malli1930.fi

119. Hellman – huutokauppa koronan varjossa

By

Tänään päättyi 119. Hellman huutokauppa Naantalissa. Tarkoituksena oli, että huutokauppa olisi järjestetty normaalina julkisena huutokauppana, mutta korona puuttui peliin ja turvallisuussyistä huutokauppa siirtyi kokonaan nettiin. Oli kuitenkin mahdollista käydä tutustumassa kohteisiin etukäteen Suomen Filateliapalvelun tiloissa Naantalissa ja näin päätin minäkin tehdä. Talven ensimmäiset oireet olivat aamulla ilmassa, kun kävin laittamassa autoni lämmittimen päälle ennen aamupalaa, nimittäin ikkunat olivat jäässä ja ilma viileä, suorastaan kylmä. Teiden pieni liukkaus ei kuitenkaan haitannut matkantekoa ja saavuin Naantaliin ennen aamukymmentä.

Paikalla oli kymmenkunta filatelistia tutkimassa kohteita, kaikki maskit naamallaan ja kädet käsidesillä desinfioituina. Joukossa minullekin tuttuja keräilijöitä ympäri Suomea – mikään näemmä ei voi estää filatelistia pääsemästä kohteen luo! Pienestä näyttöön tulleiden keräilijöiden määrästä johtuen sain kohteita eteeni ennätysvauhtua, eli vielä totuttuakin nopeammin. M30 osastossa oli myytävänä yhteensä viitisentoista kohdetta, eli tarjonta ei sen osalta ollut kovin vahvaa. Huutokaupassa oli toki muitakin M30 kohteita, mutta ne piti löytää muista osastoista.

Erä rosohampaisia ja siirtymiä. Käytännössä kaikkien kuvamerkkien osalta on sanottava, että ne eivät ole siirtymiä. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat.

M30 filateliaa oli tällä kertaa myytävänä hyvin rajoitetusti, kohteita oli vain kolme. Kolmen markan punaisen leijonamerkin lähes loistoleimattu siirtymä myytiin 20 euron pohjillaan, 3mk tummanoliivin merkin numerokuusilo teki kauppansa 60 eurolla ja erä siirtymiä ja rosohammasteita keräsi peräti yli 85 euron edestä kannatusta. On huomattava, että kaikki erässä myydyt siirtymät eivät suinkaan olleet varsinaisia siirtymiä vaan huonosti kohdistettuja merkkejä. Erässä oli kuitenkin hyvä 2½mk punaisen leijonamerkin siirtymä, jopa kahtena kappaleena.

Postihistorian osalta M30 osastossa oli tarjolla kaikenlaista, myös hyviä kohteita. Kotimaan kohteista mielenkiintoinen oli kaksi postiosoitusta, vuosilta 1945 ja 1950 sisältänyt kohde. Sodan jälkeiset postiosoitukset ovat vaikeita ja hyviä kohteita – ostaja sai edullisesti hyvää tavaraa, kun myyntihinta jäi viiteen kymppiin. Toinen kiinnostava kotimaan kohde oli vuonna 1942 Niinisalosta Tampereelle lähetetty kirje, johon oli Tampereella lisätty pikalisän maksuksi merkkejä ja se oli lähetetty eteenpäin Helsinkiin. Tällaiset ”lisien lisäykset” kesken matkan ovat herkullisia juttuja ja tällainen kohde on mielestäni sopiva postihistorialliseen kokoelmaan. Asia ei mennyt keräilijöitä ohi, vaan parin kympin pohjista kohde ponnisti yli kolmen kympin. Olisi hinta voinut korkeammallekin ponnistaa, minun mielestäni – kohde ei ollut kuitenkaan aivan pilipali.

Niinisalosta 24.11.1942 Tampereelle lähetetty kirje, joka on eteenpäin lähetetty Helsinkiin pikana. Maksettu Niinisalossa kotimaan kirjetaksa 3,50mk ja Tampereella kotimaan pikalisä 6,00mk. Hyvä postihistoriallinen kotimaankohde. OIkeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat.

Paras kotimaan taksainen M30 lähetys löytyi kuitenkin kenttä- ja sotilaspostin osastosta, jossa oli myytävänä Insinööritoimisto Ratakseen Saksasta kuriirin toimesta toimitettu kirje, joka oli Helsingissä postitettu eteenpäin Tampereelle. Asiaan kuuluen, kohteessa ei ollut takana lähettäjän osoitetta, eli SS joukoissa palvelevan suomalaisen osoitetta, koska lähettämisen aikaan elokuussa 1941 oli pataljoonan olemassaolo vielä pimennossa pidettävä asia. Tämä harvinainen kuriiripostin lähetys meni kaupaksi 32 eurolla, eli sen hyvyys pysyi salassa samalla tavoin kuin sen SS sisältö oli aikoinaan pysynyt.

Siinä missä kuriiripostilla kulkenut kirje ei saavuttanut kovaa hintaa, teki toinen M30 merkeillä SS-miehelle Saksaan 1941 (myöskin asian virallista paljastamista ennen) lähetetty kirje selvää jälkeä hinnan suhteen – kirjeen hinta nousi 30 euron lähdöstä aina yli 300 euron. Kirjeessä huomattavaa on se, että kun se on lähetetty vuoden 1941 elokuussa oli kotimaan postitaksa 2,75mk. Kirje on osoitettu Saksaan Insinööritoimisto Rataksen kautta, jossa sille leimattiin kenttäpostin leima (Feldpost) ja, josta se jatkoi saksalaisessa kenttäpostissa eteenpäin. Tällainen järjestely oli SS-miesten kirjeille sovittu, eli posti lähetettiin ensin Insinööritoimisto Ratakseen SS-miehen nimellä, joko suljettuna toiseen kuoreen tai siten, että kuorella ilmaistiin miehen osoite Saksassa (Wienissä, Itävaltahan oli vuonna 1938 liittynyt Saksaan). Kuorelle ei merkitty sotilasarvoa tai muuta erityisen paljastavaa, vaikka lienee ollut kohtalaisen vähäisen mielikuvituksenkin avulla mahdollista yhdistää pisteet, jos tiesi suomalaisten lähteneen Saksaan taistelukoulutukseen ja taistelemaan.

Taksa kirjeelle Saksaan (ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille) oli samaan aikaan 3½mk, mikä kirjeelle siis oli laitettu M30 merkein. Lähettäjällä on ilmeisesti ollut epäselvyyttä siitä, että kuinka paljon merkkejä kirjeen perillesaattamiseksi tarvitaan – sehän on itse asiassa Saksaan lähetetty, vaikka kotimaassa vain Helsinkiin asti. Tässä tapauksessa olen sitä mieltä, että tiukka tulkinta siitä, että kohde on väärätaksainen, koska kotimaan taksa olisi riittänyt on liian kapea huomioimaan kaiken sen historian ja tarinan, joka kohdetta ympäröi. Oikea-taksaiseksi kirjettä kuitenkin on vaikea kutsua. On ehkäpä viisainta jättää asia sikseen ja todeta, että vaikuttaa siltä, että sotahistorialliset kohteet ovat kuumaa tavaraa markkinoilla tällä hetkellä.

Kirje Kenttäpostikonttori 1:stä Insinööritoimisto Rataksen kautta SS-miehelle Wieniin. Leimattu Rataksessa ”Fedlpost” ja jatkanut kulkuaan Saksan kenttäpostissa. Kotimaan taksa oli 2,75mk, mutta kirjetaksa Saksaan 3,50mk. Kenttäposti Saksaan oli Suomen ja Saksan välisen kenttäpostisopimuksen mukaan maksutonta, mutta tämä sopimus tuli voimaan vasta 1.4.1943. Taksan osalta jää silti tulkittavaa. Hinta ei kuitenkaan jätä tulkinnanvaraa. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman huutokaupat.

Pohjoismaihin ei tällä kertaa ollut ainuttakaan myytäväää yksittäiskohdetta, mutta Eurooppaan kulkenutta postia edusti muutama kohde. Näistä kiinnostava oli pikapostikortti lentona Saksaan vuodelta 1940. Postikortit, joille on maksettu kirjauksia tai pikalisiä ovat parempia ja yleensä vaikeita kohteita – tämän kohteen hinta nousi 50 euron lähdöstä aina yli 115 euron, eli asia oli keräilijöillä hyvin tiedossa. Toinen maininnan arvoinen kohde oli lentona lähetetty tavaranäyte Sveitsiin. Kohteen ongelma oli se, että siinä olevat leimat eivät aivan suoraan anna vastausta kysymykseen ”milloin kohde on lähetetty?”. M30 1½mk violetin merkin käyttö viittaa jonnekin 1930-luvun puolenvälin tienoille. Mikäli asia on näin, osuisi taksa hyvin toisen painoluokan tavaranäytteelle ja lentolisälle. Lentona lähetetyt ulkomaan tavaranäytteet ovat parempia kohteita ja vaikka päivämäärän kanssa on epäselvyyksiä, ei kyseessä ole aivan turha kohde.

Toisen painoluokan arvoton näyte lentona Schaffhauseniin Sveitsiin. Lähettämisen aika sijoittunee 1930-luvun puoleen väliin, jolloin taksa olisi tavaranäyte (101-150g) ulkomaille (1.12.1931-30.9.1942) 1,50mk + AO lähetyksen (per 50g) lentolisä (30.4.1928-30.9.1942) 4,00mk*3 = 13,50mk. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat.

Kohteen lähtöhinta oli laitettu mielestäni laatuun nähden hiukan korkealle viiteen kymppiin, mutta se kuitenkin tuplasi hintansa. Osasyynä saattoi olla kohdetta entisestään parantava tullin ”hyväksytty” leimaus.

Kauemmaksi mennyttä postia M30 osastossa edusti M30 20mk postitalomerkin singlellä Argentinaan lähetetty kirje, joka myytiin 20 euron pohjalla – pidän tätä edullisena hintana tälle singlelle. Toinen Euroopan ulkopuolelle lähetetty kohde oli Yhdysvaltoihin vuonna 1934 lähetetty 3. painoluokan kirje, joka oli kokeneen oloinen, mutta juuri siksi viehättävä. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat hyviä kohteita postihistorialliseen kokoelmaan, nimittäin jos pitää verrata tavallista ensimmäisen painoluokan kirjettä Yhdysvaltoihin vuodelta 1934 nyt myytyyn 3. painoluokan kirjeeseen on niillä eroa kuin yöllä ja päivällä. Usein unohdetaan, että painavammat kirjeet ovat paljon harvinaisempia ja, että jokaista sataa ensimmäisen painoluokan säilynyttä kirjettä kohti ei välttämättä edes löydy korkeamman painoluokan kirjettä. Ostaja sai hyvä kohteen noin kolmella kympillä.

