malli1930.fi

Forssa, Lahti ja Helsinki ”kimara”

By

Otsikko viittaa tietysti Forssan kerhon ”Huutokortti”, Lahden kerhon 118. THK ja Suomen Filatelistiseuran 52. online huutokauppoihin, jotka kaikki päättyivät vähäisen aikaa sitten. Vaikka huutokauppoja oli kolme, oli niissä M30 keräilijän kannalta kovia kohteita vain muutamia – toki tämä on aivan normaali tilanne; kohteita sinänsä oli tarjolla kohtalaisen suuri määrä ja aloittelevalle kaikenlaista mukavaa oli tarjolla paljonkin. Aloitetaan Huutokortti huutokaupasta ja todetaan, että kohteita oli M30 osastossa tarjolla kymmeniä. Filateliakohteita meni vaihtelevasti kaupaksi – parempien M30 leijonien leimaamattomia ryhmiä meni kaupaksi, mutta erikoisuuksia ei ollut tarjolla. Postihistoriapuolella kalleimmaksi nousi Ivalosta pikana lähetetty pakettikortti vuodelta 1943, jossa 85 euron myyntihinnan taustalla lieni muu kuin filatelia – eli kohteessa oli paikallista postihistoriaa leiman muodossa. Huomattavaa oli, että monesta kohteesta oli myös taustapuoli kuvattu – Forssassa on oivallettu, että jos on varmuus siitä mitä ollaan ostamassa, voidaan hintaa nostaa riskittä ja se ehkäpä mahdollistaa paremman kaupankäynnin. Myytävänä oli, ilmeisesti samasta erästä, paljonkin kenttäpostin pakettikortteja, jotka olivat kulkeneet Pikonlinnan sairaalaan – näiden myynti oli heikkoa, mikä sinänsä on pieni yllätys, että mukana oli myös parempia taksoja – mutta ehkä 20 euron lähtö on liian kova tämän aika pienen porukan suosiman keräilyalan kohteille. Toki jokaiseen M30 postihistoriakokoelmaankin mahtuu jokunen parempi kenttäpostipakettikortti M30 merkein…

12mk Carte Postale vastausehiökortin vastauspuoli Ranskasta Suomeen. Tällä kertaa 14 euroa.

Oikealla taksalla Viroon 1938 lähetetty lentokirje myytiin 16½ eurolla ja 50-luvun lentokirje Argentinaan parilla kympillä. Ehiöiden osastossa oli muutamia M30 ehiöitä, joista 12mk vastauskorttien ulkomaankäytöt ovat kiinnostavia. Ehiökeräilijöitä ei ilmeisesti kovin monia tässä huutokaupassa ollutkaan ja hinnat jäivät maltillisiksi.

Lahden kerhon huutokaupassa on usein ollut hyviä M30 kohteita ja tälläkin kertaa mukana myytävien joukossa oli muutamia herkkuja. Filateliakohteista mainitsen vain, että 1,25mk/50p kakkostyypin päällepainamanelilö leimaamattomana meni viidellätoista eurolla – per merkki hintaa jäi kokonaiset alle 4 euroa, eli eipä tuota kalliiksi voi moittia. Kotimaan lentopainotuotelähetys 50-luvun puolelta sekapostitteena M54 merkin kanssa myytiin kympillä – hinnat ovat pudonneet rankasti kohteita tultua runsaasti markkinoille.

Aerogrammi 4.12.1949 Tampereelta Wieniin Itävaltaan. Itävallassa sensuurileima. Taksa: Aerogrammi 1.11.1949 – 31.12.1951 20,00mk. Hyvä 20mk postitalo-merkin käyttö. Myyntihinta n. 25 euroa.

Belgiaan lähetetty 12mk merkin singlekäyttö postikortilla taksan mukaisena ja merkin tarkoituksenmukaisena käyttönä oikeaan käyttöaikaan herätti kiinnostusta vitosen lähdöistä n. 21 euroon saakka. M30 20mk postitalo-merkillä lähetetty aerogrammi Itävaltaan vuoden 1949 joulukuulta. Aerogrammit eli ilmakirjeet tulivat käyttöön 9.10.1949 alkaen ja ensimmäinen taksa oli 15mk. Ilmakirjeiden ajatuksena oli se, että ostaessaan ilmakirjeen ostaja sai paperiarkin, jolle viestin saattoi kirjoittaa ja samalla hän maksoi postimaksun lentona kaikkiin maihin. Tämä mahdollisti edullisen kirjeen lähetyksen kaukomaihin, joihin lentomaksut tyypillisesti olivat korkeita. Posti otti kombinaatiosta lisähintaa, eli vaikka aerogrammien postimaksu tai arvoleima oli esimerkiksi 20mk maksoi itse aerogrammi postissa 23 tai 24 markkaa. Kyseinen myytävänä ollut aerogrammi oli 1.11.1949 alkaneen 20mk taksan mukainen ja hyvä esimerkki postimerkillä lähetetystä aerogrammista. Hieman yllättävää oli, että se myytiin alle 25 eurolla – vastaavista on maksettu enemmänkin.

Kolumbiaan 2mk merkin singlekäyttönä lähetetty kirje 1930 luvun alusta nousi vain alle 20 euroon, kohdemaa on aivan erinomainen. Painotuotekuori 50p vihreällä leijonalla Iraniin myytiin kympillä. Kumpikin kohde on riittävän hyvä aivan seriöösiinkin postihistoria tai M30 filateliakokoelmaan näiden merkkien kohdalle. USAan lähetetty postikortti 7mk punaisella merkillä nousi lähes kolmeen kymppiin – sekin oli aivan hyvä kohde.

Kohde 472 ja erikoinen sotasensuurilaatikkoleimaus vuodelta 1941

M30 asiasta poiketen ja ehkäpä hetken mielijohteesta ostin Lahden huutokaupan kenttäpostiosaston kohteista yhden silmääni osuneen hiukan erikoisemman kohteen, numerolla 472 myytävänä olleen kenttäpostikirjeen, jonka kohdeselosteessa luki seuraavasti ”1941 Sotasensuurin tarkistama kp-kuori Mikkelistä rintamalle 2.VII.41” – kun katsoin kohdetta huomasin, että sille lyöty sensuurileima oli erikoinen kaksirivinen laatikkoleima, jossa lukee ”Sotasensuurin tarkastama – Öppnad av kirgssensuren” ja ruotsinkielinen teksti on ”päikköasennossa”. Sana krigssensuren pitäisi kirjoittaa krigscensuren, eli c kirjaimella ja siksi toisekseen toisen maailmansodan sotasensuurilemat yleensä sisälsivät sanan ”granskat” eli tarkastettu. Vastaavan näköisilä sotasensuurileimoja muistan nähneeni ensimmäisen maailmansodan aikaisista kohteista ja muistini ei pettänyt – kun lähdin tutkimaan asiaa ja sitä miksi sain asiasta etiäisen, niin palasin vuoteen 1969 ja Suomen Postimerkkilehden numeroon 8-9 sivuille 159-159, joilla tästä leimasta tai vastaavasta puhutaan. Rainer Ahoniuksen kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan, että vastaavaa leimaa käytettiin vuosina 1918-1919 saapuvan ulkomaanpostin tarkistuksen yhteydessä. Artikkelissa tuodaan esille myös tämän vuoden 1941 käyttö ja vastaavan leiman ”pulpahdus” ja toteamus siitä, että leiman käyttö liittynee siihen, että joku sensuuria vuosina 1918-19 tehnyt tai muu henkilö on tuonut ”mukanaan” sotasensuuriin kyseisen leiman. Ahonius puhuu n. kymmenestä kohteesta, jotka hän on tavannut – miehellä lienee ollut suurehko materiaali, jonka läpikäynnin tuloksena tämä lukema on muodostunut.

SP Lehti 8-9 vuodelta 1969 osa sivusta 159

No, joka tapauksessa etiäinen vahvistui ja ”lukeminen kannattaa aina” ja vanhojen postimerkkilehtien lukeminen erityisesti – jos kohta on oltava tarkkana, että eivät mene menneisyyden arvelut ja nykyään tiedetyt faktat asioista sekaisin. Nyt joukolla tutkimaan omia KP kohteita, josko niistä löytyisi näitä erikoisuuksia!

Viimeisenä mainituista kolmesta huutokaupasta päättyi Suomen Postimerkkilehden 52 nettihuutokauppa. ”Käyttösarjat 1930-”-osastossa myytäviä M30 kohteita oli vain hintsusti eikä mitään varsinaisesti erikoista tällä kertaa. Kaikki M30 kohteet myytiin. Parhaat M30 kohteet myytiin laivapostin osastolla, jossa kaksi saksalaisella leimalla leimattua M30 postikorttia saavutti yli 60 euron myyntihinnan. Kohteet olivat siistejä.

Deutsche Seepost Stettin Helsingfors 2.7.1930 leimattu postikortti Vaasaan. Maksettu kotimaan postikortin taksa 1mk. Myyntihinta yli 60 euroa.

Lentopostin osastossa myytiin kirjattu kirje Saksaan vuodelta 1933, jolla oli neljän M30 1,25mk merkin rivilö maksuna ja jolle oli leimattu saksalainen ns. luftbestätigungstempel, eli lennonvahvistusleima. Kuori siis oli varmuudella lentänyt, vaikka lentolisää ei oltu maksettu. Kuoresta innostuttiin kovasti ja se myytiin 70 euron hintaan. Mielestäni kova hinta tästä kohteesta, vaikka se ihan siisti olikin.

Tällä hetkellä ei ole pitkästä aikaa ainuttakaan huutokauppaa auki – kesätauon aika siis lienee koittanut. Nyt onkin aikaa keskittyä siihen mitä on tullut hankittua ja kokoelmien saattamiseen näyttelykuntoon Kuopioon. Savofila 2021 ilmoittautumisaikaa on pidennetty, mikä tarkoittaa, että matti-myöhäset ja muutkin vielä päättämättömyyden tai muun takia ilmoittautumisen väliin jättäneet voivat yhä kokoelmansa mukaan ilmoittaa.

HTO 54. – Ei ihmetekoja

By

M30 1½mk harmaa leijonamerkki loistona – tällä kertaa 112 euroa ja rapiat päälle. Kuva HTO huutokaupasta.

HTOn järjestysnumeroltaan 54. huutokauppa päättyi torstaina 20.5. Tällä kertaa mukana oli kohtalaisen runsaasti M30 kohteita, niin filateliaa kuin postihistoriaakin. Filateliaa kolmisenkymmentä ja postihistoriaa yli viisikymmentä kohdetta – eli huudettavaa lukumääräisesti oli paljon. Loistoleimaisia leijonamerkkejä oli myytävänä runsaasti ja halvimmat lähtöhinnat oli asetettu kymmeneen euroon kappaleelta. Monen merkin hinta nousi limitistä, osan vähemmän osan enemmän – hurjimpia nousuja nähtiin 8mk vihreän ja 20mk sinisen merkin yli neljän kympin nousseiden hintojen lisäksi 1½mk harmaan merkin hurjan 112 euron ylittäneen loppuhinnan osalta. Kohtalaisen kova hinta. Keltaisen 5mk merkin, jonka väri oli levinnyt painossa ”näyttävästi” hinta kipusi kuuteen kymppiin. Filatelia teki kauppansa hyvin, sillä myymättömäksi ei jäänyt montakaan kohdetta.

