malli1930.fi

Postia Ukrainaan ja Ukrainasta

By

Ukraina on sijainniltaan idän ja lännen välissä, eurooppalaisessa maantieteessä osa keskistä itäistä Itä-Eurooppaa. Siinä missä Lvivin alue on lännempänä kuin Helsinki on Kiova idempänä kuin Lappeenranta ja Luhansk idempänä kuin Moskova ja Suomen itäisin Itä-raja. Tämä kertoo siitä, että Ukraina suuri maa. Se mitkä Ukrainan alueen tarkat rajat ovat, on käsite, joka on vaihdellut vuosisatojen aikana, ukraina on ollut pitkiä aikoja osa muita valtakuntia, viimeksi osa Neuvostoliittoa ja itsenäistyi viimeksi sen hajotessa 1990-luvun alussa. Suuria osia Länsi-Ukrainaa on 1800- ja 1900-luvuilla ollut osa Puolaa ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa Itäosa kuului keisarilliseen Venäjään. Alueella käytettiin näiden maiden merkkejä. Lisäksi Ukrainan alueella käytettiin ja julkaistiin yli 800 erilaista Zemstvo, eli paikallispostimerkkiä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen 1918 tai oikeammin sen aikana Ukrainasta tuli ”oma postimerkkivaltionsa” ja alueelta tunnetaan venäläisille merkeille päällepainettuja kolmikärkiä (eng. trident – latinaksi tridentum, eli tri = kolme; dentum = hammas), jotka ovat Ukrainan symboli. Näitä päällepainamin varusteltuja merkkejä julkaistiin useissa Ukrainan kaupungeissa ja niitä on useita erilaisia – paljon myös väärenteitä esiintyy. Postilähetykset ovat hyviä. Vastaavalla tavalla päällepainettiin myös Itävallan merkeille Ukrainan kolmikärki Länsi-Ukrainan kansantasavallan merkiksi. Ukraina julkaisi 1918 myös viisi omaa merkkiään, joita löytyy hammastamattomina ja hammastettuina. 1919 maaliskuussa Ukrainan neuvostotasavalta perustettiin ja siirryttiin käyttämään Neuvostoliiton merkkejä.

Vaikka Ukraina onkin valtava alue, jolla on kiinnostava historia ja vaikka se on slaavilaisen kulttuurin ja kielen alkukoti, on Ukrainan ja Suomen välinen posti kohtalaisen vähäistä, ainakin M30 aikakaudelta ja oikeastaan muutenkin. Tämä johtuu siitä, että Suomen ja Ukrainan väliset yhteydet ovat olleet ilmeisesti aina suhteellisesti kohtalaisen vähäisiä. Tunnettu posti on yksityishenkilöiden välistä ja firmapostia on vähän – juuri yritysten välisen yhteistyön ja kaupan puute Suomen ja Ukrainan välillä lienee suurin syy sille, että postiakin on ollut vähän. Ukrainalaisia tuotteita lienee tuodun Suomeen välikäsien kautta ja postikin on ollut näille välikäsille osoitettua. Arvelen välikäsien toimineen aikojen kuluessa Saksassa ja Venäjällä. Vuoteen 1917 saakka, on luonnikasta ajatella, että Ukrainan tuotteet ovat kulkeutuneet Suomeen pääasiallisesti Pietarin kautta ja nykyisen Ukrainan eurooppalaisen osan kauppa Saksan kautta.

Vuosien 1919 ja 1941 välillä, aina saksalaisten hyökkäykseen kesäkuun 22. päivä 1941 saakka ja vähän sen jälkeenkin Ukrainassa käytettiin siis Neuvostoliiton merkkejä ja alue oli osa Neuvostoliittoa. Alla näkyvässä kesäkuussa 1941 Harkovaan lähetetyssä kirjatussa kirjeessä lienee käydyn filateliaan liittyvää kirjeenvaihtoa, koska lähettäjä on tunnettu suomalainen filatelisti H.A. Granfelt Kuopiosta. Granfeltilla oli laajaa filateelista vaihtotoimintaa ympäri maailman ja hänen postiaan tunnetaan paljon. On syytä painaa käsiala mieleen. Usein kuulee sanottavan, että Granfeltin posti on tekelepostia, mutta tämä ei ole totta. Moni lähetys on mennyt eksoottisiin paikkoihin, mutta kirjeenvaihto on suureksi osaksi filatelistien välistä tarvepostia. Jos tarkoituksena olisi ollut tuottaa filateelisia tekeleitä, olisivat leimat ehkäpä olleet kauniimpia merkeillä. Tälläkään kuorella eivät leimaukset kovin kauniita ole. Harkovaan kuori on saapunut 19.6.1941, joka oli torstai – saman viikon sunnuntaina pamahti, kun sota alkoi.

Toisen maailmansodan aikana Ukraina oli 1941-1944 osa saksalaista miehitysaluetta. Saksalaiset valloittivat käytännössä koko nykyisen Ukrainan alueen, ennen kuin sotaonni kääntyi. Muistamme, että Suomalaiset SS-Wiking divisioonassa palvelevat miehet taistelivat nimen omaan ukrainassa. Heidän kotiin lähettämäänsä kenttäpostia tunnetaan paljonkin. Myös rintamalle lähetettyä postia Suomesta saksalaiseen kenttäpostiin on säilynyt kohtalaisen runsaasti. Nämäkin ovat osa Ukrainaan liittyvää postihistoriaa.

Saksalaisia merkkejä käytettiin Ukrainan alueella miehitysaikana ja käytössä olivat ”ukraina” päällepainamalla varustetut ”Aatu-merkit” ja niiltä osin kuin nykyinen Ukraina oli liitetty ns. Kenraalikuvernementin alueeseen (Generalgouvernement) käytettiin kenraalikuvernementin hallintoalueen merkkejä. Sodanaikaiset lähetykset alueelta ”ukraina” merkeillä Suomeen ovat harvinaisia, generalgouvernement-lähetykset eivät myöskään ole helppo rasti. Alla näkyvä kirjattu postikortti kenraalikuvernementista Suomeen on lähetetty Drohobyczin kaupungista nykyisen Ukrainan länsi-osasta.

Lembergistä Suomeen lähetetty ehiökortin vastausosa lentona on ensimmäisen Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen taksa-ajalta 1.4.-31.8.1942 – postikortin taksa oli 1,75mk ja postikortin lentomaksu 1mk, taksa on kohtalaisen hyvä. Kaupunki kuului Galizian hallintoalueeeseen. Lemberg on nykyiseltä ja slaavilaiselta nimeltään Lviv. Lviv on kuulunut myös Puolaan ja Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan, ja sen nimi on kaupungin Puolaan kuuluessa ollut Lvov. Kaupunki on suuri, yli 700 tuhatta asukasta.

Kun Saksan sotaonni kääntyi ja Neuvostoliittolaiset joukot lähenivät Berliiniä jyrättiin Ukraina jälleen sodan jaloissa. Alla näkyvä Drohobycziin lähetetty lentopostikortti vuodelta 1944 kuvastaa tilannetta hyvin. Se on lähetetty 31.7.1944 Helsingistä ja Berliinissä on todettu, että osoitepaikkakunta on sotatoimialueella. Kortti on leimattu ”Takaisin, Uusia ohjeita odotetaan” – joka sisällöllisesti tarkoittaa samaa kuin ”postiyhteys keskeytynyt”. Sensuuria on tehty kiivaasti myös kemiallisesti. Takaisin Helsinkiin kortti on saapunut 14.8.1944. Kyseessä on Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen toisen taksa-ajan lähetys.

Sodan jälkeen, Neuvostoliiton aikana käytettiin Ukrainan neuvostotasavallan alueella tietysti Neuvostoliiton merkkejä ja tämän 70 vuoden ajanjakson ajalta postia suomeen tunnetaan jonkin verran. Kirjeenvaihtoa käytiin ja erityisesti kirjeshakin harrastajat ”tekivät siirtoja” Neuvostoliittolaisten pelaajien kanssa. Myös muita yhteyksiä tietysti oli – olihan voimassa YYA sopimus ja ystävyys, yhteistyö ja avunanto voimissaan… lisää ajateltavaa tästä asiasta voi saada katsomalla YLE Areenasta sarjan ”Kylmän Sodan Suomi”, joka on hyvä kokonaisuus ja aikamatka tähän aihepiiriin.

Tyypillinen Neuvostoliittolainen postilähetys Odessasta Järvenpäähän 1989. Odessa on nyky-Ukrainan Eteläosissa Mustan Meren rannalla.

Modernin filatelian suurin postimerkkeihin liittyvä markkinointi tai propagandakokonaisuus on liittynyt sotaa käyvän Ukrainan julkaisemiin ”Käärmesaaren kansainvälisiä käsimerkkejä” kuvaaviin merkkeihin. Merkkejä on käsittääkseni kahta laatua, kotimaan postiin tarkoitettuja ja ulkomaan postiin tarkoitettuja – ulkomaan postin merkeissä on tunnus ”W”. Näitä merkkejä on myyty Ukrainassa ensin posteissa, mutta koska ne ovat saavuttaneet kansainvälisen huomion ja hittistatuksen, myytiin ne nopeasti loppuun. Merkkejä on kuitenkin ollut saatavissa mustassa pörssissä tai siis yksityisillä markkinoilla. Sain ystävieni kautta muutamia merkkejä Ukrainasta Zaporizhiasta, kaupungista, johon venäläiset olivat kohdistaneet sotatoimia. Merkissä Ukrainalainen Käärmesaarella palveleva sotilas näyttää käsimerkkiä venäläiselle sota-alukselle, Venäjän Mustan Meren laivaston lippulaivalle ”Moskva”:lle. Myöhemmin ukrainalaiset upottivat meritorjuntaohjuksella Moskvan.

Postihistoriakeräilijänä arvostan suorastaan enemmän aidosti tarvepostina sodan aikana kulkenutta käyttösarjan merkeillä lähetettyä ukrainalaista kuorta kuin lähetyksen mukana tullutta kuriositeettia, eli tunnetuksi tullutta merkkiparia. Saamme lukea lähetyspaikkakunnasta parhaillaan uutisista, siellä tapellaan lujaa. Tulevaisuudessa tulemme näkemään minkälaisia postiyhteys keskeytynyt leimattuja kohteita Ukrainan sota on aiheuttanut ja kuulemme miten postiyhteydet on sotatoimialueelle järjestetty. Useita Ukrainan kaupunkeja on ollut motissa väestöineen. On todettava, että ukrainalaisten kohtalo koskettaa – en voi täysin ymmärtää sitä kauheutta mitä moni on joutunut ja joutuu kokemaan. Hiljaiseksi vetää.

Tätä kirjoitettaessa tuli Suomen Postimerkkilehden uusi numero, jossa myöskin käydään läpi Ukrainan postihistoriaa. Aihe on ajankohtainen.

Forssan kerhon kesätapahtuma

By

Kahden koronakesän jälkeen oli jälleen vihdoin mahdollista järjestää perinteinen, ainakin vuosituhannen alun vuosista asti järjestetty Forssan kerhon kesätapahtuma Tammelan Opiston mökillä Tammelassa, Pyhäjärven rannalla. Ensimmäiset innokkaat olivat saapuneet paikalle kuulemma jo ennen kolmea, kun aloitusajaksi oli virallisesti ilmoitettu kello kuusi. Ihan tavallista keräilijäpiireissä, kuten tiedämme… Forssalaisittain tarjolla oli leipiä ja juotavaa sekä myöhemmin illalla kahvia ja pullaa sekä makkaroita. Ja tietysti opiston pehmeät tasaiset löylyt tarjoava sauna, josta on mahdollista käydä pulahtamassa Pyhäjärvessä. Kattaus oli siis kaikilta osiltaan vallan mainio. Helsingistä oli saavuttu omalla bussilla.

Vesa Järvistö edustaa pöytänsä takana
Petri Jansson meklaa
Huutokauppaa seurataan

Ohjelmassa oli myös Tero Siston esitelmä ja Petri Janssonin meklaama huutokauppa, arpajaiset sekä myynnissä tietysti kaikenlaista tavaraa, merkittävimmän myyntipöydän ainakin kohteiden lukumäärän osalta oli paikalle tuonut Vesa Järvistö, jolla oli viitisen metriä pöytätilaa ja parikymmentä laatikollista täynnä pääasiassa lähetyksiä. Huutokaupassa oli myytävänä kaikenlaista tavaraa ja korkeasta myyntiprosentista päätellen kohtasivat hinta ja laatu hyvinkin toisensa.

