Kesfila 2018 kotimainen postimerkkinäyttely järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylässä. Paikkana oli messukeskus Paviljonki, joka toimi myös 2016 järjestetyn Pohjoismaisen Nordia näyttelyn paikkana. Näyttely oli pystytetty D-halliin ja kehysmäärä oli hieman yli 420. Järjestäjät kertoivat, että mukana oli paljon ensikertalaisia, mikä on mielestäni aivan loistava juttu. Liian moni on pelännyt tai muuten vain jättänyt näyttelyosallistumisen väliin – ainoa tapa saada tunnettuutta omalle keräilyalueelle ja omalle kokoelmalle on tuoda se näyttelyyn. Arvostelu tietysti jännittää monia – mutta jos asiaan suhteutuu rauhallisesti, eikä aseta liian suurta painoa arvostelulle osana näyttelyä, ei senkään pitäisi olla ylipääsemätön asia. Näyttelyissä kuitenkin tuppaa näkemään hymynaamoja ja ns. naama väärinpäin kulkevia arvostelun saaneita – itse otan vastaan sen mitä tulee, se ei kuitenkaan määrittele minun elämääni millään tavalla. Kuten wanha sanonta kuuluu: ”pessimisti ei pety ja optimisti ei ylläty”, on jokaisen oma päätös minne tällä skaalalla asettaa itsensä.
Yllä: Näyttelyn virallinen avaus lauantaina
Kauppiaita oli paikalla kymmenkunta – Ruotsista paikalle oli tullut Aspbäck ja Kellosta Juhani Kemi, Naantalista Suomen Filateliapalvelu ja Keräilypojilla oli iso osasto. Merkki Albertin huutokaupalla oli näyttö ja Merkki Albertilla myyntikoju. Myös Oval Point oli esillä. Philea järjesti tapahtuman yhteydessä pienen huutokaupan – kirjoitan siksi pienen, että minulla ei tästä huutokaupasta ole kerrottavaa, nimittäin sen M30 anti oli kovin kovin olematon. Ideana se, että huutokauppojen kohteita oli näytillä (Merkki Albert) tapahtumassa oli erinomainen – muutoin olisi pitänyt erikseen lähteä Helsinkiin näytölle, mikä olisi ollut mielestäni hölmöä. Toivon tällaisen tavan saavan lisää kannattajia huutokauppahuoneiden osalta. Huutokaupan standia pyöritti meklari Juha Niininen, joka toimi myös Liittokokouksen puheenjohtajana.
Yllä: Näyttelyn tunnelmaa – kehykset oli sijoitettu ilmavasti ja niiden välissä oli hyvin tilaa. Valaistuskin oli riittävä.
Käytin jonkin verran aikaa kokoelmiin tutustumiseen, erityisesti katselin Harri Ala-Honkolan kokoelmaa ja sen M30 erikoisuuksia. Mieleen jäi mm. vapaakirje, jolle oli maksettu vain vakuutuksen lakkaaminen – erittäin harvinainen vapaakirjeen lisämaksu. Katselin myös Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevää kokoelmaa, jossa oli mielestäni mielenkiintoisia kohteita. Jorma Keturin tyylikkäästi monteeratun kokoelman äärellä vietin myös jokusen tovin – Jormalla on kiven kovat tiedot mm. sodan ajan sensuurista ja opin monta uutta asiaa tutkimalla ja pohtimalla. Harmi, ettei Jorma ollut itse paikalla, olisin pakottanut hänet käymään läpi kokoelma kanssani. Kaiken kaikkiaan vietin kaiken ”vapaan ajan” näyttelyhalissa, joko kohteita etsien, kokoelmia katsellen tai tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen.
Palmares juhlassa, joka järjestettiin hotelli Alexandrassa Jyväskylän rautatieaseman välittömässä läheisyydessä nautittiin maukas kolmen ruokalajin illallinen ja nähtiin paikallaolevien näytteilleasettajien palkitseminen. Kilpailuluokissa korkeimman pistemäärän sai jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Pekka Rannikon M17 kokoelma – sain kuulla, että Pekan kokoelman saama 94 pistettä olisi korkein kotimaisessa näyttelyssä kokoelmalle koskaan annettu pistemäärä. Onnea Pekalle.
