Liittokokous

Kerhovierailut, Liittokokous ja SP-Lehden HK 112

18 toukokuun, 2023 By Mikael Collan

Kerhovierailut, kuten aiemminkin on todettu, ovat mukava tapa tutustua filatelisteihin ja nähdä minkälaista toimintaa eri harrastuksemme ympärillä toimivat kerhot pitävät yllä. Huhtikuun loppupuolella käväisin Lohjan postimerkkikerhon kokouksessa. Lohjalaisilla on hyvä kokoustila käytössään paikallisessa nuorisokeskuksessa. Kokoustila on nimeltään ”Orvokki” mikä tietysti on hyvä lisä sarjassamme ”merkittäviä detaljeja”! Aktiivisia jäseniä oli paikalla viitisentoista. Tavallisten kerhokokouksen asioiden jälkeen pidin esitelmän ja sitten siirryttiin huutokauppaan, jossa oli tarjolla runsaasti kohteita edullisin lähtöhinnoin. Sain kuulla, että Lohjan kaupunki viettää 700-vuotis juhlavuottaan ja Lohjalaiset aikovat juhlistaa asiaa tapahtumalla, jossa käsitellään Lohjan postihistoriaa! Lisäksi kuulin, että kerho on avannut uuden verkkosivut, joita päivitetään ahkerasti – kannattaa tutustua!

Suojeluskuntatalo By Hezzu – Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=61793157

Kun kerran vauhtiin päästiin, niin käväisin myös Upseerifilatelistien kokouksessa Helsingissä. Upseerifilatelistit on siitä kiinnostava yhdistys, että heillä on jäseniä hyvinkin monella paikkakunnalla. Tämä tietysti näkyy kerhotapaamisten osallistujamäärässä, joka ei heijasta jäsenmäärää. Kokoontuminen tapahtui Töölöntorinkadulla sijaitsevassa Suojeluskuntatalossa ja sen auditoriossa. Lyhyen kokouksen ja ajankohtaisten havaintojen jälkeen pidin esitelmän, jonka jälkeen sain toimia vierailevana onnettarena arpajaisissa. Arpajaiset olivat sinänsä hienot, sillä jokainen arpa voitti!

Suojeluskuntatalo on mielenkiintoinen, nimittäin se valmistui 1941 ja vuonna kun 1944 oli jo selvää, että Saksa häviää sodan ja ajat eivät suojeluskuntatoimintaa tai järjestöä tule lämpimästi kohtelemaan jatkossa, siirtyi talo yhdessä yössä perustetun Urlus säätiön nimiin ja pois Helsingin Suojeluskuntapiirin omistuksesta. Nähtiin vaarana se, että piirin omaisuus olisi siirtynyt pakkoluovutuksena Neuvostoliitolle – ja talo muun mukana, siirrolla varmistettiin, että näin ei pääsisi käymään. Talon suunnitteli arkkitehti Toivo Jäntti, joka oli toinen Olympiastadionin arkkitehdeistä (toinen oli Yrjö Lindegren).

Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin 9.5. Helsingissä. Asialistalla oli jäseniin suoraan vaikuttavia asioita, kuten raha-asiat, mukaanlukien jäsenmaksun korottaminen ja Liiton toimintasuunnitelma vuodelle 2024. Muita käsiteltyjä asioita olivat sääntömääräiset edellisen toimintakauden vuosikertomus ja toteutuneet talouden luvut, sekä henkilövalinnat Liittohallitukseen. Todettiin, että 2022 ei ollut finanssien osalta mennyt nappiin, sillä Liitto teki tappiota kertaluokkaa hieman yli kymppitonnin. Tästä ja kulujen kasvusta johtuen Hallituksen esitys oli, että Liittojäsenmaksua nostettaisiin 75 euroon vuodelle 2024 ja kerhojäsenmaksua viiteen euroon per jäsen. Jäsenmaksua on viimeksi nostettu vuonna 2018, kun se nostettiin nykyiseen 60 euroon. Tämän jälkeen inflaatio on ollut luokkaa 20% ja 15 euron korotus suurin piirtein vastaa tätä lukua. Asiasta äänestettiin, vastaehdotuksena oli pienempi korotus 70 euroon ja neljään euroon. Hallituksen esitys voitti. Paraisten kerhon edustaja Juvas ehdotti jäsenmaksun pitämistä nykyisessä 60 eurossa – ehdotus ei saanut kannatusta. Kuunnellessani entisen puheenjohtajan värisevällä äänellä tekemää ehdotusta ja painokkaita perusteluja mietin pääni sisällä, että samalla äänellä sama mies ehdotti oman puheenjohtajakautensa aikana jäsenmaksun nostoa joitakin vuosia sitten pidetyssä Liittokokouksessa, jossa sitä ei tuolloin hyväksytty. Tällä kertaa liittokokousosallistujat eivät säästyneet verhotuilta uhkauksilta mm. erota Liitosta ja jopa vihjauksista liittyen Paraisten kerhon eroamiseen, jos jäsenmaksua nostetaan. Teatterin ystävänä osasin arvostaa draaman kaarta. Henkilökohtaisesti en pidä korotuksista enempää kuin kukaan muukaan, mutta maksan silti mukisematta, koska haluan tukea Liiton toimintaa ja lisäksi harrastaminen ja mahdollisuus osallistua näyttelyihin saa mielestäni maksaa jotakin.

Kuultiin ehdotus siitä, että ”näyttelyfilatelisteille” otettaisiin oma maksuluokkansa ja ”tavalliset” filatelistit pääsisivät halvemmalla. Tämä ei saanut kannatusta. Omasta mielestäni tämän suuntaiset ajatukset ovat aika erikoisia, sillä juuri näyttelyfilatelistit mahdollistavat mm. kaikki näyttelyt, jotka ovat Liiton toiminnan ja harrastuksemme kannalta erittäin olennainen osa toimintaa, maksamalla kehysmaksut ja tuomalla kokoelmia näytille ja tyypillisesti ovat juuri se porukka joka ”aina” kuuluu Liittoon. Näyttelyfilatelistit on pääpiirteissään myös se porukka, joka toimii aitouttajina sekä tuomareina ja tyypillisesti kirjoittaa paljon artikkeleita alan lehdistöön… olisi mielestäni suorastaan vahingollista pyrkiä keinotekoisesti luomaan juopa ”näyttelyfilatelistien” ja ”tavallisten” filatelistien välille… varsinkin kun mahdollinen jäsenmaksun muutos olisi jälleen yksi lisäeste näyttelyfilateliaan mukaan lähtemiselle.

*Filatelistiliiton Liittokouksen ”sali”. Kuva Heidi Heiniö.*

Siitä ei kenelläkään liene erityistä epäilystä, että Liiton jäsenmäärän kasvun kannalta jäsenyyden hinnan nostot ovat aina ongelmallisia, mutta nykyisellä toiminnan arkkitehtuurilla ja kulurakenteella nosto on perusteltu toimenpide. Isompi kysymys onkin se, että miten arkkitehtuuri saataisiin modernisoitua ja kulut alas…. asia vaatisi isohkoja muutoksia ja ”out of the box” ajattelua puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä Liiton suurin kuluposti on Filatelisti lehti, jonka toimittaminen, painaminen ja jakelu maksavat vuositasolla niin paljon, että käytännössä suurin osa Liiton budjetista menee lehden kuluihin. Muita suuria kustannuseriä ovat hallinto ja kokonaisuutena kaikki muu, ml. jäsenpalvelut, verkkosivut arkistoineen, tapahtumien tuen, aitoutustoiminnan ja Liiton esitelmöitsijöiden kulut.