Sää ei tällä kertaa suosinut – kun saavuin paikalle n. klo 18 satoi hiljaksiin ja oli hiukan harmaan näköistä ja pilvistä. Kylmä ei kuitenkaan ollut. Minulla oli hiukan myytäviä mukanani, mutta nopeasti kävi selväksi, että ”ostokset oli osteltu” jo aiemmin – eli myyntiä haluavan pitäisi tulla aikaisin paikalle. Eli koska lintu on aikaiseen paikalla, pitää madonkin olla aikaiseen paikalla… aikainen lintu ei nappaa myöhäistä matoa!

Myöhäinen lintu kuitenkin pystyi nappaamaan muutamia matoja ja lannistumatta omasta ”tilanteestani” keskityin tutkimaan tarjolla olevia kohteita ja muutamia mielenkiintoisia löysinkin – tällä kertaa Vesa Järvistön euron laatikoista, jossa tavara kiertää tehokkaasti ja kohteet olivat minulle kaikki ”ennen näkemättömiä” tai ainakaan laatikoissa loputtomasti kiertäneitä. Vesa kertoi, että kyseinen tavara oli systeemissä kiertänyt kertaalleen ja hänellä sitten laatikkoon jäänyt – nyt laatikot saivat ”huutia” ja kyseessä oli siis jonkinlainen tyhjennys pois uuden tavaran tieltä. Tämä varmasti sopi kaikille osapuolille, koska hinnat olivat kohdallaan. Nostan muutamia löytyneitä kohteita ja katsotaan mikä niissä kiinnosti.

1938 lähetetty M17 ehiökortti 50p M30 lisämerkillä. Lunastukseen mennyt.

Saarisen mallin 1mk ehiö postikortti, jolle oli laitettu 50p M30 merkki ”lisämerkiksi” oli mennyt vuonna 1938 lunastukseen, koska M17 merkkien ja ehiöiden käypäisyys loppui 31.12.1931. Näin ollen kortilla oli postimaksua maksettu vain 50p aikana, jolloin kotimaan postikortin taksa oli 1,25mk. Lunastuksen määrä oli kaksi kertaa puuttuvan postimaksun määrä, eli 2 x 75 penniä. Kyseessä on tietysti ns. ”hyvä yritys” mutta koulupojat Ilmo ja Helge eivät liene lähettäjää kiitelleet, kun taskurahat ovat palaneet karamellien sijaan lunastusmaksuihin.

Laatikosta löytyi myös M30 cinderellaa, eli Kustannusosakeyhtiö Unionin mainoskortti, jonka etupuolelle on painettu jonkinlainen M30 merkin näköinen humpuuki-arvoke. Tällainen erikoisuus piti tietysti kotiuttaa ja ottaa talteen M30 kokoelman oheistuotteeksi. Mielenkiintoista kortissa oli se, että sen saattoi laittaa postilaatikkoon ja lähettää vastaanottajan laskuun kustannusosakeyhtiölle – tämä tarkoittanee sitä, että kustannusosakeyhtiöllä oli postin kanssa sopimus, jossa se lunasti lähetetyt tilauskortit postista ja tällöin käytettiin ns. alennettua vastauslähetysten (sopimus) lunastusmaksua, joka on kiinnostava kuriositeetti lunastusmaksujen määräytymisen kirjossa. Nämä vastauslähetysten sopimuslunastukset maksettiin postimerkeillä, jotka parhaassa tapauksessa mitätöitiin kohteille. Lunastusmaksut olivat siis sovitusti halvempia kuin ”normaali” kaksi kertaa puuttuvan postimaksun määrä ja ne maksettiin kuljetusmaksun maksamisen lisäksi. Voidaan oikeastaan ajatella, että kyseessä oli jonkinlainen palvelumaksu. Nämä maksut eri aikoina selviävät luonnollisesti taksakirjasta.

M30 humpuukia. Firmapostia, jossa M30 ”kaltainen” postiarvokkeen irvikuva.

Kolmas mukaan napattu kohde ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, nimittäin kyseessä on 15.10.1940 Saksaan lähetetty lentokirje. Lähetyksen aikaan postimaksu oli 3½mk ja lentolisämaksu 2mk, joten kirje on oikeataksainen. Se on sensuroitu Suomessa ja Saksassa. Saksassa sensuurin käyttämän kirjeen avaamisen jälkeiseen sulkemiseen käytetyn liuskan lisäksi kuorelle on lyöty ”C” leimaus. Olen kuullut muutamia kertoja keräilijöiden arvelevan tämän tarkoittavan, että lähetys olisi sensuroitu Kölnissä – tämä ajatus johtuu varmasti siitä, että pyöreissä saksalaisissa sensuurileimoissa, joissa on kirjainyhdistelmä ”Ac” tarkoittaa c-kirjain juurkin Kölniä, vastaavasti Ab-leimoissa ”b” tarkoittaa Berliniä. Tässä tällä kirjeellä nähtävässä ”C” leimassa c-kirjain kuitenkaan ei tarkoita Kölniä, eli korjataan tämä käsitys tässä ja nyt. Kirje on sensuroitu Berliinissä ja tämä C-leima on Berliinissä käytetty tarkastajan leima tyyppiä BK1.1 (Landsmannin kirjan mukaan) ja sen käyttöaika on syyskuusta 1940 – tammikuu 1941. Ilmeisesti sitä on käytetty myös tammikuussa 1944.

Lentokirje Saksaan 1940. Suomen sensuuri ja Saksalainen C sensuurileima.

Kirjeellä lentopostilipukkeen alla oleva lyijykynällä kirjoitettu teksti, sekä alhaalla vasemmalla oleva lyijykynämerkintä ovat kumpikin postin tai sensuurin tekemiä.

Saksalaisista siviilipostin sensuurimerkinnöistä kaikkinensa saa tietoa Horst Landsmannin kirjasta ”Die Zensur von Zivilpost in Deutschland im 2. Weltkrieg” jonka toista painosta voi tilata netin kautta, eikä sen hintakaan ole mitenkään järkyttävä (muistaakseni alle 25 euroa + pk). Järkyttävää on vain tietomäärä, joka kirjasta löytyy. Jos haluaa hifistellä, voi kohteista määritellä sensuurimerkinnät kaikkinensa ja huomaa, että esimerkiksi näyttelysivuille saa kirjoittaa aika paljon asiaa jokaisen Saksassa sensuroidun kohteen kohdalle lisää. Suomessa sensuurileima numero 32 oli käytössä Helsingissä.

Nopeasti valitsemalla tulee aina virheitä – jälkikäteen huomasin ostaneeni joitakin väärätaksaisia kohteita, tätä sattuu, kun ei tarkista taksoja taksakirjasta. Näin en kuitenkaan yleensä euron laatikkojen edessä lähde tekemään. Kalliiden kohteiden osalta on välttämätöntä selvittää taksat kunnolla.

Huutokaupassa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Tällä kertaa kuuntelin sitä ”sivukorvalla” ja kun meinasi käydä niin, että käypää rahaa, eli eurokolikoita oltiin myymässä alle nominaaliarvon – päätin osallistua ja ihmeellistä kyllä sain ostaa rahaa alle sen nimellisarvon. Kyseessä on siis deflaatio, kun raha maksaa vähemmän kuin rahan arvon ja samaan aikaan inflaatio kun rahan arvo on laskenut. Kaikkea sitä näkee kun wanhaksi elää. Kun vielä huutokaupassa ei ollut huutorahaa kilisi voitto lyhentämättömänä taskuuni. Mukana ollut poikani pudisteli päätään ja mietti, että olisinko voinut maksaa huutoni huudollani…. mikä tietysti olisi ollut jonkinlainen ennätys varmasti sekin.

SP-Lehden HK 107 ja Liittokokous 2022

By

Aloitetaan päättyneen Suomen Postimerkkilehden huutokaupan 107. asioilla. Tällä kertaa M30 osastolla oli myytävänä parisen kymmentä kohdetta. Merkkipuolella tyypillisen loistoleimatun ja leimaamattoman tavaran lisäksi oli myytävänä 50p vihreän leijonamerkin hammastamaton kahden merkin reunapalapari. Kyseessä on siis käyttöön otettu liimoitettu 50p merkki, joka on jäänyt vahingossa hammastamatta ja toimitettu postitoimistoon. Kyseessä ei ole ns. esittelyarkki, joissa ei ole liimoitusta. Pari meni kaupaksi kympin pohjillaan, mikä ei siitä ollut erityisen kova hinta, koska kohde on kokoelmakelpoinen M30 filateeliseen näyttelykokoelmaan. FORD lävistyksellä tai suojareijitteellä ”käsitelty” 5mk Olavinlinna M30 kuvamerkki myytiin neljällä eurolla, joka ei ollut kallis hinta. Eniten noussut filateliakohde oli 1,25mk M30 leijonamerkin Karjalan puna-mustissa väreissä painettu ehdotemerkki. Ajatuksena lienee ollut pohtia sitä, että voitaisiinko kyseisellä merkillä kerätä rahaa Karjala-projektiin tai ainakin siivittää kansallistunnetta.

1,25mk M30 leijona Karjalan punamustissa väreissä. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

En tiedä tarkalleen milloin tämä merkkiehdote on valmistettu, mutta kyse on tietysti 30-luvun ajatuksesta. Tästä merkistä tunnetaan yksi isompi arkin palanen ja muutamia pienempiä palasia, pääosa merkeistä lienee pareina ja yksittäiskappaleina. En osaa sanoa paljonko näitä painettiin, mutta pienin mahdollinen lukumäärä on kaksi arkkia, eli yksi painoarkki. Eli mahdollisesti vain 200 kappaletta on tätä erikoisuutta olemassa. Kyseessä on siis tosiaankin jonkinlainen erikoisuus, jota voidaan esitellä 1,25mk leijonamerkin yhteydessä. Postitusvoimaa merkillä ei koskaan ole ollut, enkä ole nähnyt tällaista ehdotetta koskaan leiman alla – eikä sellainen löydös mitään oikeasti tarkoittaisikaan, muuta kuin, että joku filatelisti olisi käyttänyt merkkiä kirjeensulkijan ominaisuudessa (kukaanhan ei tahallaan leimauta merkkejä muista syistä….. ). No oli miten oli, merkin ympärillä käytiin jopa pienehkö huutokilpailu ja sen hinta nousi kympin pohjistaan 26 euroon saakka.

Postihistoriapuolella oli myytävänä kymmenkunta kohdetta, joiden joukossa oli ihan kiinnostavankin näköistä tavaraa, eli ei vain ”niputettua M30 tauhkaa” vaan ihan asiallisia lähetyksiä. Tällä kertaa hinnat eivät nousseet. Painotuote 6mk leijonamerkillä Yhdysvaltoihin maksoi vain 5 euroa, mikä oli hyvin edullinen. Painotuotteelle käytetty väri oli vihreä ja käyttötarkoitukseen tarkoitettu merkki siis oikeastaan M30 6mk vihreä leijonamerkki, mutta koska olemassa taksan aikoihin oli myö 6mk oranssi, saattoi sitäkin käyttää. Myyty kuori oli kohtalaisen siisti ja 6mk painotuotetaksa ulkomaille ei ole se kaikkein helpoin. Näin ollen ostaja sai halvalla ihan hyvää. Vuonna 1932 Yhdysvaltoihin lähetetty pakettikortti M30 merkein nousi 30 euron pohjistaan 35 euroon. Kuten joku saattaa muistaa, oli jokin aikaa sitten Filatelisti-lehdessä Hannu Kaupin erinomainen kirjoitus Yhdysvaltain pakettitaksoista, joissa käytiin läpi pakettien taksoja ja huomioitiin se kiinnostava asia, että pakettikortteja käytettiin Yhdysvaltoihin menevissä paketeissa M30 osalta vain vähän aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka paketteja vuosittain lähetettiin jonkin verran, eivät pakettikortit M30 merkein Yhdysvaltoihin ole sittenkään kovin yleisiä. Tämä selvästi oli muistunut mieleen kohteen jättäjälle, joka oli asettanut lähtöhinnan kohtalaisen ylös ja huutajillle, jotka lähtöhinnasta huolimatta huusivat – kohde ei ole huono ja sillä oli myös M30 Saimaa merkin I painoerän vaalean harmaan violetti merkkikin, joka hyvällä lähetyksellä ei ole triviaali.