Kovimman hinnan Euroopan ulkopuolelle lähetetystä M30 kohteesta joutui maksamaan kohteen #205 ostaja. Kohde oli Tove Janssonin lähettämä lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1945 ajalta, jolloin kirjeen perustaksa oli 5mk. Eli sattumalta ns. paremmalta ja aika lyhyeltä taksa-ajalta. Tämä asia ei kuitenkaan selitä 150 euron myyntihintaa, vaan sen salaisuus kätkeytyy tietysti lähettäjän henkilöllisyyteen. Ostajalla taisi nimen omaan olla kaikki muumit laaksossa. Ilman tätä ”merkkihenkilöasiaa” kohteen hinta olisi luultavasti pysytellyt 20 euron tuntumassa.

Myytyjen erien joukossa oli useita M30 keräilijää kiinnostavaa erää. Myytävänä oli sekä pienempiä, että suurempia eriä ja joissakin erissä oli parempiakin kohteita myytävänä. Kaiken kaikkiaan erien hinnat nousivat kohtalaisen korkealle ja osa niistä myytiin mielestäni hyvinkin korkeilla hinnoilla. Mm. ulkomaille menneitä tiedustelulomakkeita sisältäny erä (17kpl) myytiin yli 250 euron hinnalla (lähtö 50€) ja M30 materiaalia sisältänyt useampia kansioita sisältänyt erä yli tuhannella eurolla (lim 400€). Moni erä meni pohjahinnallaan vaikka erissä oli hyviäkin kohteita mukana. Tuntuu siltä, että M30 markkina on yhä aika ohut, jos kohta kiinnostusta M30 keräilyyn on.

On todettava, että huutokaupan myynti oli suomalaisten kohteiden osalta erinomainen – paljon mitään ei jäänyt myymättä. Tiukka myyntiprosentti kertoo mielestäni siitä, että korona-aika antaa keräilijöille hyvän mahdollisuuden (ja jopa tekosyyn) keskittyä keräilyyn ja sitä kautta kokoelmiensa parantamiseen. Ostetaan tekemistä ja odotellaan parempia aikoja, että päästään näyttämään keräilyn tuloksia. Viimeisessä SFEX näyttelyssä oli parasta antia se, että mukana oli useita uusia kokoelmia – toivottavasti saamme myös uusia M30 pohjaisia kokoelmia näytille.

P.S. päivitin tekstiä hieman, huomasin nukutun yön jälkeen kirjoittaneeni ns. epäselvää potaskaa eli kaliumkarbonaattia. Potaskahan on mm. lasin valmistuksessa ja elintarvikkeiden happamuudensäätelyssä käytettävä suola. Nimensä potaska saa suoraan alkuperäisen valmistustapansa perusteella germaanisista kielistä (ruotsi, saksa, englanti) ja tarkoittaa ruukkutuhkaa: pott=ruukku, aska=tuhka. On enää kaksi ja puoli kuukautta Jouluun, jolloin lipeäkala kuuluu monen joulupöytään – hämäläisen ja satakuntalaisen lipeäkalan valmistuksessa on perinteisesti käytetty koivuntuhkasta saatua potaskaa.

Syyskuun lopun huutokauppakvartetti

By

Syyskuun viimeisen kymmenen päivän aikana päättyi neljä huutokauppaa – näistä ensimmäisenä käännetään katse Järvenpään Filateliapalvelun 18. huutokauppaan. Kun tutkin huutokaupan tiedotteita sattui silmiini mielenkiintoinen asia, nimittäin se, että Pirkanmaalla huutokaupan yhteyshenkilönä toimii Hannu Vetola, eli Tampereella lopettavan liikkeen vetohahmo. Tämä on tietysti Tamperelaisille positiivinen asia, siis se, että paikallisestikin löytyy joku, joka ottaa tavaraa myyntiin huutokauppaan. Kyseessä lienee jonkinlainen onnenpotku myös Järvenpään Filateliapalvelun (JF) huutokaupalle, jossa ei muistikuvien mukaan aina ole ollut maksimaalisen kiinnostavaa tarjontaa – ehkäpä se tästä urkenee paremmille uomille…

Filateliapuolella JFn huutokaupassa oli tarjolla lähinnä levy kerrallaan hyväleimaista M30 merkkitavaraa. On mielenkiintoista, kun kokonaisen levyn lähtöhinnaksi lyödään 10 euroa, että levyjä ei oikeastaan mene kaupaksi ja, kun vastaava tavara on myytävänä 10 euron kappalehinnalla, kauppoja syntyy. Kaikki levyillä olleet merkit eivät suinkaan olleet niitä aivan kaikkein helpoimpia… mutta minkäs teet, jos ostajat eivät löydä kohdetta, niin kohde ei mene kaupaksi. Myytävistä filateliakohteista korkeimpaan hintaan nousi 50p/1,25mk päällepainamamerkin numerokuusilopari, joka myytiin kolmella kympillä.

Toisen painoluokan vakuutettu kirje 28.5.1938 Petsamosta Turkuun. 2*10mk Saimaa ja 2*2mk karmiini, yhteensä 24mk. Vakuutuksen määrä 59890mk. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.8.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaus kotimaassa (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk + vakuuttaminen (59000-59999mk) kotimaassa (1.1.1935 – 30.6.1945) 18,00mk = 24,00mk. Korkea vakuutuksen määrä. Oikeudet kuvaan omistaa Järvenpään Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriapuolella JFn huutokaupassa ei tällä kertaa ollut tarjolla kuin viisi kohdetta. Näistä kolme oli kuorieriä ja kaksi yksittäiskohdetta. Yksittäiskohteista myytiin toinen – vakuutettu kuori Petsamosta vuodelta 1938 joka oli vakuutettu lähes 60000 markasta. Kuori herätti kiinnostusta ja sen hinta nousi kymmenen euron limitistä 36 euroon. Muita M30 postihistoriakohteita oli myytävänä mm. lentopostin osastossa, jossa mielenkiintoisimman näköinen kohde oli Argentinaan lentänyt kuori, jonka taksa ikävä kyllä ei ollut oikein. Kiinnostava ostajille oli Petsamoon Helsingistä ensilennolla lentänyt kuori vuodelta 1940, jonka hinta nousi kympin lähdöstä aina 73 euroon saakka. Kuten muistetaan Petsamoon lennettiin lentoja vain muutamana kesänä ja näillä lennoilla kulkeneita kohteita tunnetaan ensilentokuorien lisäksi vain harvoja. Vaikka itse en ensilentoja keräile, lienee tämä hyvä kohde ensilentokeräilijöille.

Toinen päättynyt huutokauppa oli Forssan kerhon pyörittämä Huutokortti huutokauppa, jonka numero oli 23. Tällä kertaa forssalaiset eivät olleet saaneet kanuunoita sisältävää M30 kohdevalikoimaa myyntiin. Filateliakohteita oli kolme, jotka kaikki menivät kaupaksi – loistoja ja kuvamerkkien värejä. Postihistoriakohteita oli myynnissä parisen kymmentä, joista suurin osa vaihtoi omistajaa. Mukana oli useita kenttäpostiin lähetettyjä pakettikortteja, joista mainittakoon siisti 2mk merkillä yksin Konginkankaalta lähetetty. Kyseinen kortti saikin suosiota osakseen ja nousi 20 euron lähdöstä yli viiden kympin.

Kenttäpostipaketti alennetulla taksalla 2.10.1940 Konginkankaalta ilmeisesti sotasairaalaan. M30 2mk karmiini yksin. Taksa: Kenttäpostipaketin (-1kg) alennettu taksa (1.3.1940 – 30.11.1940) 2,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Huutokortti huutokauppa.

Kenttäpostiin lähetetyt paketit, jotka on lähetetty alennetulla taksalla ovat mielenkiintoisia ja kuuluvat postihistoriakokoelmiin juurikin esimerkkeinä vähän erikoisemmista kotimaan pakettitaksoista. Myytyjen korttien osalta oli merkittävää se, että ne oli lähetetty ennen kenttäpostilipukkeiden julkaisemista, aikana, jolloin alennuksen saamiseen ei lipuketta tarvittu.

Muuta M30 kiinnostavaa Huutokortin huutokaupassa oli mm. ehiökorttien joukossa myytävät muutamat M30 ehiökortit – yksi näistä, 6mk taksainen punainen kaksoisehiökortti on vaikea, mutta sen taustapuolesta ei ollut kuvaa ja näin ollen en pystynyt täysipainoisesti asiasta innostumaan. Kortin limitiksi oli laitettu 50 euroa, mikä ei ole vähän. Kukaan muukaan ei kortista innostunut ja tätä kirjoitettaessa se on yhä myymättä.

Abophilin THK 71 päättyi 25.9. ja vaikka Abophil lehden kustantaminen paperisena näillä näkymin loppuu vuoden 2020 loppuun, ei huutokauppa kuitenkaan jää yhdeksi viimeisistä, vaan käsittääkseni jatkuu verkossa. Turkulaiset ovat tehneet ratkaisun, että lehden loppuessa toiminta verkossa kiihtyy ja sitä kautta toivottavasti tarjoaa jäsenille ja tässä tapauksessa myös muille mahdollisuuden tutustua artikkeleihin ja huutokauppaan. Lehden puuhamiehenä vuosikaudet toiminut Juhani Pietilä, joka on myös ehiöpuolen aitouttaja, on tehnyt pitkän päivätyön lehden parissa ja koska halukasta jatkajaa ei ole löytynyt on siirtyminen verkkoon ollut myös pakon sanelemaa. Haluan tässä(kin) kohtaa kiittä Juhania valtavasta panoksesta turkulaiseen filateliaan ja Abophil lehden eteen tehdystä työstä. Mutta… siirrytään huutokauppaan.

M30 asiaa oli omassa osastossaan tarjolla vain viiden kohteen verran. Näistä yksi kohde massaa, kaksi filateliaa ja kaksi postihistoriaa. Kiinnostavin oli ehkäpä 2½mk vihreällä leijonamerkillä lähetetty painotuotelähetys Belgiaan vuodelta 1947. Kyseessä on siis merkin käyttötarkoituksen mukainen ja oikeataksainen lähetys ja Belgia ei ole huonoin kohdemaa. Kuitenkaan kyseessä ei ole erityinen kanuuna ja se selviää myös viiden euron lähtöhinnasta. Kirjoitettaessa tätä en tiedä kohteen loppuhintaa.