Koska myös toimintavuosi 2023 on menossa tappiolle, teki Liittokokous päätöksen leikata vuodelta 2023 yhden Filatelisti lehden numeron. Tarkoitus on rajoittaa tilivuoden tappio alle 20 tuhanteen euroon. Tämä oli kohtalaisen tiukkaa ”rahapolitiikkaa” Liittokokoukselta. Oli nähdäkseni selkeä näkemys siitä, että ei voida elää yli varojen, vaikka säästössäkin on jonkin verran rahaa. Kokouksessa puhuttiinkin toiminnan tehostamisesta ja hallitus sai mandaatin katsoa läpi ja perata kuluja mahdollisuuksiensa mukaan. Yhtenä ehdotuksena, joka kirjattiin ylös ja jota lähdetään toteuttamaan, on yhteistyö Filatelisti lehden osalta Suomen Postimerkkilehden kanssa siten, että selvitetään onko painamisessa ja jakelussa mahdollista löytää kustannussynergioita – asiaa ehdotti Suomen Filatelistiseuran liittokokousdelegaatti, joten kyseessä ei ollut tyhjän puhuminen vaan ”toinenkin osapuoli” on mukana asiassa. Vuonna 2024 Filatelisti-lehden numeroita julkaistaan 6-7, eli ovi on auki yhden lisänumeron leikkaamiselle. Kylmä tosiasia on se, että vain rapiat yli tuhannen hengen järjestöksi (virallinen luku 2022 lopussa 1025) Liitolla on kohtalaisen raskas kustannusrakenne, joka pitäisi ajatella uusiksi. On syytä toivoa, että talous saadaan pikaisesti tasapainoon.

Kuten arvata saattaa, annettiin vuoden 2022 toiminnasta asian osallisille synninpäästö eli vastuuvapaus ja yllämainituin ja muutamine pienine lisämuutoksineen hyväksyttiin vuoden 2023 budjetti sekä 2024 toimintasuunnitelma. Hallitukseen toimikaudelle 2023-2025 valittiin neljä jäsentä. Tehty valinta on jälkikäteen herättänyt kiinnostusta ja pahaa verta sekä jopa väitteitä siitä, että Liiton sääntöjä olisi rikottu. Ennen Venäjän aloittaman hyökkäyssodan alkua julkisesta kielenkäytöstä lähes unholaan jäänyt ”ryssiminen” termin käyttö on myös saanut uutta vettä myllyynsä, niin verisiä pettymyksiä on ilmeisesti koettu. Lieneekin syytä paikalla olleena hieman tarkemmin avata mistä on kysymys.

Kun kokouksen työjärjestyksessä tultiin Liittohallituksen jäsenten valintaan todettiin, että jo Liittokokouksen alkaessa oli tiedossa valintatoimikunnan esitys kolmesta henkilöstä neljään avoimena olevaan hallituspaikkaan. Kysyin kokouksen puheenjohtajana Liittohallituksen puheenjohtajalta, että mitä säännöt sanovat valinnoista ja sain vastauksen, että mahdolliset äänestykset suoritetaan suljettuina (lippuäänestyksinä).

Eräältä paikalla olleelta kokousedustajalta tuli ehdotus, että valittaisiin valintatoimikunnan ehdottamat kolme henkilöä kolmeen vapaana olevaan paikkaan. Tämä ehdotus sai Liittokokouksen yksimielisen kannatuksen. Ainuttakaan vastalausetta ei esitetty fyysisesti kokouspaikalla olevien paikallaolleden kokousedustajien tai verkon kautta mukana olleiden kokousedustajien toimesta. Näin ehdotuksen mukaisesti Liittokokous valitsi valintatoimikunnan esittämät kolme henkilöä Liittohallitukseen. Kokouksessa ehdotettiin lisäksi kahta nimeä. Jäljellä oli yksi tyhjä paikka ja kaksi ehdotettua ehdokasta, joista kumpikin sai kannatusta. Järjestettiin vaali suljettuna lippuäänestyksenä. Kumpikin ehdokas sai äänestyksen tuloksena tarkistuslaskennankin jälkeen 19 ääntä. Tässä tilanteessa ratkaistiin vaali arvalla, tunnetun postikorttikeräilijän taskusta löytynyttä kolikkoa heittämällä. Sattuma siis ratkaisi sen kumpi ehdokkaista tuli valituksi. Ehkä juuri tämä tiukin mahdollinen ja sattuman kautta lopulta tapahtunut liittohallituksen jäsenen valinta ja valitsematta jääminen jäi hampaankoloon ja herätti kysymyksiä, sen lisäksi, että kysymyksiä lienee herättänyt se, että valinta tapahtui kahdella eri tavalla – kolmen Liittohallituksen jäsenen osalta yksimielisesti ja yhden jäsenen osalta vaalin perusteella.

