mk sininen single lentokirjeellä Kemistä Helsinkiin, eli toinen erinomainen single kohde. Tästä kohteesta käytiin pitkään kisaa ja itse asiassa se taisi olla viimeisiä M30 kohteita, jotka päättyivät usean lisäajan jälkeen. Näitä loppukahinoita on aina mukava sivusta seurata ja joskus niihin myös osallistua itsekin. Ilmeisesti kaksi huutajaa nokitteli toisiaan aina 161 euroon saakka. Silläkin hinnalla tämä kohde on vielä ihan järkevän hintainen, nimittäin singlekohteena se on aivan erinomainen. Saman perustaksan ajalta oli myytävänä myös muutama muu kohde, ja tämä 10mk kokonaistaksa oli kolmessa myytävässä kohteessa.

Yllä: Kirjattu pikalentokirje 23.4.1946 Helsingistä Muurolaan. M30 15mk Olavinlinna pari ja 3mk keltainen leijona, yhteensä 33mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjaaminen kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + pikalisä kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 33,00mk. Erittäin vaikea taksakombinaatio. Lähtöhinta 10 euroa, myyntihinta 83 euroa (kuitenkin siten, että mukana oli toinenkin lentokirje). Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Värikkäin taksayhdistelmä saatiin ehkäpä kasaan kirjatulla pikalentokirjeellä vuodelta 1946, eli 8mk kirjeen perustaksaisella kotimaan lentolähetyksellä. Näitä erikoisia taksayhdistelmiä on kiva metsästää ja monipuolisuutensa takia tällaiset ovat yleensä kohtalaisen vaikeita. Kohteen postimaksu oli tässä tapauksessa yli nelinkertainen pelkän perustaksaisen kirjeen postimaksuun verrattuna. Kohteen huomasi ainakin kaksi huutajaa, sillä sen hinta nousi aina 83 euroon saakka. Tämäkään ei minusta tunnu kovin pahalta, sillä jälleen kerran on sanottava, että en ole toista vastaavaa nähnyt. Oli tällainen taksayhdistelmä mihin tahansa – kotimaassa tai ulkomaille, niin se on aina vaikea löytää. Ulkomaille olen vastaavan nähnyt, mutta en siis koskaan toista kotimaassa kulkenutta vastaavaa.

Yllä: Kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella 26.2.1956 Lauttasaaresta Maarianhaminaan. M30 50mk Tampere 3kpl ja M54 2mk vihreä  ja 15mk punainen, yhteensä 167 mk. Tarkan taksan laskemiseen ei minun taitoni riitä, tämä on kuitenkin postitoimistosta lähetetty ja sitä kautta on syytä olettaa taksan olevan oikein. 167 markalla paketti on ainakin toimitettu perille.  Limitti 10 euroa, myyntihinta 454 euroa. Erittäin harvinainen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huutokaupan ennalta ajatellen jännittävin kohde oli kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella vuodelta 1956. Tämä on aivan huikea kohde. Lähdetään siitä liikenteeseen, että kotimaan lentopakettikortteja tunnetaan ylipäätään käsittääkseni kaksi kappaletta kokonaisina. Se on tässä pelkkä lähtökohta. Mikä tahansa paketti, joka on lähetetty särkyvänä on paljon vaikeampi kuin tavallinen paketti. Kotiinkuljetuksella lähetettyjä paketteja M30 merkeillä tunnetaan alle 20 kappaletta. Tässä on suurin piirtein kaikki kohdallaan mitä kohdallaan voi M30 postihistoriakohteessa olla. Suoraan sanottuna olen ihmeissäni, että kohteen hinta ei tästä korkeammalle noussut, se nimittäin olisi voinut nousta vielä paljonkin korkeammalle. Syynä ei voi olla se, että kaikilla on tämä, sillä tämä on ainoa tunnettu vastaava kohde. Myytävänä oli myös kaksi kotimaan lentopainotuotetta, joiden taksa oli maksettu M30 ja M54 merkkien sekakäytöllä – lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita. Niitä ei joko hoksattu tai niiden päälle ei ymmärretty. Olen viimeisten 10 vuoden aikana nähnyt M30 merkein alle viisi lentopainotuotetta kotimaassa.

