Kevään Hellman-huutokauppa Naantalissa pidettiin tänään. Edeltävän yön aikana oli satanut ”maaliskuun ensilumi” ja keli oli jonkin verran pakkasella, kun hiukan aamukahdeksan jälkeen käänsin moottoritielle suuntana armon laakso. Sään jumalatar pani parastaan, keli oli kuin morsian – kuulas ja aurinkoinen. Olin pikaisesti vilkaissut mitä myytävänä oli ja odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä M30 osastossa ei ollut näyttänyt olevan erikoisempaa myytävänä – kuitenkin juuri sen verran, että päätin nostaa kytkintä.
Lähtökohtaisesti filatelisteille oli tietysti mukavaa ohjelmaa tiedossa, sillä tiedossahan on, että Naantalissa on yleensä hyvä meininki, koska huutokaupat ovat tyypillisesti keräilijöiden kokoontumisajoja, sillä näitä ”fyysisiä” huutokauppoja nykyään järjestää oikeastaan vain enää Hellman. Paikalla olikin suuri osa eturivin näyttelyfilatelisteistamme ja paljon muitakin keräilijötä – mukana myös ulkomaisia vahvistuksia Itä-rajan takaa sekä kauempaakin. Tylsää ei tule ja saman henkistä juttuseuraa löytyy. Maailmalla riehuva koronavirus ei ollut lannistanut filatelisteja. Lisäksi huutokauppapaikalla on tyypillisesti tarjottavana pikku-nakerrettavaa ja tällä kertaa sen lisäksi tarjottiin lounaaksi loimulohta lämpimänä vastaloimutettuna. Myytävänä oli mm. Zeppelin virhepainama kuorella ja Erkki Toivakan ”Postal History of the Åland Islands”-kokoelma – muun myytävänä olleen tavaran lisäksi. Mutta pysyttelen tässä M30 asiassa, kuten yleensä.
Filateliapuolella myytävää oli kohtalaisen niukasti, vain neljä kohdetta – näistä erilaisia pikkuerikoisuuksia, eli hammastesiirtymiä, reijitteitä ja laskoksia sisältänyt levyllinen meni maailmalle 45 eurolla, keltaisen 1,25mk/50p päällepainamamerkin päällepainaman siirtymä parin kympin pohjilla, 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari arkin reunasta löysi uuden kodin 55 eurolla, ja ehdotearkeista peräisin olevat isot ryhmät 1,25mk/50p keltaisesta, 4mk postitalosta ja 10mk Saimaa-merkistä kolmella kympillä. Tähän viimeiseen kohteeseen liittyi eräs ”jännä juttu”, nimittäin kohteen esittelyteksti luki seuraavasti: ”Hammastamattomat tekelemerkit isot ryhmät ilman liimaa (*) 1½ markkaa / 50 penniä, 4 markkaa ja 10 markkaa. Hauskat referenssikohteet” – tekstistä saattoi käsittää, että kyseessä olisi jonkinlainen humpuuki, vaikka todellisuudessa kyseessä oli täysin aito ja asiallinen tavara esittelyarkeista. Tämä oli jonkin asteinen ”virheellisyys”, tietysti sen lisäksi, että päällepainama ei tietenkään ole 1½mk. Ostaja sai nämä erittäin sopivasti limitillä 30 euroa. Myytävää oli todella suppeasti, koska tässä oli kaikki M30-osasto filatelia, kaikki siis meni kaupaksi ja nousujakin nähtiin.
Postihistoriapuolella oli kohteiden lukumäärän suhteen vieläkin hiljaisempaa, myytäviä oli vain kolme kappaletta. Näistä ensimmäinen oli 1mk oranssi automaattimerkki yksin postikortilla kotimaassa. Kohde oli aivan siisti ja meni kaupaksi 28 eurolla. Toinen myytävänä ollut kohde oli Saksaan lentona vuonna 1942 ilmeisesti heinäkuussa lähetetty 1,75mk ehiökortti. Merkille oli ehiön arvoleiman lisäksi mitätöity 2mk karmiini M30 merkki ja sillä oli sekä Suomen, että Saksan sensuurileimaus. Ihan hyvän näköinenkin se oli. Kohteessa ei ollut kuin yksi vika ja se oli, että se on väärällä taksalla, koska postikortin lentolisä Saksaan oli kortin lähettämisen aikaan 1mk eikä 2mk. Tästä huolimatta siitä maksettiin 115 euroa.
Kolmas M30-alueella myytävänä ollut kohde oli Zeppelinin 7. Etelä-Amerikan lennolla kulkenut kuori, jolla oli myös asiaan kuuluvat näyttävät leimaukset. Kyseinen kuori on tarkoituksella Zeppelin-lennolle lähetetty ja siinä luki ”Mit Luftschiff Graf Zeppelin, kuori oli lähetetty painotuotteen taksalla. Hintaa kohteelle tuli 125 euroa.
Vaikka M30 kohteita oli myytävänä ”omassa osastossaan” vain yllämainitut seitsemän, oli M30 kiinnostavaa tarjolla onneksi myös muualla. M17 valkoisen paperin osastossa oli myytävänä kiinnostava Viron erikoistaksainen kirjattu lähetys M17 ja M30 merkkien sekapostitteena sopimuksen ensimmäiseltä taksa-ajalta Viipurista Tallinnaan. Lähetys oli lähetetty M17 merkkien kuolinpäivänä, eli viimeisenä virallisena käyttöpäivänä 31.12.1930. Tämä ajankohta tietysti herätti huomioni ja pohdin sen syvempiä merkityksiä, mutta kohde on siisti ja taksa on oikein… lisäksi se on varmasti kulkenut, koska tyypilliseen tapaan Virolaiset löivät leiman myös R-lipukkeen päälle ja näin ollen tämä kulkeneisuus näkyy myös kirjeen etupuolella. Tarkistin kohteen ja saapumisleimaus löytyy myös kohteen taustapuolelta. Kohde on sen verran hyvä, että se kiinnosti monia – sehän sopii niin erikoistaksoja metsästäville, M17 kokoelmaan sekä filatelian, että postihistoriansa takia (olihan mukana valkoisen paperin 1mk merkki) ja M30 kokoelmaankin se paikkansa voi helposti lunastaa syystä, että kohde lienee yksi harvoista tunnetuista Viroon ensimmäisen taksa-ajan aikana kulkeneista kirjatuista lähetyksistä. Hurja hinta kohteesta maksettiinkin, kokonaiset 480 euroa ja näin siitä tuli huutokaupan kallein M30 kohde. Kallein, jos jo aivan tämän kirjoituksen aluksi mainittua Zeppelin virhepainamakuorta ei lasketa pohjamerkkinsä takia ainakin M30 kiinnostavaksi – nimittäin se myytiin lähtöhinnallaan 9000 euroa.
Vaikka omaksi osakseni koitui liikaa maksaminen, niin jälleen oli kiinnostava huutokauppapäivä ja mieleen jäi monen keräilijäkolleegan näkeminen – keskusteluissa huomasin, että moni pohti koronavirusta ja yhteinen näkemys oli, että mahdolliset kahden viikon karanteenit ovat keräilijöille pikemminkin mahdollisuus kuin uhka – kahdessa viikossa nimittäin saa materiaalista tehtyä kokoelman valmiiksi, jos ei ole muuta tekemistä! Korona saattaa kuitenkin ikävällä tavalla vaikuttaa näyttely- ja kerhotoimintaan lyhyellä tähtäimellä, toivotaan, että se ei aiheuta vahinkoja keräilijöiden riveissä ja, että tilanne laukeaa nopeasti.