malli1930.fi

Kylmän syksyn satoa

By

Kylmin syksy miesmuistiin tuntuu erityisen kylmältä, koska kesä oli niin lämmin. Samalla tavalla on M30 keräilijää kohdannut myytävänä olleiden kanuunojen puute tuntunut erityisen vaikealta, kun vielä pari vuotta sitten tuntui hyvää olevan yltäkylläisesti. Mutta eikö jo jossakin kauan sitten kirjoitetussa kirjassakin todettu hyvien ja katovuosien seurailevan toisiaan…

Muistellaan menneitä ja mieleen tulee, että forssalaiset järjestivät jo elokuun lopussa Huutokortti-huutokaupan, mutta siitä oli niin vähän kerrottavaa, että päätin jättää ryhtymättä tuumasta toimeen. Allekirjoittanutta kiinnostavimmat myytävänä olleet kohteet olivat mallin 1954 merkein ja kiinnostus kohdistui lähinnä siihen, että millä hinnoilla tavara vaihtoi omistajaa. Selväksi tuli se yksinkertainen totuus, että parempi tavara siirtyy käsistä toisiin paremmalla hinnalla – tässä ei liene kenellekään mitään kovin uutta. Mukavaa nähdä, että M54 ympyröissä on jonkinlaista säpinää! Toinen wanha postihistoriaviidakon sanonta kertoo, että väärätaksaisista ei pidä maksaa… tämäkin pitää paikkaansa, mutta silti joku aina haksahtaa. Toistan itseäni, kun totean, että paras sijoitus, jonka postihistoriakeräilijä voi tehdä on taksakirjan ostaminen.

HTO huutokauppa päättyi 16.9. ja myytävänä oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita. Filateliapuolella ”tavallisen” loistoleimaisen materiaalin lisäksi oli kaupan mm. 9mk Postitalo merkistä hyvä hammaste-erikoisuus, arkin reunaan osunut hammaste, joka on nähdäkseni kokoelmatason kohde. Toinen parempi kohde oli 5mk keltainen merkki, jonka väri oli levinnyt. Näitä levinneen värin 5mk keltaisia tunnetaan yksi arkin osa, joka on sittemmin hajoitettu. Tilanne lienee ollut se, että keltaista väriä on yritetty säästää ja sitä on laimennettu, jolloin väriaine on ollut liian ”litkua” ja näin ollen painossa on käynyt niin, että liian juokseva väri on värjännyt arkin merkit liikaa keltaisella peittäen valkoiseksi tarkoitettuja osia. Tällaiset painantaerikoisuudet eivät ole humpuukia, vaikka joissakin makulatuuri ja testipainannoissa on vastaavia nähty. Myytävänä ollut merkki on ns. tuotantosarjaa eikä siis makulatuuria. Kumpikin kohde meni kaupaksi vasta huutokaupan loppumisen jälkeen pohjahinnalla. Tämä kuvastaa M30 keräilyn tilannetta – kerääjiä on, mutta moni lienee aloittanut vast´ikään ja siksi erikoisuuksien vaikeuden tuntemus ei ole vielä ihan kohdillaan. Joku sai nämä herkut sopivasti.

Vaikea kirjattu pika kotiinkannettu paketti vuodelta 1946.

Postihistoriapuollelakin oli kiinnostavaa, kotimaan lähetyksistä paras oli kotiinkannettu kirjattu pikapaketti vuodelta 1946. Kirjatut ja pikapaketit ovat kivoja, mutta kotiinkannot ovat enemmän kuin kivoja – yhdistelmänä kyseessä on kokoelmatason kohde. Tällä kertaa kokoelmatasoa sai vähän yli kuudella kympillä, mikä ei ole paha hinta. Kyseinen kohde nimittäin on mielestäni joka maksetun euron arvoinen. Muuta kiinnostavaa kotimaan postia oli mm. 2mk punaisella merklllä Kavantsaareen 1940 lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin – postitoimisto oli nimittäin suljettu evakuointien takia. Hyvä ”postiyhteys keskeytynyt” kohde. Tällä kertaa hyvä maksoi vain 32 euroa.

Ranskaan kesäkuussa 1945 Englannin kautta lähetetty kuori myytiin vähän alle kolmella kympillä ja Yhdysvaltoihin lähetetty 9mk punaisen merkin yksittäiskäytöllä lähetetty postikortti vähän yli kahdella kympillä. Mielenkiintoinen Yhdysvaltoihin 1945 marraskuussa lähetetty ja ”By air to the United Kingdom” leimattu kuori, jonka lentolipuke oli mitätöity viisirivisellä punaisella ”viivaleimalla” Englannissa meni kaupaksi alle 20 eurolla. Mielenkiintoisen tästä lähetyksestä teki se, että postimaksu oli maksettu koko matkan Amerikkaan lentona ja ulkomaan vaihtopostitoimisto oli leimannut kuoren silti vain Englantiin asti lentopostina. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että lähettäjä oli maksanut ns. rankasti liikaa lentomaksua, koska kuori on matkustanut Amerikkaan laivalla Englannista. Juuri vastaavanlainen kuori esiteltiin tätä edellisessä Kuopion Savofila näyttelyä esittelevässä kirjoituksessa, Hannu Kaupin yhden kehyksen ”knoppeja” esittelevän kokoelman ympärillä käytävässä keskustelussa. Kohde ja tällainen ”postin toimesta lähettäjän huijaaminen” on harvinainen tapaus ja vastaavia kuoria tunnetaan vain vähän. Tällä kertaa hinta asettui alle kahteen kymppiin. Kuorella lukee ”17€” eli joku lienee jo etukäteen arvioinut hinnan oikein…

Puumalasta 26.11.1945 South Rangeen Michiganiin USAan lähetetty lentokirje. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945-31.12.1946) 10,00mk + lentolisä (3*22,00mk per 5g) Yhdysvaltoihin 66,00mk = 76,00mk. Leimattu ”By air to the United Kingdom” Helsingin vaihtopostitoimistossa ja lentolipuke yliviivattu Englannissa. Kulkenut Yhdysvaltoihin laivalla Englannista. Kuorelle kirjoitettu ”Sain tämän 18. Joulukuuta” eli matkalla kolme viikkoa. Harvinainen postin tekemä ”huijaus”.

Syy tälle Postin toiminnalle oli yksinkertaisesti köyhyys ja halu säästää ulkomaan valuutassa tapahtuvia maksuja, jotka sodan jälkeen olivat sotakorvauksiakin maksavalle Suomelle kalliita ja raskaita. Tässä tapauksessa rahaa pihistettiin useita kymmeniä markkoja, eli käytännössä leijonanosa kirjeen postimaksusta kilisi lyhentämättömänä veronmaksajan taskuun. Voimme tänään jälkiviisaina kuitenkin todeta, että sodan jälkeen rahaa käytettiin hyvin, koska nykyisen kaltainen lintukoto pystyttiin rakentamaan. Voiko samaa sanoa nykymenosta, sen asian arvioinnin jätän itse kullekin mietittäväksi ja keskityn itse vapaa-aikanani mm. keräilyyn.

Ei ole kuitenkaan syytä heittäytyä täydelliseen synkkyyteen, ainakaan harrastuksemme suhteen, sillä tunnelin päässä on valoa mitä tulee keräilyharrastuksemme fyysiseen läsnä-harrastamiseen… nimittäin juuri tänään (18.9.) Suomen Filatelistiseura ja Oulun Postimerkkikerho järjestivät samanaikaisesti myyntitapahtuman Helsingissä ja Oulussa. Osallistuin itse Helsingin tapahtumaan Lönnrotinkadulla.

SF:n keräilytapahtuma 18.9.2021 Lönnrotinkadun huoneistossa veti paikalle useita kymmeniä keräilijöitä

Ovien ”virallisesti” avautuessa oli paikalla ollut keräilijöitä jo ehkäpä parin tunnin ajan, itsekin saavuin puolisen tuntia ennen virallista tapahtuman alkua. Heti kymmeneltä tapahtumaan saapui muutamia kymmeniä keräilijöitä ja parhaimmillaan huoneistossa oli korona-aikaan tottuneille epätavallisen vilkas tunnelma. Arvioni mukaan yli sata keräilijää kävi sinä aikana paikalla, kun itse Lönkalla viivyin.

SF oli järjestänyt myyntitapahtumaan kolme ruotsalaista kauppiasta, joilla oli kaikenlaista myytävää. Paikalla oli Aarne Aspbäck Göteborgista ja kaksi muuta minulle vähemmän tuttua kauppiasta. Näistä postihistoriaa oli lähinnä Aspbäckillä, muiden kahden ollessa pääasiallisesti korttikeräilijöiden asialla. Ruotsalaisten lisäksi paikalla oli myös SF:n omien jäsenten myyntipisteitä. Tavaraa oli myytävänä siis aika paljon – pöytätilana arvaukseni mukaan 22 neliömetriä.

Kahden euron laatikon aarteet.

Keräilytapahtumissa on se hyvä puoli, että tavaraa on myytävänä kaikenlaisilla hinnoilla, eli myös halvalla. Tämä antaa mahdollisuuden tehdä löytöjä euron laatikoista ja tämä jäi minunkin tähtäimekseni sen jälkeen kun olin kolunnut läpi muut kuin euron laatikot… kyseessä ei ole sankariteko, vaan pakon sanelema vakuutuksenomainen siirtyminen viimeisen lainaajan (lender of last resort) luokse. Onneksi vakuutusjärjestely oli kunnossa ja euron laatikosta löytyi kiinnostavia kohteita. Tarkasti ottaen kahden euron laatikosta, mutta ei lähdetä halkomaan hiuksia, vaikka jo lähdettiinkin – esittelen löydöistä kaksi. Ensimmäinen (yllä vasemmalla) kohde on omalle ajalleen tyypillisellä ja oikealla 2mk taksalla Ranskaan lähetetty kahden markan punaisella M30 leijonalla maksettu postikortti. Osoitteena on ollut Pariisi, mutta kortti on ohjattu ilmeisesti Ranskassa edelleen Poste Restante osoitteeseen, josta se on lunastettu maksamalla 10 centimin poste restante maksu ja jonka ”todistamiseksi” kortille on mitätöity asiaan kuuluva ranskalainen lunastusmerkki. Mielenkiintoinen ja mukava ”pikkukiva” kohde. Kuten muistamme, poste restante oli maksullinen palvelu, jonka todentamiseksi joissakin maissa leimattiin kohteelle lunastusmerkki – näitä lunastusmerkkejä käyttäneitä maita olivat ainakin Ranska (Chiffre taxe), Italia (Segnatasse), Itävalta, Belgia (A Payer), Kreikka (maksu tavallisin postimerkein) ja Espanja. Kyse on siis omanlaisestaan erikoisuudesta, ei kuitenkaan mistään avaruusmiehestä – korkeintaan pikkusmurffista. Toinen löytö on Ruotsiin 1942 toinen kesäkuuta lähetetty lentopostikortti. Tuolloin postikortin taksa oli 1,75mk ja postikortin lentolisä 50 penniä till. Kotimaan lentoja sotavuosina tunnetaan liikuttavan vähän, mutta Ruotsiin posti lentona kulki lähes normaalisti – postikortteja lienee kulkenut kuitenkin, kuten tavallista, kirjeitä vähemmän.

Toinen kesäkuuta 1942 (kortin lähettämispäivänä) kenraali (myöhemmin kenttämarsalkka) Erich von Mansteinin johtama Saksan 11. armeija piiritti Sevastopolia. Saksalaiset valloittivat Sevastopolin kesäkuussa 1942 – kaupunki oli aikanaan ehkäpä yksi kaikkein vaikeimmin valloitettavista linnoituksista. Sevastopolhan sijaitsee Krimillä, jossa on ollut meidänkin aikoinamme yhtä sun toista liikehdintää… Sodan jälkeen Manstein rakensi Saksan Liittotasavallan armeijan yhdessä amerikkalaisten kanssa. Mies kuoli 1973 ja kirjoitti sodan jälkeen muistelmansa ”Verlorene Siege” hävityt voitot, jossa pohti sitä miten militääriasioiden teknokraatti olisi toiminut taisteluissa, joissa aatteellinen sodanjohto ei vienyt Saksaa voittoihin. Noihin aikoihin Saksassa vielä uskottiin lopulliseen voittoon, nykyään tiedämme paremmin.

Oma Helsinginmatkani oli loppujen lopuksi M30 saannon osalta parempi kuin nolla, mutta uhrasin lauantaipäivän – tuomaroisin kokonaisuutena osallistumiseni tasapeliksi. Oulun tapahtumasta sen verran, että kuulin siellä käyneen kymmeniä ihmisiä, mikä ei ole paljon, mutta enemmän kuin ei mitään ja ehkäpä odotusten mukaisesti. Toivottavasti pandemia vihdoin hellittää ja pääsemme nauttimaan keräilymme parhaasta annista, eli sen sosiaalisesta puolesta täysimittaisesti!

SAVOFILA 2021, M30 ehiökokoelma

By

Tässä kirjoituksessa pureudutaan hiukan M30 ehiökokoelmaan, joka oli esillä SAVOFILA 2021 näyttelyssä – kokoelma oli Jussi Tuorin käsialaa ja sen virallinen nimi on: ”Issue 1930 postal stationary cards”. M30 ehiöitä ei ole kovin usein ollut nähtävänä ja olikin mukavaa nähdä pelkästään tähän kohtalaisen haastavaan alueeseen pureutuva kokoelman näytillä. Kuten SAVOFILAsta kertovassa ensimmäisessä kirjoituksessa totesin, on kyseisen kokoelman runko edesmenneen Kari Rahialan keräämää materiaalia. Rahialahan tunnettiin muun muassa ehiökeräilijänä ja aikanaan hänen kokoelmansa oli M30 ehiökeräilyssä etevin kokoelma. Rahialan M30 ehiökokoelma on nähtävissä Filatelistiliiton sivuilla jäsenille sellaisena kuin se vuonna 2011 oli kuvattu.

