Kesä meni menojaan ja kuten aina, liian nopeasti. Nyt kelit ovat kääntyneet jo syksyisiksi mikä tarkoittaa sitä, että ulkona sataa ja lämpimiä aurinkoisia päiviä näkee ilmeisesti tänä vuonna enää televisiossa. Toisaalta, mikä sen otollisempaa aikaa merkkeilyyn kuin sadepäivä! Filatelisti osaa kääntää tappiotkin voitokseen! Toisaalta kesän jälkeen alkaa vahva filateliasyksy, jonka ohjelmaan kuuluvat mm. postimerkkimessut Helsingissä ja tietysti suuri määrä eri järjestäjien huutokauppoja. Ei siis kannata vaipua synkkyyteen, vaan täytyy alkaa kaivamaan kohteita esille ja väkertämään kokoelmia kuntoon. Joensuussa järjestettävän JOEX24 kansallisen näyttelyn ilmoittautuminenkin aukesi tänään!
Kesän aikana on kauppa käynyt kotimaisissa ja ulkomaisissa nettipalveluissa. Nostan tässä esimerkiksi yhden kohteen, joka myytiin eBayssa heinäkuun lopussa. Kyseessä on Suomesta 7.3.1945 Kanadaan lähetetty lentokirje, joka oli monteerattu kokoelmalehdelle englanninkielisesti tekstitettynä. Kohteella on Suomen ja Yhdysvaltain sensuuriliuskat ja suomalainen sensuurileima #18 (Helsinki). Taksa koostuu ulkomaan kirjetaksasta 4½mk per 20g ja lentolisästä Pohjois-Amerikkaan 9mk, eli yhteensä 13½mk. Kun tämä summa kuorelta löytyy on taksakin oikein. Leimaus on Helsinki Avion.
Kohde on siksi mielenkiintoinen, että se on ”varhainen” esimerkki Kanadaan 5.3.1945 sodan jälkeen auenneesta postista. Tämä varhaisuus tai joku muu syy piiskasi kohteen hinnan aina yli kahdensadan kanadan dollarin mikä postikuluineen lienee jossain n. 150 euron kinttaalla. Vaikka kohde onkin hyvä aikakautensa edustaja, pidän hintaa aikamoisen kovana. Kesän aikana myytiin tietysti valtavasti muutakin, mutta silmiini ei sattunut mitään uskomattomia M30 kohteita, toki en kesälomalta jaksanut haukkana asiaa valvoakaan – yritin sittenkin keskittyä lomailuun.
Sanotaan, että matkailu avartaa… ja täytyy myöntää, että se on totta. Tällä kertaa allekirjoittanut vaelteli Itä-Aasiassa, tarkemmin sanottuna Etelä-Koreassa työmatkalla, jonka yhteydessä oli mahdollista yrittää filateliaa. Pääasiallisena matkakohteena oli Daegun kaupunki, joka on jäänyt surullisen kuuluisaksi siitä johtuen, että siellä pidettiin 2011 yleisurheilun MM-kisat ja suomen saldo oli Euroviisuista tutuksi tullut ”zero points Finland”. Daegu on noin 2,5 miljoonan ihmisen kaupunki Etelä-Korean keskisessä Etelä-osassa, kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, jossa lämpötilat nousevat kesäisin korkealle. Reissun ajan päivälämpö pyöri joka päivä yli +30 asteessa ja koska ilmankosteus oli korkealla, tuntui lämpötila samalta kuin mitä ruotsalaisessa saunassa usein kohtaa. Korean sodan aikana Daegu ei joutunut Pohjoisten armeijoiden miehittämäksi, eli kuuluu siihen pieneen osaa Korean niemimaata, mikä ei missään vaiheessa ollut kommunistien valloittamana. Paikallinen herkkuruoka on friteerattu makeassa soija-chilikastikkeessa ja seesamin siemenin maustettu kana, jota paikalliset syövät yhdessä oluen kanssa. Tämä chicken and beer kombo on kyllä erittäin onnistunut yhdistelmä, sillä olut huuhtoo sopivasti ärhäkän kanan ”kuumuuden” pois ja tilalle jää tasapainoinen hyvä maku. Parhaita kanaruokia mitä olen päässyt maistamaan. Noin kilon verran luuttomia kanakökköjä ja pari olutta maksoi noin 15 euroa, eli ei kenenkään ulottumattomissa.