Postihistoriapuolella kotimaassa lähetetyistä lähetyksistä hinnannousua koki 1,25mk ehiökortti, jolle oli maksettu pikalisä 4mk – kortti oli kulkenut vuonna 1935. Hinta nousi yli neljän kympin. Sähkösanoman sisältänyt kuori kotimaan perustaksalla myytiin 33 eurolla ja erä kotimaan lentolähetyksiä vähän yli 15 eurolla – mukana erässä oli yksi kotimaan lentopainotuote M54 sekapostitteena. Näitä vastaavia on viimeaikoina liikkunut jonkin verran ja samaa vauhtia on tunnettujen kotimaan lentopainotuotteiden määrä kasvanut ja lienee tällä hetkellä noin viitisenkymmentä. ASEA firmareijitetty kotimaan postikortti meni kympin pohjilla ja aikamoisen vaikea postiosoitus 20mk sinisen merkin singlellä vuodelta 1952 myöskin pohjillaan 12 euroa. Mielenkiintoinen, mutta erittäin heikkoleimainen pikkupaketti 50mk Tammerkosken silta merkillä jäi 50 euron pohjillaan myymättä. Laatikko on hieno, mutta se on hyvin vaikea saattaa kokoelmakehysten sisälle. Myöskin 8mk violetti merkki ihan asiallisella siirtymällä kuorella jäi myymättä kympin pohjilla. Kuori ei ollut mikään ”morsian”, joten ehkä se pelotti ostajia.

Lentopostikortti 13.7.1939 Helsingistä Tallinnaan. Taksa: Postikortti Viroon (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk + postikortin lentolisä Viroon (28.4.1928-15.6.1940) 0,50mk = 1,75mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Lentopostikortti Viroon vuodelta 1939 nousi aina 42 euroon saakka. Lentopostikortit Suomenlahden Etelä-puolelle ovat vaikeita kohteita kahdenvälisen taksan aikana, vaikka niitä jonkin verran liikkuukin. Toinen postikortti Viroon vuodelta 1940 myytiin kympin pohjillaan tämä oli seilannut Viron puolelle. 8mk leijonamerkki singlenä lehtikääreellä Ruotsiin myytiin myöskin kympin pohjilla. Saksan erikoistaksainen 2,75mk singlellä lähetetty kirje Itävaltaan, tai no siihen aikaanhan Itävalta oli osa Saksaa, jäi myymättä 25 eurolla. Kuori oli asianmukaisesti sensuroitu Saksassa. Aikoinaan tällaisista kuorista sai pulittaa vähintään tuplahinnan verrattuna tämänkertaiseen limittiin, mutta ajat ovat muuttuneet. Vaikka vastaavia on tullut jonkin verran esiin, ei näitä ensimmäisen Saksan erikoistaksa-ajan singlejä kuitenkaan puissa kasva vieläkään. Myöskään toisen taksa-ajan 3½mk oliivi single jäi myymättä – se tosin oli vähemmän yllättävää – kohde ei ole kovin harvinainen.

Postikortti Raumalta 26.3.1951 New Plymouthiin Uuteen Seelantiin, josta lähetetty edelleen Australiaan toukokuussa (n. 2kk myöhemmin). Kokenut kohde, mutta hyvä merkin käyttötarkoituksenmukainen käyttö. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1949-31.12.1951) 12,00mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Sensuroitu kirjattu pankin kuori Englantiin vuodelta 1939 PC66 sensuurilipukkeella myytiin noin kahdella kympillä, postikortti Jugoslaviaan 2mk violetin singlellä nousi yli neljän kympin ja Unkariin 2mk punaisella merkillä vuonna 1940 lähetetty postikorttikin kipusi yli kolmen kympin. Argentinaan 25mk sinisen singlekuorella lähetetty kirje nousi vain 12 euroon, vaikka kohdemaa oli kohtalainen. Mielenkiintoinen oli 12mk punaisella leijonamerkillä maksettu postikortti vuodelta 1951, joka oli lähetetty Uuteen Seelantiin ja sieltä edelleen Australiaan. Vaikka kohde oli ”kokeneen” näköinen, niin pitkä oli sen kulkema matkakin ollut. Loppuhinnaksi tuli yli 60 euroa. Kallein M30 postihistoriakohde oli Lounais-Afrikkaan lähetetty lentokirje vuodelta 1946, josta kilvoiteltiin aina 65 euroon saakka. Tällä kertaa postikortteja oli paljon myytävänä. Ehiökortien osastolla oli myytävänä kaksi M30 ehiöiden paluukorttia lisämerkein, kumpikin teki kauppansa.

Kuten voidaan huomata mitään aivan erikoista ei tällä kertaa myytävänä M30 osastoilla ollut – ehkäpä siksi kävin kurkkaamassa mitä M17 osastolle kuuluu ja siellä oli kova ”pauke ja rytinä” kuten yleensä – kotkamerkin, M17 merkin ja Waasan mallin merkin epäpyhä kolminaisuus ulkomaille oli myytävänä vahvojen saatesanojen kera. Kohde nousi satasen pohjista yli kuuden sadan – minulle jäi tästä kohteesta hiukan filateelinen maku suuhun. Sitävastoin toinen kiinnostava kohde, M17 5 pennin merkin erittäin voimakas siirtymä ei ollut filunkia nähnytkään ja siksi kohteen hinta nousi yli neljän sadan euron. En muista nähneeni yksittäisestä M30 merkistä koskaan maksetun yhtä kovaa hintaa.

SP-Lehti ja Järvenpää toukokuussa

By

5mk Olavinlinna-merkki jossa laskoksen aiheuttama hammastuksen siirtymä. Myytiin SP-Lehden 103 huutokaupassa.

Toukokuuta mennään ja kesä tekee tuloaan, pitkän koronatalven ja lyhyen koronakevään jälkeen lämpö on tervetullutta vaihtelua. Siinä missä lämpö mahdollistaa ulkoilun ja siihen liittyvät aktiviteetit, tekee se filatelian harrastamisesta hieman vähemmän innostavaa. Tämän ei kuitenkaa pidä antaa vaikuttaa negatiivisesti mm. Savofila 2021 näyttelyyn valmistautumista, joka korvaa peruutetun Nordia näyttelyn Kuopiossa. Odotettavissa on monenlaista, nimittäin Savofilassa on jätetty mestariluokka pois ja tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki mukana olevat kokoelmat arvostellaan. Tärkeintä on, että tämä tarkoittaa sitä, että mestariluokan kokoelmat, joita ei ole arvosteluluokissa vuosikausiin voitu sääntöjen puitteissa nähdä voivat osallistua. Järjestelmähän toimii siten, että jos joku kokoelma saavuttaa riittävän monta suurta kultamitalia ei sitä voi arvosteluluokissa näyttää useiden vuosien karenssin aikana. Tämä voi johtaa ja on jo johtanut siihen, että tiettyjen keräilyalojen parhaita kokoelmia ei ole nähty vuosikausiin. Kun ei päästä näkemään ”mitä on olemassa” voi keräilijäyhteisölle jäädä vääristynyt kuva siitä minkälainen alan paras kokoelma on. Helposti saattaa käydä niin, että kokoelman rakentaja, jolla on ”kaikki pikkuhyvät” ajattelee, että nyt ollaan kultakannassa, kun ei ole vuosikausiin parempaa nähty – todellisuudessa kanuunat ovat pressujen alla huippukokoelmissa näkymättömissä. No eiköhän filosofointi taas riitä, muistetaan ilmoittautua ajoissa, ennen toukokuun loppua!

Huutokauppatoiminta on jatkunut aktiivisena, toukokuussa ovat jo päättyneet SP-lehden 103 huutokauppa noin viidelläkymmenellä M30 kohteellaan ja Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa noin neljälläkymmenellä M30 kohteellaan. Aloitetaan SP-lehden huutokaupan lyhyellä katsauksella ja todetaan heti alkuun, että pääosa myytävistä kohteista oli filateliaa. Mukana oli muutamia mielenkiintoisia kohteita, joista mainittakoon ainakin 5mk Olavinlinna merkki, jonka kulmaan osunut laskos oli aiheuttanut hammastuksen siirtymän. Mielestäni kohde oli sen verran kivan näköinen, että se mahtuu kokoelmaan hyvin. Limitistään 10 euroa kohteen hinta nousi yli kolmen kympin. M30 1½mk punainen leijona Notraco reijitteeellä myytiin 18 eurolla ja nousi reippaasti neljän euron limitistään. Filateliakohteet tekivät hyvin kauppansa ja myymättä jäi vain vähän kohteita.

Posthistorian osalta myytävänä oli kohtalaisen tavallista tavaraa, mutta jokunen mielenkiintoinenkin kohde joukossa oli. Lunastukseen mennyt 10mk vihreällä M30 leijonamerkillä maksettu painotuote oli postissa tulkittu ilmeisesti asiakirjaksi, merkitty kosmos-kynällä ”a” ja laitettu lunastukseen merkitsemällä se ”T” laatikkoleimalla ja kiinnittämällä kuoreen lunastuslipuke. Lunastuksena maksettiin kaksinkertainen puuttuvan postimaksun määrä. Vuonna 1954, kohteen lähettämisen aikoihin (leimaus Kitee 11.2.1954) asiakirjan postimaksu (-250g) oli 25 markkaa. Näin ollen puuttuva postimaksu oli 15mk ja se kertaa kaksi oli 30mk, joka on lipukkeeseen merkitty ja Keskusmetsäseura Tapion frankeerauskoneella maksettu. Kohde myytiin kuudella eurolla, mikä oli mielestäni sopiva hinta.

Toinen kohde, joka vaikutti kiinnostavalta oli vuonna 1941 USAan lähetetty lentokirje, jonka leimaus näytti siltä kuin siitä olisi paikkakunta otettu pois. Kohdeselosteessa luki ”leimauspaikkakunta sensuroitu”. Kohdekuva oli sen verran sotkuinen, että siitä ei käynyt asian selvittäminen täydellisesti päinsä. Leima kuitenkin näytti mykältä, syystä tai toisesta. Ihan mielenkiintoinen juttu. Kuori oli tyypillinen USAan lähetetty lentokirje, joka oli sensuroitu Bermudalla brittien toimesta ennen toimitusta New Yorkiin. Hintaa kohteelle kertyi 24 euroa, mikäli kyseessä tosiaan oli leimasensuuri, oli hinta mielestäni halpa. Kirjallisuuden puolella myytävänä oli Hannu Kaupin kirjoittama M30 käsikirja, joka myytiin 37 euron hintaan. Joku teki hyvät kaupat, sillä ”lukeminen kannattaa aina” ja mikäs sen parempaa luettavaa kuin M30 asia!

24mk single lentokirjeellä ulkomaille ei ole yhtä harvinainen kuin sama merkki singlenä kirjatulla kirjeellä ulkomailla – ei sinne päinkään.

Järvenpään Filateliapalvelun 21 huutokauppa tarjosi sekä M30 filateliaa, että postihistoriaa – filateliapuolella myytävänä muun muassa 10p automaattirullamerkkien kokonainen rulla, joka myytiin 61 eurolla (limitti 50 euroa). Kuten tiedetään, posti myi käyttämättömät rullat halukkaille, nehän olivat käypiä postitukseen. Joitakin kokonaisia rullia jäi keräilijöiden haltuun ja niitä tulee ajoittain huutokaupoissa vastaan. Hammastamaton 6mk punainen merkki arkin alareunasta myytiin 20 eurolla ja 16mk linja-auto jolle leimaus oli osunut hyvin meni 24 eurolla. Myytävänä oli useita kohteita jo edesmenneen Jorma Lindebladin M30 kokoelman lehtiä, joilta oltiin käyty ensin tyhjentämässä herkut pois – pariinkin kertaan. Lindeblad oli tunnettu ainakin maan parhaasta kotimaan lentopostikokoelmastaan sekä erittäin vahvasta sodanaikaista lentopostia esittelevästä lentopostikokoelmastaan. Miehellä oli myös hieno Venäjän postihistoriaa taksoin keskittyen esittelevä kokoelma, joka on näytillä Liiton sivuilla. Kaikki kokoelmasivut menivät kaupaksi – hyvästä kokoelmasta voidaan ammentaa moneen kertaan!