Kerrataanpa hieman Liiton sääntöjä:

Sääntöjen 10§:ssä todetaan Liittokokouksessa käsiteltävistä asioista erovuoroisten valinnasta seuraavasti (kohta i): ”valitaan erovuoroisten tilalle seuraavaksi kaudeksi; – liittohallituksen puheenjohtaja; – muut hallituksen jäsenet”. Kohdassa käytetään termiä ”valinta” (valitaan).

Sääntöjen Liittohallitusta käsittelevä pykälä (11§) kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (kuvankaappaus säännöistä):

Kohdassa todetaan Liittohallituksen jäsenen valinnasta seuraavia asioita:

Jäsen voidaan valita korkeintaan kolmeksi perättäiseksi kaudeksi. Jäseneksi voidaan valita vain henkilö, joka on ollut liittojäsen valintaa edeltäneenä kahtena vuotena. Lisäksi todetaan, että Liittohallituksen jäsenten vaali suoritetaan enemmistövaalina.

Nähdäkseni kohdassa ei todeta, että valinta täytyy välttämättä suorittaa käyttämällä vaalia. Yhdistyslaissa (28§) vaaleista todetaan, että ”Kokouksessa toimitettavassa vaalissa noudatetaan enemmistövaalitapaa, jollei henkilövalinta tapahdu yksimielisesti tai jollei säännöissä ole toisin määrätty.”. Vaihtoehtona vaaleille voi siis ymmärtääkseni yhdistyslain mukaisestikin olla yksimielinen valinta. Yksimielinen valinta on tapaus, jossa kokous yksimielisesti hyväksyy tai on hyväksymättä ehdokkaan tai ehdokkaita.

Liittokokouksessa, josta nyt puhumme, liittokokousedustaja ehdotti, että valitaan Liittohallituksen jäseniksi valintatoimikunnan ehdottamat kolme ehdokasta. Ehdotus sai Liittokokouksen yksimielisen kannatuksen, eli ei vastalauseita ja valintatoimikunnan ehdottamat kolme ehdokasta tulivat valituiksi. Yksi ehdokas tuli lisäksi valituksi vaalin tuloksen perusteella. Oma, tässä kohtaa jonkin verran pohdittukin ei-juristi-maallikon kantani on, että Liittokokous toimi sääntöjen mukaisesti.

Mikäli yksikin liittokokousedustaja olisi vastustanut tehtyä ehdotusta valita valintatoimikunnan ehdottamat ehdokkaat Liittohallituksen jäseniksi, ei valinta olisi ollut yksimielinen ja näin ollen valinta olisi pitänyt alistaa vaaliin, eli kaikkien ehdokkaiden välillä olisi tullut sääntöjen mukaisesti käydä enemmistövaali. Mutta kun… yksikään edustaja ei vastustanut.

Pohdin sitäkin, että mitä enemmistövaali tarkoittaa käytännössä… se onkin mielenkiintoinen kysymys sinänsä, nimittäin enemmistövaali voidaan järjestää monellakin tapaa. Tehokkain tapa olisi ollut äänestää ”käänteisesti” siten, että olisi äänestetty siitä kuka viidestä ehdokkaasta ei tule valituksi neljään vapaaseen paikkaan. Eniten ääniä saanut ei olisi tullut valituksi ja muut olisivat tulleet valituiksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut järjestää äänestys siten, että neljä eniten ääniä saanutta tulee valituksi. Tässä tapauksessa variaatioita aiheuttaisi se, että saako yhdellä äänellä antaa äänen yhdelle, eli vain suurimmalle suosikilleen vai mahdollisesti maksimissaan neljälle mielestään parhaalle ehdokkaalle. Olisi tietysti vielä vaihtoehto pitää neljä äänestystä, joissa jokaisessa valittaisiin kussakin eniten ääniä saanut yhteen paikkaan. Tällaisia asioita, eli enemmistövaalitapaa, ei ole säännöissä määritelty.