Kohteen ”takapuoli” leimoineen
Suomesta Nepaliin lähetetty lentokirje

Korkein M30 kohteelle asetettu lähtöhinta oli pistetty Suomesta 1936 Nepaliin lähetetylle lentokirjeelle – 70 euroa. Kohteen selosteessa luki, että lähettäjä oli C. G. E. Mannerheim. Tämä tietysti pitänee paikkaansa, mutta itse kohteelta se ei käy suoraan ilmi. Mannerheim oli tiikerimetsällä Nepalissa ja tästä todisteena on myös tiikerin talja, joka löytyy Lappeenrannan Upseerikerholta vitriinistä kera metsästysvalokuvan, jossa Mannerheim poseeraa paikallisen maharadzan kanssa. Kuori on lähetetty Helsingistä ilmeisesti 12.11.1936 ja se on kulkenut Tukholman kautta 13.11.1936. Tuolloin lennettiin Helsinki – Tukholma päivittäin. Tukholmasta kuori on suurella todennäköisyydellä lähtenyt yöjunalla Etelään, kohti Trelleborgia, josta se on kulkenut lautalla yli Sassnitziin. Tästä kertoo Sassnitz – Berlin junaleima, joka on päivätty 14.11.1936 – juna numero 14. Junayhteys oli nopea ja tyypillinen tapa kuljettaa myös lentopostia. Berliinistä kuori lienee kulkenut eteenpäin junalla Italiaan, josta se on sitten lentänyt eteenpäin reitillä Itään kohti Nepalia. Vuonna 1936 oli maakenttiä käyttävä lentoyhteys verkosto alkanut jo kehittyä ja lentoveneet alkoivat siirtyä pikkuhiljaa historiaan – mutta kuten aina, käytettiin toimivia resursseja niin pitkään kuin mahdollista, koska uudistaminen ennen aikojaan ei ole koskaan ollut (eikä tule koskaan olemaan) kustannustehokasta. Tämän saman edessä olemme, kun mm. vaihdamme autokantaa kiihtyvällä tahdilla kohti sähköisyyttä… lieneekö kukaan oikeasti laskenut asian järjellisyyttä ottaen huomioon kaikki tekijät yhtä aikaa? No joka tapauksessa kuori lensi suurin piirtein reittiä Italia – Ateena – Kairo / Kastelrosso – Palestiina – Irak – Bahrain – Karachi – Bombay. Mumbaista (aiemmin siis Bombay) kuori lienee kulkenut junalla Pohjoiseen, voi olla, että se on reititetty jo Karachistakin junalla eteenpäin. Nepaliin on saavuttu leimojen mukaan 24.11.1936, eli 12 päivää kirje on kulkenut. Tuohon maailman aikaan ja ottaen huomioon Nepalin vielä ehkäpä Suomeakin syrjäisemmän lokaation, ei postin kulku ole ollut hidasta. Tiikerin pään menoksi on siis juonittu nopealla tahdilla. Taksan osalta kuori on kiinnostava, sillä 1930-luvun lentoposti Euroopan ulkopuolelle on hiukan vaikeampaa ja Nepal ei ole yleinen kohdemaa. Ulkomaan kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan, eli 12.11.1936 oli 3½mk per 20 gramma. Lentolisä Nepaliin taksoitettiin (brittiläisen) Intian mukaan – ja oli 15.4.1935 – 14.3.1941 6mk per 5 grammaa. Kun kirjeelle on kirjoitettu ilmeisesti ”10 gr” niin tämä vastaisi 12mk lentolisänä. Kuorella on kuitenkin 21,50mk merkkeinä, joka vastaisi 3*6mk + 3½mk ja tarkoittaisi, että lentolisää on maksettu kolmesta 5g painoerästä eikä kahdesta. Näin ollen ja mikäli 10g on oikein, olisi maksettu 6mk liikaa. Ehkä tämä asia yhdessä korkeahkon lähtöhinnan kanssa karkoitti ostajat ja kuori jäi myymättä.

Virallisesti Nepal on ollut itsenäinen valtio ainakin vuodesta 1768, jolloin gurkhien kuningas Prithvi Narayan Shah yhdisti n. nykyisen Nepalin alueen kuningaskunnaksi. Tämä kuningaskunta taisteli brittiläistä Itä-Intia Yhtiötä vastaan (Intia oli brittien alusmaa ja ”myyty” yhtiöille pyöritettäväksi) 1815-16 sodassa, joka tunnetaan Anglo-Nepalilaisena sotana. Britit eivät tässä kahakassa pärjänneet Nepalilaisille ja maa säilytti itsenäisyytensä, myös gurkhien maine hurjina sotureina syntyi. Nepalilaiset luovuttivat takaisin valtaamansa maat ja tilanne stabiloitui, myöhemmin maata johti aina 1940-luvulle asti brittiläismyönteinen Rana kuningasperhe. Nepalilaiset auttoivat brittejä kukistamaan 1857 intialaiset suuressa kapinassa ja tässä yhteydessä pääsivät brittien suosioon. Nepalilaisia joukkoja, juurikin näitä gurkhia, taisteli brittiläisten rinnalla niin ensimmäisessä kuin toisessakin maailmansodassa ja britit ovat näiden yhteisten verenvuodatusten johdosta jatkuvasti suhtautuneet Nepaliin ja nepalilaisiin positiivisesti. Niille keräilijöille, joita teräaseet kiinnostavat, liittyy gurkhiin erityisesti yksi detalji ja se on ns. kukri-veitsi, joka on siis juurikin näiden gurkha soturien perinteinen ase. Kukri on siis vino- tai käyrä-teräinen pitkä puukko, joka on oikeasti perinteinen Nepalilainen työkalu, eli jonkinlainen vesuri. Siinä missä vesurilla voi katkoa pusikkoa se soveltuu myös ihmisen tappamiseen kohtalaisen hyvin…. Joka tapauksessa kyseinen kirje on siis lähetetty aikana, jolloin Nepalia hallitsi brittiläismyönteinen Rana kuningas, ja siellä hallitsi ilmeisen korruptoitunut ja autokraattinen hallinto, joka väistyi myöhemmin lyhytaikaisen demokratian tieltä. Nykyään Nepal on jonkinlainen federatiivinen tasavalta, jota johtaa presidentti. Tähän on tultu 50-luvulta alkaneen autoritäärisen diktatuurin ja maoistikapinoinnin kautta. Nähtäväksi jää miten maa pärjää jatkossa.

Näiden lisäksi ei huutokaupassa ollut ihmeitä, vaikka M17 puolella jälleen myytiin kalliilla kaukomaiden lähetyksiä ja muutamia muitakin kohteita muiden keräilyalueiden osalta nousi korkeuksiin.

Filatelistiliitto piti liittokokouksensa 23. huhtikuuta Helsingissä. Kokouspaikkana oli rautatieaseman vieressä oleva keskustan Holiday Inn hotelli. Paikkavalinta oli mielestäni oikein mainio, sillä rautatieasemalle pääsee helposti junalla… sen verran täällä Salossakin tajutaan. Tämä siis silmällä pitäen kaukaa tulevia delegaateeja ja jatkokin kannalta korvan taakse laitettavaksi. Paikalle saapuikin kohtalaisen runsas osallistujamäärä. Kokouksessahan käydään läpi edellisen toimintavuoden asiat, niin toimintakertomus kuin ”finanssitkin”, myönnetään vastuuvapaudet, mikäli siihen on aihetta, sekä valitaan erovuoroisten tilalle uudet toimihenkilöt hallitukseen ja muihin Liiton tarpeellisiin tehtäviin. Tärkeimpänä keskustellaan asioista ja pohditaan ja läpikäydään tulevaisuuden tekemistä ja siihen liittyviä asioita, kuten jäsenmaksujen suuruutta ja määräytymisperusteita sekä toiminnan sisältöjä. Myös pitkän aikavälin suunnitelmia käydään läpi. Nämä asiat olivat tälläkin kertaa agendalla. Tärkeimpinä toimintakertomus ja finanssit ja erityisesti tulevaisuus, johon liittyivät keskustelut Filatelisti-lehden tilanteesta ja jatkosta. Kun tiedettiin, että hallituksesta oli myös eronnut yksi ei-erovuoroinen jäsen, oli tarpeellista valita eronneen tilalle myös uusi jäsen. Kiinnosti kuulla myös eroon liittyvistä asioista ja keskustella siitä mikä tilanne hallituksessa oli ja jatkossa tulisi olemaan. Lehden osalta olemme lukeneet päätoimittajan erosta tai erottamisesta, joka tapauksessa siitä, että päätoimittajaa ei tällä hetkellä lehdellä syksyksi 2022 päätettynä vielä ole. Eli kaiken kaikkiaan ihan kiinnostavaa asiaa järjestöfilatelian puitteissa ja puitteista oli kokouksessa tiedossa. Toimin kokouksen puheenjohtajana edustaen Lappeenrannan 1930 perustettua Postimerkkikerhoa.

Finanssien osalta todettakoon, että toimintavuosi 2021 oli Liiton osalta positiivinen, eli käytännössä tehtiin jonkin verran voittoa, noin kuutisen tuhatta euroa. Liiton ”liikevaihto” on noin 85 tonnia, josta 70 tonnia tulee jäsenmaksuina, kymppitonni avustuksina ja noin viisi tonnia sijoitusten tuottoina, käytännössä osinkoina. Liiton sijoitukset, eli 2016 ostetut osakkeet, joiden ostohinta oli tuolloni ollut noin 50 tuhatta euroa (ja jotka sillä summalla ovat näkyvissä Liiton taseessa) ovat ”pullistuneet” eli niiden pörssiarvo on noussut voimakkaasti ollen vuoden vaihteessa 2021/2022 yli 150 tuhatta euroa. Näitä sijoituksia on ollut tekemässä Liiton johdon apuna eräs pitkän linjan filatelisti ja pankkimies Kuopiosta ja hänen sijoitusneuvonsa ovat osuneet siis aivan nappiin. Kun tästä sijoitusten olemassaolosta joitakin vuosia sitten, vuoden 2016 jälkeen, keskusteltiin liittokokouksessa ja niiden olemassaolosta huomautettiin, kun eräät tahot ehdottivat jäsenmaksujen nostoja…. niin samat eräät tahot silloin kokousyleisölle kertoivat, että mitään sijoituksia ei olisi olemassakaan… No nyt viimeistään voitaneen ottaa suomut silmiemme edestä ja todeta näiden eräiden tahojen puhuneen aikoinaan muunneltua totuutta eli ”paskaa” julkisesti kokousyleisölle. Onneksi tuolloin kokouksen puheenjohtajana toiminut Tampereen Filatelistiseuran edustaja pelasi korttinsa siten kuten pelasi ja nämä eräät tahot eivät saaneet tahtoaan läpi. MUTTA tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee… tunnen itsekin piston silmässäni. Tärkeintä on, että Liiton talous ei ole kuralla, vaan tasapainossa.

Toimintavuoden aikana Liitto kehitti verkkosivujaan edelleen ja aloitti pienimuotoista sosiaalisen median läsnäoloa, pääasiallisesti Facebook palvelussa. Tähän käytettiin suhteellisen paljon rahaa ja jopa ostettiin konsulttipalveluita tukemaan tekemistä. Näistä ei sen enempää keskusteltu, mutta asiassa toimineilta (so. Jukka Mäkipää) tiedusteltiin, että paljonko Liiton Facebookissa on seuraajia ja niitä kuulemma on useita satoja. Se täytyy todeta, että Liiton sivuilla on tapahtunut paljon hyvää ja erityisen hienoa on se, että siellä voi tutustua kymmeniin näyttelykokoelmiin kokonaisuudessaan. Tätä on tarkoitus myös jatkaa – siis positiivista kehittämistä. Alun perin suunnitelmissa oli suurempaakin kehittämistä juurikin tämän verkkotoiminnan alalla – oli suunnitelmaa aloittaa uusia palveluita ja ehkäpä tehdä jonkinlaista ”maailmanvalloitustakin”… näitä suunnitelmia, joilla oli jonkinlainen hintalappukin… isohko sellainen, esiteltiin Liittokokousväelle jo lähetetyissä materiaaleissakin. Materiaalit kuitenkin pistettiin ennen kokousta uusiksi ja niiden osalta olivat nämä suurisuuntaisemmat suunnitelmat poistuneet esityslistalta. Lieneekö liittynyt tähän poistumiseen myös liittohallituksen jäsenen Pekka Nuikin, joka lyhyen hallituskautensa aikana lienee jäänyt tuntemattomaksi suurelle osalle Liiton jäsenistöä, erokin… sitä ja hänen alun perin hallitukseen valinnaksi tulemistaan ja hänen eroonsa liittyviin koukeroihin ja tapahtumiin sitoutuvia muitakin asioita pohdittaneen jatkossakin filatelistien piirissä, muutaman konjakin jälkeen. Näistä ei kokouksessa kuitenkaan sen enempää virallisesti puhuttu, ei puheenjohtajan eikä muidenkaan suulla – se kuitenkin kerrottiin ennen kokousta epävirallisesti, että erokirje oli vastaanotettu ja hyväksytty ja virallisessa osuudessa, eli kokouksessa Nuikin tilalle valittiin jäljellä olevan mandaattiperiodin ajaksi Tampereen Filatelistiseuraa edustava Seuran entinen puheenjohtaja Valtonen. Erovuoroiset Liittohallituksen jäsenet valittiin uudelleen hallitukseen. Uudelleen valittiin myös Liittohallituksen puheenjohtaja Petteri Hannula, toiselle kaksivuotiselle kaudelle.