Postihistoriapuolella oli noin kymmenen kohdetta myytävänä. Erikoisempaa ei ollut tarjolla, mutta tarjonnasta jäi hiukan karvas maku suuhun, sillä kohteen 149, jonka seliteteksti kuului seuraavasti ”1948 24 mk lentokirje Helsinki 25.5.48 > USA. Lienee yhtä harvinainen kuin kirjattu kirje ulkomaille 24 mk:n merkillä.” osalta on pakko todeta, että tässä nyt tahallisesti tai tahattomasti ”lienee kustun ostajaa silmään”. Kyseisen kohteen harvinaisuus ei ole samalta planeetalta kuin 24mk ruskeanvioletin merkin kirjatun ulkomaankirjeen tarvekäytön harvinaisuus. Siinä missä kirjattuja tarvekäyttöjä tälle merkille tunnetaan alle viisi, tunnetaan vastaavia lentokirjeitä useita kymmeniä. Kirjattuja ja lentokirjeitä tunnetaan lisäksi ensipäiväkuorilla runsaasti nimen omaan filatelistisina lähetyksinä – niiden arvo pyörii kympin nurkilla. Tässä tuli tiedon merkitys esiin, joku ilmeisesti ilman parempaa tietoa pisti 80 euroa tähän miinaan.

Lentopostia M30 keräilijän silmin

By

Tamperelaiset ovat SF:n ja ainakin Hyvinkään kerhon kanssa lähteneet pitämään kokouksia verkon yli – asia, joka luo filatelian yhteisöllisen harrastamisen mahdolliseksi myös pandemian aikana. Vaikka henkilökohtaista kosketusta ei synnykään ja kohteiden fyysinen vaihtaminen on vaikeaa, on kuitenkin mahdollista vaihtaa ajatuksia ja ”tavata” kavereita verkossa. Näihin verkko-kokouksiin liittyy myös esityksiä, jotka itse asiassa vaikuttavat toimivan aika hyvin, sillä nykyteknologia mahdollistaa diojen näyttämisen verkon yli ja äänikin kulkee. Toki aina ei säästytä ongelmilta, mutta niitä esitelmiä, joita itse olen ehtinyt kuuntelemaan eivät tekniset ongelmat suuremmin ole riivanneet.

Tähän liittyen, pidin Tampereen Filatelistiseuran kokouksessa esityksen otsikon mukaisella aiheella. Esityksen kohteena oli siis lentoposti ja tällä kertaa esitys keskittyi kotimaan lentopostiin ja esittelin myös muutamia lento-onnettomuuskohteita. Linjoilla oli viitisenkymmentä kiinnostunutta kuuntelemassa esitystä, joka kesti kokonaisen tunnin. Esityksen tallentaminen onnistui ja sen voi katsoa alla olevasta ikkunasta, joka aukeaa myös koko ruudun kokoiseksi.

Olen viimeaikoina oman M30 postihistoriakeräilyni ohessa pyrkinyt parantamaan omaa osaamistani liittyen lentopostiin ja siihen liittyen aloitin ”opiskelun” kotimaan lentopostista tarkoituksenani ymmärtää lentopostin kehitys sekä reittien, että käytettyjen koneiden, että lentokenttien osalta. Välineinä minulla opiskelussa olivat kiertokirjeet sekä Keturin ja Pokelan kirja vuodelta 2015 ja Internetin ihmeellinen maailma, josta löytyy niin kuvia kuin tietoakin. Pyrkimyksenäni on ollut ymmärtää paremmin omien kohteitteni ”tarina” ja sitä kautta pystyä esittämään niitä paremmin kokoelmassani. Ongelmaksi muodostuu se, että samalla kun opin lisää tulee tarve tehdä kokoelmasivuja uusiksi ja se ei ole kaikilta osin pelkästään mukava asia, koska se vaatii valtavasti työtä ja aikaa… ja nykypäivänä, koronasta huolmatta, on aika kortilla. Joka tapauksessa uskon, että ”ei oppi ojaan kaada!” Videon katsomalla pääsee nopeasti vauhtiin ymmärtämään kotimaista lentopostia ja joitakin siihen liittyviä perusasioita.

Totean vielä tähän loppuun varmuuden varalta, että mikäli joltakulta lukijalta löytyy ylimääräisiä kotimaan M30 lentokohteita, jotka polttelevat näpeissä, niin niitä voi ja pitää tarjota vaikkapa allekirjoittaneelle.

Merkki Albertin 61. HK

By

Merkki Albertin 61. huutokauppa päättyi perjantaina 2.4. illalla yhdeksän aikoihin. Tällä kertaa myytävänä M30 osastolla oli noin sata kohdetta, joiden joukossa sekä filateliaa, että postihistoriaa. Kohteita oli jos jonkinlaisia ja osasta jäi hieman sanottavaakin.

1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkin kakkosladelman kokoarkki. Myyntihinta 240 euroa. M30 kohteiden hintakuningas tällä kertaa.

Albertilla on yleensä ollut paljon loistoleimaisia merkkejä myytävänä, niin tälläkin kertaa. Loistojen lähtöhintana oli kymmenen euroa ja niitä meni useita kaupaksi. Mainittakoon, että 5p ruskean merkin loisto myytiin 19 eurolla, 50p keltaisen ja 60p harmaan loistot kahdella kympillä. Ihmettelin aika paljon, kun kohde 1340 selosteella ”1,25/50p tyyppi II lähes L!” myytiin hintaan 74 euroa, joka mielestäni tästä merkistä, joka ei ollut lähelläkään loistoa oli erittäin kova hinta. Muita pohjahinnastaan ylös ponnahtaneita olivat mm. 3mk vihreän merkin loisto (mh. 28€) ja 15mk sinisen merkin loisto (mh. 28€). Monta loistoa meni kaupaksi pohjahinnalla ja paljon loistoja jäi myös myymättä. 50p vihreän merkin pystypari, jossa oli tarttuma myytiin 12 euron pohjilllaan ja sokkohampainen 8mk violetti merkki 20 eurolla. Filateliapuolella oli ”jokseenkin hiljainen” tarjonta.

Postihistoriapuolella kotimaan postin joukkoon oli osunut muutama mielenkiintoinen kohde. Yksi näistä oli 1mk oranssi merkki yksin kotimaan postikortilla ASEA suojareijitettynä. Reijitysten hinnanmuodostus kokokohteilla on ollut minulle aina mysteeri – joskus kohteista on kova kilpalaulanta ja joskus käy kuten nyt, ne myydään pohjahinnallaan. Mielestäni ostaja sai edullisesti hyvän kohteen 20 euron pohjalla. Kotimaan kirje, joka oli maksettu 1mk ja 50p automaattimerkeillä myytiin 30 euron pohjillaan. Kotkan kuvioleimalla 26b leimattu kirje nousi neljän kympin pohjistaan kolme euroa ja myytiin 43 eurolla. Vastaava kohde jäi myymättä kuvioileimojen osastossa myöskin 40 euron pohjillaan. Tästä kuvioleimasta on kirjoitettu aiemminkin ja se liittyy Suursaaren valtaukseen vuonna 1942. Kallein kotimaan kohde oli ulkomailta tulleen lähetyksen tullausmaksu postin lomakkeella vuodelta 1931 – ilmeisesti lähetyksessä ei ollut mukana pakettikorttia tai se oli kadonnut. Kohde herätti suurta mielenkiintoa ja se myytiin mielestäni kovaan 90 euron hintaan.

Tullausmaksu postin lomakkeella. Erikoinen tapaus. Taksa: Lähetyksen tullaus (16.9.1927 – 31.11.1931) 3,50mk. Myyntihinta 90 euroa.

Pohjoismaihin kulkenutta kiinnostavaa postia ei M30 osastolla ollut myytävänä. Eurooppaan kulkeneesta postista mainittakoon Italiaan lähetetty pakettikortti, joka oli taksoitettu ilmeisesti eri reitin mukaan kuin mitä se leimojen perusteella oli kulkenut. Tämän sain kuulla itseäni fiksummilta. Saksaan 1947 kesäkuusa kulkenut pakettikortti sitävastoin oli minullekin tuttu juttu, nimittäin tiesin, että pakettiposti Saksaan aukesi sodan jälkeen vasta huhtikuussa 1947 ja Saksan paketteihin liittyi aluksi painorajoituksia. Vuonna 1947, myydyn pakettikortin lähettämisen aikoihin oli voimassa 5kg:n painorajoitus. Paketin paino olikin 4100g ja sen taksakin oli oikein. Myyntihinta 33 euroa ei ollut tästä taksakohteesta paha hinta. Mannertenvälistä postia myytävänä oli vain pari kohdetta. Vuonna 1951 Kanadaan lähetetyn paketin pakettikortti myytiin 14 eurolla ja 1932 Jaavalle lähetetty 1:20mk punainen ehiökortti lisämerkein nousi 20 euron lähdöistään aina 71 euroon asti. Hollannin Intia ilmeisesti innosti kohdemaana.

Vaikea 3mk+3mk vastausehiökortti. Myyntihinta 100 euroa.

Huutokaupan tarina ei kuitenkaan pääty tähän, sillä M30 kohteita oli myytävänä myös muissa osastoissa kuin M30 osastossa. Erityisen kiinnostava oli ehiöiden osasto, jossa oli myytävänä useita kiinnostavia M30 ehiökortteja. Kotimaahan lähetetyistä korteista vaikein oli 3mk keltainen vastausehiökortti, jonka löytminen on yleensä kiven alla. Tällä kertaa asian oli ymmärtänyt enemmän kuin yksi keräilijä ja kortin hinta nousi 20 euron lähdöistä sataan euroon. Kortti oli mielestäni tämän hinnan arvoinen ja ostaja saa olla tyytyväinen. Saavutettu hinta on linjassa sen keskustelun kanssa, jota aiemmin on käyty liittyen ehiökorttien luettelohinnoitteluun. Mielenkiintoinen oli myös vuonna 1946 lähetetty 3mk ehiökortti lisämerkeillä pikana lähetettynä. Pikapostikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita myös kotimaassa lähetettyinä. Tällä kertaa kohteen hinta nousi 26 euroon.

