malli1930.fi

  • Etusivu
  • Blog
  • Hakemisto
  • In English

Kesä meni – filateliasyksy alkaa & terveisiä maailmalta

1 syyskuun, 2023 By Mikael Collan

Kesä meni menojaan ja kuten aina, liian nopeasti. Nyt kelit ovat kääntyneet jo syksyisiksi mikä tarkoittaa sitä, että ulkona sataa ja lämpimiä aurinkoisia päiviä näkee ilmeisesti tänä vuonna enää televisiossa. Toisaalta, mikä sen otollisempaa aikaa merkkeilyyn kuin sadepäivä! Filatelisti osaa kääntää tappiotkin voitokseen! Toisaalta kesän jälkeen alkaa vahva filateliasyksy, jonka ohjelmaan kuuluvat mm. postimerkkimessut Helsingissä ja tietysti suuri määrä eri järjestäjien huutokauppoja. Ei siis kannata vaipua synkkyyteen, vaan täytyy alkaa kaivamaan kohteita esille ja väkertämään kokoelmia kuntoon. Joensuussa järjestettävän JOEX24 kansallisen näyttelyn ilmoittautuminenkin aukesi tänään!

Kesän aikana on kauppa käynyt kotimaisissa ja ulkomaisissa nettipalveluissa. Nostan tässä esimerkiksi yhden kohteen, joka myytiin eBayssa heinäkuun lopussa. Kyseessä on Suomesta 7.3.1945 Kanadaan lähetetty lentokirje, joka oli monteerattu kokoelmalehdelle englanninkielisesti tekstitettynä. Kohteella on Suomen ja Yhdysvaltain sensuuriliuskat ja suomalainen sensuurileima #18 (Helsinki). Taksa koostuu ulkomaan kirjetaksasta 4½mk per 20g ja lentolisästä Pohjois-Amerikkaan 9mk, eli yhteensä 13½mk. Kun tämä summa kuorelta löytyy on taksakin oikein. Leimaus on Helsinki Avion.

Kohde on siksi mielenkiintoinen, että se on ”varhainen” esimerkki Kanadaan 5.3.1945 sodan jälkeen auenneesta postista. Tämä varhaisuus tai joku muu syy piiskasi kohteen hinnan aina yli kahdensadan kanadan dollarin mikä postikuluineen lienee jossain n. 150 euron kinttaalla. Vaikka kohde onkin hyvä aikakautensa edustaja, pidän hintaa aikamoisen kovana. Kesän aikana myytiin tietysti valtavasti muutakin, mutta silmiini ei sattunut mitään uskomattomia M30 kohteita, toki en kesälomalta jaksanut haukkana asiaa valvoakaan – yritin sittenkin keskittyä lomailuun.

Sanotaan, että matkailu avartaa… ja täytyy myöntää, että se on totta. Tällä kertaa allekirjoittanut vaelteli Itä-Aasiassa, tarkemmin sanottuna Etelä-Koreassa työmatkalla, jonka yhteydessä oli mahdollista yrittää filateliaa. Pääasiallisena matkakohteena oli Daegun kaupunki, joka on jäänyt surullisen kuuluisaksi siitä johtuen, että siellä pidettiin 2011 yleisurheilun MM-kisat ja suomen saldo oli Euroviisuista tutuksi tullut ”zero points Finland”. Daegu on noin 2,5 miljoonan ihmisen kaupunki Etelä-Korean keskisessä Etelä-osassa, kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, jossa lämpötilat nousevat kesäisin korkealle. Reissun ajan päivälämpö pyöri joka päivä yli +30 asteessa ja koska ilmankosteus oli korkealla, tuntui lämpötila samalta kuin mitä ruotsalaisessa saunassa usein kohtaa. Korean sodan aikana Daegu ei joutunut Pohjoisten armeijoiden miehittämäksi, eli kuuluu siihen pieneen osaa Korean niemimaata, mikä ei missään vaiheessa ollut kommunistien valloittamana. Paikallinen herkkuruoka on friteerattu makeassa soija-chilikastikkeessa ja seesamin siemenin maustettu kana, jota paikalliset syövät yhdessä oluen kanssa. Tämä chicken and beer kombo on kyllä erittäin onnistunut yhdistelmä, sillä olut huuhtoo sopivasti ärhäkän kanan ”kuumuuden” pois ja tilalle jää tasapainoinen hyvä maku. Parhaita kanaruokia mitä olen päässyt maistamaan. Noin kilon verran luuttomia kanakökköjä ja pari olutta maksoi noin 15 euroa, eli ei kenenkään ulottumattomissa.

Daegussa on useita markkinoita, joissa Itä-Aasialaiseen tapaan on pieniä kojuja vieri vieressä ja myytävänä kaikenlaista tavaraa maan ja taivaan välistä. Antiikkia tai keräilytavaraa ei kuitenkaan näkynyt juuri lainkaan – pääasiallinen myyntiartikkeli olivat vaatteet. Eräässä maan alla olevassa joitakin satoja metriä pitkässä putken muotoisessa ostoskeskuksessa kuitenkin tuli vastaan rahaliike, jossa oli myös postimerkkejä myytävänä. Kun lämpötilat huitelevat reippaasti päälle kolmen kympin on selvää, miksi ostoskeskuksia rakennetaan maan alle. Kaksi liikkeessä istunutta herraa eivät osanneet sanaakaan englantia, mutta pienen käsienheiluttelun jälkeen kävi selväksi, että heillä ei ollut mitään Suomi-materiaalia. Asiahan ei ollut yllätys, mutta piti sitä kysyä kuitenkin.

Daegusta löytynyt keräilyliike

Kotiin paluumatkalla ehdin pysähtyä Seoulissa, Etelä-Korean pääkaupungissa, jossa viimeisten tietojen mukaan on yli kymmenen miljoonaa asukasta. Seoulissa on suurkaupungin tunnelma pilvenpiirtäjineen kaikkineen. Fiilis on täysin erilainen kuin Daegussa, joka on suuresta asukasmäärästään huolimatta selvästi provinssikaupunki. Tämä näkyy myös hintatasossakin, mikä Seoulissa on pariakin napsua Daegua korkeammalla. Muita sattumanvaraisia havaintoja ovat, että Seoulissa ei ole roskiksia kaduilla lainkaan samassa määrässä kuin Daegussa, missä niitä on joka paikassa ja siinä missä Daegussa sai koko päivän kulkea tapaamatta ainuttakaan länsimaista ihmistä, tulee Seoulissa länkkäreitä vastaan jatkuvasti.

Näkymä aamiaishuoneen ikkunasta
Pääpostin rakennus
Pääpostitoimiston tiski
Pääpostitoimiston edustalla

Kuumuudesta johtuen olin hieman rajoittunut liikuskelemaan Seoulin keskustassa, jonka ytimessä etäisyydet eivät kuitenkaan ole mitenkään uskomattomia. Kuitenkin liikuttaessa jalan on askelten määrä tietysti kohtalaisen korkea. Lähdin katsomaan postitaloa, jonka huomasin olevan parin kilometrin päässä. Paikalle päästyäni huomasin, että kyseessä ei olekaan mikään pieni tönö, vaan aikamoisen kokoinen kompleksi, jossa lienee toimistotilaa useille tuhansille ihmisille. Ilokseni huomasin, että postitalon alakerrassa on postimuseo, jonka sisäänpääsykin oli niin edullinen, että pystyin siihen – se nimittäin ei maksanut yhtään mitään.

Itse museo ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, se vaikutti olevan kovasti lapsille suunnattu, mutta siellä oli silti muutamia kiinnostavia näytteille laitettuja asioita. Yksi oli vitriini, jossa oli useiden maiden postilaatikoiden pienoismalleja ja toinen oli merkkien painamiseen keskittyvä esitys. Toki korealaisten merkkien vitriinit olivat kiinnostavia ja pääsin näkemään luonnossa postituoreena kaikki päälajit alusta lähtien. Korealaisittain alku on vuodessa 1871. Pitkän 1900-luvun alusta aina toisen maailmansodan loppuun jatkuneen japanilaismiehityksen ajan merkkejä ei ollut näkyvissä ja minulle jäi olo, että tämä aikakausi halutaan aktiivisesti Koreassa unohtaa muutenkin.

Merkkien painaminen
Kaiken maailman postilaatikoita
Korean ensimmäiset

Postitalon alla on yksi monista Seoulin maanalaisista kauppakeskuksista ja päätin lähteä siihen tutustumaan, kun kerran paikalla olin. Minulla oli etiäinen, että ehkäpä juuri siellä voisi olla keräilyliikkeitä. Tällä(kin) kertaa etiäinen kuiskutti korvaani pelkkää asiaa, sillä tässä Hoehyeonin kauppakeskuksessa oli useita keräilyliikkeitä ja myytävänä niin postimerkkejä, rahoja kuin lp-levyjäkin. Osa liikkeistä oli ikävä kyllä kiinni, koska olin paikalla vasta viiden aikoihin ja mistään liikkeestä ei löytynyt suomalaisia merkkejä, Suomesta Koreaan lähetettyä postia tai Koreasta Suomeen lähetettyä postia. Pääasiallisesti myynnissä oli korealaisille kotimaista merkkiä ja postia. Värikkäät ja suurikokoiset muistoarkit ja uudemmat merkit olivat vahvasti esillä, postihistoriaa näin vain kahdessa liikkeessä.

Paluumatkalla hotellille kävelin Korean keskuspankin ohi ja huomasin siellä olevan museon. Myös keskuspankin museo on ilmainen ja kävelin sisään. Keskuspankki on hieno vanha kivirakennus aivan Seoulin keskustassa. Pankin toisessa kerroksessa on näytillä iso pienoismalli Seoulista 1950-luvulta. Käytännössä havaitsin vain muutamia nykyään jäljellä olevia rakennuksia, koska kaupunki on rakennettu täyteen pilvenpiirtäjiä – näistä yksi on keskuspankki. Museossa on näytillä, kuten arvatakin saattaa niin korealaisia kuin muitakin rahoja ja mitaleita laajasti. Vanhimmat näytillä olevat rahat ovat tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua käytettyjä. Kuvassa ensimmäisiä korealaisia rahoja, joissa on kaikissa reikä, jotta niitä voitiin sitoa yhteen narulla ja säilyttää ”ketjussa”. Rahapussia ei tarvittu. Näytillä oli myös suomalaisen urheilumenestyksen numismaattinen murheenkryyni, eli juuri tämä aiemmin yllä mainittu Daegun nollan pisteen MM kisojen muistomitali. Itseruoskinnassa Suomi on ykkönen, siksi otin siitäkin kuvan. Mielenkiintoinen rahojen aiheisiin pureutuva teemanäyttely oli myöskin avoinna. Vitriineissä oli eri aiheisia mereen liittyviä aiheita kuvaavia rahoja, kuvassa näkyy mm. majakoita kuvaavia rahoja. Näitä voinee käyttää yhdessä aihemerkkien kanssa avoimen luokan kokoelmassa ja yhdistää numismatiikan ja filatelian.

Raha-aihekokoelmaa
Korean vanhoja rahoja
Vieläkin kirvelee

Nähtävää olisi varmasti ollut paljon enemmänkin ja epäilemättä jostakin olisi löytynyt se ”oikea” keräilyliikekin, jossa suomalaisen filatelian runsaudensarvi olisi ollut ottajaansa vailla. Mutta kuten yleensä, kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin matka loppui. Sen verran totean vielä, että nykyään lentäminen Itä-Aasiaan on aikamoinen kokemus. Siinä missä ennen Ukrainan sotaa lennettiin Venäjän yli ja matka-aika Koreaan oli noin 8½ tuntia on se nykyään mennessä 11½ ja palattaessa 13½ tuntia. Nämä lukemat ovat aikamoisen epäinhimillisiä, vaikka Finnairin koneet ovatkin siistejä ja matkan aikana on mahdollista katsoa elokuvia ja muuta viihdettä. Mikäli tekisin reissun uudestaan, tekisin sen välilaskulla, koska ”vanha ei jaksa”. Toisaalta kertakirpaisussakin on puolensa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi sellainen olo, että Koreassa on nähtävää – maa on yllättävän vihreä, junat toimivat erinomaisesti ja hintataso on Suomea edullisempi, erityisesti Seoulin ulkopuolella. Uskon, vaikken itse nähnyt, että meren rannalla sijaitsevat kaupungit maan eteläosissa ovat aivan erinomaisen hienoja rantoineen. Työmatkalla en näihin mahdollisiin lomakohteisiin päässyt tutustumaan. Korealaiset ovat erittäin avuliaita ja ystävällisiä vaikkei yhteistä kieltä ole. Maa on siisti ja roskia ei juurikaan näy missään. Vaikutti siltä, että rehellisyys on myös korkealla tasolla, sillä ihmiset jättivät Daegussa tavaransa ravintoloiden pöytiin täysin vartioimatta käydessään hakemassa lisää ruokaa.

SP-Lehden huutokauppa loppui muutama päivä sitten, mukana oli jälleen myös M30-kohteita. Kaiken kaikkiaan M30 osastossa oli kolmisen kymmentä kohdetta, joiden joukossa ei ollut ihmeitä. Tällä kertaa paino oli filateliassa ja kalleimmalla, 90 eurolla, kaupaksi mennyt kohde oli violetti 2:75mk leijonamerkki jolla on hyvä pystysuuntainen siirtymä. Vastaavan merkin ryhmä myytiin kohtalaisen kovaan hintaan jokin aika sitten, nyt myynnissä oli ja kaupaksi meni yksittäinen merkki. Toinen myyty siirtymäkohde oli 8mk/5mk päällepainamamerkin päällepainaman siirtymä kulkeneella, leikkeellä olevalla merkillä. Tämä kohde meni kaupaksi 36 euron hinnalla.

Yllä kuvattujen kohteiden lisäksi ei M30 asiaan liittyen ole juuri muuta mainittavaa. Kaksi erää suojareijitettyjä merkkejä myytiin noin kaksinkertaisilla hinnoilla lähtöhintaansa nähden. Kauppa selvästi käy, mutta myytävänä ei ole erityisen harvinaista tavaraa. Kesä ja ”kuiva kausi” ehkä näkyi tässä huutokaupassa, sillä joidenkin kohteiden osalta hinnat olivat aikamoisella laukalla.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 2:75mk, kanada, Korea, postimuseo

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

4 kesäkuun, 2023 By Mikael Collan

HTO:n 62. huutokauppa päättyi 24.5. illalla, tätä kirjoitusta aloittaessani huutokaupan jälkimyynti on juuri loppunut. HTO:n huutokaupassa oli M30 filateliakohteita myytävänä parisen kymmentä ja postihistoriakohteita yli neljäkymmentä. Nämä siis M30 osastoissa. Myös muissa osastoissa oli M30 kohteita. kaiken kaikkiaan voidaan arvoida, että M30 kohteita lienee ollut myynnissä n. sata kappaletta. Tämä tietysti on mukavaa M30 keräilijän kannalta, kun kohteita on tarjolla – erityisen mukavaa olisi tietysti se, että myynnissä olisi juuri sellaisia kohteita mitä itse kaipaa, mutta se onkin sitten jo ihan eri juttu.

Filateliapuolella myynnit olivat yli 75%, mikä tietysti on ihan ”ok” tulos. Myynnissä oli pääasiassa loistoleimattua materiaalia. Myymättä jäi 300mk lentokone-merkin leimaamattomia ryhmiä, joiden lähtöhinnat oli asetettu aika korkealle. Tiukinta filateliakohteiden hintakärkeä edustivat 1½mk harmaan merkin loistoleimaus (yli 40 euroa) ja 9mk ”korkea” merkki (55€). Uskomattomuuksia ei ollut kaupan.

Postihistoriapuolella oli useita kiinnostavia lähetyksiä tarjolla. Kotimaassa kulkeneista tavaranäyte 1mk merkillä vuodelta 1937 myytiin 15€ lähtöhinnallaan ja 1mk rullamerkki postikortilla 25€ hintaan, myöskin limitillään. Vakuutetun kuoren vuodelta 1945, jonka maksuna oli käytetty 10p harmaita (violetteja) sellupaperisia (SP) leijonamerkkejä, myyntihinta kipusi aina yli 96 euron. Muistamme, että M30 leijonamerkkejä painettiin usealle paperille, joista 5 ja 10 pennin merkkien sellupaperille painetut painoerät ovat harvinaisia lähetyksillä. Tähän on kaksi syytä, ensiksikin nämä alimmat penniarvot olivat 1945 aikoihin tulleet aikamoisen tarpeettomiksi ja niitä saatettiin käyttää vain ”aukontäyttäjinä” postimaksujen maksamisessa ja käytännössä niitä löytyy juurikin vakuutetuilta lähetyksiltä, joissa vakuutusmaksujen pennimäärät vaativat pienen nimellisarvon merkkejä vielä 1945. Toinen syy on pienehkö painosmäärä. Siinä missä 10p ensimmäisiä tilauseriä, jotka painettiin lumppupaperille (LP) painettiin 8 miljoonaa kappaletta, painettiin sellupaperille ja näiden välissä käytetylle lumppusellupaperille (LSP) vain 0,5 miljoonaa merkkiä. Kun kerätään M30 filateelista kokoelmaa on tarpeellista pyrkiä keräämään myös kaikille papereille sopivat lähetykset.