Muita M30 kohteita oli tarjolla mm. Sota-ajan postin ja lentopostin osastoissa, joissa oli muutamia kohteita tarjolla. Ei kuitenkaan mitään mainittavaa. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin M30 kohde oli myytävänä osastossa ”muut ehiöt”, jossa oli myytävänä sodan aikainen vuonna 1942 Lembergistä Suomeen lähetetty 1½mk punaisen vastausehiökortin vastausosa 25p lisämerkillä.

Postikortti maksetulla vastauksella, vastausosa lähetettynä Lembergistä 11.8.1942 Suomeen, leimattu asianmukaisesti lähetettäessä Suomessa. M30 1½mk ehiökortti ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 1,75mk. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen postikortin taksa (1.4.1942-31.8.1942) 1,75mk. Mielenkiintoinen kohde. Kuva on kopio Abophilin huutokaupan kuvista.

Kohteessa on paljon hyvää. Taksa on erinomainen – Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen ensimmäisen taksa-ajan postikorttitaksa, joka oli voimassa vain viisi kuukautta. Kortti on Suomeen lähetetty vastausehiökortti Lembergistä, eli vallatun Puolan ja Ukrainan alueella toimineesta Kenraalikuvernementista, jonka aluetta Saksa piti rautaisessa otteessaan. Lemberg, nykyiseltä nimeltään Lviv sijaitsee nykyään Ukrainassa noin 70 kilometria Puolan rajalta. Alueena Lembergiä ympäröi Galitsia, joka oli ennen ensimmäistä maailmansotaa osa Itävalta-Unkarin kuninkaallista keisarikuntaa. Ne lukijoista, jotka ovat nähneet Klaus Maria Brandauerin tähdittämän Oscar-patsaan voittaneen elokuvan Oberst Redl (Eversti Redl) voivat todeta Lembergin sijaitsevan juurikin alueella, jolta kyseinen eversti oli syntyisin. Asian vierestä totean, että tämä erinomainen elokuva on suositeltavaa katseltavaa kaikille Itävalta-Unkarin viimeisten aikojen historiasta kiinnostuneille. Palatakseni kohteeseen… se on sensuroitu sekä saksalaisen, että suomalaisen sensuurin toimesta ja siinä on asianmukaisesti myös lähetettäessä tehty leimaus Suomessa. Kuori kuuluu tunnettuun Hornitskyn kirjeenvaihtoon, josta tunnetaan tällä taksalla muutama vastaava kohde ja yhteensä 20-30 kohdetta eri ajoilta vuodesta 1941-1944 nimen omaan Galitsian alueelta Suomeen lähetettynä. Ei ihme, että kohde innosti keräilijöitä – sen hinta nousi 20 euron lähdöstä yli 145 euron.

Huomataan, että yksi kiinnostava kohde voi ”tehdä” huutokaupasta hyvän, näin kävi Abophilin huutokaupassa. Kohdetta huuteli vähintäänkin neljä keräilijää, mikä tietysti on ns. parempi saavutus. Myyjäkään ei voi olla pettynyt, koska sai varmasti markkinahinnan.

Lahden Postimerkkikerhon THK 117. päättyi 26.9. – huutokauppa on jo pidetty yli sata kertaa, mikä tietysti on aikamoinen määrä. Hienoa, että virtaa riittää… Lahden kerho on aktiivinen, vaikka korona tietysti sielläkin aiheuttaa kokouksien osallistumismäärissä suurta ”katoa”. Tämänkertaiseen huutokauppaan oli saatu M30 osastoon noin 45 kohdetta. Näistä noin 30 oli postihistoriaa ja loput filateliaa. Filateliakohteissa oli loistoleimattuja merkkejä eikä paljon muuta, joten ei niistä sen enempää. Postihistoriapuolella myytävänä oli aika tavallista tavaraa, mutta joukossa oli myös joitakin kiinnostavampia kohteita. Kotimaan lähetyksistä mainittakoon mm. 3mk harmaalla M30 leijonamerkillä kulkenut sanomalehtikääre, jonka hinta nousi vitosen pohjista aina 43 euroon saakka – eli aikamoinen nousu. Ulkomaille lähetetyistä kiinnostavimpia olivat vuonna 1941 Yhdysvaltoihin pintapostina lähetetty kirje yksin 3½mk sinisellä merkillä – muistetaan, että pintaposti kulki noihin aikoihin Yhdysvaltoihin Lissabonin kautta laivalla, mutta vain vähän aikaisemmin se oli kulkenut Neuvostoliiton läpi, kulkien laivalla Japaniin ja Japanista edelleen laivalla Yhdysvaltoihin San Pedron satamaan, josta junalla eteenpäin. Reitti alkoi kulkemalla NL:n läpi, sitten Lissabonin kautta, palasi kulkemaan NL:n läpi ja loppusyksystä-syystalvesta 1940 eteenpäin jatkui Lissabonin kautta. Tämä kirje on tätä viimeksimainittua reittiä pitkin kulkenut. Kyseinen kirje sai ”kannatusta” 5½ euron verran, kun lähtö oli viisi euroa, eli ei paljon kiinnostanut, vaikka kyseessä oli pikkuhyvä siksi, koska se edusti reittien vaihtelun tarinaa.

Postikortti Helsingistä 12.7.1937 Eshoween, Etelä-Afrikkaan. M30 2mk karmiini yksin. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk. Oikeudet kuvaan kuuluvat Lahden Postimerkkikerhon HK:lle.

Kiinnostava kohde oli Etelä-Afrikkaan lähetetty postikortti 2mk karmiinilla merkillä vuodelta 1937. Kuten tiedetään 2mk karmiini oli tarkoitettu ulkomaan postikortille ja kyseessä on siis selkeästi parempi kohdemaa tämän merkin tarkoituksenmukaisella käytöllä. Asia ei järisyttävällä tavalla liikuttanut keräilijöitä, koska kortin hinta jäi alle 25 euron. Kyseessä on mielestäni kokoelmakelpoinen taksanmukainen lähetys tälle merkille ja taksalle. Ostaja teki mielestäni hyvät kaupat. Kortti on osoitettu Eshowen kaupunkiin, joka sijaitsee Etelä-Afrikan tasavallan Itä-osassa KwaZulu-Natalin osavaltiossa. Kortissa lukee P.O. KwaMondi, joka viittaa postitoimistoon, joka sijaitsi KwaMondi nimisessä paikassa. Kyseinen KwaMondi oli alunperin 1861 perustetun norjalaisen lähetysaseman nimi, joka oli saanut toimintalupansa zulukuningas Centshwayolta. Perustaja, lähetyssaarnaaja Ommund Oftebro oli saanut zuluilta nimen Mondi ja paikan nimi KwaMondi tarkoittaa käännettynä ”Mondin paikka”. Kortti jatkaa sarjassa ”postia lähetyssaarnaajille Suomesta Afrikkaan”, jota tunnetaan erityisesti suomalaisille lähetysasemille Lounais-Afrikassa. Luonnon ystävälle nykyisessä Eshowessa on nähtävää, paikkakunnalla on nimittäin yksi viidestä Etelä-Afrikan tärkeimmästä metsäalueesta, jolla tavataan mm. kameleontteja ja harvinaisia lintuja.

Syyskuu on tiukka huutokauppakuukausi ja tälläkään kertaa ei huutokauppojen määrä ollut vähäinen. M30 kohteiden taso ja määrä ei ollut kuitenkaan positiivinen yllätys, vaan kaiken kaikkiaan eletään jonkinlaista kuivaa kautta. Toki on ymmärrettävää, että aina ei voi kanuunanlaukauksia kuulua, mutta jos edes nallipyssy pamahtaisi. Nähtäväksi jää miten lokakuu näyttäytyy keräilijälle… sitä siirryn odottelemaan.

Huutokauppasyksy 2020 jatkuu

By

Philabid alustalla käy kuhina, kun huutokauppasyksy on päässyt täyteen vauhtiinsa, auki on yhtä aikaa kuusi huutokauppaa ja lisäksi ainakin Abophilin huutokauppa. Tämä tarkoittaa sitä, että keräilijällä menee aikaa tarjonnan perkaamiseen, jos kohta ensitunnelmat ovatkin sen laatuisia, että mitään isompia ihmeitä ei näköpiiriin ole sattunut. Tämä ei kuitenkaan estä asiasta raportointia ja tarjonnan läpikäyntiä.

Sinettipostin 143. huutokauppa päättyi 14.9. illalla kymmeneltä. Myytävänä oli ”M30 lähetykset” osastossa alle 20 kohdetta, joista yhdeksän meni kaupaksi. Huomasin, että erään M30-kohteen yhteydessä oli jälleen käytössä erheellinen ilmaisu painotuotekohteeseen liittyen, nimittäin Helsingin sisällä kulkeneen painotuotteen kohdeselosteessa luki ”paikallispainotuote”. Asiahan on niin, että paikallispainotuote oli loppunut lähetyslajina jo ennen mallin 1930 käyttöönottoa ja näin olleen paikallisesti lähetetty painotuote mallin merkeillä ei ole paikallispainotuote vaan paikallisesti lähetetty painotuote. Voi kuullostaa hiusten halkomiselta ja akateemiselta pohdiskelulta, mutta todellisuudessa asia on merkittävä, sillä jos kokoelmassaan ilmoittaa asian ”paikalliskirjeenä” niin tuomari huomauttaa ja kyseessä on osoitus omasta ymmärtämättömyydestä. Eli tarkkana taas kerran. Lisäksi on todettava, että ”olisi mukavaa”, jos meklarit eivät päästäisi näitä lapsuksia läpi sormiensa.

Tienhaarasta 19.12.1936 Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje. Vakuutussumma 477mk ja paino 38g. 2*3mk tummanoliivi, 50p vihreä ja 3kpl 10p harmaa, yhteensä 6,80mk. Taksa: Kirje (21-40g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk + vakuutus(-1000mk)(1.1.1935-30.6.1945)0,30mk + vakuutetun lähetyksen lakkaus (1.1.1935 – 31.8.1942) 0,50mk = 6,80mk. Oikeudet kuvaan omistaa SinettiPosti HK.

