malli1930.fi

TAVASTEX-22

By

Hämeenlinnassa järjestettiin 9.-11.9. kaikin tavoin erinomaisesti järjestelyiltään onnistunut kansallinen TAVASTEX-22 näyttely. Tämä on minun sanomanani paljon, sillä minähän olen pessimismiin ja vähättelyyn taipuvainen puoli-depressiivinen suomalainen; mutta niin vain kävi – hämeenlinnalaiset yhdessä muiden alueen kerhojen kanssa asettivat kansallisten näyttelyjen riman erittäin korkealle ja ylittivät sen jo kun muut kilpailijat olivat kilpailunsa kauan sitten lopettaneet… suorituksesta tulee mieleen eräs nuori salolainen seiväshyppääjä.

Näyttelypaikaksi oli valikoitunut Aulanko ja tarkemmin sanottuna Aulanko Areena nimeä kantava hyvän kokoinen urheiluhalli Scandic Hotel aulangon ja hotelliin liittyvän kylpylän kyljessä. Kuulin järjestäjiltä, että sopivan paikan löytäminen oli tuottanut runsaasti päänvaivaa, kunnes paikka oli löytynyt. Ja hyvä on, että oli löytynyt, nimittäin yhdistelmä hotelli+kylpylä+näyttely oli erinomainen ja varmisti sen, että paikalle saapuneet näytteilleasettajat pääsivät helposti näyttelytiloihin omista huoneistaan ja logistiikka oli perille päästyä muutenkin ensiluokkaisen helppoa. Kylpylän höyrysaunakaan ei nostanut kuin positiivista hikeä pintaan.

Kun aivan hotellin lähellä on eversti Hugo Standersjköldin luonnonpuistoksi lahjoittama puisto ja Aulangon näkötorni kansallismaisemineen, golf kenttä ja ratsastusmaneesi… ei tekemistä osallistujalta puuttunut. Kaiken kaikkiaan paikkana näyttelylle ns. perheosallistumisenkin kannalta Aulanko oli mitä mainioin.

Aulanko Areena, kuva Ari Hämäläinen
Scandic Hotel Aulanko, kuva Ari Hämäläinen

Näyttelytilat olivat siis isossa hallissa, jossa oli palloiluun tarkoitettu voimakas valaistus, joka oli sekä tasainen, että riittävän kirkas kaikkialla hallissa kehysten tarkasteluun. Koska lamput olivat niin korkealla, eivät ne aiheuttaneet heijastuksia plekseihin, joten siltäkin osin asia oli ok. Koko areena olikin täynnä kehyksiä, lähes seinästä seinään. Järjestelytoimikunnan jäsen, Hämeenlinnan kerhon puheenjohtaja Leo Konu kertoi minulle, että kehysten saaminen Hämeenlinnaan ei ollutkaan ollut aivan niin yksinkertainen juttu, kuin mitä alunperin oli ajateltu – kuljetusfirmalla oli nimittäin sattunut asiaan liittyen lipsahdus tai oikeastaan täydellinen rosvosektori; suuressa viisaudessaan autot oli nimittäin firmassa varattu väärälle päivälle, vaikka heille tieto oli täysin oikein ja ajoissa toimitettu. Noh… sellaistahan sattuu ja kuten nyt tiedämme asiaa ei sen enempää näytteilleasettajille näkynyt, mutta järjestelytoimikunnalla on saattanut jäädä yksi sun toinenkin sydämenlyönti väliin. Tilanteen oli pelastanut Forssan kerhon Kari Tapola, joka oli nopeasti soitellut perään, kun autoja ei ollut varastolla sovittuun aikaan näkynyt. Kiivaan soittelurumban jälkeen rekka oli lähtenyt rullaamaan oikeaan suuntaan… Aina sattuu ja tapahtuu.

Get together tilaisuus avataan näyttelytoimikunnan pj. Lauri Poroputaan toimesta
Näyttelyhalli oli korkea ja valoisa

Aikaa kokoelmien kehyksiin laittamiseen oli aina torstai-iltaan kello 20 saakka, mutta viimeinen kokoelma tuli paikalle vasta myöhemmin illalla. Kuulemma eräs keräilijä oli unohtanut koko näyttelyn ja oli tullut kiire lähteä tuomaan kokoelmaa kauempaa. Aamulla perjantaina 9.9., kun näyttely aukesi olivat kuitenkin kaikki kokoelmat paikalla valmiina kehyksissä nähtävissä. Kaiken kaikkiaan mukaan oli ilmoittautunut 98 kokoelmaa ja kutsuttujen osastolla kokoelmia oli kolme.

Mitä malli 1930 asiaan tulee, oli malli mielestäni hyvin edustettuna. Paikalla nimittäin oli merkkimallin grand old manin Hannu Kaupin Malli 1930 filateelinen kahdeksan kehyksen kokoelma, eli keräilyalueen ehdoton referenssi. Kokoelmaansa Hannu oli päivittänyt vaihtamalla useita lähetyksiä ja täysin uudistamalla esityksen, joka on aiempaa ilmavampaa. Vähemmän on enemmän. Malli 1930 ehiökortteja esittelevällä kahdeksan kehyksen ehiökokoelmallaan mukana oli Jussi Tuori. Allekirjoittaneen ensimmäistä kertaa nähtävillä oleva viisi kehystä käsittävä lentopostikohteita esittelevä kokoelma sisälsi suuren määrän M30 lentopostia merkkimallien M17 ja M54 kohteiden lisäksi – aiheena oli ”Wanhan markan lentoposti”. Muita kokoelmia, joissa M30 kohteita oli nähtävillä edusti mm. Esko Seitsosen yhden kokoelman postin ohjausmerkintöjä käsittelevä lentopostikokoelma.

Muita kiinnostavia kokoelmia oli näytillä useita, ilahduttavasti mukana oli myös aivan uusia ennen näkemättömiä esityksiä, kuten Juha Valtosen SS-Vapaaehtoisten kenttäpostia esittelevä kokoelma. M30 kokoelmien menestys oli hyvä. Hannu Kauppi sai 95 pistettä ja suuren kultamitalin, joka oli näyttelyn toiseksi korkein pistemäärä – Kai Nieminen sai kilpailuluokissa klassisen pään kokoelmallaan 96 pistettä yhdessä näyttelyn Grand Prixin mestariluokassa voittaneen Pekka Rannikon M17 filateelisen kokoelman kanssa. Suuren kultamitalon pokkasi 90 pisteellä myös Jussi Tuori.

Allekirjoittaneen ensilento sai 84 pistettä ja suuren vermeilin, tosin postihistorialuokassa vaikka kokoelma oli esitteillä lentopostiluokassa. Lentopostiluokassa kokoelma sai 78 pistettä. Olin kokoelman ilmoittanut postihistorialuokkaan, mutta se siirrettiin lentopostiluokkaan, aiheen takia ja sitten uudelleen arvostelun yhteydessä postihistorialuokkaan. Tämä selitys jo kertoo, että tuomareillakin oli asian suhteen pohdittavaa ja se saattoi johtaa siihen, että huomio keskittyi osittain näyttelysääntöjen tekniikan pohtimiseen eikä itse kohteiden tarkasteluun. En usko tämän kuitenkaan merkinneen paljoakaan, koska toimitin kokoelman kuvat etukäteen tuomaristolle, ja he pääsivät halutessaan tutustumaan kokoelmaan digitaalisesti.

Esko Seitsonen keräsi 81 pistettä ja vermeilin. Kannattaa tutustua Eskon kokoelmaan Liiton sivuilta kokoelmagalleriaosastolta, se on siellä näytillä kokonaisuudessan. Näkyvillä on myös monta muuta näyttelyssä nähtyä kokoelmaa.

Perjantai-iltana järjestettiin get together talkoolaisille ja näyttelleasettajille, sekä tietysti kauppiaille, joita oli mukana useita. Tarjoilut oli saatu sponsorointina Hämeenlinnan kaupungilta, joka nähtävästi on siinä harvalukuisessa suomalaisten kaupunkien joukossa, joka yhä arvostaa keräilyharrastuksia. Tarjoilut olivat hyviä ja niitä oli riittävästi, niin paljon, että santsata sai niin monta kertaa kuin halusi ja ruokaa jäi silti yli – osallistujia oli kuitenkin useita kymmeniä. Harvinaislaatuinen juttu.

Lauantai-iltana järjestettiin Palmares juhla, jossa aluksi Hämeenlinnan kaupungin edustaja piti puheen ja sen jälkeen näyttelytoimikunnan tervehdyksen piti sen puheenjohtaja Lauri Poropudas. Puheet olivat lyhyitä ja hyviä – eli sopivia ennen ruokailua pidettäviksi! Ruokailuun oli satsattu. Alkuruokapöytä, pääruokapöytä ja jälkiruoka eivät jättäneet tilaa vatsaani ja mieleeni tuli, että jos olisin sillä hetkellä kun sain syömiseni syötyä muuttunut kalaksi, olisi kohtaloni ollut tulla pallokalaksi. Parempi pallokala kuin ruutana. Ruoka siis oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Kun inflaatio laukkaa ja ruoan hinta kohoaa on luksusta syödä hyvää ruokaa keräilijäkolleegojen kesken vailla huolen häivää.

Hyvin nautitun aterian jälkeen suoritettiin palkintojen jako. Palkinnot jakoi näyttelytoimikunnan ja pitkän linjan Hämeenlinnan kerholaisten avustamana näyttelyn tuomariston presidentti Jukka Mäkinen. Jukka ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja se näkyy toiminnan varmuudessa ja sulavuudessa. On mukavaa, kun toimintaan ei liity myötähäpeää aiheuttavaa tyrintää tai muuta sättäämistä (kuten Turussapäin sanotaan). Aika pitkä palkintojen jako meni nopean tuntuisesti, kun homma sujui kuin rasvattu. Kun grand prixin osalta Hämeenlinnan kerho oli tehnyt vielä pienen ja hauskan jäynänkin, saatiin mukaan jopa vähän huumoria. Ilta oli onnistunut. Täydellinen palkintoluettelo näyttelyn kokoelmien osalta löytyy tästä ja tuomariston kertomus tästä. Palkintona jaettiin jokaiselle osallistujalle kunniakirja ja näyttelymitali. Toki kilpailuluokkiin osallistuneille arvosteluineen. Näyttelymitali on nähtävissä kirjoituksen alussa. Kunniakirjojen mukana toimitettiin arvostelulomake.