Sellupaperin 10 penniset V-kuorella

Vakuutetut kirjeet kotimaassa eivät ole erityisen harvinaisia, mutta 10p sellupaperiset merkit siis ovat – kohteessa maksettiin juuri sellupaperin merkkien käytöstä. Taksa muodostui kotimaan (21-250g) kirjeen taksasta (1.9.1942–30.6.1945) 6,00mk + kirjausmaksusta (1.9.1942–30.6.1945) 3,50mk + vakuutuksesta (2001-3000mk) 2140 markalle (1.1.1935–30.6.1945) 0,90mk = 10,40mk. Kirjeen takana on vielä paperiset sinetit. Asiansa ajava kohde, mutta ei irronnut halvalla. Jos on oikein tarkkana, niin pari kertaa kymmenessä vuodessa voi nostaa vastaavaan edullisesti ”eurolaatikosta”… mutta tätä tehdessä tulee vähintäänkin muutama pummikin.

Tanskaan lähetetty kirjattu pikalentokirje vuodelta 1940 leimattuna Vaasassa meni kaupaksi 22 eurolla. Kirje oli ajalta, jolloin posti Ruotsiin lensi Turusta ja Vaasasta (siis EI Helsingistä). Tämä kuori oli lentänyt Vaasasta reitillä Vaasa-Sundsvall-Tukholma, jota kautta lennettiin 24.1.-23.3.1940, suora Vaasa – Tukholma reitti muuttui, koska suomalaisia sotalapsia kuljetettiin Vaasasta Ruotsiin juuri Sundsvalliin. Latviaan Suomen ja Latvian 1937 alkaneen postisopimuksen kirjetaksan mukainen lentokirje, jonka postimaksu oli maksettu kahdella M30 karmiinilla 2mk merkillä nousi 30 euron lähtöhinnasta 73 euron yli. Lentoposti Latviaan erikoistaksan aikaan on vaikeaa ja kun tätä postia tulee vastaan on syytä muistaa, että lentopostin lentolisä ei kuulunut sopimuksen piiriin samalla tavalla kuin Viron kanssa tehdyssä postisopimuksessa. Taksojen kanssa on siis oltava varovaisena. Kohteet ovat siis vaikeita ja kun tarkoitan vaikeita puhutaan siitä, että lentokirjeitä Latviaan erikoistaksalla tunnetaan alle 10 kappaletta. Kyseinen kuori oli Sointu-yhtiön kuori – Sointu oli levymerkki, joka teki savikiekkoajoista lähtien levytyksiä ja sota-aikanakin useita ajan artistien levytyksiä. Soinnun tuotantoa on remasteroitu ja sitä on saatavilla CD levyilläkin.

Vaikea lentokirje Latviaan

Yllä näkyvä lentokirje Rigaan on taksoitettu Suomen ja Latvian välisen postisopimuksen kirjetaksan mukaisesti (kirje alle 20g) 2,00mk ja lentolisä Euroopan lentolisän mukaisesti 2,00mk per 20g. Tyylikäs kuori ja kokoelmatasoinen kohde sekä M30 postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan, miksipä ei M30 filateeliseenkin kokoelmaan 2mk merkin kohdalle.

Saksaan 1940 lähetetty siisti toisen painoluokan lentokirje myytiin n. 40 eurolla ja siisti toisen painoluokan kirjattu kirje Italiaan vuodelta 1942 30 euron pohjillaan. Kirje Saksaan vuoden 1946 joulukuulta 10mk sinisen leijonan yksittäiskäytöllä myytiin 40 euron pohjillaan. Postiyhteys Saksaan aukesi juuri 1946 joulukuussa ja kohde on erinomainen postihistoriakohde, sillä sen avulla voidaan kertoa postin avautumisen tarina. ”Toisella puolella” samaa asiaa olisi syyskuussa 1944 Saksaan lähetetty lähetys, mielellään ”postiyhteys keskeytynyt”-leimauksella. M30 30mk linja-auto merkillä maksettu kirjattu kirje Neuvostoliittoon meni kaupaksi 20 eurolla – lähetys on hyvän näköinen ja ostaja sai sen edullisesti.

Erinomainen yksittäispostite 12/10mk merkille

12/10mk päällepainamamerkin yksittäiskäyttö kirjeellä Argentinaan vuodelta 1948 myytiin n. 37 eurolla. Kohde on erinomainen käyttö tälle merkille ja vaikea. Meni aika edullisesti, sillä vastaavan tasoisia ei ole usein tarjolla. Hyvä kohde M30 filateeliseen tai postihistoriakokoelmaan.

Myytävänä oli myös muutamia eriä, jotka eivät alhaisista lähtöhinnoistaan huolimatta menneet kaupaksi – kuvia katsomalla hiukan jäi mietityttämään… näytti siltä, että olisi saanut edullisestikin. Ehiöiden osastossa oli myytävänä kirjattu postikortti kotimaassa 1942 M30 lisämerkein M30 ehiöllä. Tämä myytiin hieman yli 37 eurolla. Kaiken kaikkiaan tällä kertaa oli mukana hyviäkin M30 kohteita, erityisesti postihistoriapuolella. Hintataso ei kaikilta osin noussut korkeaksi ja ostajat pääsivät edullisesti. Toivottavasti tämä innoittaa myös uusia nimiä keräämään M30 kokoelmia!

Forssan kerho on aktiivinen filateelinen toimija ja järjestää vuosittain kolme perinteistä tapahtumaa, kaksi keräilytapahtumaa ja kesätapahtuman. Nyt on kysymys kesätapahtumasta, joka järjestettiin 1.6. Tammelassa Tammelan Opiston huvilalla. Kelit olivat ajoittain kaikkea muuta kuin kesäiset ja erään paikalla olleen toteamus siitä, että vain kolmen viikon kuluttua alkaisivat päivät taas lyhenemään ja pääsemme takaisin nauttimaan talvikaudesta sai yhden sun toisenkin pohtimaan syntyjä syviä. Allekirjoittanut oli tätä kommenttia ennen kuitenkin käynyt nauttimassa erinomaiset löylyt rantasaunassa ja pulahtanut järvessäkin, joten verenkierto toimi nopeassa tahdissa ja viileä ”kesä”lämpötilakaan ei saanut hymyä hyytymään. Helsingistä päin tulleet kertoivat kohdanneensa matkalla raekuuroja ja lämpötilan käyneen alle neljän asteen lukemissa… Paikalla lienee elohopea seisahtuneen noin kympin paikkeille. Veden lämpötilan arvelen olleen myöskin kympin paikkeilla.

Järvihän se siellä
Tammelan Opiston mökki
Merkkirovio
Juha Valtonen esitelmöi

Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista, perinteisten myyntipöytien, joita oli useampien myyjien toimesta tuotu paikalle, lisäksi oli arpajaiset ja makkaraa sekä leipiä pöydät notkuen. Tapahtuman koulutus-osastosta vastasi Tampereen kerhon Juha Valtonen, joka piti oikein mielenkiintoisen esitelmän Ukrainan postihistoriasta. Tuli selväksi, että Ukraina on ollut suurvaltojen temmellyskenttä aina ja tämä asiantila on johtanut Ukrainan alueella asuvien kannalta ikäviinkin tapahtumiin. Postihistorialtaan alue on kiinnostava ja eri maiden postihallintoja siellä on toiminut useita. Tässäkin blogissa on Ukrainan postihistoriasta puhuttu.

Järjestetyssä huutokaupassa oli paljon kohteita tarjolla, lähes kaikki ”järkihinnoin”, eli lähtöhinnat eivät päätä huimanneet. Meklarina toimi Petri Jansson, jonka kirjavahko kielenkäyttö herätti useita kertoja hilpeyttä ja muutaman kerran piiskasi tilanteen oikean huutokaupan tunnelmaan. Usein hinnat jäivät edullisiksi ostajalle, mutta myyjät pääsivät sataprosenttisesti eroon tavarastaan. Itsekin lähdin muutaman huutokauppakohteen kanssa polkemaan takaisin Saloon.

Arpajaisten ensimmäinen arpa oikeutti sytyttämään merkkirovion, jolla poistetaan kierrosta ”roskaa” eli surkeasti leimattua massamerkkiä, joka pahimmassa tapauksessa kiertää negatiivisena kiertopalkintona huutokaupoissa jopa vuosia. Forssalaiset ovat päättäneet omin toimin tehdä stopin tälle kiertävälle ilmiölle ja aika ajoin pistää savuna ilmaan satoja tuhansia roskamerkkejä. Forssan kerhon primus motor on Kari Tapola, joka nähdään milloin keittiössä puurtamassa voileipien parissa, milloin toimittamassa arpajaisia tai toimimassa huutokaupan kirjurina. Tällä kertaa apuja keittiöhommiin saatiin SF:n Heidiltä. Nöyränä kiitän Forssan kerholaisia ja muita järjestäjiä, sillä itse pääsin nauttimaan täysin rinnoin heidän työnsä hedelmistä ilman omaa panosta. On hienoa, että hyväntuulisia tapahtumia järjestetään, se lujittaa harrastuksen sosiaalista puolta ja piristää vaikka Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 12/10mk, 2mk karmiini, Argentina, erikoistaksa, Forssa, HTO, Juha Valtonen, Kari Tapola, Latvia, lentoposti, sellupaperi

Kerhovierailut, Liittokokous ja SP-Lehden HK 112

18 toukokuun, 2023 By Mikael Collan

Kerhovierailut, kuten aiemminkin on todettu, ovat mukava tapa tutustua filatelisteihin ja nähdä minkälaista toimintaa eri harrastuksemme ympärillä toimivat kerhot pitävät yllä. Huhtikuun loppupuolella käväisin Lohjan postimerkkikerhon kokouksessa. Lohjalaisilla on hyvä kokoustila käytössään paikallisessa nuorisokeskuksessa. Kokoustila on nimeltään ”Orvokki” mikä tietysti on hyvä lisä sarjassamme ”merkittäviä detaljeja”! Aktiivisia jäseniä oli paikalla viitisentoista. Tavallisten kerhokokouksen asioiden jälkeen pidin esitelmän ja sitten siirryttiin huutokauppaan, jossa oli tarjolla runsaasti kohteita edullisin lähtöhinnoin. Sain kuulla, että Lohjan kaupunki viettää 700-vuotis juhlavuottaan ja Lohjalaiset aikovat juhlistaa asiaa tapahtumalla, jossa käsitellään Lohjan postihistoriaa! Lisäksi kuulin, että kerho on avannut uuden verkkosivut, joita päivitetään ahkerasti – kannattaa tutustua!

Suojeluskuntatalo By Hezzu – Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=61793157
Lohjan toimintakeskus Harjula; https://www.nuorilohja.fi/harjula/

Kun kerran vauhtiin päästiin, niin käväisin myös Upseerifilatelistien kokouksessa Helsingissä. Upseerifilatelistit on siitä kiinnostava yhdistys, että heillä on jäseniä hyvinkin monella paikkakunnalla. Tämä tietysti näkyy kerhotapaamisten osallistujamäärässä, joka ei heijasta jäsenmäärää. Kokoontuminen tapahtui Töölöntorinkadulla sijaitsevassa Suojeluskuntatalossa ja sen auditoriossa. Lyhyen kokouksen ja ajankohtaisten havaintojen jälkeen pidin esitelmän, jonka jälkeen sain toimia vierailevana onnettarena arpajaisissa. Arpajaiset olivat sinänsä hienot, sillä jokainen arpa voitti!

Suojeluskuntatalo on mielenkiintoinen, nimittäin se valmistui 1941 ja vuonna kun 1944 oli jo selvää, että Saksa häviää sodan ja ajat eivät suojeluskuntatoimintaa tai järjestöä tule lämpimästi kohtelemaan jatkossa, siirtyi talo yhdessä yössä perustetun Urlus säätiön nimiin ja pois Helsingin Suojeluskuntapiirin omistuksesta. Nähtiin vaarana se, että piirin omaisuus olisi siirtynyt pakkoluovutuksena Neuvostoliitolle – ja talo muun mukana, siirrolla varmistettiin, että näin ei pääsisi käymään. Talon suunnitteli arkkitehti Toivo Jäntti, joka oli toinen Olympiastadionin arkkitehdeistä (toinen oli Yrjö Lindegren).

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin 9.5. Helsingissä. Asialistalla oli jäseniin suoraan vaikuttavia asioita, kuten raha-asiat, mukaanlukien jäsenmaksun korottaminen ja Liiton toimintasuunnitelma vuodelle 2024. Muita käsiteltyjä asioita olivat sääntömääräiset edellisen toimintakauden vuosikertomus ja toteutuneet talouden luvut, sekä henkilövalinnat Liittohallitukseen. Todettiin, että 2022 ei ollut finanssien osalta mennyt nappiin, sillä Liitto teki tappiota kertaluokkaa hieman yli kymppitonnin. Tästä ja kulujen kasvusta johtuen Hallituksen esitys oli, että Liittojäsenmaksua nostettaisiin 75 euroon vuodelle 2024 ja kerhojäsenmaksua viiteen euroon per jäsen. Jäsenmaksua on viimeksi nostettu vuonna 2018, kun se nostettiin nykyiseen 60 euroon. Tämän jälkeen inflaatio on ollut luokkaa 20% ja 15 euron korotus suurin piirtein vastaa tätä lukua. Asiasta äänestettiin, vastaehdotuksena oli pienempi korotus 70 euroon ja neljään euroon. Hallituksen esitys voitti. Paraisten kerhon edustaja Juvas ehdotti jäsenmaksun pitämistä nykyisessä 60 eurossa – ehdotus ei saanut kannatusta. Kuunnellessani entisen puheenjohtajan värisevällä äänellä tekemää ehdotusta ja painokkaita perusteluja mietin pääni sisällä, että samalla äänellä sama mies ehdotti oman puheenjohtajakautensa aikana jäsenmaksun nostoa joitakin vuosia sitten pidetyssä Liittokokouksessa, jossa sitä ei tuolloin hyväksytty. Tällä kertaa liittokokousosallistujat eivät säästyneet verhotuilta uhkauksilta mm. erota Liitosta ja jopa vihjauksista liittyen Paraisten kerhon eroamiseen, jos jäsenmaksua nostetaan. Teatterin ystävänä osasin arvostaa draaman kaarta. Henkilökohtaisesti en pidä korotuksista enempää kuin kukaan muukaan, mutta maksan silti mukisematta, koska haluan tukea Liiton toimintaa ja lisäksi harrastaminen ja mahdollisuus osallistua näyttelyihin saa mielestäni maksaa jotakin.

Kuultiin ehdotus siitä, että ”näyttelyfilatelisteille” otettaisiin oma maksuluokkansa ja ”tavalliset” filatelistit pääsisivät halvemmalla. Tämä ei saanut kannatusta. Omasta mielestäni tämän suuntaiset ajatukset ovat aika erikoisia, sillä juuri näyttelyfilatelistit mahdollistavat mm. kaikki näyttelyt, jotka ovat Liiton toiminnan ja harrastuksemme kannalta erittäin olennainen osa toimintaa, maksamalla kehysmaksut ja tuomalla kokoelmia näytille ja tyypillisesti ovat juuri se porukka joka ”aina” kuuluu Liittoon. Näyttelyfilatelistit on pääpiirteissään myös se porukka, joka toimii aitouttajina sekä tuomareina ja tyypillisesti kirjoittaa paljon artikkeleita alan lehdistöön… olisi mielestäni suorastaan vahingollista pyrkiä keinotekoisesti luomaan juopa ”näyttelyfilatelistien” ja ”tavallisten” filatelistien välille… varsinkin kun mahdollinen jäsenmaksun muutos olisi jälleen yksi lisäeste näyttelyfilateliaan mukaan lähtemiselle.

Filatelistiliiton Liittokouksen ”sali”. Kuva Heidi Heiniö.

Siitä ei kenelläkään liene erityistä epäilystä, että Liiton jäsenmäärän kasvun kannalta jäsenyyden hinnan nostot ovat aina ongelmallisia, mutta nykyisellä toiminnan arkkitehtuurilla ja kulurakenteella nosto on perusteltu toimenpide. Isompi kysymys onkin se, että miten arkkitehtuuri saataisiin modernisoitua ja kulut alas…. asia vaatisi isohkoja muutoksia ja ”out of the box” ajattelua puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä Liiton suurin kuluposti on Filatelisti lehti, jonka toimittaminen, painaminen ja jakelu maksavat vuositasolla niin paljon, että käytännössä suurin osa Liiton budjetista menee lehden kuluihin. Muita suuria kustannuseriä ovat hallinto ja kokonaisuutena kaikki muu, ml. jäsenpalvelut, verkkosivut arkistoineen, tapahtumien tuen, aitoutustoiminnan ja Liiton esitelmöitsijöiden kulut.

Koska myös toimintavuosi 2023 on menossa tappiolle, teki Liittokokous päätöksen leikata vuodelta 2023 yhden Filatelisti lehden numeron. Tarkoitus on rajoittaa tilivuoden tappio alle 20 tuhanteen euroon. Tämä oli kohtalaisen tiukkaa ”rahapolitiikkaa” Liittokokoukselta. Oli nähdäkseni selkeä näkemys siitä, että ei voida elää yli varojen, vaikka säästössäkin on jonkin verran rahaa. Kokouksessa puhuttiinkin toiminnan tehostamisesta ja hallitus sai mandaatin katsoa läpi ja perata kuluja mahdollisuuksiensa mukaan. Yhtenä ehdotuksena, joka kirjattiin ylös ja jota lähdetään toteuttamaan, on yhteistyö Filatelisti lehden osalta Suomen Postimerkkilehden kanssa siten, että selvitetään onko painamisessa ja jakelussa mahdollista löytää kustannussynergioita – asiaa ehdotti Suomen Filatelistiseuran liittokokousdelegaatti, joten kyseessä ei ollut tyhjän puhuminen vaan ”toinenkin osapuoli” on mukana asiassa. Vuonna 2024 Filatelisti-lehden numeroita julkaistaan 6-7, eli ovi on auki yhden lisänumeron leikkaamiselle. Kylmä tosiasia on se, että vain rapiat yli tuhannen hengen järjestöksi (virallinen luku 2022 lopussa 1025) Liitolla on kohtalaisen raskas kustannusrakenne, joka pitäisi ajatella uusiksi. On syytä toivoa, että talous saadaan pikaisesti tasapainoon.