Tässä tulee mieleeni, että saattaisi olla sääntöuudistuksen paikka, jotta säännöissä määriteltäisiin nämä asiat täsmällisesti eikä säännöissä olisi tulkinnanvaraa. Aina tulkinnanvarakaan ei ole huono asia, mutta fakta on se, että aina kun on tulkinnanvaraa on mielensäpahoittamisen varaa ja ”ryssimisenkin” varaa. Tulkinnan ollessa mahdollista on ryssiminenkin näkijän silmässä ja toisen ryssiminen on kolmannen ryssimättömyyttä. Se, että Liittohallituksen puheenjohtaja säännöistä kysyttäessä vastasi, että äänestys on suoritettava suljettuna on nähdäkseni linjassa sääntöjen kanssa. Itse en tulkitse, että mitään erehdyttämistarkoitusta lausutussa oli. Olen tässä rehellinen, enkä näin tulkitse, vaikka en suinkaan ole kaikista Liiton asioista Liittohallituksen puheenjohtajan kanssa samaa mieltä.

Sen verran voin myös todeta, että itse en nähnyt Liittokokouksessa mitään filunkiin viittavaa ja henkilövalinnoista, jotka nyt on nostettu tikun nokkaan, minulle jäi täysin neutraali olo. Minuun kokouksen puheenjohtajana ei kukaan pyrkinyt vaikuttamaan mitenkään liittyen näihin valintoihin ja kaksi kokouksessa ehdotettua nimeä oli tullut tietooni vasta kokouspaikalla ilman minkäänlaista lobbausta.

Noh… ehkäpä tämä riittää Liittokokouksesta tällä kertaa. Kaikesta huolimatta oli mukavaa nähdä monta tuttua filatelistia samalla kertaa ja tuli vaihdettua kuulmisiakin kahvitauolla!

SP-Lehden huutokauppa numero 112 päättyi muutamia päiviä sitten ja käynnissä on jälkimyynti. M30 osastossa oli noin 45 kohdetta kaupan. Tällä kertaa emme nähneet suuria erikoisuuksia, silti voidaan nostaa muutamia tuloksia ja kohteita. Yleisesti ottaen kauppa kävi hyvin ja kohteista arviolta 80% meni kaupaksi, tämä on aika korkea prosentti. Filateliapuolella korkeaan hintaan nousi 6mk punaisen merkin hammastamaton kulmapala – lähtöhinnaksi oli laitettu 40 euroa ja hinta kohosi aina 150 euroon saakka. Kohtalaisen kova hinta, mutta kulmapala on parempi kuin moni muu pala näistä hammastamattomista merkeistä.

*6mk hton arkin kulmasta, hinta 150€. Kuva SP Lehden huutokaupasta.*

Toinen korkeaan hintaan noussut M30 merkki oli Nekalassa leimattu 35mk Olavinlinna-merkki, jonka loistoleima kiihdytti hinnan aina 57 euroon saakka. Muita huomioitavia nousuja oli mm. 1:75mk/50p keltaisen päällepainamamerkin loiston kohoaminen 40 euroon. Neljän 1mk oranssilla merkillä eri asennossa olevan ASEA rei´itteen erä myytiin 4€ pohjahinnallaan.

Postihistoriakohteita oli M30 osastossa myytävänä alle kymmenen, eli tällä kertaa myytiin pääasiallisesti filateliaa. Myöskään muissa osastoissa ei ollut erikoisempaa M30 tavaraa tarjolla. Kiinnostavin postihistoriakohde oli hiukan tekeleeltä tuntuva kotimaan pikalentokuori Turusta Helsinkiin 25mk mottimies merkillä. Kyseessä on hyvä käyttö tälle merkille. Hinta nousi 4 euron pohjista 56 euroon. Muut myytävät postihistoriakohteet olivat pikkuhyviä, vaikka tiedoksiantolomake, jolle oli maksettu lunastuksia nousikin 92 euroon kuuden euron lähdöstään.

M17 osastolla rallateltiin tavalliseen tapaan ja korkea M17 1½mk vihreä-musta leijonamerkki nousi aina 1100€ hintaan, mitä voidaan pitää aika kovana hintana. Vastaava lyhyt merkki meni 440 eurolla. Majakka ja perävaunu menivät siis yhteishintaan yli 1500 euroa. Epäilemättä vaikeista kohteista oli kysymys.