1mk oranssi ehiökortti, ensipäivän leimaus 2.1.1930. LaPe numero 58. Ex-Rahiala. Kirjoittajan ottama kuva.

Se, että filatelia ja postihistoriakeräilyssä ostetaan ja myydään kokoelmia ei ole uutta tai edes yllättävää, on nimittäin aivan selvä, että huippukokoelmien takana on usein aiempi kokoelma, jonka pohjalta on lähdetty rakentamaan. Kokoelmien esittämiseen näyttelyssä kuitenkin liittyy joitakin ehtoja, kuten se, että kokoelma tulee olla ollut ”uuden omistajan” omistuksessa vähintään kaksi vuotta ennen kuin se saa uudelleen osallistua näyttelyyn (kts. esim. FIP näyttelyiden GREX, kohta 17.1.). Tämän osalta ei ollut mitään naputtamista, sillä pohjakokoelma myytiin Naantalissa maaliskuussa 2018 ja siitä tässäkin blogissa tuolloin kirjoitettiin. No, joka tapauksessa suuri osa Kuopiossa nähdystä materiaalista tulee tästä aiemmasta kokoelmasta.

Hieman tietoa M30 ehiökorteista ja niiden historiasta löytyy mm. LaPe luettelosta, jossa kerrotaan, että kun kortit otettiin käyttöön vuoden 1930 alussa muutettiin tuolloin, samoin kuin M30 käyttömerkkien, kokoa aiemmin käytetystä ehiökorttien koosta. Eli käyttöön otettiin M17 ehiöitä suurempi A6-koko, eli 149*105mm. Painotalona toimi Suomen Setelipaino. Arkeissa oli 25 korttia (5X5). Korttien ”päälajeja” julkaistiin yhteensä 52, joista 21 oli kaksois-, eli vastauskortteja. Ulkomaan korttien värinä käytettiin UPU:n ehdottamaa punaista ja näin tehtiin aina 1940-luvun puoleen väliin saakka, jonka jälkeen myös kotimaan käyttöön julkaistiin punaisia kortteja. Kotimaan käyttöön tarkoitetut kortit olivat keltaisia ja oransseja. LaPessa M30 ehiökorttien numerointi alkaa numerosta 58 (1mk oranssi kortti) ja päättyy numeroon 111, jonka alta löytyy kuusi kuvallista 15mk punaista ehiökorttia, joissa jokaisessa on eri kuva-aihe. Nämä julkaistiin käsittääkseni Olympialaisia varten vuonna 1952.

Nähdyssä kokoelmassa on tehty työtä sen eteen, että on tutkittu ehiökorteissa käytettyjä kartonkeja ja havaittu / dokumentoitu muutamia erilaisia käytettyjä kartonkityyppejä. Rahiala totesi oman kokoelmansa etulehdellä, että hän ei ole lähtenyt näitä omasta mielestään pieniä eroavaisuuksia esittelemään. Kuopiossa nähdyssä kokoelmassa on kuitenkin näin tehty ja esitellään ainakin kahdenlaista kartonkia, valkoista ja säämiskän väristä (chamois). Säämiskä on siis kellertävä väri. LaPessa todetaan, että kartonki voidaan jakaa valkoiseen sileään ja huokoiseen harmahtavaan tai kellertävään.

M30 ehiöt siis ”alkoivat” 1mk oranssista ehiökortista ja vastaavasta oranssista vastauskortista 2.1.1930. Kokoelmassa esitellään yksi ensipäiväleimaus tästä kortista, joka lienee vaikeahko kohde (kuva yllä). Seuraavana julkaistiin helmikuussa 1930 (6.2.1930 LaPen mukaan) ulkomaan postikorttiliikenteeseent tarkoitettu punainen 1:20mk ehiökortti. Nyt on kiinnitettävä huomiota siihen, että arvoleimassa käytetään nimen omaan ilmaisua ”1:20mk” eli kaksoispistettä markkojen ja pennien erottimena. Vastaava kaksoiskortti julkaistiin 12.2.1930 (LaPe). Kortista tunnetaan myös toinen arvoleimatyyppi, jossa arvoleimassa käytetään muotoa ”1,20mk”. Tämän kortin historia on minulle tuntematon, eikä sitä myöskään Rahialan tai Kuopiossa nähdyn Tuorin esittelemän kokoelman sivuilla sen syvemmin avata. Rahiala kuitenkin kirjoittaa ”Kieliriitojen takia jälkimmäinen (viittaa ”1:20” korttiin) tuli yleisesti käyttöön. Edellisestä (so. ”1,20” korteista) esiintyy vain kaksoiskortti, jota posti myi myöhemmin lisämerkein varustettuna puolentoista markan taksan aikana. Kuopiossa nähdyssä Tuori kertoo, että ”Viisi käytettyä korttia tunnetaan” ja esittelee yhden ylitaksaisen kotimaankäytön ja kaksi ulkomaan paluukortin puolikasta. Näillä korteilla on siis ilmeisesti aina lisämerkit mukana ja ne lienee lisätty postin toimesta. Näin ollen ”puhtaita” kortteja ilman lisämerkkejä ei ”pitäisi” olla löydettävissä tai ei ainakaan vielä ole löydetty. Ulkomaille tarkoitetuissa korteissa oli painanta ”Carte Postale” eli sana ”postikortti” ranskaksi, koska tämä oli kansainvälinen käytäntö ulkomaille tarkoitettujen korttien osalta. Kaksoiskortin (1:20) painos lienee ollut 25000 kpl.

1,20mk kortin vastausosia ulkomailta Suomeen. Kortin käytöt lienevät vaikeita.

Käsikirjan osa V (Suomen Postimerkkien Käsikirja) vuodelta 1970 kertoo korttien harvinaisuudesta asioita, jotka tuskin ovat enää kurantteja. Monen ulkomaankortin kohdalla puhutaan suuresta harvinaisuudesta – fakta on kuitenkin se, että kortteja on tullut ”esiin” suuriakin määriä sitten käsikirjan kirjoittamisen ja näin ollen sen sisältämiä tietoja ei voi pitää enää nykyään täysin paikkaansapitävinä.

Postitaksojen nousu aiheutti myös ehiökortteihin muutoksia, tuli tarve tehdä käyttämättömistä 1mk oransseista korteista käypäisiä ja niitä päällepainettiin 1,25mk päällepainamin (ensipäivä ilmeisesti 7.12.1931) ja vuoden 1932 helmikuussa (9.2.1932) tuli käyttöön 1,25mk keltainen kotimaan ehiökortti ja kaksoiskortti (ep tuntematon). Ulkomaan käyttöön julkaistiin 1932 1½mk punainen ehiökortti ja vastaava kaksoiskortti. Tuori kertoo kokoelmassaan käsikirjan tieton siitä, että ”1½ kortti on erittäin harvinainen” ja toteaa kortin olevan koko M30 ehiökorttien osalta harvinaisimpien joukossa. Tästä voidaan olla montaa mieltä – oma kokemukseni ei ehkä täysin tue tätä ajattelua. Kokoelmassa on mukana tällä kortilla muutama kiinnostava kohde, mm. Saksasta lähetetty vastauskortti, jolle on maksettu saksalaisella merkillä lentolisä (ikävä kyllä kortti on alitaksainen) sekä myöhäisempi käyttö lisämerkein Saksan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisella 1,75mk postikortin taksalla paluukortilla kenraalikuvernementista.

Taksat muuttuivat uudelleen 1936 ja ulkomaan 2mk taksaa varten julkaistiin asiaan kuuluva uusi kortti ja kaksoiskortti. Kotimaan taksa nousi 1940 postikortin osalta 1,75 markkaan ja tästä syystä päällepainettiin olemassa olevia 1,25mk keltaisia kortteja 1:75mk päällepainamalla. Myös 1,75mk keltainen kortti julkaistiin 1940. Julkaisupäivät ovat hämärän peitossa, mutta julkaiseminen tapahtui loppukesästä / alkusyksystä. Nämä kortit kävivät myös Suomen ja Viron sekä Suomen ja Latvian välisen sopimuksen mukaisina ilman lisämerkkejä – nämä ovatkin käyttöajan alun parhaita käyttöjä. Ne ovat myös erittäin vaikeita, koska 1940 Baltia joutui Neuvostoliiton ikeen alle ja postia Baltian maihin tunnetaan tuolta ajalta vain vähän. Tuori esittelee päällepainamakortista ilman lisämerkkejä yhden käytön Ruotsiin kotimaankäyttöjen lisäksi. 1,75mk kortista tunnetaan kuvakevirhe ”1,76”, jossa numeroarvon vitonen näyttää kutoselta. Myöhemmin Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukaisissa taksoissa (alkaen 1.4.1942) oli mahdollista käyttää 1:75mk päällepainama ja 1,75mk keltaista ehiökorttia Saksaan ja sen valloitusalueille ilman lisämerkkejä viiden kuukauden ajan. Myös nämä käytöt ovat erittäin harvinaisia.

Postikorttien taksat nousivat jälleen 1942 ja korttejakin tuli uusia. Huomattavaa on, että ulkomaan postikortin taksa nousi 2½ markkaan ja julkaistiin tälle arvolle tavallinen ja vastauskortti. Nämä 2½mk ehiökortit käytettynä oikeataksaisina ja ilman lisämerkkejä ulkomaille ovat harvinaisia. Vaikka 2½mk postikorttitaksa oli voimassa useita vuosia (aina vuoden 1945 kesäkuun loppuun) ei ollut kovin monia maita joihin kortti olisi käynyt ja joihin oli aktiivista postinvaihtoa. Samasta syystä postikortit 2½mk punaisella M30 merkillä ulkomaille ovat vaikeita kohteita. Kokoelmassa näytetään kaksi 2½mk punaista korttia, toinen Sveitsiin lentona (Englannin kautta) ja toinen ”puhtaana” käyttönä Kiinaan – kortti on palautettu, koska vuonna 1943 postiyhteys oli keskeytynyt jatkosodan takia.

2½mk ehiökortteja. Kokoelman parasta antia. Kumpikin ex-Rahiala.

Kokoelmassa on mukana myös Sveitsiin lähetetty 2½mk kaksoiskortti, joka sekin on erittäin vaikea. Samaan aikaan 2½mk ulkomaan taksan kanssa voimassa oli 2mk kotimaan taksa ja tätä varten julkaistiin ensin päällepainamakortti 2mk / 1,75mk ja myöhemmin 2mk keltainen sekä 2mk keltainen vastauskortti. Näiden korttien parhaat käytöt ovat Saksan sopimuksen mukaisia sekä Euroopan Posti ja Teleunionin käyttöjä. Kortit oli toki tarkoitettu kotimaan käyttöön.

Kun postikorttien taksat muuttuivat ensimmäisen kerran vuonna 1945 heinäkuun alussa, vaihtui ulkomaan postitaksaksi 3mk. Maita, joihin kolmen markan taksaisia ulkomaan postikortteja saattoi lähettää oli vain muutamia ja postin kuljetusreitti oli Neuvostoliiton kautta kulkeva reitti. Voimassa oli myös rajoituksia – mm. se, että korttien tuli olla kuvattomia. Näin ollen kuvattomat postikorttikäyttöön tarkoitetut ehiöt olivat hyvä tapa lähettää ulkomaan kortteja sinne minne se mahdollista oli ja ehkäpä juuri tästä syystä siinä missä 3mk taksaisia single postikortteja M30 merkein tunnetaan vain yksi ainoa kappale tunnetaan suurempi lukumäärä, kuitenkin vain muutamia tällä taksalla kulkeneita M30 ehiökortteja. Taksahan oli voimassa vain kaksi kuukautta ja kuten todettua, pääasiallinen postireitti Englannin ja Ranskan kautta tuohon aikaan toimi vain lentopostina. Kokoelmassa on näytillä tietääkseni paras 3mk taksalla kulkenut punainen ehiökortti, Neuvostoliittoon 20.8.1945 lähetetty kortti. Kortilla on suomalaisen sensuurin lisäksi myös Neuvostoliittolainen, ilmeisesti ei kovin yleinen Moskovan KGB:n sensuuri sekä kaksi muuta neuvostoliittolaista leimaa. Hitaasti on kusti polkenut, nimittäin perille kortti lienee ehtinyt vasta lokakuun lopussa 1945. 3mk kortin ilmestymispäivää ei tunneta, mutta sen on täytynyt olla vasta elokuussa 1945 – taksan mukainen käyttöaika lienee siis ollut vain muutaman viikon. Näytillä on myös kaksoiskortti Sveitsiin – tämä on aidosti kulkenut, mutta filatelistien välistä postia. Filatelistien välinen posti ei tee kohteesta huonoa, vaikka toiveunessaan keräilijä asettaa etusijalle muun kuin keräilijöiden postin, nimittäin näitä kortteja tunnetaan niin vähän, että mikä tahansa käyttö on parempi kuin ei mitään.

Harvinaiset 3mk kortit – mukana paras tunnettu kohde Neuvostoliittoon. Kumpikin ex-Rahiala.

Mielenkiintoista kyllä myös kotimaassa käytössä olleet 3mk keltaiset kortit ovat kohtalaisen vaikeita, nimittäin kotimaankin kolmen markan postikortin taksakin oli näiden lokakuussa 1945 julkaistujen korttien osalta lyhytaikainen, vain noin kolme kuukautta. Päällepainamalla kolmeksi markaksi muunnetut vanhemmat kortit olivat mahdollisia noin puoli vuotta. Näiden 3mk keltaisten vastauskorttien löytäminen ei ole erityisen helppoa, erityisesti Pohjoismaihin kulkeneita ei tahdo oikein löytyä. Syyskuun alusta 1945 ulkomaan korttitaksat muuttuivat toisen kerran ja taksaksi tuli 6 mk. Punaiset kuuden markan kortit kuitenkin ilmeisesti ilmestyivät vasta marraskuussa 1945. Kuten 6mk taksaiset merkein maksetut postikortitkin, ovat myös ehiöt vaikeita kohteita ulkomaille. Itse asiassa ne ovat jopa vaikeampia kuin postimerkein maksetut vastaavat kohteet. Tämä on hieman yllättävää ja siksi olikin kiva nähdä kaksi kulkenutta kohdetta – tosin kumpikin samaan osoitteeseen Sveitsiin lähetettyjä (tavallinen ja vastauskortti). On kuitenkin todettava, että näihin pätee sama tosiasia kuin 3mk punaisiin M30 ehiöihin – kaikki mitä on kelpaa, koska ei tunneta muuta / parempaa. Näytillä olleet kaksi kohdetta ovat Rahialan kokoelmasta peräisin nekin.