Kuten arvata saattaa, annettiin vuoden 2022 toiminnasta asian osallisille synninpäästö eli vastuuvapaus ja yllämainituin ja muutamine pienine lisämuutoksineen hyväksyttiin vuoden 2023 budjetti sekä 2024 toimintasuunnitelma. Hallitukseen toimikaudelle 2023-2025 valittiin neljä jäsentä. Tehty valinta on jälkikäteen herättänyt kiinnostusta ja pahaa verta sekä jopa väitteitä siitä, että Liiton sääntöjä olisi rikottu. Ennen Venäjän aloittaman hyökkäyssodan alkua julkisesta kielenkäytöstä lähes unholaan jäänyt ”ryssiminen” termin käyttö on myös saanut uutta vettä myllyynsä, niin verisiä pettymyksiä on ilmeisesti koettu. Lieneekin syytä paikalla olleena hieman tarkemmin avata mistä on kysymys.

Kun kokouksen työjärjestyksessä tultiin Liittohallituksen jäsenten valintaan todettiin, että jo Liittokokouksen alkaessa oli tiedossa valintatoimikunnan esitys kolmesta henkilöstä neljään avoimena olevaan hallituspaikkaan. Kysyin kokouksen puheenjohtajana Liittohallituksen puheenjohtajalta, että mitä säännöt sanovat valinnoista ja sain vastauksen, että mahdolliset äänestykset suoritetaan suljettuina (lippuäänestyksinä).

Eräältä paikalla olleelta kokousedustajalta tuli ehdotus, että valittaisiin valintatoimikunnan ehdottamat kolme henkilöä kolmeen vapaana olevaan paikkaan. Tämä ehdotus sai Liittokokouksen yksimielisen kannatuksen. Ainuttakaan vastalausetta ei esitetty fyysisesti kokouspaikalla olevien paikallaolleden kokousedustajien tai verkon kautta mukana olleiden kokousedustajien toimesta. Näin ehdotuksen mukaisesti Liittokokous valitsi valintatoimikunnan esittämät kolme henkilöä Liittohallitukseen. Kokouksessa ehdotettiin lisäksi kahta nimeä. Jäljellä oli yksi tyhjä paikka ja kaksi ehdotettua ehdokasta, joista kumpikin sai kannatusta. Järjestettiin vaali suljettuna lippuäänestyksenä. Kumpikin ehdokas sai äänestyksen tuloksena tarkistuslaskennankin jälkeen 19 ääntä. Tässä tilanteessa ratkaistiin vaali arvalla, tunnetun postikorttikeräilijän taskusta löytynyttä kolikkoa heittämällä. Sattuma siis ratkaisi sen kumpi ehdokkaista tuli valituksi. Ehkä juuri tämä tiukin mahdollinen ja sattuman kautta lopulta tapahtunut liittohallituksen jäsenen valinta ja valitsematta jääminen jäi hampaankoloon ja herätti kysymyksiä, sen lisäksi, että kysymyksiä lienee herättänyt se, että valinta tapahtui kahdella eri tavalla – kolmen Liittohallituksen jäsenen osalta yksimielisesti ja yhden jäsenen osalta vaalin perusteella.

Kerrataanpa hieman Liiton sääntöjä:

Sääntöjen 10§:ssä todetaan Liittokokouksessa käsiteltävistä asioista erovuoroisten valinnasta seuraavasti (kohta i): ”valitaan erovuoroisten tilalle seuraavaksi kaudeksi; – liittohallituksen puheenjohtaja; – muut hallituksen jäsenet”. Kohdassa käytetään termiä ”valinta” (valitaan).

Sääntöjen Liittohallitusta käsittelevä pykälä (11§) kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (kuvankaappaus säännöistä):

Kohdassa todetaan Liittohallituksen jäsenen valinnasta seuraavia asioita:

Jäsen voidaan valita korkeintaan kolmeksi perättäiseksi kaudeksi. Jäseneksi voidaan valita vain henkilö, joka on ollut liittojäsen valintaa edeltäneenä kahtena vuotena. Lisäksi todetaan, että Liittohallituksen jäsenten vaali suoritetaan enemmistövaalina.

Nähdäkseni kohdassa ei todeta, että valinta täytyy välttämättä suorittaa käyttämällä vaalia. Yhdistyslaissa (28§) vaaleista todetaan, että ”Kokouksessa toimitettavassa vaalissa noudatetaan enemmistövaalitapaa, jollei henkilövalinta tapahdu yksimielisesti tai jollei säännöissä ole toisin määrätty.”. Vaihtoehtona vaaleille voi siis ymmärtääkseni yhdistyslain mukaisestikin olla yksimielinen valinta. Yksimielinen valinta on tapaus, jossa kokous yksimielisesti hyväksyy tai on hyväksymättä ehdokkaan tai ehdokkaita.

Liittokokouksessa, josta nyt puhumme, liittokokousedustaja ehdotti, että valitaan Liittohallituksen jäseniksi valintatoimikunnan ehdottamat kolme ehdokasta. Ehdotus sai Liittokokouksen yksimielisen kannatuksen, eli ei vastalauseita ja valintatoimikunnan ehdottamat kolme ehdokasta tulivat valituiksi. Yksi ehdokas tuli lisäksi valituksi vaalin tuloksen perusteella. Oma, tässä kohtaa jonkin verran pohdittukin ei-juristi-maallikon kantani on, että Liittokokous toimi sääntöjen mukaisesti.

Mikäli yksikin liittokokousedustaja olisi vastustanut tehtyä ehdotusta valita valintatoimikunnan ehdottamat ehdokkaat Liittohallituksen jäseniksi, ei valinta olisi ollut yksimielinen ja näin ollen valinta olisi pitänyt alistaa vaaliin, eli kaikkien ehdokkaiden välillä olisi tullut sääntöjen mukaisesti käydä enemmistövaali. Mutta kun… yksikään edustaja ei vastustanut.

Pohdin sitäkin, että mitä enemmistövaali tarkoittaa käytännössä… se onkin mielenkiintoinen kysymys sinänsä, nimittäin enemmistövaali voidaan järjestää monellakin tapaa. Tehokkain tapa olisi ollut äänestää ”käänteisesti” siten, että olisi äänestetty siitä kuka viidestä ehdokkaasta ei tule valituksi neljään vapaaseen paikkaan. Eniten ääniä saanut ei olisi tullut valituksi ja muut olisivat tulleet valituiksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut järjestää äänestys siten, että neljä eniten ääniä saanutta tulee valituksi. Tässä tapauksessa variaatioita aiheuttaisi se, että saako yhdellä äänellä antaa äänen yhdelle, eli vain suurimmalle suosikilleen vai mahdollisesti maksimissaan neljälle mielestään parhaalle ehdokkaalle. Olisi tietysti vielä vaihtoehto pitää neljä äänestystä, joissa jokaisessa valittaisiin kussakin eniten ääniä saanut yhteen paikkaan. Tällaisia asioita, eli enemmistövaalitapaa, ei ole säännöissä määritelty.

Tässä tulee mieleeni, että saattaisi olla sääntöuudistuksen paikka, jotta säännöissä määriteltäisiin nämä asiat täsmällisesti eikä säännöissä olisi tulkinnanvaraa. Aina tulkinnanvarakaan ei ole huono asia, mutta fakta on se, että aina kun on tulkinnanvaraa on mielensäpahoittamisen varaa ja ”ryssimisenkin” varaa. Tulkinnan ollessa mahdollista on ryssiminenkin näkijän silmässä ja toisen ryssiminen on kolmannen ryssimättömyyttä. Se, että Liittohallituksen puheenjohtaja säännöistä kysyttäessä vastasi, että äänestys on suoritettava suljettuna on nähdäkseni linjassa sääntöjen kanssa. Itse en tulkitse, että mitään erehdyttämistarkoitusta lausutussa oli. Olen tässä rehellinen, enkä näin tulkitse, vaikka en suinkaan ole kaikista Liiton asioista Liittohallituksen puheenjohtajan kanssa samaa mieltä.

Sen verran voin myös todeta, että itse en nähnyt Liittokokouksessa mitään filunkiin viittavaa ja henkilövalinnoista, jotka nyt on nostettu tikun nokkaan, minulle jäi täysin neutraali olo. Minuun kokouksen puheenjohtajana ei kukaan pyrkinyt vaikuttamaan mitenkään liittyen näihin valintoihin ja kaksi kokouksessa ehdotettua nimeä oli tullut tietooni vasta kokouspaikalla ilman minkäänlaista lobbausta.

Noh… ehkäpä tämä riittää Liittokokouksesta tällä kertaa. Kaikesta huolimatta oli mukavaa nähdä monta tuttua filatelistia samalla kertaa ja tuli vaihdettua kuulmisiakin kahvitauolla!

SP-Lehden huutokauppa numero 112 päättyi muutamia päiviä sitten ja käynnissä on jälkimyynti. M30 osastossa oli noin 45 kohdetta kaupan. Tällä kertaa emme nähneet suuria erikoisuuksia, silti voidaan nostaa muutamia tuloksia ja kohteita. Yleisesti ottaen kauppa kävi hyvin ja kohteista arviolta 80% meni kaupaksi, tämä on aika korkea prosentti. Filateliapuolella korkeaan hintaan nousi 6mk punaisen merkin hammastamaton kulmapala – lähtöhinnaksi oli laitettu 40 euroa ja hinta kohosi aina 150 euroon saakka. Kohtalaisen kova hinta, mutta kulmapala on parempi kuin moni muu pala näistä hammastamattomista merkeistä.

6mk hton arkin kulmasta, hinta 150€. Kuva SP Lehden huutokaupasta.
57€ hinnalla myyty loisto. Kuva SP-lehden huutokaupasta.

Toinen korkeaan hintaan noussut M30 merkki oli Nekalassa leimattu 35mk Olavinlinna-merkki, jonka loistoleima kiihdytti hinnan aina 57 euroon saakka. Muita huomioitavia nousuja oli mm. 1:75mk/50p keltaisen päällepainamamerkin loiston kohoaminen 40 euroon. Neljän 1mk oranssilla merkillä eri asennossa olevan ASEA rei´itteen erä myytiin 4€ pohjahinnallaan.

Postihistoriakohteita oli M30 osastossa myytävänä alle kymmenen, eli tällä kertaa myytiin pääasiallisesti filateliaa. Myöskään muissa osastoissa ei ollut erikoisempaa M30 tavaraa tarjolla. Kiinnostavin postihistoriakohde oli hiukan tekeleeltä tuntuva kotimaan pikalentokuori Turusta Helsinkiin 25mk mottimies merkillä. Kyseessä on hyvä käyttö tälle merkille. Hinta nousi 4 euron pohjista 56 euroon. Muut myytävät postihistoriakohteet olivat pikkuhyviä, vaikka tiedoksiantolomake, jolle oli maksettu lunastuksia nousikin 92 euroon kuuden euron lähdöstään.

M17 osastolla rallateltiin tavalliseen tapaan ja korkea M17 1½mk vihreä-musta leijonamerkki nousi aina 1100€ hintaan, mitä voidaan pitää aika kovana hintana. Vastaava lyhyt merkki meni 440 eurolla. Majakka ja perävaunu menivät siis yhteishintaan yli 1500 euroa. Epäilemättä vaikeista kohteista oli kysymys.

Kesä tekee tuloaan ja keräilijöille se tarkoittaa sitä, että muut aktiviteetit, kuten mökkeily ja ulkona auringosta nauttiminen vievät aikaa filatelialta. Oma fiilikseni on, että kesän tuloa on saanut odottaa tänä vuonna kovastikin ja alkaa olla aikakin, että se saapuu. Vielä kun pääsisi lomalle…

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 35mk olavinlinna, 6mk punainen, Liittokokous, Lohjan postimerkkikerho, suojeluskuntatalo, Upseerifilatelisti

Turun Kevät 2023

22 huhtikuun, 2023 By Mikael Collan

Kevät tekee taas tuloaan ja siitä varma merkki on Turun Kevät tapahtuma, joka tänä vuonna osui tälle päivälle ja huomiselle, eli tarkemmin sanottuna 22.-23.4.2023. Tilaisuuden järjestämispaikkana on Turun Seurakuntien juhlasali aivan Aurajoen kupeessa Kirkkosillan kohdalla. Kävellessään autolta paikalla on mahdollista ihailla suomalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan, siis Turun tuomiokirkkoa ja sen miljöötä, joen toiselta puolelta käsin. Sitten viimekerran on yksi asia muuttunut, nimittäin kaikki lähitienoiden parkkipaikat ovat muuttuneet rahanimentäkoneiksi Turun kaupunkimolokin loputtomaan kitaan. Näin Salolaisena, eli ollen kotoisin kaupungista, jossa ei ole ainuttakaan maksullista parkkipaikkaa… tämä tietysti tuntuu pahalta. Kun ”sakkoa” maksetaan peltilehmän paikoittamisesta on kyseessä tietysti suorastaan elämän iloa vähentävä asia. Jätämme jälleen aforismit sikseen ja siirtykäämme itse asiaan, eli tilaisuuteen.

Kuten asiaan kuuluu paikalla oli näyttely, jossa oli näytillä useita kokoelmia niin kortteja kuin merkkejäkin. Ei kuitenkaan mitään erityisesti M30 kiinnostavaa, mikä tietysti oli harmi, mutta ei varsinaisesti himmentänyt muuten hyvää fiilistä. Myyjiä paikalla oli parisen kymmentä, mikä myöskin on tietysti hieno juttu – tavaraa oli taas saatavilla runsaasti ja kuten tavallista, hinnat vaihtelivat pöydästä toiseen. Mielestäni runsas myyjien määrä on merkittävä hyöty harrastajalle, erityisesti jos mukana on myyjiä, joita ei usein näe. Tällöin on jonkinlainen mahdollisuus tehdä myös löytöjä, mikä onkin ehkäpä keräilyn suurin suola. Kuvista on mahdollista nähdä, että Turun kerholla on käytössään ns. A kehykset, joissa jokaisessa kehyksessä on paikka kolmellekymmenelle kokoelmalehdelle, eli kahdelle näyttelykehykselle. Tämä eroaa Liiton kehyksistä, joissa on paikka 16 sivulle per kehys. Jakokin on erilainen 5*3 eikä 4*4. Mikäli kokoelmaan sijoittaa A3 sivuja tai koko kokoelma on tehty A3 sivuilla asialla on merkitystä, muuten tällä asialla ei ole juurikaan merkitystä.

Saavuin parin Salon kerhon jäsenen kanssa paikalle jo ennen virallista aukiolon alkamista ja paikalla oli jo tuolloin jonkin verran väkeä ja kaikki kehykset valmiina. Eli päästiin aikaisuudesta huolimatta välittömästä kiinni itse asiaan. Pikainen kokoelmien läpikäynti ja sen jälkeen tutkimaan myyntipöytiä… Mitä sitten tällä kertaa löytyi? Olin yllättynyt positiivisesti, nimittäin ihan mukavasti löytyi kaikenlaista, myös M30 kohteita.

Nappasin eräältä pöydältä postivaunuleimalla leimatun kotimaassa lähetetyn aivan perus kuoren. En tiedä oikeastaan miksi, mutta hiukan teki mieli tutkia kohdetta ja postileimaa. Olen aiemminkin todennut, että osaamiseni junaleimojen osalta on huonoa ja siksi ajattelin yrittää sivistää itseäni ostamalla kohteen, jotta olisi ”pakko” selvittää mistä on kysymys. Eli tuumasta toimeen: Kohteella on hyvin yleinen 2mk karmiini M30 leijonamerkki ja taksa on kotimaan kirjeen taksa kaksi markkaa. Määränpää on Viipuri, Papula. Leimaus on 23.4.1937 junaleimalla p.vaunu 24, joka aivan erinomaisen (jos saan kehua) Antti Lehmuksen ja Olavi Helmisen ”Postia Junalla” kirjan mukaan ollut käytössä 1.2.1928-16.3.1940 rataosuudella Pieksämäki – Eilisenvaara. Leima ei suinkaan ole harvinainen, vaan yleinen ja ym. kirjasta käy ilmi, että sen käyttöaika on ollut pitkä, 3.4.1928-15.9.1951! Kyseessä on 25mm halkaisijaltaan oleva leima ja sen tunnistenumero on 24.4.03. Kun kohteita määritellään, on tällainen tieto avuksi ja antaa mm. tuomareille käsityksen siitä, että vihkiytyminen on hyvällä tasolla, kun on ”edes” jaksettu katsoa kirjasta, että mitä kohteella oikeastaan tapahtuu. Saadaan lisäväriä kohteisiin, vaikka niillä olisi muutakin meneillään. Tämä kohde maksoi yhden euron, eikä se varmasti arvokkaampi olekaan. Rautatieleimoja vaikuttaa olevan edullisesti saatavilla euron laatikoissa niiden kerääminen on varmasti mielekästä puuhaa, varsinkin kun referenssi löytyy kirjasta. Kaiken keräilyn ei tarvitse olla erityisen kallista.