Yllä: Viroon lähetetty lentokirje vuonna 1944. Mikäli aito, on kyseessä hieno kohde. Myyntihinta 192 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Pohjoismaihin menneitä maininnan arvoisia lähetyksiä ei tällä kertaa ollut myytävänä. Viroon lentänyt ja takaisin lähetetty lentokirje myytiin 23 eurolla, joka oli mielestäni kohtalaisen edullinen hinta. Viroon lähetetyistä M30 kohteista kiinnostavin oli vuonna 1944 Viroon osoitettu kenttäpostikirje lentona, joka oli myytävänä osastossa ”sota-ajan postia”. Tämän lähetyksen mukana oli pitkä selitys lähettäjästä, joka oli Virolainen vapaaehtoinen, joka sodan jälkeen palattuaan kotimaahansa sai kokea mitä tarkoittaa joutua Neuvostoliiton väkivaltakoneiston uhriksi. Mies kuoli vankilassa pian paluunsa jälkeen. Noh… takaisin kohteeseen. Kohde oli siis lähetetty Turusta vuoden 1944 helmikuussa Tallinnaan, joka tuolloin oli Saksan miehittämänä ja kuului ns. Reichskomissariat Ostlandiin. Mielenkiintoiseksi kohteen tekee se, että se on kenttäpostikirje ja sellaisena se olisi kulkenut ilmaiseksi Suomesta Viroon. Kuorelle on kuitenkin liimattu yhteensä 5,50mk:n edestä M30 merkkejä ja lentolipuke. Mekit on leimattu Turussa ja kuorella on sensuurileima.

Yllä: Lounais-Afrikkaan 16.6.1945 Vöyristä lähetetty lentokirje. M30 5mk Olavinlinna pari ja 2mk keltainen leijonamerkki, yhteensä 12mk. Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Lentänyt Englantiin asti. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g*3) Englantiin (5.3.1945 – 31.3.1946) 7,50mk = 12,00mk. Vaikea sodanjälkeinen lentopostilähetys Kaukomaille. Myyntihinta 166 euroa.

Minua hämäsi tämä Viron kenttäpostikohde suuresti, sillä en käsitä miksi tähän olisi laitettu postimaksu ja miksi on kuviteltu, että se olisi voinut lentona kulkea. Ihmettelin myös käytettyä sensuurileimaa, joka on tyyppiä, jota yleisesti käytettiin talvisodan aikana – mutta tämä pohdinta saattaa olla kuvitelmaa, sillä en ole sodanaikaisen sensuurin asiantuntija. Yleensä vastaavana aikana kulkeneet on sensuroitu pyöreällä sensuurileimalla. Lisäksi pohdin, että mitä tarkoittaa kuoren oikeassa reunassa 2½mk merkin alla oleva lyijykynämerkintä ”3.03.44” ja lisäksi miksi näyttää siltä, että Åbo-leiman kaari katkeaa ja ketjuleiman viivat katkeavat oikean puolimmaisen 2½mk merkin alapuolella… ikään kuin kohdassa olisi merkin mentävä aukko? Käsittääkseni kirjeen takana ei ole mitään merkintöjä, joten varmuutta siitä, että onko kirje koskaan Viroon asti kulkenut ei näin voida saada. En osaa oikein selittää miksi, mutta tässä ei mielestäni kaikki ollut ihan kunnossa. Jos kyseessä on ”aito asia” on kohde aivan huippu ja mahdollisesti siinä tapauksessa ainoita tunnettuja Reichskomissariat Ostlandiin kulkeneita lähetyksiä M30 merkein vuoden 1942 jälkeen. En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään hippasille tämän kohteen osalta. Toivotaan, että tälle kohteelle löytyy ”hyvä selitys” ja ostaja sai hyvän kohteen.

Eurooppaan ja kauemmaksi oli myytävänä pari kiinnostavaa lähetystä, joista kiinnostavin oli Lounais-Afrikkaan lähetyssaarnaajille lähetetty lentokirje. Suomalaisillahan oli ollut jo pitkään lähetystoimintaa nykyisen Namibian alueella ja siellä oli lähetystyöntekijöitä sodankin aikana. Koska alue oli brittiläisessä komennossa oli posti käytännössä koko sodan ajan poikki näiltä alueilta Suomeen ja toisin päin. Tällaisista kaukomaiden lähetyksistä olisi aina hyvä saada kuva myös toisesta puolesta, jotta voisi nähdä onko siellä tuloleimaa. Tässä tapauksessa tiedetään, että kuori on mennyt ainakin Etelä-Afrikkaan saakka, sillä oikeassa reunassa on etelä-afrikkalainen sensuuriliuska. Toinen samoille seuduille mennyt lentolähetys vuodelta 1946 myytiin 18 eurolla.