Daegussa on useita markkinoita, joissa Itä-Aasialaiseen tapaan on pieniä kojuja vieri vieressä ja myytävänä kaikenlaista tavaraa maan ja taivaan välistä. Antiikkia tai keräilytavaraa ei kuitenkaan näkynyt juuri lainkaan – pääasiallinen myyntiartikkeli olivat vaatteet. Eräässä maan alla olevassa joitakin satoja metriä pitkässä putken muotoisessa ostoskeskuksessa kuitenkin tuli vastaan rahaliike, jossa oli myös postimerkkejä myytävänä. Kun lämpötilat huitelevat reippaasti päälle kolmen kympin on selvää, miksi ostoskeskuksia rakennetaan maan alle. Kaksi liikkeessä istunutta herraa eivät osanneet sanaakaan englantia, mutta pienen käsienheiluttelun jälkeen kävi selväksi, että heillä ei ollut mitään Suomi-materiaalia. Asiahan ei ollut yllätys, mutta piti sitä kysyä kuitenkin.
Kotiin paluumatkalla ehdin pysähtyä Seoulissa, Etelä-Korean pääkaupungissa, jossa viimeisten tietojen mukaan on yli kymmenen miljoonaa asukasta. Seoulissa on suurkaupungin tunnelma pilvenpiirtäjineen kaikkineen. Fiilis on täysin erilainen kuin Daegussa, joka on suuresta asukasmäärästään huolimatta selvästi provinssikaupunki. Tämä näkyy myös hintatasossakin, mikä Seoulissa on pariakin napsua Daegua korkeammalla. Muita sattumanvaraisia havaintoja ovat, että Seoulissa ei ole roskiksia kaduilla lainkaan samassa määrässä kuin Daegussa, missä niitä on joka paikassa ja siinä missä Daegussa sai koko päivän kulkea tapaamatta ainuttakaan länsimaista ihmistä, tulee Seoulissa länkkäreitä vastaan jatkuvasti.
Kuumuudesta johtuen olin hieman rajoittunut liikuskelemaan Seoulin keskustassa, jonka ytimessä etäisyydet eivät kuitenkaan ole mitenkään uskomattomia. Kuitenkin liikuttaessa jalan on askelten määrä tietysti kohtalaisen korkea. Lähdin katsomaan postitaloa, jonka huomasin olevan parin kilometrin päässä. Paikalle päästyäni huomasin, että kyseessä ei olekaan mikään pieni tönö, vaan aikamoisen kokoinen kompleksi, jossa lienee toimistotilaa useille tuhansille ihmisille. Ilokseni huomasin, että postitalon alakerrassa on postimuseo, jonka sisäänpääsykin oli niin edullinen, että pystyin siihen – se nimittäin ei maksanut yhtään mitään.
Itse museo ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, se vaikutti olevan kovasti lapsille suunnattu, mutta siellä oli silti muutamia kiinnostavia näytteille laitettuja asioita. Yksi oli vitriini, jossa oli useiden maiden postilaatikoiden pienoismalleja ja toinen oli merkkien painamiseen keskittyvä esitys. Toki korealaisten merkkien vitriinit olivat kiinnostavia ja pääsin näkemään luonnossa postituoreena kaikki päälajit alusta lähtien. Korealaisittain alku on vuodessa 1871. Pitkän 1900-luvun alusta aina toisen maailmansodan loppuun jatkuneen japanilaismiehityksen ajan merkkejä ei ollut näkyvissä ja minulle jäi olo, että tämä aikakausi halutaan aktiivisesti Koreassa unohtaa muutenkin.
Postitalon alla on yksi monista Seoulin maanalaisista kauppakeskuksista ja päätin lähteä siihen tutustumaan, kun kerran paikalla olin. Minulla oli etiäinen, että ehkäpä juuri siellä voisi olla keräilyliikkeitä. Tällä(kin) kertaa etiäinen kuiskutti korvaani pelkkää asiaa, sillä tässä Hoehyeonin kauppakeskuksessa oli useita keräilyliikkeitä ja myytävänä niin postimerkkejä, rahoja kuin lp-levyjäkin. Osa liikkeistä oli ikävä kyllä kiinni, koska olin paikalla vasta viiden aikoihin ja mistään liikkeestä ei löytynyt suomalaisia merkkejä, Suomesta Koreaan lähetettyä postia tai Koreasta Suomeen lähetettyä postia. Pääasiallisesti myynnissä oli korealaisille kotimaista merkkiä ja postia. Värikkäät ja suurikokoiset muistoarkit ja uudemmat merkit olivat vahvasti esillä, postihistoriaa näin vain kahdessa liikkeessä.