Toinen ostamani kohde on kotimaan lentopostia Kuusankoskelta Maarianhaminaan vuodelta 1950. Kyseessä on firmaposti Pohjoismaiden Yhdyspankkiin, eli pankkiin, joka yhdistyi Kansallisosakepankin kanssa 1996 ja muodosti Merita-nimisen pankin. Merita oli aina mielestäni aivan täysin epäonnistunut nimi pankille… mieleeni tuli jonkinlainen kahvipaketti, ei suinkaan mikään finanssikeskus. Nimi ei kuitenkaan jäänyt erityisen pitkäikäiseksi, sillä jo vuonna 1997 Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa ja sai nimen Merita-Nordbanken… eli vielä kammottavamman sanahirviön. Kun pankkiin yhdistettiin vielä Tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse oli syntynyt laajempi Pohjoismainen pankki ja sen nimeksi muodostui vuonna 2000 Nordea. Suomessa nimi otettiin käyttöön vuonna 2002. Sinänsä oli jonkinlainen sääli, että vanhat nimet joutuvat unholaan, sillä sekä Yhdyspankilla, että Kansallisosakepankilla oli pitkä historia suomalaisessa pankkimaailmassa ja näidenkin yritysten pankkimiehiä on aina ollut mukana myös filateliassa! Nykyisistäkin näyttelyfilatelisteistammekin osa on ns. pankkimiehiä. Pankit ovat aina lähettäneet paljon postia, tunnetaankin paljon hyviäkin pankkien lähettämiä kirjeitä lähestulkoon kaikkialle maailmaan. Tämän kertainen kohde on pikana lähetetty lentokuori ja sen taksa muodostuu kirjeen (per 20g) taksasta (1.7.1950-31.12.1951) 20,00mk + pikalisästä (1.1.1948-31.12.1951) 25,00mk + lentolisästä (1.10.1942-31.12.1962) 2,00mk ja on näin ollen yhteensä 47,00mk. Kotimaan lentopostilähetykset, joille on maksettu lisämaksuja ovat aina hieman parempia kohteita. Tästä jouduin pulittamaan setelirahaa.

Muuta löytynyttä olivat Englantiin vuonna 1936 lähetetty lentokirje ja Sveitsiin 1943 lähetetty kirje. Lentoliikenne oli 1930-luvun puolessa välissä jo vilkasta ja yöpostilennoilla, joita lennettiin kesäisin, kulki myös lentolisämaksuton posti lentäen reiteillä Eurooppaan. Vuonna 1936 suomalainen lentoposti kulki yhä ponttoonikoneilla Ruotsiin ja Viroon, koska maakenttiä oli olemassa vasta Turussa. Malmin kenttä valmistui juuri vuonna 1936 kovan kiireisen rakentamistyön jälkeen. Nimittäin Tukholman Bromman kenttä oli valmistunut aiemmin 1936 ja sieltä oli ajatus lentää Suomeen nimen omaan maakoneilla… ja asia ei voinut edetä ennen kentän valmistumista. Ensimmäinen ulkomaalainen kone laskeutui Malmin kentälle 16.12.1936 ja se oli ABA:n Junkers Ju 52 3M ”Södermanland”, josta tässä blogissa juuri edellisessä kirjoituksessa oli puhetta. No siinä missä Ruotsissa 1936 jo pitkälti lennettiin maakentiltä oli Suomi yhä lähtökuopissaan ja Englantiin lähetetty kirje, josta nyt siis puhutaan, lensi Suomesta ensimmäisen lentonsa ponttoonikoneella. Leimasta käy selvästi ilmi, että lähetyspäivä on 21.10.1936 ja kellonaika 15. Kaivamme esiin vuoden 1936 kiertokirjeet ja katsomme sisällysluettelosta lentopostia käsittelevien kiertokirjeiden numerot. Ensimmäinen asiaan liittyvä kiertokirje on numero 45/1936, joka kertoo meille, että ilmapostin kuljetus reitillä Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma yhdistyy yöpostilinjoihin välillä 1. toukuuta – 3. lokakuuta. Eli ”ohi meni”, nimittäin kirjeemme on lähetetty 21.10.1936 ja ei siis kulkenut näillä linjoilla. Asia tietysti ei ole niin ”polttava” sillä lentolisä on maksettu ja kirje kulki maksimaalisesti lentona – mikäli kyse olisi muusta kuin lentomaksu-maksettu kirjeestä, olisi ns. peli pelattu ja kirje olisi mennyt eteenpäin Tukholmasta junalla. 16.10.1936 siirryttiin linjaan Helsinki-Turku-Tukholma, eli Tallinna putosi pois. Joka päivä lennettiin Helsingistä 13.45 ja oltiin Tukholmassa 15.30. Tämä siis tarkoittaa, että kun kirje on leimattu klo. 15 se lensi vasta leimaamista seuraavana päivänä, eli 22.10. Mutta eipä hosuta, nimittäin KK 88/1936 kertoo, että ”komento takaisin” – yölennot jatkuvat vuoden 1936 loppuun saakka ja KK 45/1936 mainitut linjat toimivat vuoden loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä käytännössä, että kirjeemme on kulkenut 22.10. ensin reitillä (Tallinna)-Helsinki-Turku-Tukholma lähtien Helsingistä klo 13.45 ja ollen perillä Tukholmassa 15.30 ja jatkanut yölennolla Tukholmasta eteenpäin reitillä Tukholma – Kööpenhamina – Hannover – Köln – Lontoo klo 19.40 ollen perillä Lontoossa viideltä aamulla 23.10.

Tunnemme Englantilaisen postin tehokkuuden ja suuhumme tulee suorastaan lontoonrakeiden anismainen lakritsinen maku, kun kuvittelemme postinkantajan kantavan kuorta kohti Knightsbridgen hienostoaluetta ja sujauttavan sen Wilton Place 37:ssä sijaitsevan asuintalon postiluukusta sisään. Paikka on aika lähellä Buckingham Palacea, jossa henkilöt, joilla on ns. enemmän rautaa kauluksessa kuin allekirjoittaneella asustelevat ja juovat teetä. Jätetään asian mehustaminen sikseen ja siirrytään seuraavaan kohteeseen, joka on siis 1943 Sveitsiin kulkenut lähetys. Kuten olemme Filatelistista saaneet lukea oli Sveitsi maa, johon postiyhteys säilyi käytännössä koko sodan ajan, lukuunottamatta hyvin lyhyttä keskeytystä vuonna 1945. Asia on jollakin tapaa uskomaton, nimittäin kaikkiin muihin maihin pl. Ruotsiin posti keskeytyi pidemmäksi aikaa. Tämä ei kuitenkaan tee kohteesta mitenkään erityistä, nimittäin postia Sveitsiin tunnetaan sodan ajalta jonkin verran. Leima kertoo kirjeen tulleen lähetetyksi 15.12.1943 Helsingistä. Sensuurissa on käyty, ja numero on 24, joka oli käytössä Helsingissä. Taksa Sveitsiin oli ulkomaan taksa, joka oli lähettämisen aikaan 4½mk. Joskus vastaavia kohteita näkee kovilla hinnoilla myynnissä. En oikein tiedä miksi. Ei kannata maksaa liikaa.

Mukaan tuli muutakin, kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu Turkuun. Parasta antia oli tietysti tavata keräiiljäkolleegoita ja vaihtaa kuulumisia. Lohileivät ja kahvikin maistuivat. MUTTA pakko on antaa palautetta siitä, että leipien hinta oli lähtenyt käsistä. Vaikka on selvä, että halua on tukea yhteistä harrastusta, niin olisi syytä pitää kohtuus mielessä! Kun ne parkkimaksutkin ovat tulleet mukaan kuvioon. Tämä on sitä inflaatiota nyt!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: kotimaan lentoposti, lentoposti, postivaunu 24, Sveitsi, Turun Kevät

Forssan pääsiäisen tapahtuma

9 huhtikuun, 2023 By Mikael Collan

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, järjesti Forssan postimerkkikerho pääsiäisen keräilytapahtuman Kuhalankadun järjestöjen talossa tänäkin vuonna. Tarkka päivämäärä 8.4. avautui kauniina ja aurinkoisena vaikka paikka paikoin maastossa oli näkyvillä loppuun sulavia lumikinoksia. Kun tulin paikalle oli tapahtuma ollut virallisesti käynnissä jo puolisen tuntia, mutta vaikutti siltä, että aloitettu oli tasan tarkkaan paljonkin ennen virallista kellonlyömää…. nimittäin paikalla oli kauppiaiden lisäksi jo suuri määrä paikallisia ja kauempaakin tulleita keräilijöitä. Joensuusta asti oli lähdetty aamutuimaan ajelemaan Forssaan, matka oli kuulemma alkanut jo kolmen aikoihin aamuyöstä. Oma noin tunnin matkani alkoi kuullostaa aloittelijan räpellykseltä, kun hard-core keräilijöihin verrataan.

Oma muistikuvani on, että en ole ikinä nähnyt yhtä tiukkaan pakattua tapahtumaa Kuhalankadulla, nimittäin myyjiä oli ennätyksellinen määrä paikalla ja kiinteistössä oli todella paljon tavaraa. Homman luonteesta kertoo, että paikalle oli tullut kaksi ruotsalaista kauppiasta laajoine materiaaleineen, Juhani Kemi Pohjoisesta ja suuri määrä kauppiaita Etelä-Suomesta. Aulassa oli perinteisesti Hämeen kerhojen myyntipiste ja ovensuussa Forssan kerhon puheenjohtaja Kari Tapola myi arpoja.

Kiertelin myyntipöytiä aktiivisesti ja katsoin läpi satoja kohteita. Näppeihin jäi kaikenlaista, mutta vain yksi M30 kohde. Siitä en voi olla erityisen pahoillani, sillä en sortunut ostamaan sellaista mitä en tarvitse tai mitä minulla jo on. Tuplien ostaminen on minulle tavallista, mutta ei perusteltavissa mitenkään järkevästi. Suurin osa ostamistani kohteista oli ulkolaisia lähetyksiä, jotka liittyivät sodan aikaiseen postihistoriaan.

Löytynyt kohde oli yksi ”hakusessa” pidempään ollut lentopostiin liittyvä asia, mitä olen sivusilmällä yrittänyt etsiä, mutta tähän mennessä ei ole tullut vastaan. Nimittäin kyse on siitä, että vuosina 1933-1936 ja oikeastaan myös vuosina 1937-1939 toimi lentoposti Ahvenanmaalle vain reitillä Tukholma – Maarianhamina – Tukholma ja reittiä operoi ruotsalainen lentoyhtiö ABA (AB Aerotransport), joka on nykyisen SAS lentoyhtiön Ruotsalainen edeltäjä. Toisin sanoen, lentoreittiä Maarianhaminasta Suomeen ei suoraan ollut lainkaan. Tämä on tietysti kiinnostava asia, koska äkkiseltään voisi ajatella, että Helsingistä tai Turusta lennetty linja Tukholmaan olisi pysähtynyt Ahvenanmaalla… mutta näin siis ei suinkaan ollut. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lentoposti Ahvenanmaalta Suomeen kulki Tukholman kautta. Minua on kiinnostanut saada kohde, joka olisi varmasti lentänyt välillä Ahvenanmaa – Tukholma. ”Varmasti” siksi, että vaikka käytännössä Ahvenanmaalta lentokaudella lähetetystä LC-postista epäilemättä suurin osa kulki lentona, siis myös posti, jolle ei lentolisää oltu maksettu, ei suurimman osan kohteista osalta asiaa voida leimojen ja lentolisän puuttumisen takia pitää täysin varmana. Kun kaikki mikä ei ole täysin varmaa on epävarmaa… niin olen yrittänyt löytää kohteen, jonka osalta varma on varmaa tämän asian suhteen. Ja nyt sellainen siis löytyi.

Kuvastakin näkyy, että kyseessä ei ole mikään erikoinen kaunokki, vaan päin vastoin jonkinasteinen rumakki. Täysin tavallinen Pohjoismaisella postikorttitaksalla Maarianhaminasta Tukholmaan lähetetty postikortti M30 1,25mk leijonamerkillä. Se mikä tekee kortista minulle hyvän on Tukholman saapumisleima, jossa on sama päivä kuin Maarianhaminan leimassa ja kellonaika, joka kertoo mielenkiintoisen asian, nimittäin sen, että kortti on lentänyt Maarianhaminasta Tukholmaan. Leimaus Maarianhaminassa on 19.7.1935 klo. 09 ja Tukholmassa 19.7.1935 klo 11-12. Aikataulun mukaisesti lento Tukholmasta Maarianhaminaan lähti 08.30 ja oli perillä klo 10.15 sama kone lähti Maarianhaminasta paluumatkalle klo 11.00 ja oli perillä Tukholmassa 10.45. Muistamme, että maidemme välillä on tunnin aikaero. Tämä tieto löytyy kiertokirjeestä 42/1935. Vuonna 1935 lentokausi kesti kesäkuun 20. päivästä elokuun 20. päivään, eli kaksi kuukautta.

Kortti on siis lentänyt ABA:n ponttoonikoneella Tukholman Lindarängenin lentosatamasta Maarianhaminaan, koska vuonna 1935 Maarianhaminassa ei vielä ollut maakenttää. Maakenttä rakennettiin vasta vuonna 1937. Lentosatama toimi keskustan lähellä olevassa Lilla Holmen saaressa. Bo Justussonin verkkosivuilta löytyy runsaasti kuvia ja tietoja Maarianhaminan lentotoiminnan kehityksestä, myös kuva kortin kuljettaneesta ABA:n ”Södermanland” koneesta, joka oli Saksalainen Junkers Ju-52 3M kolmimoottorikone. Sivuilta aukeaa myös Lindarängenin lentosatamasta tietoja.

Södermanland, kuva Bo Justussonin verkkosivuilta
Lindarängenin lentosatama, kuva Bo Justussonin verkkosivuilta

Vaikka tällä kertaa kohdemäärä jäi ”statistisesti” laihaksi olen tyytyväinen, koska sain jotain sellaista mitä minulla ei ennalta ollut ja se on aina mukavaa. Lisäksi täytyy mainita sillivoileipä ja kahvi sekä erityisesti hyvä kahviseura, asiat jotka tekevät Forssan-reissuista aina mukavia.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 1935, ABA, Forssa, lentoposti, Lindarängen, Maarianhamina, ponttoonikone

Merkki-Albertin 65

7 huhtikuun, 2023 By Mikael Collan

Merkki-Albertin 65. huutokauppa päättyi tätä kirjoitettaessa edellisenä iltana yhdeksän aikoihin. Kohteiden jälkimyynti on yhä käynnissä. Tällä kertaa M30 osastolla oli hurja määrä kohteita myynnissä, lähes sata. Lisäksi M30 kiinnostavaa oli myös ainakin lentopostin osastolla.

Filatelian puolella oli erilaisia pikkukiinnostavia kohteita, joista mainittakoon Raumalaisen postimerkkiliikkeen A. Marttilan arkinreunapainannalla varustettu 20p vihreä merkki. Näitä arkinreunapainantaisia M30 leijonamerkkejä tunnetaan muutamia arvoja ja painantoja pariltakin liikkeeltä. Limitiksi oli asetettu 20 euroa ja sillä kohde myytiin. 50p keltainen rullamerkki hyvällä leikkausvirheellä myytiin myöskin pohjilla, jotka oli asetettu kolmeen kymppiin. 6mk oranssin merkin sokkohammas meni 40 eurolla ja 2mk vihreän merkin numeropalalle osunut kohtalaisen voimakas hammastesiirtymä ei liikahtanut satasella. Markan oranssin merkin kolmen merkin käytetty ryhmä leikkeellä, jossa oli hammastesiirtymä nousi 76 euroon, joka oli hiukan yllättävänkin kova nousu. Laskoksia ja pieniä siirtymiä oli myynnissä useita, kuvaksi otin kahden merkin yli menneen 5mk Olavinlinna-merkin laskoksen, joka on tätä kirjoitettaessa yhä myytävänä 20 euron limitillään. Kaiken kaikkiaan ns. pikkuhyviä filateelisia merkkierikoisuuksia oli myytävänä tällä kertaa runsaasti. Mukana oli muutama parempikin kohde.

Postihistoriapuolella ei M30 osastossa ollut ihmeitä. Kirjattu paikalliskirje yksin 24mk M30 leijonamerkillä teki kauppansa viidentoista euron pohjahinnalla. Yksittäispostitteena lähetetty 3mk harmaa merkki painotuotteella Englantiin ennen 3mk vihreän merkin julkaisua meni ”vain” 30 euron pohjilla. Ehkäpä kaikilla on jo tämä? Kyse ei ole helpoimmasta kohteesta ja 3mk harmaalle merkille kohde on kelpo käyttö. Hiukan jäin tässä raapimaan päätäni. Mielestäni ehkä kiinnostavin postihistoriakohde osastossa oli Etelä-Afrikkaan lähetetty paketti, joka oli maksettu M30 300mk lentokone-merkillä ja M54 mallin merkeillä. Postimaksua oli kortille kiinnitetty yhteensä 364 markan edestä. Kohde myytiin parin kympin pohjillaan, mikä mielestäni ei ole kaukomaiden pakettikortista kovinkaan korkea hinta. Kortilla oli kiinni myös Ahvenanmaalaisen postikonttorin tulliluettelo – paketissa oli lähetetty makeisia, kukaties salmiakkia Etelä-Afrikkaan.