Huh huh… aika pitkä juttu tästä tuli, mutta hyviä kohteita oli tällä kertaa mukana niin monta, että ehkäpä pitkälliseen selitykseen riitti syytä. Mielenkiintoinen huutokauppa ja paljon hyviä kohteita.

 

 

JF55 Järvenpäässä 8.-9.10.2016

By

jf55Järvenpään Filatelistit järjestävät viiden vuoden välein isomman näyttelyn, jossa on tuomarointi ja asian mukainen palkintojen jako, eli siis kyseessä on täysimittainen kotimainen näyttely. Näin tapahtui myös tänä vuonna ja tarkemmin sanottuna tapahtuu vielä tätä kirjoitettaessa, tällä kertaa kerhon 55 vuotisen olemassaolon kunniaksi. On erityisen hienoa, että näyttelyitä järjestetään, sillä se on tapa pitää filateliaa ja keräilyharrastusta yllä korkealla tasolla. Kun yleisöllä on mahdollisuus nähdä toisten kokoelmia syntyy ahaa-elämyksiä ja ymmärrys oman kokoelmankin suhteen paranee. Näin ainakin minulle on käynyt joka kerta, kun olen näyttelyssä käynyt. Lisäksi näyttelyt ovat oiva tapa nähdä keräilijäkolleegoita, vaihtaa kuulumisia ja tutkia myyntipöytiä.

wp_20161008_14_23_26_proYllä: Näyttelysalina toimi Harjulan koulun liikuntasali, jonne tuli kenkien päälle pukea ”muovipussit” jottei lattia likaannu tarpeettomasti. Kehykset olivat sopivalla etäisyydellä toisistaan ja valaistus oli hyvä. Paikalla oli käydessäni muutamia kymmeniä filatelisteja.

Tällä kertaa olin erittäin positiivisesti yllättynyt ja kunnia tästä kuuluu JF:n talkooporukalle, nimittäin näyttely oli hienosti järjestetty ja kokoelmien taso oli mielestäni hyvä. M30-miehenä olin erittäin mielissäni nähdessäni useita hienoja M30 kohteita monessakin kokoelmassa. Mieleen painuvin oli kuitenkin Jorma Lindebladin kokoelma kotimaan lentopostista, joka laittoi minulle suorastaan jauhot suuhun, nimittäin mukana oli sen verran kovia kotimaan lentokohteita. Mielestäni koko näyttelyn timanttisimmat kohteet olivat nimen omaan Lindebladin kokoelmassa, sillä siellä oli näytilla mm. kaksi sodan aikaista (1941-44) kotimaan lentopostilähetystä ja erittäin harvinanen kotimaan lentopakettikortti kotiinkuljetuksella. Sodanaikainen kotimaan lentoposti on erittäin harvinaista ja tätä moni ei ehkäpä tiedä, postin arkistoista paljastuvan tiedon perusteella vain 3kg lentopostia kulki kotimaassa välillä 1941-1944, eli keskimäärin alle kilo per vuosi. Tämä määrä sisältää kaikki mahdollisesti lähetetyt painavammatkin lentolähetykset. En lähde tässä kuvailemaan Jorman kokoelmaa sen enempää, mutta sanonpahan sen, että hyviä kohteita oli mies saanut kerättyä! Muita M30 kohteita esittäneitä olivat mm. Harri Ala-Honkola ja Petsamon filateliaa esitellyt kokoelma, jonka esittäjän nimeä en juuri nyt muista.

wp_20161008_14_22_45_proYllä: Myyntiosastolle oli raivattu tila ilmeisesti koulun ruokasaliin. Paikalla noin kymmenen myyntipöytää.

Ostospuolella oli minun kohdaltani kohtalaisen hiljaista, ostin yhden vuonna 1944 Unkariin menneen lähetyksen PR merkillä ja myin sen jo tapahtuman aikana eteenpäin ”kaverille”, itselleni ostin yhden kohteen, jossa oli jälleen kerran osoitus katajaisen kansan vankkumattomasta tahdosta säästää ja huijata valtion vahingoksi. Kyseessä oli kirje vuodelta 1953, jolle oli postimaksuksi laitettu 2kpl 10p harmaata merkkiä kymmenen markan merkkien tilalle. Vakuttaa siltä, että tämä huijaus oli mennyt postilta ohi, nimittäin lunastusta ei oltu kuorelle laitettu. Ajattelin, että parhaassa tapauksessa merkit olisivat sellupaperia, mutta silmämääräisen tarkastelun perusteella vaikutti siltä, että näin ei ole. Myöhemmin tarkastin lampulla vertaillen ”varmaan tapaukseen” ja kyseessä oli tavallinen lumppupaperi. Joka tapauksessa uusi tulokas osastoon ”kommervenkit”.

jarvenpaaYllä: Tainionkoskelta 135.1953 Helsinkiin lähetetty kirje. Viisi M30 1mk vihreää ja kaksi 10p harmaata, yhteensä 5,20mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.1.1952 – 31.5.1956) 25,00mk. Alitaksa! Yritetty huijata postia käyttämällä 10p merkkejä 10mk merkkien sijaan ja onnistuttu.