Kesä tekee tuloaan ja keräilijöille se tarkoittaa sitä, että muut aktiviteetit, kuten mökkeily ja ulkona auringosta nauttiminen vievät aikaa filatelialta. Oma fiilikseni on, että kesän tuloa on saanut odottaa tänä vuonna kovastikin ja alkaa olla aikakin, että se saapuu. Vielä kun pääsisi lomalle…

Kesfila 2018 Jyväskylässä

10 huhtikuun, 2018 By Mikael Collan

Kesfila 2018 kotimainen postimerkkinäyttely järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylässä. Paikkana oli messukeskus Paviljonki, joka toimi myös 2016 järjestetyn Pohjoismaisen Nordia näyttelyn paikkana. Näyttely oli pystytetty D-halliin ja kehysmäärä oli hieman yli 420. Järjestäjät kertoivat, että mukana oli paljon ensikertalaisia, mikä on mielestäni aivan loistava juttu. Liian moni on pelännyt tai muuten vain jättänyt näyttelyosallistumisen väliin – ainoa tapa saada tunnettuutta omalle keräilyalueelle ja omalle kokoelmalle on tuoda se näyttelyyn. Arvostelu tietysti jännittää monia – mutta jos asiaan suhteutuu rauhallisesti, eikä aseta liian suurta painoa arvostelulle osana näyttelyä, ei senkään pitäisi olla ylipääsemätön asia. Näyttelyissä kuitenkin tuppaa näkemään hymynaamoja ja ns. naama väärinpäin kulkevia arvostelun saaneita – itse otan vastaan sen mitä tulee, se ei kuitenkaan määrittele minun elämääni millään tavalla. Kuten wanha sanonta kuuluu: ”pessimisti ei pety ja optimisti ei ylläty”, on jokaisen oma päätös minne tällä skaalalla asettaa itsensä.

Yllä: Näyttelyn virallinen avaus lauantaina

Kauppiaita oli paikalla kymmenkunta – Ruotsista paikalle oli tullut Aspbäck ja Kellosta Juhani Kemi, Naantalista Suomen Filateliapalvelu ja Keräilypojilla oli iso osasto. Merkki Albertin huutokaupalla oli näyttö ja Merkki Albertilla myyntikoju. Myös Oval Point oli esillä. Philea järjesti tapahtuman yhteydessä pienen huutokaupan – kirjoitan siksi pienen, että minulla ei tästä huutokaupasta ole kerrottavaa, nimittäin sen M30 anti oli kovin kovin olematon. Ideana se, että huutokauppojen kohteita oli näytillä (Merkki Albert) tapahtumassa oli erinomainen – muutoin olisi pitänyt erikseen lähteä Helsinkiin näytölle, mikä olisi ollut mielestäni hölmöä. Toivon tällaisen tavan saavan lisää kannattajia huutokauppahuoneiden osalta. Huutokaupan standia pyöritti meklari Juha Niininen, joka toimi myös Liittokokouksen puheenjohtajana.

Yllä: Näyttelyn tunnelmaa – kehykset oli sijoitettu ilmavasti ja niiden välissä oli hyvin tilaa. Valaistuskin oli riittävä.

Käytin jonkin verran aikaa kokoelmiin tutustumiseen, erityisesti katselin Harri Ala-Honkolan kokoelmaa ja sen M30 erikoisuuksia. Mieleen jäi mm. vapaakirje, jolle oli maksettu vain vakuutuksen lakkaaminen – erittäin harvinainen vapaakirjeen lisämaksu. Katselin myös Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevää kokoelmaa, jossa oli mielestäni mielenkiintoisia kohteita. Jorma Keturin tyylikkäästi monteeratun kokoelman äärellä vietin myös jokusen tovin – Jormalla on kiven kovat tiedot mm. sodan ajan sensuurista ja opin monta uutta asiaa tutkimalla ja pohtimalla. Harmi, ettei Jorma ollut itse paikalla, olisin pakottanut hänet käymään läpi kokoelma kanssani. Kaiken kaikkiaan vietin kaiken ”vapaan ajan” näyttelyhalissa, joko kohteita etsien, kokoelmia katsellen tai tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen.