Lentopostin osastossa oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita. Vuoden 1940 kesällä Petsamoon Liinahamariin lähetetty lentokirje, joka oli ”aitoa asiaa” lähti parin kympin matalista pohjista ja päätyi vain 52 euron hintaan. Kyseinen lähetys on mielestäni aika vaikea kotimaan lentopostilähetys. Sodan aikainen kotimaan lentoposti on vaikeaa. Ostaja sai halvalla hyvää. Toinen erinomainen lentokohde oli 1941 Helsingistä Englantiin lentopostina lähetetty kirje. Kirjeelle oli maksettu Euroopan lentopostilisä 2mk pohjataksan ollessa ulkomaille lähettämisen aikaan 3½mk. Koska Saksa ei antanut Englantiin menevälle postille kauttakulkua oli kirje kulkenut lentona ensin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin Vladivostokiin, mistä se on laivalla kulkenut luutavasti Yokohamaan ja sieltä eteenpäin Yhdysvaltain Länsi-rannikolle. USA:n läpi kirje on kulkenut junalla, koska lentolisä oli maksettu vain Moskovaan asti. Saavuttuaan USA:n Itä-rannikolle kirje on matkustanut laivalla Englantiin. Kaiken kaikkiaan kuljettu matka on noin 29000 kilometriä. Kohteen hinta nousi 50 euron lähdöstä aina 143 euroon saakka. Kohde kiinnosti minuakin, mutta olin tehnyt itse itselleni myyräntyötä aiemmissa kirjoituksissa mainitun Via Siberia kokoelman ja asiaan liittyvien esitysten muodossa, nimittäin markkinoinut juuri näitä Siperian kautta kulkeneita kohteita. Tietoisuus oli herännyt ja kohde meni ns. parempiin suihin – ehdottomasti kokoelmakelpoinen kohde postihistorialliseen tai lentopostikokoelmaan.

Useita Etelä-Amerikkaan lähetettyjä lentokirjeitä 1930-luvulta oli myytävänä, lähdöt vaihtelivat 20 ja 40 euron välillä. Kaikki taisivat mennä kaupaksi ja hinnatkin nousivat jonkin verran. Uruguayhin 1941 mennyt lentona menemään tarkoitettu kuori, jossa oli yliviivattu lentolipuke nousi yli sadan euron. Kiinnostavin lentopostiosaston M30 kohde oli vuonna 1940 talvisodan aikana Iraniin lähetetty kirje. Kohteen kuvassa näkyivät reittitiedot ja tieto siitä, että kohteen taustapuolella olisi Teheranin tuloleima. Tuloleima on näissä postihistoriakohteissa aina tärkeä tieto. Sodan aikainen lentokirje kaukomaihin on aina hyvä kohde, Iran on vaikeahko kohdemaa, joten se tekee kohteesta tavallista paremman.

Kohteen hyvyydestä tiesivät muutkin, sillä 30 euron pohjista se nousi aina 145 euron hintaan saakka. Hinta ei ole mitenkään uskomaton, koska kohde on vaikea, mutta sitä voi selittää se, että leimaus ei mm. kuorella olevan 50p merkin osalta ole aivan priimaa vaikka leiman päiväys hyvin muilla merkeillä näkyykin. En pidä maksettua hintaa erityisenä ylihintana. Kohde jäi kalleimmaksi myydyksi M30 kohteeksi tässä huutokaupassa.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 20p vihreä, 2mk vihreä, 5mk olavinlinna, 6mk oranssi, arkinreuna mainos, Iran, lentoposti, Via Siberia

RiiHeX käteenjääneet ja visiitti Tampereelle

7 huhtikuun, 2023 By Mikael Collan

Näyttelyistä voisi kertoa miten paljon tahansa juttuja, mutta filatelian kello käy jatkuvasti eteenpäin, siksi onkin tärkeää pidättäytyä olennaisessa ja kulkea ajan mukana. Lupasin käydä läpi muutamia näyttelystä löytyineita kohteita ja tämän lupauksen tässä kirjoituksessa lunastan. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli paikalla kohtalaisen runsas määrä kauppiaita, joista suurimmalla massalla oli mukana Vesa Järvistö. Myös Merkki-Albertilla sekä järjestävien kerhojen ständellä oli runsaasti myytävää mukana. Kauppiasosastoille oli varattu hyvin tilaa ja tuoleja oli riittävästi. Näiltäkin osin näyttely oli hyvin onnistunut.

Olli Saarinen
Vesa Järvistö
Merkki-Albert ja Hellman Huutokaupat

Mitä sitten jäi käteen? No, ainahan jotakin käteen jää… ja niin myös tällä kertaa. Omat ostokseni tulivat tällä kertaa suurimmaksi osaksi hyvin edullisilla hinnoilla penkolaatikoista, mutta ostin myös yhden lähetyksen ”ihan oikealla rahallakin”. Jätän lukijan arvattavaksi oliko yksikään kuvatuista kohteista erityisen arvokas… Mutta itse asiaan. Kuten tavallista, aloittelen kotimaisista ja mennään kaukaisempia kohdemaita kohti.

Ensimmäisenä tutkaani osui 14.9.1942 Porvoosta Turkuun lähetetty kirje, jonka postittamiseen oli käytetty 2:75mk violettia M30 leijonamerkkiä yhdessä 75p oranssin leijonamerkin kanssa. Yhteensä postimaksua oli siis maksettu 3½mk, mikä olikin oikein, sillä kotimaan kirjeen postitaksa vaihtui syyskuun alussa 1942 kolmeen ja puoleen markkaan. Koska 2:75p merkkejä oli hurjasti jäljellä päätettiin painaa 75p oranssi merkki sille kaveriksi, jotta pystyttäisiin käyttämään merkit pois. Uusi 3½mk oliivin värinen merkki julkaistiin vasta 1.10.1942 ja näin kuukauden ajan piti taksa maksaa joko 3½mk sinisellä merkillä, jonka painos oli jo posteista loppu tai rakentamalla taksa muilla merkeillä. 75p merkin käyttötarkoitus on nimen omaan tämä ”lisämerkkinä” toimiminen juurikin syyskussa 1942. Kyseessä ei ole mikään ”ihme”, mutta, kun se pyytämättä ja yllätyksenä eteeni tuli päätin sen noukkia parempaan talteen.

75p merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö
Helsinki – Tukholma reitillä lentänyt kirje

Toinen löytynyt kohde oli kirjattu lentokirje Helsingistä 5.12.1934 Kööpenhaminaan, Tanskaan. Kirjeen lähettämisen aikaan käytössä olivat Junkersin ponttooneilla varustetut lentokoneet postilentoreitillä Helsinki – Tukholma. Reitti oli kesällä 1934 Helsinki – Turku – Tukholma, mutta 16.11.1934 se muutettiin kulkemaan suorana Helsinki – Tukholma siten, että lentokausi päättyi 15.12.1934. Lähetetty kirje siis osuu tälle kuukauden mittaiselle reitille. Lisäksi kun kohde on kirjattu ja selkeästi firmapostia ja sille on vielä pistetty joulumerkkikin, niin löysin omasta mielestäni hyvän syyn tehdä hankinta. Kirjeen taksa Pohjoismaihin oli lähettämisen aikaan 2,00mk per 20g, kirjaaminen Pohjoismaihin teki 2,00mk ja lentolisä oli myöskin 2,00mk, mistä tulee yhteensä kuorelle kolmella 2mk merkillä maksettu 6,00mk. Mikään super harvinaisuus ei ole kyseessä, vaikka kuukauden mittainen lentoreitti sydäntä hieman lämmittääkin.

Löysin muutaman kirjeen, jotka oli lähetetty lentona Suomesta ulkomaille sen jälkeen, kun vuonna 1944 Valvontakomissio oli ottanut Malmin lentokentän haltuunsa ja siviililentotoiminta oli siirretty Hyvinkäälle. Tämähän tapahtui jo syyskuussa, pari kolme viikkoa sen jälkeen kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat 4.9.1944 sopineet tulitauosta ja Suomen ja Saksan välille syntyi sotatila Lapissa. Väliaikainen rauhansopimus solmittiin 19.9. Moskovassa ja siinä suomalaiset koneet käskettiin kentille ja laivat satamiin. Aeron toiminta Helsingistä Tukholmaan keskeytyi 21.9. ja Malmi tyhjennettiin 28.9.

Ruotsalainen ABA lensi kerran viikossa väliä Tukholma – Hyvinkää – Tukholma ja ilmeisesti lentoja teki puoli-luvatta myös AERO aina lokakuun 1944 loppuun saakka. Marraskuussa tälle tuli stoppi ja vain ABA lensi kaksi kertaa viikossa vuoden 1944 loppuun asti. Lennoilla kuljetettiin lentopostia ja kyseessä on siis tosiaan reitti Hyvinkää – Tukholma. Kuvassa näkyvä kirje on lähetetty Helsingistä 15.11.1944, ajalta jolloin vain ABA lensi reittiä. Postitaksa oli kirjeeltä 3½mk ja lentolisä Pohjoismaihin 2mk. Mitäänsanomattoman näköinen lähetys, mutta silläkin on oma historiansa.

Hyvinkäältä lentänyt kirje
Saksaan sodan jälkeen lähetetty kirje

Kun tulitauko 4.9. Neuvostoliiton kanssa alkoi keskeytyi 5.9. alkaen postiyhteys Saksaan. Tämä tarkoitti sitä, että Suomesta Saksaan lähetetty posti palautettiin lähettäjälle ja myös sitä, että postia pystyi lähettämään Saksaan vasta vuoden 1946 joulukuussa. Saksa oli jaettu miehitysalueisiin ja vastaan tullut kirje, joka oli lähetetty ehkä Korsosta 1.9.1947 oli mennyt Starkenburgin provinssiin Heppenheimiin amerikkalaiselle vyöhykkeelle. Kirjeessä ei kyllä ole mitään erikoista mutta siinä ei myöskään ole mitään sensuuria. Kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan 12mk. Starkenburgin linna rakennettiin 1000-luvulla ja sen tarkoituksena oli suojella Lorschin luostaria, joka on nykyään Unescon maailmanperintökohde. Itse luostari oli perustettu jo vuonna 764 Frankkilaisen kreivin toimesta karoliinien valtakaudella. Koska turismi tuo tuloja keksivät kreivi ja veljensä arkkipiispa, josta tuli luostarin apotti pyytää silloiselta paavilta Paul ensimmäiseltä pyhän martyyri Nazariuksen ja kolmen hänen kannattajansa jäännökset luostariin, jotta siitä tulisi pyhiinvaelluspaikka. Tämä markkinointikikka puri ja paikasta tuli suosittu uskonnollisen matkailun keidas, mikä se on vielä tänäkin päivänä. Kreivin investointi tuottaa vielä 1200 vuotta myöhemminkin… kadehdittavaa kaukonäköisyyttä.

Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja käyty läpi, kulki pintaposti lyhyen aikaa kesällä 1940 Petsamon kautta Yhdysvaltoihin ja kyseessä oli aikanaan ainoa Suomesta ulkomaille (pl. Ruotsi ja Baltia) kulkenut postireitti. Posti kulki Thorden varustamon laivoilla ja laivoja kulki yhteensä neljä. Näitä ennen yksi laiva, Regulus nimeltään kuljetti postia Englantiin. Näillä neljällä laivalla kulkenut posti on reittinsä kannalta kiinnostavaa ja on lähetyspäivämäärän perusteella mahdollista arvioida tarkasti millä neljästä laivasta posti on kulkenut. Olinkin positiivisesti ilahtunut, kun vastaani tuli 10.6.1940 Helsingistä USA:n lähetetty kirje. Kirje on kulkenut 20.6.1940 Petsamosta lähteneellä Mathilda Thorden aluksella New Yorkiin. Taksa kirjeellä on väärin, sen olisi pitänyt olla 3½mk, koska se oli ensimmäisen luokan kirjeen ulkomaantaksa lähettämisen aikaan.

Petsamon kautta kulkenut kirje
Pitkämatkalainen pikalentokirje

Toinen kauemmaksi kulkenut lähetys, joka löytyi oli Japaniin Kotkasta vuonna 1956 lähetetty pikalentokirje. Japani on tietysti parempi kohdemaa ja lentolisän lisäksi maksetut kirjeiden lisämaksut kaukomaihin hyviä mausteita lähetyksiin. Kirjeelle on myös lyöty japanilainen leima, jonka merkitystä en osaa ymmärtää. Taksa rakentuu seuraavasti: Kirje (-20g) ulkomaille 25mk + pikalisä ulkomaille 35mk + lentolisä Japaniin 30mk per 5 grammaa ja tässä tapauksesa kirje on painanut alle 10 grammaa, eli yhteensä 60mk => saadaan kasaan 120mk, joka kirjeelle on merkein laitettu. Kyseessä on sekapostite M30 + M54 ja ehkäpä juuri pikalisä on maksettu postitoimistossa erikseen M30 merkillä.

Löysin muutakin, mutta nämä kohteet nyt päätin nostaa kaiken ostamani joukosta. Täytyy muistaa, että näyttelyissä se paras anti on, kun ajan kanssa käy läpi kokoelmia ja oppii ja oivaltaa uusia asioita. Ne innostavat sitten pohtimaan omiakin kohteita uusista näkökulmista.

Tampereen Filatelistiseura oli kutsunut minut jo viime vuoden puolella pitämään kevätkaudella esitelmän yhteisesti sovitusta aiheesta, joka tällä kertaa oli Via Siberia kokoelma, joka oli esillä RiiHeX näyttelyssä. Koska aihe liippaa juuri näyttelyä sopii tästä vierailusta hyvin kertoa tämän kirjoituksen yhteydessä. Ensinnäkin on todettava, että Tampereelle on aina mukava tulla ja nyt erityisesti, sillä raitiovaunulinjoihin liittyvät rakennustyöt ovat ohi ja kaupungissa voi taas normaalisti liikkua. Tampereen Filatelistiseura kokoontuu Suomalaisella Klubilla ja jäseniä kokouksissa on mukana viitisen kymmentä, mikä on huomattava määrä. Tällä kertaa tapaamisen aloitti puheenjohtaja Kylliäinen uutisilla juurikin RiiHeX näyttelystä. Läpi käytiin Seuran menestys kilpailuluokissa ja muukin näyttelyesiintyminen. Tamperelaiset olivat osallistuneet suurella määrällä kokoelmia, mikä tietysti on erinomaisen hieno juttu. Korkeitakin pisteitä oli saatu. Havaintoina kuulimme Raimo Uusinokan kertomuksen hänen mukanaan tuomista kahdesta Bulgariassa tapahtuneessa lentokoneen alasampumisesta selviytyneestä kuoresta ja koneen tuhoon johtaneista tapahtumista.

Tämän jälkeen pääsin lauteille ja kerroin Via Siberia asian ja yritin kohteita ja niiden reittejä kertaamalla kuvailla ajanjakson postiyhteyksien tilannetta. Yleisö kuunteli kiinnostuneena ja esityksen jälkeen vastailin useisiin hyviin kysymyksiin. Ilta päättyi arpajaisiin ja huutokauppaan, jossa jälleen kerran pistetiin edullisiin hintoihin hyviä kohteita maailmalle!

Tamperelaisista eräs oli huolissaan voinnistani, kun tilasin Seuran piikkiin vain pienen oluen ruokajuomaksi. Koskettavaa huolenpitoa!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 75p oranssi, ABA, Aero, hyvinkää, japani, lentoposti, Mathilda Thorden, Petsamo, Tampereen Filatelistiseura

RiiHEx2023 – kansallinen näyttely

27 maaliskuun, 2023 By Mikael Collan

Riihimäen urheilutalo täyttyi viikonloppuna 24.3.-26.3. vuoden kansallisen näyttelyn osallistujista ja noin viidestäsadasta kehyksestä, joissa oli näytillä kotimaan laajin filatelia ja postihistoriakattaus tänä vuonna. Mukana oli useita aivan ensiluokkaisia kokoelmia, joista osa näytillä ensimmäistä kertaa, osa aiemmin nähtyjä ja osa sellaisia, joiden edellisestä näyttelyesiintymisestä on kolmisenkymmentä vuotta. Urheilutalo oli nähdyn kokoiselle filateeliselle näyttelylle sopiva paikka, sillä valaistus on hyvä ja tilaa kehysten välissä oli riittävästi. Jokaisen kehyksen kohteet saivat samanlaisen ”kohtelun” valaistuksen osalta, mikä on hieno juttu! Ei tarvinnut siristellä ja ylä sekä alarivin kohteet näkyivät yhtä hyvin. Tilan valinta oli siis onnistunut ja siitä kiitos tietysti kuuluu järjestävien Riihimäen ja Hyvinkään seurojen väelle.

Katsomosta otettu valokuva, joka paljastaa mistä Riihimäellä oli kysymys.

Muutenkin järjestelyt olivat onnistuneet erinomaisesti, kun saavuin paikalle perjantaina aamulla oli kaikki valmiina, ilmeisesti kaikki kehykset oli saatu paikalle ajoissa. Mikäli ymmärsin oikein, oli urheilutalon lattialle levitetty koko hallin pituudelta matot, joiden päälle oli sitten kasattu kehykset, joiden jalat oli vaneripalikoilla vielä ”vahvennettu”. Tämä pehmeä alusta palveli myös näyttelyn katsojia, sillä se teki kävelemisestä mukavaa – kyseessä oli taloustieteellistä kieltä käyttävälle ns. positiivinen eksternaliteetti.

Urheilutalon hallin reunoille oli sijoitettu kauppiaiden pisteet, hallin aulassa olivat Liiton, Riihimäen ja Hyvinkään kerhojen, sekä RiiHeX infopöytä. Lisäksi JOEx24:llä oli oma pöytänsä. Paikalla olivat totuttuun tapaan myös Vesa Järvistö, Merkki-Albert ja Suomen Filateliapalvelu – kauppiaat, jotka usein nähdään tapahtumissa. Näiden lisäksi Philea, muutama numismaatikkopöytä ja SP-Lehti olivat mukana ständeillään. Olli Saarisella oli runsas korttitarjonta ja myös filateliaa myytävänä. Hintataso vaihteli suurestikin, niin yksittäisten myyjien kohteiden puitteissa kuin pöydästä toiseen – onkin fiksua olla keskittymättä vain yhden myyjän tarjoamaan. Siitä mitä ostoksia tällä kertaa jäi käpälään kirjoitan oman juttunsa, tässä kirjoituksessa fiilistelen itse näyttelyn antia.