Näiden punaisten sodan jälkeisten korttien jälkeen asiat helpottuvat huomattavasti – postinkulku alkoi normalisoitua ja ehiöiden käyttökin lisääntyi. Kotimaan taksaiset 5 ja 6 markan ehiöt sekä punaiset ulkomaan ehiöt vuodesta 1947 eteenpäin ovat helpommin löydettäviä kohteita, jos kohta hyvät kohdemaat, eli punaisilla kaukomaat ja keltaisilla vaikeammat Pohjoismaat kuten Norja ja Islanti ovat hyvinkin vaikeita. Siinä missä tavara ”helpottuu” tulevat paremmat käytöt arvoonsa – näiltä osin kokoelmassa on aika perus materiaalia. Se mikä kuitenkin on sanottava on, että kaikista korteista on esimerkkikappaleet mukana ja sitä kautta kokoelma on täydellinen. Työtä kuitenkin vielä on. 12mk punaisesta vastauskortista painettiin versio, jossa ei lue sanoja ”Carte Postale”. Tämän kortin käytöt ovat vaikeita ja niitä tunnetaan ulkomaille vain harvoja. Tuori esittelee niitä kaksi sekä kaksi kotimaan käyttöä. 15mk punaisista korteista on näytillä muutamia hyviä käyttöjä.

Tuori kertoo kokoelmassaan, että matkailun edistämistä oli ajateltu jo pitkään ja niinkin aikaisin kuin 1930 oli ollut pinnalla ajatus siitä, että julkaistaisiin kuvallisia ehiökortteja. Tästä on näytillä myös dokumentti Suomen Pankin Setelipainosta, jossa keskustellaan kyseisenlaisten korttien painamisesta ja niiden tekemisen hinnoista.

Kuvallisten korttien painamista käsittelevä dokumentti. Ex-Rahiala.

Vasta Olympialaiset kilpailut Helsingissä 1952 saivat asian nytkähtämään eteenpäin ja Olympialaisia varten suunniteltiin kuuden kuvallisen ehiökortin sarja. Tämän sarjan hyväksymis ja suunnitteluvaiheista tunnetaan niin kuvia koskevia vedoksia kuin myös korttiehdotteita. Tämä osuus kokoelmasta on vahva ja se käsittää suuren osan tunnetuista ehdotteista. Lopullisissa korteissahan oli 15mk punainen leijona-arvoleima, erityisesti puunhakkaaja-aiheisella arvoleimalla olevat ehdotteet ovat kiinnostavia.

Ehdotteita kuvallisiksi ehiökorteiksi.

Siinä missä ehdotteiden puolelta kuvallisten korttien esittely on parasta mitä löytyy, on itse valmiiden korttien käyttöjen esittelyn osa vähän kesken – osa korteista ei ole erityisen hyvälaatuisia ja kohdemaat ovat tavallisia. Näidenkin korttien hyvät käytöt ovat vaikeita, vaikka kyse on ”tuoreemmasta” tavarasta.

Mikään kokoelma ei ole täydellinen, tämänkin kokoelman kohdemäärittelyihin on osunut muutamia virheitä mm. Suomen ja Viron väliseen postisopimukseen liittyen. Kohdekuvauksissa nimittäin todetaan, että Viro olisi liittynyt Pohjoismaiseen postisopimukseen 20.8.1928, vaikka näin ei käynyt – Viro solmi kahdenvälisen postisopimuksen Suomen kanssa, jonka taksat olivat suurelta osin samansuuruiset kuin Pohjoismaisessa postisopimuksessa ja Suomessa kotimaan postissa käytetyt taksat, mutta kyse on siis eri sopimuksesta. Vastaava virhe toistuu Unkariin lähetetyn postikortin osalta, sillä Unkari ei, kuten kokoelmassa määritellään, kuulunut ”Saksan sopimuksen” piiriin, vaan Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenkeskinen postisopimus. Unkari liittyi myöhemmin Euroopan Posti ja Teleunioniin, johon Suomi ja Saksakin liittyivät. Seuraavalla kerralla, kun kokoelma nähdään on virheet varmasti jo korjattu.

Mitä tuomarit sitten pitivät? Vaikuttivat pitävän paljonkin, sillä kokoelma sai kokonaiset 90 pistettä ja suuren kultamitalin. Sinänsä ollaan jäljillä, että kokoelmassa on päälajien osalta täydellinen kattaus kortteja ja mukana on paljon erittäin vaikeaa tavaraa, sellaista joita ei tunneta kuin ani harvoja. Päälajien osalta nähtävän täydellisyytensä osalta kokoelma lienee ainoa lajiansa tällä hetkellä. Mitä tulee tavallisempien korttien kohteisiin, niin niissä on yhä tekemistä laadun osalta ja kohteiden esittely voi saavuttaa nähdäkseni ns. korkeamman asteen – silloin esittäjän filateeliset tiedot ja taidot tulevat myös esiin, kun kohteiden analyysi on muutakin kuin taksan ja kortin itsestäänselvän nimellisarvon siteeraaminen. Mitä paperien tutkimukseen tulee, niin nähdäkseni erityisen paljon uutta ei etulehdellä lukevasta huolimatta käy ilmi. Voisi olla ajatusta ottaa väärätaksaiset kohteet pois kokoelmasta, ne eivät luo lisäarvoa, vaan päin vastoin tuhoavat uskottavuutta. Arvostelu taisi mennä hieman yläkanttiin, mutta näitä sattuu silloin tällöin …

SAVOFILA 2021, tapahtuma

By

Kauan odotettu kansallinen SAVOFILA 2021 näyttely pidettiin viikonloppuna 14.-15. elokuuta Kuopion Musiikkitalolla. Alun perin näyttely oli tarkoitus järjestää NORDIA Pohjoismaisena näyttelynä, mutta pandemian takia asiat muuttuivat ja lopputuloksena saatiin ”vain” kotimainen näyttely. Kuten yllä näkyvistä kuvista voi huomata olivat Kuopion Musiikkitalon tilat erinomaisesti tarkoitukseen sopivat, nimittäin kehyksiä sai tutkia verrattaen väljissä olosuhteissa hyvässä valossa. Kaiken kaikkiaan näytillä oli 94 osallistujaa, sillä yksi ulkomaalainen osallistuja oli jäänyt koronan takia pois. Käytössä olivat Filatelistiliiton 16 A4 lehteä vetävät kehykset. Mukana olivat kaikki tavallisestikin nähnyt näyttelyluokat.

Näyttelyhotelliksi oli valittu hotelli Puijonsarvi aivan Kuopion keskustassa, jonka suuressa salissa myös Kuopion kerho on aikoinaan kokoontunut. Matkaa Musiikkitalolle hotellilta kertyi puolisen kilometriä, joka taittui vikkelästi. Näyttelypaikalla toimi kahvio ja joka näyttelypäivänä tarjolla oli lounas, eli erinomainen järjestely asiaan hartaasti keskittyvälle ja paikalla koko päivän viettävälle yleisölle.

Mitä M30 kiinnostuneille sitten oli nähtävillä? Vastauksena tähän voidaan todeta, että loppujen lopuksi aika paljon, vaikka varsinaisia M30 kokoelmia ei mukana ollutkaan. Perinteisen filatelian kokoelmissa M30 nähtävää oli GPn voittaneessa Jouko Kaartisen ”Hammaste ja painantaerikoisuuksia ennen vuotta 1963” kokoelmassa, jonka M30 osuus ei ollut ymmärtääkseni edellisestä kerrasta oikeastaan muuttunut – kokoelman suuret vahvuudet eivät ole M30 merkkejä koskevissa erikoisuuksissa. Kokoelmaa pääsee katsomaan vielä jonkin aikaa Filatelistiliiton sivuilla olevista kokoelmakuvista. Postihistorian luokassa Risto Pitkänen, näyttelyn järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, esitteli omassa ”Suomen ulkomaan pakettitaksat 1919-1990” kokoelmassaan muutamia kiinnostavia M30 kohteita – kokoelma sai 85 pistettä ja kultamitalin. Riston kokoelman helmet ovat M17 merkeillä lähetetty vakuutettu paketti sekä M54 merkein lähetetty pika lentopaketti. Muutamissa muissakin kokoelmissa oli joitakin M30 kohteita näytillä, mutta M30 aikaan ja merkkeihin keskittyviä kokoelmia ei siis postihistorialuokassa ollut näytillä. Allekirjoittanut esitteli kokoelman ”Finland – Domestic air mail 1930-1962” lentopostiluokassa saaden tällä kertaa 83 pistettä ja ison vermeilin. Kokoelmaan oli tehty muutamia muutoksia verrattuna SAVPEX näyttelyssä näytettyyn versioon, jotka toivat tällä kertaa kaksi pistettä lisää. Arvosteluun voi olla tyytyväinen, koska kyseessä oli yhden kehyksen kokoelma ja esitystapa oli, kuten tuomaritkin huomasivat, ehkäpä ”postihistoriallisempi” kuin mitä lentopostiluokassa on totuttu näkemään. Ehiöluokassa oli esillä Cyril Schwensonin kokoelma ”Suomen ilmakirjeet”, jossa esiteltiin neljä kehystä aerogrammien käyttöä ja mukana oli M30 käyttöaikaisia aerogrammeja runsaasti. Kokoelma oli ensimmäinen näkemäni suomalaisiin aerogrammeihin keskittyvä kokoelma ja siksi mielestäni piristävä uutuus. Schwenson on tässä ”pään avauksessa” tehnyt hienon työn ja nostaa usein vähäteltyjen ilmakirjeiden statusta osana ehiö ja postihistoriakeräilyä. Schwenson esitti myös klassisia ehiöitä luokkansa parhaassa kokoelmassaan. Ilmakirjekokoelma on nähtävissä Liiton sivuilla.

Osakuva Hannu Kaupin kokoelman eräästä sivusta. Kohteessa lähettäjä on maksanut lentopostimaksun koko matkalle Yhdysvaltoihin asti, mutta Posti on näppäryydessään leimannut lentopostiksi vain Englantiin saakka ja laittanut erotuksen omaan taskuunsa. Hieno kohde.

Jussi Tuori esitteli, myöskin ehiöluokassa, 8 kehyksen kokoelmansa ”Issue 1930 Postal stationary cards”, joka siis käsittelee M30 ehiökortteja. Kokoelman runkona on edesmenneen ehiökeräilijä Kari Rahialan kokoelma, jota on täydennetty ja kaikki on tietysti uudelleen monteerattu. Kokoelma sai hulppeat 90 pistettä ja ison kultamitalin ja oli näin korkeimmat pisteet saanut ”M30 kiinnostava” kokoelma. Lisää tästä kokoelmasta myöhemmin… Mukana oli myös Hannu Kaupin yhden kehyksen kokoelma ”Oikein, väärin tai niin ja näin” joka käsitteli kaikenlaisia postin tekemiä arveluttavuuksia, kommelluksia ja suoranaisia välistävetoja. Hannu esitteli kohteita, joiden osalta ei kaikki ollut aivan sitä miltä aluksi näyttää. Kyseessä on siis ”Kerppolalaismainen” kokoelma, kuitenkin Kaupin omalla tulokulmalla – siinä missä Kerppolan ”On se niin väärin” sisälsi väärätaksaisia lähetyksiä on tässä kokoelmassa mukana vain ”arveluttavaa”, mutta oikeataksaista tavaraa. Kokoelma sai 78 pistettä ja kullatun hopeamitalin. Postihistoriasta kiinnostuneelle kokoelmassa oli paljon nähtävää, nimittäin postitaksojen ja M30 merkkien erikoisten käyttöjen osalta mukana oli helmiä. Näyttelyn kaikki tulokset on nähtävillä Kuopion kerhon sivuilla.

Jotta todellisuus olisi taruakin ihmeellisempää on kerrottava tähän Hannu Kaupin Postin törttöilyjä käsittelevää kokoelmaa käsittelevä tositarina. Nimittäin Hannu sai näyttelyn järjestäjiltä puhelun näyttelyn aattoiltana n. kello 19.54 ja asiana oli se, että ”Missä kokoelmasi on?”. Hannu ei asiasta hätkähtänyt, vaan totesi, että se on lähetetty ajoissa annettuun päivämäärään mennessä järjestäjille ja Postin järjestelmän mukaan se on käyty noutamassa, eli ”luovutettu vastaanottajalle”. Hetken kuluttua järjestäjät soittivat takaisin ja kertoivat, että kokoelma on kateissa eikä sitä ole Postista saatu – tämäkään ei Hannua hätkäyttänyt, sillä omien sanojensa mukaisesti ”pahimmassa tapauksessa on hirvittävä määrä rahaa tulossa”, sillä lähetys oli postivakuutettu. Noh, asiaa lähdettiin selvittämään ja muutamalla puhelinsoitolla saatiin lähetyksen koodi selville ja se toimitettua järjestäjille. Samassa yhteydessä käytiin itse katsomassa Postin järjestelmästä lähetyksen tila, jonka voi alla-olevasta ruutukaappauksesta nähdä. Selvästi on nähtävissä, että ”Lähetys on luovutettu vastaanottajalle” 4.8.2021 kello 12.05.