Filatelistisen annin lisäksi opin kaksi asiaa Järvenpään reissulta: Ei kannata ajaa Järvenpäähän Tuusulantietä, vaan kannattaa ottaa Lahden moottoritie sekä kannattaa katsoa, että on tarpeeksi polttoainetta autossa, jottei tarvitse pelätä tielle jäämistä. Oppia ikä kaikki.

Stamp Forum 2015

By

WP_20151022_10_07_51_Pro Yllä: Stamp Forum 2015 aluetta Helsingin Messukeskuksessa

Stamp Forum 2015 tai toiselta nimeltään Postimerkkimessut järjestettiin (ja järjestetään yhä tätä kirjoitettaessa) Helsingin Messukeskuksessa 22.-25.10. torstaista sunnuntaihin. Sisäänpääsymaksu oli 16 euroa, onneksi olin onnistunut hankkimaan Filatelistiliiton kautta alennetunhintaisen lipun. Vierailin paikalla torstai aamuna, heti tapahtuman auettua. Messutapahtuma järjestettiin kirjamessujen yhteydessä ja saman katon alla oli myös viini ja ruokamessut, nähtävää siis riitti. Kuten totesin jo Lapoex 2015 kirjoitukseni kohdalla ei yksi päivä kuitenkaan riitä isomman tapahtuman ”perkaamiseen”, itse keskityin vain postimerkkiosastoon ja filatelistien kanssa keskustelemiseen, enkä ehtinyt sen enempää tutustua lihapatoihin tai kirjallisuuteen. Torstaina aamupäivällä huomasin paikalla olevan mm. Zeppelin-keräilijä Niemisen Lappeenrannasta ja Zeppelin-kenttätunnuksia kokoelmallaan esitelleen Ratisen. Paikalla olivat myös Liiton pj. Juvas ja äskettäin Singaporessa kansainvälistä mainetta niittänyt Jukka Mäkipää, jonka mielestäni ”asiallinen” Suomen päälajikokoelma oli esillä. M30 keräilyn ”grand old man” Hannu Kauppi oli myös paikalla – Hannun kanssa keskustelimme maailman menosta, kokoelman rakentamisesta ja pohdimme A4 / A3 lehtien käytöstä kokoelman esittämisessä.

WP_20151022_11_05_26_ProYllä: Näyttelykehyksiä Stamp Forum 2015 tapahtumassa. Kokoelmiin tutustujia oli torstai aamuna aika vähäisesti.

Kehyksiä oli pystytetty messuhallin takaseinälle ja kokoelmia oli näytillä lähes seitsemänkymmentä. Pääosin kokoelmat olivat 1-2 kehyksen kokoisia. M30 kohteita oli näytillä muutamissa kokoelmissa, kiinnostavimpina M30 kohteita sisältäneinä kokoelmina esiintyivät mielestäni Ala-Honkolan kaksi kokoelmaa ja jo edesmenneen Juhani Kerppolan ”On se niin väärin” kokoelma.