Eli tuumasta toimeen – näyttelyssä tosiaan oli nähtävää, myös M30 silmälasit päässä katsovalle. Kuten ”etkoissa” jo pohdin, oli mukana vain yksi ”puhdas” M30 merkkien kokoelma, nimittäin Anssi Forsblomin ”M30 Kuvamerkit”. Anssi oli laittanut kaksi kehystä kuvamerkkien filateliaa näytille. Kokoelmassa oli näytillä mm. henkilökortti, joka oli maksettu 5mk Olavinlinna-merkillä. Muita kovempia postihistoriakohteita, joita huomasin olivat 40mk halonhakkaaja kopion oikeaksi todistuksella ja 100mk Helsinki yksittäispostitteena toisen painoluokan pikakirjeellä. Anssin kanssa lyhyesti juttelin siitä, että miten kokoelmaan saisi lisää vauhtia… totesimme, että varmasti tärkeää olisi lisätä lähetysten vaikeutta, sillä nyt mukana on pääasiallisesti kotimaan lähetyksiä. Tämä on osittain ollut tietoinen valinta, sillä Anssi on halunnut näyttää käyttötarkoituksen mukaisia käyttöjä, jotka eivät ole erityisen harvinaisia. Toinen asia on tietysti se, että materiaalin on oltava huippupisteisiin vaikeata kautta linjan – nämä sanat pätevät kaikkiin kokoelmiin. Hienoa, että Anssi toi näytille kokoelmansa, saalis oli tällä kertaa 68 pistettä.

40mk halonhakkaaja
100mk Helsinki
5mk Olavinlinna

Toinen puristille sopiva M30 kokoelma oli Jussi Tuorin 8 kehyksen ”Finland postal stationery cards 1930-1953”, joka on laajin tällä hetkellä näyttelyissä käynyt M30 ehiökortteja esittelevä kokoelma. Aiemmin tämä kokoelma on nähty mm. Hämeenlinnassa ja Kuopiossa. Hämeenlinnassa viime vuonna kokoelma sai 90 pistettä ja suuren kultamitalin, mitä pidin silloin korkeana pistemääränä ottaen huomioon kokoelman epätasaisuuden. Tällä kertaa kokoelma sai 91 pistettä, eli pisteen enemmän. Nähdäkseni erityisen isoja muutoksia ei materiaalin osalta ollut tapahtunut ja hiukan minua jäi harmittamaan se, että kokoelmassa oli useita virheitä kohdeselosteissa niin taksojen kuin muunkin sisällön osalta. Kahta tietoisesti käytettyä väärätaksaista 9mk oranssin ehiökortin kohdetta en ”ymmärtänyt” sillä kyseiset kohteet, vaikka ”jipon” sisälsivätkin, eivät olleet varsinaisesti siitä aivan vaikeammasta päästä ja siksi olisikin ollut asiallista laittaa tilalle parempia oikeataksaisia. Nämä asiat olivat ilmeisesti menneet tuomareilta hiukan ohi, kun pistemäärä nousi entisestään.

Muita M30 kohteita näyttäviä kokoelmia olivat kaksi kokoelmaa joissa olin itse mukana. Toinen näistä kuvasi suomalaisilla (m30) kohteilla sekä saksalaisilla kohteilla yhden kehyksen laajuisena Suomen ja Saksan välistä 1942-1944 voimassa ollutta postisopimusta ja sen taksoja. Mukana olivat kaikki suomalaiset eri sopimukseen kuuluneet lähetyslajit ja suurin osa saksalaisista. Sain hyvää palautetta siitä, että kokoelma sopi hyvin yhden kehyksen kokoelmaksi ja pyyhkeitä siitä, että en ollut ilmaissut kohteiden harvinaisuutta. Kaiken kaikkiaan tuomarit pitivät kokoelmaan hyvänä ja se sai 85 pistettä. Yhden kehyksen kokoelmille annettiin näyttelyn muistomitali. Toinen kokoelma, jossa olin mukana oli yhteistyössä Hannu Kaupin ja Esko Seitsosen kanssa kasattu ”Via Siberia 1940-1941” kokoelma, jonka idea on esitellä Siperian kautta välirauhan aikana kuljetettua postia Suomesta ulkomaille, pääasiallisesti Saksan vihollismaihin. En tässä lähde avaamaan tähän liittyviä kommervenkkejä, mutta niihin voi halutessaan tutustua Filatelistiliiton sivuilla, sillä kokoelman on tarkoitus tulla sinne näytille. Koska näytteilleasettajat olivat tehneet kokoelman kolmeen pekkaan, ei sitä voinut kilpailuluokkaan laittaa, mutta koska RiiHeX järjestäjät ovat suurpiirteistä porukkaa saimme kokoelmamme mukaan kutsuttujen luokkaan. ”Omat” kaksi kehystäni löysivät tiensä näyttelyyn tuomarina työskennelleen Helsinkiläisen keräilijäkolleegan tuomina, mistä hänelle suurkiitos.

Postihistoriakokoelma Suomen ja Saksan välisestä postisopimuksesta
Via Siberia 1940-1941

M30 kohteita oli näytillä myös Esa Aaltosen ”Suomen Postin käytössä olleet varaleimat” kokoelmassa, jossa nimensä mukaisesti esiteltiin erilaisia eri aikoina käytössä olleita varaleimoja. Monia leimoja oli käytetty M30 käyttöaikana. Varaleimat ovat varmasti meille kaikille tuttuja, mutta Esa oli kerännyt niistä kattavan 8 kehyksen kokoelman, jossa leimoja oli laajasti esillä. Hommaan oli mennyt myös paljon tutkimusta, josta Esa pokkasi myös erikoispalkinnon hyvien pisteiden lisäksi.

Isossa kuvassa arvosteluista minulle jäi sellainen kuva, että perinteisen filatelian luokassa arvostelu oli yleisesti ottaen pehmeämpää kuin Hämeenlinnassa, mutta postihistorian osalta samanlaista, eli sopivan tiukkaa. En tämän enempää ota kantaa, koska arvostelulaji on arvostelulaji ja tiedän, että kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Palkintoluettelo on nähtävissä RiiHEx2023 sivuilla, tästä linkistä.

Nostan esiin sen, että mukana oli kaksi eksperttiä, joiden tehtävänä on auttaa tuomareita ja tuoda esille selkeitä virheitä kokoelmissa näytteilleasettajien etu mielessään. Tätä tehtävää tekivät tällä kertaa Ari Muhonen ja Kari Lehtonen, jotka löysivät huomautettavaa muutamista kymmenistä kokoelmista ja raportoivat huomioistaan siis tuomaristolle sekä näytteilleasettajille. Ekspertit tarkistavat myös atesteja, eli saattavat avata kehyksiä ja tarkistaa, että (e)-merkityt kohteet tosiaan on aitoutettu. Lisäksi kohteet, joista on aiemmassa näyttelyssä huomautettu yleensä tarkistetaan, eli varmistetaan, että on aitoutettu tai tekstejä / tietoja korjattu. Kansainvälisten näyttelysääntöjen puitteissa kohteet, joiden osalta huomautukset on jätetty huomioimatta voivat aiheuttaa jopa pistevähennyksiä kokoelmalle. Näyttelyssä ei näin tapahtunut, mutta kannattaa pitää mielessä – sääntöjen mukaan kuitenkin mennään. Kun moni eturivin filatelistimme on joko tuomarihommissa tai eksperttinä, ei tyypillisesti heidän kokoelmiaan näyttelyissä nähdä kovin usein. Tällä kertaa kuitenkin Ari Muhosella oli lentopostiluokassa kokoelma näytillä ”hors concourse” eli kilpailun ulkopuolella ja ilman arvostelua ja päätuomarilla Jukka Mäkisellä leimamerkkikokoelma kutsuttujen luokassa. Muhosen kokoelmassa oli muutamia hienoja M30 lentolähetyksiä, joista erityisesti jäi mieleeni Englantiin 1941 Irakin kautta lentänyt kirje, joka on sekä harvinainen, että näyttävä. Kuori on kulkenut sodan aikana ensin Moskovaan, josta ilmeisesti Bagdadiin (tai Basraan, jossa oli englantilainen lentotukikohta) ja sieltä brittien lentoreittejä käyttämällä aina Englantiin asti. Samalla sivulla oli toinen, Italian kautta kulkenut M30 lentokuori myöskin Englantiin, joka sekin on vaikeampaa sodan aikaista lentopostia. Parasta Suomen ja Saksan välistä sodan aikaista M30 postia edusti lentotavaranäyte, jossa oli käytetty Saksaan sovellettua lentotaksaa, joka oli voimassa 1.10.1942 – 4.9.1944 ja jolloin Saksa oli samassa taksaryhmässä pohjoismaiden kanssa myös painotuotteen osalta.

Aaltosen varaleimoja
Muhonen tykittää sodanaikaisella lentopostilla

Muutamia kokoelmia oli laitettu näytille näyttelyn virtuaalinäyttelyyn Riihex23 kotisivuille. Hienoa, että osa näytteilleasettajista näyttää myös virtuaalisesti! Olisi hienoa saada mahdollisimman monen kokoelman kuvat saataville myös niille, jotka eivät paikalle vaivaudu. Kuvat ovat vähintään yhtä tärkeitä heille, jotka näyttelyssä kävivät, koska kuvat mahdollistavat kohteiden tarkastelun myös jälkikäteen. Kokoelmat, jotka kiinnostavat tulee yleensä valokuvatuksi, mikä on kohtalaisen puistattavaa puuhaa ja on olemassa riski, että kuvat eivät onnistukaan. Tästäkin syystä olisi hienoa, että kuvia ei tarvitsisi jokaisen itse ottaa vaan ne voisi ladata valmiina kuvilla omalle koneelleen. Tältä kantilta katsottuna asia oli hoidettu erinomaisesti, nimittäin Dropbox kansiolla, josta oli helppoa katsoa ja siirtää kuvia. Kuvasin itse muutamia kokoelmia, osasta aion pyytää näytteilleasettajilta kuvat, toivottavasti irtoavat!

Palmares-juhla järjestettiin näyttelyhotellissa, eli Riihimäen Teatterihotellissa, jossa maukkaasta seisovasta pöydästä saimme nauttia aterian. Kuten tavallista tilaisuudessa jaettiin myös järjestävien seurojen jäsenille pro filatelia mitaleita ja muita huomionosoituksia. Kuten keräilijöiden kokoontumisissa yleensä, päällimmäiseksi mieleen jäi yhteenkuuluvuuden tunne ja hyvä fiilis joka kumpuaa siitä, että samanmieliset ihmiset kokoontuvat yhteisen asian ympärille. Näyttelyissä kannattaa käydä!

Seuraava kansallinen näyttely JOEx24 järjestetään Joensuussa 2024, 13.-14. huhtikuuta. Näyttelyn toimikunnan puheenjohtaja Juhani Kontkanen näytti Riihimäellä M54 filateliaa hyvällä menestyksellä. Tuomariston puheenjohtajana tulee toimimaan Ari Muhonen. Näyttelyyn ilmoittautuminen sulkeutuu 15.1.2024, eli aikaa siihen on – ilmoittautumislomake löytyy näyttelyn verkkosivuilta.

Seuraavassa postauksessa käyn läpi mitä muuta kuin alla oleva löytö tuli kotiutettua myyntipöydiltä.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: erikoistaksa, Forsblom, Kuvamerkit, Lehtonen, lentoposti, Muhonen, RIIHEX2023, Tuori, Varaleima, Via Siberia

JFP, Hellman ja Riihex etkot

19 maaliskuun, 2023 By Mikael Collan

Järvenpään Filateliapalvelun 28. nettihuutokauppa päättyi menneellä viikolla ja jälkimyynti 18.3. Rehellisyyden nimissä on todettava, että M30 keräilijälle ei huutokaupassa ollut kovinkaan paljoa kiinnostavaa ja ehkä juuri siksi ”se yksi hyvä kohde” paistoi sitäkin kirkkaammin. Myytävänä nimittäin oli Saksaan 21.9.1944 lähetetty postikortti, joka ei ollut päässyt vaihtopostitoimistoa pidemmälle, koska se oli leimattu ”postiyhteys keskeytetty” ja palautettu lähettäjälle. Kuten muistamme, loppuivat vihollisuudet Neuvostoliiton kanssa 4.9.1944 ja samana päivänä alkoi velvoite häätää Saksan armeija Suomen maaperältä. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että Suomi ja Saksa joutuivat eri leireihin pitkän aseveljeyden jälkeen ja toisaalta sitä, että mm. postiyhteydet maiden välillä katkesivat. Tämä tieto ei ollut vielä saavuttanut lähettäjän tajuntaa 21.9. ja kortti oli lähtenyt vanhasta muistista.

Kortti Saksaan tai oikeastaan Itävaltaan 21.9.1944. Palautettu lähettäjälle, postiyhteyden katkettua. Kuva JFP:n huutokaupasta. Taksasta voidaan keskustella – tuohon aikaan voimassa oli postikortin taksa 2½mk ulkomaille, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimuksen taksa oli 2mk, jota tässä on lähdetty hakemaan.

Kyseinen kohde on hyvä postihistoriakohde, joskin vastaavalla merkinnällä palautettuja kirjeitä ja kortteja tunnetaan ehkä joitakin kymmeniä. Postikortit ovat silti vaikeampia kuin erityisesti lentokirjeet, joita tunnetuista kohteista on suurin osa. Tällä kertaa kohde myytiin 109 euron hintaan, joka ei mielestäni ole kovin korkea. Muuta kiinnostavaa huutokaupassa oli lähinnä kirjattu asiakirja vuodelta 1952, joka ei mennyt kaupaksi. ”Lähimaaston” kohteista todettava, että M54 osastolla myytiin saantitodistuskirje hintaan 175€.

Hellman huutokaupat, joita Naantalista käsin toimiva Suomen Filateliapalvelu pyörittää, pitää nykyään kaksi huutokauppaa vuosittain. Toiminta on toteutettu oman verkon kautta toimivan reaaliaikaisen huutokauppaohjelmiston kautta. Viimeisin, neljä-päiväinen kansainvälinen huutokauppa päättyi eilen 18.3. Kolmena päivänä neljästä myytiin filateliaa, yhteensä tuhansia kohteita. Mukana oli monenlaista ja huomattavina nostoina voidaan todeta yleisellä tasolla, että ainakin yksi grand prixin voittanut kokoelma oli kaikkine herkkuineen laitettu myyntiin. Kyseessä ei ollut M30 kokoelma, mutta M30 osastollekin oli kyseisestä kokoelmasta ilmeisesti jotakin valunut. Yleishavaintona on todettava, että myyntiprosentti oli erittäin hyvä ja hinnat nousivat.

M30 osalta on mukava todeta, että myytävien kohteiden joukossa oli kiinnostavia kohteita niin filatelian kuin postihistoriankin puolella. Filateliapuolella myytävänä oli erikoisesti näyttäviä hammastesiirtymiä, jotka lienevät juurikin mainitusta GP kokoelmasta peräisin. 9mk postitalon valtava siirtymä myytiin 75 eurolla, 20mk postitalon näyttävä siirtymä arkin reunasta 80 eurolla ja 25mk puunhakkaaja 85 eurolla. Kaikki nämä hinnat olivat aika edullisia, koska kohteiden laatu oli parasta mitä rahalla saa. Ainoa ”vielä parempi” olisi, jos kyseessä olisi merkkiryhmä. Näin ajatellen kohteet eivät olleet kalliita.

Paras siirtymäkohde oli 6mk oranssin merkin siirtymäryhmä, jonka hinta nousi 150 euroon saakka, mikä ei mielestäni ollut järisyttävä, kohteen ollessa parasta A ryhmää. Isompia ryhmiä sisältänyt M54 merkkien koevedoskohde meni 36 eurolla – mainitsen tämän tässä, koska jos rakennetaan käyttösarjan merkkimallin filateelista kokoelmaa, on syytä näyttää siirtymä edellisestä käyttösarjasta ja siirtymä seuraavaan käyttösarjaan kohteiden avulla. Koevedoskohteet sopivat tämän siirtymän demonstroimiseen vallan mainiosti. Nyt demonstrointia saattaa tehdä halvalla, mikäli osti kyseisen kohteen.

Näyttävä siirtymä arkin reunasta numerolla. Myyntihinta 150 euroa. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Eräästä aikoinaan kultamitalin saaneesta M30 kokoelmasto olivat ”rippeet” myytävänä ja mikäli huutokauppaa katsoessa tuli mieleen, että ”nämä on nähty ennenkin”, niin ihan väärässä ei etiäinen ollut. Nimittäin kolme kovempaa M30 postihistoriakohdetta, 1mk vihreä painotuotteella Sveitsiin, 2½mk punainen postikortilla Bulgariaan ja 20mk kirjattu kirje Sveitsiin olivat kaikki olleet kokonaista kaksi kertaa aiemmin myytävänä. Ensimmäisen kierroksen lähtöhinnoista oli tultu alas 75% ja tällä kertaa kauppa kävi. Kauppa kävi, vaikka 1mk vihreä painotuote sekä 20mk kirjattu kirje myytiin kumpikin pohjahinnoillaan, eli 200€.

20mk R-kirjeellä Sveitsiin
1mk vihreä painotuotteella Sveitsiin

Kohdeselosteessa kerrottiin 1mk painotuotteen osalta, että vain kolme tunnetaan. Tämä on saattanut olla totta silloin, kun kyseinen kortti on ollut kokoelmassa näytillä. Nykyään tiedämme, että 1mk vihreä yksi painotuotteella on kohde, joita tunnetaan n. 10 kappaletta. Kun näitä myytiin yli 500 eurolla vielä 5-6 vuotta sitten, on hinta nyt jossain 150 euron tuntumassa ja kohdemaasta riippuen vaihtelee vähän. 20mk postitalo yksin kirjatulla kirjeellä on vaikea kohde ja niitä tunnetaan muutamia. Myyty kohde on hyvä ja siinä ovat asia ok, vaikka käsiala viittaa erääseen Arif Ramiin, joka vaikutti filateelisissa piireissä Helsingissä 1940-luvulla. Hänellä kuitenkin tiedetään olleen kirjeenvaihtoa Sveitsiin, joten sinänsä asiassa ei ole mitään naputtamista. Kohde oli mielestäni 200 euron arvoinen ja näitäkin on kalliimmalla myyty.