Tienhaarasta 1936 lähetetty toisen painoluokan vakuutettu kirje oli tällä kertaa myydyistä M30 kohteista kallein, se nousi kuuden euron lähdöstä aina yli 36 euron. Mitään ihmeellistä ei kohteessa ollut, muuta kuin, että se oli Tienhaarasta, eli luovutetulta alueelta lähetetty. Toki se, että kohteesta oli maksettu lakkaus tekee siitä paremman kuin tavallinen vakuutettu kirje ilman lakkausta on ja onhan toinen painoluokka aina parempi kuin ensimmäinen…

Yleisesti ottaen mitään erikoista ei tällä kertaa myytävänä ollut, huomataan kuitenkin 24mk leijonamerkin singlellä lähetetty kirjattu kirje, joka myytiin hiukan alle 9 eurolla ja Ruotsiin lähetetty sensuroitu kirje 8mk violetin merkin singlellä vuodelta 1946, joka meni kaupaksi noin kahdeksalla eurolla. Kun muissakaan osastoissa ei mitään erikoista M30 säpinää ollut tarjolla jäi tämä huutokauppa mallin keräilijän osalta ”välihuutokaupaksi”.

Huutokilpailut jatkuivat 17.9. HTO huutokaupan 51. kattauksella. Kohteita M30 filateliaosastolla oli myytävänä kolmisen kymmentä ja M30 postihistoriaosastolla toiset mokomat. Käytännössä filateliapuoli keskittyi loistoleimaisten merkkien myyntiin kympin pohjilla, kuitenkin siten, että joillakin merkeillä oli pohjaksi laitettu parikin kymppiä. Ylivoimaisesti kovimman huutokilpailun kohteeksi joutui 5p ruskea merkki, jonka leimauksen kerrottiin olevan 2.1.1930 – eli merkin ensipäivä. Merkin hinta lähti käsittämättömään lentoon ja päätyi kympin pohjista aina 230 euroon saakka. Ilmeisesti jollakulla on ylimäääräistä painetta tilillään.

5p ruskea merkki leimattu 2.1.1930 tai 1939. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Oma näkemykseni merkistä on, että leimaus voi kuvan perusteella olla yhtä hyvin 1930 kuin 1939kin – voi olla, että tulee tarve lähettää tämä aitouttajalle, joka viimeistään lausuu oman mielipiteensä mikroskooppitutkimuksen jälkeen. Alla yksinkertaisen kuvankäsittelyohjelman käytön ja suurennoksen tulos – kaikki ruskeat pikselit on muutettu valkoisiksi. ”Nollan” ei pitäisi mielestäni taipua sisäänpäin.

Kuvankäsittelyohjelmalla muutettu ruskeat pikselit valkoisiksi ja vain kuvan musta väri jäänyt näkyviin.

Postihistoriapuolella oli myytävänä, kuten jo todettiin, kolmisenkymmentä kohdetta. Mukana oli muutamia postihistoriallisesti ihan kiinnostavia kohteita. Myytävänä oli kaksi sota-aikaista vakuutettua kirjettä, jotka oli sotasensuuri tarkastanut. Nämä tarkastetut vakuutetut kirjeet ovat kiinnostavia.

Huutokaupan ehkä mielenkiintoisin kommervenkki oli syyskuussa 1943 Saksaan lähetetty kirje, joka oli maksettu 2,75mk violetilla, 50p vihreällä ja 25p ruskealla M30 merkillä, eli yhteensä 3½mk. Lähetys oli siis taksan mukainen ja kuuluu Saksan erikoistaksan piiriin, joka lähettämisaikana oli voimassa. Se mikä tekee kohteesta kiinnostavan on, että syyskuussa 1942 3½mk taksalle tarkoitettu 3½mk oliivi leijonamerkki ei ollut vielä tullut julkaistuksi, se julkaistiin vasta 1.10.1942 ja näin ollen taksan maksamiseksi piti käyttää joko 3½mk sinistä merkkiä, jonka painos oli posteista jo käytännössä loppunut tai rakentaa taksa muilla merkeillä, kuten tässä on tehty. M30 75p oranssi merkki julkaistiin, jotta 2,75mk violetteja M30 merkkejä saataisiin käytettyä mahdollisimman paljon loppuun yhdessä 75p oranssin kanssa (yhdessä nämä tekevät siis 3,50mk) tämä lienee paras tämän yhden kuukauden aikaisen ”väliinputoamisen” kombinaatio. Muutkin kombinaatiot ovat hyviä, kuten tämä myytykin.

Yhden kuukauden mittainen ”väliinputoaja” ennen 3½mk oliivin merkin julkaisua. Saksan ja Suomen välisen postisopimuksen mukainen kirjeen taksa (1.9.1942 – postiyhteyden keskeytys 5.9.1944) 3,50mk. Mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Muuta myytyä olivat mm. 10mk sininen yksin kirjeellä Tsekkoslovakiaan, joka meni kaupaksi kympin pohjalla ja 2½mk vihreä single painotuotekortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1947, joka myytiin viidellätoista eurolla. Tässäkin huutokaupassa oli ”välihuutokaupan” tuntua.

Alkusyksyn satoa

By

Varma merkki syksystä ei ole lintujen muutto Etelään, vaan keräilyhuutokauppojen alkaminen kesän jälkeen. Ensimmäisenä asialla tänä syksynä oli Vaasan kerhon huutokauppa. Tästä huutokaupasta jää jälkipolville kovin vähän kerrottavaa, nimittäin M30 osastossa oli myytävänä vain neljä kohdetta, joista kaikissa oli mielestäni lähtöhinnan kanssa vakavia ongelmia. Myynti jäi M30 osaston osalta odotetusti nollaan.

3mk tummanoliivin numerokuusilot. Huutokaupan kallein M30 kohde. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Seuraavana vuorossa oli Suomen Postimerkkilehden huutokauppa järjestysnumerolla 48. M30 kohteita oli myytävänä tässäkin huutokaupassa kovin vähän, laskin kolmetoista kohdetta ”Käyttösarjat 1930- jälkeen”-osastosta. Mukana oli mm. kakkosladelman 1,25mk/50p keltaisen merkin numerokuusilo parin kympin lähdöllä, joka nousi 48 euroon ja saman merkin postikorttikäyttö kotimaan postitteella, joka sekin meni kaupaksi kolmella kympillä. Korkeimmalle nousi 3mk tummanoliivin merkin numerokuusilokohde, jossa oli kaksi kuusiloa eristä 210 ja 308 ja jonka hinta nousi 70 euron limitistä aina 141 euroon saakka.

Myytävänä olleista postihistoriakohteista kiinnostavin oli mielestäni vuonna 1937 Kreikkaan lentänyt kirje, joka oli ”kokeneen” näköinen, mutta ehjä. Kreikka on ”parempi” kohdemaa. Kohteella oli aikaan tyypillinen taksa, joten harvinaisuudesta ei ole kysymys – myytiin limitiillä 10 euroa.

Tätä kirjoittaessani on ainakin viisi huutokauppaa käynnissä – eli syksy on tosiaankin alkanut, nähtäväksi jää löytyykö näistä auki olevista mitään mielenkiintoista kerrottavaa; toivottavasti kahden ensimmäisen huutokaupan anti ei ole indikatiivinen tämän syksyn kokonaiskuvasta, sillä mielenkiintoisia kohteita on ollut tarjolla harvanlaisesti.

Eräs mielenkiintoinen ja vähän ikävä asia, joka on viimeaikoina nostanut päätään on ollut erilaiset huijaukset – keräilyyn on kautta aikojen liittynyt kaiken maailman filunkia ja muunneltua totuutta. Harmittomin tämän asian ilmenemismuoto on ns. H.C. Andersen-tyyppinen liioiteltu mutta faktoiltaan totuuden mukainen kerronta myytävän kohteen hyvyydestä. Toisessa ääripäässä on ostajan rahalliseen vahingoittamiseen tähtäävä väärentäminen ja tahallinen harhaanjohtaminen. Näiden lisäksi on tietysti ylihinnoittelu ja järjetön ylihinnoittelu, mutta ne eivät ole huijausta sanan siinä merkityksessä kuin valehtelu, sillä vapaassa vaihdantataloudessa ostajalla ja myyjällä on oikeus sopia tuotteen hinta. Siinä missä arvopaperimarkkinassa ajatellaan toimivan tehokkaiden markkinoiden, joissa siis ostaja ja myyjä tietävät kohteen hinnan, eikä ns. hyvien diilien ja riskittömien voittojen eli arbitraasin tekeminen ole mahdollista, on asia täysin eri tavalla keräilymarkkinoilla. Keräilyssä nimittäin vallitsee se wanhan perimätiedon mukainen ”tieto on valttia” tilanne, joka palkitsee ne, jotka jaksavat ”opiskella” aluettaan. Kyseessä on siis asymmetrinen informaatio myyjän ja ostajan välillä, jossa tiedon määrä ratkaisee. Itse pidän tiedolla saatavan edun ajoittaista realisoitumista yhtenä filatelian koukuttavimmista asioista. Löytöjen tekeminen on huumaavaa.

Tietämättömän ”paras ystävä” keräilyssä on aitouttaja, joka on siis Liiton valtuuttama henkilö, joka voi todeta kohteen olevan väärenne tai aito, ja jonka sanaa voidaan pitää siinä määrässä kuin kenenkään ihmisen sanaa voidaan, totuutena tämän aitous-asian suhteen. Toki aitouttajan oman erikoisalan puitteissa. Aitouttaja siis ei ainoastaan totea joidenkin kohteiden olevan aitoja ja antavan niistä aitoutustodistuksen, jossa on tyypillisesti kohteen kuva, kirjallinen kuvaus kohteesta ja aitouttajan allekirjoitus, vaan aitouttajan myös leimaavat väärennettyjä kohteita väärennöksiksi. Vääräksi leimaaminen tarkoittaa siis sitä, että kohteeseen lyödään aitouttajan toimesta leimaus, jossa lukee yleensä englanniksi, ranskaksi tai saksaksi sana ”väärenne” tai ”leimaväärenne”. Lisäksi lyödään usein myös aitouttajan leimaus väärenneleiman viereen, jotta tiedetään kuka kohteen on väärenteeksi todennut.

M30 aitouttaja Hannu Kaupin väärenteeksi ”Falsificat” toteama ja leimaama kohde.

Yllä oleva postikortti joululta 1943 joukkoihin on todellisuudessa väärennös, jonka tarkoituksena on ollut istuttaa 25p vihkomerkkien pari kenttäpostin joulutaksaa mukailevalle painotuotepostikortille. Yritys ei ole mennyt aitouttajalta läpi ja kortti on leimattu väärenteeksi. Väärenneleimat näkyvät selvästi merkkien alapuolella – on syytä tuntea kyseiset merkinnät, että osaa tunnistaa väärenteeksi leimatun kohteen.