Palmares juhlassa, joka järjestettiin hotelli Alexandrassa Jyväskylän rautatieaseman välittömässä läheisyydessä nautittiin maukas kolmen ruokalajin illallinen ja nähtiin paikallaolevien näytteilleasettajien palkitseminen. Kilpailuluokissa korkeimman pistemäärän sai jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Pekka Rannikon M17 kokoelma – sain kuulla, että Pekan kokoelman saama 94 pistettä olisi korkein kotimaisessa näyttelyssä kokoelmalle koskaan annettu pistemäärä. Onnea Pekalle.

Kultamitaleita jaettiin useita – mielenkiintoisesti todettakoon, että M54-kokoelma sai ensimmäistä kertaa kultaa Asko Haahtelan 87 ja Kari Tapolan 85 pisteellä. Nämä ovat korkeita pisteitä ja herrojen tulee olla tyytyväisiä, sillä kuten eräs näyttelyvieras asiasta mainitsi: ”kolmekymmentä vuotta sitten näitä ei melkein pidetty edes postimerkkeinä”. M30 osallistujat keräsivät hyviä pisteitä – Kalervo Lappalainen sai M30 filateelisella kokoelmallaan 85 pistettä ja kultaa, Harri Ala-Honkola M30 postihistorialuokan kokoelmallaan 87 pistettä ja myöskin kultaa. Erinomaisia saavutuksia. Alan jo toistaa itseäni, kun jälleen totean, että Esko Seitsosen kokoelmassa oli muutamia aikamoisen hienoja kohteita, mutta pisteet jäivät silti verrattaen alhaisiksi. Tällä kertaa Eskolla oli lentopostiluokassa näytillä yksi kehys lentopostin ohjaukseen tarkoitettuja leimoja ja merkintöjä, joukossa erinomaisia M30 kohteita – kokoelma sai 79 pistettä ja vermeilin. Oma yhden kehyksen kokoelmani M30 ulkomaan painotuotteista sai 87 pistettä.

Yllä: Tunnelmia palmares juhlasta

GP eli mestariluokan kokoelmille jaettu Grand Prix meni tällä kertaa Jeffrey Stonelle, kilpailu oli tiukkaa, sillä toiseksi tullut Risto Pitkäsen kokoelma jäi tuomariarvostelussa vain aivan hiukan jälkeen. Tuomo Koskiaho ja Pentti Waris olivat kaksi muuta mestariluokan osallistujaa. Kaikista näistä kokoelmista voisi kustakin kirjoittaa romaanin, jätän maininnat kuitenkin siihen, että Pentti Wariksen kokoelmassa Tongalle M1889 merkeillä lähetty kuori sai minut hieman hämilleni, kuitenkin vain siihen asti, että seuraavan lehden Guadaloupeen mennyt lähetys tuli näkökenttääni. Koko palkintoluettelo löytyy tästä linkistä.

Mielenkiintoa herättivät Palmares juhlan aikana seinälle heijastetut, näyttelytuomarinakin toimineen, Jussi Murtosaaren ottamat luontovalokuvat. Jussin kamerasta olivat peräisin myös näyttelyn postikorttien ja postimerkkien kuvat. Näistä minun on todettava, että kysymyksessä oli mielestäni erittäin korkealaatuinen valokuvanäyttely. Suuret kiitokset myös kaikille muille järjestäjille, etunenässä Tuomo Koskiaholle ja tottakai myös tuomareille heidän tekemästään työstä. Lisäksi kiitokset erikoispalkintojen lahjoittajille ja Suomen Filateliapalvelulle kaikille osallistujille tarjotusta alkumaljasta – nämä voivat tuntua monesta pikkuasioilta, mutta mikäli näyttelyjärjestäjä joutuisi nämäkin järjestämään ja maksamaan olisi pienistä puroista kertyvä suurehko rahallinen painolasti ja palkintoja olisi vähemmän ja alkumaljat jäisivät mahdollisesti juomatta.