Kovin postihistoriatykki, joka oli myynnissä oli 2½mk punainen leijonamerkki yksin postikortilla Bulgariaan vuodelta 1943. Näitä 2½mk punaisia postikortteja tunnetaan 5-6kpl ja niitä ei ole arkistoista viimeisen 10 vuoden aikana pullahdellut lisää näyttämölle. Harvinaisesta kohteesta siis on kysymys. Harvinaiseksi kohteen tekee se, että 2½mk postikorttitaksaa käytettiin vain maihin, jotka eivät kuuluneet eurooppalaisten postisopimusten piiriin (joissa oli alennettu taksa) ja joihin postia pystyi lähettämään (ei-Saksan vihollismaat). Näitä olivat Sveitsin lisäksi muutamat muut maat, kuten Espanja ja Portugal, sekä mm. Bulgaria (joka liittyi postisopimukseen vasta myöhemmin).

Harvinainen 2½mk punainen yksin postikortilla Bulgariaan vuodelta 1943. Taksa postikortille siis 2½mk. Hyvä kohdemaa. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Nämä asiat eivät olleet menneet huutajilta ohi, koska kohteen hinta nousi 200 euron pohjistaan 340 euroon, jolla se myytiin. Tämä hinta ei ollut oman näkemykseni mukaan lähellä maksimia, eli ostaja sai kohteen ns. sopivasti – mopo ei keulinut, vaikka hinta nousikin.

Muita kiinnostavia M30 kohteita mainitakseni, 15mk Olavinlinna-merkillä maksettu tavaranäyte myytiin 45 eurolla, 3mk punaisella maksettu postin taksataulu meni 80 euron pohjahinnallaan, ja kahdella markan rullamerkillä Kiinaan lähetetty kirje nousi 230 euroon (hyvä kohde!). Muissa osastoissa oli jonkin verran M30 kohteita myytävänä. Ehiökorttien osastossa silloisesta Puolasta, nykyisestä Ukrainasta Suomeen lähetetty paluupostikortti, jolle oli maksettu lentolisä nousi 180 euroon.

M30 pohjamerkille painettu Zeppelin 1830 virhepainama-merkki kortilla myytiin hulppeaan 10800 euron hintaan ja nelilö, jossa yhdessä merkissä sama virhepainama teki kauppansa 2400 eurolla. M30 puolella nähdään harvoin näin kovia hintoja, mutta Zeppelin kohteissa on kansainvälinen markkina, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki huutajat eivät ehkäpä ole samanlaisten rajoitteiden alaisia kuin katajaisen kansan keräilijät.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että tällä kertaa Hellman ei jättänyt kylmäksi, koska mukana oli laadukkaita filatelia, että postihistoriakohteita, jotka olivat aivan sitä parasta kärkeä. Hintojen ”uskomattomin” nousu tapahtui muualla kuin M30 osastolla, mutta limiteistä noustiin reippaasti M30:kin osalta.

Riihex 2023 näyttely aukeaa alle viikon kuluttua perjantaina. Kannattaa jo etukäteen käydä tutustumassa näyttelyn antiin verkkosivuilla, joille on ilmestynyt myös osanottajaluettelo. Luettelosta selviää, että nähtävää on myös M30 silmille. Kutsuttujen luokassa allekirjoittanut esittää yhdessä herrojen Kauppi ja Seitsonen kanssa yhden kehyksen verran Siperian kautta sodan aikana kulkenutta postia. Olemme pyytäneet järjestäjiä toimittamaan näyttelyn jälkeen kuvat kokoelmasta myös Liiton ylläpitämille sivuille, jonne ne saavat jäädä näytille. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kokoelmaa kannata mennä katsomaan. Mikäli olen itse paikalla kehyksen etumaastossa lupaan vastata kysymyksiin ja kertoa kohteista halukkaille. Filatelian luokassa Anssi Forsblom esittelee M30 kuvamerkkejä. Tämä on minulle uusi kokoelma ja innolla sitä menen katsomaan. Ehiöluokassa Jussi Tuori esittää M30 ehiökortteja ja on mukavaa nähdä mitä uutta Jussi on kokoelmaan löytänyt. Postihistorialuokassa esitän yhden kehyksen verran Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukaisia lähetyksiä. Mukana on siis suomalaisilla merkeillä Saksaan lähetettyä postisopimuksen taksoilla lähetettyä postia ja Saksasta Suomeen vastaavilla taksoilla tulleita lähetyksiä.

Lentopostiluokassa Ari Muhonen näyttää lentopostia vuoteen 1948 ja arvelen mukana olevan joitakin M30 kohteitakin. Koska Ari on näyttelyssä eksperttinä on kokoelma arvostelun ulkopuolella. Näiden perusteella pitäisi M30 osastollakin siis olla jonkin verran nähtävää. Hienoa on se, että mukana on yksi täysiverinen ”vain” M30 asiaan keskittyvä kokoelmakin!

Muita kiinnostavia minulle ovat mm. M11 spesialistimme Markku Koivuniemen neljän kehyksen avaus postihistorian luokassa sekä Näyttelyn primus motorin Heikki Virtasen ensiesiintyminen M17 postitaksakokoelmalla. Myös Raimo Hämäläisen Itä-Karjala on kiinnostava ja harvoin nähtävää herkkua. Esko Seitsonen esittelee Englannin sensuuria toisen maailmansodan ajalta ja tässä kokoelmassa on mukana muutamia kiinnostavia M30 kohteitakin.

Innolla jo odotan Riihimäen näyttelyä! Nähdään siellä!

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 1mk vihreä, 20mk postitalo, 25mk puunhakkaaja, 6mk oranssi, 9mk postitalo, Bulgaria, Postiyhteys keskeytynyt, Riihex 2023, siirtymä

Kevään huutokauppoja ja postimerkin päivä

4 maaliskuun, 2023 By Mikael Collan

SP-Lehden aktiiviporukka tekee jatkuvaa työtä ja huutokauppoja tulee kuin liukuhihnalla. Tästä syystä jokaiseen huutokauppaan ei ole tarjolla suuria herkkuja, eikä aina niitä pienempiäkään. M30 osasto oli tällä kertaa kohtalaisen pieni, jotain kerrottavaa kuitenkin aina löytyy. Lunastettu kirje, jolle lunastus oli suoritettu 2½mk sinisellä merkillä meni kaupaksi 20 eurolla – kohtalaisen korkea hinta lunastuskohteesta mielestäni, mutta toki tälle merkille hieman ”erilaisempi” käyttö. Myytävänä oli myös mm. 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä maksettu kirje Saksaan, Dantzigiin vuodelta 1933, joka oli kulkenut lentona ns. yöpostilennoilla Ruotsin kautta Saksaan. Tämä kävi ilmi Berliinissä lyödystä lennonvahvistusleimasta. On todennäköistä, että kirje olisi kulkenut Tallinnan kautta suorempaa reittiä Dantzigiin, jos lentolisä olisi maksettu. Yöpostilinjojen yleiseurooppalainen idea oli se, että myös lentolisämaksutonta postia kuljetettaisiin näillä linjoilla, koska ajatus oli kehittää postin kulkunopeutta. Toisen maailmansodan alkuun saakka yöpostilentoja lennettiin ja lisämaksutonta lentopostia kuljetettiin, linjat toimivat kesäaikaan ja kiertokirjeistä voi lukea tarkat alkamis ja loppumispäivät näille yhteyksille. Mikäli yöpostilennoilla kulkeneita kuoria ei ole lennonvahvistusleimoilla tai muulla tavoin todennettavissa varmasti lentäneiksi, on asian suhteen varmuus vähäinen, näin ollen vaikka ”joku kuori” olisi kulkenut manner-Eurooppaan yölentojen ollessa käytössä, ei sen voida todeta lentäneen, mikäli asia ei selkeästi ilmene. Kuori myytiin 20 eurolla, mikä oli myyjälle hyvä hinta – harvinaisuudesta ei ole kysymys.

Tanskalaisen vapaaehtoisen kotiin lähettämä kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 1mk oranssi M30 leijonamerkki ja lentolipuke sekä muutamia kirjeensulkijamerkkejä kertoi siitä, että tanskalaisia oli Suomessa vielä vuonna 1942 asevoimissa. Kirje oli myös leimattu pyöreällä Fältpost leimalla ja se oli sensuurin toimesta Tanskassa avattu, liuskat ja leima ovat asianmukaiset. Eli kaikenlaista kiinnostavaa säpinää kirjeellä on. Yksi asia kuitenkin on pielessä, nimittäin se, että sikäli kuin mikäli kenttäpostista haluttiin lähettää kirjeitä lentona ulkomaille tuli koko postimaksu maksaa. Näin olleen ”hyvä ajatus” siitä, että kirjeeseen lisättäisiin vain käypä 1mk lentopostilisä ei stemmaa asianmukaisen järjestelyn kanssa ja kirje on väärätaksainen, vaikka se kiinnostava onkin.

Edustavan näköinen tanskalaisen vapaaehtoisen lähettämä kirje
Takana tanskalaiset sensuuriliuska ja leima

Kirjeen oikea taksa olisi ollut lähettämisen aikaan 6.4.1942 2,75mk ja lentolisä juurikin kirjeeltä löytyvä 1mk, eli yhteensä 3,75mk. Kohde on kuitenkin sopiva esimerkiksi kenttäpostikokoelmaan ja erityisesti sellaiseen, jossa ulkomaalaisten vapaaehtoisten postia esitellään. Myyntihinta oli 30 euroa.

Vaikka M30 osastolla oli hiukan hiljaisempaa, rallateltiin muualla huutokaupassa korkeitakin hintoja – kuten viimeaikoina on ollut tapana M17 puolella kauppaa käydään kiivaasti. Kirjattu postikortti Neuvosto-Venäjälle myytiin 111 eurolla ja kirjattu lentokirje Ruotsiin vuodelta 1926 nousi aina yli kahdensadan euron.

Kiinnostava kohde oli K.K. suojaleimauksella leimatuilla merkeillä lähetetty lähetys ja lähetyksen mukana myytävä yksittäinen Mannerheim-merkki. K.K. viittaa apteekkari Killiseen, joka suojaleimasi merkkejään samasta syystä kuin mitä suojarei´itteitä tehtiin. Kuoria ei tunneta montakaan, kohdeselosteessa arveltiin, että saattaisi olla kysymyksessä ainoa tunnettu postilähetys tällä suojaleimauksella. Mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että kortilla, josta on siis kysymys, oli myös kaksi K.K. suojaleimattua M30 leijonamerkkiä.

K.K. suojaleimaus kolmella merkillä, kohdeselosteen mukaan ainoalla tunnetulla lähetyksellä.

En osaa arvioida tarkasti sitä, että tunnetaanko muita lähetyksiä, mutta sen tiedän, että eivät nämä suojaleimaukset yleisiä ole ja, että ainakaan minulle ei ole lähetystä tullut vastaan. Asiasta kirjoitettiin aikoinaan muistaakseni juuri SP-Lehdessä juttu, jossa kyseinen lähetys ja nyt myyty merkki olivat kuvattuina. Kirjoittaja oli tuolloin Kimmo Kanerva. Limitiksi kohteeseen oli laitettu 50 euroa ja sen myyntihinta oli 121 euroa. Mielenkiintoinen kohde.

HTO:n ensimmäinen vuoden 2023 huutokaupoista, joita lienee tänäkin vuonna tulossa, neljä päättyi 2.3. klo. 20. Huutokaupassa oli erillisissä osastoissa sekä M30 filateliaa, että postihistoriaa. Filateliaosastosta mainittakoon, että kauppa kävi hyvin, tätä kirjoitettaessa ja jälkimyynnin yhä ollessa auki vain kolme kohdetta on myymättä. Ehkäpä kiinnostavin filateliakohde oli 2mk vihreän M30 leijonamerkin yhdeksän merkin siirtymäryhmä, joka nousi 50 euron lähtöhinnasta aina yli 89 euron hintaan. 3½mk sinisen leijonamerkin aika keskelle osunut Helsinki-leimattu kappale nousi yllättäen yli sataan euroon. Siinä kohtaa tunsin tuulen hulmuttavan hiuksiani, koska mopon vauhti ylitti sallitun nopeusrajoituksen etupyörän irrotessa tukevasti maasta…

2mk vihreän merkin 9-ryhmä, jossa voimakas hammastesiirtymä, näyttävä

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia erittäinkin mielenkiintoisia kohteita. Kotimaan kohteista mainittakoon rullamerkeillä (2*50p keltainen) lähetetty postikortti, joka myytiin 30 eurolla. Ruotsiin syyskuussa 1942 lähetetty lentopostikirje vain kuukauden kestäneellä taksalla 4,50mk myytiin edullisella 22 euron hinnalla. Näitä kuukauden mittaisia Pohjoismaiden lentotaksaisia kohteita tunnetaan Ruotsiin muutamia ja Tanskaan kaksi kappaletta. Kyseessä oli siis tilanne, jossa kirjeen taksa Pohjoismaihin nousi 1.9. kolmeen ja puoleen markkaan ja lentolisä nousi vasta 1.10. alkaen. Näin ”vanhalla” markan lentolisällä ja uudella kirjetaksalla saatiin aikaan kyseinen 4,50mk taksa. Hyvä kohde ja halvalla meni.

Espanjaan maan sisällissodan aikana 1936 lähetetty lentokirje, joka oli tarkastettu Espanjassa ”antifasistisen miliisin” toimesta, eli tasavaltalais-armeijan toimesta, myytiin 50 euron pohjillaan jälkimyynnissä. Mielestäni lähtöhinta oli asetettu korkeaksi, mutta niin vain kauppa kävi. Toinen korkealla lähtöhinnalla aloittanut kohde oli maankiertäjäkuori vuodelta 1933, joka oli alun perin lähetetty nykyiseen Malesiaan Sarawakiin, Borneon saarelle. Kuori oli vaellellut jopa Australiassa asti ennen, kuin se oli löytänyt tiensä Yhdysvaltoihin. Kiinnostaviahan nämä maailmankiertäjät ovat ja usein kokeneen näköisiä monine leimoineen. Tarinan arvoinen sanoisin ja näin oli jättäjäkin ajatellut, sillä lähtöhinnaksi oli laitettu 60 euroa. Hinta ei rohkeita (tai rikkaita?) pelottanut ja hinta nousi aina yli sadan euron päättyen 104,50 euroon. Kilometrejä tuli runsaasti – kohdeselosteessa arveltiin kokonaismatkaksi tulevan noin 29000 kilometriä.

Harvinainen paketti Yhdysvaltoihin, etusivu, merkkejä puuttuu

Postihistoriapuolen harvinaisin myytävänä ollut kohde oli aika mitäänsanomattoman näköinen reuhake, jonka kohdeselosteessa mainittiin sen olevan ”raskaan lähetyksen etusivuleike”… mitä se olikin. Kyseessä nimittäin on paketti Suomesta Yhdysvaltoihin, jonka etusivulta oli leikattu kohteessa näkyvä osa irti. Oli harrastettu kauneuteen perustuvaa minimalismia, sillä jokunen merkki oli ilmeisesti jäänyt pois, koska 150mk taksaa ei Suomesta paketeille Yhdysvaltoihin lähettämisen aikaan ollut. Tämä oli tietysti suuri sääli, sillä oikeataksaisena kohde olisi hyvä postihistoriakohde. Kohdetta kuitenkin arvostettiin yli sen lähtöhinnan, joka oli laitettu 15 euroon ja hinta yli tuplaantui myyntihinnan ollessa karvan verran yli 30 euroa. On huomattava se asia, että Yhdysvaltoihin lähetettäviin paketteihin liimattiin merkit suoraan paketin päälle vuoden 1932 jälkeen, sitä ennen käytettiin kansainvälisen paketin pakettikorttia. Tämä tapa jatkui pitkään yli M30 merkkimallin painamisen päättymisen.

Kaiken kaikkiaan HTO tarjosi muutamia kiinnostavia M30 kohteita, vaikkei mitään kanuunoita tarjolla ollutkaan. Muiden keräilyalueiden osalta oli nähtävissä myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. M17 osastolla oli myytävänä paikalliseksi asiakirjaksi määritelty lähetys, joka oli kulkenut Turussa 1919. Lähtöhinnaksi oli kohteelle laitettu 60 euroa, joka saattaisi olla sopiva tälle kohtalaisen haastavalle lähetyslajille. En ole super perehtynyt M17 postihistoriaan, mutta paikalliset asiakirjat eivät liene erityisen helppoja kohteita. Muistettavaa asiakirjoista on se, että kyseessä on painotuotepostiin kuuluva lähetyslaji ja näin ollen kuoret ovat tyypillisesti avoimina lähetettyjä, eli ns. läppä auki kohteita. Asiakirjoissa pitäisi lukea päällä teksti ”asiakirjoja” tai ruotsiksi ”handlingar”. Myytävänä olleessa kohteessa ei tätä lue, mikä tekee vaikeaksi arvioida, että onko kyseessä ihan oikeasti asiakirjalähetys, vaikka kuori vakuutusyhtiön onkin ja sisällä lienee ollut vakuutuskirja. Vielä kun paikalliskirjeen taksa oli lähettämisen aikaan sama kuin paikallisasiakirjan… no sanotaanko näin, että itse en olisi uskaltautunut huutamaan limittiä kohteesta. Mutta minulla onkin krooninen rahapula ja köyhän kokema pelko ei estä suurmiehiä tekemästä suuria tekoja. Näin tämänkin kohteen hinta nousi lähes 900 euroon ja se nähtäneen tulevaisuudessa jossakin alan huippukokoelmassa.