Filatelisti-lehden osalta ehdotti Liittohallitus sitä, että lehti ilmestyisi paperisena jatkossa kuusi kertaa vuodessa, mutta sivumäärä pysyisi samana, eli paksumpi lehti harvemmin. Tämä ehdotus sisältyi hallituksen ehdotukseen toimintasuunnitelmaksi vuosille 2023 ja eteenpäin (pitkän tähtäimen suunnitelma). Toimintasuunnitelmassa hahmoteltiin myös muita muutoksia liittyen verkkosivujen kehittämiseen ja digitaalisen materiaalin lisäämiseen, mm. Filatelisti-lehden digitaalisen etsintä-toiminnon sisältävän arkiston kehittämisen osalta. Liittokokous näki ehdotetut kehittämistoimet hyvinä, kuitenkin siten, että paperilehden ilmestymistaajuuden muutosta eivät kaikki kannattaneet – kokouksessa tehtiinkin vastaehdotus, jossa suunitelmaa ehdotettiin hyväksyttäväksi sillä muutoksella, että lehti ilmestyisi jatkossakin kahdeksan kertaa vuodessa paperisena. Tämä ehdotus sai kannatusta ja asia meni äänestykseen. Paikalla olleista äänistä enemmistö kannati hallituksen esittämää suunnitelmaa muutettuna siten, että Filatelisti-lehti ilmestyisi jatkossakin 8 kertaa vuodessa ja näin päätettiin. Asiasta pystytiin keskustelemaan sivistyneesti ja asiallisesti sekä rakentavasti hyviä, ehkä hiukan asiankin vierestä meneviä, mutta muuten relevantteja kommentteja esittäen ja niiden kautta. Lopputulos ei näin näyttäytynyt dramaatisena tai haavoja aiheuttavana, vaan kahden eri näkökannan väliltä tehtiin päätös äänestyksen perusteella ja sillä sipuli. Merkittävänä näen sen, että hallitus oli pystynyt tuomaan sellaisen ehdotuksen tulevaisuuden linjoista pöydälle, joka voitiin suurimmalta osalta hyväksyä sellaisenaan – tämä kertoo siitä, että suunnitelutyö on ollut onnistunutta… VAIKKA suunitelma viime hetkessä uusiksi pistettiinkin. Syyksi tähän ”viime-hetken vaihtoon” siitä kysyttäessä antoi hallituksen puheenvuoron käyttänyt puheenjohtaja Hannula riskien hallinnan… eli loppusuoralla vielä oli todettu, että laajempi kallis muutos ei ehkä olisikaan ns. ”varma nakki” vaan se sisältäisi riskejä, joita ei aivan kokonaan ehkä ymmärrettykään. En voi tästä olla pahoillani, sillä hallitus minun näkemykseni mukaan teki aivan oikein tehdessään muutoksen ehdotukseensa. Asiasta varmasti opittiin paljon, ainakin näin uskon. Kokouksen aikana ei kuitenkaan tullut selvyyttä siihen, että kuka jatkaa syksyllä 2022 Filatelisti-lehden päätoimittajana. On esitetty toiveita siitä, että nykyinen päätoimittaja voisi yhä jatkaa tehtävässä – tämä ei kuulemma hallituksenkaan kannalta olisi mahdoton ajatus. Toivottavasti asiaan löytyisi harrastuksemme kannalta hyvä ratkaisu – ratkaisu tarkoittaa sitä, että löytyy yhteisymmärrys ja se on usein kompromissi, jossa kaikki ”saavat jotain”, mutta kukaan ei saa kaikkea mitä haluaa… eli kysehän on siitä mitä ihmisen elämä yleensäkin on.

Budjetin osalta mentiin hallituksen ehdotuksen mukaan, mutta jäsenmaksujen osalta tehtiin vastaehdotus. Liiton entinen puheenjohtaja Klaus Juvas, joka toimi delegaattina, teki ehdotuksen, jossa ehdotettiin, että kerhojen maksama jäsenten lukumäärään perustuva jäsenmaksu laskettaisiin kolmesta eurosta yhteen euroon per jäsen. Tämä ehdotus ei saanut tukea ja näin ollen raukesi ilman äänestystä. Henkilökohtaisesti minua hymyilytti sisäänpäin, sillä aiemmin, silloin kun viimeksi nähtiin olevan tarvetta jäsenmaksujen nostolle oli sama mies, eli Juvas, Liiton puheenjohtajana. Tuolloin hänen johtamansa hallitus halusi nostaa jäsenmaksuja nykyisestä (taso oli tuolloin sama kuin nyt ja jo edellä mainitut Liiton osakesijoitukset olivat olemassa) ja nyt hän ehdotti jäsenmaksujen alentamista. Ei näitä aina ole helppoa ymmärtää. Onneksi apteekista saa päänsärkylääkettä tarvittaessa… Eli jäsenmaksut pysyvät samoina.

Liittokokous kesti lähes neljä tuntia, joten keskustelua käytiin paljonkin – tämä on hyvä, sillä asioista pitää saada puhua. Todettakoon tässä, että olisi hienoa, että aktiiviset filatelistit olisivat kaikki Liiton jäseniä, koska Liitto on kerhojen lisäksi tärkein harrastuksemme edustaja maassamme. Näihin tunnelmiin ja Wapun päivän viettoon siirtyen lopetettakoon tämä kirjoitus.

Huutokortti 28.

By

Huutokortti-huutokaupan 28. kierros kierähti loppuunsa tänään illalla, kyseessähän on Forssan kerhon järjestämä huutokauppa, josta edellisessä postauksessakin mainittiin. Tällä kertaa myytävä M30 tavara keskittyi lähinnä kotimaan postiin, eikä isompaa ihmettä myytävänä ollut.

Kenttäpostikortteja alennetuin taksoin, ilman lipuketta oli myytävänä jälleen useita. 20 euron lähtöhinta on näille ihan kiinnostaville kohteille nykymarkkinassa selvästikin liikaa – kymppi olisi ehkä sopivampi lähtöhinta; tämä näkyy siinä, että kauppa ei käy ja kortit jäävät kummittelemaan listoille kerta toisensa jälkeen. Kirjattu kotimaan postikortti, jossa oli peitetty siististi arkistolävisteet, myytiin kympillä. Kirjattuja postikortteja liikkuu silloin tällöin, mutta ne eivät ole yleisiä. Myytävänä ollut kortti tullee nipusta, jossa oli useita samanlaisia kortteja, joissa kaikissa on arkistolävistys.

Kohdenumerolla 238 oli myytävänä 3½mk/2:75mk päällepainamamerkki, jonka kohdeselosteessa luki ”päiväysvirhe”. Päiväysvirhe on kaunis tapa ilmaista, että kyseessä on leimaväärenne, jolla on yritetty saada ensipäiväkeräilijä astumaan miinaan. Tässä tapauksessa on pakko todeta, että koska lähtöhinnaksi oli laitettu neljä euroa, ei meklari eivätkä Forssan kerhon taustavoimat ole tässä tiedottomuudessa seilanneet… vaan on selkeästi laitettu hinta ”kohdalleen” – on kuitenkin tärkeää kirjoittaa kohteeseen, että kyseessä on väärenne. Koska väärenteitäkin kerääviä löytyy, niin kohde menee jopa paremmin kaupaksi! Vastaavista kohteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin ja näitä on ollut myytävänä muissakin huutokaupoissa. Osa kohteista on leimattu väärenteiksi. Asian oikea laita on se, että kyseinen päällepainamamerkki ilmestyi 1.2.1943, jolloin kotimaankirjeen taksa oli 3½mk. Koska on käytetty Helsinki AVION leimaa… on syytä pohtia mitä muita vastaavia huijauksia tuolla leimalla voi olla tehty – eli silmät auki aina ja kaikkialla.

Leimaväärenne, merkki ilmestyi 1.2.1943. Kuva Huutokortti huutokaupoista.

Ehiö-osastolla oli myytävänä muutamia M30 ehiöitä, kaksoiskorttien palautusosia ulkomailta kotimaahan. Ei ihmeellisiä, mutta ihan hyviä aukontäyttäjiä, jos aukkoja jollakulla näiden korttien osalta oli. Myös muilla osastoilla oli siellä täällä M30 kohteita myytävänä. Jos olisi loputtomasti aikaa olisi ehkä mahdollista tehdä löytöjä…

Postihistoriakeräilijälle huomioitavaa oli M63 osastolla, jossa myytävänä oli useita parempia postihistoriakohteita – kirjeitä kaukaisiin kohdemaihin ja muutama hiukan vaikeampi lähetyslaji. Kohteet oli valmiiksi määritelty ja merkkien paperit muun muassa selvitetty. Tämä on tietysti mukavaa ostajan kannalta, sillä se säästää valtavasti työtä – mutta kuitenkin on muistettava, että määritykset täytyy aina tehdä uusiksi, sillä täydellinen luottamus on asia, jonka voi saavuttaa vain itse asiat selvittäessään… ja silloinkin täydellinen on hipsukoissa. Eli vaikka huutokauppaluettelossa lukisi mitä, täytyy pitää silmät auki ja paremmat kohteet tutkia itse kotona kertaalleen kunnolla. Ei ole vain yhden kerran tapahtunut, että kalliilla ostettu määritelty kohde on osoittautunut joksikin aivan muuksi. Ikävintä tämä on silloin, kun tällainen tapaus tapahtuu näyttelyssä, esimerkiksi siten, että näyttelyekspertti huomaa jonkun kalliin kohteen, jolla on ollut tarkoitus nostaa kokoelma ”seuraavalle asteelle” olevankin jotain muuta kuin mitä sen pitäisi olla. Tällaista on tapahtunut ainakin kertaalleen eräässä M17 kokoelmassa, jossa valkoisen paperin 10mk merkki lähetyksellä osoittautui muuksi kuiin valkoisen paperin kympiksi ja vastaavia muitakin tapauksia tunnetaan. Taksavirheet ovat yleisimpiä, mutta väärin määrityksetkään eivät harvinaisia ole. Eli on oltava tarkkana kuin porkkana.

2022 Pääsiäinen Forssassa

By

Perinteisesti Forssan kerho on järjestänyt kaksi keräilytapahtumaa vuosittain, toisen pääsiäisenä ja toisen pyhäinmiesten päivänä, jonka nimi kaiketi nykyään on pyhäin päivä ja populäärikulttuurissa Halloween… eli siinä missä McDonalds eli mäkkäri on puskenut suomalaiseen tietoisuuteen ravitsemusalalla on halloween sivuuttamassa kirkollisen juhlapyhän vastaavasti. Kristillisten pyhimysten ja marttyyrien muistoksi vietetty juhlapäivä on muuttunut naamari päässä juoksemiseksi ja karkkien kerjäämiseksi. Kaikki edistys ei ehkä olekaan edistystä, totean paatoksellisesti ja riskeeraan tulla määritellyksi kalkkikseksi… sana, jonka sisältö ei ehkä aukea niille meistä, jotka eivät ole nähneet aivoista otettua magneettikuvaa – nimittäin aivoissa tosiaan on kalkkisaostumia ja niitä on wanhemmilla ihmisillä enemmän. Tähän totean, että siinä missä vähän kalkkia parantaa maan kasvua, niin se tuskin vähäisessä määrin haittaa aivoissakaan. On aika siirtyä lääketieteellisestä filosofiasta filatelian pariin…

Forssassa siis järjestettiin taas, korona-viruksen aiheuttaman tauon jälkeen keräilytapahtuma – paikkana oli Kuhalankadun kiinteistö, perinteiseen tapaan. Kun hieman ennen kymppiä saavuimme paikalle, oli sali jo täynnä myyntipöytiä ja piha ammuttu täyteen autoja. Myös aivan lähialue oli paikoitettu täyteen. Paikka kuitenkin löytyi helposti. Aikaisimmat linnut olivat metsästämässä matoa kuulemma jo yhdeksän aikoihin. Itse olen aina naurahtanut näitä juttuja, nimittäin harvemmin käy niin, että olen tyhjin käsin mistään lähtenyt ja kauppiaat, jotka tietävät mitä keräilen, tietävät myös, että maksan paremman hinnan hyvästä kohteesta kuin jobbarit, jotka aamutuimaan laukkaavat etsimässä tarjouksia… eli maineen rakentaminen hyvänä ostajana on yhtä tärkeää keräilyssä kuin maineen rakentaminen hyvänä myyjänä.