Miten sitten postihistoriallinen lentopostikokoelma pärjäsi ensiesityksellään? Se selviää kunniakirjasta ja arvostelusta. Pistemäärä siis oli 84 pistettä, jossa käsittelystä myönnettiin 15/20 pistettä. Tähän saattoi osansa olla tuonut jo edellä mainittu arpominen kilpailuluokan suhteen, nimittäin kohteita oli käsitelty postihistoriallisella tavalla. Kaikille kohteille oli merkitty taksa huomioita oli kiinnitetty lentoreitteihin, käytettyihin leimoihin ja mahdollisiin muihinkin asioihin, kuten sensuureihin jne. Filateelinen merkitys oli nähty hyväksi 8/10 pistettä, samanlainen arvio oli tehty kohteiden harvinaisuudesta. Aiheeseen liittyvien tietojen osalta oli jäänyt viiden pisteen verran parantamisen varaa. Esitystavasta oli napsahtanut 5/5. Parannuksia ehdotettiin juurikin siihen, että pitäisi päättää kumpaan luokkaan kokoelma kuuluu – postihistorialliseen vai lentopostiin – tämä tietysti oli minulle aika selkeä asia, kun olin kokoelman postihistorialliseen ilmoittanut, mutten pistänyt vastaankaan, kun se siirrettiin lentopostiin. Ei tämä niiin vakavaa hommaa nimittäin ole… vai onko?

Kommentti siitä, että tulisi harkita muiden kuin käyttösarjan merkeillä lähetettyjen kohteiden mukaan ottoa on mielenkiintoinen, koska en tiedä mitä lisäarvoa tästä asiasta olisi – ottaen huomioon esitettyjen kohteiden vaikeuden, jota pelkkien käyttösarjojen merkkien käyttö vain lisää. Käyttösarjan merkeillä lähetetyt kohteet ajavat mielestäni saman asian, eli postihistoriallisesta näkökulmasta lentopostin esittämisen kuin ns. juhlamerkitkin. Ulkomailta Suomeen tulleen postin sisällyttäminen lentopostiluokassa on ymmärrettävä parannusehdotus. Kaiken kaikkiaan tulos oli mielestäni aivan ok.

Minkälainen kokoelma sitten oli? Lähtökohtana oli esittää vain oikeataksaisia suomalaisia lentopostikohteita käyttösarjojen M17, M30 ja M54 merkein Wanhan markan ajalta, eli aina vuodesta 1924 vuoteen 1962. Ajatuksena oli näyttää laajasti lentopostin kehitystä eri alueille, eli kotimaassa, Pohjoismaihin, erillis-sopimusten mukaisesti eri maihin, Eurooppaan ja Mannertenvälistä postia Suomesta. Laajasti tarkoittaa tässä sitä, että mukana olisi muutakin kuin ensimmäisen luokan lentopostikirjeitä ja postikortteja. Mukana olikin lentopainotuotteita, lentotavaranäytteitä, lentopaketteja, lentopikkupaketti, lentoasiakirjoja ja useita korkeamman painoluokan kirjeitä. Erikoisuuksina mukana oli kolme lento-onnettomuuspostikohdetta, muutamia postiyhteys-keskeytynyt kohteita ja virkakirjeitä, joihin oli maksettu vain lento. Kohteista seitsemän on ainoita tunnettuja ja n. 25 sellaisia, joita tunnetaan alle viisi kappaletta. Mitään harvinaisuusmerkintöjä en kohteisiin ollut laittanut. Jos puutteita pitää todeta, niin Eurooppa-osaston alkupäässä M17 kohteiden osalta oli pientä havaittavaa heikkoutta ja kotimaan sekä Euroopan ulkopuolelle lähetetyt M17 kohteet puuttuivat. Nämä ovat erittäin vaikeita, ja ehkä tulevaisuudessa sellaisia jostain löytyy… ehkä ei.

Esimerkkisivu (kesken, lopullisessa värikuva)

Esimerkkisivuksi ajattelin valita koko kokoelman rumimman kohteen sisältävän sivun, nimittäin sivun, jolla esitellään postia Eurooppaan, joka on 1930-luvun puolessa välissä lentänyt Tallinnan kautta suuntanaan Saksa. Kohde on siksi kiinnostava, että tyypillinen Eurooppaan kulkevan postin reititys tehtiin Ruotsin kautta, mutta postia kulki myös Viron kautta. On vaikea sanoa mikä posti on kulkenut eteläistä Tallinnan kautta kulkenutta reittiä, koska asian varmistavia merkintöjä tyypillisesti ei ole. Siksi jonkinlaista varmuutta voidaan löytää kohteista, joiden määränpää on ollut eteläisen reitin varrella, mutta ei kuitenkaan sen päätepisteessä, eli Berliinissä saakka. Tällaisten ohjaaminen on selvästi ollut joka tapauksessa järkevämpää Eteläisen reitin kautta. Jos vielä asetetaan joitakin muita vaatimuksia, kuten esimerkiksi, että kyseessä ei ole ensimmäisen painoluokan postite… no homma vaikeutuu entisestään. Esimerkkikuvassa on toisen painoluokan lentokirje Helsingistä Johannisburgiin Itä-Preussiin, joka sijaitsee tämän eteläisen reitin varrella olevan lentokentän Königsbergin lähellä…. tai ainakin kohtalaisen lähellä, tarkalleen sanottuna noin 175km Königsbergistä kaakkoon. Voidaan suurella varmuudella todeta kohteen kulkeneen eteläistä reittiä vuonna 1936. Miksi tämä Etelän reitti on kiinnostava? Mm. siksi, että vuosina 1924-1925 kulkenut lentoposti (toki tuolloin M17 merkeillä lähetettynä) kulki ainoastaan sitä pitkin. Reitti Ruotsin kautta Eurooppaan otettiin käyttöön vasta vuonna 1926.

Lopuksi on todettava, että ei mitään hyvää, ettei jotain ikävääkin – kuulin, että osallistujista jotkut olivat saaneet flunssan ja positiivisia koronatestejäkin oli tehty. Minäkin tein koronatestin saatuani flunssan, mutta ne ovat olleet negatiivisia. Flunssa kuitenkin oli ja ihan voimakas sellainen. Yritetään pärskiä eteenpäin! Aion kirjoittaa TAVASTEX22 näyttelystä vielä toisenkin jutun, jossa luodataan muutamia kohteita ja keskustellaan hinnoista ja myytävänä olleesta tavarasta, sekä vähän muustakin.

SAVOFILA 2021, tapahtuma

By

Kauan odotettu kansallinen SAVOFILA 2021 näyttely pidettiin viikonloppuna 14.-15. elokuuta Kuopion Musiikkitalolla. Alun perin näyttely oli tarkoitus järjestää NORDIA Pohjoismaisena näyttelynä, mutta pandemian takia asiat muuttuivat ja lopputuloksena saatiin ”vain” kotimainen näyttely. Kuten yllä näkyvistä kuvista voi huomata olivat Kuopion Musiikkitalon tilat erinomaisesti tarkoitukseen sopivat, nimittäin kehyksiä sai tutkia verrattaen väljissä olosuhteissa hyvässä valossa. Kaiken kaikkiaan näytillä oli 94 osallistujaa, sillä yksi ulkomaalainen osallistuja oli jäänyt koronan takia pois. Käytössä olivat Filatelistiliiton 16 A4 lehteä vetävät kehykset. Mukana olivat kaikki tavallisestikin nähnyt näyttelyluokat.

Näyttelyhotelliksi oli valittu hotelli Puijonsarvi aivan Kuopion keskustassa, jonka suuressa salissa myös Kuopion kerho on aikoinaan kokoontunut. Matkaa Musiikkitalolle hotellilta kertyi puolisen kilometriä, joka taittui vikkelästi. Näyttelypaikalla toimi kahvio ja joka näyttelypäivänä tarjolla oli lounas, eli erinomainen järjestely asiaan hartaasti keskittyvälle ja paikalla koko päivän viettävälle yleisölle.

Mitä M30 kiinnostuneille sitten oli nähtävillä? Vastauksena tähän voidaan todeta, että loppujen lopuksi aika paljon, vaikka varsinaisia M30 kokoelmia ei mukana ollutkaan. Perinteisen filatelian kokoelmissa M30 nähtävää oli GPn voittaneessa Jouko Kaartisen ”Hammaste ja painantaerikoisuuksia ennen vuotta 1963” kokoelmassa, jonka M30 osuus ei ollut ymmärtääkseni edellisestä kerrasta oikeastaan muuttunut – kokoelman suuret vahvuudet eivät ole M30 merkkejä koskevissa erikoisuuksissa. Kokoelmaa pääsee katsomaan vielä jonkin aikaa Filatelistiliiton sivuilla olevista kokoelmakuvista. Postihistorian luokassa Risto Pitkänen, näyttelyn järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, esitteli omassa ”Suomen ulkomaan pakettitaksat 1919-1990” kokoelmassaan muutamia kiinnostavia M30 kohteita – kokoelma sai 85 pistettä ja kultamitalin. Riston kokoelman helmet ovat M17 merkeillä lähetetty vakuutettu paketti sekä M54 merkein lähetetty pika lentopaketti. Muutamissa muissakin kokoelmissa oli joitakin M30 kohteita näytillä, mutta M30 aikaan ja merkkeihin keskittyviä kokoelmia ei siis postihistorialuokassa ollut näytillä. Allekirjoittanut esitteli kokoelman ”Finland – Domestic air mail 1930-1962” lentopostiluokassa saaden tällä kertaa 83 pistettä ja ison vermeilin. Kokoelmaan oli tehty muutamia muutoksia verrattuna SAVPEX näyttelyssä näytettyyn versioon, jotka toivat tällä kertaa kaksi pistettä lisää. Arvosteluun voi olla tyytyväinen, koska kyseessä oli yhden kehyksen kokoelma ja esitystapa oli, kuten tuomaritkin huomasivat, ehkäpä ”postihistoriallisempi” kuin mitä lentopostiluokassa on totuttu näkemään. Ehiöluokassa oli esillä Cyril Schwensonin kokoelma ”Suomen ilmakirjeet”, jossa esiteltiin neljä kehystä aerogrammien käyttöä ja mukana oli M30 käyttöaikaisia aerogrammeja runsaasti. Kokoelma oli ensimmäinen näkemäni suomalaisiin aerogrammeihin keskittyvä kokoelma ja siksi mielestäni piristävä uutuus. Schwenson on tässä ”pään avauksessa” tehnyt hienon työn ja nostaa usein vähäteltyjen ilmakirjeiden statusta osana ehiö ja postihistoriakeräilyä. Schwenson esitti myös klassisia ehiöitä luokkansa parhaassa kokoelmassaan. Ilmakirjekokoelma on nähtävissä Liiton sivuilla.