Kultamitaleita jaettiin useita – mielenkiintoisesti todettakoon, että M54-kokoelma sai ensimmäistä kertaa kultaa Asko Haahtelan 87 ja Kari Tapolan 85 pisteellä. Nämä ovat korkeita pisteitä ja herrojen tulee olla tyytyväisiä, sillä kuten eräs näyttelyvieras asiasta mainitsi: ”kolmekymmentä vuotta sitten näitä ei melkein pidetty edes postimerkkeinä”. M30 osallistujat keräsivät hyviä pisteitä – Kalervo Lappalainen sai M30 filateelisella kokoelmallaan 85 pistettä ja kultaa, Harri Ala-Honkola M30 postihistorialuokan kokoelmallaan 87 pistettä ja myöskin kultaa. Erinomaisia saavutuksia. Alan jo toistaa itseäni, kun jälleen totean, että Esko Seitsosen kokoelmassa oli muutamia aikamoisen hienoja kohteita, mutta pisteet jäivät silti verrattaen alhaisiksi. Tällä kertaa Eskolla oli lentopostiluokassa näytillä yksi kehys lentopostin ohjaukseen tarkoitettuja leimoja ja merkintöjä, joukossa erinomaisia M30 kohteita – kokoelma sai 79 pistettä ja vermeilin. Oma yhden kehyksen kokoelmani M30 ulkomaan painotuotteista sai 87 pistettä.
Yllä: Tunnelmia palmares juhlasta
GP eli mestariluokan kokoelmille jaettu Grand Prix meni tällä kertaa Jeffrey Stonelle, kilpailu oli tiukkaa, sillä toiseksi tullut Risto Pitkäsen kokoelma jäi tuomariarvostelussa vain aivan hiukan jälkeen. Tuomo Koskiaho ja Pentti Waris olivat kaksi muuta mestariluokan osallistujaa. Kaikista näistä kokoelmista voisi kustakin kirjoittaa romaanin, jätän maininnat kuitenkin siihen, että Pentti Wariksen kokoelmassa Tongalle M1889 merkeillä lähetty kuori sai minut hieman hämilleni, kuitenkin vain siihen asti, että seuraavan lehden Guadaloupeen mennyt lähetys tuli näkökenttääni. Koko palkintoluettelo löytyy tästä linkistä.
Mielenkiintoa herättivät Palmares juhlan aikana seinälle heijastetut, näyttelytuomarinakin toimineen, Jussi Murtosaaren ottamat luontovalokuvat. Jussin kamerasta olivat peräisin myös näyttelyn postikorttien ja postimerkkien kuvat. Näistä minun on todettava, että kysymyksessä oli mielestäni erittäin korkealaatuinen valokuvanäyttely. Suuret kiitokset myös kaikille muille järjestäjille, etunenässä Tuomo Koskiaholle ja tottakai myös tuomareille heidän tekemästään työstä. Lisäksi kiitokset erikoispalkintojen lahjoittajille ja Suomen Filateliapalvelulle kaikille osallistujille tarjotusta alkumaljasta – nämä voivat tuntua monesta pikkuasioilta, mutta mikäli näyttelyjärjestäjä joutuisi nämäkin järjestämään ja maksamaan olisi pienistä puroista kertyvä suurehko rahallinen painolasti ja palkintoja olisi vähemmän ja alkumaljat jäisivät mahdollisesti juomatta.
Yllä: Kultainen Hannu Kaupille myönnetty Pro Filatelia mitali
M30 osalta suurimman yllätyksen palmareksen osalta aiheutti Hannu Kauppi saamalla kultaisen Pro Filatelia mitalin – asia oli todellakin yllätys myös Hannulle itselleen, sen verran lahjakkaasti loksahti suu auki, kun asia julkistettiin. Mitali myönnettiin mm. Hannun ansioista Malli 1930 aitouttajana ja hänen toiminnastaan aitouttamistoimikunnan puheenjohtajana – toki taustalla on myös Hannun työ mm. M30 käsikirjan kirjoittajana sekä uuden taksakirjan kirjoittajana muiden saavutusten lisäksi.
Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton liittokokous, jonka agendalla oli mm. puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aivan erityisesti puheenjohtajan valinta, olinhan itse ehdokkaana – haastoin istuvan puhenjohtaja Juvaksen. Paikalla oli yhteensä 43 kerhoa edustettuna, näistä osa toisten kerhojen edustajien toimesta valtakirjalla. Jaossa oli siis 45 ääntä, sillä kahdella kerholla on kaksi ääntä. Äänestys puheenjohtajasta päättyi 27 – 18 istuvan puheenjohtajan, Juvaksen hyväksi. Tämän jälkeen todettiin, että hallituksen jäseniksi oli vain yksi ehdotus, joka hyväksyttiin – eli vanha hallitus jatkaa.
Liittokokousta oli edeltänyt ilmeisen ”aktiivinen kausi”, jonka aikana mm. istuvan hallituksen kolme jäsentä lähettivät nimissään kirjeen kerhoille, jossa he kertoivat positiiviseen sävyyn hallituksen saavutuksista ja Liiton tilanteesta. Kuulin grillitietona, että myös henkilökohtaisia yhteydenottoja jäsenkerhoihin olisi otettu ja keskusteltu tulevasta Liittokokouksesta. Eli asiaan liittyi ilmeisesti suuriakin intohimoja. Mutta valinnat on nyt tehty, joten pulinat pois niiden osalta. Toivotan uudelleen valitulle puheenjohtajalle voimia ja aktiivista otetta seuraavaan kauteen.
Uusi hallitus sai suoraan kokouksessa useammaltakin kokousedustajalta ”vihjetietoa” kentän toiveista liittyen siihen, että miten asioita tulisi jatkossa hoitaa. Yhtenä, ehkä osuvimpana esimerkkinä mainittakoon kommentti, joka lausuttiin apteekkineuvos Marcus Ollin kerrottua ”hallituksen yrittävän lisätä aktiivisuutta kerhojen suuntaan” ja jossa käsiteltiin asiaa armeijan alokkaiden kouluttamisen kautta, ja kuului suurin piirtein seuraavasti (kirjoittajan muistinvarainen versio): ”…olen kouluttanut alokkaista sotilaita jo joitakin kymmeniä vuosia ja meillä Puolustusvoimissa on sellainen periaate, että me emme yritä tehdä asioita, vaan me teemme asioita – toivoisin, että hallituskin alkaisi yrittää vähemmän ja tehdä enemmän”. Kommentti kiteytti erinomaisesti myös ne syyt, joiden tähden itsekin olin lähtenyt mukaan puheenjohtajakilpaan.
Toivon, että Liiton hallitus saisi nopeasti aikaiseksi kauan odotetun ja kipeästi kaivatun verkkosivujen uusintaprojektin, johon hallituksen esityksestä hyväksyttiin budjetissa suuri summa rahaa ja hallituksen jo sopimana oli tilattu 6000€ (arvonlisäveroineen ilmeisesti lähes 8000€) hintainen muutostyö. Liitto maksaa käsittääkseni jatkossa noin 2000€ vuodessa verkkopalveluiden ylläpidosta. Kyseinen investointi on rahallisesti niin merkittävä, että on lupa odottaa erittäin hienon näköistä ja toimivaa jälkeä. Sisällön tuotantoa tuohon rahasummaan ei käsittääkseni kuulu, joten se on erikseen ratkaistava asia – mikäli uusille sivuille päivittyvää sisältöä halutaan. Vertailun vuoksi totean, että tämän blogin ylläpitokustannus vuodessa on alle 50 euroa.
Kirjoitan erikseen näppeihin jääneistä kohteista, koska tämä kirjoitus uhkaa tulla muuten liian pitkäksi. Tähän vaikuttaa myös se tosiasia, että minunkin päivässäni on vain 24 tuntia.