Paikalla oli viitisentoista myyjää, tällä kertaa ei ruotsalaisia ja yksi paikka oli jäänyt myymättä = yksi kulma oli tyhjänä. Se mikä oli heti selvää, oli se, että monella myyjällä oli päässyt sopivasti kerääntymään ”uutta” tavaraa ja siksi katsottavaa oli tavallista enemmän. Kaukaisimpana vieraana Juhani Kemi oli saapunut Pohjoisesta Forssaan. Hämeenlinnan kerho oli pöydällä mukana, Tampereelta oli useampia myyjiä, Pertti Hurmerinta oli tyypillisine laatikoineen paikalla ja Apollolta oli useampia jäseniä myymässä kortteja. Juhani Pietilä oli paikalla Turusta.

Huomionosoitus ojennetaan toiminnasta Forssalaisen keräilyn hyväksi

Kun tapahtuma oli ollut auki jonkun hetken, pidettiin lyhyt seremonia, jonka anti oli tunnustuksen ojentaminen Olli Saariselle, joka on toiminut Forssassa monella tapaa pitkän aikaa erityisesti korttikeräilyn ”virstanpylväänä” ja Huutokortti-huutokaupan taustavoimana. Onnea Ollille ja kiitos tehdystä työstä. Huutokortti oli tällä kertaa ”fiksu” nimittäin huutokaupalta tuli viesti pari päivää ennen Forssan tapahtumaa siitä, että jos joku haluaisi nähdä jonkun kohteen ”livenä” ennen huutokaupan päättymistä, se olisi mahdollista pyytämällä kohde nähtäväksi keräilytapahtumaan. Itsekin käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja sain nähdä minua kiinnostaneen kohteen ja pääsin tarkastamaan kohteen kunnon.

Kävin itsekin myyjien tiskejä läpi ahkerasti ja tein muutamia löytöjäkin. Näistä esiteltäköön tässä yhteydessä kaksi. Ensimmäinen löytö oli lentokuori Tuusulasta 6.12.1944 Linköpingiin, Ruotsiin. Kuori jatkaa samaa ”linjaa” kuin Turun Kevät – tapahtumasta löytämäni kuori, eli jatkosodan päättymiseen liittyviä erikoisia lentopostin aikoja loppuvuodesta 1944. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin, kuljetti 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana lentopostia vain kaksi kertaa viikossa linjalla Hyvinkää – Turku – Tukholma liikennöinyt ruotsalainen ABA. Aero sai luvan lentää 21.12.1944, mutta aloitti lennot vasta vuoden 1945 puolella. Turun Kevät kirjoituksen yhteydessä esitelty kuori oli kulkenut lokakuussa 1944, jolloin ABA lensi kerran viikossa reitillä Hyvinkää – Tukholma; tämä nyt löytynyt kuori on siis ”erilainen”, koska se on lentänyt eri reittiä, vaikka päämäärä ja lähtökenttä Suomessa ovatkin olleet samat. Lisäksi joulukuussa 1944 on ”varmaa”, että lentoja lensi vain ABA. Rehellisyyden nimissä on todettava, että vuoden 1944 lopun lentokuoret Ruotsiin eivät ole erityisen harvinaisia ja niitä saa hankkia edullisesti. Silti niihin liittyy lentopostihistoriallista kiinnostavuutta, sillä ajat olivat erikoiset, ja tietoa näiden aikojen lentotoiminnasta on tullut yleiseen tietoon vasta Pokelan ja Keturin lentopostikirjan julkistamisen yhteydessä. Näiltä osin herrat (R.I.P.) tekivät suuren palveluksen suomalaiselle postihistorialle.

ABA:n koneella Ruotsiin lentänyt lentokirje. Kirjeen taksa oli 3,50mk ja lentolisä 2mk, yhteensä 5½mk. ABA oli ainoa lentoyhtiö, joka lensi Suomeen 1.11.-31.12.1944 välisenä aikana, reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma.

Sen verran vielä tästä kohteesta, että siinä on paljon asiaa – M30 merkit on leimattu maamme 27. itsenäisyyspäivänä, kuori on sensuurin tarkastama (Sensuurinumero ilmeisesti 99) Turussa ja siis lentänyt Turusta Tukholmaan, ja siinä on kaksi 1944 joulumerkkiä lentolipukkeen lisäksi. Jollakin tavalla kohteessa on paljon hyvää. Mikäs tässä on omaansa kehuessa!

Toinen kohde löytyi saatesanoilla ”Onko mitään uutta?” – ”Ei siellä mitään ole”… ja tästä voidaan päätellä, että kävin keskustelua taas Juhani Pietilän kanssa, jolla on aina jotakin! Kun myyjä on itse kovan luokan keräilijä, jolla on hyvä silmä noukkia ”kuleksimasta” sopivasti tavaraa, on helppoa ymmärtää miksi myytävänä tavaran laatu ja kiinnostavuus ovat usein korkealla.

2mk keltainen yksin postikortilla Saksaan. Taksa: Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukainen postikortin taksa (1.9.1942 – 5.9.1944) 2,00mk. Kortista tekee kiinnostavan sille lyöty ”Lb” sensuurileima.

Juhanilla oli taas mielenkiintoista postihistoriaa mukanaan, korttikansioiden lisäksi. Tällä kertaa löysin Saksaan 1944 lähetetyn postikortin hänen laatikostaan, jolle oli lyöty Berliinin ”Lb” sensuurileima. Tätä sensuuria käytettiin pankki- ja virkapostin sensurointiin, mutta sitä on käytetty ilmeisesti joskus myös tavallisen postin sensurointiin. Ilmeisesti resursseja on jaettu sensuuritoimistossa ja joko leima on liikkunut tai sensuuri ja leima ovat liikkuneet osastolta toiselle tai sensuroitavaa postia on ohjattu osastolta toiselle. No, joka tapauksessa tämän lähetyksen juttu on tuo sensuuri – itse lähetys on tyypillinen ajankohdalleen taksansa ja käytetyn merkin osalta.

Kun kävi vielä silläkin tavalla, että eräs keräilijäkolleega tuli tyytyväiseksi, kun löysin hänelle sopivan paremman kohteen ja päätti tarjota sillileivän ja kaffet, niin oma päiväni saavutti suorastaan ”korkeamman tilan”. En usko, että atomitasolla olin mitenkään erityisessä viritystilassa, mutta hyvä mieli vapautui tyytyväisyytenä. Ennen lähtöä käytiin vielä keskustelua tulevasta Liittokokouksesta muutamien kerhojen edustajien kanssa.

Turun Kevät 2022

By

Turussa on kevät! Ainakin filatelisteilla. Lumisateesta asiaa ei voi päätellä, joten kevät lienee pääasiallisesti sydämissä. Kuitenkin eilen (9.4.) ryhmä Salon Filatelistikerhon aktiiveja matkasi yhdessä tutustumaan Turun Postimerkkikerhon järjestämään Turun Kevät keräilytapahtumaan Tuomiokirkkoa vastapäätä, Turun Seurakuntien tiloihin Eerikinkadulle toiseen kerrokseen. Kun saavuttiin Turkuun peitti maata hentoinen parin sentin lumikerros, suoritettiin yllätysmuna-arvonta parkkipaikkojen suhteen arvailemalla, että onko siinä paikassa mihin auto jätettiin parkkipaikka vai ei. Tämän arvonnan pääpalkintona saattaisi olla yllätyssakko, jonka maksaminen kirvoittaisi kansankieltä erityisesti kuljettajan huulilta.

Heti paikalle saavuttuamme, pari minuuttia ennen kymmeneltä suoritettavaa virallista tilaisuuden avaamista, havaitsimme, että paikalla oli jo paljon Turkulaista porukkaa. Kauppiaita oli useita ja näyttely täydessä vauhdissa. Kyllä, näyttely – Turkulaiset olivat laittaneet pystyyn perinteiseen tapaan kerhonäyttelyn, jossa oli laidasta laitaan kaikenlaista nähtävää. Paikallispostihistoriaa esiteltiin Läntisen Turunmaan osalta, oli Persian filateliaa, erilaisia aihekokoelmia ja tiukinta filateelista näkemystä edusti Mika Vaihekosken M17 kokoelma. Näyttelyn osalta on pakko todeta, että sen M30 anti oli vähäinen, mutta muuten sen anti oli kaikkea muuta kuin vähäpätöinen. Nimittäin se oli olemassa – asia jota olen oppinut tässä korona-aikoja kärsiessäni arvostamaan entistä enemmän. Väki lisääntyi päivän edetessä koko ajan ja paikalla oli puolen päivän aikoihin kymmeniä keräilijöitä.

Turun Seurakuntien juhlasali Aurajoen kupeessa toimi näyttely- ja myyntitapahtuman paikkana.

Kauppiaitakin oli paikalla… ja saapunut Ruotsista asti, kokonaista kolme myyjää. Heillä pääartikkelina vaikuttivat olevan postikortit. Mitään M30 kohteita, jotka olisivat jääneet mieleen, heillä ei ollut. Paikalla oli LaPe omalla ständillään, heillä on nykyään liike Turussa Rätiälänkadulla. Keskustelin ständiläisten kanssa lyhyesti ja minuakin toivotettiin käymään liikkeeseen. Myös Merkki-Albert oli paikalla sekä ehkäpä kymmenkunta muuta myyjää. Turun kerho möi arpoja ja esitteillä oli Abophilin huutokauppakohteita – huutokauppa on Turun kerhon verkkosivuilla parasta aikaa auki. Huutokauppakohteita esitteli Turun kerhon meklarina toimiva Juhani Pietilä, maan epäilemättä etevin ehiötietäjä ja aitouttaja.

Kuten muutamia kertoja aiemminkin minulle otollisimmaksi osoittautui Hurmerinnan Pertin euro per kohde laatikko, josta kaivamalla löysin muutamia M30 kohteita. Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvyys on aina keräilijän silmässä… Tämän kertainen löytö oli lokakuussa 1944 Ruotsiin lähetetty lentokirje. Ensimmäinen ”impressio” eli vaikutelma kuoresta on suttuinen ja heikko. Tavallinen ja jopa tylsä. Mutta jälleen kerran ensivaikutelma pettää…. M30 keräilyssä rakkautta ei ole lähes koskaan ensisilmäyksellä, vaan tykästyminen tapahtuu ajan kanssa ja mukana on myös tieto ja järki. Näiden aforismien jälkeen lukija saattaa odottaa jotakin aivan uskomatonta… no sitä ei ole kyllä tulossa, mutta kiinnostava tarina sittenkin. Nimittäin….

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon 4.9.1944, jonka johdosta Suomen ja Saksan välinen postiliikenne katkesi 5.9.1944 alkaen. Väliaikainen rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.1944. Tuossa sopimuksessa sovittin, tarkemmin sanoen sen III artiklassa, että Malmin lentokenttä luovutetaan yhdessä Turun, Kymin ja Hangon kenttien kanssa Valvontakomission käyttöön. Sopimuksen IV artiklan mukaisesti suomalaiset laivat ja lentokoneet määrättiin pysymään satamissaan ja lentokentillä. Tämä koski myös yksityisiä yhtiöitä, eli sopimuksen mukaisesti suomalainen lentotoiminta lakkasi kokonaan. Aero Oy, joka kuljetti suomalaista postia lopetti reittiliikenteen Helsinki-Tukholma reitillä 21.9.1944. Malmin kenttä tyhjennettiin 27.9. alkaen ja luovutettiin valvontakomissiolle 21.10.1944. Lentotoiminta siirtyi Hyvinkäälle.

