Edellisessä kirjoituksessa TAVASTEX22 näyttelystä lähinnä fiilistelin näyttelyn meininkiä, mutta löytyineistä kohteista en kertonut mitään. Tässä on nyt tarkoitus esitellä muutama löytynyt kohde ja lisäksi keskustella kahdesta päättyneestä huutokaupasta ja niiden annista. Kuten aiemmassa jo kerroin, oli Hämeenlinnassa paikalla kauppiaita – Vesa Järvistö, Aarno Aspbäck Ruotsista, Merkki Albert, sekä Hämeen kerhojen yhteistiski. Myös Suomen Filateliapalvelu ja Posti sekä Ahvenaanmaan posti olivat esillä. Postiljonen näytti huutokauppakohteitaan. Jos joku jäi mainitsematta, niin se ei ole tarkoituksenmukaista.
Oman keräilyni kannalta ehkäpä paras kohde löytyi Hämeen kerhojen laatikoista, joista huomasin ilokseni 20mk sinisen M30 merkin yksittäispostitteena ja lentona lähetetyn painotuotepostikortin. Kortille oli taksaa käsittelevää tietoa kirjoitettu tutulla käsialalla, nimittäin kortti on kulkenut jo edesmenneen Jussi Kerppolan käsien kautta. Tästä innostuneena uskaltauduin ostamaan kortin, vaikka 50-luvun alun lentotaksat Lähi-Itään eivät mieleeni muistuuneetkaan. Kotona tehdyn tarkistuksen jälkeen pystyin toteamaan, että oikein on ja siitä tietysti olen tyytyväinen. Lentopainotuotteista on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemminkin, nehän ovat yleensä vaikeampia kuin esimerkiksi lentopostikortit ja lentokirjeet – siksi tämäkin kohde, vieläpä yhdellä merkillä lähetettynä lämmittää sydäntä. Kun vielä esittelin lentopostikokoelmaa näyttelyssä oli tämä jonkinlainen mukava mansikka kakun päälle. Niin… ja Hämeen kerhojen tiskin hinnat eivät ole sieltä sekavimmasta päästä, kalleutensa suhteen.
Toinen kohde, jonka pääsin kotiuttamaan ei tullutkaan kauppiailta, vaan puoliksi vaihtona ja puoliksi rahalla keräilijäkolleegalta. Kyseessä on 1½mk M30 ehiökortin palautus- eli vastaus-osa Neuvostoliitosta vuodelta 1936. Punaiset ulkomaan vastaus-ehiökortit ovat kohtalaisen mukavia kohteita, vaikkeivat välttämättä super-harvinaisia. Olen huomannut, että niitä ei kuitenkaan liiku välttämättä kovin paljon, erityisesti ilman lisämerkkejä kulkeneina ne ovat hyvälaatuisina vaikeita löytää. Ei mikään kanuuna siis, mutta siisti käyttötarkoituksen mukainen käyttö oikeana taksa-aikana. Muistamme, että postikortin taksa oli juurikin 1½mk 1.12.1931 – 31.10.1936. Ehiökortteihin liittyen, M30 ehiökokoelmien paras esitys, Jussi Tuorin esittämä Kari Rahialan kokoelman pohjille perustuva kokoelma oli näytillä TAVASTEX-22 näyttelyssä ja sai hyvät pisteet.
Kolmas kohde, joka löytyi erään kauppiaan laatikosta on kirjattu lentokirje, joka oli lähetetty kahdella 4mk postitalo merkillä. Vaikka leimat eivät luksus-laatua olleetkaan, päädyin ostamaan kohteen, koska se oli siistin näköinen kokonaisuus vaikka lähempi tarkastelu osoittaakin, että hieman kuori on ”sottaisen näköinen”. Ehkäpä innostuin juuri 4mk merkkien käytöstä. On itse asiassa mielenkiintoista yrittää jälkikäteen ymmärtää miksi on ostanut jotain – pohdiskelu on jonkinlainen matka omaan psyykkeeseen… Tämä on kuitenkin lapsille sallittu blogi, joten ei mennä asiassa tämän syvemmälle. Knoppina vuonna 1938 valmistuneesta pääpostitalosta muistamme, että se on ensimmäinen rakennus Suomessa, jonka katolla on helikopterikenttä. Mitä tällä tiedolla teemme… aika näyttää. Todennäköisesti emme mitään, mutta en ole myöskään keksinyt mitään käytännön käyttöä sille, että osaan piin desimaaleja useampia ulkoa.