Osakuva Hannu Kaupin kokoelman eräästä sivusta. Kohteessa lähettäjä on maksanut lentopostimaksun koko matkalle Yhdysvaltoihin asti, mutta Posti on näppäryydessään leimannut lentopostiksi vain Englantiin saakka ja laittanut erotuksen omaan taskuunsa. Hieno kohde.

Jussi Tuori esitteli, myöskin ehiöluokassa, 8 kehyksen kokoelmansa ”Issue 1930 Postal stationary cards”, joka siis käsittelee M30 ehiökortteja. Kokoelman runkona on edesmenneen ehiökeräilijä Kari Rahialan kokoelma, jota on täydennetty ja kaikki on tietysti uudelleen monteerattu. Kokoelma sai hulppeat 90 pistettä ja ison kultamitalin ja oli näin korkeimmat pisteet saanut ”M30 kiinnostava” kokoelma. Lisää tästä kokoelmasta myöhemmin… Mukana oli myös Hannu Kaupin yhden kehyksen kokoelma ”Oikein, väärin tai niin ja näin” joka käsitteli kaikenlaisia postin tekemiä arveluttavuuksia, kommelluksia ja suoranaisia välistävetoja. Hannu esitteli kohteita, joiden osalta ei kaikki ollut aivan sitä miltä aluksi näyttää. Kyseessä on siis ”Kerppolalaismainen” kokoelma, kuitenkin Kaupin omalla tulokulmalla – siinä missä Kerppolan ”On se niin väärin” sisälsi väärätaksaisia lähetyksiä on tässä kokoelmassa mukana vain ”arveluttavaa”, mutta oikeataksaista tavaraa. Kokoelma sai 78 pistettä ja kullatun hopeamitalin. Postihistoriasta kiinnostuneelle kokoelmassa oli paljon nähtävää, nimittäin postitaksojen ja M30 merkkien erikoisten käyttöjen osalta mukana oli helmiä. Näyttelyn kaikki tulokset on nähtävillä Kuopion kerhon sivuilla.

Jotta todellisuus olisi taruakin ihmeellisempää on kerrottava tähän Hannu Kaupin Postin törttöilyjä käsittelevää kokoelmaa käsittelevä tositarina. Nimittäin Hannu sai näyttelyn järjestäjiltä puhelun näyttelyn aattoiltana n. kello 19.54 ja asiana oli se, että ”Missä kokoelmasi on?”. Hannu ei asiasta hätkähtänyt, vaan totesi, että se on lähetetty ajoissa annettuun päivämäärään mennessä järjestäjille ja Postin järjestelmän mukaan se on käyty noutamassa, eli ”luovutettu vastaanottajalle”. Hetken kuluttua järjestäjät soittivat takaisin ja kertoivat, että kokoelma on kateissa eikä sitä ole Postista saatu – tämäkään ei Hannua hätkäyttänyt, sillä omien sanojensa mukaisesti ”pahimmassa tapauksessa on hirvittävä määrä rahaa tulossa”, sillä lähetys oli postivakuutettu. Noh, asiaa lähdettiin selvittämään ja muutamalla puhelinsoitolla saatiin lähetyksen koodi selville ja se toimitettua järjestäjille. Samassa yhteydessä käytiin itse katsomassa Postin järjestelmästä lähetyksen tila, jonka voi alla-olevasta ruutukaappauksesta nähdä. Selvästi on nähtävissä, että ”Lähetys on luovutettu vastaanottajalle” 4.8.2021 kello 12.05.

Kovaonnisen paketin lähetyshistoria

No asiasta sitten soitettiin Postiin, ei kuitenkaan Kuopion pääpostiin, joka näyttelyn kunniaksi ja sataa vuottaan juhlivan Kuopion kerhon suureksi suruksi oli samana päivänä lopullisesti sulkenut ovensa toimittuaan Kuopiossa 245 vuotta yhtäjaksoisesti, vaan K-Market Kolmisopen asiamiespostiin, joka vielä kahdeksan aikoihin (onneksi) oli auki. Järjestäjät saivat selville, että lähetys on siirretty pakettiautomaattiin odottelemaan hakijaansa. Lähetyksestä ei kuitenkaan ollut Postin omassa järjestelmässä mitään tarkkoja tietoja, ei vastaanottajan eikä lähettäjän tietoja. Automaatin noutokoodia tahi tietoa siitä, että tämä _vakuutettu_ lähetys oli noudettavissa pakettiautomaatista, ei vastaanottajalle oltu viitsitty lähettää. Huom! Kahdeksan aikoihin, kun asiaa alettiin selvitellä ei tietoa lokerokoodista vielä Postin järjestelmässä näkynyt – kaapattu kuva klo. 22.22 jo paljasti asiaa enemmän, tieto tuli näkyviin sen jälkeen, kun paketti oli järjestäjien taholta käyty jo hakemassa.

Lähetys siis kuitenkin oli kuin olikin Kuopion Kolmisopen K-Marketissa ja järjestäjien edustaja ja lähetettyjen kokoelmien vastaanottaja Harry Dunkel kävi sen sieltä noutamassa – selvittelyjen ja toivottavasti asianmukaisen palautteen annon jälkeen. Miten sattuikin, että juuri paketti, joka sisälsi kokoelman Postin tyräilyistä joutui Postin tyräilyjen kohteeksi… eihän näitä voi keksiä! Aamulla näyttelyä avattaessa oli Hannun kokoelma kehyksissä ja kaikki hyvin. Muistoksi jäi vain oheinen kuvankaappaus sekä järjestäjien osalta varmasti tunne sekä hetkittäisestä ahdistuksesta, että helpotuksesta.

Paikalla oli, kuten tapaan kuuluu, myös muutamia kauppiaita, Vesa Järvistö, Merkki Albert, Juhani Kemi, Keräilypojat, Philea-Huutokaupat, St. Petersburg Stamps ja Hellman-huutokaupat, joista M30 kiinnostavaa tavaraa myytävänä oli käytännössä Järvistöllä, Kemillä ja Merkki Albertilla. Kouraan ei ikävä kyllä erityistä jäänyt, vaikka jotain sentään. Alla näkyvä lentokirje Norjaan oli yksi harvoista kohteista jotka jäivät kouraan – euron hinnalla ajattelin saavani sentään jotakin kotiin viemistä. Kuoressa ei ole varsinaisesti mitän erikoista.

Osloon, Norjaan Helsingistä 29.6.1939 lähetetty lentokirje. Kolme 1mk oranssia M30 leijonamerkkiä ja Olympia 1940 leimaus. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk.

Kirjeen lisäksi noukin joitakin muitakin euron lähetyksiä, ei kuitenkaan mitään maata järisyttävää.

Samaan aikaan näyttelyn kanssa Kuopion Postimerkkikerho tosiaan juhlii satavuotista toimintaansa; onnittelut virkeälle vanhukselle. Asiaa juhlistamaan kuopiolaiset tilasivat Lauri Poroputaalta juhlajulkaisun, kovakantisen satavuotishistoriikin, jossa käydään läpi niin kerhon historia kuin sen jäsenetkin seikkaperäisesti ja hyvällä tarkkuudella. Kahdessa Ari Hämäläisen lähettämässä kuvassa nähdään Risto Pitkänen ja historiikin kirjoittaja Lauri Poropudas sekä historiikkiin tutustuvat Jukka Mäkinen ja allekirjoittanut. Satavuotisjuhlakokous järjestetään Koivumäen kartanossa ilmeisesti kuukauden viimeisenä maanantaina.

Vasemmalla: Jukka Mäkinen ja allekirjoittanut tutkivat Kuopion kerhon 100-vuotis historiikkia. Oikealla: Risto Pitkänen ja historiikin kokoaja Lauri Poropudas tutkivat valmista tuotetta.

SAVOFILAa käsittelevässä tätä seuraavassa blogissa tutkitaan lähemmin erästä näyttelyssä esiteltyä kokoelmaa.

Toukokuun HTO huutokauppa ja M30 harvinaisuus

By

HTO huutokaupan 42. kilpailu loppui 10.5.2018 – tällä kertaa HTO ei pystynyt samaan kuin joskus aikaisemmin, eli erinomaiseen M30 tarjontaan. Itse asiassa M30 tarjonta oli tällä kertaa mielestäni kohtalaisen laimeaa. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että hyviä M30 kohteita ei suinkaan riitä jokaiseen huutokauppaan niputtain, vaikka joskus siltä ehkä saattaisikin vaikuttaa. Ne, jotka ovat asiaa vasta vast´ikään alkaneet seurata ovat saattaneet saada väärän kuvan, sillä muutamien M30 aluetta keränneiden keräilijöiden kokoelmien hajoittamisen yhteydessä on hyvää tavaraa ollut viimeaikoina ”tavallista” enemmän myynnissä. Vaikka trendi on sen suuntainen, että tavara ”lisääntyy”, koska verkon kautta sitä on hyvin helppoa myydä ja ostaa, ei kovimpien kohteiden lukumäärä ole tästä aivan fundamentaalisesta muutoksesta huolimatta lähtenyt mitenkään räjähdysmäiseen nousuun. Filosofiasta sen verran… nyt itse asiaan…. Myytävänä siis oli noin parikymmentä M30 filateliakohdetta ja noin 25 postihistoriakohdetta. Myytävänä oli M30 rullamerkkejä isompina kohteina – tarkoitan, että ei yksittäisinä merkkeinä, vaan kohteina, jotka sisälsivät useita rullamerkkejä ja rullamerkkien ”rimpsuja”. Toinen kohteista meni kaupaksi ja nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Useita loistoja myytiin kympin pohjahinnalla ja parhaimmillaan loistojen hinnat nousivat jonkin verran, 50mk Tammerkoski-merkin loisto Oulussa 1955 leimattuna myytiin 46 eurolla. Mielestäni hinta oli aika kova, sillä 50mk merkkien vaikeat loistot ajoittuvat huomattavasti aiempaan aikaan. Mitään erikoista ei filateliapuolella myytävänä ollut.