Kovaonnisen paketin lähetyshistoria

No asiasta sitten soitettiin Postiin, ei kuitenkaan Kuopion pääpostiin, joka näyttelyn kunniaksi ja sataa vuottaan juhlivan Kuopion kerhon suureksi suruksi oli samana päivänä lopullisesti sulkenut ovensa toimittuaan Kuopiossa 245 vuotta yhtäjaksoisesti, vaan K-Market Kolmisopen asiamiespostiin, joka vielä kahdeksan aikoihin (onneksi) oli auki. Järjestäjät saivat selville, että lähetys on siirretty pakettiautomaattiin odottelemaan hakijaansa. Lähetyksestä ei kuitenkaan ollut Postin omassa järjestelmässä mitään tarkkoja tietoja, ei vastaanottajan eikä lähettäjän tietoja. Automaatin noutokoodia tahi tietoa siitä, että tämä _vakuutettu_ lähetys oli noudettavissa pakettiautomaatista, ei vastaanottajalle oltu viitsitty lähettää. Huom! Kahdeksan aikoihin, kun asiaa alettiin selvitellä ei tietoa lokerokoodista vielä Postin järjestelmässä näkynyt – kaapattu kuva klo. 22.22 jo paljasti asiaa enemmän, tieto tuli näkyviin sen jälkeen, kun paketti oli järjestäjien taholta käyty jo hakemassa.

Lähetys siis kuitenkin oli kuin olikin Kuopion Kolmisopen K-Marketissa ja järjestäjien edustaja ja lähetettyjen kokoelmien vastaanottaja Harry Dunkel kävi sen sieltä noutamassa – selvittelyjen ja toivottavasti asianmukaisen palautteen annon jälkeen. Miten sattuikin, että juuri paketti, joka sisälsi kokoelman Postin tyräilyistä joutui Postin tyräilyjen kohteeksi… eihän näitä voi keksiä! Aamulla näyttelyä avattaessa oli Hannun kokoelma kehyksissä ja kaikki hyvin. Muistoksi jäi vain oheinen kuvankaappaus sekä järjestäjien osalta varmasti tunne sekä hetkittäisestä ahdistuksesta, että helpotuksesta.

Paikalla oli, kuten tapaan kuuluu, myös muutamia kauppiaita, Vesa Järvistö, Merkki Albert, Juhani Kemi, Keräilypojat, Philea-Huutokaupat, St. Petersburg Stamps ja Hellman-huutokaupat, joista M30 kiinnostavaa tavaraa myytävänä oli käytännössä Järvistöllä, Kemillä ja Merkki Albertilla. Kouraan ei ikävä kyllä erityistä jäänyt, vaikka jotain sentään. Alla näkyvä lentokirje Norjaan oli yksi harvoista kohteista jotka jäivät kouraan – euron hinnalla ajattelin saavani sentään jotakin kotiin viemistä. Kuoressa ei ole varsinaisesti mitän erikoista.

Osloon, Norjaan Helsingistä 29.6.1939 lähetetty lentokirje. Kolme 1mk oranssia M30 leijonamerkkiä ja Olympia 1940 leimaus. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk.

Kirjeen lisäksi noukin joitakin muitakin euron lähetyksiä, ei kuitenkaan mitään maata järisyttävää.

Samaan aikaan näyttelyn kanssa Kuopion Postimerkkikerho tosiaan juhlii satavuotista toimintaansa; onnittelut virkeälle vanhukselle. Asiaa juhlistamaan kuopiolaiset tilasivat Lauri Poroputaalta juhlajulkaisun, kovakantisen satavuotishistoriikin, jossa käydään läpi niin kerhon historia kuin sen jäsenetkin seikkaperäisesti ja hyvällä tarkkuudella. Kahdessa Ari Hämäläisen lähettämässä kuvassa nähdään Risto Pitkänen ja historiikin kirjoittaja Lauri Poropudas sekä historiikkiin tutustuvat Jukka Mäkinen ja allekirjoittanut. Satavuotisjuhlakokous järjestetään Koivumäen kartanossa ilmeisesti kuukauden viimeisenä maanantaina.

Vasemmalla: Jukka Mäkinen ja allekirjoittanut tutkivat Kuopion kerhon 100-vuotis historiikkia. Oikealla: Risto Pitkänen ja historiikin kokoaja Lauri Poropudas tutkivat valmista tuotetta.

SAVOFILAa käsittelevässä tätä seuraavassa blogissa tutkitaan lähemmin erästä näyttelyssä esiteltyä kokoelmaa.

SAVPEX 2021

By

SAVPEX 2021 on Etelä-Afrikan filatelistiliiton sanktioma ja Oranjen vapaavaltion filateelisen yhdistyksen (Etelä-Afrikan provinssi) järjestämä täysin digitaalinen postimerkkinäyttely, johon otetaan vain yhden kehyksen kokoelmia. Kyseessä on siis jokseenkin uusi näkemys siitä, mitä näyttelyfilatelia voi olla nykypäivänä. Käsittääkseni näyttely järjestettiin tällä konseptilla ensimmäisen kerran 2020 ja nyt 2021 on kokoelmia mukana 117 kappaletta, kaikkialta maailmasta yhteensä 22 eri maasta, myös Suomesta. Näyttelyssä on esillä useita eri luokkia mm. perinteinen filatelia, postihistoria, lentoposti, leimamerkkiluokka ja niin edelleen. Osallistujista suuri osa on paikallisia ja näytteillä voisi kuvitella olevan paljon Etelä-Afrikan runsaaseen filateliaan ja postihistoriaan liittyviä kokoelmia. Runsaaseen siksi, että alueen historia on monellakin tapaa värikäs ja alue on eri aikoina ollut jaettuna useisiin eri protektoraatteihin ja muihin itsenäisiin postimerkkejä julkaisseihin yksiköihin. Tämä runsaus ei, yllättävää kyllä, kuitenkaan näy näyttelyn kokoelmissa, vaan kokoelmat keskittyvät itse asiassa pitkälti muualle kuin alueen historiallisiin julkaisuihin. Kiinnostuneille on samalla sivustolla kuitenkin nähtävissä yhdeksän kehystä Zulumaan (Zululand) filateliaa, ilmeisesti alan parhaan Clive Sergayn rakentaman ja kansainvälisen kultamitalin voittaneen kokoelman muodossa.

Postimerkkejä on Etelä-Afrikan alueella julkaistu aivan niiden alkutaipaleelta lähtien mm. Hyväntoivonniemen tunnetut kolmiomerkit vuodesta 1853 alkaen, eli jo muutama vuosi ennen ensimmäisiä suomalaisia postimerkkejä. Natal aloitti julkaisut 1857, Oranjen Vapaavaltio (tuolloin itsenäinen) 1868 ja Transvaal 1870. Stellaland, joka julkaisi vain kuusi merkkiä aloitti ja lopetti 1884, Neue Republik 1886, ja Zulumaa 1888. Länsi-Griqualand julkaisi merkkejä 1874-1878 päällepainamalla G.W. tai G. merkinnän Hyväntoivonniemen merkkien päälle. Etelä-Afrikan alueella olivat vallassa buurit, eli hollantilaiset siirtolaiset ja britit – erityisesti buurialueiden merkeillä on aluksi ”paikallisia” aiheita ja brittialueiden merkeillä, pl. Hyväntoivonniemen merkit, tyypillisiä Victorian ja Edward VII:n päitä. Buurisotien (1899-1902) jälkeen alue siirtyi kokonaan brittien hallintaan.

Vuonna 1910 perustettiin tai tarkemmin sanoen, britit päättivät perustaa Etelä-Afrikan unionin, johon liitettiin Hyväntoivonniemi, Natal, Oranjejoen alue ja Transvaal – näin syntyi siis Etelä-Afrikka valtiona lähes siten kuin sen vielä nykyäänkin tunnemme – näin alkoi myös Etelä-Afrikan Filatelia, ensimmäinen 1910 julkaistu merkki kuvaa liittoparlamentin avaamista, ensimmäinen käyttösarja tuli 1913 ja kuva-aiheena on kuningas Yrjö viides (George V). On sanomattakin selvää, että eri alueiden merkkien ja postihistorian keräämisessä on paljon kiinnostavaa, vaikka kohteiden hakeminen suomalaiselle kerääjälle lieneekin kohtalaisen haastavaa! Suomalaista postia Etelä-Afikkaan tunnetaan jonkin verran ja se on kiinnostavaa. Lähellä sijaitsevaan Lounais-Afrikkaan postia on lähetetty maastamme suhteellisen runsaasti, johtuen siitä, että Lounais-Afrikka, nykyinen Namibia oli ja on Suomen Kirkon lähetystyön kohdemaa. Alueelle menneestä postista voisi kirjoittaa runsaastikin, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Kokonaiskuva kotimaan lentopostia käsittelevästä kokoelmasta (1 kehys)

Suomalaisia näytteilleasettajia on mukana neljä, postihistorialuokassa Esko Seitsonen Petsamon postiliikennettä käsittelevällä huippukokoelmallaan, lentopostiluokassa Petteri Hannula Tyynen Valtameren ylittävää lentopostia vuosina 1935-1941 käsittelevällä koekoelmallaan, leimamerkkiluokassa Jukka Sarkki Thaimaan hyväntekeväisyys-leimamerkkejä esittelevällä kokoelmallaan sekä allekirjoittanut Suomen kotimaan lentopostia 1930-1962 käsittelevällä ja sitä käyttösarjan merkein esittelevällä kokoelmalla. Kokoelmat aukeavat PDF muotoisina selaimeen kokonaisuudessaan linkeistä. Ari Muhonen on mukana näyttelyn tuomaristossa.

M30 keräilijälle näyttelyssä on kiinnostavaa kahdessa kokoelmassa, Seitsosen Petsamo-kokoelmassa on juurikin Petsamon kautta kulkeneita harvinaisia M30 huippukohteita ja paljon tietoa sota-ajan postihistoriakeräilijöille niin suomalaisen postin ohjauksesta Petsamon kautta kuin ulkomaisesta Suomen kautta menneestä ja tulleesta postista. Kokoelma on kattavin esitys Petsamon kautta kulkeneesta postista ja siihen tarkkaan tutustumalla pääsee jyvälle niistä mielenkiintoisista tosiasioista, jotka liittyvät siihen, että kesällä 1940 Petsamo oli ainoa neutraali satama Euroopassa, jonka kautta Pohjoismaat ja Baltian maat pystyivät postia ulkomaailmaan lähettämään ja vastaanottamaan. Seitsonen tykittää sivu toisensa jälkeen kiven kovalla materiaalilla, mukana ei ole yhtäkään helppoa kohdetta. Dokumentointiin on käytetty alkuperäistä postin ulkomaantoimiston materiaalia mm. asiaan liittyviä sähkösanomia.

Toinen M30 kohteita esittelevä kokoelma on allekirjoittaneen kotimaan lentopostia esittelevä kokoelma. Tarkoituksena kokoelmassa on esitellä kotimaan lentopostin kehitys kolmekymmentäluvun alusta aina rahauudistukseen vuoteen 1962 saakka. Käytössä on M30 merkkein kulkeneiden kohteiden lisäksi myös M54 merkein kulkeneita kohteita. Ensin esitellään ponttoonikoneiden aikakausi eli aika vuoteen 1936 asti, jonka jälkeen lentopostireittien kehitys vuodesta 1937 HKI-TRE ja HKI-VRI (Viipuri) reiteistä lähtien ja reittien laajeneminen Pohjoiseen. Sota-aika ja sodan jälkeinen aika lentoreittien laajenemisineen Keskiseen ja Itäiseen Suomeen ja kotimaan lentopostin yleistyminen tultaessa 1950- ja 1960-luvuille. Mukana on eri lähetyslajien lisäksi myös kelirikkolennoilla kulkeneita kuoria ja kotimaassa lähetettyjä aerogrammeja. Nämä ovat tyypillisesti hieman filateelisilta haiskahtavia, mutta olen pyrkinyt valitsemaan kohteita, jotka olisivat tarvekäyttöjä niin pitkälle kuin mitä on mahdollista. Esimerkiksi aerogrammit sisältävät pitkät kirjeet, joiden sisältö ei ole filatelistien kirjoittamaa.

Näin korona-aikaan on tällainen pelkästään verkossa oleva näyttely toimiva ajatus. Muutenkin yhden kehyksen digitaalinen näyttely on aikamoisen ”kutsuva” siksi, että kokoelmiahan ei välttämättä tarvitse fyysisesti monteerata, vaan ne voi rakentaa kuvista puhtaasti digitaalisesti. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että näytteilleasettajat ovat täysin rehellisiä eivätkä yritä fuulata esittämällä muita kuin omia kohteitaan. Tällainen vaatimus tietysti esitetään näytteilleasettajille ja tähän he sitoutuvat. Muuten kuin helppouden takia virtuaalinen näyttely on hiukan ”lannistava” – omalta osaltani pidän kovasti siitä, että pääsen näyttelyssä myös ostoksille ja vaihtamaan ajatuksia kerälijäkolleegoiden kanssa. Yhdistelmä virtuaalisesta ja fyysisestä lienee paras vaihtoehto. Ajan kanssa voi tutustua jo jopa etukäteen kokoelmiin ja tämän jälkeen nähdä ne fyysisesti kehyksissä ja ehkäpä keskustella näytteilleasettajan kanssa kohteista. Tähän on onneksi mahdollisuus jo pian SAVOFILA-näyttelyssä!

Päivityksenä tähän postaukseen:

Tulokset ja arvostelut SAVPEX 2021 näyttelyn kokoelmille tulivat. Allekirjoittaneen näytteille laittama Suomen kotimaan lentopostia käsitellyt kokoelma sai 81 pistettä. Arvosteluun voivat halukkaat tutustua katsomalla alempana näkyvästä näyttelyn joryn toimittamaa arviota. Kritiikkiä kohdistetaan siihen, että kokoelma alkaa vuodesta 1930 eikä vuodesta 1927, jolloin kotimaan lentoposti tuli ”virallisesti” mahdolliseksi osana postilentoreittejä Ruotsiin. Kritiikki on aivan ”totta”, mutta käytännön syistä päädyin aloittamaan kokoelman vuodesta 1930 – tällä tarkoitan selkosuomeksi sitä, että ennen vuotta 1930 kulkeneita kotimaan lentopostikohteita on vaikeaa löytää ja minulle niitä ei ole siunaantunut, en ole niitä myöskään aktiivisesti jahdannut. Kohteita tunnetaan vain harvoja ja ne ovat hyvin vaikeita. Vaikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sellaisia ei pitäisi olla mukana. Kritiikissäkin kuitenkin todetaan, että asia käydään etulehdellä läpi, eli en ole ”tiedottomana” tämän suhteen kuitenkaan lähtenyt hapuilemaan.