Myytävänä oli myös kaksi harvinaista 6mk punaista ehiökorttia ulkomaille lähetettyinä. Toinen näistä oli ilmeisesti pelkkä vastausosa, joka oli lähetety Hollantiin ja sieltä takaisin, koska vastaanottajaa ei oltu tavoitettu. Surkeaa tämän kortin osalta oli se, että kortin toista puolta ei oltu kuvattu. Tämä sama ongelma koski lähes kaikkia huutokaupan kohteita, joista oli tyypillisesti kuvattu vain merkkipuoli. Erityisesti postikorttien ja ehiöikorttien osalta asia on ”katastrofi” sillä ilman toisen puolen näkemistä on mahdotonta varmistua siitä, että kyseessä on tosiaan postikorttina lähetety kortti. 6mk punaisen vastausosan lähtöhinta oli asetettu 60 euroon, josta se kohosi 90 euroon saakka. Toinen saman 6mk paluukortin kokonainen kappale oli laitettu myyntiin 20 euron hintaan, vaikka se oli osoitettu Brasiliaan. Tämä lienee johtunut siitä, että kortilla oli päivämäärä 2.1.1947 ja kellonaika 6 (aamulla) ja oli ajateltu, että kortti on väärätaksainen, sillä ulkomaan postikortin taksa nousi 1.1.1947 seitsemään markkaan. Mutta, tämä ajattelu on vain osittain oikein, sillä siinä unohtuu, että jos kortti oli laitettu postiluukkuun 31.12.1946 luukun tyhjentämisen jälkeen, jolloin taksa oli yhä 6mk, on kyseinen luukku tyhjennetty seuraavan kerran vasta 2.1.1947 aamulla (tässä tapauksessa noin kello 6), koska 1.1. on pyhäpäivä. Näin ollen kortin on katsottu tulleen lähetettyä oikeataksaisesti ja siihen ei ole laitettu jälkitaksoitusta tai leimattu T-leimalla lunastuksen merkiksi. M30 asiaan liittymättömänä detaljina jäin hieman ihmettelemään, että M17 ehiökorttien julkaisemattomat ”Bernin näytekortit” jäivät huutokaupan aikana myymättä, omasta mielestäni aika sopivista hinnoista huolimatta. Ilmeisesti M17 ehiöiden keräily on täydellisessä aallonpohjassa.

Lottokansalaisen löytölaatikko. Pohjahinta 320 euroa. ”Löytölaatikko suomalaisia merkkejä ja postilähetyksiä”. Oma takamukseni ei kestä tällaiseen leikkiin lähtemistä.

Lähetyserien ja löytölaatikoiden osalta on pakko todeta, että jos kohdeselosteessa lukee, että kohteessa on 10 lähetystä, mutta kuvattuna on kolme tai neljä siten, että nekin ovat toistensa päällä limittäin, on vaikea arvioida kohteiden hyvyyttä. Kun kirjoitetaan ”hyvä erä” olisi toivottavaa, että edes puolet kuvassa näkyvistä kohteista olisi oikealla taksalla… Myöskään kuva laatikosta ei anna osviittaa sen sisällöstä. Kun laatikon lähtöhinnaksi on esimerkiksi asetettu yli 200 euroa voisi olla ihan paikallaan, että kuvattaisiin muutakin kuin laatikon kansia… siitäkin huolimatta, että suomalaiset ovat ”lottokansaa”.

Hellman 120. ja live on-line järjestelmä

By

Hellman huutokaupat aloitti uuden ajan suomalaisessa postimerkkihuutokauppatoiminnassa lanseeraamalla uudet verkkosivut, joiden toiminnallisuus sisältää live huutamisen sivuston kautta. Kuten tietojärjestelmäinvestoinnit yleensä ei tämäkään järjestelmä aivan ilman kipuja syntymäänsä saanut, mutta loppujen lopuksi on sanottava, että huutokauppa onnistui eikä tietääkseni muutamia odotuksia lukuunottamatta mitään katastrofaalisia munauksia tapahtunut. Toki aineksia katastrofille oli, nimittäin ensimmäinen huutokaupan julkaistu versio oli sanalla sanoen ”kökköinen ja kamala”, mutta Suomen Filateliapalvelu otti asian tosissaan ja töitä tehtiin palautteen perusteella nopeasti ja suurimmat ongelmat korjattiin parissa päivässä. Mm. filatelistien naamakirjaryhmässä asiaa ruodittiin ja jopa sen kautta parannusehdotuksia kerättiin ja laitettiin tuotantoon. Vaikka joku oli sitä mieltä, että asioihin ei tartuta tosissaan, niin oma näkemykseni on näin jälkiiviisana päinvastainen.

Kotimaan lentokirje 4.5.1937 Helsingistä Tampereelle. M30 ruskeanoliivin 3mk merkin singlekäyttö. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931–15.6.1940) 2,00mk + lentolisä (-20g) kotimaassa (1.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Positiivisuuteni ei tarkoita, etteikö tehtävää varmasti jäänyt tehtäväksi ennen seuraavaa huutokauppaa. Erityisesti huutajan ”oman sivun” toimivuus ei ole vielä sillä tasolla kuin missä sen pitäisi olla, esimerkiksi jälkimyynnistä huudetut kohteet eivät siellä näy lainkaan ja siksi esimerkiksi lasku ei ole ajan tasalla. Toinen asia, joka on keräilijäyhteisön kannalta tärkeä on, että kohteet ja kuvat niistä katoavat huutoajan loputtua eetteristä – ei ole siis mahdollista palata katsomaan mitä mielenkiintoisia kohteita myytävänä oli ja sitä kautta mahdollisuus tutustua jälkikäteen kohteisiin on huono. Erityisesti tämä näkyy siinä, että tuloslistan kautta toteutuneiden hintojen arvioiminen suhteessa itse kohteisiin on mahdotonta – kun ei ole mitään listaa kohteista tietoineen ja kuvineen eivät toteutuneet hinnat paljoa kerro. Asia korostuu erityisesti siksi, että esimerkiksi paperiluetteloa ei ole olemassa. Jää nähtäväksi onko tähän ajateltu jotain ratkaisua, joka tulee näkyviin / tiedoksi sen jälkeen kun huutokaupan jälkimyynti on loppunut. Joka tapauksessa uusi järjestelmä osoitti, että se on toimiva ratkaisu myös etänä järjestettävien huutokauppojen järjestämiseen. Selkeä parannus vanhaan oli se, että myös mobiililaitteelta saatoi helposti tehdä live huutoja ja tämä vapautti keräilijät osallistumaan täysin paikkariippumattomasti. No… tässä tarpeeksi teknologiasta, mennäänpä itse asiaan ja huutokaupan M30 antiin.

Kuten jo totesin, kuvat kohteista katosivat huutoajan loppumisen jälkeen… mikä tietysti tekee tämänkin blogin lukemisesta vaikeata niiltä osin kuin mitä mainittuja kohteita ei ole nähtävissä. Onneksi riskien välttäjänä keräsin kuvat hyvissä ajoin talteen ja on sentään ”jotain näyttää” lukijalle. Kohteita M30 osastossa oli myytävänä alle kaksikymmentä, eli voidaan todeta, että mitään M30 ilotulitusta ei tosiaankaan ollut tarjolla. Mukana oli kuitenkin muutama kiinnostavampikin kohde. Filateliaa tarjolla oli vain muutama kohde, joista mainittakoon ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen päällepainamamerkin hammastamaton ja liimoittamaton pari, joka myytiin 28 eurolla. Pieni levyllinen 40-luvun M30 sinisten merkkien kohteita myytiin 22 eurolla. M30 filatelian osalta ei siis erikoisempaa.

Kirjattu lentokirje Helsingistä 22.10.1945 Lontooseen. 25mk M30 puunhakkaaja single. Paino 7g. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + lentolisä (per 5g) Englantiin (28.2.1945-23.10.1945) 2*2,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 25,00mk. Hyvä taksakohde. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

M30 alueella postihistoriapuolen kotimaan kohteita oli myytävänä kaksi, kumpikin kotimaan lentokohteita. Toinen kohde oli vuodelta 1937 Helsingistä Tampereelle lähetetty lentokirje 3mk ruskeanoliivin merkin singlenä. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sataan euroon, joka mielestäni oli vallitsevassa markkinatilanteessa aika kova. Kohde kuitenkin meni kaupaksi pohjahinnallaan. Huomataan, että pohjahinnan asettaminen on merkittävä muoto filatelian taidetta, nimittäin jos hinnan asettaa liian alas saa vähemmän rahaa… Tässä oli kuitenkin kysymyksessä hyvä ensimmäisen kotimaan sisämaan lentolinjan puitteissa kulkeneesta lähetyksestä ja vielä singlekäytöllä. Kysymys on siis vuoden 1937 kesällä toiminnassa olleesta lentolinjasta Tampere – Helsinki – Viipuri, jota käsiteltiin kahtena linjana Helsinki – Tampere ja Helsinki – Viipuri, mutta todellisuudessa ajatuksena oli, että linjalla oli mahdollista käydä yhden vuorokauden aikana edes takaisin Tampereelta Viipurissa. Myyty kohde oli siis kulkenut tämän linja toisen osan. Toinen kotimaan kohde oli Maarianhaminaan Kuusankoskelta vuonna 1950 lähetetty pikalentokirje, jonka lähtöhinta 40 euroa oli liikaa – se ei mennyt kaupaksi huutokaupan normaalin myyntiajan puitteissa. Tämä on tietysti mielenkiintoista, sillä kotimaan lentoposti ei yleisestikään ottaen ole kovin helppoa ja pikalisällä varustetut kuoret ovat vieläkin vaikeampia. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kuori oli pitkulainen ja ilmeisesti aika iso, ainakin verrattuna ”normaaliin” kuoreen.

Pohjoismaihin kulkeneita kohteita ei myynnissä ollut, mutta Eurooppaan kulkeneista mielenkiintoinen oli yksin 25mk puunhakkaaja-merkillä lähetetty kirjattu lentokirje Englantiin vuodelta 1945. Kuoressa oli itsestään selvästi hyvää 25mk merkin yksittäiskäyttö, mutta lisäksi taksa-aika oli vain 1kk ja 23 päivää, eli lyhyt. Kuori on englantilaisille tyypilliseen tapaan ristattu sinisellä kosmoskynällä sen merkiksi, että kyseessä on kirjattu lähetys. Kohteen pohjahinnaksi oli asetettu 40 euroa ja siitä se nousi aina 60 euroon asti. Toinen kiinnostava Euroopan kohde oli Unkariin vuonna 1949 lähetetty kirjattu tavaranäytelähetys. Tavaranäytteiden taksa muuttui painotuotteiden kanssa yhdenmukaiseksi 1.12.1948 alkaen, eli painoluokat muutuivat 50 gramman välein tätä edeltävästä ajasta poiketen, jolloin alin painoluokka oli painoltaan ”alle 100g”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tavaranäyte olisi lähetyslajina poistunut tai muuta dramaattista, kohde oli siis aivan aitoa asiaa.

Kirjattu tavaranäyte 6.11.1949 Helsingistä Budapestiin Unkariin. Taksa: Tavaranäyte (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 20,00mk = 28,00mk. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Tavaranäytteet ulkomaille ovat vaikeita kohteita eikä niitä tunneta suuria määriä. Kirjattuna tavaranäytteet ovat vielä parempia. Tämä ei ollut jäänyt ostavalta yleisöltä huomaamatta, sillä kohteen hinta oli noussut kahden kympin lähdöistään hyvän matkaa jo ennen live-huutokauppaosuuden alkua. Live-osuuden aikana mopo karkasi lopullisesti käpälästä ja hinta nostateltiin aina 281 euroon saakka. Myyjää on mahtanut naurattaa kun kahden sadan euron rajapyykki jäi taakse. Korona-ahdistus selvästi purkautuu mitä erikoisimmilla tavoilla!