Toinen kiinnostava nousu nähtiin 1933 Virossa paquebot-leimatun ja Tallinnan leimoilla mitätöidyn 1,25mk punaisen ristin merkin parilla maksetun kirjeen osalta. Kirje oli siis lähetetty Suomesta Saksaan ja taksa oli ulkomaille 1933 2½mk, eli taksa on OK. Kun kirje postitettiin laivalta se leimattiin paquebot ja tässä tapauksessa kyseinen alus on ollut käytetystä leimasta päätellen Virolainen. Hyvät Tallinnassa tai Stettinissä leimatut paquebot kohteet ovat parempia kohteita ja niitä löytyy myös M30 merkein silloin tällöin. Mikäli kohdemaa on Euroopan ulkopuolella ovat kohteet jo aika vaikeita. SPR merkeillä kohteet lienevät aika vaikeita, mutta vaikka kyseessä on kuriositeetti, oli 80 euron lähtöhinta mielestäni aika tiukka ja en odottanut kohteen menevän sillä kaupaksi. Jälleen sain todistaa oman tietämättömyyteni olevan suurta ja syvää, jos kohta se ei tässä kohtaa enää edes minua itseäni yllätä. Kyseessä on nimittäin tilanne, jossa tiedän, etten tiedä, eli parempi tilanne kuin se, että en tiedä etten tiedä. Tämä tietoinen tietämättömyys kuitenkaan ei estänyt minua hämmästymästä, kun kohteen hinta nousi aina 770 euron tasolle. Mahdollisesti jossakin on taas mopo, jonka takarengas on paljon kuluneempi kuin eturengas.

Postimerkin päivää vietettiin ympäri Suomea helmikuun puolessa välissä. Yksittäistä päiväähän ei oltu erikseen määritelty, vaan Liitto oli toivonut, että päivä valittaisiin ystävänpäivän ”ympäristöstä. Salon kerhossa päivää vietettiin 18.2. lauantaina pienellä standilla paikallisessa kauppakeskuksessa. Asiaan liittyen oli edellisellä viikolla eräs kiinnostunut kansalainen käynyt kerhon kokouksessa ja siitä innostuneena kirjoittanut jutun postimerkkeilystä paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Tämä sai liikkeelle joitakin kansalaisia, jotka kävivät standilla kääntymässä ja kerho sai jopa jonkun lahjoituksenkin.

Salonjokilaakso-lehdessä julkaistu artikkeli Salon kerhon toiminnasta

Liitolta saadulla kortilla oli jonkin verran menekkiä ja vaikka kerho oli päätynyt olemaan julkaisematta uusia omakuvamerkkejä, koska vanhojen varasto pullistelee yhä edellisiä päiviä varten tilattuja kappaleita, piti jatkuva virta kävijöitä kerholaiset pöydän takana hereillä.

Kategoriassa: Blog Avainsanoilla: 2½mk sininen, 2mk vihreä, paikallisasiakirja, Paquebot, Sarawak

Seuraava sivu »

M30 Blog

Kesä meni – filateliasyksy alkaa & terveisiä maailmalta

HTO 62 ja Forssan kerhon kesäpäivä Tammelassa

Kerhovierailut, Liittokokous ja SP-Lehden HK 112

Turun Kevät 2023

Forssan pääsiäisen tapahtuma

Merkki-Albertin 65

RiiHeX käteenjääneet ja visiitti Tampereelle

RiiHEx2023 – kansallinen näyttely

JFP, Hellman ja Riihex etkot

Kevään huutokauppoja ja postimerkin päivä

SP-Lehti ja Lahden kerhon huutokauppa

SP-Lehden suurhuutokauppa

Edellisen viimeiset ja uuden ensimmäiset

Vierailu Riihimäellä, huutokaupat ja modernin filatelian kohde

Kiireinen syyskausi

Vierailu HFF:ssa ja Hellman

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

TAVASTEX-22 (Osa 2) ja huutokaupoista

TAVASTEX-22

Hämeenlinnaa odotellessa

Syyskausi alkaa

Postia Ukrainaan ja Ukrainasta

Forssan kerhon kesätapahtuma

SP-Lehden HK 107 ja Liittokokous 2022

Huutokortti 28.

2022 Pääsiäinen Forssassa

Turun Kevät 2022

Huutokauppoja huutokauppoja!

Kairon postikongressi 1934

Hyvinkään kerhoilta

Huutokauppoja!

Vuoden 2021 viimeinen ja 2022 ensimmäinen HK

SF, HML ja HTO

SF 100 vuotta + marraskuun HK:t

Vierailu Jyväskylän kerhossa ja Merkki Albert 62.

Kirjamessut, SP-Lehden ja Vaasan HK

124. Hellman on-line

Syksy 2021: JFP, SP ja Postiljonen

Kylmän syksyn satoa

SAVOFILA 2021, M30 ehiökokoelma

SAVOFILA 2021, tapahtuma

SAVPEX 2021

Forssa, Lahti ja Helsinki ”kimara”

HTO 54. – Ei ihmetekoja

SP-Lehti ja Järvenpää toukokuussa

Lentopostia M30 keräilijän silmin

Merkki Albertin 61. HK

Hellman 120. ja live on-line järjestelmä

Järvenpään FP 20 ja HTO 53

Sinetti 144, SP-Lehti 50. ja kiinnostavaa lentopostia

Iso LaPe 2021 luettelo

Huutokortti ja SF juhla-HK

Kolmijalkainen jellona

Joulukuun HTO

Merkki Albertin 60.

Etelä-Amerikan lentotaksoista 1939-1941

119. Hellman – huutokauppa koronan varjossa

Syyskuun lopun huutokauppakvartetti

Huutokauppasyksy 2020 jatkuu

Alkusyksyn satoa

SFEX-2020 näyttely

Matkailu avartaa ja kesä kuivattaa

Tampereen Kerhoillan esitys

Suomen Filateliapalvelun 118. HK

HTO 50

M30 tietoisku on-line

Merkki-Albertin 59. huutokauppa

M30 fantasiafilateliaa

Hellman 117 Naantalissa

SP-Lehden 46. HK

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

Postimerkin päivä 2020

Lentoposti kiinnostaa

SP-Lehden ja Sinettipostin huutokaupat ja pikkuisen muutakin

2020-luvun ensimmäiset huutokaupat ja ennustukset

Vaasan Kerhon ja Abophilin huutokaupat

Oulun HK ja Marraskuun SFP

Merkki-Albert HK 58, marraskuu 2019

Lahden kerho ja Forssan tapahtuma

Postimerkkimessut 2019

Syyskuun 2019 JFP, Huutokortti ja HTO huutokaupat

Syyskuun 2019 Hellman

SP-Lehden HK 44

Sinetti 140. – Syyskauden avaus

Kesäkokous Kuopiossa

Stanley Gibbons, Lontoo

Argyll Etkin Ltd., Lontoo

Lahden kerhon HK, toukokuu 2019

JFP, Huutokortti ja SFP huutokaupat, 5/2019

Kevään 2019 VaFi- ja HTO-huutokaupat

Turun Kevät ja Argentinan ihmeet

Tamcollect 2019

Merkki-Albertin 57. HK

Joensuu 2019 ja Tamcollect ennakko

113. Hellman HK Naantalissa

90-luvun alun Filatelisteja selatessani…

HTO 45

SP-Lehti, Sinetti ja Huutokortti huutokaupat 2/2019

Taas Torontossa ja Oulun HK

Esitelmä Suomen Filatelistiseurassa 14.1.

M30 joulurauha ja 2019 ensimmäinen huutokauppa

Viikon 48/2018 huutokauppasuma

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

Forssan keräilytapahtuma, pyhäinmiestenpäivä 2018

Postimerkkimessut 2018 Helsingin Messukeskuksessa

111. Hellman HK Naantalissa

HTO 43. huutokauppa

Syyskuun alun huutokaupat

SFP:n syksyn ensimmäinen huutokauppa

KESFILA 2018 – kokoelman läpikäynti

EstEx 2018 Tallinna

Forssan kerhon kesätapahtuma Tammelassa

SFP huutokauppa 109

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

Huhtikuun huutokilpailut

Turun Kevät 2018

Merkki Albertin 55. huutokauppa

Kesfila 2018 käteen jääneet kohteet

Kesfila 2018 Jyväskylässä

Forssan kerhon keräilytapahtuma 31.3.2018

Hellman huutokauppa 3/2018

KESFILA 2018 etkot

Helmikuun huutokauppoja 2018

Vuoden 2018 alun huutokauppoja ym.

SP Lehden on-line HK 37

Finland Airmails 1920 – 1946

SFP huutokauppa 106 ja Huutokortti 11

Merkki Albertin 54. HK

Vaasan Filatelistien HK ja Forssan keräilytapahtuma

Vierailu Lahden kerhossa 30.10.2017

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

Hellman huutokauppa 13.-14.10.2017 Naantalissa

Vuonna 1947 julkaistut M30 merkit – kokoelma

Salon Filatelistikerhon 70-vuotisnäyttely ja keräilytapahtuma

Lahden kerhon THK 112

HTO huutokauppa #39

Sinetti-Postin huutokauppa 9/2017

Tsekin tragedia ja Puolan pettymys

Avoimen luokan M30 keräilyn buumi ympäri Suomen

SFP:n elokuun huutokauppa ja uudet tilat Naantalissa

Japanin M30 tyhjiö

Postal History of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 4

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 2

SFP huutokauppa Finlandia 2017 yhteydessä

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 1

HTO Huutokauppa 38 – Toukokuussa

Kaikkien M30 kohteiden tie ei vie Roomaan

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 3

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 2

Postal history of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 1

Merkki Albertin 53. ja Vaasan Filatelistien 76. huutokauppa

Hellman Huutokauppa 102

Mietteitä Liiton hallituksesta ensimmäisen vuoden jälkeen

Vierailu Tampereen kerhossa

37. HTO huutokauppa

SP-lehden huutokauppa ja muita kuulumisia

Finlandia 2017 ennakko – M30 kokoelmia FEPA näyttelyssä

Vuoden 2017 huutokauppakevään avaus SFP 101

Filateliapalvelun 100. ja HTO:n 36. huutokauppa 12/2016

Merkki Albertin Huutokauppa ja Forssan keräilytapahtuma

Stamp Forum 2016 Helsingin Messukeskuksessa

JF55 Järvenpäässä 8.-9.10.2016

HTO huutokauppa nro. 35

Lahden PK:n huutokauppa 111

Syyskuu 2016 on huutokauppakuu

SFP:n kesähuutokauppa

Forssan kerhon kesätapahtuma 2.6.2016

Nordia 2016 kuulumisia 2 – käteen jääneitä kohteita

Nordia 2016 kuulumisia 1 – oma osallistumiseni

Filateliapalvelujen huutokaupat maalis-huhtikuussa

Nordia 2016 Jyväskylässä – ennakko

Helmikuun 2016 huutokaupat ja muuta

M30 kokoelma-aiheita

SFP huutokauppa 1/2016

Gärtner Philatelic Promotion Award 2015

Joulukuun 2015 HTO huutokauppa

SFP huutokauppa 11/2015

Merkki Albertin 50. HK

30.10.2015 Forssan keräilytapahtuma

Stamp Forum 2015

Hellman huutokauppa 10/2015

Filatelian perässä Gdanskissa

Salon ja Turun keräilytapahtumat 10. ja 11.10.2015

TamCollect 2015

HTO huutokauppa 31

Syysiltoja sähköistänyttä M30 kauppaa

Vierailu Åbo Frimärkssamlarförening r.f.:n kokouksessa

Karelia Stampsin huutokauppa 9/2015

Suomen Filateliapalvelun 92. huutokauppa

Muutama sana M30 merkkien ”värierikoisuuksista”

6mk punainen – kuudes punainen leijona

Espanja – haastava maa M30 keräilijälle

Berliini ja M30

M30 ja Zeppelin

3mk punainen, viides M30 punainen leijona

HTO huutokauppa 19.5.2015 – 2/2 ”postihistoria”

HTO huutokauppa 19.5.2015 – 1/2 ”filatelia”

Lahden Postimerkkikerhon 109. THK

LAPOEX 2015 – Lahti 11.4.2015

Forssan keräilytapahtuma 4.4.2015

2½mk punainen – neljäs ulkomaan postikortille tarkoitettu M30 leijona

Vierailu Lappeenrannan kerhossa 23.3.2015

Hellman-huutokauppa 21.3.2015

Turun Kevät 2015

2mk karmiini – talvisodan ajan punainen leijona

29. HTO huutokauppa 24.2.2015

112. Sinetti Posti huutokauppa

Gärtnerin 30. on-line huutokauppa Saksassa

1½mk punainen – toinen punainen leijona

1:20mk karmiini – ensimmäinen punainen leijonamerkki

Punaiset leijonat – ulkomaan postikorttia varten suunnitellut leijonamerkit

Merkki-Albertin 48. HK

Suomen Postimerkkilehden 22. HK

Keräilytapahtuma Forssassa 1.10.2014

Lahden Postimerkkikerhon 108 HK

Italian ihmeet ja M30

SFP / Hellman HK 18.10.2014

Turun kerhon tapahtuma 12.10.2014 Kupittaalla

Salon Filatelistikerhon 35. keräilytapahtuma 11.10.2014

25mk sininen, viimeinen ulkomaan taksalle julkaistu sininen M30 leijona

HTO huutokauppa 30.9.2014 ja M30

M30 perässä Tsekin Tasavallassa, Olomoucissa

20.8.2014 päättynyt SFP:n HK ja M30

1944 pääsiäisen ”erikoistaksa” kenttäpostiosoitteisiin

M30 20mk sininen leijona

7.7.2014 Pikavisiitti Tampereella

Etelä-Satakunnan Postimerkkikerhon 70-vuotis näyttely 28.6.2014 Vammalassa

15mk sininen leijona – 40 luvun viimeinen sininen ulkomaan taksalle julkaistu merkki

M30 kohteiden etsintää Torontossa ja Montréalissa

M30 ja erikoistaksa kenttäpostiosoitteisiin jouluna 1943

12mk sininen leijonamerkki – seitsemäs sininen leijona

10mk sininen – kuudes ulkomaan kirjetaksalle tarkoitettu M30 leijonamerkki

Forssan keräilytapahtuma 19.4.2014

AboEX 2014 – vuoden 2014 näyttelytapahtuma

M30 merkkien paperin paksuuksista ja paksuuden mittaamisesta

5mk sininen – viides M30 ulkomaankirjeelle tarkoitettu leijonamerkki

Lempäälän keräilytapahtuma 29.3.2014 Ideaparkissa

4½mk sininen leijona – neljäs ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Vapaakirjeiden ja postirahavapaiden lähetysten lisämaksuja M30 merkeillä

M30 kuvioleimaus ”Kotka 26b”

Filatelistien oma sensuuri ja M30

3½mk sininen leijona – kolmas ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

M30 ”kiertolaiset” 1/2

2½mk sininen leijona – toinen ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Ulkomaan kirjeelle tarkoitetut kymmenen M30 ”sinistä” leijonaa

Kotimaisen paketin varaosoitekortti

2mk mustansininen – ensimmäinen ulkomaan kirjeelle tarkoitettu M30 merkki

Turun Postimerkkikerhon keräilytapahtuma 2.2.2014 Kupittaalla

5p ruskea – M30 pieni suuri merkki

Käynti Hangossa LaPe:lla

Pikkupaketti – Saksalaisten Suomeen tuoma lähetyslaji

Joulukuussa tehtyjä päivityksiä artikkeleihin

M30 merkeillä Afrikkaan

M30 Paikalliskirje 3/3 – Neljä viimeistä taksa-aikaa 1948 – 1962

M30 Paikalliskirje 2/3 – Neljä ”keskimmäistä” taksa-aikaa 1942 – 1948

M30 Paikallispainotuote?

M30 paikalliskirjeet 1/3 – Neljä ensimmäistä taksa-aikaa 1930 – 1942

4mk Postitalo

Postiennakko-osoitus M30 merkeillä, sarjassamme ”jännä, mutta ei sittenkään ihmeellinen”

Myöhäiset M30 käytöt

M30 merkkien virallinen loppuunkäyttö 1962

Poste Restante maksu – ulkomaanlähetysten detalji

Tulli-postiosoitus M30 merkeillä

75p oranssi – tarkoituksellinen ”täytearvo”

M30 Ehiöleikkeen käyttö postimaksuna

Lunastuksia M30 Merkeillä

Hammastamattomat M30 merkit

300mk DC-6 Lentokone – M30 yläarvo

Puolitetut M30 merkit

60 penniä harmaa – M30 musta lammas

Vakuutetut lähetykset M30 merkeillä

M30 sanomalehden osoitteenmuutosilmoitus

Eräs malli 1930 käyttöajan lyhimpiä taksoja – 9 päivän taksa Englantiin 1945

Suomen ja Viron välinen ”erikoistaksa” 20.8.1928 – 6.12.1940

Malli 1930 sekapostitteet M17 kanssa

M30 Blog in English

M30 Local letters 2/3 the four ”middle” rate periods

Nine day air mail rate to the UK

M30 Local letters 1/3 – the first four rate periods

Using a clipping from a stationary as postage

M30 Customs post-office order

Imperforated M30 definitives

www.malli1930.fi · M30 Blog - M30 keräilijän olohuone · Copyright Mikael Collan