Postia kuljetettiin vain 28.9. alkaen ruotsalaisen ABAn (AB Aerotransport) koneilla kerran viikossa välillä Hyvinkää – Tukholma. Tämä liikenne jatkui 31.10. saakka, ja 1.11.1944 alkaen ns. ylimääräisiä vuoroja lennettiin kaksi kertaa viikossa reitillä Hyvinkää – Turku – Tukholma. Näille vuoroille oli siis epävirallinen valvontakomission lupa, ja ne olivat ainoat Suomen ja ulkomaiden väliset postilennot tuona aikana.

17.10.1944 Maaningalta Ängelsbergiin Ruotsiin lähetetty Lentokirje.

21.12.1944 valvontakomissio myönsi suomalaiselle Aero Oy:lle säännöllisen lentoluvan reitille Hyvinkää – Turku – Tukholma (Salainen kirjelmä n:o 112). Malmin kentän lennonjohtajan päiväkirjan mukaan Aero olisi kuitenkin lentänyt Hyvinkäältä Ruotsiin Brommaan välillä 29.8.-31.10. käytännössä ilman lupaa, väliaikaisen rauhansopimuksen vastaisesti. Näin melle kertoo Pokelan ja Keturin lentopostikirja s. 239.

Oli miten oli, lentopostiliikenne oli löytyneen kirjeen lähettämisen aikaan vähintäänkin sekaisin ja ainoa mahdollinen käytössä ollut reitti 28.9. – 31.10.1944 oli siis Hyvinkää – Tukholma ja sitä lensi kerran viikossa ABA ja ilmeisesti luvatta myös Aero. Kirje on kulkenut tuolla reitillä Ruotsiin, ABAn lennolla. Asia siis koskettaa varsinaisesti lentopostikeräilijöitä, joille on tärkeää tietää reittejä ja mahdollinen maailmantilanne sen suhteen, että mitä lensi ja minne. Tähän kontekstiin nähden kuori on kohtalaisen kiinnostava, vaikka ruma onkin. Näin siis tälläkin kertaa hyppysiin jäi kohde, pyytämättä ja yllätyksenä ja vieläpä edullisesti.

Pari tuntisen visiitin aikana ehdittiin tutkia myyntipöytiä, tutustua näyttelyyn, juoda kaffet ja syödä lohileivät. Kuulumisia vaihdettiin turkulaisten filatelistien kanssa. Kotiin lähdettäessä taivas oli kirkas ja sininen ja aurinko paistoi. Turku näytti parastaan. Sulanut lumi paljasti, että autokin oli ihka oikealla parkkipaikalla eikä auton etulasiin ollut parkki-pate tai pirkko eikä pääsiäispupukaan tuonut minkäänlaista muistutusta! Ehkä se kevät sieltä vielä tulee. Ensi viikonloppuna, mikäli olen oikein ymmärtänyt, järjestävät Forssalaiset keräilytapahtuman Kuhalankadulla.

Huutokauppoja huutokauppoja!

By

Jostain kuului korviini männäpäivänä vanha pastillimainos, eli legendaarinen Lontoorakeiden mainos, jossa huonohampainen herra englannin herra mainosti pastillia kaksikerroksisen linja-auton muodostaessa taustamaisemaa. Viime aikoina on huutokauppoja sadellut aika tahtiin, mutta ikävä kyllä M30 osalta on ollut kyse nimen omaan raekuuroista, eli vähän aikaa satelee, mutta sekin mitä on tullut sulaa nopeasti – vähän samoilla fiiliksillä olen joutunut katselemaan tarjontaa… katsotaan mitä viimeaikojen huutokauppasateessa on näkynyt.

Nostan tässä muutamia kohteita aika sattumanvaraisesti ja käyn kaikki viisi suomalaista huutokauppaa läpi, jotka sitten viime blogin ovat päättyneet. Aloitetaan Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta, jossa mieleen painuvin juttu oli loistoleimaisen 35mk Olavinlinna-merkin hinnan nousu sataan euroon kympin pohjista. Oma osaamiseni ei riittänyt määrittämään kohteelle satasen hintaa, mutta markkinat osasivat määrityksen tälläkin kertaa.

Sataseen noussut loisto. Kuva JFP:n huutokauppojen sivulta.

Yhteensä JFPn huutokaupassa oli kolmisenkymmentä M30 kohdetta, joista kaupaksi meni ehkäpä puolet. Kohteiden joukossa ei ollut mitään ihmeellistä M30 tavaraa.

SP-Lehden huutokauppa aukesi pian edellisen isomman huutokaupan päättymisen jälkeen – kyseessä olikin ehkäpä ns. väli-huutokauppa. Tämä ”väli”-status piti paikkaansa ainakin M30 osalta, sillä juuri mitään erityisen kiinnostavaa ei myytävänä ollut. Muutamia siirtymiä oli myytävänä ja 5mk Olavinlinna-merkin siirtynyt pystypari myytiin 21 eurolla. Myytävänä oli myös erä resuisia Etelä-Amerikkaan menneitä M30 kuoria, joiden vastaanottajana oli sukulaiseni. Päätin ostaa nämä lähinnä vastaanottajan takia ja lisäksi siksi, että jos mukana olisi kolmekin ehjää Etelä-Amerikkaan kulkenutta M30 kohdetta, voisin itselleni selittää miksi menin maksamaan 30 euroa + kulut tästä nipusta. Nipusta löytyi muutama suurin piirtein ehjä kuori ja Argentinaan sekä Brasiliaan kulkeneiden lisäksi myös pari kohtalaisen ehjää Kanarian Saarille kulkenutta kuorta. Ikävä kyllä näistä Kanarian kuorista kaksi kolmesta oli väärataksaisia.

30 euron edestä Etelä-Amerikan reuhakkeita. Mukana joku ehjäkin. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.

Siinä missä M30 osalta ei myytävänä ollut erikoisempaa, täytyy todeta, että M17 lentopostikohteista, joita myytävänä oli muutamia, huudeltiin taas pidemmän kaavan kautta. Hinnat kohosivat aika korkealle ja tavara vaihtoi tehokkaasti omistajaa.

Lahden kerhon huutokauppa nro. 119 tarjosi viitisenkymmentä M30 kohdetta asialle osoitetussa osastossa. Pääasiallisesti myytävänä oli postihistoriaa, mutta myös joitakin filateliakohteita. Filatelian myynti oli noin puolet ja postihistoriassa saman verran. Yksi kiinnostava kohde oli Virosta 1938 Suomeen lähetetty kuori, joka oli mennyt lunastukseen. Kuori oli myytävänä alueella ”posti ulkomailta Suomeen”.

Lunastukseen mennyt kirje Virosta Suomeen 1938. Kuva Lahden HK:n sivuilta.

Kirjeestä kiinnostavan tekee se, että sen lähettämisen aikaan Suomen ja Viron välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus, jonka taksat oli määritelty kirjepostin osalta omikseen. Kyseinen kohde, jossa lunastuksessa on käytetty M30 merkkejä, on hyvä esimerkki Virosta Suomeen tulleesta sopimuksen mukaisesta kohteesta ja siitä miten lunastustilanteessa lunastuksen laskenta meni. Lunastukseksi oli merkitty 1,35mk. Ulkomailta tulevien kohteiden laskenta tapahtui siten, että lunastusmaksu ilmoitettiin kultafrangeina, joka sitten lunastuksen keräävässä (kohde)maassa muunnettiin paikalliseksi valuutaksi. Tällä kirjeellä oleva 1,35mk vastasi n. 0,11 kultafrangia, kun yhden kultafrangin muuntohinta oli vuonna 1938 12,00 markkaa.

Hellman huutokaupassa oli Malli 1930 osastolla myytävää yli 40 kohdetta. Mukana myös parempia filateelisia kohteita ja joitakin kiinnostavia lähetyksiä. Filateelisista kohteista korkeimmalle nousi M30 10mk Saimaa-merkin ehdote, joka saavutti 480 euron huutohinnan. Kyse on kohtalaisen harvinaisesta kohteesta, joita kuitenkin tunnetaan muutamia. Ehdotteita voi käyttää merkkimallin esittelyn yhteydessä ja vakavissa filateelisissa kokoelmissa niitä käytetään myös esitteltäessä siirtymää seuraavaan merkkimalliin. Eli kokoelmalaatuisesta kohteesta on kysymys.

10mk Saimaa-merkin ehdote. Loppuhinta 480€. Kuva Hellman Huutokauppojen sivuilta.

Esittelyarkista leikatut hammastamattomat liimattomat parit (seitsemän erilaista) myytiin 50 euron pohjillaan. Automaattimerkki 10p M30 leijonan numeroimattomasta rullasta tuleva pätkä meni kaupaksi 140 eurolla – hinta oli hyvä, mutta kohdekaan ei ollut huono. Asiasta teki hyvän, kohteelle haettu aitoutus, joka tekee huutamisen mahdolliseksi. Automaattimerkkikohteita myytiin useampiakin ja niiden hinnat nousivat jonkin verran lähtöhinnoista. Voimakkaalla siirtymällä ”varustettu” 50p keltainen automaattimerkki leikkeellä nousi 120 euron hintaan. Tämäkin kohde on kokoelmakelpoinen ja kertoo tarinaa siitä, että automaattien toiminta ei ollut aina suinkaan ”täydellistä” vaan kone saattoi leikata vähän mitä sattuu.

Voimakas automaattimerkin siirtymä. Kuva Hellman Huutokauppojen sivuilta.

Numerokuusilo antierästä nro. 412 eli 2:75mk merkistä, jolla oli näyttävä siirtymä myytiin kohtalaisen kalliilla – hinta nousi aina 210 euroon saakka. Harvinainen ja hyvä kohde. Hammastamattomat liimoitettujen M30 merkkien erikseen myytävänä olleet parit myytiin kaikki. Parempi M30 filatelia vaikuttaa liikkuvan ihan kohtalaisesti.

Postihistoriapuolella myytävänä oli vähemmän ihmeellistä tavaraa, mutta muutamia ihan kiinnostavia kohteita kuitenkin. Toisen painoluokan kirje Saksaan Suomen ja Saksan välisellä sopimustaksalla vuodelta 1943 myytiin 32 eurolla. On jopa hieman yllättävää, että korkeamman painoluokan kirjeet tällä taksalla ovat niin vaikeita. Toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan muutamia, mutta kolmannen painoluokan kirjeitä ilmeisesti vain yksi. Ostaja sai tästä 2. luokan kirjeestä hyvän kohteen kokoelmaansa – kun esitellään tätä Suomen ja Saksan välistä postisopimusta on mukana hyvä olla muitakin kuin ensimmäisen painoluokan kohteita.

Yhdeksän päivän lentotaksan aikana, vuonna 1945 helmikuussa Englantiin lähetetty lentokirje myytiin 50 eurolla. Kohdeselosteessa luki, että taksa olisi ollut voimassa 8 päivää, mutta oikein on yhdeksän. Kuori oli 23.2.1945 leimattu, eli taksa-ajan loppupäästä. Näitä lyhyen lentotaksan kuoria tunnetaan ehkä alle kolmekymmentä. Hyvä kohde lentopostikokoelmaan, eikä erityisen kallis tällä kertaa. Näitä on myyty paljon kalliimmallakin. Lentotaksa muuttui 4mk per 5g hinnasta, joka yhdeksän päivän ajan oli voimassa 2½mk per 5 grammaan, joka jatkui sitten pidemmän aikaa. Tuo 4mk lienee kaikuja aiemmasta sodan aikaisesta 4mk per 20 grammaa taksasta, joka oli voimassa Eurooppaan. Sodan ajalta tällä taksalla Englantiin kulkeneita ei ole, koska postiyhteys sinne oli kiinni – Sveitsiin kulkeneita sitävastoin löytyy.

New Yorkin kauttakulkuleimat
Kiinnostava kohdemaa El Salvador. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Kiinnostava kaukomaan kohde oli vuonna 1933 El Salvadoriin lähetetty kirjattu kirje, joka oli maksettu 5mk Olavinlinna-merkillä ja jonka ulkonäkö oli siisti. Keski-Amerikan maat eivät ole niitä helpoimpia kohdemaita ja kuori oli siksi kiinnostava. Siksi sen hinta nousikin aina 75 euroon saakka. Jos kuori olisi ollut lentokuori, niin sen hinta luultavasti olisi noussut vieläkin korkeammalle. Toinen kiinnostava kaukokohde oli Belgian Kongoon lähetetty lentokuori, jonka myyntihinta oli 45 euroa. Belgian Kongoon tunnetaan jonkin verran siellä satamakapteenina toimineelle kapteeni Klas Roosille lähetettyä postia – myös myyty kohde oli juuri tätä kirjeenvaihtoa. Sille, joka kerää M30 kohdemaita on El Salvador varmasti mukava lisä.