Neljäs kohde, jonka nostan esiin ja jonka nostin euron laatikosta on 1.10.1942 päivämääräisellä Helsinki AVION leimalla leimattu 3½ / 2:75mk violetti leijonamerkki. Kuorelle on kirjoitettu postilaatikko-osoite Ruotsissa ja kyse on olevinaan painotuotteesta. Homma haisee monellakin tapaa. Hajun lähde valkenee nopeimmin, kun tarkistetaan merkin ensipäivä, joka on 1.2.1943. Eli on täysin mahdotonta, että kohde olisi voinut tulla leimatuksi 1.10.1942, neljä kuukautta ennen merkin ilmestymistä. Mikäli kyseessä ei ole jonkinlainen aikakoneella suoritettu matka, on kyseessä filunki, eli huijaus, eli puhallus. Tai ainakin sen yritys ja tässä tapauksessa ”keräilijän vahingoksi”. Kohdetta myynyt kauppias oli ilmeisesti tiennyt asian, koska kyseiseen kohteeseen oli kirjoitettu ”ei FDC” sen merkiksi, ettei kukaan kovaonninen sitä sellaiseksi tai jonkinlaiseksi ”aikaiseksi” leimaukseksi menisi luulemaan… kaikenlaistahan väitetään ja sattuu. Euron laatikossa keksintö oli oikeassa paikassa. Toki tällaiset pitää leimata huijauksiksi ja näin aion tehdä. Eli tämä (kin) kohde saa ”stempel falsch” leimauksen. Pyydän painamaan mieleen tämän asian, eli sen, että Helsinki AVION leimalla on tehty jälkileimauksia M30 kohteista. Näin ollen kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja pohtia onko asia sitä miltä se näyttää.
Mitä muuta hajunlähdettä tässä sitten oli? Noh… taksa-hoksaajat näkevät heti päältä, että teksti ”tryksak” viittaa painotuotteeseen, jonka taksa vuonna 1942 muka-muka leimauksen aikaan oli ulkomaille 1mk per 50g – itse asiassa 1.10.1942 oli painotuotteen tämän taksan ensimmäinen käyttöpäivä. Painotuotteen lentolisä Pohjoismaihin oli 2,00mk (per 20g) myöskin alkaen 1.10.1942. Eli kohde olisi väärätaksainen vaikka se olisi muuten aito. Eli kaksinkertaisesti metsään. Ikävä kyllä filateliassa ja postihistoriassa kaksi miinusta ei tee plussaa. Kaiken kaikkiaan M30 ostokset olivat kohtalaisen pienimuotoisia, mutta tämä on edessä kaikilla, joilla keräily pääsee siihen pisteeseen, että kokoelma on pitkällä. Ehkäpä juuri siksi minäkin päätin näyttää myös lentopostia, koska samalla M30 materiaalilla, jota olen kerännyt sain siihen hyvän rungon luotua – toki kokoelmassa on mukana myös M17 ja M54 kohteita, jotka rehellisesti sanottuna olivat minulle haasteellisia kerätä nopeasti, mutta uutta haastetta tuli silti muutenkin – ajattelu piti laittaa uuteen asentoon ja se on aina terveellistä ja tervetullutta. Muutenkin kuin posthistoriaan liittyen.
Viimepäivinä päättyi kaksi huutokauppaa. Näistä ensimmäisenä Järvenpään Filateliapalvelun huutokauppa nro. 26. Tällä kertaa M30 osalta tavaraa oli erikseen kahdessa osastossa filatelia ja postihistoria erikseen. Filateliaosastossa myytävää oli vähän yli 20 kohdetta ja postilähetystpuolella kymmenkunta. Mukana oli muutama kiinnostava kohde – tällä kertaa filateliapuolen tarjonta oli kiinnostavampaa… tai kun tilanne oli se, että postihistoriapuolella ei erikoisempaa ollut, niin filateliapuolella oli jotain. Kiinnostavin kohde huutokaupassa oli 10mk Saimaa merkin erikoinen reijitys, joka ilmeisesti oli ”kolminkertainen osuma”. Jotain siis lienee mennyt pahasti pieleen ja on syntynyt erikoisuus. Tämä herätti 61 euron edestä kiinnostusta. En pidä hintaa järjettömänä, sillä ei tällaisia outouksia joka päivä tule vastaan. Mahtuu epäilemättä hiukan vaativampaankin M30 kokoelmaan ja erityisesti suojareijitekokoelmaan. Erikoinen hinnannousu koettiin 40mk puunhakkaajamerkin Ekenäs 1952 leimatun loistoleimaisen merkin osalta. Sen hinta kipusi aina 56 euroon saakka. Tämä oli mielestäni kallis hinta.