Kauemmaksi menneitä kohteitakin oli myytävänä muutamia. Yhdysvaltoihin lähetetty 3mk ruskeanoliivilla merkillä maksettu lentopostikortti, jonka ”pohjana” oli käytetty amerikkalaista ehiötä myytiin 45 euron hintaan. Taksa tällä kortilla oli hyvä, mutta itse en pitänyt lainkaan siitä, että korttina oli käytetty ehiötä. Lisäksi kortin toista puolta ei oltu kuvattu, joten oli mahdotonta päätellä, että oliko kyseessä postikortti vai painotuote. Japaniin mennyt postikortti 2mk punaisen merkin singlenä maksoi Hellmanilla 34 euroa ja oli edullinen – kortti oli siisti, lähetetty vuonna 1939. Kanadaan lähetetty painotuotekortti 10mk vihreällä merkillä teki kauppansa 20 euron pohjilla – ostaja sai hyvän kohteen sopivasti. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 30mk linja-auto merkillä ja 8mk violetillä meni kaupaksi 24 euron hintaan, eli edullisesti sekin. Vaikka M30 kohteet menivät kaupaksi hyvin, eivät hinnat tavaranäytettä lukuun ottamatta nousseet korkealle.

Kirjattu toisen painoluokan lentokirje Australiaan 23.11.1957 Helsingistä. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.6.1956–31.3.1959) 50,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.6.1956–31.3.1959) 30,00mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.10.1957-31.3.1959) 6*45,00mk = 350,00mk. Hyvä kaukomaan kohde. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Ausraliaan lähetetty kirjattu toisen painoluokan lentokuori kuudella viiden gramman lentolisällä oli mielenkiintoinen kohde, sllä se oli maksettu 300mk lentokone-merkillä ja M55 50mk merkillä. Muutenkin useamman lentolisän kuoret kaukomaihin ovat hyviä – erityisen hyvän tästä kohteesta teki sen koko, kuori oli pieni, mikä mahdollistaa sen monteeraamisen kokoelmalehdelle ilman ongelmia. Neljän kympin myyntihinta yllätti, alhaisuudellaan. Ostaja teki hyvät kaupat.

Vaikka M30 alueen kohteiden myynti oli yhtä kohdetta vajaa täydellinen, ei se kuitenkaan sisältänyt huutokaupan kalleinta M30 kohdetta. Tuo kohde nimittäin myytiin M17 kohteiden joukossa ja vaikka se sisälsikin M30 asiaa oli pääpaino puhtaasti M17 puolella. Kohde oli nimittäin M17 10mk valkoisen paperin merkeillä vuonna 1930 lähetetty postiennakkopaketti. Valkoisen paperin 10mk merkeillä lähetettyjä kohteita tunnetaan aniharvoja ja kun M17 asiaa rankemmin harrastavat ja näyttelyissä esittävät herrat ovat sellaista vailla ei hinta ole este. Tälläkään kertaa 2500 euron pohjahinta ei aiheuttanut M17 keräilijöille päänvaivaa, vaan kohde myytiin 2700 euron hinnalla. Muistinvaraisesti totean, että joskus 10mk valkoinen paperi lähetyksellä on kerännyt kovempaakin kannatusta, mutta kyseessä ei ole mikään pilipalihinta M30 kohteesta (heko heko).

Postiennakkopaketti 14.4.1930 Helsingistä Jämsään. 2*M17 10mk valkoisen paperin merkki, M17 5mk postitorvivesileimainen merkki ja 50p keltainen M30 merkki, yhteensä 25,50mk. Postiennakkomäärä 1104mk. Taksa: Paketti (16-17kg) kotimaassa (15.1.1926–31.8.1942) + postiennakko (1001-2000mk) kotimaassa (15.1.1926–30.11.1931) 4,50mk = 25,50mk. Harvinainen. Kuva Hellman huutokaupasta 120.

Virkistetään niiden muistia, joille tämä valkoinen paperi on mysteeri – kysymyksessä on siis tilanne, jossa M17 viimeisiä painoeriä painettiin samalle paperille kuin M30 merkkejä, eli vesileimattomalle paperille. Painosmäärät olivat pieniä ja suuri määrä erityisesti 10mk merkeistä jäi käyttämättä. Siksi juuri 10mk merkkejä lähetyksillä käytettyinä tunnetaan vähän ja käytöt merkeille ovat pakettikorteilla, joille 10mk merkkejä tarvittiin. Kohteen myyminen oli hoidettu tyylikkäästi, sillä myyjä oli hankkinut sille atestin, mikä onkin erittäin tärkeää tämän tyyppisten kohteiden tullessa kysymykseen, lisäksi on todettava, että atesti oli kuvattuna kohteen yhteydessä – erittäin hieno juttu. Tätä toivoisin tapahtuvan aina vastaavien kohteiden osalta. Muutenkin kohteiden kuvaaminen kummaltakin puolelta ja mahdollisen muun materiaalin mukaan ottaminen myyntitilanteessa on tärkeää ostajan kannalta. Paketin paino on ollut korkea 16-17kg ja kun sisältö on ollut lankaa (garn) on sitä lankaa ollut siinä paketissa aika paljon… Apteekkarin rouvalla on ollut ilmeisesti hiukan isompi neulomisprojekti meneillään.

Myydyllä kohteella tulee erinomaisesti esiin tämä paperiasia ja se yhdistyy toisen mallin väistymiseen ja uuden M30 mallin saapumiseen. Tarinan kannalta kohde on hyvä, tosin M30 merkki on pahasti kärsinyt. Kieli poskessa totean, että ehkä silti uskaltaisin tätä näyttää kokoelmalehdellä minäkin… Se mikä jää päällimmäisenä mieleen on, että M17 keräilyllä on eri hintataso kuin M30 keräilyllä, pääpiireittään ainakin.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus tämä uusi huutokauppajärjestelmä, vaikka M30 kohteiden osalta ei mitään uskomatonta ollutkaan liikenteessä… toki mielenkiintoisia kohteita useampiakin. Yleisesti ottaen on todettava, että hintataso oli mielestäni huutokaupassa korkealla.

Järvenpään FP 20 ja HTO 53

By

Järvenpään Filateliapalvelun 20 nettihuutokauppa päättyi 3.3. – mukana oli sekä M30 filateliaa, että M30 postihistoriaa. Kohteiden myyntiprosentti ei noussut uskomattomaksi, mutta myyntiä kuitenkin oli – etenkin parempien kohteiden osalta. Filateliapuolella oli mukana mielenkiintoisia tarttumia ja hammastesiirtymiä, joista mainittakoon ensimmäisenä 5mk keltaisen merkin numeropalalla oleva arkinreunaan tullut hammaste-erikoisuus. Hammaste-erikoisuus nousi 20 euron lähdöstä 29 euron myyntihintaan.

5mk keltaisen arkin vasempaan yläreunaan tullut hammaste-erikoisuus. Kuva Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta.

Mielestäni toinen siisti siirtymä oli 1½mk harmaan merkin nelilöllä oleva siirtymä, joka myytiin neljänkymmenen euron pohjahinnalla. Numerokuusiloita oli myytävänä ainakin 3mk tummanoliivista merkistä, ja kohteen hinta nousi aina 134 euroon saakka, sekä 1,25/50p keltaisen merkin kaksi kuusiloa, joiden hinta kipusi 66 euroon. Toinen näistä oli tyyppi I ja toinen tyyppi II. M30 20mk postitalo-merkin siisti tarttuma leimatun merkin takaa myytiin 29 eurolla.

20mk postitalo-merkin tarttuma. Kuva Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta.

Postilähetyksiä oli myytävänä yli kolmekymmentä kappaletta ja arvioni mukaan puolet niistä meni kaupaksi. Pääasiallisesti myytävänä oli aika tavallista tavaraa. Kotimaan kohteista mainittakoon tiedoksiantolomake, jolle oli mitätöity lunastusten maksamiseksi useita yläarvoja (mm. 300mk lentokone-merkkejä) – kohde myytiin lähtöhinnallaan 25 euroa.

Pohjoismaihin lähetetyistä ehkä mielenkiintoisin oli kohde numero 195, jonka seloste luki seuraavasti: ”1931 10 mk Saimaa vaaleanviol.   Rek 18.12.31 Pietarsaaresta > Göteborgiin. Paino oli 465 gr. Taksa on oikea, paketti 8 mk ja kirjaus 2 mk. Erillinen kartonkikortti / etusivu. ollut lähetyksen päällä.” Tämä oli mielestäni hiukan huono juttu, koska itse en saanut taksaa täsmäämään Ruotsiin kulkeneeseen pakettiin. Jos kyseessä olisi ollut kirjattu pakettikortti Ruotsiin, olisi kyseessä ollut erittäin kovan harvinaisuuden kohde ja hinta olisi varmati kivunnut kovastikin. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan paketista lainkaan kyse, vaan mielestäni kyseessä on painavassa kirjeessä kiinni ollut osoitelappu – myös taksa, joka painavalle kirjeelle sopii, osoittaa mielestäni tämän asian.

Pietarsaaresta joulukuussa 1931 Göteborgiin Ruotsiin lähetetty painavan kirjatun kirjeen pällä ollut osoitelappu. Merkintä 465g. Taksa: Kirje (251-500g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 8,00mk + kirjaaminen Pohjoismaihin (1.12.1931 – 31.8.1942) 2,00mk = 10,00mk. Painavat kirjeet ovat hyviä kohteita. Kuva Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta.

Nimittäin: Alle kilon painavan paketin taksa Ruotsiin (Mattilan taksakirjan mukaan, s. 98) oli 15.10.1931 asti 8,00mk, tämän jälkeen taksa nousi 11,00 markkaan. Kun kirjaamisen maksu Pohjoismaihin oli 1.12.1931 saakka 1,50mk ja sen jälkeen 2,00mk voisi paketin taksa olla, joko 9,50mk, 12,50mk tai 13,00mk, mutta ei 10,00mk. Sitä vastoin, 251-500g kirjeen taksa 1.12.1931 alkaen oli 8,00mk ja tämä täsmäisi kymppiin. Kun merkiltä kuitenkaan ei pysty lukemaan päiväystä erityisen hyvin, voidaan asiaa kuitenkin taksan alkupäivän perusteella arvioida. Merkkinä oli 10mk Saimaa vaaleanvioletti, eli ensimmäinen väri – kaiken kaikkiaan ihan kiinnostava kohde, jonka myyntihinnaksi tuli 37 euroa. Silti on todettava, että satuilu taksojen osalta on hiukan huonoa toimintaa.

Saksaan 1944 lähetetty kirjattu lentokirje oli laitettu myytäväksi 150 euron lähtöhinnalla. Kirjeellä oli 9mk postitalo-merkki yksin. Kuten tiedetään on vaikeaa löytää hyviä single kohteita tälle merkille. Tässä oli nyt tilanne, jossa ei ollut yksi näistä hyvistä kohteista. Syykin oli yksinkertainen ja selvä – kohteen taksa ei ole oikein. Oikein olisi nimittäin ollut 10mk.

Kirjattu lentokirje Turusta 27.3.1944 Berliiniin Saksaan. Taksa: Kirje (-20g) Saksaan (1.9.1942-5.9.1944) 3,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942-30.6.1945) 4,50mk + lentolisä ( per 20g) Saksaan ja Pohjoismaihin (1.10.1942-5.9.1944)) 2,00mk = 10,00mk. Alitaksa. Kuva Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta.

Kuori oli avattu kummaltakin puoleltaan leikkaamalla – tämä oli ja on rahoituslaitoksiin lähetetyillä kirjeillä tavallista. Kohde oli hyvän näköinen ja siltä löytyi Suomen kuin Berlinkinkin sensuurileimaus. Mutta kuten todettu, kun ei ole oikein, niin ei ole oikein. Tässä tuli nyt ostajalle kallis ohilaukaus.