Paluumatkalla hotellille kävelin Korean keskuspankin ohi ja huomasin siellä olevan museon. Myös keskuspankin museo on ilmainen ja kävelin sisään. Keskuspankki on hieno vanha kivirakennus aivan Seoulin keskustassa. Pankin toisessa kerroksessa on näytillä iso pienoismalli Seoulista 1950-luvulta. Käytännössä havaitsin vain muutamia nykyään jäljellä olevia rakennuksia, koska kaupunki on rakennettu täyteen pilvenpiirtäjiä – näistä yksi on keskuspankki. Museossa on näytillä, kuten arvatakin saattaa niin korealaisia kuin muitakin rahoja ja mitaleita laajasti. Vanhimmat näytillä olevat rahat ovat tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua käytettyjä. Kuvassa ensimmäisiä korealaisia rahoja, joissa on kaikissa reikä, jotta niitä voitiin sitoa yhteen narulla ja säilyttää ”ketjussa”. Rahapussia ei tarvittu. Näytillä oli myös suomalaisen urheilumenestyksen numismaattinen murheenkryyni, eli juuri tämä aiemmin yllä mainittu Daegun nollan pisteen MM kisojen muistomitali. Itseruoskinnassa Suomi on ykkönen, siksi otin siitäkin kuvan. Mielenkiintoinen rahojen aiheisiin pureutuva teemanäyttely oli myöskin avoinna. Vitriineissä oli eri aiheisia mereen liittyviä aiheita kuvaavia rahoja, kuvassa näkyy mm. majakoita kuvaavia rahoja. Näitä voinee käyttää yhdessä aihemerkkien kanssa avoimen luokan kokoelmassa ja yhdistää numismatiikan ja filatelian.
Nähtävää olisi varmasti ollut paljon enemmänkin ja epäilemättä jostakin olisi löytynyt se ”oikea” keräilyliikekin, jossa suomalaisen filatelian runsaudensarvi olisi ollut ottajaansa vailla. Mutta kuten yleensä, kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin matka loppui. Sen verran totean vielä, että nykyään lentäminen Itä-Aasiaan on aikamoinen kokemus. Siinä missä ennen Ukrainan sotaa lennettiin Venäjän yli ja matka-aika Koreaan oli noin 8½ tuntia on se nykyään mennessä 11½ ja palattaessa 13½ tuntia. Nämä lukemat ovat aikamoisen epäinhimillisiä, vaikka Finnairin koneet ovatkin siistejä ja matkan aikana on mahdollista katsoa elokuvia ja muuta viihdettä. Mikäli tekisin reissun uudestaan, tekisin sen välilaskulla, koska ”vanha ei jaksa”. Toisaalta kertakirpaisussakin on puolensa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi sellainen olo, että Koreassa on nähtävää – maa on yllättävän vihreä, junat toimivat erinomaisesti ja hintataso on Suomea edullisempi, erityisesti Seoulin ulkopuolella. Uskon, vaikken itse nähnyt, että meren rannalla sijaitsevat kaupungit maan eteläosissa ovat aivan erinomaisen hienoja rantoineen. Työmatkalla en näihin mahdollisiin lomakohteisiin päässyt tutustumaan. Korealaiset ovat erittäin avuliaita ja ystävällisiä vaikkei yhteistä kieltä ole. Maa on siisti ja roskia ei juurikaan näy missään. Vaikutti siltä, että rehellisyys on myös korkealla tasolla, sillä ihmiset jättivät Daegussa tavaransa ravintoloiden pöytiin täysin vartioimatta käydessään hakemassa lisää ruokaa.
SP-Lehden huutokauppa loppui muutama päivä sitten, mukana oli jälleen myös M30-kohteita. Kaiken kaikkiaan M30 osastossa oli kolmisen kymmentä kohdetta, joiden joukossa ei ollut ihmeitä. Tällä kertaa paino oli filateliassa ja kalleimmalla, 90 eurolla, kaupaksi mennyt kohde oli violetti 2:75mk leijonamerkki jolla on hyvä pystysuuntainen siirtymä. Vastaavan merkin ryhmä myytiin kohtalaisen kovaan hintaan jokin aika sitten, nyt myynnissä oli ja kaupaksi meni yksittäinen merkki. Toinen myyty siirtymäkohde oli 8mk/5mk päällepainamamerkin päällepainaman siirtymä kulkeneella, leikkeellä olevalla merkillä. Tämä kohde meni kaupaksi 36 euron hinnalla.
Yllä kuvattujen kohteiden lisäksi ei M30 asiaan liittyen ole juuri muuta mainittavaa. Kaksi erää suojareijitettyjä merkkejä myytiin noin kaksinkertaisilla hinnoilla lähtöhintaansa nähden. Kauppa selvästi käy, mutta myytävänä ei ole erityisen harvinaista tavaraa. Kesä ja ”kuiva kausi” ehkä näkyi tässä huutokaupassa, sillä joidenkin kohteiden osalta hinnat olivat aikamoisella laukalla.