Ala-Honkolan postihistorialuokassa esitelty ”Postiyhteys keskeytynyt” ja  lentopostiluokassa esillä ollut ”Kotimaan kirjelentoposti” kumpikin sisälsivät muutamia hienoja M30 lähetyksiä. Kirjelentoposti-kokoelmassa oli mm. 3mk oliivi single kotimaan lentokirjeellä vuodelta 1933 ja pari lentopostikorttia 30-luvulta. Yleisesti voidaan todeta, että 30-luvun lentoposti on vaikeampaa kuin myöhempi, koska lentopostitoiminta oli enemmän alkutekijöissään niin kuljetusten kuin yleisön asiaa kohtaa tunteman ”osaamisen” osalta. Näytillä oli myös hieno 9mk postitalo single-kohde yksin kotimaan lentopostikortilla vuodelta 1948. Ala-Honkola esittelee myös kotimaan lentopainotuotteita, jotka ovat vaikeita. Kokoelmassa on myös näytillä vuodelta 1956 oleva toisen painoluokan lentopainotuote. Kuoreen on kirjoitettu ”arvoton näyte” mutta kyseessä ei kuitenkaan ole tavaranäytteen vaan painotuotteen taksa, sillä tavaranäyte omana lähetyslajinaan oli jo poistunut. Postiyhteys keskeytynyt-kokoelmassa oli näytillä muutama hieno M30 postihistoriakohde. Eestiin 1941 kesällä lähetetty lähetys ei ollut mennyt perille postiyhteyden ollessa keskeytettynä Saksalaisen miehityksen takia, vuonna 1942 postiyhteys Eestiin oli auki liikepostille, mutta yksityisposti ei kulkenut, Ala-Honkola esittelee yksityisen painotuotteen, jonka kulku oli keskeytynyt. Kumpikin näistä on hieno Suomen ja Eestin väliseen sodanaikaiseen postinkulkuun liittyvä kohde. Postiyhteys Suomesta Saksaan katkesi virallisesti 2.9.1944, tähän liittyen oli näytillä postiyhteyden keskeytyksen jälkeen lähetetty lentopostikortti. Sodan jälkeisen postin säännöt kielsivät kuvallisten postikorttien lähettämisen, tällainen ”kielletty” kuvallinen postikortti Belgiaan oli yksi Ala-Honkolan kokoelman M30 helmistä. Näytillä oli myös M30 merkein frankeerattu pakettikortti, jonka kulun tulli oli keskeyttänyt.

Kerppolan ”On se niin väärin” kokoelma oli näytillä viimeistä kertaa. Tässä kokoelmassa Kerppola oli kerännyt näytille pääasiallisesti erilaisia taksavirheitä ja vääriä taksoja postilähetyksillä. Suurin osa kohteista on M30 merkein. Kokoelma on tätä kirjoitettaessa kokonaisuudessaan myynnissä systeemi.net palvelussa.

Lisäys 25.10.2015: Kokoelma meni kaupaksi siitä pyydetyllä 400€:n hinnalla. Postihistoriallisesti kokoelma on mielestäni erittäinkin hauska.

Mielestäni erinomainen asia oli Filatelistiliiton sivuilla oleva tapahtuman ”tuki” ja erityisesti eri kokoelmien listaus ja se, että osa kokoelmista on nähtävänä myös verkossa. Toivottavasti tästä tulee tapa näyttelyihimme, sillä se mahdollistaa kokoelmiin tutustumisen myös myöhemmin. Varsinaisten näyttelyjen kohdalla saattaisi olla asiallista, että kokoelmat tulisivat näkyviin vasta itse tapahtuman jälkeen ja siten, että mukaan on laitettu myös ”tulos” eli kokoelman saama pistemäärä ja mahdollinen mitali – luonnollisesti kokoeman omistajan luvalla. Mielestäni olisi myös hienoa, jos nähtäville saataisiin kokoelman synopsis. Toinen hieno homma oli, että useampi kerho oli yhdistänyt voimansa ja järjestänyt tapahtuman kehykset – kiitos kuuluu näiden kerhojen aktiiveille.

viroYllä: Tallinnasta Eestistä 12.7.1931 Turkuun lähetetty postikortti. Lähetetty ilmeisesti kokonaan ilman postimaksua, ehkäpä jättämällä postilaatikkoon. Leimattu Tallinnassa pyöreällä ”T” leimalla ja kirjoitettu kosmos-kynällä ”25 snt”. Kortille on kynämitätöity 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Taksa: Eestin postin määrittelemä lunastustaksa  25 sentiä – joka on vastannut ilmeisesti Suomessa yhtä markkaa. Samaan aikaan (1.1.1930 – 31.11.1931) postikortin taksa Suomesta Eestiin oli maiden välisen postisopimuksen nojalla 1,00mk, joten tätä taksaa käyttäen olisi lunastus ollut kaksinkertainen postimaksu eli kaksi markkaa – kun Eestin posti oli kuitenkin määritellyt lunastushinnan pääsi vastaanottaja ”puolet vähemmällä”.

Paikalla oli myös muutamia liikkeitä, edustamassa. Myytävänä oli mielestäni aika hyvinkin messualennuksin keräilyn oheistavaraa. Itsekin päädyin ostamaan tarpeistoa. Kävin myös läpi muutamia lähetyslaatikoita ja löysin yhden M30 kohteen Käpylän Merkin laatikoista, joita en ollut koskaan ennen käynyt läpi. Löysin yhden kiinnostavan kohteen, lunastetun Tallinnasta lähetetyn postikortin, josta kuva ja vähän keskustelua yllä.