Yllä: Kultainen Hannu Kaupille myönnetty Pro Filatelia mitali

M30 osalta suurimman yllätyksen palmareksen osalta aiheutti Hannu Kauppi saamalla kultaisen Pro Filatelia mitalin – asia oli todellakin yllätys myös Hannulle itselleen, sen verran lahjakkaasti loksahti suu auki, kun asia julkistettiin. Mitali myönnettiin mm. Hannun ansioista Malli 1930 aitouttajana ja hänen toiminnastaan aitouttamistoimikunnan puheenjohtajana – toki taustalla on myös Hannun työ mm. M30 käsikirjan kirjoittajana sekä uuden taksakirjan kirjoittajana muiden saavutusten lisäksi.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton liittokokous, jonka agendalla oli mm. puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aivan erityisesti puheenjohtajan valinta, olinhan itse ehdokkaana – haastoin istuvan puhenjohtaja Juvaksen. Paikalla oli yhteensä 43 kerhoa edustettuna, näistä osa toisten kerhojen edustajien toimesta valtakirjalla. Jaossa oli siis 45 ääntä, sillä kahdella kerholla on kaksi ääntä. Äänestys puheenjohtajasta päättyi 27 – 18 istuvan puheenjohtajan, Juvaksen hyväksi. Tämän jälkeen todettiin, että hallituksen jäseniksi oli vain yksi ehdotus, joka hyväksyttiin – eli vanha hallitus jatkaa.

Liittokokousta oli edeltänyt ilmeisen ”aktiivinen kausi”, jonka aikana mm. istuvan hallituksen kolme jäsentä lähettivät nimissään kirjeen kerhoille, jossa he kertoivat positiiviseen sävyyn hallituksen saavutuksista ja Liiton tilanteesta. Kuulin grillitietona, että myös henkilökohtaisia yhteydenottoja jäsenkerhoihin olisi otettu ja keskusteltu tulevasta Liittokokouksesta. Eli asiaan liittyi ilmeisesti suuriakin intohimoja. Mutta valinnat on nyt tehty, joten pulinat pois niiden osalta. Toivotan uudelleen valitulle puheenjohtajalle voimia ja aktiivista otetta seuraavaan kauteen.

Uusi hallitus sai suoraan kokouksessa useammaltakin kokousedustajalta ”vihjetietoa” kentän toiveista liittyen siihen, että miten asioita tulisi jatkossa hoitaa. Yhtenä, ehkä osuvimpana esimerkkinä mainittakoon kommentti, joka lausuttiin apteekkineuvos Marcus Ollin kerrottua ”hallituksen yrittävän lisätä aktiivisuutta kerhojen suuntaan” ja jossa käsiteltiin asiaa armeijan alokkaiden kouluttamisen kautta, ja kuului suurin piirtein seuraavasti (kirjoittajan muistinvarainen versio): ”…olen kouluttanut alokkaista sotilaita jo joitakin kymmeniä vuosia ja meillä Puolustusvoimissa on sellainen periaate, että me emme yritä tehdä asioita, vaan me teemme asioita – toivoisin, että hallituskin alkaisi yrittää vähemmän ja tehdä enemmän”. Kommentti kiteytti erinomaisesti myös ne syyt, joiden tähden itsekin olin lähtenyt mukaan puheenjohtajakilpaan.

Toivon, että Liiton hallitus saisi nopeasti aikaiseksi kauan odotetun ja kipeästi kaivatun verkkosivujen uusintaprojektin, johon hallituksen esityksestä hyväksyttiin budjetissa suuri summa rahaa ja hallituksen jo sopimana oli tilattu 6000€ (arvonlisäveroineen ilmeisesti lähes 8000€) hintainen muutostyö. Liitto maksaa käsittääkseni jatkossa noin 2000€ vuodessa verkkopalveluiden ylläpidosta. Kyseinen investointi on rahallisesti niin merkittävä, että on lupa odottaa erittäin hienon näköistä ja toimivaa jälkeä. Sisällön tuotantoa tuohon rahasummaan ei käsittääkseni kuulu, joten se on erikseen ratkaistava asia – mikäli uusille sivuille päivittyvää sisältöä halutaan. Vertailun vuoksi totean, että tämän blogin ylläpitokustannus vuodessa on alle 50 euroa.

Kirjoitan erikseen näppeihin jääneistä kohteista, koska tämä kirjoitus uhkaa tulla muuten liian pitkäksi. Tähän vaikuttaa myös se tosiasia, että minunkin päivässäni on vain 24 tuntia.