Kritiikkiä osoitetaan myös LC (Lettres & Cartes = kirjeet & kortit) ja AO (Autres Objects = muu posti) jaottelua kohtaan, eli sitä, että olen otsikkotasolla esittänyt kirjepostia ja muuta postia omilla lehdillään. Lisäksi todetaan, että termejä ”LC” ja ”AO” ei ole tullut avattua riittävästi. Jaoitteluun on syynä oma postihistoriataustani ja tieto siitä, että LC posti on lentopostissa huomattavasti paljon yleisempää kuin AO posti, jota tyypillisesti on lentona kulkenut suhteellisen vähän. Lähetyslajien kirjo on jäänyt joissakin lentopostikokoelmissa huomioimatta ja olen pyrkinyt tuomaan esille sitä tosiasiaa, että muutakin kuin kirjeitä ja postikortteja lähetettiin lentona. Tapani esittää asiaa ei ole ”aerofilateelinen” vaan ”postihistoriallinen”, kuten jory toteaa. Mukana ollut edelleen lähetetty paikalliskirje on huomattu ja todetaan, että kyseessä ei ole kotimaan lentopostikohde, mikä on aivan totta – se olikin laitettu mukaan ns. ”kieli poskessa”.

Kaiken kaikkiaan joryn arvostelu on ihan asiallinen ja kotimaisen jäsenen mukanaolo arvostelussa lienee voimakkaasti auttanut ymmärtämään mistä on kysymys. Muidenkin kokoelmien pisteet ovat tulleet näkyviin SAVPEXin sivuille – sieltä voidaan nähdä, että USAn suojapainantavedoksia käsittelevä kokoelma on perinteisen filatelian puolella saanut 96 pistettä, eli aivan hurjan pistemäärän. Sen perusteella mitä näistä ”grill” kohteista tiedän, niin voin todeta, että pikkupojan viikkorahoilla ei kyseistä kokoelmaa ole kasaan raavittu. Esko Seitsonen sai postihistorialuokassa 83 pistettä, Petteri Hannula lentopostiluokassa 71 pistettä ja Jukka Sarkki leimamerkkiluokassa 67 pistettä. Mainittakoon, että leimamerkkiluokassa saatiin A2 kokoisille lehdille monteeratulla Californian kultaryntäyksen aikaisia leimamerkkejä esittelevällä kokoelmalla napattua kokonaiset 97 pistettä, jotka olivat näyttelyn korkeimmat pisteet. A2 tarkoittaa siis sitä, että mukana on vain neljä lehteä, joiden koko on neljän A4 arkin ala. En ole aiemmin vastaavaa nähnyt – tämä erikoinen näyttämistapa lienee nostanut pisteitä. Kokoelmassa on lisäksi lähes jokaisen kohteen kohdalla kerrottu kuinka monta vastaavaa kohdetta tunnetaan – tyypillisesti alle kymmenen. Mukana on myös muutamia ainoita tunnettuja kohteita, eli ”harvinaisuus” on korkealla tasolla.

En malta olla vertaamatta näitä ”harvinaisuuksia” Esko Seitsosen kokoelmassa näytettyihin kohteisiin ja niiden harvinaisuuteen… Eskohan ei harvinaisuuksilla revittele vaan toteaa etulehdellään lakonisesti, että Petsamon kautta kulkeneet kohteet ovat harvinaisia menemättä sen enempää detaljeihin. Oma käsitykseni, joka tietysti saattaa olla väärä, on se, että Eskolla on hallussaan noin puolet kaikista tunnistetuista Petsamon kautta kulkeneista lähetyksistä ja niistä hän esittää kokoelmassaan suuren osan. Jokainen Eskon esittämä kohde on ns. ”alle kymmenen tunnetaan” kohde ja mukana lienee useita ”ainoa tunnettu” kohteita, esimerkiksi Palestiinasta Suomeen lähetetty Petsamon kautta kulkenut kirje. Mutta nämä näyttelyasiat ovat usein myös ”markkinointikysymyksiä” ja arvostelulajin ollessa kysymyksessä tekevät tuomarit mitä tekevät ja keräilijät esittävät mitä ja miten esittävät.

Forssa, Lahti ja Helsinki ”kimara”

By

Otsikko viittaa tietysti Forssan kerhon ”Huutokortti”, Lahden kerhon 118. THK ja Suomen Filatelistiseuran 52. online huutokauppoihin, jotka kaikki päättyivät vähäisen aikaa sitten. Vaikka huutokauppoja oli kolme, oli niissä M30 keräilijän kannalta kovia kohteita vain muutamia – toki tämä on aivan normaali tilanne; kohteita sinänsä oli tarjolla kohtalaisen suuri määrä ja aloittelevalle kaikenlaista mukavaa oli tarjolla paljonkin. Aloitetaan Huutokortti huutokaupasta ja todetaan, että kohteita oli M30 osastossa tarjolla kymmeniä. Filateliakohteita meni vaihtelevasti kaupaksi – parempien M30 leijonien leimaamattomia ryhmiä meni kaupaksi, mutta erikoisuuksia ei ollut tarjolla. Postihistoriapuolella kalleimmaksi nousi Ivalosta pikana lähetetty pakettikortti vuodelta 1943, jossa 85 euron myyntihinnan taustalla lieni muu kuin filatelia – eli kohteessa oli paikallista postihistoriaa leiman muodossa. Huomattavaa oli, että monesta kohteesta oli myös taustapuoli kuvattu – Forssassa on oivallettu, että jos on varmuus siitä mitä ollaan ostamassa, voidaan hintaa nostaa riskittä ja se ehkäpä mahdollistaa paremman kaupankäynnin. Myytävänä oli, ilmeisesti samasta erästä, paljonkin kenttäpostin pakettikortteja, jotka olivat kulkeneet Pikonlinnan sairaalaan – näiden myynti oli heikkoa, mikä sinänsä on pieni yllätys, että mukana oli myös parempia taksoja – mutta ehkä 20 euron lähtö on liian kova tämän aika pienen porukan suosiman keräilyalan kohteille. Toki jokaiseen M30 postihistoriakokoelmaankin mahtuu jokunen parempi kenttäpostipakettikortti M30 merkein…

12mk Carte Postale vastausehiökortin vastauspuoli Ranskasta Suomeen. Tällä kertaa 14 euroa.

Oikealla taksalla Viroon 1938 lähetetty lentokirje myytiin 16½ eurolla ja 50-luvun lentokirje Argentinaan parilla kympillä. Ehiöiden osastossa oli muutamia M30 ehiöitä, joista 12mk vastauskorttien ulkomaankäytöt ovat kiinnostavia. Ehiökeräilijöitä ei ilmeisesti kovin monia tässä huutokaupassa ollutkaan ja hinnat jäivät maltillisiksi.

Lahden kerhon huutokaupassa on usein ollut hyviä M30 kohteita ja tälläkin kertaa mukana myytävien joukossa oli muutamia herkkuja. Filateliakohteista mainitsen vain, että 1,25mk/50p kakkostyypin päällepainamanelilö leimaamattomana meni viidellätoista eurolla – per merkki hintaa jäi kokonaiset alle 4 euroa, eli eipä tuota kalliiksi voi moittia. Kotimaan lentopainotuotelähetys 50-luvun puolelta sekapostitteena M54 merkin kanssa myytiin kympillä – hinnat ovat pudonneet rankasti kohteita tultua runsaasti markkinoille.

Aerogrammi 4.12.1949 Tampereelta Wieniin Itävaltaan. Itävallassa sensuurileima. Taksa: Aerogrammi 1.11.1949 – 31.12.1951 20,00mk. Hyvä 20mk postitalo-merkin käyttö. Myyntihinta n. 25 euroa.

Belgiaan lähetetty 12mk merkin singlekäyttö postikortilla taksan mukaisena ja merkin tarkoituksenmukaisena käyttönä oikeaan käyttöaikaan herätti kiinnostusta vitosen lähdöistä n. 21 euroon saakka. M30 20mk postitalo-merkillä lähetetty aerogrammi Itävaltaan vuoden 1949 joulukuulta. Aerogrammit eli ilmakirjeet tulivat käyttöön 9.10.1949 alkaen ja ensimmäinen taksa oli 15mk. Ilmakirjeiden ajatuksena oli se, että ostaessaan ilmakirjeen ostaja sai paperiarkin, jolle viestin saattoi kirjoittaa ja samalla hän maksoi postimaksun lentona kaikkiin maihin. Tämä mahdollisti edullisen kirjeen lähetyksen kaukomaihin, joihin lentomaksut tyypillisesti olivat korkeita. Posti otti kombinaatiosta lisähintaa, eli vaikka aerogrammien postimaksu tai arvoleima oli esimerkiksi 20mk maksoi itse aerogrammi postissa 23 tai 24 markkaa. Kyseinen myytävänä ollut aerogrammi oli 1.11.1949 alkaneen 20mk taksan mukainen ja hyvä esimerkki postimerkillä lähetetystä aerogrammista. Hieman yllättävää oli, että se myytiin alle 25 eurolla – vastaavista on maksettu enemmänkin.

Kolumbiaan 2mk merkin singlekäyttönä lähetetty kirje 1930 luvun alusta nousi vain alle 20 euroon, kohdemaa on aivan erinomainen. Painotuotekuori 50p vihreällä leijonalla Iraniin myytiin kympillä. Kumpikin kohde on riittävän hyvä aivan seriöösiinkin postihistoria tai M30 filateliakokoelmaan näiden merkkien kohdalle. USAan lähetetty postikortti 7mk punaisella merkillä nousi lähes kolmeen kymppiin – sekin oli aivan hyvä kohde.

Kohde 472 ja erikoinen sotasensuurilaatikkoleimaus vuodelta 1941

M30 asiasta poiketen ja ehkäpä hetken mielijohteesta ostin Lahden huutokaupan kenttäpostiosaston kohteista yhden silmääni osuneen hiukan erikoisemman kohteen, numerolla 472 myytävänä olleen kenttäpostikirjeen, jonka kohdeselosteessa luki seuraavasti ”1941 Sotasensuurin tarkistama kp-kuori Mikkelistä rintamalle 2.VII.41” – kun katsoin kohdetta huomasin, että sille lyöty sensuurileima oli erikoinen kaksirivinen laatikkoleima, jossa lukee ”Sotasensuurin tarkastama – Öppnad av kirgssensuren” ja ruotsinkielinen teksti on ”päikköasennossa”. Sana krigssensuren pitäisi kirjoittaa krigscensuren, eli c kirjaimella ja siksi toisekseen toisen maailmansodan sotasensuurilemat yleensä sisälsivät sanan ”granskat” eli tarkastettu. Vastaavan näköisilä sotasensuurileimoja muistan nähneeni ensimmäisen maailmansodan aikaisista kohteista ja muistini ei pettänyt – kun lähdin tutkimaan asiaa ja sitä miksi sain asiasta etiäisen, niin palasin vuoteen 1969 ja Suomen Postimerkkilehden numeroon 8-9 sivuille 159-159, joilla tästä leimasta tai vastaavasta puhutaan. Rainer Ahoniuksen kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan, että vastaavaa leimaa käytettiin vuosina 1918-1919 saapuvan ulkomaanpostin tarkistuksen yhteydessä. Artikkelissa tuodaan esille myös tämän vuoden 1941 käyttö ja vastaavan leiman ”pulpahdus” ja toteamus siitä, että leiman käyttö liittynee siihen, että joku sensuuria vuosina 1918-19 tehnyt tai muu henkilö on tuonut ”mukanaan” sotasensuuriin kyseisen leiman. Ahonius puhuu n. kymmenestä kohteesta, jotka hän on tavannut – miehellä lienee ollut suurehko materiaali, jonka läpikäynnin tuloksena tämä lukema on muodostunut.

SP Lehti 8-9 vuodelta 1969 osa sivusta 159

No, joka tapauksessa etiäinen vahvistui ja ”lukeminen kannattaa aina” ja vanhojen postimerkkilehtien lukeminen erityisesti – jos kohta on oltava tarkkana, että eivät mene menneisyyden arvelut ja nykyään tiedetyt faktat asioista sekaisin. Nyt joukolla tutkimaan omia KP kohteita, josko niistä löytyisi näitä erikoisuuksia!

Viimeisenä mainituista kolmesta huutokaupasta päättyi Suomen Postimerkkilehden 52 nettihuutokauppa. ”Käyttösarjat 1930-”-osastossa myytäviä M30 kohteita oli vain hintsusti eikä mitään varsinaisesti erikoista tällä kertaa. Kaikki M30 kohteet myytiin. Parhaat M30 kohteet myytiin laivapostin osastolla, jossa kaksi saksalaisella leimalla leimattua M30 postikorttia saavutti yli 60 euron myyntihinnan. Kohteet olivat siistejä.

Deutsche Seepost Stettin Helsingfors 2.7.1930 leimattu postikortti Vaasaan. Maksettu kotimaan postikortin taksa 1mk. Myyntihinta yli 60 euroa.

Lentopostin osastossa myytiin kirjattu kirje Saksaan vuodelta 1933, jolla oli neljän M30 1,25mk merkin rivilö maksuna ja jolle oli leimattu saksalainen ns. luftbestätigungstempel, eli lennonvahvistusleima. Kuori siis oli varmuudella lentänyt, vaikka lentolisää ei oltu maksettu. Kuoresta innostuttiin kovasti ja se myytiin 70 euron hintaan. Mielestäni kova hinta tästä kohteesta, vaikka se ihan siisti olikin.