Yllä: Lentopikakirje 24.7.1934 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin. M30 5mk olavinlinna, 2mk violetti ja 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 8 mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.12.1931-31.12.1934) 5,00mk + lentolisä Pohjoismaihin (30.4.1928-31.9.1942) 1,00mk = 8,00mk. Parasta kohteessa on se, että kaikki maksut = perustaksa ja lisät on maksettu ”omilla merkeillään”. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Postihistoriapuolellakin oli hiljaista, perustavaraa myytiin ja kaupaksi se meni kohtalaisen keskinkertaisesti. Nousuja nähtiin vain muutamien kohteiden osalta. Nostan myytävistä esiin vain pari kohdetta – pikana lähetetty lentokirje vuodelta 1934 Ruotsiin ja kolmen Saksaan lähetetyn kirjeen erä. Pikalentokuori on aina parempi kuin tavallinen lento ja 1930-luvulta tällaiset eivät ole kovin harvinaisia, mutta kuitenkin ihan hyviä kohteita. Kyseinen kohde oli myymättä huutokaupan päättyessä, mutta joku osti kohteen jälkimyynnistä kympin pohjalla. Mielestäni ihan ok kohde postihistorialliseen M30 kokoelmaan. Saksaan menneiden kolmen kirjeen erä myytiin myöskin pohjahinnalla 12 euroa. Tämä erä oli kiinnostava, sillä mukana oli Saksaan 1943 lähetetty kirje, siis erikoistaksainen, joka oli maksettu 3½/2,75mk päällepainama-merkillä. Nämä päällepainamamerkit erikoistaksalla singlenä eivät suinkaan ole jokapäiväisiä kohteita, vaan kohtalaisen vaikeita tapauksia – niitä tunnetaan erikoistaksoilla (siis Saksaan ja muihin Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimusmaihin) vain kymmenen – viitisentoista kappaletta. Erässä oli toinenkin kiinnostava kirje, nimittäin vuonna 1941 Düsseldorfiin lähetetty lentokirje, jolle oli maksuksi laitettu yhteensä 9½mk edestä M30 merkkejä. Kun taksa lasketaan, huomataan, että kyseessähän ei tosiaan ole erikoistaksa-aika, joka alkoi vasta tämän kirjeen lähettämisen jälkeen vuonna 1942, mutta samalla huomataan, että kyseessä on toisen painoluokan lentokirje. Toisen painoluokan kirjeet ovat huomattavasti parempia kohteita kuin ensimmäisen painoluokan ”tavalliset” kirjeet. Vaikka kyseessä ei ollut erikoistaksainen kirje, erikoistaksaisia toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan aniharvoja kappaleita, on tämä mielestäni hyvä kohde. Ostaja taisi ymmärtää asian ja muut jättivät kohteen omaan arvoonsa.

Yllä: Kenttäpostipaketti joukkoihin 16.8.1944 Kemistä. Paketti 2kg, joka oli maksimipaino. Pieni vihreä kenttäpostilipuke ja 5mk Olavinlinna M30 merkki. Kenttäpostilipukkeen vasta-arvo (1.10.1942 – 4.12.1944) 4,00mk. On huomattava, että pieni vihreä lipuke tuli käyttöön vasta 15.7.1944, ja sen käyttöaika on ollut joukkoihin lähetettäessa 15.7.1944 – 26.11.1944, eli noin neljä ja puoli kuukautta. Kenttäpostipaketin (1-3kg; maksimi lähetyksen päivänä 2kg) alennettu taksa (1.10.1942 – 4.12.1944) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Kenttäpostin osastossa oli myytävänä muutamia kenttäpostipakettien kortteja – näistä kirjoitin juuri viimeisessä blogissani, joten ehkäpä jollakulla lukijalla on mielessä miten ”juonikkaita” kenttäpostipakettien taksat voivat olla. Tällä kertaa ei tarjonta yltänyt juonikkuudessaan aivan merstarillisiin sfääreihin, mutta pari hyvää ja siistiä kenttäpostipakettikohdetta oli kuitenkin tarjolla. Siisteys ei ole tässä tapauksessa mikään ”yleinen asiantila”, sillä kenttäpostipakettien kortit ovat usein nuhruisia. Myytävänä oli vuoden 1942 helmikuulta yksikköön lähetetty pakettikortti, jolle oli laitettu maksuksi punainen kenttäpostilipuke ja 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Vuoden 1942 helmikuussa lipukkeen vasta-arvo oli neljä markkaa ja (vain) sitä käyttämällä sai käyttää alennettua kenttäpostin pakettitaksaa, joka kortin tapauksessa oli yksi markka. Toinen kiinnostava kenttäpostipakettikohde oli vuonna 1944 joukko-osastoon lähetetty KP-pakettikortti, joka oli maksettu pienellä vihreällä kenttäpostilipukkeella ja 5mk Olavinlinna M30 merkillä. Lipukkeen arvo oli lähettämisen aikaan 4mk ja taksa siis yhteensä 9mk. Kohteen kuvasta saattoi nähdä, että kohde oli ollut kokoelmassa ja sen selosteessa kerrottiin, että Puolanka, jonka kauttakulkuleima paketilla oli, oli toiminut väliaikaisena kenttäpostin konttorina. Ihan mielenkiintoinen detalji, joka varmasti kiinnostaa kenttäpostin erikoiskeräilijöitä. Kohteen hinta ei kuitenkaan noussut 15 euron limitistä. Myytävänä oli myös vuoden 1944 Pääsiäisen kortti kenttäpostiin, eli aikana, jolloin kenttäpostiin sai erikseen lähettää pääsiäistoivotuksen 50 pennillä kymmenen päivän ajan. Näitä kenttäpostin pääsiäisen erikoistaksaisia tulee tasaisin väliaijoin esiin ja niitä on myyty erilaisin hinnoin – nyt kortti myytiin 12 euron limitillä.

Tänään minulle saapuneessa Keräilyuutiset-lehdessä oli Hannu Kaupin artikkeli M30 postilähetysten harvinaisuudesta. Hannu oli artikkelissaan ”päivittänyt” harvinaisuustiedon juttuun mukaan otettujen kohteiden osalta. On virkistävää nähdä päivitettyä tietoa ja monelle varmasti ylipäätään nähdä, että miten harvinaisia M30 kohteet oikeastaan ovat – saattaa tulla yllätyksenä. Erityisen osuva kommentti on mielestäni Hannun huomio siitä, että Zeppelin virhepainamakuori, joita tunnetaan noin 20 kpl maksaa huutokaupassa lähes kymppitonnin, kun vastaavalla harvinaisuudella ”siunattu” M30 on huomattavasti halvempi. Kyse onkin siitä, että kysyntä määrää hinnan – Zeppelin on kansainvälinen keräilykohde ja virhepainamakuoret ovat kansainvälisestikin katsottuna Zeppelinkeräilyn aatelia, kaikki alaa keräävät haluavat sellaisen – M30 erikoisuuksia halajavat vain M30 erikoiskeräilijät ja tietyissä tapauksissa sota-ajan postin erikoiskeräilijät… viimeksimainittujen ryhmien nuppiluku jää rankasti jälkeen Zeppelinkeräilijöiden lukumäärästä ja ”taistelua” ei kohteista samalla tavalla synny. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö harvinaisuutta olisi, vaan se tarkoittaa, että harvinaisiin kohteisiin pääsee M30 keräilyssä järkevillä summilla kiinni. Tämä oli aikanaan yksi niistä asioista, jotka saivat allekirjoittaneenkin päätymään M30 postihistoriakeräilyyn, omalle kohdalleni kun ei vielä ole Lottopottiakaan siunaantunut. Mutta mutta… juuri saapuneen sähköpostin perusteella on Lahden Kerhon huutokauppa avautunut… täytyypä mennä tutkimaan. Toivotan kaikille äideille tässä kohtaa erinomaista äitien päiväsunnuntaita!

 

 

Kesfila 2018 Jyväskylässä

By

Kesfila 2018 kotimainen postimerkkinäyttely järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylässä. Paikkana oli messukeskus Paviljonki, joka toimi myös 2016 järjestetyn Pohjoismaisen Nordia näyttelyn paikkana. Näyttely oli pystytetty D-halliin ja kehysmäärä oli hieman yli 420. Järjestäjät kertoivat, että mukana oli paljon ensikertalaisia, mikä on mielestäni aivan loistava juttu. Liian moni on pelännyt tai muuten vain jättänyt näyttelyosallistumisen väliin – ainoa tapa saada tunnettuutta omalle keräilyalueelle ja omalle kokoelmalle on tuoda se näyttelyyn. Arvostelu tietysti jännittää monia – mutta jos asiaan suhteutuu rauhallisesti, eikä aseta liian suurta painoa arvostelulle osana näyttelyä, ei senkään pitäisi olla ylipääsemätön asia. Näyttelyissä kuitenkin tuppaa näkemään hymynaamoja ja ns. naama väärinpäin kulkevia arvostelun saaneita – itse otan vastaan sen mitä tulee, se ei kuitenkaan määrittele minun elämääni millään tavalla. Kuten wanha sanonta kuuluu: ”pessimisti ei pety ja optimisti ei ylläty”, on jokaisen oma päätös minne tällä skaalalla asettaa itsensä.