Ruotsiin lähetetty lentokohde, leimattu 1.10.1942 – ”aikainen leimaus”… kiinitetään huomio lyijykynämerkintöihin merkin alapuolella.

Kun filunki nuosee uudelle asteelle, yritetään kertaalleen väärenteeksi todettuja kohteita myydä uudelleen aitoina. Tällainen tapaus on osunut myös M30 keräilyyn, nimittäin jokin aika sitten myytiin eräässä huutokaupassa Ruotsiin lähetetty 3½mk / 2,75mk violetin merkin ”aikaisella päiväyksellä” leimattu kohde, joka oli leimattu väärenteeksi. Tuossa vaiheessa väärenneleimaus oli selkeästi näkyvissä ja kohdeteksteissä kyseinen kohde mainittiin aivan oikein väärenteeksi. Filunkia siis tässä ”ensimmäisessä myynnissä” ei ollut – väärenteitä saa myydä siinä missä muitakin kohteita, kunhan kertoo kyseessä olevan väärenteen. Itse asiassa joku saattaa olla jopa innostunut keräilemään väärenteitä.

Leimattu ”Stempel falsch” (leimaväärenne) ja ristiin ”H. Kauppi SF” – eli todettu leimaväärenteeksi. Päälle ”sopivasti” kirjoitettu lyijykynällä.

Kyseinen kohde kuitenkin ilmestyi uudelleen aitouttajan pöydälle sen myöhemmin ostaneen henkilön toimesta. Tällöin kohteelle oli ilmestynyt lyijykynämerkintä, joka ”täysin sattumalta” oli osunut juuri leimaväärennettä osoittavan leimauksen päälle. En osaa kuin ajatella, että tässä on ollut selkeästi mukana ns. huijaustarkoitus, jossa on myyty ”aikaista leimausta” aitona eteenpäin yrittämällä tökerösti peittää väärennöksen osoittava leimaus. Kuten tiedetään, ensipäiviä keräilevät ovat valmiita maksamaan aikaisista leimauksista joskus kovia hintoja ja näin he ovat huijareille ”hyvä kohde” maksuhalukkuutensa takia. En tiedä kuvittelevatko huijarit, että rikos kannattaa, sillä tämäkin tapaus on aikamoisen heikko esitys. Maine menee filatelistipiireissä hyvin nopeasti ja nimitieto leviää – hyvin nopeasti voi käydä niin, että huijari ei saa enää aitoakaan tavaraa kaupaksi.

Toinen viimeaikainen epäilyttävä M30 keräilyyn liittyvä ”tilanne” oli eräs 5mk keltaisen hammastamattoman M30 merkin postitekohteen myynti, jossa kohdetta myytiin ja sille oleva aitoutustodistuskin oli näkyvissä. Kuitenkin vain osittain, sillä koko aitoutustodistuksen alkuperäistä tekstiä näytetty – pois oli jätetty teksti, joka kertoi kohteen kunnosta olennaisia osia. Tällainen tiedon pimittäminen on tietysti myöskin väärin ja on esimerkki ”epäsymmetrisestä” tiedosta, joka osapuolten välillä vallitsee. Jos jätetään pois olennaista tietoa kohteen kunnosta, joka on alun perin näkynyt myös mukana olevasta atestista… pidän tällaista toimintaa petoksellisena; asuntokaupoissa vastaava tiedon panttaaminen myyjän tuntemasta olennaisesta viasta johtaa korvauksiin tai synnyttää oikeuden perua kaupat.

Mitä tästä opimme? Toivottavasti sen, että on syytä pitää silmät auki ja parempien kohteiden tullessa kysymykseen on syytä tutkia kohteet tarkkaan mm. väärenneleimausten havaitsemiseksi.

SFEX-2020 näyttely

By

Koronan tiimoilta on filatelian suuremman mittakaavan julkinen esittäminen saanut suuren kolauksen ja siksi onkin erittäin hienoa, että odotettu SFEX-2020 näyttely Helsingin Kaapelitehtaalla toteutui kertaalleen siirretyssä aikataulussa 15.-16.8.2020. Ehdin jo pelätä, että näyttely jouduttaisiin siirtämään toiseenkin kertaan tai jopa peruuttamaan koronatilanteen uudelleen yltyessä, mutta onneksi näin ei käynyt. Näyttely on tätä kirjoitettaessa vielä avoinna muutamia tunteja ja kuten yllä jo totean, paikkana on Kaapelitehdas Helsingissä. Näyttelypaikka koostuu kahdesta käytännössä suorakaiteen muotoisesta näyttelytilasta, ja yhdesta kauppialle ja muille ständeille varatusta aula-tilasta. Kehyksiä tilaan oli mahdutettu kokonaiset 526 ja rapiat päälle ja niiden asettelu oli kohtalaisen tiheää, mutta mielestäni kuitenkin riittävän väljää. Valaistus oli ”takareunan” osalta kohtalaisen himmeää, mutta tarkasti tihrustamalla näki tarvittavan. Sijaintinsa puolesta paikka oli erinomainen, koska pääsy näyttelypaikalle on helppoa ja mikä mukavinta parkkipaikkoja on viikonloppuisin ilmaiseksi saatavilla aivan vieressä – tämä ei suinkaan Helsingissä ole itsestään selvyys. Näyttelystä ja sen järjestelystä vastaavat Suomen Filatelistiseura, Postihistoriallinen yhdistys ja Korson filatelistit – Filatelistiliitto on toki myös mukana järjestelyissä mm. verkkosivujensa kautta, jolla näyttelyn kokoelmia on esillä.

Kauppiaita paikalla oli vain muutamia, korona oli pelottanut mm. ruotsalaiset kauppiaat pois ja ehkäpä aiheuttanut sen, että myös kauppiaiden odotukset osallistujamäärän suhteen eivät olleet ilmaistuna korkeimmassa duurissa. Tämä myöskin tarkoitti sitä, että kaikenlainen ostelu oli hiukan tavallista rajoittuneempaa. Kun lauantaina aamulla heti tilaisuuden avautumisen aikoihin olin paikalla oli sisällä vain kourallinen kävijöitä, mutta nopeasti, kymmeneen mennessä, paikalla oli jo kymmeniä ihmisiä ja lähtiessäni arvioni mukaan hiukan alle sata henkeä.

Asiaa M30 näkökulmasta katsellen täytyy todeta, että paikalla oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Ensimmäisenä tulevat mieleen M30 postihistoriaa esitelleet kaksi kokoelmaa: Harri Ala-Honkolan ”Käyttösarja 1930 postihistoriallisia kohteita” ja Carl Appelbergin ”Definite series II Model/30”. Ala-Honkola oli ensimmäistä kertaa esittänyt kokoelman Jyväskylässä KESFILA-näyttelyssä 2018 ja Appelbergin osalta oli kyseessä jo useampaan kertaan esitellyn kokoelman osallistuminen. Kumpikin kokoelma oli mielestäni parantanut aiemmasta – Ala-Honkola oli saanut mukaan hyviä uusia kohteita mm. keskeytyneen postiyhteyden aikaisen kirjeen Latviaan vuodelta 1942, aiemmin puuttuneen kansainvälisen postiosoituksen ja muutamia hyviä kotimaan lähetyksiä. Appelbergin kokoelma oli käännetty Englanniksi – sehän oli ollut mukana Ruotsissa RPS:n kerhonäyttelyssä, mikä arvatenkin edellytti kielen vaihtoa. Käytännössä kokoelma oli laitettu uusiksi esitystapansa osalta. Huomasin myös muutamia uusia kohteita.

Harri Ala-Honkola ja hänen kokoelmansa ”Käyttösarja 1930 postihistoriallisia kohteita”.

Huomasin, että Ala-Honkolan Liiton sivuilla näkvillä oleva kokoelma ei ollut aivan täsmälleen sama kuin mikä oli Kaapelitehtaalla näytillä, sillä muutamia kohtia oli korjattu. Mm. maininta arvonlisverotoimiston lähettämästä saantitodistuksellisesta kirjeestä, jossa oli maininta ”ainoa tunnettu” oli poistettu – hyvä niin, sillä vastaavia tunnetaan (jopa samoilla merkeillä) muutamia ja näyttelyssäkin oli vastaava eräässä toisessa kokoelmassa näytillä. Yksi asia mikä minua jäi mietityttämään oli kokoelmassa esitelty kirjattu ulkomaan paketti vuodelta 1931 , jonka taksa mielestäni ei ollut oikein – en saa itse taksaa vieläkään osumaan, vaikka asiasta Harrin kanssa keskustelimme. Appelbergin kokoelmaa ei ole nähtävissä sähköisessä muodossa.

Isokokoisten kohteiden esittäminen on A4 sivuilla haastavaa ja tämä tulee Harrin kokoelmassa esille, nimittäin tiedustelulomakkeiden esittäminen siten, että esitys pysyisi ilmavana on vaikeaa – tämä mielestäni oli johtanut siihen, että kokoelman lopussa esitys hieman ”hajosi”, koska sivuille oli laitettu yksinkertaisesti liikaa tavaraa. Poisvalinta on postihistorian esittämisessä yksi vaikeimmista asioista, mutta mikäli se epäonnistuu voi lopputulos olla pahimillaan epäselvää katseltavaa. Tämän vei äärimmäisyyteen jo edesmennyt Jorma Lindeblad, joka esitti mm. kotimaan lentopostikokoelmassaan vain yhden kohteen per sivu. Tämä on ehkä liioittelua, mutta selkeää se on – jonkinlainen kompromissi siis lienee paras, varsinkin silloin, kun kohteiden koko on A4 lehdille suuri. Oli miten oli, Ala-Honkolan kokoelma on erinomainen esitys M30 postihistoriasta, jos kohta siinä, kuten lähes kaikissa kokoelmissa, on vielä parantamisen varaa.

Katsoessani läpi Appelbergin kokoelmaa osui silmääni Bulgariaan lähetetty sodan aikainen postikortti, jota esitetään harvinaisena. Kyseinen postikortti on lähetetty aikana, jolloin Bulgaria kuului Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, eli kortti on ns. erikoistaksainen. Kortilla on lentolipuke ja Wienin sensuurimerkintä. Se mikä kortissa on pielessä on, että siitä selvästi puuttuu postimerkki, nimittäin 4mk postitalo merkin vieressä on mielestäni tyhjä aukko, jonka päällä pitäisi vähintäänkin olla leimojen väriä, jos siinä ei koskaan merkkiä ole ollut. Kun ei ole, on ollut merkki. Ja tämä onkin aivan järkeenkäypää, sillä ilman 2mk merkkiä, kortti olisi väärätaksainen, muistammehan, että lentolisä ei sisältynyt erikoistaksaan vaan Bulgariaan se oli 4mk postikortilta. Postikortin taksa oli 2mk ja näin ollen kortilla tulisi olla 6mk merkkejä. Kohdeselosteessa erikseen mainitaan ”correct postage” mikä tietysti on näin olleen väärin. Sama kohde oli näytillä jo aiemmin mm. Tampereella – lieneekö mennyt tuomareilta ohi tai onko tarkoituksella jätetty mukaan…. oikea taksaisena kyseessä olisikin erittäin kova kohde.