Myös Merkki Albertin huutokauppa ehti päättyä. M30-osastolla oli myytävänä yli sata kohdetta. Näistä suuri määrä oli kymmenen euron lähdöllä myytävänä olleita loistoleimaisia merkkejä. Myyntiprosentista päätelleen on 10 euroa liikaa M30 loistoista… tämä ei kuitenkaan ole yllätys juuri kenellekään, sillä vain vaikeimmat loistot saavuttavat yli kympin hinnan nykyään. Siinä missä nettihuutokaupoissa myydään loistoja jopa alle euron kappale, ei vastaavia kympillä kannata ostella. Kaiken kaikkiaan filateliapuolelta ei noussut mitään erikoista esiin.

Postihistoriapuolella oli muutamia hyviä kohteita. Kotimaan kohteista kiinnostava oli viidennen painoluokan kirje, joka kohdeselosteen mukaan olisi ainoa tunnettu. En osaa ottaa tähän kantaa, mutta sen verran osaan sanoa, että viidennen painoluokan kirje on harvinainen tuttavuus. Viidentoista euron lähtöhinnasta kohde nousi 38 euroon saakka, mitä en pidä kovin korkeana.

Vakuutettu viidennen painoluokan kirje. Myyntihinta 38 euroa. Kuva Merkki-Albertin huutokaupasta.

Muuta myytyä oli mm. pikana lähetetty asiakirja kotimaassa, joka ei suinkaan ole helppo kohde. Ehkäpä 30 euron lähtöhinta oli asetettu hieman korkealle, kohde joka olisi ehkä löytänyt uuden kodin 15 euron lähdöllä jäi nyt myymättä. Saksaan lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje jäi 40 euron pohjilla myymättä – kohteessa ei ollut mitään vikaa, muuta kuin himpun korkea lähtöhinta.

Huutokaupan ylivoimasesti kovin M30 kohde oli myytävänä lentoposti-osastossa ja oli vuonna 1943 Suomesta Prahaan lähetetty lentotavaranäyte. Kohde on kahdesta syystä erinomainen. Ensiksikin tavaranäytteet ulkomaille ovat harvinaisia ja toisekseen kyseinen kohde oli ajanjaksolta, jolloin tavaranäytteen lentolisä oli säädelty Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen tiimoilta siten, että Saksa alusmaineen (joihin Praha ja koko Protektoraatti kuuluivat) kuuluivat samaan lentotaksaryhmään Pohjoismaiden kanssa. Tämä tekee asiasta erittäin kiinnostavan. Tavaranäytteen taksa oli 100 grammaan saakka 2 markkaa ja lentolisä 2mk per 20g. Kyseinen tavaranäyte oli siis alle 40g painoinen. Taksa on kohteella oikein ja kohde on harvinainen. Parhaan tietoni mukaan vastaavia tunnetaan alle viisi kappaletta.

Tämä on jonkinlainen kanuuna ja harvinaisuutensa takia sopiva sekä M30 filateeliseen kokoelmaan 2mk keltaisen merkin kohdalle ja M30 postihistoriakokoelmiin. Kohteen sai joku 190 eurolla, mikä oli aika sopiva hinta.

Muuta kiinnostavaa myytyä edusti Costa Ricaan 1945 lähetetty painotuote, joka meni kaupaksi kahden kympin pohjilla. Kyseinen painotuote oli erään Oriveteläisen keräilijä kauppiaan kirjeenvaihtoa, jota tunnetaan eri maihin paljonkin. Hän lähetti painotuotekorteilla mainoksiaan ympäri maapalloa. Joku saattoi siksi tätä kohdetta välttää, se ei mielestäni ollut tarpeellista, sillä mainosmateriaalin lähettäminen on aivan ”oikea” syy lähettää postia, vaikka kyseessä olikin filatelisti. Summa summarum oli, että tästä Merkki Albertin huutokaupasta jäi kuitenkin täysin selväksi, että lentotavaranäyte oli aivan omaa luokkaansa myytävien kohteiden joukossa tällä kertaa.

Fiilis näistä viidestä huutokaupoasta oli sellainen, että jonkin verran tavaraa liikkuu – ei kuitenkaan paljon ja kanuunoja vähemmän. Jotakin hyvää aina myytävänä näyttää olevan. Sinänsä elämme M30 keräilyn osalta hiukan rauhallisempaa aikaa kuin pari vuotta sitten. Ei kuitenkaan ole niin, etteikö varastojaan voi täydentää, sillä aina silloin tällöin löytyy jotain kiinnostavaa. Mitä tulee muihin merkkimalleihin, niin on todettava, että viimeaikoina M17 lentokohteet ovat saaneet erikoistakin arvonnousua – toki asian ympärillä on tietoisuus kasvanut ja siksi keräilijät ovat kiinnittäneet huomionsa asiaan… eli ”aukkoja täytetään”. M54 osalta on myöskin kauppa käynyt hyvin – paremmat kohteet ovat menneet kaupaksi ja ilmeisesti tälläkin saralla kokoelmia rakennellaan.

Erikseen on huomattava, että on erityisen mukavaa, että ”tapahtumakausi” on taas pystytty aloittamaan, tänään (9.4.) Turussa vietettiin Turun Kevät näyttelyä mukavissa merkeissä… mutta siitä kuulemme ensi kerralla.

Kairon postikongressi 1934

By

Kansainvälisen Postiliiton, eli UPUn (Universal Postal Union), kymmenes postikongressi järjestettiin Kairossa, Egyptissä vuonna 1934. Paikalla kongressissa oli delegaatioita 72 maasta, mukana myös Suomi. Kongressi avattiin helmikuun ensimmäisenä päivänä ja avajaisissa oli Egyptin kuninkaan Fuadin sairastumisen takia hänen poikansa prinssi Farouk. Fuad I pyrki modernisoimaan Egyptiä ja osana näitä pyrkimyksiä Egyptissä oli järjestetty vuodesta 1925 alkaen sarja kansainvälisiä kongresseja.

Fuad oli opiskellut Italiassa ja ollut aktiivisesti mukana Kairon yliopiston perustamisessa. Hän toimi sen rehtorinakin viiden vuoden ajan. Albanian itsenäistyessä Fuad pyrki Albanian kuninkaaksi. Veljensä kuoltua 1917 hän nousi Egyptin sulttaaniksi. Egyptin itsenäistyessä vuonna 1922 brittiläisen vallan alta Fuad muutti tittelinsä kuninkaaksi.

Kuningas Farouk. By https://www.pinterest.com/pin/316026098829010795/, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=47715717
Kuningas Fuad I Source: United States Library of Congress. Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=2874652

Fuad oli käskenyt, että Kairoon tulee perustaa postimuseo juhlistamaan Egyptin modernia postihallintoa ja Egyptin postin historiaa. Egyptissä oli Afrikan vanhimpiin kuuluva toimiva postilaitos, joka oli toiminut ainakin vuodesta 1865 asti. Postimuseo avattiin kongressin yhteydessä.

Fuadin yksityiselämä oli myrskyisää. Ensimmäisen vaimonsa, josta hän erosi 1898 kanssa hänellä oli kaksi lasta, poika, joka kuoli vauvana ja tytär. Ensimmäisen vaimon veljen kanssa tappelussa hän sai luodin kaulaansa ja kantoi arpea koko elämänsä. Mies ei ollut pelkuri vaan uskalsi naimisiin toisenkin kerran – huonolla menestyksellä. Parilla kuitenkin oli viisi lasta, joista yksi Farouk seurasi isäänsä Egyptin hallitsijana ja neljä tytärtä, joista yhdestä tuli myöhemmin Iranin saahin vaimo. Aviopari tappeli jatkuvasti ja tarina kertoo, että Fuadin kuoltua hänen vaimonsa Nazli myi kaikki hänen vaatteensa Kairon kirpputorilla. Vaimolla kerrotaan olleen maailman suurin arvokorukokoelma – hän muutti Fuadin kuoleman jälkeen Yhdysvaltoihin ja kääntyi katolisuuteen. Fuad kuoli kaksi vuotta kongressin jälkeen vuonna 1936.

Kongressi järjestettiin valtavassa Heliopolis Palace Hotellissa, joka oli aikansa ylellisin hotelli Afrikan ja Lähi-Idän alueella. Vuosina 1908-10 aavikon reunalle rakennetussa, Kairon keskustasta koilliseen rakennetussa hotellissa toimi ensimmäisen maailmansodan aikana liittoutuneiden 24. sotilassairaala, jota pyörittivät australialaiset joukot. Nykyään hotellia ympäröi Heliopoliksen kaupunginosa ja se toimii yhtenä kolmesta Egyptin presidentin palatsista.

Hotelli Heliopolis Palace, vanha postikortti. Lähde: Castro & Giro Rare Books and Special Collection Library, American University in Cairo

Itse kongressin ehkäpä tärkein päätös oli laskea kansainvälistä kirjepostia kuljettaville postihallinnoille maksettavia transit taksoja 20%, mikä oli huomattava lasku. Tämä ei kaikkia miellyttänyt, erityisesti maat, jotka huolehtivat eteenpäin paljon kauttakulkupostia kokivat muutoksen vähemmän tervetulleena. Yksi näistä maista oli Australia, joka vastusti muutosta loppuun saakka ja vielä viimeisillä hetkillä pyrki saavuttamaan lopputulosta, jonka seurauksena lasku olisi ollut vain 10%.

Postikongresseissa oli tapana jakaa muiden maiden delegaateille muistoksi merkkilajitelmia aikakauden merkeistä. Suomessa vuonna 1934 elettiin käyttösarjan malli 1930 aikautta. Suomen delegaatiollakin oli oma muistolajitelmansa, joka oli tapausta varten valmistetussa pienessä kansiossa, joka sisälsi juuri M30 merkkejä vuosilta 1930-1934.

Suomen delegaation muistovihko

Kansio on n. vanhan mallisen postikortin kokoinen ja avattuna noin A5 kokoinen. On mahdotonta olla varma siitä, että ovatko sisällä olevat merkit juuri se alkuperäinen lajitelma jonka tämä kansio on sisältänyt. Mielenkiintoista kyllä 1,25/50p keltainen merkki on ladelmaa kaksi.

Kansion sisäpuoli

Tällaisia kansioita tunnetaan eri maiden postihallintojen osalta vaikka kuinka paljon, mutta kuinka ollakaan minulle ei ollut tullut vastaan tätä vuoden 1934 Kairon kokouksen kansiota, jossa M30 merkkejä olisi – nyt tuli ja päätin sen hankkia. Kyseessä on enemmänkin mukava, no juuri muisto, kuin mikään ainakaan filateelinen asia. Postihistorian piiriin nämä kongressit kuitenkin kuuluvat ja sinänsä ollaan oikealla asialla. Kysyin Postimuseosta, että olisiko heillä tietoa alkuperäisen lajitelman merkkisisällöstä tai mitään dokumenttia asiasta – ei ollut.

Hyvinkään kerhoilta

By

Kävin Hyvinkään kerhossa vierailulla ja pitämässä esitelmän aiheesta ”kotimaan lentoposti vuoteen 1962 saakka”. Hyvinkäällähän on suomalaisessa lentopostissa oma erikoisasemansa, nimittäin sodan jälkeen valvontakomissio otti Malmin kentän haltuunsa ja suomalainen lentotoiminta siirtyi Hyvinkään kentälle. Siinä missä sodan aikana, vuosina 1941-1944 lentopostia oli kotimaassa kulkenut kovin vähän, kulki sitä syyskuun loppupuolelta aina vuoden 1945 elokuun alkupuolelle saakka vielä vähemmän – eli ei yhtään. Kotimaan lentotoiminta alkoi sodan jälkeen uudelleen juuri Hyvinkään kenttää käyttäen ja vasta 13.8.1945, muutamalla reitillä kotimaassa. Malmille päästiin takaisin alkuvuonna 1947. Tämä tarkoittaa sitä, että noin puolentoista vuoden ajan kotimaan lentopostia (ja myös ulkomaan lentopostia) lennettiin Suomesta juuri Hyvinkäältä. Hyvinkään lentopostista kirjoittavat Marko Haavisto ja Kimmo Matinlassi Tavastforumissa pitkähkön ja hyvän jutun. Kannattaa lukea.