Muuta mainittavaa on, että 12/10mk päällepainamamerkki singlenä Ranskaan taksanmukaisella kirjeellä ei mennyt 20 eurolla kaupaksi, kaikilla oli sellainen jo kokoelmassaan. Kohde 214 oli 24mk ruskeanvioletti yksin lentokirjeellä USAan lähetetty kirje ja sen kohdeseloste luki seuraavasti: ”1948 24 mk lentokirje Helsinki 25.5.48 > USA. Lienee yhtä harvinainen kuin kirjattu kirje ulkomaille 24 mk:n merkillä.” – kohde ei 120 euron lähtöhinnalla mennyt kaupaksi ja hyvä niin, nimittäin vastaus selosteessa esitettyyn arveluun on, että ”ei tosiaankaan liene”… 24mk single kirjatulla kirjeellä ulkomaille on harvinainen kohde, toisen painoluokan kirje saman merkin singlenä ulkomaille on myöskin hyvä ja vaikea kohde, mutta lentokirjeitä 24mk singlellä tunnetaan useita, arvaan kolmisen kymmentä ja näin ollen kyseessä on vain ns. pikkuhyvä, jonka lähtöhinta voisi olla vaikkapa kymmenen euroa.

HTO huutokauppojen 53 kattaus päättyi päivää JFP:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella myytäviä oli noin kaksikymmentä kohdetta ja postihistoriaa kuutisenkymmentä kohdetta. Filatelian osalta on sanottava, että myytävänä oli vain yksi kiinnostava kohde, 50p vihreän merkin arkki, jonka reunassa oli hammaste-erikoisuus. Muuten kaikki kohteet olivat hyväleimaisia merkkejä, joiden vähintään 10 euron lähtöhinta arvelutti ainakin minua…

50p vihreän merkin ylä-oikea kulma, jossa hammaste-erikoisuus. Kuva HTO huutokaupasta.

Hammaste-erikoisuuden myyntihinnaksi tuli mielestäni vaatimaton 22 euroa, olisi voinut olla enemmänkin. Joku sai sopivasti tämän mielenkiintoisen kohteen.

Kotimaan postihistoriakohteista voidaan mainita kotimaan Lentopostikortti Rovaniemeltä Helsinkiin vuodelta 1951, joka myytiin 15 euron pohjilla. 50-luvulle tultaessa oli kotimaan lentopostikin yleistynyt. Siitä huolimatta lentopostikortit kotimaassa ovat hieman parempia kohteita. Toisen painoluokan painotuote 10mk ruskeanlilan leijonamerkin singlellä nousi arvoon arvaamattomaan, kun sen myyntihinta kohosi viidentoista euron pohjista aina 90 euroon saakka. Pidän hintaa aikamoisena.

Toisen painoluokan lehtikääre Helsingistä Vaasaan 3.10.1950. Taksa: Painotuote (51-100g) kotimaassa (1.7.1950–31.12.1951) 10,00mk. Kuva HTO huutokaupasta.

Vaikka 10mk ruskeanvioletille on kohtalaisen vaikeaa löytää erinomaisia single-kohteita pidän toteutunutta hintaa aika kovana. Toinen korkealle noussut kotimaan ”kymppi” oli saantitodistuskirje 10mk violetillä merkillä vuodelta 1947, jonka hinta nousi yli 70 euron. Kahdella 6mk oranssilla maksettu postiosoitus vuodelta 1949 myytiin 81 eurolla ja 350g painoinen kotimaan lehtikääre yli 27 eurolla. Sensuurin mustaama leimaus 2mk punaisella merkillä maksetulla postikortilla nousi yli kolmen kympin. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoisia kotimaan kohteita oli myytävänä – hintatasokin oli kohtalaisen korkealla.

Lauri Peltosen lähettämä kortti vuodelta 1942 Norjaan yksin 1,75/1,25 keltaisella merkillä oli tyylikkään näköinen ja leimattu sensuurin leimoilla niin kotimaassa kuin Norjassakin. Ao leimaus kertoo kortin tulleen sensuroitua Oslon sensuurissa. Hinta nousi hiukan yli 20 euron. Englantiin 1940 lähetetty englantilaisella sensuuriliuskalla suljettu talvisodan aikainen kirje meni kaupaksi 15 euron pohjillaan. Kirje oli lähetetty suomalaiselle laivalle. Muuta Eurooppaan mennyttä postia oli mm. 2mk päällepainamamerkin singlellä Saksaan lähetetty kortti, joka teki kauppansa yli 35 eurolla. Painotuote 6mk vihreällä leijonamerkillä Saksaan myytiin hiukan yli 27 euron huudolla.

Etelä-Afrikkaan Kymistä 7.11. vuonna 1936 lähetetty lentokirje. Leimoista näkee, että reitti on kulkenut Tukholman ja Berliinin kautta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936–30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) Etelä-Afrikkaan (15.4.1935-14.3.1941) 2*7,00mk = 17,50mk. Kuvat HTO huutokaupasta.

Mannertenvälistä postia mielestäni myydyistä parhaiten edustaa Etelä-Afrikkaan 1936 lähetetty lentokirje. Ryppyisyydenstään huolimatta tämä yli 80-vuotias on hyvä esimerkki kaukomaihin lähetetystä lentopostista. Kuoren hinta nousi kympin lähdöstä 27,50 euroon.

Yhdysvaltoihin lähetetty posti, mm. lentopostikortti vuodelta 1949 ja kaksi USA:ssa tullattua kirjettä myytiin pohjillaan 10, 20 ja 25 euroa – kaikki hyviä kohteita ja menivät sinänsä edullisesti, että vaikka kirjeiden tullaukset USA:ssa eivät ole erityisen harvinaisia, ne eivät ole kohteita, joita aivan joka päivä tulee vastaan.

Kauniin näköinen 1,25/50p keltaisen merkin parilla Bermudalle lähetetty kirje vuodelta 1932 myytiin kovalla 133 euron hinnalla. Oma näkemykseni on, että jos takapuolella oli olemassa tuloleima, niin se olisi ehdottomasti pitänyt näkyä kohdekuvissa ja jos ei, niin… en halua miettiäkään. Kaiken kaikkiaan kaikki kaunis ei ole totta, toteaisin, jos tässä runolliseksi oikein ryhtyisin… Kuubaan kolmella 1mk vihreällä merkillä lähetetty painotuotekuori myytiin hiukan yli 25 eurolla. Muuten tämä oli hyvä, mutta lähettämisen aikaan taksa oli 2½mk. Kohdemaa on kuitenkin hyvä.

Sinetti 144, SP-Lehti 50. ja kiinnostavaa lentopostia

By

Sinettipostin huutokilpailu päättyi helmikuun puolen välin jälkeen. Filateliapuolen kohteista ei kerrottavaa löydy, mutta postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä valtava määrä, yli sata kohdetta. Tämä määrä ei kuitenkaan tarkoittanut, että kaikki kohteet olisivat olleet erinomaisen kiinnostavia ja ”hyviä” vaan mukana oli paljon kohteita, joiden kiinnostavuus ei ollut sitä aivan parasta A ryhmää. Tästä huolimatta kohteita meni runsaasti kaupaksi – likimääräinen arvioni on, että M30 kohteista myytiin hiukan yli puolet. Vaikka on hienoa, että myytävänä oli paljon M30 kohteita, on myönnettävä, että oli jonkin verran raskasta käydä ne kaikki läpi.

Kahteen kertaan eteenpäin lähetetty postiennakkopaketti. Lähetetty Helsingistä 16.9.1930 Jyväskylään, jossa leimattu 20.9.1930. Jyväskylästä edelleen lähetetty Porvooseen, jossa leimattu 3.10.1930. Porvoosta edelleen lähetetty Loviisaan, jossa vastaanottaja on maksanut kaksi eteepäin lähetystä yhteensä 14 mk. Taksa: Paketti (1-3kg) kotimaassa (15.1.1926-31.8.1942) 7,00mk + postiennakko (501-1000mk) 15.1.1926-30.11.1930 3,50mk = 10,50mk. Lisäksi kaksi kertaa 7,00mk edelleen lähetyksistä. Kuva Sinetti HK:n sivuilta.

Mielenkiintoisimmat kohteet olivat tällä kertaa suurimmaksi osaksi kotimaan lähetyksiä. Aloitetaan raskaalla sarjalla ja todetaan, että kahteen kertaan eteenpäin lähetetty postiennakkopaketti, jolla oli 10mk vaaleanvioletin Saimaa-merkin, eli Saimaa-merkin ykköstyypin käyttö, myytiin noin kolmella kympillä. Kohteella oli postihistoriallisesti ajatellen paljon hyvää, koska siinä ei ollut vain yksi, vaan kaksi edelleen lähetystä maksettuna ja lisäksi se oli vielä palautettu lähettäjälleen. Kun paketti lähetettiin edelleen, posti ei tehnyt sitä sydämensä hyvyydestä, vaan maksua vastaan. Nimittäin postimaksua, tässä tapauksessa paketin kuljetusmaksua, joka siis piti maksaa kahdesta edelleen lähetyksestä kaksi kertaa. Postiennakosta perittyä maksua ei peritty kahteen kertaan. Mielenkiintoinen ja tätä postisääntöä hyvin esille tuova kohde.

Pikkupaketti Helsinkiin 1952 alun jälkeen. M30 40mk puunhakkaaja-merkin singlekäyttö. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952-31.5.1956) 40,00mk. Kuva Sinetti HK:n sivuilta.

Pikkupakettileike 40mk merkillä myytiin viiden euron pohjilla alle seitsemällä eurolla. Halpuuteen oli syynä se, että kyseessä oli leike ja se, että leimaus oli eritttäin huono. Hyvää kohteessa oli se, että merkin yläpuolelle oli leimattu teksti ”pikkupaketti”. Oma näkemykseni on, että leikkeenä oleminen ei tee pikkupaketista välttämättä huonoa, sillä merkit piti kiinnittää suoraan pikkupakettiin, jonka käärepaperiin ne siis kiinnitettiin. Olisikin ja on harvinaista, että pikkupakettitaksoja on muuten kuin leikkeenä saatavilla. Kun pikkupaketti kaiken kaikkiaan ei ole aivan triviaali lähetysmuoto, niin pidän myyntihintaa halpana, vaikka leimaus jättää paljon toivomisen varaa.

Kotimaan lentopainotuotteita on myyty Sinetti huutokaupoissa ennenkin ja niin myytiin nytkin. Myytävänä oli niin M30 merkeillä, M30 ja M54 sekakäytöillä ja vain M54 merkeillä lähetettyjä kohteita, joissa useissa oli enemmän kuin yksi kuori myynnissä kerrallaan. Paras ja vaikein yksittäinen kotimaan lentopainotuotekohde oli yksin 9mk oranssilla merkillä Rovaniemeltä Porvooseen 7mk + 2mk taksalla lähetetty lentopainotuote. Taksa on hieman vaikeampi kuin 8mk + 2mk taksa, joita myytävänä oli useita, mutta kohteesta erinomaisen tekee se, että se on samaan aikaan vaikea postihistoriallisesti, että siinä on 9mk oranssin merkin hyvä single käyttö. Nimittäin 9mk oranssille M30 merkille on vaikeaa löytää hyviä yksittäiskäyttöjä. Tämä huomattiin ja kohteen hinta nousi aina 44 euroon saakka, mikä ei kohteen vaikeuden huomioon ottaen ollut erikoisen korkea hinta. Tällaiset ”mikä merkki on vaikea yksittäispostitteena”-asiat avautuvat M30 keräilijöille tyypillisesti vasta vuosien keräilemisen jälkeen, ellei kokeneempi keräilijä auta asiaa ymmärtämään. Tällä kertaa siis oli herkkua tarjolla.