Yllä: Näyttelyn virallinen avaus lauantaina

Kauppiaita oli paikalla kymmenkunta – Ruotsista paikalle oli tullut Aspbäck ja Kellosta Juhani Kemi, Naantalista Suomen Filateliapalvelu ja Keräilypojilla oli iso osasto. Merkki Albertin huutokaupalla oli näyttö ja Merkki Albertilla myyntikoju. Myös Oval Point oli esillä. Philea järjesti tapahtuman yhteydessä pienen huutokaupan – kirjoitan siksi pienen, että minulla ei tästä huutokaupasta ole kerrottavaa, nimittäin sen M30 anti oli kovin kovin olematon. Ideana se, että huutokauppojen kohteita oli näytillä (Merkki Albert) tapahtumassa oli erinomainen – muutoin olisi pitänyt erikseen lähteä Helsinkiin näytölle, mikä olisi ollut mielestäni hölmöä. Toivon tällaisen tavan saavan lisää kannattajia huutokauppahuoneiden osalta. Huutokaupan standia pyöritti meklari Juha Niininen, joka toimi myös Liittokokouksen puheenjohtajana.

Yllä: Näyttelyn tunnelmaa – kehykset oli sijoitettu ilmavasti ja niiden välissä oli hyvin tilaa. Valaistuskin oli riittävä.

Käytin jonkin verran aikaa kokoelmiin tutustumiseen, erityisesti katselin Harri Ala-Honkolan kokoelmaa ja sen M30 erikoisuuksia. Mieleen jäi mm. vapaakirje, jolle oli maksettu vain vakuutuksen lakkaaminen – erittäin harvinainen vapaakirjeen lisämaksu. Katselin myös Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevää kokoelmaa, jossa oli mielestäni mielenkiintoisia kohteita. Jorma Keturin tyylikkäästi monteeratun kokoelman äärellä vietin myös jokusen tovin – Jormalla on kiven kovat tiedot mm. sodan ajan sensuurista ja opin monta uutta asiaa tutkimalla ja pohtimalla. Harmi, ettei Jorma ollut itse paikalla, olisin pakottanut hänet käymään läpi kokoelma kanssani.  Kaiken kaikkiaan vietin kaiken ”vapaan ajan” näyttelyhalissa, joko kohteita etsien, kokoelmia katsellen tai tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen.

Palmares juhlassa, joka järjestettiin hotelli Alexandrassa Jyväskylän rautatieaseman välittömässä läheisyydessä nautittiin maukas kolmen ruokalajin illallinen ja nähtiin paikallaolevien näytteilleasettajien palkitseminen. Kilpailuluokissa korkeimman pistemäärän sai jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Pekka Rannikon M17 kokoelma – sain kuulla, että Pekan kokoelman saama 94 pistettä olisi korkein kotimaisessa näyttelyssä kokoelmalle koskaan annettu pistemäärä. Onnea Pekalle.

Kultamitaleita jaettiin useita – mielenkiintoisesti todettakoon, että M54-kokoelma sai ensimmäistä kertaa kultaa Asko Haahtelan 87 ja Kari Tapolan 85 pisteellä. Nämä ovat korkeita pisteitä ja herrojen tulee olla tyytyväisiä, sillä kuten eräs näyttelyvieras asiasta mainitsi: ”kolmekymmentä vuotta sitten näitä ei melkein pidetty edes postimerkkeinä”. M30 osallistujat keräsivät hyviä pisteitä – Kalervo Lappalainen sai M30 filateelisella kokoelmallaan 85 pistettä ja kultaa, Harri Ala-Honkola M30 postihistorialuokan kokoelmallaan 87 pistettä ja myöskin kultaa. Erinomaisia saavutuksia. Alan jo toistaa itseäni, kun jälleen totean, että Esko Seitsosen kokoelmassa oli muutamia aikamoisen hienoja kohteita, mutta pisteet jäivät silti verrattaen alhaisiksi. Tällä kertaa Eskolla oli lentopostiluokassa näytillä yksi kehys lentopostin ohjaukseen tarkoitettuja leimoja ja merkintöjä, joukossa erinomaisia M30 kohteita – kokoelma sai 79 pistettä ja vermeilin. Oma yhden kehyksen kokoelmani M30 ulkomaan painotuotteista sai 87 pistettä.

Yllä: Tunnelmia palmares juhlasta

GP eli mestariluokan kokoelmille jaettu Grand Prix meni tällä kertaa Jeffrey Stonelle, kilpailu oli tiukkaa, sillä toiseksi tullut Risto Pitkäsen kokoelma jäi tuomariarvostelussa vain aivan hiukan jälkeen. Tuomo Koskiaho ja Pentti Waris olivat kaksi muuta mestariluokan osallistujaa. Kaikista näistä kokoelmista voisi kustakin kirjoittaa romaanin, jätän maininnat kuitenkin siihen, että Pentti Wariksen kokoelmassa Tongalle M1889 merkeillä lähetty kuori sai minut hieman hämilleni, kuitenkin vain siihen asti, että seuraavan lehden Guadaloupeen mennyt lähetys tuli näkökenttääni. Koko palkintoluettelo löytyy tästä linkistä.

Mielenkiintoa herättivät Palmares juhlan aikana seinälle heijastetut, näyttelytuomarinakin toimineen, Jussi Murtosaaren ottamat luontovalokuvat. Jussin kamerasta olivat peräisin myös näyttelyn postikorttien ja postimerkkien kuvat. Näistä minun on todettava, että kysymyksessä oli mielestäni erittäin korkealaatuinen valokuvanäyttely. Suuret kiitokset myös kaikille muille järjestäjille, etunenässä Tuomo Koskiaholle ja tottakai myös tuomareille heidän tekemästään työstä. Lisäksi kiitokset erikoispalkintojen lahjoittajille ja Suomen Filateliapalvelulle kaikille osallistujille tarjotusta alkumaljasta – nämä voivat tuntua monesta pikkuasioilta, mutta mikäli näyttelyjärjestäjä joutuisi nämäkin järjestämään ja maksamaan olisi pienistä puroista kertyvä suurehko rahallinen painolasti ja palkintoja olisi vähemmän ja alkumaljat jäisivät mahdollisesti juomatta.

Yllä: Kultainen Hannu Kaupille myönnetty Pro Filatelia mitali

M30 osalta suurimman yllätyksen palmareksen osalta aiheutti Hannu Kauppi saamalla kultaisen Pro Filatelia mitalin – asia oli todellakin yllätys myös Hannulle itselleen, sen verran lahjakkaasti loksahti suu auki, kun asia julkistettiin. Mitali myönnettiin mm. Hannun ansioista Malli 1930 aitouttajana ja hänen toiminnastaan aitouttamistoimikunnan puheenjohtajana – toki taustalla on myös Hannun työ mm. M30 käsikirjan kirjoittajana sekä uuden taksakirjan kirjoittajana muiden saavutusten lisäksi.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton liittokokous, jonka agendalla oli mm. puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aivan erityisesti puheenjohtajan valinta, olinhan itse ehdokkaana – haastoin istuvan puhenjohtaja Juvaksen. Paikalla oli  yhteensä 43 kerhoa edustettuna, näistä osa toisten kerhojen edustajien toimesta valtakirjalla. Jaossa oli siis 45 ääntä, sillä kahdella kerholla on kaksi ääntä. Äänestys puheenjohtajasta päättyi 27 – 18 istuvan puheenjohtajan, Juvaksen hyväksi. Tämän jälkeen todettiin, että hallituksen jäseniksi oli vain yksi ehdotus, joka hyväksyttiin – eli vanha hallitus jatkaa.

Liittokokousta oli edeltänyt ilmeisen ”aktiivinen kausi”, jonka aikana mm. istuvan hallituksen kolme jäsentä lähettivät nimissään kirjeen kerhoille, jossa he kertoivat positiiviseen sävyyn hallituksen saavutuksista ja Liiton tilanteesta. Kuulin grillitietona, että myös henkilökohtaisia yhteydenottoja jäsenkerhoihin olisi otettu ja keskusteltu tulevasta Liittokokouksesta. Eli asiaan liittyi ilmeisesti suuriakin intohimoja. Mutta valinnat on nyt tehty, joten pulinat pois niiden osalta. Toivotan uudelleen valitulle puheenjohtajalle voimia ja aktiivista otetta seuraavaan kauteen.

Uusi hallitus sai suoraan kokouksessa useammaltakin kokousedustajalta ”vihjetietoa” kentän toiveista liittyen siihen, että miten asioita tulisi jatkossa hoitaa. Yhtenä, ehkä osuvimpana esimerkkinä mainittakoon kommentti, joka lausuttiin apteekkineuvos Marcus Ollin kerrottua ”hallituksen yrittävän lisätä aktiivisuutta kerhojen suuntaan” ja jossa käsiteltiin asiaa armeijan alokkaiden kouluttamisen kautta, ja kuului suurin piirtein seuraavasti (kirjoittajan muistinvarainen versio): ”…olen kouluttanut alokkaista sotilaita jo joitakin kymmeniä vuosia ja meillä Puolustusvoimissa on sellainen periaate, että me emme yritä tehdä asioita, vaan me teemme asioita – toivoisin, että hallituskin alkaisi yrittää vähemmän ja tehdä enemmän”. Kommentti kiteytti erinomaisesti myös ne syyt, joiden tähden itsekin olin lähtenyt mukaan puheenjohtajakilpaan.

Toivon, että Liiton hallitus saisi nopeasti aikaiseksi kauan odotetun ja kipeästi kaivatun verkkosivujen uusintaprojektin, johon hallituksen esityksestä hyväksyttiin budjetissa suuri summa rahaa ja hallituksen jo sopimana oli tilattu 6000€ (arvonlisäveroineen ilmeisesti lähes 8000€) hintainen muutostyö. Liitto maksaa käsittääkseni jatkossa noin 2000€ vuodessa verkkopalveluiden ylläpidosta. Kyseinen investointi on rahallisesti niin merkittävä, että on lupa odottaa erittäin hienon näköistä ja toimivaa jälkeä. Sisällön tuotantoa tuohon rahasummaan ei käsittääkseni kuulu, joten se on erikseen ratkaistava asia – mikäli uusille sivuille päivittyvää sisältöä halutaan. Vertailun vuoksi totean, että tämän blogin ylläpitokustannus vuodessa on alle 50 euroa.