Hyvinkään kerho kokoontuu kaupungintalon kellarissa

Hyvinkään kerho kokoontuu kaupungintalon kellarissa. Kellariolosuhde ei ole huono, mutta puhelinten ja netin kuuluvuus on heikko. Toivottavasti kaupunki saa ilmeisen aktiivisessa käytössä olevaan kerhotilaansa jossain kohtaa järjestettyä kunnollisen nettiyhteyden. Vaikka kiven sisässä oltiin, pystyttiin esitys saamaan myös Teams yhteydellä levitettyä – linjoilla kuunteli kymmenkunta keräilijää. Joku oli kuulemma jäänyt ulkopuolellekin.

Ennen esitystä sain nähdä lentopostia sisältävän kansion, jossa oli muutamia mielenkiintoisia kohteita – ikävä kyllä aikatauluni ei antanut myöden käydä kohteista kauppaa. Paikalle tuli parisen kymmentä hyvinkääläistä keräilijää – kuulemma kerhossa on pandemian takia käynyt jonkinlainen kato. Ymmärrettävää sinänsä, että kukaan ei halua sairastua. Onneksi näyttää jo paremmalta tautitilanteen suhteen.

Esityksen jälkeen sain lahjaksi Hyvinkään kerholta kerhon tuottaman postikortin, joka on heidän korttinsa Nro. 170. Kortin aiheena on kotimaan lentopostiin erittäin sopiva Aero Oy:n lentoaikataulu 1.10.1946-, eli juuri siltä ajalta kun lentoja lennettiin Hyvinkäältä. Aikataulussa näkyvät juuri tuon aikaiset lentolinjat, jotka olivat juuri ne samat linjat joilla myös lentopostia kuljetettiin. Kortti on erinomaisen mukava kohde kotimaan lentopostin ”tillpehööriksi”.

Hyvinkään kerhon kortti nro 170. Aeron lentoaikataulu 1946.

Hyvinkään rautatieaseman odotustila menee kiinni kello 17.00. Tämän jälkeen junaa pitää odottaa ”kinoksessa”. Ilmeisesti asemaravintolaakaan ei kannata pitää auki, eikä kioskia ole. Nykymeininki on se, että palveluja ajetaan alas, hinnat nousevat ja inflaatio kurittaa. Ei suorastaan hyvältä näytä… voi olla, että kestää pitkään, ennen kuin päästään takaisin siihen tilanteeseen missä parhaimmillaan oltiin. Vanhoista hyvistä ajoista puhuminen tullee ennen sitä vain kiihtymään.

Kerhon ajankohtaisissa kävi ilmi, että Filatelisti-lehden päätoimittaja Lauri Poropudas on irtisanoutunut. Mikäli olen ymmärtänyt oikein olisivat kevätpuolen lehdet vielä tulossa Laurin kynästä, jonka jälkeen syksyllä puhaltavat uudet tuulet. Asia aiheuttanee keskustelua laajemminkin.

Kuulin myös, että Forssan kerhon 100 vuotisjuhla on siirtynyt syksyyn ja järjestetään perinteisen keräilytapahtuman yhteydessä.

Huutokauppoja!

By

Huutokauppoja on tätä kirjoitettaessa käynnissä useita ja ainakin kolme päättynytkin sitten edellisen blogin kirjoittamisen. Kaikessa kiireessä en ole ehtinyt raportoimaan ja toisaalta raportoitavaa ei ole valtavasti ollut, joten ehkä on parempi käydä kaikki kolme läpi kerralla yhdessä kirjoituksessa.

Vaasan Filatelistien huutokauppa päättyi jo helmikuun puolella. On ollut joitakin kertoja, kun vaasalaisten huutokaupassa on ollut M30 kiinnostavaa – tämä ei ollut yksi niistä. On pakko todeta, että ”ei raportoitavaa”… tarjolla olleiden kohteiden vaikeus oli tällä kertaa Hippo-kisojen tasoa ja hinta ei kohdannut laatua. Raakaa mutta rehellistä. Onneksi Vaasan veri ei vapise.

HTO huutokaupassa, joka päättyi maaliskuun alussa oli hiukan enemmän yritystä. Toki tämä oli odotettavissakin, tehdäänhän HTO:ta kaupallisin perustein, siinä missä Vaasan kerhohuutokauppa on juurikin kerhohuutokauppa. Myytävänä oli sekä filateliaa, että postihistoriaa. Kiinnostava oli 5mk keltainen hammastamaton leijonamerkki, joka oli leimattu. Oma käsitykseniä asiasta on se, että kaikki 5mk keltaiset leijonamerkit, jotka on käytetty on filatelistien käyttämiä / leimauttamia kappaleita. Käsitys ei kuitenkaan ole fakta ja näin ollen en pysty aukottomasti osoittamaan, etteikö myytävänä ollut merkki olisi ”oikeaa asiaa”. Varsinkin kun leimaus on ruma kuin rotta ja siten ei viittaa filatelistiseen tekeleeseen. Itse asiassa on mielenkiintoista heittää ilmoille ajatus siitä, että tekeleen liottaminen kuoreelta voi nostaa tekeleen arvoa irtomerkkinä… koska tekelemäisyys vähenee. Tosin kun tämä kyseinen merkki myytiin 10 euron pohjahintaansa ei kannattane nähdä vaivaa…

Hammastamaton keltainen 5mk leijonamerkki. Leimattu. Kuva HTO huutokaupasta.

Muutakin kiinnostavaa filateliaa oli tarjolla, nimittäin harvinainen 2mk karmiinin leijonamerkin korkea merkki. Parhaan tietoni mukaan vastaavia tunnetaan vain kaksi ja tämä nyt myyty on toinen kohde näistä tunnetuista. Eli parasta A harvinaisuusryhmää. 25€ lähtöhinta viittasi siihen, että myyjä tiesi, että ihan pilipalia ei olla myymässä. Markkina löysi myyntihinnaksi 77 euroa, joka tietysti oli yli kolminkertaisesti limitti ja hyvä kohde ei mennyt halvalla.

Harvinainen 2mk karmiini korkea merkki. Kuva HTO huutokaupasta.

Postihistoriapuolella oli myytävänä lähes 70 kohdetta. Pääasiallisesti myytävä tavara oli kohtalaisen tavallista, mukana oli mm. kotimaan pakettikortteja lisämaksuin kympin pohjilla ja kotimaan KP pakettikortteja parin kympin pohjilla… viimeaikainen hintataso on näyttänyt, että näillä pohjilla pitäisi lähes tulkoon saada kaksi korttia tuollaisella pohjahinnalla. Kotimaan kohteista kiinnostava oli kirjattu painotuote 35mk Olavinlinna-merkillä, se oli 30 euron lähtöhinnalla kuitenkin pelattu pois pelistä jo ennen pelin alkamista ja jäi myymättä.

Ranskaan poste restante osoitteeseen lähetetty kuori vuodelta 1930 nousi 15 euron pohjistaan aina 27 euroon saakka. Kuorella oli ranskalainen lunastusmerkki poste restante maksun maksamisen todisteena. Näitä kohteita on myyty vuosien saatossa erilaisiin hintoihin, nyt maksettu hinta on kohtalaisen kova. Mutta tällaiset erikoisuudet ovat mukavia lisiä postihistorialliseen kokoelmaan ja sopivat lehdelle, jolla selitetään poste restantekäytäntöjä eri maissa. Suomessahan ei poste restante maksua merkillä maksettu.

SP Lehden huutokauppa päättyi 4.3. perjantaina illalla. Mitään sen erikoisempaa M30 myytävää ei huutokaupassa ollut. Kohtalaisen siisti 7mk punaisen merkin yksittäiskäyttö taksan ja käyttötarkoituksenmukaisella ulkomaan postikortilla jäi myymättä 15 euron lähtöhinnalla. Tämä oli ehkä huutokaupan paras M30 kohde. Filateliakohteet menivät mukavasti kaupaksi. Jos Jörn Donner olisi vielä elossa ja olisi nähnyt tämän huutokaupan olisi hän saattanut lähteä pohtimaan suuhunsa laitettua ”lukeminen kannattaa aina” lausahdusta ja sen totuusarvoa uudempaan kertaan. Nimittäin kohdenumerolla 387 myyty kahden Esa Mattilan kirjoittaman kirjan sisältänyt kohde meni kaupaksi 121 eurolla. Esalla on ollut paljon tietoa laittaa näihin kirjoihin, mutta silti mielessäni kävi, että jossain keulii mopo.

Kirjakohde, jossa hinta lähti laukalle.

Kun HTO:ssa myytiin uusi taksakirja (kovakantinen) hintaan 25 euroa ja kun on kiistämätön tosiasia, että Mattilan uraa uurtavaan taksakirjaan nähden uusi on parempi laitos, voidaan ajatella, että 96 euroa maksettiin toisesta kirjasta, Suomen postimaksut kotimaassa 1810 – 1875, joka on saatavilla aika monesta kirjastosta lainaan ilmaiseksi… niin… Jörnin lausahdusta voidaan hieman muuttaa… Lukeminen kannattaa melkein aina. Hirtehinen huumori sikseen, tieto on valtaa ja taksateosten ostaminen on aina fiksua. Tässä kohtaa kuitenkin hinta oli kova.

Kuten yltä voi huomata olivat mainitut kolme huutokauppaa M30-köyhiä, eikä tämä eroa mitenkään siitä mitä on nähty jo jonkin aikaa. Olen jo pidemmän aikaa voivotellut kuivaa kautta hyvien kohteiden löytämisen vaikeuden suhteen ja tämä voivottelu sen kuin jatkuu. Onneksi kohteita kuitenkin on jonkin verran liikenteessä perinteisten huutokauppojen lisäksi, niin systeemi.net:issä kuin muuallakin Internetissä. Lisäksi muut keräilyalueet kuin M30 kohteet pitävät into yllä niinäkin hetkinä, jolloin M30 rintamalla on hiljaisempaa. Rintamista puheen ollen, on syytä todeta, että Ukrainan sota on vetänyt mieliä matalaksi ja monelle on tullut suorastaan paha olo. Tämä saattaa heijastua myös keräilyyn, sillä loppujen lopuksi keräily on luksusta, joka ei ihmisen tarvehierarkiassa ole sittenkään siellä aivan kärkipaikoilla. Kun keräily kuitenkin on mahdollisuus paeta pahaa maailmaa, oli se sitten yltäkylläisyyden tuomaa tympeää pinnallisuutta tai sodan tuomaa ahdistusta, en usko, että harrastuksemme tästä asiasta häiriintyy.

Löysin ja huusin itselleni systeemistä Suomen Kuvalehden julkaiseman kalenterin vuodelta 1945. Kalenteri oli siis painettu kirjanen, jossa on kalenterin tapaan listattu vuoden päivät ja nimipäivät, sekä kaikenlaista muuta, enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tietoa. Kiinnitin tähän huomioni, koska muistini sokkeloista tuli mieleeni, että aikoinaan eräs Jussi Tuori esitteli omassa M30 filateliakokoelmassaan vastaavaa kohdetta – Suomen kuvalehden kalenteria, joka oli sodan aikana lähetetty painotuotteena tilaajalle markan vihreällä merkillä – yksittäispostitteena. Painotuote sinänsä ei ole mitenkään erikoinen asia, eikä 1mk vihreän yksittäispostite kotimaassa, mutta kalenteri on erikoisempi tuote painotuotteiden kirjossa. Mitä ihmeellisempi sitä parempi sanoi filatelisti, kun kohdetta monteerasi.

Kohde maksoi postikuluineen alle 12 euroa, sopiva hinta, mutta enempään en olisi lähtenyt. Kohde on merkin osalta ns. maailmaa nähnyt ja huutokauppaterminologiaa käyttääkseni ”ajan patinaa” saanut. Postihistoriapuolellakin on tärkeää, että kohteet ovat ehjiä, joten priimaksi tätä ei voi haukkua. Mutta paremman puutteessa ja parempaa odotellessa… lueskelen kalenteria vuodelta 1945.

Saas nähdä mitä nyt auki olevissa huutokaupoissa on… ja mihin hinnat nousevat.

Grillitietona sain kuulla, että Liiton lehteen tehtävät muutokset ovat johtamassa siihen, että lehden tekemiseen voi tulla yksi sun toinenkin kanto kaskeen… katsotaan miten tämäkin asia taas selviää. Sanonpahan vain sen, että mikäli Liitto ei toimita korkealaatuista paperilehteä jäsenetuna jäsenilleen, niin hyvin suuri osuus jäsenistä nostaa kytkintä. Jää nähtäväksi… ”pikku aasin” tavoin todettakoon, ”mitä sitten tapahtui, sen näemme ensi kerralla”….