Muiden painotuotteiden erät menivät n. 20 euron hinnalla maailmalle. On todettava, että ennen Sinetti huutokaupoissa myytyjä eriä oli kotimaan lentopainotuotteen harvinaisuus napsua tai paria parempi, nyt ollaan sarjassa ”alle 50 tunnetaan” ja näistä vielä todettava, että suurin osa tunnettuja on 8mk perustaksaisia. Vanhemmat kuin 1940-luvun lopun kotimaan lentopainotuotteet 7mk tai 8mk pohjataksoilla ovat huomattavasti vaikeampia kohteita.

SP-Lehden 50. on-line huutokauppa tarjosi kahdeksan M30 kohdetta. Mitään sen ihmeellisempää ei myytävänä ollut. Todettakoon hintaseurannan takia, että 1,25/50p keltainen ensimmäisen ladelman (tyyppi I) päällepainamamerkin numerokuusilo myytiin 31 eurolla, mikä ei varsinaisesti kuullosta erityisen kalliilta. Tällä kertaa ei siis ollut M30 keräilijän päivä tämän huutokaupan osalta. Kuitenkin on todettava, että huutokaupassa myytävä tavara oli valikoitu siten, että aivan tauhkaa ei myytävänä ollut lainkaan.

Kirjattu lentokirje Helsingistä 15.12.1942 Wieniin. Taksa: Saksan taksan (-20g) mukainen kirje (1.9.1942 – 4.9.1944) 3,50mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Saksaan (1.10.1942 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.942-30.6.1945) 4,50mk = 10,00mk. Ainoa tunnettu suomalainen lähetys tästä lento-onnettomuudesta. Kuva H.D. Rauchin huutokaupasta.

Itävaltalainen, Suomessa epäilemättä hieman tuntemattomampi huutokauppa H.D. Rauch päätti 175. huutokauppansa helmikuun 18. päivä. Myytävänä oli erittäin mielenkiintoinen ja harvinainen suomalainen lento-onnettomuuskuori vuodelta 1942. Kyseienen kirjattu lentokirje oli lähetetty 15.12.1942 Helsingistä Wieniin ja se oli oikeataksainen ja maksettu kahdella M30 5mk Olavinlinna merkillä. Suomalaiselle postille tyypillisesti kirje oli kulkenut lentona Ruotsin kautta Berliiniin, jossa se oli sensuroitu – sensuurin merkkinä Ab Berlinin sensuurin kauttakulkuleima. Berliinistä kuori oli 18.12.1942 laitettu tanskalaisen Det Danske Luftfartselskabin Junkers Ju-52/3m ”Selandia” (OY-DAL) koneeseen, jonka reitin oli tarkoitus kulkea Wieniin. Yleensä reittiä lensi saman yhtiön Focke Wulf Fw 200 Condor kone, joka kuitenkin 18.12.1942 oli huollossa ja siksi pienempi Junkersin kone oli laitettu korvaamaan huollettavaa konetta.

Lähestyttäessä Wienin Aspernin kenttää Junkers kohtasi huonon sään, matalalla makaavat pilvet ja sankan sumun ja klo. 16.53 lentäjä ilmeisesti menetti koneen hallinnan ja se syöksyi maahan noin kilometrin päässä kiitotien päästä, kaksi kilometriä Wienin lentoasemarakennuksista. Kone tuhoutui korjauskelvottomaksi ja mukana olleista kuudestatoista matkustajasta kaksi menehtyi, lentohenkilöstö jäi henkiin – asiasta on kuitenkin ristiriitaista tietoa, enkä ole varma pitääkö tieto kahdesta menehtyneestä paikkaansa. Mukana ollut posti vahingoittui mm. koneen sytyttyä tuleen. Muutamia tästä onnettomuudesta säilyneitä kohteita tunnetaan, mm. Norjasta lähetetty kirje sekä Sveitsistä lähetettyjä postikortteja. Kyseinen kohde on ensimmäinen ja ainoa tunnettu suomalainen kohde tästä onnettomuudesta.

Kohteelle on lyöty Itävallassa 77x18mm kokoinen violetti käsileima ”Durch Flugzeugunfall beschädigt” eli ”vahingoittunut lento-onnettomuudessa” ja lisäksi kuori on leimattu Wienin lentopostikonttorissa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on ns. uniikki kohde, joka sopii monenlaisiin postihistoriakokoelmiin – tämä ei jäänyt huutavalta yleisöltä huomaamatta ja kohteen hinta nousi sadan euron lähtöhinnasta aina 750 euroon saakka. Kun tämä suhteutetaan Barkov ja Doodson merkkien hintoihin, niin halavalla meni. Rehellisesti sanottuna kohteen myyntihinta ei ollut halpa, mutta onnettomuusposti yleensä hakee hintansa ja hyvät onnettomuuspostikohteet myös pitävät hintansa peruskohteita paremmin.

Iso LaPe 2021 luettelo

By

LaPe 2021 luettelon kansi.

LAPE 2021 Erikoispostimerkkiluettelo, eli tuttavallisemmin ”iso Lape” julkaistiin tammikuun lopussa 2021. Ison Lapen julkaiseminen on aina jonkinlainen merkkeilijän juhlapäivä, sillä tämän noin kymmenen vuoden välein ilmestyvän suomalaisen filatelian kokonaisvaltaisimman luettelon ja hinnaston ilmestyminen on odotettu ja aina tunteita keräilijöissä herättävä tapahtuma. Nykyään luetteloa julkaisee Naantalista käsin operoiva Suomen Filateliapalvelu ja luettelo rakennetaan käytännössä yhtiön panoksin ja talkoovoimin. On tärkeää ymmärtää, että luettelon sisältö on suurelta osin keräilijäkollektiivin tekemää, eikä suinkaan yksin julkaisevan yhtiön kirjoittamaa. Oma kiinnostukseni, kuten yleensä, keskittyy Lapenkin osalta sen M30 merkkejä, ehiöitä ja postihistoriaa käsitteleviin osiin.

M30 asiaa luettelossa on useassa kohdassa. Yli 900-sivuisen luettelon alkupäässä kerrotaan postilähetysten keräilystä (alkaen s. 11). Tässä yhteydessä esitellään kuvin myös useita M30 kohteita. Osastoon kuuluu myös sivuilla 18-20 oleva eri lähetyslajien ja lisäpalveluiden harvinaisuutta käsittelevä taulukoita sisältävä katsaus. Näiden taulukoiden osalta on M30 osalta vedetty hieman mutkia suoraksi. Osin ongelmat johtuvat asian vaikeudesta mm. siitä, että M30 käyttöaika oli yli 30 vuotta ja tästä johtuen erilaisten postitteiden harvinaisuus riippuu voimakkaasti myös käyttöajasta. Esimerkiksi postiosoitusten harvinaisuus vaihtelee 1930-luvun alun ja muiden M30 käyttöaikojen välillä radikaalisti. Toisaalta mukana on myös kohtalaisen selkeitä harvinaisuuden arviointiin liittyviä ongelmia.

Tästä syystä olen koonnut hiukan laajemman vain mallin 1930 käyttösarjan oikeataksaisten postihistoriakohteiden suuntaa-antavan harvinaisuustaulukon, jossa lähtökohtana on se, että käyttöaika on määritelty kymmenluvuittain 30-luku, 40-luku ja 50-60 luvut ja harvinaisuusaste on määritelty erikseen eri taksa-alueille lähetetyille kohteille. Mukana on LaPessa määriteltyjen lisäksi perus lentotaksainen lähetys (ilman muita palveluita), saantitodistukselliset lähetykset sekä erilaisten erikoistaksojen lähetykset eri lähetyslajeilla. Mukaan on otettu myös sähköpostiosoitus. Olen lisäksi merkinnyt lähetyslajit lisäpalveluineen, joita ei oman tietoni mukaan tunneta lainkaan. Harvinaisuuden ”lajit”, eli mitä ”ärrät” tarkoittavat, ovat muuten samat kuin mitä Lapessa on käytetty. Kaikki arviot ovat omiani, samaten mahdolliset virheet. Taulukossa pyritään arviomaan kohteita siten, että mukana on mainittu lisäpalvelu yksin perustaksan kanssa. Esimerkiksi kirjattu kirje kotimaassa 30-luvulla on R0. Taulukko EI ota kantaa esimerkiksi kotimaan 30-luvun kirjatun pikakirjeen harvinaisuuteen, mutta sen harvinaisuus on siis vähintään kirjatun kirjeen tai pikakirjeen harvinaisuus, kumpi sitten näistä harvinaisempi sattuu olemaan – yleensä useiden lisäpalveluiden yhdistelmät ovat harvinaisempia kuin nämä palvelut yksin – toki tähänkin on poikkeuksia, erityisesti lentolisän tullessa mukaan kuvioon.

Taulukon arvioista ja virheistä vastaa yksin kirjoittaja
M30 harvinaisuustaulukko PDF tiedostonaLataa

Taulukko kuvastaa omaa tietämystäni ja se voi muuttua milloin tahansa, uusia kohteita pullahtelee esiin vähän väliä, joten harvinaisuus ei ole muuttumaton asia. Hinnoittelusta totean vain, että annan markkinoiden hoitaa sen ja, että luettelossa on merkkikohtaisiss määrittelyissä mielestäni osuvasti pystytty antamaan osviittaa siihen miten vaikeampien M30 kohteiden hinnoittelu m30 single-kohteiden osalta menee.

Sivulta 332 alkava M30 yleismerkkisarjan perustietoesittely on erinomainen ja tarjoaa niille, jotka eivät M30 käsikirjaa koskaan ole avanneet aivan loistavan mahdollisuuden tutustua M30 maailmaan. Esitellyt kohteet tulevat parhaasta M30 kokoelmasta ja niitä kelpaa katsella. Esittelyn jälkeen ovat merkkikohtaiset hinnoittelut, joihin minulla ei ole nokan koputtamista.

Sivulta 806 alkaen kerrotaan M30 ehiöistä. Mukaan on tullut jonkin verran uutta tietoa, mm. liittyen erikoisuuksiin, mutta mielestäni ehiöiden hinnoittelu ei ole kaikilta osiltaan mennyt aivan nappiin. Olen huomaavinani samanlaista ”alihinnoittelua” kuin mitä ehiöaitouttajamme Juhani Pietilä on havainnut koskien varhaisempia ehiöitä Abophilin uusimmassa numerossa. Vastaavalla tavalla on tainnut siis käydä M30 ehiöiden osalta. Tässä on kuitenkin otettava huomioon muutamia asiota – nimittäin sellaisia, että siinä missä postimerkkien ja postihistorian keräilijöitä on nykyään entistä vähemmän on ehiökeräilijöitä vieläkin vähemmän. Kun kysymyksessä on markkinahinnoittelu on toisaalta järjetöntä ladata luetteloon super-kovia hintoja, jotka eivät koskaan voi toteutua, mutta toisaalta myöskään alihinnoittelu siten, että luettelohinta alittaa markkinahinnat selvästi ei ole paras tapa toimia.