Kirjoitan erikseen näppeihin jääneistä kohteista, koska tämä kirjoitus uhkaa tulla muuten liian pitkäksi. Tähän vaikuttaa myös se tosiasia, että minunkin päivässäni on vain 24 tuntia.

 

Postimerkkimessujen lauantai 28.10.2017

By

Yllä: Postimerkkimessujen meininkiä

Lauantai on yleensä ollut postimerkkimessujen ”kovin” päivä ja tälläkin kertaa paikalla oli kohtalaisesti filatelisteja ja muita keräilijöitä. Useita tunnettuja filatelisteja oli jälleen paikalla.  Jo totuttuun tapaan oli Filatelistiliiton varaamalla messualueella näytillä näyttely, sekä muutamien kauppiaiden lisäksi myös Liiton koju ja ”esiintymisalue”. Tällä kertaa näyttelystä vastasivat aihefilatelistit. Kauppiasta mukaan olivat lähteneet Merkki Albert, Käpylän Merkki, Suomen Filateliapalvelu, Aspbäck Ruotsista ja Lauri Peltonen Oy, mukana oli myös Posten Åland.

Liitto jakaa vuosittain perinteisen Leo Linder Trophyn, tämä on tapahtunut usein juuri postimerkkimessuilla, näin tälläkin kertaa. Kyseessä on Karl-Erik Stenbergin muistopalkinto, jonka Stenbergin kuolinpesä ja Corinphila Auktionen AG ovat lahjoittaneet jaettavaksi Suomen filateliassa ansioituneelle henkilölle. Tänään, Linder Trophy annettiin Esko Seitsoselle. Eskon ansiot sijoittuvat vahvasti postihistoriapuolelle ja erityisesti tulivat esiin uuden taksakirjan kirjoittamisessa. Esko on ollut mukana muutenkin tuomassa tietoa postiyhteyksistä Suomen ja ulkomaiden välillä mm. Filatelistissa ja on hän ollut takapiruna mm. viime vuonna ilmestyneessä lentopostia käsittelevässä kirjassakin, vaikkei nimeä kirjan kannessa olekaan. M30 keräilijöille Eskon tekemä työ on erittäin tärkeää, sillä postiyhteydet ulkomaiden kanssa sodan aikana ovat olleet usein Eskon tutkimusten kohteena ja näiden tuloksista olen minäkin päässyt nauttimaan.

Yllä: Esko Seitsonen vastaanottaa Leo Linder Trophyn Liiton puheenjohtaja Klaus Juvakselta (oik.)

Paikalla olleen ohjelman mukaan palkinnon jako piti olla kello 13.00, mutta jostain syystä Liiton hallituksen pj. Juvas päätti julistaa Linder Trophyn saajan jo n. kello 12.25, vaikka Esko Seitsonen (joka ei tiennyt Trophya saavansa) ei ollut paikalla. En osaa sanoa, että mistä tässä selkeässä oikosulussa oli kysymys, varsinkin, kun herralta puheenjohtajalta oli itseltään n. 20 minuuttia aiemmin erikseen kysytty asiasta juuri silmälläpitäen palkinnon saajan julkistamisessa paikallaoloa. Onneksi Esko saatiin nopeasti paikalle. Henkilökohtaisesti jäin pohtimaan, että puheenjohtajan ”ajattelu” eroaa jonkin verran omastani… tämä toki ei tullut minulle yllätyksenä Liiton hallituksessa vietetyn vuoden jälkeen. Ei tästä sen enenpää.

Yllä: Vakuutettu kirje Nivalasta 2.10.1951 Helsinkiin. Viisi kpl. M30 50mk Tammerkosken silta merkkejä, yhteensä 250mk. Paino merkitty 35g ja vakuutettu 100000 markasta. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 30,00mk + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk + vakuuttaminen jokaiselta 1000 markalta (1.7.1950 – 31.12.1962) 2,00mk = 250,00mk. Hyvä kohde M30 kuvamerkkien keräilijälle.

Toinen kiinnostava julkistus tältä päivältä oli Lauri Poroputaan, nykyisen Filatelisti-lehden päätoimittajan kirjoittaman ”Suomen eturivin filatelisteja” kirjan julkistaminen. M30 osalta on erittäin mukavaa todeta, että mukana on myös keräilyalueen grand old man Hannu Kauppi, jonka henkilökuva kertoo myös muista merkittävistä M30 keräilyä eteenpäin vieneistä suomalaisista filatelisteista. Kirjassa on filatelistien henkilökuvien lisäksi paljon tietoa myös kohteista sekä niihin liittyvistä jännistäkin kommervenkeistä – mm. siitä, että miten kohteita on aikoinaan epäilty varastetun ja siitä mikä tilanne ehkä oikeasti on ollut. Poropudas on kerännyt erinomaisen materiaalin yksiin kansiin – kirjaa selatessani huomaan pohtineeni, että työmäärä lienee mukana olevien detaljien määrästä päätellen ollut valtava. On mukava tulevina aikoina lukea useista henkilöistä, joiden nimen olen kuullut, mutta itse henkilö on jäänyt hämärän peittoon ja lisää tapaamistani henkilöistä, jotka ovat kirjassa mukana. Kirjaan tutustuvat voivat pohtia yhtä paljon sitä, mitä kirjassa on mukana, kuin sitä mitä siitä puuttuu… Voi olla, että tästä kuulemme vielä kommentteja pitkänkin aikaa.

Yllä: Joulupostikortti painotuotteena 21.12.1943 rintamalle Helsingistä. Kyseessä on ns. Joulun erikoistaksa kenttäpostiin – erikoisuutena se, että painotuote rintamalle saatiin lähettää ilman kenttäpostimerkkiä tai kenttäpostilipuketta, joka muuten oli pakollinen. M30 50p vihreä. Mukana myös joulumerkki ja kortti on lähetetty lotalle. Taksa: Joulu ja Uuden Vuoden tervehdyksen painotuote-erikoistaksa rintamille (10.12.1943-10.1.1944) 0,50mk.

Olen iloisesti yllättynyt, että tällä(kin) kertaa mukaan tuli muutama ainakin omasta mielestäni kiva kohde. Usein on käynyt niin, että silloin, kun en ole tullut tapahtumaan ensimmäisenä päivänä on ns. paras tavara kadonnut jo parempiin suihin.  En löytänyt mitään uskomattomia kohteita, mutta kuitenkin sellaisia, joista tuli hiukan hyvä mieli. Kävin läpi kaikki myyntitiskit ainakin jollakin tavalla, vaikka en tällä kertaa suoranaisesta väsymyksestä johtuen jaksanut olla erityisen energisenä liikenteessä; kadehdin niitä keräilijöitä, jotka jaksavat tarkasti perata suuren määrän tavaraa – se on tapa löytää itselleen jotain kivaa. Tällä kertaa haaviin jäi vakuutettu kirje, joka oli maksettu vain 50mk Tammerkosken silta merkkejä käyttämällä. En varsinaisesti kerää tällaisia ”monimerkkikohteita”, mutta ei tämä nyt päähänkään sattunut, joten otin sen pois pyörimästä. Toinen vastaan tullut kohde oli vuoden 1943 jouluna rintamille lähetetty joulukorttipainotuote. Näihin vuoden 1943 joulun painotuotteisiin liittyen olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin täällä. Tällainen minulla jo oli entuudestaan, mutta tässä oli mielestäni paljon hyvää ja päätin laittaa euroja likoon. Tämän kortin taksa on mielestäni epäselvästi kerrottu uudessa taksakirjassa sivulla 366, jossa on jäänyt hiukan epäselväksi se, että tämä joulun 1943 taksa on kuukauden pituinen ja pääsiäisen 1944 taksa 10 päivän mittainen – käsittääkseni kysymys ei ole yhtäjaksoisesta taksa-ajasta joulutaksan ja pääsiäistaksan osalta, vaikka tiedetään, että onnittelupainotuotteiden lähettäminen avoimissa kirjekuorissa rintamille 50 pennillä hyväksyttiin muutenkin.

Yllä: Pienikokoinen pikakirje Helsingistä 20.12.1944 Göteborgiin, Ruotsiin. M30 10mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 14.1.1946) 5,00mk + pikalisä Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 10,00mk = 15,00mk. Eli aivan päin mäntyä. Vaikka kirje olisi mennyt helmikuussa 1945, kuten heikon leiman vuoksi on mahdollista, olisi taksa silti päin mäntyä.

Pienikokoinen pikakirje Ruotsiin sai minut solmuun. Katselin sitä kätöselläni ja pohdin, että onpa sopivan kokoinen kokoelmaan ja avot, jälleen aivotoiminta lakkasi, taksat unohtuivat ja rahat menivät kankkulan kaivoon. Näin siinä helposti käy. Onneksi puhutaan pienemmistä summista…. mutta silti. Kotonahan nämä vasta selviävät – miksi, oi miksi, en jälleenkään jaksanut kantaa taksakirjaa mukanani. Onneksi minun huumorini pelasti löytämäni Viroon lentänyt kirje vuodelta 1932, joka oli maksettu yksin 3mk tummanoliivilla merkillä. Tämä on mielestäni aika hyvä kohde, koska se on yhdellä merkillä. Postihistoriakohteiden lisäksi ostin joitakin filatelia-aiheisia kirjoja Kaj Hellmanin tyttäreltä, joka realisoi isänsä kirjastoa messujen yhteydessä. Kuljinkin siis kotiin laukku täynnä tavaraa.

Yllä: Lentokirje 21.3.1932 Viipurista Tallinnaan. M30 3mk tummanoliivi single. Taksa: Kirje (-20g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) Viroon (4.1.1929 – taksa jatkui 16.6.1940 asti käytännössä) 1,00mk = 3,00mk. Huom! Tämä Viron sopimuksen lento-taksan aika alkaa vasta siitä hetkestä, kun Viron postisopimus tuli voimaan (kts. KK 49/1928 ja KK 1/1929) – tämä asia ei ole tarkasti määritelty uuden taksakirjan Viron lentotaksoja käsittelevässä taulukossa.