Bulgariaan 1944 kulkenut postikortti, merkki irronnut, jos johtuen taksa väärin.

Ala-Honkolan kokoelma sai 89 pistettä ja kultamitalin, Appelberg tällä kertaa 80 ja ison vermeilin – M30 oli siis vahvasti ja tuloksekkaasti esillä myös erikoiskokoelmien voimin! Tulosluettelossa näytettiin muistini mukaan ensimmäistä kertaa kaikkien arvosteluperusteiden pisteet erikseen – asia joka mielestäni oli aivan mahtava juttu! Avoimmuus lisää uskottavuutta, jos kohta se lisää myös spekulaatioita – ja niitähän filatelistipiireissä riittää!

M30 mielenkiintoista oli toki myös monessa muussa kokoelmassa. Tällä kertaa en tyrinyt ja jättänyt näkemättä Jouko Kaartisen kokoelman M30 käsitteleviä osia – Joukohan on eturivin ”erikoisuuksien” eli hammaste- ja painantaerikoisuuksien keräilijämme. Nähtävillä on seitsemällä sivulla useita erilaisia M30 näyttäviäkin hammastesiirtymiä, hammastamattomia merkkejä ja lisäpainaman siirtymiä. M30 osalta Hannu Kaupilla on vieläkin täydellisempi kokoelma näitä erikoisuuksia, mutta Kaartisella on laaja kattaus M30 osalta tarjolla. Myös tuomarit arvostivat Kaartisen kokoelmaa ja antoivat sille 90p ja suuren kultamitalin. Kokoelma on myös nähtävillä Liiton sivuilla.

Huomasin M17 kokoelmista kaksi samanlaista Majuri Linkalle lähetettyä M17 viimeisen päivän kirjattua kirjettä M17/M30 sekakäytöllä ja Viron erikoistaksalla Tallinnaan. Tällainen kirje (mahdollisesti toinen näistä) myytiin Hellmanin huutokaupassa jokin aika sitten. Muistan kohteen hyvin, koska se kiinnosti minuakin taksansa sekä M30 merkin käytön vuoksi. Totean tässä kohtaa ainoastaan, että kohteet ovat varmasti kulkeneita, sillä niissä on Tallinnan tuloleimaus. Toinen mielenkiintoinen juttu, jonka huomasin oli eräässä kokoelmassa käytetty maininta siitä, että 1945 julkaistu juhlaehiö ei olisi ollut nimellisarvollaan 3,50mk käypäinen postitukseen – tämä asia ei pidä paikkaansa, vaan kyseinen ehiö oli nimellisarvonsa osalta käypäinen ja näin ollen nimellisarvo pitäisi ottaa mukaan, kun taksaa lasketaan. Jeffrey Stone esitti nimen omaan näiden ehiöiden erilaisia käyttöjä muistaakseni viimeksi Tampereella.

Ehiökuoren nimellisarvo tulee ottaa mukaan taksan laskentaan.

Muitakin M30 kiinnostavia kohteita oli tietysti näytteillä – en lähde niitä sen enempää tässä avaamaan, mutta mm. hyviä sekapostitteita M17 kanssa huomasin useita ja lisäksi kaikenlaisia erikoiskokoelmissa olevia hyviä kohteita, jotka tietysti oli ajateltu erityisesti kyseisten kokoemien tarpeiden mukaan, mutta olivat myös M30 keräilijälle mieluista katseltavaa. Kaiken kaikkiaan M30 asiasta kiinnostuneelle oli paljon nähtävää.

Muuten on todettava, että näyttelyssä oli nähtävänä aivan parasta kermaa suomalaisesta tämän hetken filateliasta – erityisesti jäi mieleeni Jussi Murtosaaren M1875 kokoelma, jonka esitys ja materiaali olivat parasta mahdollista, mitä kyseisestä merkkimallista lienee koskaan nähty. Mestariluokassa oli Markku Koivuniemen kotkamerkkikokoelma parhaassa ”formussaan” ja kaunista katseltavaa. Moni kotiseutufilateliakokoelma oli parantanut ja Virtasen ”Presidents of Finland” alkaa olla jo aikamoisen hyvä. Mielestäni parasta hyvissä kokoelmissa on se, että niitä lueskelemalla oppii uutta ja oppii ymmärtämään mikä on hyvää ja harvinaista.

Arvostelusta, eli tuomarien antamista pisteistä en sano mitään muuta kuin, että silloin kun mukana on super-kovia kokoelmia, joiden pisteet menevät yli 90 pisteen on tendenssi usein ollut, että heikommat saavat ”henkistä vetoapua” ja usein käy pisteissä pieni inflaatio – mutta kuten kaikissa arvostelulajeissa, kauneus on katsojan silmässä, siksi en oikein osaa enkä halua arvostella arvostelijoita, vaan kiitän jälleen sekä tuomareita, että erityisesti järjestäjiä näyttelyn tekemisestä mahdolliseksi ja osallistujia heidän meille muille tarjoamastaan mukavasta mahdollisuudesta tutustua filatelian ihmeelliseen maailmaan.

Matkailu avartaa ja kesä kuivattaa

By

Jostakin syystä olen kokenut alkaneen kesän filateelisesti kuivakkana, lieneekö omat tunnetilani kysymyksessä vai mahtavatkohan muutkin pohtia saman suuntaisia ajatuksia? Joka tapauksessa hiljaiselta on tuntunut ja hiljaista on ollut. Matkailu ja siihen liittyvä sattuma kuitenkin toi kesääni pientä filateliaan liittyvää virikettä.

Perheen kanssa nimittäin tulee usein kesäisin käytyä kotimaan retkellä ja tällä kertaa se suuntautui Savoon – Mikkelin kautta Kuopioon. Matkalla tyypillisesti pysähdellään kiinostavissa kohteissa ja käydään tutustumassa mm. museoihin. Mikkelissä kävimme katsomassa Jalkaväkimuseota, jonka kokoelmat käyvät läpi Suomen itsenäisyyden ajan jalkaväen toimintaa käytännössä Lapin Sodan loppuun saakka. Näytillä on erilaista kevyempää sotakalustoa, mutta myös ilmeisesti ainoa punaisten käyttämä tykki, joka oli Varkaudessa rakennettu ja valkoisille menetettiin.

Jalkaväkimuseossa Mikkelissä näytillä oleva kenttäpostilaatikko tai pahvikuorinen kenttäpostilähetys.

Museon siinä osassa näyttelyä, jossa kuvattiin suomalaisten SS-miesten tarinaa oli näytillä myös ”kenttäpostilaatikko”, eli pahvikuorinen pientä pakettia muistuttava kenttäpostilähetys. En ollut sellaista ennen nähnyt – mikäli oikein ymmärrän, ei kyseinen lähetys ole kulkenut juuri suomalaiselle SS-miehelle. Kaiken kaikkiaan Jalkaväkimuseo on mielenkiintoinen kohde ja erityisesti siitä teki mielenkiintoisen se, että satuimme paikalle sopivasti tunnin mittaiseen museoesittelyyn, jonka hyvällä ammattitaidolla hoiti museo-opas.

Mikkelista matkamme jatkui Kuopion suuntaan ja matkalla päätimme pysähtyä Juvalla ja tutustua Juvan museoon. Yllätyksekseni siellä oli näytillä Blenheim pommikoneita käsittelevä pieni näyttely, jossa kuvattiin sitä tosiasiaa, että Englantilaiset pommarit, jotka talvisodassa tulivat suomalaisten avuksi laskeutuivat läheisen järven jäälle ja operoivat sodan aikana käsittääkseni Juvalta käsin rintaman apuna. Sota-aikaa oli edustamassa myös Juvan postimerkkeilijöiden muutaman kehyksen näyttely, joka sisälsi merkkien lisäksi myös sota-ajan postihistoriaa.

Kuvia Juvan museosta – näytillä oli muun ohella postimerkkejä ja postilähetyksiä sodan ajalta.

Näytteillä oli myös muutama M30 kohde, kuten odottaa saattaa – mm. vuoden 1940 Olympialaisten viestillisiä leimoja ja sotasensuuria kuvattiin. Keräilijänalku pääsi tutustumaan merkkeihin, joita hänen omastakin kansiostaan löytyy. Minulle jäi Juvasta sellainen kuva, että paikkakunta on kokoansa aktiivisemman oloinen ja tätä kuvastaa se, että keskustassa on käynnissä suurehko rakennusprojekti. Suomi näyttää kesällä kauniilta – sateesta huolimatta.

Australialainen Abacus Auctions piti vast´ikää päättyneen on-line huutokauppansa viikonloppuna. Yleensä en seuraa kaukomaiden huutokauppoja ja niissä myytäviä kohteita kovinkaan tarkasti, mutta ehkäpä juuri muuten hiljainen filateliatilanne sai minut tarkistamaan mitä Australiassa on myytävänä. Tällä kertaa myytävien joukosta löytyi yksi kiinnostava kohde – aikainen lentokirje Australiaan vuodelta 1932.

5.10.1932 Helsingistä Sydneyhin Australiaan lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavinlinna ja 3mk Oliivi, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 4,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) vyöhyke 6 (20.3.1932 – 20.6.1933) 7,00mk = 18,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Abacus Auctions.
Kuoren takana oli tyypillinen Tukholman kauttakulkuleima 8.10.1932 ja Saksan puolelta junaleima sekä Berlinin leima 7.10.1932. Kuori on leimattu Thanuskodissa Intiassa 24.10.1932 ja saapumisleiman mukaan saapunut Australiaan, mutta leiman päiväys on epäselvä. Oikeudet kuvaan omistaa Abacus Auctions.