Huomaan mm. että Viron taksan mukaisesti Viroon kulkeneiden ehiöiden hinnat on asetettu n. 15-25 euron luokkaan – pidän tätä hinnoittelua edullisena varsinkin paluukorttien osalta. Samaten Saksaan lähetettynä 1,75mk keltainen ehiö, joka on hinnoiteltu 80 euroon ei kuullosta erityisen hintavalta. Toki muihin, vastaavan taksan päällepainamaehiöihin on merkitty hinnaksi LP eli ”liebhaber preis” – asianharrastajan eli amatöörin hinnoittelu, joka yleisesti sanoen tarkoittaa, että hinta määräytyy markkinoilla. Mitään sen suurempaa en siis näissä huomaa, mutta sanonpa sen, että olen valmis heti maksamaan Viroon lähetetyistä siisteistä 1,25mk postikorttitaksalla lähetetyistä 1,25mk kaksois-ehiöistä luettelohinnan. Huomaan myös, että ehiökorttien ilmestymispäiviä ei ole mainittu – joku etiäinen huutaa korvaani, että joskus aiemmin ne on ollut ilmoitettuna.

Näitä pieniä huomioita liian vakavasti ottamatta totean, että on hienoa, että olemme saaneet uuden luettelon. Se on komea kirja, jota kelpaa esitellä ja jonka sisältämä tietomäärä reippaasti ylittää esimerkiksi vastaavan ruotsalaisen opuksen. Silloin kun ollaan parempia kuin ruotsalaiset ei voi muuta kuin hymyillä.

Huutokortti ja SF juhla-HK

By

Vuoden alkuun on ensin saatu ihmetellä Forssalaisten Huutokortti huutokauppaa, jossa M30 tarjonta ei ollut mitenkään erikoista – mukana myytävien joukossa kuitenkin oli jotakin mainitsemisen arvoista. Suomen Filatelistiseuran sataa ensimmäistä toimintavuotta juhlistava huutokauppa sitävastoin sisälsi laajemman kattauksen M30 mielenkiintoista. Käyn ensin läpi Huutokortin kohteita ja sen jälkeen keskityn SF:n juhlahuutokaupan antiin.

Kotimaan lentopostikortti 25.7.1949 Maarianhaminasta Tervakoskelle. Jälkitaksoitettu Turussa seuraavana päivänä. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1948-1.7.1950) 9,00mk + kotimaan postikortin lentolisä (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 11,00mk.

24. Huutokortti-huutokauppä päättyi 11.1.2021 illalla. Malli 1930 osastolla myytäviä kohteita oli alle viisitoista ja niistä kaupaksi meni arviolta kolme neljäsosaa. Erikoisuuksia ei tällä kertaa myytävänä ollut, mutta voidaan mainita, että automaattivihko V2 myytiin vitosella ja 50p keltainen rullamerkki jatkospala kolmella eurolla. Jatkospala oli mielestäni sopivan hintainen, sillä sellaisen jokainen M30 keräilijä kuitenkin tarvitsee kokoelmaansa. Postihistoriakohteiden osalta Huutokortti jäi tällä kertaa kohtalaisen kuivaksi – M30 osastolla ei ollut erityisempää, mutta jos tiheällä kammalla katsotaan löytyi huutokaupasta kuitenkin pari kiinnostavaa kohdetta. Toinen oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1949, jonka toinen merkki (4mk postitalo) oli ikävä kyllä laitettu kortin reunaan ja käännetty reunan yli kortin toiselle puolelle. Tähän kuitenkin liittyi kohtalaisen hyvä syy – nimittäin kyseessä oli jälkitaksoitus, reunaan kiinnitetty merkki oli leimattu Turussa, kun ”alkuperäinen” yläkulman merkki kantoi Maarianhaminan leimaa. Kuten moni tietää ovat kotimaan lentolähetykset aina 1940-luvun loppuun asti kohtalaisen hyviä ja paljon vaikeampia kuin esimerkiksi vastaavat lentolähetykset Ruotsiin. Tällaiset alun perin ”Maarianhaminan taksalla” lähetetyt ja mantereen puolella korjatut ovat tietysti hiukan tavallistakin epätavallisempia. Kohde oli myytävänä ”lentoposti” luokassa ja nousi neljän euron lähtöhinnastaan noin seitsemään euroon.

Toinen kiinnostava kohde oli Suomesta 1930 Belgiaan Poste Restante osoitteeseen lähetetty kirje, johon oli Belgiassa liitetty lunastusmerkki Poste Restante maksun maksamisen osoitukseksi. Tämä tapa kerätä erillinen lunastus Poste Restanten käytöstä ja maksaa se merkillä oli vallalla useassa Euroopan maassa, muttei koskaan Suomessa. Kohde myytiin ”erikoisuudet” osastossa pohjahinnallaan kolme euroa. Eli ei erikoisemmin mennyt.

Sataa vuottaan juhliva Suomen Filatelistikerho on yksi maamme aktiivisimmista filateliayhdistyksistä ja on kokoontunut verkossa koronasta riippumatta järjestäen huutokauppoja ja tuottaen iloa jäsenilleen. Eräs kollegaani totesi, että koronan suurin negatiivinen anti on elämän tylsyttäminen, kun moni pieni ilo jää kokematta – tuntuu kuin jokainen päivä olisi liian samanlainen. Tämä on varmasti totta ja siksi SF esiintyy valopilkkuna tässä synkkyydessä ja on esiintynyt jo sata vuotta! M30 blogi onnittelee ja kiittää sekä kumartaa!

Juhlahuutokaupassa oli M30 kohteita tarjolla useampiakin, mukana oli niin filateliaa kuin postihistoriaakin. Omalta osaltani homma meni sillä tavoin pieleen, että katsoin kelloa hiukan epätarkasti ja siitä johtuen en tajunnut huutokaupan sulkeutuvan – minulta meni ohi eräs kohde, joka oli tarkoitus kotiuttaa. Näin ei siis kuitenkaan käynyt, mutta jatkan luottavaisin mielin kohti seuraavia pettymyksiä. Mutta siinä missä toisen menestys on kolmannen korvapuusti aloitan huutokaupan ruotimisen.

50p keltaisen rullamerkin loppupää, jossa nauhan tekijän nimikirjaimet.

”Käyttösarjat 1930 -” osastolla oli myytävänä yli kaksikymmentä M30 kohdetta, mukana joitakin ihan kivoja filateliakohteita. Ensimmäisenä mainittakoon 50p keltaisen rullamerkin, eli automaattimerkin tullan alku, jossa rullan tekijä on merkinnyt nimikirjaimensa rullan alkuun. Jokaisessa rullassa oli tuhan merkkiä ja ne oli kiinnitetty toisiinsa kymmenen merkin paloissa. Joka kymmenen merkin välein merkit on numeroitu ja niiden välillä on paperijatkos. Näin sata merkittyä kymmenen pätkää on yhteensä tuhat merkkiä per rulla. Kohde lähti 15 euron pohjista ja saavutti 67 euron hinnan. Sopii seriöösiin M30 kokoelmaan mukaan automaattimerkkien kohdalle.

Esittelyarkeista leikatut hammastamattomat liimoittamattomat pystyparit seitsemälle eri merkkiarvolle myytiin yli satasella, lähtöhinnan ollessa 80 euroa. Nämäkin ovat kokoelmatavaraa. Muuten myytävänä oli loistoleimaisia M30 merkkejä, jotka menivät suurelta osalta kaupaksi ja kohteiden hinnatkin nousivat joissakin tapauksissa. Kaksi kuvamerkkien siirtymää, joissa 5mk Olavinlinna ja 9mk postitalo merkkien siirtymä oli laitettu yhdelle kohteelle nousi 20 euron lähdöstä 36 euroon. Tällaisten siirtymien hinta on joskus lähtenyt laukalle, nyt ostaja sai kohteen sopivasti.

Sähköpostiosoitus Oulusta 18.11.1930 Joensuuhun. Osoitusmäärä 250mk. Taksa: Postiosoitus (101-500mk) kotimaassa (15.1.1926 – 30.11.1931) 2,50mk + postiosoituksen pikalisä (15.1.1926 – 31.4.1931) 4,00mk = 6,50mk. Harvinainen ja sähkeen kanssa erinomainen kokoelmakohde.

Postihistoriakohteissa oli muutavia kiinnostavia tarjolla. Yksi kiinnostava kohde oli Oulusta Joensuuhun lähetetty sähköpostiosoitus, jossa oli asianmukainen sähke mukana. Kohde oli monen mielestä kiinnostava ja sen hinta oli lähtenyt 30 euron lähdöstä nousemaan jo ajoissa ennen huutokaupan päättymistä. Sähköpostiosoitukset ovat parempia lähetyksiä ja niitä ei tunneta M30 merkeillä kaiken kaikkiaankaan kovin montaa, arvioni on alle viisitoista kappaletta. Kun vielä otetaan huomioon, että sähköpostiosoitusten taksoja oli kahdenlaisia, niin tämä kohtalaisen pieni lukumäärä jakaantuu vieläkin pienempiin osasiin. Vuoden 1931 huhtikuun loppuun tuli sähköpostiosoituksen postiosoitusmaksun lisäksi maksaa myös pikalisä, joka myydyssä kohteessakin on maksettu. Tämän jälkeen maksettiin vain postiosoituksen maksu. Kohteen hyvyys ymmärrettiin ja siitä maksettiin tällä kertaa täysi hinta 356 euroa. Kyseessä on kuitenkin vaativampaankin M30 kokoelmaan sopiva kokoelmakohde.

ASEA suojareijitettyillä merkeillä maksettu postiennakko-kortti myytiin 35 eurolla, joka mielestäni ei ollut järisyttävän korkea hinta. Joskus reijitettyjen merkkien lähetysten hinnat ovat lähteneet keulimaan rankasti. Raskas korkeamman painoluokan pikapainotuote myytiin 35 eurolla – kohde oli hyvä ja ostaja sai sen kohtalaisella hinnalla. Kotimaan pika-lentopostikortti myytiin 30 euron pohjilla. Kyseessä oli vuonna 1955 Helsingistä Ouluun lähetetty kortti. Postikortit lentona ovat kotimaassa hyviä, mutta lisämaksuilla ne ovat erinomaisia. Tämä minulta meni ohi suun, kun sähläsin muuta samaan aikaan huutokaupan seuraamisen yhteydessä. Hinta oli mielestäni halpa, koska eipä näitä juuri ole näkynyt. Vaikka ollaan jo reippaasti 50-luvun puolella on kohde silti hyvä. Onnea kohteen sopuhintaan napanneelle!

Esperantopostikortti Englantiin 27.8.1946. 6mk punainen leijona single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk. Hyvä singlekohde.

6mk punaisen merkin singlepostikortti Englantiin myytiin 90 euron pohjahinnallaan. Kyseessä oli kohtalaisen siisti Esperanto-aiheinen postikortti tällä hyvällä singlellä. Vaikka viimeisten kymmenen vuoden aikana 6mk punaisia singlejä on tullut vastaan useita, on kohde kuitenkin parempi M30 käyttötarkoituksen mukainen singlekohde.

Kiinaan lähetetty 2½mk taksainen kirje vuodelta 1934 sai kannatusta 57 euron edestä. Eksoottinen kohdemaa kiinnosti. Kirje oli mennyt lähetyssaarnaajaperheeseen – vastaavia tunnetaan jonkin verran, myyty kohde oli kohtalaisen siisti ja siinä oli myös saapumisleimat kunnossa.

Muutakin huutokaupassa oli, mutta ei tällä kertaa tämän enempää…