Tällä hetkellä ei ole pitkästä aikaa ainuttakaan huutokauppaa auki – kesätauon aika siis lienee koittanut. Nyt onkin aikaa keskittyä siihen mitä on tullut hankittua ja kokoelmien saattamiseen näyttelykuntoon Kuopioon. Savofila 2021 ilmoittautumisaikaa on pidennetty, mikä tarkoittaa, että matti-myöhäset ja muutkin vielä päättämättömyyden tai muun takia ilmoittautumisen väliin jättäneet voivat yhä kokoelmansa mukaan ilmoittaa.

HTO 54. – Ei ihmetekoja

By

M30 1½mk harmaa leijonamerkki loistona – tällä kertaa 112 euroa ja rapiat päälle. Kuva HTO huutokaupasta.

HTOn järjestysnumeroltaan 54. huutokauppa päättyi torstaina 20.5. Tällä kertaa mukana oli kohtalaisen runsaasti M30 kohteita, niin filateliaa kuin postihistoriaakin. Filateliaa kolmisenkymmentä ja postihistoriaa yli viisikymmentä kohdetta – eli huudettavaa lukumääräisesti oli paljon. Loistoleimaisia leijonamerkkejä oli myytävänä runsaasti ja halvimmat lähtöhinnat oli asetettu kymmeneen euroon kappaleelta. Monen merkin hinta nousi limitistä, osan vähemmän osan enemmän – hurjimpia nousuja nähtiin 8mk vihreän ja 20mk sinisen merkin yli neljän kympin nousseiden hintojen lisäksi 1½mk harmaan merkin hurjan 112 euron ylittäneen loppuhinnan osalta. Kohtalaisen kova hinta. Keltaisen 5mk merkin, jonka väri oli levinnyt painossa ”näyttävästi” hinta kipusi kuuteen kymppiin. Filatelia teki kauppansa hyvin, sillä myymättömäksi ei jäänyt montakaan kohdetta.

Postihistoriapuolella kotimaassa lähetetyistä lähetyksistä hinnannousua koki 1,25mk ehiökortti, jolle oli maksettu pikalisä 4mk – kortti oli kulkenut vuonna 1935. Hinta nousi yli neljän kympin. Sähkösanoman sisältänyt kuori kotimaan perustaksalla myytiin 33 eurolla ja erä kotimaan lentolähetyksiä vähän yli 15 eurolla – mukana erässä oli yksi kotimaan lentopainotuote M54 sekapostitteena. Näitä vastaavia on viimeaikoina liikkunut jonkin verran ja samaa vauhtia on tunnettujen kotimaan lentopainotuotteiden määrä kasvanut ja lienee tällä hetkellä noin viitisenkymmentä. ASEA firmareijitetty kotimaan postikortti meni kympin pohjilla ja aikamoisen vaikea postiosoitus 20mk sinisen merkin singlellä vuodelta 1952 myöskin pohjillaan 12 euroa. Mielenkiintoinen, mutta erittäin heikkoleimainen pikkupaketti 50mk Tammerkosken silta merkillä jäi 50 euron pohjillaan myymättä. Laatikko on hieno, mutta se on hyvin vaikea saattaa kokoelmakehysten sisälle. Myöskin 8mk violetti merkki ihan asiallisella siirtymällä kuorella jäi myymättä kympin pohjilla. Kuori ei ollut mikään ”morsian”, joten ehkä se pelotti ostajia.

Lentopostikortti 13.7.1939 Helsingistä Tallinnaan. Taksa: Postikortti Viroon (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk + postikortin lentolisä Viroon (28.4.1928-15.6.1940) 0,50mk = 1,75mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Lentopostikortti Viroon vuodelta 1939 nousi aina 42 euroon saakka. Lentopostikortit Suomenlahden Etelä-puolelle ovat vaikeita kohteita kahdenvälisen taksan aikana, vaikka niitä jonkin verran liikkuukin. Toinen postikortti Viroon vuodelta 1940 myytiin kympin pohjillaan tämä oli seilannut Viron puolelle. 8mk leijonamerkki singlenä lehtikääreellä Ruotsiin myytiin myöskin kympin pohjilla. Saksan erikoistaksainen 2,75mk singlellä lähetetty kirje Itävaltaan, tai no siihen aikaanhan Itävalta oli osa Saksaa, jäi myymättä 25 eurolla. Kuori oli asianmukaisesti sensuroitu Saksassa. Aikoinaan tällaisista kuorista sai pulittaa vähintään tuplahinnan verrattuna tämänkertaiseen limittiin, mutta ajat ovat muuttuneet. Vaikka vastaavia on tullut jonkin verran esiin, ei näitä ensimmäisen Saksan erikoistaksa-ajan singlejä kuitenkaan puissa kasva vieläkään. Myöskään toisen taksa-ajan 3½mk oliivi single jäi myymättä – se tosin oli vähemmän yllättävää – kohde ei ole kovin harvinainen.

Postikortti Raumalta 26.3.1951 New Plymouthiin Uuteen Seelantiin, josta lähetetty edelleen Australiaan toukokuussa (n. 2kk myöhemmin). Kokenut kohde, mutta hyvä merkin käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1949-31.12.1951) 12,00mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Sensuroitu kirjattu pankin kuori Englantiin vuodelta 1939 PC66 sensuurilipukkeella myytiin noin kahdella kympillä, postikortti Jugoslaviaan 2mk violetin singlellä nousi yli neljän kympin ja Unkariin 2mk punaisella merkillä vuonna 1940 lähetetty postikorttikin kipusi yli kolmen kympin. Argentinaan 25mk sinisen singlekuorella lähetetty kirje nousi vain 12 euroon, vaikka kohdemaa oli kohtalainen. Mielenkiintoinen oli 12mk punaisella leijonamerkillä maksettu postikortti vuodelta 1951, joka oli lähetetty Uuteen Seelantiin ja sieltä edelleen Australiaan. Vaikka kohde oli ”kokeneen” näköinen, niin pitkä oli sen kulkema matkakin ollut. Loppuhinnaksi tuli yli 60 euroa. Kallein M30 postihistoriakohde oli Lounais-Afrikkaan lähetetty lentokirje vuodelta 1946, josta kilvoiteltiin aina 65 euroon saakka. Tällä kertaa postikortteja oli paljon myytävänä. Ehiökortien osastolla oli myytävänä kaksi M30 ehiöiden paluukorttia lisämerkein, kumpikin teki kauppansa.

Kuten voidaan huomata mitään aivan erikoista ei tällä kertaa myytävänä M30 osastoilla ollut – ehkäpä siksi kävin kurkkaamassa mitä M17 osastolle kuuluu ja siellä oli kova ”pauke ja rytinä” kuten yleensä – kotkamerkin, M17 merkin ja Waasan mallin merkin epäpyhä kolminaisuus ulkomaille oli myytävänä vahvojen saatesanojen kera. Kohde nousi satasen pohjista yli kuuden sadan – minulle jäi tästä kohteesta hiukan filateelinen maku suuhun. Sitävastoin toinen kiinnostava kohde, M17 5 pennin merkin erittäin voimakas siirtymä ei ollut filunkia nähnytkään ja siksi kohteen hinta nousi yli neljän sadan euron. En muista nähneeni yksittäisestä M30 merkistä koskaan maksetun yhtä kovaa hintaa.

SP-Lehti ja Järvenpää toukokuussa

By

5mk Olavinlinna-merkki jossa laskoksen aiheuttama hammastuksen siirtymä. Myytiin SP-Lehden 103 huutokaupassa.

Toukokuuta mennään ja kesä tekee tuloaan, pitkän koronatalven ja lyhyen koronakevään jälkeen lämpö on tervetullutta vaihtelua. Siinä missä lämpö mahdollistaa ulkoilun ja siihen liittyvät aktiviteetit, tekee se filatelian harrastamisesta hieman vähemmän innostavaa. Tämän ei kuitenkaa pidä antaa vaikuttaa negatiivisesti mm. Savofila 2021 näyttelyyn valmistautumista, joka korvaa peruutetun Nordia näyttelyn Kuopiossa. Odotettavissa on monenlaista, nimittäin Savofilassa on jätetty mestariluokka pois ja tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki mukana olevat kokoelmat arvostellaan. Tärkeintä on, että tämä tarkoittaa sitä, että mestariluokan kokoelmat, joita ei ole arvosteluluokissa vuosikausiin voitu sääntöjen puitteissa nähdä voivat osallistua. Järjestelmähän toimii siten, että jos joku kokoelma saavuttaa riittävän monta suurta kultamitalia ei sitä voi arvosteluluokissa näyttää useiden vuosien karenssin aikana. Tämä voi johtaa ja on jo johtanut siihen, että tiettyjen keräilyalojen parhaita kokoelmia ei ole nähty vuosikausiin. Kun ei päästä näkemään ”mitä on olemassa” voi keräilijäyhteisölle jäädä vääristynyt kuva siitä minkälainen alan paras kokoelma on. Helposti saattaa käydä niin, että kokoelman rakentaja, jolla on ”kaikki pikkuhyvät” ajattelee, että nyt ollaan kultakannassa, kun ei ole vuosikausiin parempaa nähty – todellisuudessa kanuunat ovat pressujen alla huippukokoelmissa näkymättömissä. No eiköhän filosofointi taas riitä, muistetaan ilmoittautua ajoissa, ennen toukokuun loppua!

Huutokauppatoiminta on jatkunut aktiivisena, toukokuussa ovat jo päättyneet SP-lehden 103 huutokauppa noin viidelläkymmenellä M30 kohteellaan ja Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa noin neljälläkymmenellä M30 kohteellaan. Aloitetaan SP-lehden huutokaupan lyhyellä katsauksella ja todetaan heti alkuun, että pääosa myytävistä kohteista oli filateliaa. Mukana oli muutamia mielenkiintoisia kohteita, joista mainittakoon ainakin 5mk Olavinlinna merkki, jonka kulmaan osunut laskos oli aiheuttanut hammastuksen siirtymän. Mielestäni kohde oli sen verran kivan näköinen, että se mahtuu kokoelmaan hyvin. Limitistään 10 euroa kohteen hinta nousi yli kolmen kympin. M30 1½mk punainen leijona Notraco reijitteeellä myytiin 18 eurolla ja nousi reippaasti neljän euron limitistään. Filateliakohteet tekivät hyvin kauppansa ja myymättä jäi vain vähän kohteita.

Posthistorian osalta myytävänä oli kohtalaisen tavallista tavaraa, mutta jokunen mielenkiintoinenkin kohde joukossa oli. Lunastukseen mennyt 10mk vihreällä M30 leijonamerkillä maksettu painotuote oli postissa tulkittu ilmeisesti asiakirjaksi, merkitty kosmos-kynällä ”a” ja laitettu lunastukseen merkitsemällä se ”T” laatikkoleimalla ja kiinnittämällä kuoreen lunastuslipuke. Lunastuksena maksettiin kaksinkertainen puuttuvan postimaksun määrä. Vuonna 1954, kohteen lähettämisen aikoihin (leimaus Kitee 11.2.1954) asiakirjan postimaksu (-250g) oli 25 markkaa. Näin ollen puuttuva postimaksu oli 15mk ja se kertaa kaksi oli 30mk, joka on lipukkeeseen merkitty ja Keskusmetsäseura Tapion frankeerauskoneella maksettu. Kohde myytiin kuudella eurolla, mikä oli mielestäni sopiva hinta.

Toinen kohde, joka vaikutti kiinnostavalta oli vuonna 1941 USAan lähetetty lentokirje, jonka leimaus näytti siltä kuin siitä olisi paikkakunta otettu pois. Kohdeselosteessa luki ”leimauspaikkakunta sensuroitu”. Kohdekuva oli sen verran sotkuinen, että siitä ei käynyt asian selvittäminen täydellisesti päinsä. Leima kuitenkin näytti mykältä, syystä tai toisesta. Ihan mielenkiintoinen juttu. Kuori oli tyypillinen USAan lähetetty lentokirje, joka oli sensuroitu Bermudalla brittien toimesta ennen toimitusta New Yorkiin. Hintaa kohteelle kertyi 24 euroa, mikäli kyseessä tosiaan oli leimasensuuri, oli hinta mielestäni halpa. Kirjallisuuden puolella myytävänä oli Hannu Kaupin kirjoittama M30 käsikirja, joka myytiin 37 euron hintaan. Joku teki hyvät kaupat, sillä ”lukeminen kannattaa aina” ja mikäs sen parempaa luettavaa kuin M30 asia!

24mk single lentokirjeellä ulkomaille ei ole yhtä harvinainen kuin sama merkki singlenä kirjatulla kirjeellä ulkomailla – ei sinne päinkään.

Järvenpään Filateliapalvelun 21 huutokauppa tarjosi sekä M30 filateliaa, että postihistoriaa – filateliapuolella myytävänä muun muassa 10p automaattirullamerkkien kokonainen rulla, joka myytiin 61 eurolla (limitti 50 euroa). Kuten tiedetään, posti myi käyttämättömät rullat halukkaille, nehän olivat käypiä postitukseen. Joitakin kokonaisia rullia jäi keräilijöiden haltuun ja niitä tulee ajoittain huutokaupoissa vastaan. Hammastamaton 6mk punainen merkki arkin alareunasta myytiin 20 eurolla ja 16mk linja-auto jolle leimaus oli osunut hyvin meni 24 eurolla. Myytävänä oli useita kohteita jo edesmenneen Jorma Lindebladin M30 kokoelman lehtiä, joilta oltiin käyty ensin tyhjentämässä herkut pois – pariinkin kertaan. Lindeblad oli tunnettu ainakin maan parhaasta kotimaan lentopostikokoelmastaan sekä erittäin vahvasta sodanaikaista lentopostia esittelevästä lentopostikokoelmastaan. Miehellä oli myös hieno Venäjän postihistoriaa taksoin keskittyen esittelevä kokoelma, joka on näytillä Liiton sivuilla. Kaikki kokoelmasivut menivät kaupaksi – hyvästä kokoelmasta voidaan ammentaa moneen kertaan!