Lähtöhinnaksi oli laitettu 75 Australian dollaria eli noin viisi kymppiä. Sinänsä hinta on linjassa sen kanssa, että kohde on kohtalaisen aikainen ”kaukomaihin” lähetetty lentokirje Suomesta. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä aikaisia lentokirjeitä 30-luvun alusta ”ei ole ihan kamalasti näkynyt”, mikä tekee niistä aina kiinnostavia kohteita. Viimeinen näkemäni havainto, joka tässä Blogissa on käyty läpi oli Jaavalle 30-luvulla kulkenut kohde. Australian kirjeen hinnaksi muodostui huutokaupassa 140 dollaria ja se matkaa omistajalleen siis noin sadan – sadan kahdenkymmenen euron hinnalla, mikäli Australian ulkopuolelle, niin saapuminen korona-aikana lienee ”korkeemman käessä”.

Odottelen jo kovasti syyskauden alkua ja niitä näyttelyitä, joiden on ilmoitettu toteutuvan. SFEX toivottavasti toteutuu elokuussa ja Lappeenrannan kerhon 90-vuotisnäyttely ilmeisesti toteutetaan lokakuussa. Eli herkkua on tiedossa… kuivasta kesästä huolimatta.

Tampereen Kerhoillan esitys

By

Tampereen Filatelistiseura on yksi maan aktiivisimmista postimerkkikerhoista ja SFn tapaan järjestää on-line kokouksia jäsenilleen, joissa on myös asiaan kuuluvia, eli filateliaa ja postihistoriaa käsitteleviä esityksiä. Olin tietysti iloinen, kun sain kutsun esittää M30 aiheeseen liittyvän vähemmän vakavan esityksen, jossa kävin läpi muutamia kohteita, joissa oli jonkinlainen kommervenkki. Jos kyseinen esitys kiinnostaa, se löytyy tästä alta.

Yksi asia esityksessäni jäi mielestäni pikkuisen epäselväksi, eli siis ”takeltelin” asian kanssa ja tämä oli syyskuun 1942 taksa-asia. Tämä on siis sama juttu, josta mm. Filatelistissa julkaistussa Hannu Kaupin kanssa kirjoittamassani artikkelissa puhutaan, eli siitä, että syyskuussa 1942 Pohjoismaiden (ja Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukaiset) postitaksat nousivat kirjeille ja korteille ja lentotaksat nousivat vasta lokakuun 1942 alusta. Tämä tarkoittaa sitä, että kun voimassa olivat vain kuukauden ajan wanhat lentotaksat ja uudet kirjeen ja postikortin perustaksat, että Pohjoismaihin lähetetty lentokirje ja Pohjoismaihin sekä Saksaan lähetetty lentopostikortti saivat yhden kuukauden pituiset taksa-ajat. Kuukausi on lyhyt aika ja näin olleen on selvää, että näitä kohteita ei kovin montaa tunneta.

Toivottavasti pääsemme Elokuussa katsomaan näyttelyä! Kuulin grillitiedon kokouksessa, että mikäli fyysinen näyttely ei onnistu, järjestetään näyttely ehkäpä virtuaalisena. Eli pääsisimme katsomaan arvosteltavat kokoelmat netin kautta ja tutustumaan niihin siis kuvina. Tämä on kohtalainen korvike sille, että kokoelmiin ei pääse tutustumaan livenä. Se jos mikä olisi fantastista, että jatkossakin kaikki kokoelmat tulisivat esimerkiksi näyttelyn jälkeen digitaalisessa muodossa näytille jonnekin. Uskoakseni se olisi monelle mieleen.

Suomen Filateliapalvelun 118. HK

By

Suomen Filateliapalvelun toukokuun huutokauppa päättyi perjantaina 15.5. – tällä kertaa M30 osastolla oli yhteensä 25 kohdetta myytävänä ja mukana muutamia kiinnostaviakin myytäviä. Kohteita pääsi halutessaan katsomaan Naantaliin ja oli mahdollista saada myös videoitua ”kohteiden esittelyä” pyynnöstä. Itse kävin Filateliapalvelun tiloissa katsomassa kohteita – paikalla oli myös kaksi muuta filatelistia, mm. yksi Kuopion kerhon jäsen.

Filateliapuolella myytävä oli pääasiallisesti ns. pikkuhyviä. Mainittakoon näistä hammastamaton pari 5mk keltaisesta merkistä ja numerokuusilot 1,25/50p päällepainamamerkin kakkosladelman merkeistä. Harvinaisin filateliakohde tässä huutokaupassa oli 2mk punaisen M30 leijonamerkin kokonainen ehdotearkki. Hintataso pysyi kohtalaisen maltillisena, sillä ym. numerokuusilot vaihtoivat omistajaa 41 eurolla (+lisät) ja harvinainen ehdotearkkikin meni kaupaksi lisineen alle kahdella sadalla – sen limitti oli laitettu sataseen.

2mk punaisen leijonamerkin ehdotearkki, alareunassa hyväksyntä allekirjoituksineen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mainittavaa kotimaan ja Pohjoismaihin mennyttä postihistoriaa ei M30 osastossa myytävänä ollutkaan, mutta Eurooppaan mennyttä postia oli tarjolla muutamia kohteita. Mielestäni paras näistä oli kahdella 3mk punaisella leijonamerkillä maksettu postikortti Leningradin kautta Viroon vuodelta 1945. Kortti on myyty lyhyehkön ajan sisällä nyt ainakin kolme kertaa. Tällä kertaa se myytiin 56 euron hinnalla lähdön ollessa 40 euroa. Postiyhteys Neuvostoliittoon sodan jälkeen aukesi jo vuoden 1944 lopussa, mutta säilynyttä postia on kohtalaisen vähän. Myynnissä oli myös 7mk postitalo-merkin singlellä lähetetty lentokirje Englantiin vuodelta 1945, jolla oli 4½mk kirjeen perustaksa – kohde myytiin neljän kympin pohjallaan.

Huutokaupan kiinnostavimmat kohteet olivat kauas lähetettyä postia. Japaniin vuonna 1939 lähetetty postikortti 2mk punaisen merkin singlekäyttönä lähti uudelle omistajalle 20 euron pohjahinnalla. Pidän tätä aikamoisena asiana, sillä Japani on erinomainen kohdemaa ja 2mk punaiselle merkille ulkomaan postikortti on tarkoituksenmukainen lähetyslaji. Kyseessä on mielestäni kokoelmakelpoinen kohde, siitäkin huolimatta, että vastaavia tunnetaan muutamia muitakin. 3mk vihreä yksin painotuotteella Yhdysvaltoihin myytiin 30 eurolla – jälleen siis matala hinta. Oikeataksaiset 3mk vihreän yksittäispostitteet ulkomaan painotuotteilla eivät ole helppoja – joku sai hyvän kohteen edullisesti. Etelä-Afrikkaan lähetetty painotuotepostikortti vuodelta 1947 ja samaan maahan kulkenut lentopakettikortti vuodelta 1954 menivät kumpikin kaupaksi.

Brasiliaan lähetettyjä kirjattuja lentokirjeitä vuodelta 1941. Kummassakin ulkomaan kirjeen perustaksa 3½mk + kirjaus ulkomaille 2½mk sekä viideltä grammalta lentolisä Brasiliaan (27,00mk) – eli yhteensä 33 markkaa. Mielenkiintoisia lähetyksiä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Minuakin kiinnostaneita kohteita olivat sodan aikana Brasiliaan lentona kulkeneet kirjeet, joita oli myytävänä muutamana yksittäiskohteena ja yhtenä kuuden kirjeen eränä. Kuorissa oli kirjaus ja ne olivat hyviä aikansa esimerkkejä. Sodan aikainen posti Etelä-Amerikkaan on parempaa. Mielenkiintoiseksi nämä kohteet teki mm. se, että reittejä lähettää postia Brasiliaan oli kaksi, edullisempi reitti kulki Yhdysvaltain kautta, jolloin kirjeet sensuroitiin tyypillisesti Bermudalla ja nopeampi sekä kalliimpi reitti kulki Atlantin yli Afrikasta suoraan Brasiliaan. Tätä reittiä kulkeneet kohteet eivät ole joutuneet englantilaisten sensuurin tarkastamiksi. Myytävinä olevat kohteet olivat pääasiallisesti suoraan Brasiliaan lentäneitä ja niillä oli merkintä ”Via Brasil”. Toisessa tapauksessa kirjeisiin tuli merkitä ”Via New York”. Merkintä määrittelee oikean taksan, joka kirjeestä tuli maksaa – tämä(kin) selviää uudesta taksakirjasta, jossa on mielestäni ansiokkaasti käsitelty samanaikasesti voimassa olleet useatkin lentotaksat reittien mukaan erikseen. Kyseiset kirjeet olivat hyviä myös siksi, että ne vaikuttivat aidolta firmapostilta, eli ne eivät ole filateelisia tekeleitä. Kirjeiden takana oli Brasilian saapumisleimat. Nämä asiat johtivat siihen, että asiasta perillä olevat keräilijät eivät hellittäneet kohteista pohjahinnoin, vaan kuusi kohdetta käsittänyt kokonaisuus nousi huutorahoineen noin 200 euron hintaan ja yksittäiskohteetkin kukin huutorahoineen yli viiteen kymppiin.

Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään uskomaton M30 revittely, oli mukana useita parempia kohteita ja huomattavaa on se, että hintataso pysyi monen kohteen osalta hyvin alhaisena. Korona varmasti vaikuttaa ja ihmiset pitävät visusti rahoistaan kiinni, toisaalta nyt oli paikka iskeä. Nähtäväksi jää milloin seuraavan kerran saa ostaa postikortin Japaniin kahdella kympillä!

HTO 50

By

HTO:n huutokauppa numerolla 50 päättyi 14.5.2020 illalla kahdeksalta. Tällä kertaa myytävää oli kahteen M30 osastoon kertynyt jonkin verran. Filateliapuolelle vähän yli kymmenen kohdetta ja postihistoriapuolelle enemmän n. 45 kohdetta. Filateliapuolella myytävänä oli pääasiallisesti leimaamatonta merkkimateriaalia ja loistoleimaisia merkkejä. Mainitsen 5mk keltaisen merkin, joka oli myytävänä ja jota luonnehdittiin sanoin ”erittäin värikylläinen”. Kyseessä on siis merkki, jonka painamisen yhteydessä painoväriä on käytetty runsaasti ja näin olleen valkoiseksi tarkoitettu osa merkistä on kutistunut värin tultua levinneeksi tarkoitettua enemmän merkin valkoisiksi tarkoitettuihin osiin. Tällaisia tapauksia tunnetaan jonkin verran nimen omaan noin vuoden 1945 tienoilta ja silloin painettujen merkkien parista. Kyseinen kohde nousi 15 euron pohjista 22 euron hintaan saakka.