Muutama ajatus postimerkkimessujen paikasta: Messukeskuksessa homma menee vuosi vuodelta aina vain suuremman riiston suuntaan, tällä kertaa narikka maksoi 16€ sisäänpääsylippujen lisäksi kaksi ja puoli euroa per takki – ei ihme, että väki jonotti säilytyslaatikoille, joihin takin pystyi laittamaan kahdella eurolla… Nettoajana tässä kuviossa on halliyhtiö – eli samantyyppinen työnjako kuin jääkiekkoseuroilla – joukkue (tässä tapauksessa näytteilleasettajat) tekee työt ja halliyhtiö korjaa tulot. Kun vielä n. vuosi sitten olin mukana Liiton hallituksessa muistan, että postimerkkimessujen käytössä olleiden tilojen vuokra oli lähellä kymppitonnia (torstai – sunnuntai), vaikka kustannusvaikutus Liitolle ei kovin suuri ollutkaan, koska kauppiaspaikoista kerätään suuret vuokrat näiden maksujen peittämiseksi, tuntuu summa aika kovalta. Teimme hallituksessa ennen viimekertaa päätöksen siitä, että emme vuokraa Messukeskukselta tarvitavaa välineistöä standille mm. videotykkiä ja valkokangasta, sillä niiden vuokra olisi ollut satoja euroja viideltä päivältä. Halvemmalla saa nimittäin kaupasta tykin ja valkokankaan uutena…

Jossakin vaiheessa olisi mielestäni pohdittava, että millä keinoin postimerkkimessut saadaan järjestettyä edullisemmin ja kuitenkin siten, että niille on helppoa tulla. Yhteistyö jonkin Helsinkiläisen keskustan tai Pasilan aseman vieressä olevan toimijan kanssa on siis oikeastaan ainoa mahdollisuus. En osaa sanoa kannattaako tämän kaltainen tapahtuma kauppiaille, jos ei niin asia on kohtalaisen murheellinen – sen ainakin tiedän, että kun Messut menevät kiinni vasta kello 20 tulee kauppiaille vähintään 12 tuntinen päivä, jonka viimeiset tunnit lienevät ns. ”kitutunteja”. Kauppiaiden paikallaolo on edellytys näille messuille ainakin siltä kannalta, että Liiton tuskin kannattaa niitä järjestää, jos ei saada kuluja peittoon.

Joka tapauksessa… tulipahan käytyä. Parasta reissuissa on aina se, että tapaa tuttuja ja uusiakin ihmisiä. Eräänkin pitkän linjan keräilijän kanssa jutellessamme tajusimme, että olemme 80-luvulla asuneet samassa taloyhtiössä. Jos maailma tuntuu pieneltä, niin Suomi onkin sitten varsinainen mikrokosmos.

 

 

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 1

By

Kauan odotettu Finlandia 2017, FEPAn Euroopan tason suurnäyttely alkoi keskiviikkona 25.5.2017 Tampere Talossa. Tulin paikalle keskiviikkona ennen puoltapäivää ja olin erittäin ilahtunut nähdessäni, että näyttelyvalmistelut olivat onnistuneet erittäin hyvin. Varmasti kaikenlaista pientä on tapahtunut kulisseissa, mutta minun näyttelykokemukseni oli lähes täysin positiivinen ja kaikki mistä oli huomautettavaa ei liittynyt näyttelyn järjestelyihin mitenkään – olen valmis toteamaan omalta osaltani, että näyttely oli erittäin onnistunut. Juttelin sunnuntaina näyttelyn loppuvaiheessa tuomariston varapuheenjohtajan Brian Trotterin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että näyttely oli erittäin onnistunut. Toki Brian on herrasmies eikä puhu pahaa, mutta minulle jäi kuva, että mies tarkoitti tosissaan sanomaansa – erityisesti hän oli tyytyväinen siitä, että vaikka eräiden maiden komissaarit olivat tehneet lähes kaikkensa näyttelyyn tulevien kohteiden paikallesaamisen myöhästyttämiseksi, niin silti keskiviikkona vähän puolen päivän jälkeen käytännössä kaikki kohteet olivat paikoillaan ja nähtävinä. Vapaaehtoiset hoitivat kohteiden paikalleenlaiton eleettömästi ja tehokkaasti.

Yllä: Näkymä suureen näyttelyhalliin toisen kerroksen sisäikkunasta. Pahoittelen rakeista kuvaa.

Myyjiä ja eri maiden postilaitosten standeja oli paikalla kohtalaisesti. Yleisön kiinnostus eri maiden standeihin oli erilaista kuin muistan sen hämärästi olleen vuoden 1988 Finlandiassa, itse asiassa näytti suorastaan siltä, että uuden tavaran kiinnostus yleisön parissa oli aika vaisua. Toisin oli eräiden postihistoria ja filateliakauppiaiden kanssa – useille kojuille oli jossain kohtaa jopa jonoa. Kuulin, että toisessa kerroksessa sivukäytävällä olleet kauppiat olisivat nurisseet siitä, että ostajia ei heidän kojuilleen ollut löytynyt tarpeeksi. Kun kävin katsomassa tilanteen huomasin, että juuri tällä käytävällä olevilla oli ehkäpä kaikkein kovin hintataso… mahtoiko tässä olla jonkinlainen yhteys näiden asioiden kesken. Kolmannessa kerroksessa ”penthousessa” oli mm. Järvistön myyntipöytä ja siellä ei ollut hiljaista, mutta miehellä onkin tunnetusti järkihinnat. Erittäin hieno idea oli järjestää filateelinen kirpputori lähellä olevan ravintolan toiseen kerrokseen – kysymyksessä oli Telakka nimisen Tullintorilla sijaitsevan teatteriravintolan ullakko ja puuhamiehenä Mika Niininen. Kirppari järjestettiin kahtena iltana – ensimmäisenä tunnelma oli todella tiivis, kun ylisille oli ilmaantunut arviolta sata henkeä pönkimään mm. Mikan myyntilaatikoita. Paikalla oli muitakin myyjiä noin kymmenkunta – hintataso, kuten arvata saattaa, oli aivan eri planeetalta kuin Tamperetalon myyntipisteissä. Tämä vetosi ilmeisesti erityisesti niihin ulkomaaneläviin, jotka olivat paikalle löytäneet. Eräskin italialainen keräilijäherra kertoi löytäneensä pari kuorta omasta mielestään erinomaiseen hintaan. Samaan aikaan toisen iltakirppiksen kanssa järjestettiin Tampere Talolla virallista iltaohjelmaa, jossa Pirkanmaan musiikkiopiston kuoro esiintyi – häpeän myöntääkin, mutta jätin tämän isoisäni perustaman oppilaitoksen kuoron esityksen väliin ja palasin pönkimään laatikoita.

Yllä: Tampere Talo kuvattuna hotelli Tornin kattoravintolasta ikkunoiden läpi.

Järjestäjät olivat ajatelleet myös seuraavaa keräilijäsukupolvea, jonka itäminen on ollut suuren hämärän peitossa ja usein on esitetty pessimistisiä lausuntoja siitä, että onko yhteinen keräilyharrastuksemme loppumassa kokonaan jatkajien puutteessa. Tätä asiantilaa parantaakseen oli Finlandia 2017 järjestänyt ”merkillinen seikkailu” nimisen lapsille suunnatun postimerkkeilyä avaavan kokonaisuuden, jonka ideana oli tutustuttaa lapsia ja nuoria postimerkkeilyyn erilaisin itse tehtävin aktiviteetein. Näihin kuuluivat mm. kirjeen kirjoittaminen, postimerkkien liottaminen leikkeestä ja muutamia muita aktiviteetteja. Yksi mielestäni onnistunut aktiviteetti oli mahdollisuus kuvauttaa ”postimerkkitaustaa” vasten itsensä onkimassa jo julkaistun postimerkin mukaisesti. Merkillisen seikkailun toiminta oli mielestäni reipasta ja merkkejä jaettiin avokätisesti lapsille, näin luotiin hyvä edellytys sille, että joku nuori saattaisi saada kipinän. Ei ollut mitään sellaista nuukuuden jakamista, jota joskus katajaisessa kotimaassamme on filatelistienkin keskuudessa havaittu, vaan tavara, jota annettiin oli asiallista ja sitä oli mielestäni aika runsaasti.

Yllä: Merkillisen seikkailun aktiviteetti – mahdollisuus kuvata oma lapsi postimerkkitaustaa vasten.

Aikuisille Finlandia 2017 tarjosi luentosarjoja  teemapäivien mukaisesti (jokaiselle päivälle oli rakennettu teema) sekä suomeksi, että englanniksi – tähän toimintaan myös allekirjoittanut osallistui torstaina iltapäivällä pitämällä parinkymmenen minuutin pituisen esityksen aiheesta ”Sodan aikainen postinkulku – muutamia kiinnostavia esimerkkejä postihistorian keinoin”, jossa lyhyesti avasin erilaisia sodanaikaisia kommervenkkejä, jotka liittyivät mm. postin sensurointiin, postin kulkureitteihin ja postinkulun katkeamisiin. Kuuntelemassa oli ehkä kolmisen kymmentä henkeä, joka mielestäni oli aivan hyvä ”saalis”, vaikka 400 paikkainen auditorio ei näyttänyt mitenkään liian täydeltä – toisaalta olin liikuttunut järjestäjien uskosta esitykseni vetovoimaan! Esitykseni jälkeen samassa sessiossa esiintyi Tampereen Yliopiston tutkija Ilari Taskinen kertoen kenttäpostista. Kolmas puhuja kertoi Lauri Viidan sodan aikaisista kirjeistä.