Postihistoriapuolella oli noin kymmenen kohdetta myytävänä. Erikoisempaa ei ollut tarjolla, mutta tarjonnasta jäi hiukan karvas maku suuhun, sillä kohteen 149, jonka seliteteksti kuului seuraavasti ”1948 24 mk lentokirje Helsinki 25.5.48 > USA. Lienee yhtä harvinainen kuin kirjattu kirje ulkomaille 24 mk:n merkillä.” osalta on pakko todeta, että tässä nyt tahallisesti tai tahattomasti ”lienee kustun ostajaa silmään”. Kyseisen kohteen harvinaisuus ei ole samalta planeetalta kuin 24mk ruskeanvioletin merkin kirjatun ulkomaankirjeen tarvekäytön harvinaisuus. Siinä missä kirjattuja tarvekäyttöjä tälle merkille tunnetaan alle viisi, tunnetaan vastaavia lentokirjeitä useita kymmeniä. Kirjattuja ja lentokirjeitä tunnetaan lisäksi ensipäiväkuorilla runsaasti nimen omaan filatelistisina lähetyksinä – niiden arvo pyörii kympin nurkilla. Tässä tuli tiedon merkitys esiin, joku ilmeisesti ilman parempaa tietoa pisti 80 euroa tähän miinaan.

Lentopostia M30 keräilijän silmin

By

Tamperelaiset ovat SF:n ja ainakin Hyvinkään kerhon kanssa lähteneet pitämään kokouksia verkon yli – asia, joka luo filatelian yhteisöllisen harrastamisen mahdolliseksi myös pandemian aikana. Vaikka henkilökohtaista kosketusta ei synnykään ja kohteiden fyysinen vaihtaminen on vaikeaa, on kuitenkin mahdollista vaihtaa ajatuksia ja ”tavata” kavereita verkossa. Näihin verkko-kokouksiin liittyy myös esityksiä, jotka itse asiassa vaikuttavat toimivan aika hyvin, sillä nykyteknologia mahdollistaa diojen näyttämisen verkon yli ja äänikin kulkee. Toki aina ei säästytä ongelmilta, mutta niitä esitelmiä, joita itse olen ehtinyt kuuntelemaan eivät tekniset ongelmat suuremmin ole riivanneet.

Tähän liittyen, pidin Tampereen Filatelistiseuran kokouksessa esityksen otsikon mukaisella aiheella. Esityksen kohteena oli siis lentoposti ja tällä kertaa esitys keskittyi kotimaan lentopostiin ja esittelin myös muutamia lento-onnettomuuskohteita. Linjoilla oli viitisenkymmentä kiinnostunutta kuuntelemassa esitystä, joka kesti kokonaisen tunnin. Esityksen tallentaminen onnistui ja sen voi katsoa alla olevasta ikkunasta, joka aukeaa myös koko ruudun kokoiseksi.

Olen viimeaikoina oman M30 postihistoriakeräilyni ohessa pyrkinyt parantamaan omaa osaamistani liittyen lentopostiin ja siihen liittyen aloitin ”opiskelun” kotimaan lentopostista tarkoituksenani ymmärtää lentopostin kehitys sekä reittien, että käytettyjen koneiden, että lentokenttien osalta. Välineinä minulla opiskelussa olivat kiertokirjeet sekä Keturin ja Pokelan kirja vuodelta 2015 ja Internetin ihmeellinen maailma, josta löytyy niin kuvia kuin tietoakin. Pyrkimyksenäni on ollut ymmärtää paremmin omien kohteitteni ”tarina” ja sitä kautta pystyä esittämään niitä paremmin kokoelmassani. Ongelmaksi muodostuu se, että samalla kun opin lisää tulee tarve tehdä kokoelmasivuja uusiksi ja se ei ole kaikilta osin pelkästään mukava asia, koska se vaatii valtavasti työtä ja aikaa… ja nykypäivänä, koronasta huolmatta, on aika kortilla. Joka tapauksessa uskon, että ”ei oppi ojaan kaada!” Videon katsomalla pääsee nopeasti vauhtiin ymmärtämään kotimaista lentopostia ja joitakin siihen liittyviä perusasioita.

Totean vielä tähän loppuun varmuuden varalta, että mikäli joltakulta lukijalta löytyy ylimääräisiä kotimaan M30 lentokohteita, jotka polttelevat näpeissä, niin niitä voi ja pitää tarjota vaikkapa allekirjoittaneelle.

Merkki Albertin 61. HK

By

Merkki Albertin 61. huutokauppa päättyi perjantaina 2.4. illalla yhdeksän aikoihin. Tällä kertaa myytävänä M30 osastolla oli noin sata kohdetta, joiden joukossa sekä filateliaa, että postihistoriaa. Kohteita oli jos jonkinlaisia ja osasta jäi hieman sanottavaakin.

1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkin kakkosladelman kokoarkki. Myyntihinta 240 euroa. M30 kohteiden hintakuningas tällä kertaa.

Albertilla on yleensä ollut paljon loistoleimaisia merkkejä myytävänä, niin tälläkin kertaa. Loistojen lähtöhintana oli kymmenen euroa ja niitä meni useita kaupaksi. Mainittakoon, että 5p ruskean merkin loisto myytiin 19 eurolla, 50p keltaisen ja 60p harmaan loistot kahdella kympillä. Ihmettelin aika paljon, kun kohde 1340 selosteella ”1,25/50p tyyppi II lähes L!” myytiin hintaan 74 euroa, joka mielestäni tästä merkistä, joka ei ollut lähelläkään loistoa oli erittäin kova hinta. Muita pohjahinnastaan ylös ponnahtaneita olivat mm. 3mk vihreän merkin loisto (mh. 28€) ja 15mk sinisen merkin loisto (mh. 28€). Monta loistoa meni kaupaksi pohjahinnalla ja paljon loistoja jäi myös myymättä. 50p vihreän merkin pystypari, jossa oli tarttuma myytiin 12 euron pohjilllaan ja sokkohampainen 8mk violetti merkki 20 eurolla. Filateliapuolella oli ”jokseenkin hiljainen” tarjonta.

Postihistoriapuolella kotimaan postin joukkoon oli osunut muutama mielenkiintoinen kohde. Yksi näistä oli 1mk oranssi merkki yksin kotimaan postikortilla ASEA suojareijitettynä. Reijitysten hinnanmuodostus kokokohteilla on ollut minulle aina mysteeri – joskus kohteista on kova kilpalaulanta ja joskus käy kuten nyt, ne myydään pohjahinnallaan. Mielestäni ostaja sai edullisesti hyvän kohteen 20 euron pohjalla. Kotimaan kirje, joka oli maksettu 1mk ja 50p automaattimerkeillä myytiin 30 euron pohjillaan. Kotkan kuvioleimalla 26b leimattu kirje nousi neljän kympin pohjistaan kolme euroa ja myytiin 43 eurolla. Vastaava kohde jäi myymättä kuvioileimojen osastossa myöskin 40 euron pohjillaan. Tästä kuvioleimasta on kirjoitettu aiemminkin ja se liittyy Suursaaren valtaukseen vuonna 1942. Kallein kotimaan kohde oli ulkomailta tulleen lähetyksen tullausmaksu postin lomakkeella vuodelta 1931 – ilmeisesti lähetyksessä ei ollut mukana pakettikorttia tai se oli kadonnut. Kohde herätti suurta mielenkiintoa ja se myytiin mielestäni kovaan 90 euron hintaan.

Tullausmaksu postin lomakkeella. Erikoinen tapaus. Taksa: Lähetyksen tullaus (16.9.1927 – 31.11.1931) 3,50mk. Myyntihinta 90 euroa.

Pohjoismaihin kulkenutta kiinnostavaa postia ei M30 osastolla ollut myytävänä. Eurooppaan kulkeneesta postista mainittakoon Italiaan lähetetty pakettikortti, joka oli taksoitettu ilmeisesti eri reitin mukaan kuin mitä se leimojen perusteella oli kulkenut. Tämän sain kuulla itseäni fiksummilta. Saksaan 1947 kesäkuusa kulkenut pakettikortti sitävastoin oli minullekin tuttu juttu, nimittäin tiesin, että pakettiposti Saksaan aukesi sodan jälkeen vasta huhtikuussa 1947 ja Saksan paketteihin liittyi aluksi painorajoituksia. Vuonna 1947, myydyn pakettikortin lähettämisen aikoihin oli voimassa 5kg:n painorajoitus. Paketin paino olikin 4100g ja sen taksakin oli oikein. Myyntihinta 33 euroa ei ollut tästä taksakohteesta paha hinta. Mannertenvälistä postia myytävänä oli vain pari kohdetta. Vuonna 1951 Kanadaan lähetetyn paketin pakettikortti myytiin 14 eurolla ja 1932 Jaavalle lähetetty 1:20mk punainen ehiökortti lisämerkein nousi 20 euron lähdöistään aina 71 euroon asti. Hollannin Intia ilmeisesti innosti kohdemaana.

Vaikea 3mk+3mk vastausehiökortti. Myyntihinta 100 euroa.

Huutokaupan tarina ei kuitenkaan pääty tähän, sillä M30 kohteita oli myytävänä myös muissa osastoissa kuin M30 osastossa. Erityisen kiinnostava oli ehiöiden osasto, jossa oli myytävänä useita kiinnostavia M30 ehiökortteja. Kotimaahan lähetetyistä korteista vaikein oli 3mk keltainen vastausehiökortti, jonka löytminen on yleensä kiven alla. Tällä kertaa asian oli ymmärtänyt enemmän kuin yksi keräilijä ja kortin hinta nousi 20 euron lähdöistä sataan euroon. Kortti oli mielestäni tämän hinnan arvoinen ja ostaja saa olla tyytyväinen. Saavutettu hinta on linjassa sen keskustelun kanssa, jota aiemmin on käyty liittyen ehiökorttien luettelohinnoitteluun. Mielenkiintoinen oli myös vuonna 1946 lähetetty 3mk ehiökortti lisämerkeillä pikana lähetettynä. Pikapostikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita myös kotimaassa lähetettyinä. Tällä kertaa kohteen hinta nousi 26 euroon.

Myytävänä oli myös kaksi harvinaista 6mk punaista ehiökorttia ulkomaille lähetettyinä. Toinen näistä oli ilmeisesti pelkkä vastausosa, joka oli lähetety Hollantiin ja sieltä takaisin, koska vastaanottajaa ei oltu tavoitettu. Surkeaa tämän kortin osalta oli se, että kortin toista puolta ei oltu kuvattu. Tämä sama ongelma koski lähes kaikkia huutokaupan kohteita, joista oli tyypillisesti kuvattu vain merkkipuoli. Erityisesti postikorttien ja ehiöikorttien osalta asia on ”katastrofi” sillä ilman toisen puolen näkemistä on mahdotonta varmistua siitä, että kyseessä on tosiaan postikorttina lähetety kortti. 6mk punaisen vastausosan lähtöhinta oli asetettu 60 euroon, josta se kohosi 90 euroon saakka. Toinen saman 6mk paluukortin kokonainen kappale oli laitettu myyntiin 20 euron hintaan, vaikka se oli osoitettu Brasiliaan. Tämä lienee johtunut siitä, että kortilla oli päivämäärä 2.1.1947 ja kellonaika 6 (aamulla) ja oli ajateltu, että kortti on väärätaksainen, sillä ulkomaan postikortin taksa nousi 1.1.1947 seitsemään markkaan. Mutta, tämä ajattelu on vain osittain oikein, sillä siinä unohtuu, että jos kortti oli laitettu postiluukkuun 31.12.1946 luukun tyhjentämisen jälkeen, jolloin taksa oli yhä 6mk, on kyseinen luukku tyhjennetty seuraavan kerran vasta 2.1.1947 aamulla (tässä tapauksessa noin kello 6), koska 1.1. on pyhäpäivä. Näin ollen kortin on katsottu tulleen lähetettyä oikeataksaisesti ja siihen ei ole laitettu jälkitaksoitusta tai leimattu T-leimalla lunastuksen merkiksi. M30 asiaan liittymättömänä detaljina jäin hieman ihmettelemään, että M17 ehiökorttien julkaisemattomat ”Bernin näytekortit” jäivät huutokaupan aikana myymättä, omasta mielestäni aika sopivista hinnoista huolimatta. Ilmeisesti M17 ehiöiden keräily on täydellisessä aallonpohjassa.

Lottokansalaisen löytölaatikko. Pohjahinta 320 euroa. ”Löytölaatikko suomalaisia merkkejä ja postilähetyksiä”. Oma takamukseni ei kestä tällaiseen leikkiin lähtemistä.

Lähetyserien ja löytölaatikoiden osalta on pakko todeta, että jos kohdeselosteessa lukee, että kohteessa on 10 lähetystä, mutta kuvattuna on kolme tai neljä siten, että nekin ovat toistensa päällä limittäin, on vaikea arvioida kohteiden hyvyyttä. Kun kirjoitetaan ”hyvä erä” olisi toivottavaa, että edes puolet kuvassa näkyvistä kohteista olisi oikealla taksalla… Myöskään kuva laatikosta ei anna osviittaa sen sisällöstä. Kun laatikon lähtöhinnaksi on esimerkiksi asetettu yli 200 euroa voisi olla ihan paikallaan, että kuvattaisiin muutakin kuin laatikon kansia… siitäkin huolimatta, että suomalaiset ovat ”lottokansaa”.