Myytävänä ollut ”erittäin värikylläinen” 5mk keltainen leijonamerkki. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

10mk Saimaa kuvamerkin ensimmäisen värin loistoleimainen vuonna 1934 (eli verrattaen myöhään) leimattu kappale myytiin n. 54 eurolla ja 16mk postiauto loisto vuodelta 1947 hintaan yli 116 euroa.

Postihistoriapuolella kotimaan postia oli myytävänä joitakin kohteita. Automaattimerkillä lähetetty postikortti 1mk oranssin merkin singlenä myytiin 25 eurolla ja kaksi postiosoitusta, toinen 2½mk punaisella ja toinen 15mk sinisellä merkeillä vuosilta 1945 ja 1950 myytiin 25 ja 20 euroilla. Kyseiset postiosoitukset ovat kohtalaisen vaikeita, sillä postiosoituskortit piti tuhota ja niitä on jäänyt jäljelle vain kohtalaisen pieni määrä, poislukien 1930 luvun alun kortit, joita tuntuu olevan markkinoilla suuri määrä.

  • Postiosoituskortit M30 leijonamerkkien singlekäyttöinä 1940 ja 1950 luvuilta. Vaikeat. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Pohjoismaihin kulkenutta postia oli myytävänä jonkin verran, mainitsen tässä Tanskaan vuonna 1945 5mk kirjetaksalla kulkeneen kirjeen, joka oli sensuroitu Tanskassa. Kirje myytiin limitillään 20 euroa. Tanskaan oli myös kulkenut vuonna 1940 KP osoitteesta lähetetty kirje, joka oli maksettu 2mk punaisella merkillä – Kenttäpostista ulkomaille lähetetty posti piti maksaa normaalin taksan mukaisesti. Jos lähettäjänä oli esimerkiksi Tanskalaisen sotasairaalan henkilökunta on kohde kiinnostava, en kuitenkaan tiedä oliko heitä lähettämisen aikaan Oulussa.

Saksan erikoistaksaisia kuoria oli myytävänä useampia, kaupaksikin niitä meni, mitään erikoisempaa ei kuitenkaan tällä kertaa… Portugaliin Ruotsin kautta lentona vuonna 1940 kesällä kulkenut kirje oli tullut palautetuksi ja päätynyt Liinahamariin. Se oli kulkenut vastaanottajan perässä, joka oli ammatiltaan merimies. Kirje oli läheytsajankohtansa takia mielenkiintoinen ja varmasti siksi sen myyntihinta nousi yli sataan euroon. Toinen Portugaliin sodan aikana 4½mk pohjataksalla lähetetty lentokirje myytiin 25 euron limitillä. Näiden kohteiden hyvyys ei mielestäni ole niin kaukana toisistaan kuin mitä myyntihintojen perusteella voisi ajatella.

Lentotavaranäytteenä myyty kuori Englantiin vuodelta 1953. Taksa olisi oikein ensimmäisen painoluokan painotuotteelle, joka on kulkenut lentona siten, että paino on ollut 21-40 grammaa. Haiskahtaa minun mielestäni. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Englantiin 1953 lähetetty tavaranäytteenä myyty kuori myytiin 53 eurolla. Itse en kyseisen kuoren tavaranäyte-statukseen uskonut pätkääkään ja jätin sen siksi omaan arvoonsa. Nimittäin kuorelle kirjoitettu teksti tavaranäyte oli kirjoitettu lyijykynällä, kun osoite oli kirjoitettu kuulakärkikynällä. Kun lisäksi muistetaan, että tavaranäytteen taksa loppui vuonna 1948 ja se yhdistettiin painotuotteen taksaan, voidaan pohtia sitä, että miksi joku olisi kirjoittanut kuorelle tavaranäyte. Lisäksi kun katson kuorta on se mielestäni ohutta hataraa paperia, joka ei sovellu minkäänlaisen vähääkään painavamman tavaran tai kulmikkaan tavaran lähettämiseen. Painavamman siksi, että taksa sopisi vain 21-40 grammaisen painotuotteen lentotaksaan. Painotuotteet piti lähettää avonaisessa kuoressa tai kuoressa, jonka pystyi helposti avaamaan, olisiko tavaranäyte säilynyt kuvan kaltaisessa kuoressa tallessa matkan Englantiin… Joku uskoi kuitenkin tarinan ja maksoi yli viisi kymppiä.

Liechtensteiniin lähetetyt kaksi lähetystä eivät menneet pohjillaan kaupaksi, toinen niistä oli hieman suspekti, sillä siinä ei lukenut edes maan nimeä – kyseessä oli 15mk sinisen merkin singlenä lähetetystä kirjeestä, joka ehkä oli aito asia, ehkä ei. Tuntevatko kaikki Vaduzin niin hyvin, että automaattisesti syttyy lamppu päässä sen merkiksi, että kyseessä on Liechtensteinin pääkaupunki… en usko. Toinen kohde sitä vastoin oli aitoa asiaa – 15+3mk taksalla lähetetty postikortti Napapiirileimoin.

30.8.2940 Turusta Long Islandiin, New Yorkiin, Yhdysvaltoihin lähetetty lentopostikortti. 3kpl 2,75mk violettia M30 leijonamerkkiä ja 1:75/1,25mk päällepainamamerkki, yhteensä 10mk. Tukholman kauttakulkuleima ja Suomen sensuuri. Lisäksi laatikkoleima ”Par Service Aerien Trans-Atlantique Europe – Etats-Unis.” eli lentopostilla Antlantin yli. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-31.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä koko matkan lentäen Yhdysvaltoihin (25.5.1939 – 4.3.1945) 8,00mk = 10,00mk. Kohtalaisen vaikea. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Kauemmaksi lähetettyjen osalta mainittakoon, että myytävänä oli yhteensä 10mk taksainen lentopostikortti Yhdysvaltoihin vuodelta 1940. Kortti oli siis lentänyt koko matkan ja on kohtalaisen hyvä kohde. Hinnaksi saatiin tänään 75 euroa, mikä ei ole vähän, mutta vastaavia on myyty vastaavanlaisiin hintoihin aiemminkin. Kalliilta sitävastoin tuntui 25mk sinisen M30 leijonamerkin singlellä Yhdysvaltoihin Hollywoodiin lähetetty ja sieltä palautettu ihailijakirje, joka myytiin 60 eurolla. Vastaavia nimittäin tunnetaan eri aikansa näyttelijöille lähetettyinä useita.

Kaiken kaikkiaan tässä huutokaupassa oli kohtalaisen ”tavallinen” tunnelma, mitään M30 kanuunoita ei ollut tarjolla, joku hyvä kohde ja muutamia pikkuhyviä. Niille, joita postihistoria kiinnostaa, kannattaa tehdä kurkistus kohteeseen 552 sotilaspostin osastossa – kyseessä on ilmeisesti aito Virosta vuonna 1944 Suomeen lähetetty kirje. Aitouden puolesta puhuvat Königsbergin sensuurileima ja sensuuriliuska. Kohde on harvinainen.

M30 tietoisku on-line

By

Suomen Filatelistiseura ei ole mennyt kyykkyyn koronan takia, vaan kerhoillat ovat siirtyneet Internetin ihmeelliseen maailmaan. SFS järjestää maanantaiset tapaamisensa ja kerhohuutokauppansa on-line käyttämällä videoneuvotteluohjelmistoa. Tämä filateelinen digiloikka auttaa kestämään karanteenin tuskaa ja lievittää kerhoiltojen puuttumisen tuomaa harmistusta.

Osallistuin viimeiseen 11.5. pidettyyn kerhoiltaan pitämällä malli 1930 merkeistä tietoiskun tai oikeastaan esitelmän, jossa lyhyesti kävin läpi merkkimallin faktoja ja kasan erilaisia postihistoriakohteita. Ajatuksena Filatelistikerholla oli jatkaa kerhoesitelmiä koronasta huolimatta ja testata, että kiinnostaisiko on-line esitys jäseniä (ja tässä tapauksessa muitakin kiinnostuneita). Toimin ensimmäisenä esitelmöisijänä myös jonkinlaisena koekaniinina. Oma kokemukseni oli positiivinen ja sain kuulla, että esitys oli ainakin tekniikan osalta onnistunut ja sisältökin oli otettu vastaan positiivisesti. Sain kuulla, että kuuntelijoita oli verkon yli 68, mikä mielestäni oli hyvä ”saalis”.

Testailin itsekin esitelmän ohessa, nimittäin sitä, että miten on-line esitelmän taltiointi onnistuisi ja onnistuihan se. Sain tehtyä streamatusta esityksestä videotaltioinnin, josta editoin ylimääräiset pois. Esityksen voi nyt katsoa yllä olevasta upotuksesta kokonaisuudessaan, mikäli se jäi näkemättä ja kiinnostaa tai jos vaikka haluaa nähdä sen uudelleen.

Esityksen asiasisältöön liittyviä kommentteja sain muutamia, yksi hyvä kommentti ja tieto oli se, että esityksessä mainittuun kotimaan kirjeeseen, joka oli lähetetty eteenpäin Unkariin on tuskin liittynyt jälkitaksoitusta, sillä jälkitaksoituksia käytettiin ilmeisesti vain kirjatuille ja vakuutetuille lähetyksille (sekä postiosoituksille ja postiennakoille). Kuitenkin kyseessä on eteenpäin lähetetty kirje, johon on lisätty puuttuva postimaksu – ilmeisesti ”ensimmäisen vastaanottajan” toimesta.

Toinen kommentti tuli M30 merkkien värisävyistä – puhun esityksessä siitä, että mielestäni värisävyt eivät ole M30 merkkien osalta kovin merkittävä asia. M30 merkeillä on muutamissa merkeissä ns. tunnettuja värisävyjä, mm. 8mk violetilla on selkeät kaksi päävärisävyä ja toisaalta 25mk sinisellä merkillä on taivaansininen ja sininen värisävy. Selkeiden värisävyjen osalta olen sitä mieltä, että ne voidaan erottaa, mutta merkkimallin aikana on suuri määrä pieniä värivivahteita mutta niiden merkitys on mielestäni pieni, sillä niiden perusteella ei esim. voida erottaa painoeriä (tilauseriä) samalla tavalla kuin mitä on tapana klassisen Suomen merkkien osalta. Sodan aikaisista painoeristä voi erien sisälläkin olla värieroja ja näin ollen erien ”tunnistaminen” niiden perusteella ei ole mielekästä. M30 osalta on tehokkaampia ja varmempia tapoja erotella merkkejä käytetyn paperin kautta ja leimaamattomien osalta myös liimojen kautta, näin ollen ”arvailu” värien kautta ei ole tarpeellista.