Yksi asia mikä on varma on se, että kukaan ei enää voi väittää, etteikö M30 filatelialla olisi mahdollista päästä kiinni kaikkein kovimpiin palkintokategorioihin. Nimittäin Hannu Kaupin kokoelma ”Finland M-30 Definitive Series” voitti näyttelyssä suuren kultamitalin pistemäärällä 95 pistettä. Tämä on nyt viimeistään naula kaikkien epäilijöiden (jos sellaisia on enää vähään aikaan ollut) arkkuun. Muiden osallistuneiden M30 filatelistienkin pisteet olivat seuraavat: Jani Taskinen sai perinteisen filatelian kokoelmallaan ”The 1930-1952 Definitive Stamp Issue of Finland” 88 pistettä ja suuren kullatun hopean eli suuren vermeilin, Carl Appelberg postihistoriakokoelmallaan ”Model 1930 Definitive Series” suuren hopean ja 77 pistettä ja allekirjoittanut postihistoriakokoelmallaan ”Postal History of the Finnish Model 1930 Definitive Stamps” suuren vermeilin ja 87 pistettä. Mielestäni tämä oli hyvä saalis M30 merkkimallin kokoelmille. On ilmeistä, että tuomareilla on ollut hyvä näkemys M30 kokoelmista, koska mitään valtavan suuria epäonnistumisia ei mielestäni näiden neljän kokoelman arvostelussa ollut käynyt – aina voidaan keskustella ja spekuloida, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Itse pidän sitä suurena asiana, että merkkimallin kokoelma sai kautta aikain ensimmäisen suuren kultamitalinsa FEPA tason näyttelyssä. Tämä menestys viimeistään sementoi mahdollisuuden muillekin M30 keräilijöille päästä yhtä korkealle.

Yllä: Finlandia 2017 mitalin etu ja kääntöpuoli.

Palkinnot jaettiin kultamitalien ja suurten kultamitalien osalta Palmarés juhlassa ja muiden osalta Tampere Talon pienessä auditoriossa, jossa allekirjoittanutkin vastaanotti palkintonsa. Mitali, jonka kaikki osanottajat saivat on hieno. Mitalien säilytyslaatikkojen sponsoroijana oli Suomen Filateliapalvelu, tästä lämmin kiitos yritykselle ja Tatu Untiselle, jonka päätös tämä ja yrityksen tekemä muukin sponsorointi Finlandia 2017 näyttelylle on ollut, kustannus nimittäin ei ole ollut mitätön, vaan erittäin huomattava. Mitalit suunnitteli taiteilija Pekka Rytkönen ja sen etupuolella on nähtävissä postimerkkejä ja filatelistin välineitä. Takapuolella on peilityyni saaristomaisema, eli maisema joka löytyy 10mk:n Saimaa M30 kuvamerkistä, joka on myös Zeppelin merkin taustamerkkinä. Jopa näyttelymitali perustuu M30 merkkeihin! Mitalin mukana tuli kunniakirja, jossa ilmoitettiin saatu palkintoluokka ilman saatuja pisteitä. Osapisteitä ei osallistujille kerrottu erikseen – tämä on ilmeisesti FEPAn uusi politiikka. Tästä minulla ei ole mitään sen kummepaa positiivista sanottavaa – olisi nimittäin minun mielestäni ihan fiksua kertoa, että minkä osa-alueen osalta kokoelma on mitäkin saanut. Onneksi suomalaiset tuomarit eivät tässä asiassa ole niuhottajia ja uskon, että heidän kanssaan on saanut hyvin selvitettyä miten pisteet ovat jakautuneet ja mihin on tarpeellista kiinnittää huomiota jatkossa. Vanha totuus ”aloita vahvalla materiaalilla, lopeta vahvalla materiaalilla ja esittele vahvaa materiaalia näiden välissä” lienee paras vinkki ajasta iäisyyteen…

Suomalaista menestystä oli Finlandiassa odotetusti paljon – nostan tässä esiin vain muutamia menestyjiä – osallistujia oli tietysti paljon muitakin. Ehkäpä ajankohtaisimmassa ”sarjassa” eli itsenäisen Suomen ensimmäisen käyttösarjan merkkien M17 kokokoelmissa oli kiven kova taso. Tuomarit näkivät, että Turkulaisen Pekka Rannikon kokoelma oli suuren kultamitalin ja 95 pisteen arvoinen – en voi väittää vastaan. Pekan perinteisen filatelian kokoelman suurin vahvuus on mielestäni se, että hän on satsannut rankasti myös postihistoriaan – lähetykset ovat näyttäviä ja vaikeita, mukana on käytännössä niin laajasti kovimmat postihistoriakohteet kuin on mahdollista. Erinomaisen pistemäärän 93 ja kultaa samassa luokassa sai Jukka Mäkipää. Jukalla on mielestäni erittäin kaunis merkkimateriaali – on suorastaan ilo katsoa, kun on todella suurella pieteetillä kerätty kautta linjan huippuleimainen M17 materiaali yksiin kehyksiin.  Markku Koivuniemen hieno M01/M11 kokoelma sai myös kultaa, ansaitusti. Markku oli käyttänyt taitavasti myös A3 sivuja siellä, missä niitä tarvittiin. Kokoelma oli huolitellusti rakennettu ja sisältää huiman materiaalin. Olisi väärin olla mainitsematta Erkki Toivakkaa, jonka kokoelma on aivan jäätävän kova – ensimmäinen kehys vuoden 1856 viiden kopeekan merkeistä ei jätä mitään arvelujen varaan. Muutenkin materiaali on käytännössä parasta mitä rahalla saa. Palkintona suuri kultamitali. Veli-Heikki Nieminen keräsi suuren vermeilin ja 87 pistettä Zeppelin kokoelmallaan – huomionarvoista on, että aiemmin maailman parhaana Zeppelinin Itämeren lentoa kuvaavana kokoelmana pidetty Anthony Sheehanin kokoelma sai samat pisteet. Veli-Heikin A3 sivuille monteerattu kokoelma oli siisti ja huoliteltu. Väitän, että Veli-Heikillä on varaa parantaa ”helpostikin” siinä, missä Sheehan joutuu tekemään fundamentaalisia muutoksia esitykseensä saadakseen korkeampia pisteitä jatkossa.

Yllä: Palkintojen jako meneillään – vastaanottajana Turkulainen M54 kokoelmallaan osallistunut Asko Haahtela. Haahtela ja Forssan M54 mies Kari Tapola saivat kumpikin M54 perinteisen filatelian kokoelmillaan suuren vermeilin. Haahtelan 86 pistettä lienee kaikkien aikojen korkein pistemäärä, joka M54 kokoelmalla on saavutettu kansainvälisessä näyttelyssä. Tapola jäi tästä vain pisteen – eli hyvin pyyhkii tämänkin käyttöemerkkimallin näyttelyfilatelialla.

Jos jotakin keskusteltavaa pitää nostaa arvosteluissa esiin, niin jälleen kerran tähän kategoriaan kuuluu itseoikeutetusti Esko Seitsosen ison vermeilin ja 87 pistettä saanut postihistoriakokoelma ”Effects of the WWII to letter mail and transit connections between Finland and the British Empire”. Niille, jotka aiheen ja aikakauden postihistoriasta jotain tietävät ja ymmärtävät näkemänsä ei jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, että Esko on kerännyt kokoelmaansa aivan huiman materiaalin. Erityisesti kylmiä väreitä laittaa liikkeelle Petsamon kautta kulkeneen postin ”osasto” – käytännössä kokonainen kehyksellinen Petsamon kautta tullutta ja mennyttä postia – niin Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Latviasta, Eestistä lähtenyttä kuin Petsamon kautta tulluttakin ja Suomen kautta eteenpäin mennyttä. Huvituin suuresti, kun käytännössä saman kehyksen toisella puolella eräs Ruotsalainen keräilijä esittää omassa kokoelmassaan aivan pokerina, että ruotsalaista postia ei Petsamon kautta kulkenut, vaikka Eskolla on Englantilaisten kaappaamasta Petsamosta lähteneestä laivasta takavarikoitua ja sensuroitua Ruotsalaista postia näytillä – eli kiistämätön todiste päin vastaisesta. Kävin Eskon kokoelmaa sunnuntaina läpi erään pääasiallisesti Belgian Kongon postihistoriaa keräävän brittiläisen herrasmiehen kanssa ja hän oli pyörällä päästään useammasta kohteesta – luuli, että sellaisia ei ole olemassakaan, kun on kuulemma itsekin yrittänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta aktiivisesti etsiä eikä ole näkynyt. Mutta Eskolla oli samassa kehyksessä useampia. Ymmärrän tuomarien tuskan Eskon kokoelman kanssa, sillä aihe on vaikea – pitää tuntea erittäin paljon Suomen postihistoriaa ja sodan aikaisia postin kulkureittejä, joiden dokumentointi on hyvin vaikeaa. Lisäksi on hyvin vaikeaa arvioida kohteiden harvinaisuutta, sillä Esko ei käytännössä ole suostunut ilmaisemaan kohteiden harvinaisuutta kokoelmassaan – etulehdellä taitaa lukea suurin piirtein, että ”on siellä varmaan joku hyväkin kohde”. Tämä perin juurin suomalainen vaatimattomuus ei toimi kansainvälisessä näyttelyssä, jossa esimerkiksi estottomat ruotsalaiset kehuvat kokoelmassaan esillä olevia pornolehtiä ja monteeraavat mahdottoman hienosti ja värikkäästi. Olisi myös tärkeää tuoda kokoelmassa esiin, että on osallistunut nimen omaan tätä aikaa käsittelevien taksojen kirjoittamiseen uudessa taksakirjassa, jotta tutkimuspisteet nousisivat tappiin. Ei tämäkään asia siis pelkästään tuomarien piikkiin mene, mutta mielestäni materiaali Eskolla on niin kova, että se on kullan arvoinen. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Kaiken kaikkiaan tuomaritoiminta oli mielestäni hyvää niiden kokoelmien osalta, joita itse kävin tarkemmin katsomassa – jälleen suuren kullan kokoiset kiitokset näyttelyjen aliarvostetuimman työn tekijöille, joiden työ kuitenkin on ratkaisevassa asemassa kokonaisuuden kannalta!

Finlandiassa oli paljon nähtävää ja mukaan tarttui myös jonkin verran kohteita. Näistä myöhemmissä postauksissa. Samaten näyttelyn yhteydessä järjestettiin Suomen Filateliapalvelun huutokauppa – siitäkin vielä myöhemmin lisää.

7.6. tarkennettu Suomen Filateliapalvelun sponsorointiasiaa; SFP toimi näyttelyn filateelisena pääsponsorina