Hellman 120. ja live on-line järjestelmä

By

Hellman huutokaupat aloitti uuden ajan suomalaisessa postimerkkihuutokauppatoiminnassa lanseeraamalla uudet verkkosivut, joiden toiminnallisuus sisältää live huutamisen sivuston kautta. Kuten tietojärjestelmäinvestoinnit yleensä ei tämäkään järjestelmä aivan ilman kipuja syntymäänsä saanut, mutta loppujen lopuksi on sanottava, että huutokauppa onnistui eikä tietääkseni muutamia odotuksia lukuunottamatta mitään katastrofaalisia munauksia tapahtunut. Toki aineksia katastrofille oli, nimittäin ensimmäinen huutokaupan julkaistu versio oli sanalla sanoen ”kökköinen ja kamala”, mutta Suomen Filateliapalvelu otti asian tosissaan ja töitä tehtiin palautteen perusteella nopeasti ja suurimmat ongelmat korjattiin parissa päivässä. Mm. filatelistien naamakirjaryhmässä asiaa ruodittiin ja jopa sen kautta parannusehdotuksia kerättiin ja laitettiin tuotantoon. Vaikka joku oli sitä mieltä, että asioihin ei tartuta tosissaan, niin oma näkemykseni on näin jälkiiviisana päinvastainen.

Kotimaan lentokirje 4.5.1937 Helsingistä Tampereelle. M30 ruskeanoliivin 3mk merkin singlekäyttö. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931–15.6.1940) 2,00mk + lentolisä (-20g) kotimaassa (1.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Positiivisuuteni ei tarkoita, etteikö tehtävää varmasti jäänyt tehtäväksi ennen seuraavaa huutokauppaa. Erityisesti huutajan ”oman sivun” toimivuus ei ole vielä sillä tasolla kuin missä sen pitäisi olla, esimerkiksi jälkimyynnistä huudetut kohteet eivät siellä näy lainkaan ja siksi esimerkiksi lasku ei ole ajan tasalla. Toinen asia, joka on keräilijäyhteisön kannalta tärkeä on, että kohteet ja kuvat niistä katoavat huutoajan loputtua eetteristä – ei ole siis mahdollista palata katsomaan mitä mielenkiintoisia kohteita myytävänä oli ja sitä kautta mahdollisuus tutustua jälkikäteen kohteisiin on huono. Erityisesti tämä näkyy siinä, että tuloslistan kautta toteutuneiden hintojen arvioiminen suhteessa itse kohteisiin on mahdotonta – kun ei ole mitään listaa kohteista tietoineen ja kuvineen eivät toteutuneet hinnat paljoa kerro. Asia korostuu erityisesti siksi, että esimerkiksi paperiluetteloa ei ole olemassa. Jää nähtäväksi onko tähän ajateltu jotain ratkaisua, joka tulee näkyviin / tiedoksi sen jälkeen kun huutokaupan jälkimyynti on loppunut. Joka tapauksessa uusi järjestelmä osoitti, että se on toimiva ratkaisu myös etänä järjestettävien huutokauppojen järjestämiseen. Selkeä parannus vanhaan oli se, että myös mobiililaitteelta saatoi helposti tehdä live huutoja ja tämä vapautti keräilijät osallistumaan täysin paikkariippumattomasti. No… tässä tarpeeksi teknologiasta, mennäänpä itse asiaan ja huutokaupan M30 antiin.

Kuten jo totesin, kuvat kohteista katosivat huutoajan loppumisen jälkeen… mikä tietysti tekee tämänkin blogin lukemisesta vaikeata niiltä osin kuin mitä mainittuja kohteita ei ole nähtävissä. Onneksi riskien välttäjänä keräsin kuvat hyvissä ajoin talteen ja on sentään ”jotain näyttää” lukijalle. Kohteita M30 osastossa oli myytävänä alle kaksikymmentä, eli voidaan todeta, että mitään M30 ilotulitusta ei tosiaankaan ollut tarjolla. Mukana oli kuitenkin muutama kiinnostavampikin kohde. Filateliaa tarjolla oli vain muutama kohde, joista mainittakoon ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen päällepainamamerkin hammastamaton ja liimoittamaton pari, joka myytiin 28 eurolla. Pieni levyllinen 40-luvun M30 sinisten merkkien kohteita myytiin 22 eurolla. M30 filatelian osalta ei siis erikoisempaa.

Kirjattu lentokirje Helsingistä 22.10.1945 Lontooseen. 25mk M30 puunhakkaaja single. Paino 7g. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + lentolisä (per 5g) Englantiin (28.2.1945-23.10.1945) 2*2,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 25,00mk. Hyvä taksakohde. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

M30 alueella postihistoriapuolen kotimaan kohteita oli myytävänä kaksi, kumpikin kotimaan lentokohteita. Toinen kohde oli vuodelta 1937 Helsingistä Tampereelle lähetetty lentokirje 3mk ruskeanoliivin merkin singlenä. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sataan euroon, joka mielestäni oli vallitsevassa markkinatilanteessa aika kova. Kohde kuitenkin meni kaupaksi pohjahinnallaan. Huomataan, että pohjahinnan asettaminen on merkittävä muoto filatelian taidetta, nimittäin jos hinnan asettaa liian alas saa vähemmän rahaa… Tässä oli kuitenkin kysymyksessä hyvä ensimmäisen kotimaan sisämaan lentolinjan puitteissa kulkeneesta lähetyksestä ja vielä singlekäytöllä. Kysymys on siis vuoden 1937 kesällä toiminnassa olleesta lentolinjasta Tampere – Helsinki – Viipuri, jota käsiteltiin kahtena linjana Helsinki – Tampere ja Helsinki – Viipuri, mutta todellisuudessa ajatuksena oli, että linjalla oli mahdollista käydä yhden vuorokauden aikana edes takaisin Tampereelta Viipurissa. Myyty kohde oli siis kulkenut tämän linja toisen osan. Toinen kotimaan kohde oli Maarianhaminaan Kuusankoskelta vuonna 1950 lähetetty pikalentokirje, jonka lähtöhinta 40 euroa oli liikaa – se ei mennyt kaupaksi huutokaupan normaalin myyntiajan puitteissa. Tämä on tietysti mielenkiintoista, sillä kotimaan lentoposti ei yleisestikään ottaen ole kovin helppoa ja pikalisällä varustetut kuoret ovat vieläkin vaikeampia. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kuori oli pitkulainen ja ilmeisesti aika iso, ainakin verrattuna ”normaaliin” kuoreen.

Pohjoismaihin kulkeneita kohteita ei myynnissä ollut, mutta Eurooppaan kulkeneista mielenkiintoinen oli yksin 25mk puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirjattu lentokirje Englantiin vuodelta 1945. Kuoressa oli itsestään selvästi hyvää 25mk merkin yksittäiskäyttö, mutta lisäksi taksa-aika oli vain 1kk ja 23 päivää, eli lyhyt. Kuori on englantilaisille tyypilliseen tapaan ristattu sinisellä kosmoskynällä sen merkiksi, että kyseessä on kirjattu lähetys. Kohteen pohjahinnaksi oli asetettu 40 euroa ja siitä se nousi aina 60 euroon asti. Toinen kiinnostava Euroopan kohde oli Unkariin vuonna 1949 lähetetty kirjattu tavaranäytelähetys. Tavaranäytteiden taksa muuttui painotuotteiden kanssa yhdenmukaiseksi 1.12.1948 alkaen, eli painoluokat muutuivat 50 gramman välein tätä edeltävästä ajasta poiketen, jolloin alin painoluokka oli painoltaan ”alle 100g”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tavaranäyte olisi lähetyslajina poistunut tai muuta dramaattista, kohde oli siis aivan aitoa asiaa.

Kirjattu tavaranäyte 6.11.1949 Helsingistä Budapestiin Unkariin. Taksa: Tavaranäyte (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 20,00mk = 28,00mk. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Tavaranäytteet ulkomaille ovat vaikeita kohteita eikä niitä tunneta suuria määriä. Kirjattuna tavaranäytteet ovat vielä parempia. Tämä ei ollut jäänyt ostavalta yleisöltä huomaamatta, sillä kohteen hinta oli noussut kahden kympin lähdöistään hyvän matkaa jo ennen live-huutokauppaosuuden alkua. Live-osuuden aikana mopo karkasi lopullisesti käpälästä ja hinta nostateltiin aina 281 euroon saakka. Myyjää on mahtanut naurattaa kun kahden sadan euron rajapyykki jäi taakse. Korona-ahdistus selvästi purkautuu mitä erikoisimmilla tavoilla!

Kauemmaksi menneitä kohteitakin oli myytävänä muutamia. Yhdysvaltoihin lähetetty 3mk ruskeanoliivilla merkillä maksettu lentopostikortti, jonka ”pohjana” oli käytetty amerikkalaista ehiötä myytiin 45 euron hintaan. Taksa tällä kortilla oli hyvä, mutta itse en pitänyt lainkaan siitä, että korttina oli käytetty ehiötä. Lisäksi kortin toista puolta ei oltu kuvattu, joten oli mahdotonta päätellä, että oliko kyseessä postikortti vai painotuote. Japaniin mennyt postikortti 2mk punaisen merkin singlenä maksoi Hellmanilla 34 euroa ja oli edullinen – kortti oli siisti, lähetetty vuonna 1939. Kanadaan lähetetty painotuotekortti 10mk vihreällä merkillä teki kauppansa 20 euron pohjilla – ostaja sai hyvän kohteen sopivasti. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 30mk linja-auto merkillä ja 8mk violetillä meni kaupaksi 24 euron hintaan, eli edullisesti sekin. Vaikka M30 kohteet menivät kaupaksi hyvin, eivät hinnat tavaranäytettä lukuun ottamatta nousseet korkealle.

Kirjattu toisen painoluokan lentokirje Australiaan 23.11.1957 Helsingistä. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.6.1956–31.3.1959) 50,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.6.1956–31.3.1959) 30,00mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.10.1957-31.3.1959) 6*45,00mk = 350,00mk. Hyvä kaukomaan kohde. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Ausraliaan lähetetty kirjattu toisen painoluokan lentokuori kuudella viiden gramman lentolisällä oli mielenkiintoinen kohde, sllä se oli maksettu 300mk lentokone-merkillä ja M55 50mk merkillä. Muutenkin useamman lentolisän kuoret kaukomaihin ovat hyviä – erityisen hyvän tästä kohteesta teki sen koko, kuori oli pieni, mikä mahdollistaa sen monteeraamisen kokoelmalehdelle ilman ongelmia. Neljän kympin myyntihinta yllätti, alhaisuudellaan. Ostaja teki hyvät kaupat.

Vaikka M30 alueen kohteiden myynti oli yhtä kohdetta vajaa täydellinen, ei se kuitenkaan sisältänyt huutokaupan kalleinta M30 kohdetta. Tuo kohde nimittäin myytiin M17 kohteiden joukossa ja vaikka se sisälsikin M30 asiaa oli pääpaino puhtaasti M17 puolella. Kohde oli nimittäin M17 10mk valkoisen paperin merkeillä vuonna 1930 lähetetty postiennakkopaketti. Valkoisen paperin 10mk merkeillä lähetettyjä kohteita tunnetaan aniharvoja ja kun M17 asiaa rankemmin harrastavat ja näyttelyissä esittävät herrat ovat sellaista vailla ei hinta ole este. Tälläkään kertaa 2500 euron pohjahinta ei aiheuttanut M17 keräilijöille päänvaivaa, vaan kohde myytiin 2700 euron hinnalla. Muistinvaraisesti totean, että joskus 10mk valkoinen paperi lähetyksellä on kerännyt kovempaakin kannatusta, mutta kyseessä ei ole mikään pilipalihinta M30 kohteesta (heko heko).

Postiennakkopaketti 14.4.1930 Helsingistä Jämsään. 2*M17 10mk valkoisen paperin merkki, M17 5mk postitorvivesileimainen merkki ja 50p keltainen M30 merkki, yhteensä 25,50mk. Postiennakkomäärä 1104mk. Taksa: Paketti (16-17kg) kotimaassa (15.1.1926–31.8.1942) + postiennakko (1001-2000mk) kotimaassa (15.1.1926–30.11.1931) 4,50mk = 25,50mk. Harvinainen. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Virkistetään niiden muistia, joille tämä valkoinen paperi on mysteeri – kysymyksessä on siis tilanne, jossa M17 viimeisiä painoeriä painettiin samalle paperille kuin M30 merkkejä, eli vesileimattomalle paperille. Painosmäärät olivat pieniä ja suuri määrä erityisesti 10mk merkeistä jäi käyttämättä. Siksi juuri 10mk merkkejä lähetyksillä käytettyinä tunnetaan vähän ja käytöt merkeille ovat pakettikorteilla, joille 10mk merkkejä tarvittiin. Kohteen myyminen oli hoidettu tyylikkäästi, sillä myyjä oli hankkinut sille atestin, mikä onkin erittäin tärkeää tämän tyyppisten kohteiden tullessa kysymykseen, lisäksi on todettava, että atesti oli kuvattuna kohteen yhteydessä – erittäin hieno juttu. Tätä toivoisin tapahtuvan aina vastaavien kohteiden osalta. Muutenkin kohteiden kuvaaminen kummaltakin puolelta ja mahdollisen muun materiaalin mukaan ottaminen myyntitilanteessa on tärkeää ostajan kannalta. Paketin paino on ollut korkea 16-17kg ja kun sisältö on ollut lankaa (garn) on sitä lankaa ollut siinä paketissa aika paljon… Apteekkarin rouvalla on ollut ilmeisesti hiukan isompi neulomisprojekti meneillään.

Myydyllä kohteella tulee erinomaisesti esiin tämä paperiasia ja se yhdistyy toisen mallin väistymiseen ja uuden M30 mallin saapumiseen. Tarinan kannalta kohde on hyvä, tosin M30 merkki on pahasti kärsinyt. Kieli poskessa totean, että ehkä silti uskaltaisin tätä näyttää kokoelmalehdellä minäkin… Se mikä jää päällimmäisenä mieleen on, että M17 keräilyllä on eri hintataso kuin M30 keräilyllä, pääpiireittään ainakin.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus tämä uusi huutokauppajärjestelmä, vaikka M30 kohteiden osalta ei mitään uskomatonta ollutkaan liikenteessä… toki mielenkiintoisia kohteita useampiakin. Yleisesti ottaen on todettava, että hintataso oli mielestäni huutokaupassa korkealla.