Postihistoria-puolelta nostan vain yhden kohteen, 1940 helmikuussa Englantiin lähetetyn kirjeen, joka oli sensuroitu Englannissa, sensorin numero oli 1989 ja käytetty liuska oli mallia PC66. Englantilaisilla oli muutamia sensuuriliuskamalleja käytössä, ja tämä PC66 on aika yleinen. Lipukkeen painojälkeä tunnetaan neljää päätyyppiä ja muutamia päätyyppien alatyyppejä. Sensuurileimojen ja lipukkeiden / liuskojen tutkimus ja keräily on oma erikoisharrastuksensa postihistorian alalla. Englantilaista sensuuria kerätään tietysti erityisesti Englannissa, mutta se koskettaa lähes kaikkea Euroopasta sodan aikana Yhdysvaltoihin lähetettyä postia ja suurta osaa muuallekin lähetettyä postia ja on näin ollen kiinnostava keräilyn osa-alue. Sensuurimerkinnät auttavat myös usein ymmärtämään postin kulkureittejä. Vuonna 1940 helmikuussa Saksa ei ollut vielä miehittänyt Tanskaa ja Norjaa, joten tämä kirje on kulkenut Ruotsin tai Norjan sataman kautta Englantiin. Muuta M30 kiinnostavaa oli myytävänä lentopostin joukossa, muttei mitään maata järisyttävää.
HTO:n 59. huutokauppa päättyi päivää JPF:n huutokaupan jälkeen. Filateliapuolella oli myytävänä noin parinkymmenen kohteen joukossa pääasiallisesti loistoja. Näistä 2mk sinisen merkin loisto nousi aina lähes 64 euroon saakka, mikä oli aikamoisen kova hinta. Paikallisen mopomiitin pojatkin olisivat moisesta keulimisesta ylpeitä. Muutakin keulimista ilmeni, nimittäin 20p merkkien kymmenen-ryhmä numeropalalla lähetetty kotimaan kirje, joka oli leimattu Ikkala rivileimalla nousi lähes 250 euroon. Tämä oli sensaatiomainen nousu, sillä mitään järkiperustetta en sille löydä. Lieneekö Ikkala-leima jonkinlainen yksisarvinen? Itse kuorella ei ollut mitään erityistä. Toinen rakettimainen nousu nähtiin Saksaan sopimustaksan ensimmäisen taksa-ajan aikaiselta lentokuorelta, 25€ limitistä aina 170 euroon saakka. Näitä 5kk taksaisia kohteita tunnetaan aika monta ja niitä on saanut edullisemmin hankittua jo pitkään. Ainoa mikä olisi voinut selittää asiaa oli se, että kuorella käytetyt 25p ja 50p merkit olisivat olleet vihkosta. Kuvan perusteella asiaa ei voinut päätellä, mutta ensimmäinen fiilikseni tämän teorian suhteen oli se, todennäköisyydet eivät ole tämän asian puolella… Mukavaa tässä asiassa on se, että ainakin jollakin oli rahaa ja nyt jollakin toisella.
Samaan aikaan kun Saksaan 1942 lähetetty ensimmäisen painoluokan lentokuori lähti laukalle, ei kymmenenen painoluokan lentokuori päässyt edes maasta irti. Vuonna 1936 syyskuussa Saksaan lähetetty kuori, jolla taksa oli kasattu kolmella 10mk Saimaa merkillä ja kahdella 3mk tummanoliivilla M30 merkillä oli pistetty myyntiin 10€ limitillä. Kuoren päälle oli laitettu paino 196g, joka on kunnioitettava paino lentopostikirjeelle. Hämmästyttävää oli nähdä, että kuori ei mennyt normaalin huutokaupan aikana kaupaksi, vaan teki kauppansa vasta jälkimyynnissä pohjahinnallaan. Korkeamman painoluokan kirjeet ovat _aina_ vaikeampia kuin samoina aikoina lähetetyt ensimmäisen painoluokan kirjeet ja lentona korkeammat painoluokat ovat aina vaikeampia, koska lähetyksen hinta tyypillisesti nousee vikkelästi, kun paino lisääntyy. Näin oli myös tämän kohteen osalta, jossa 196g painoa tarkoitti 10 kertaa 20g lentolisämaksua, joka tuohon aikaan oli 2mk per 20g. Kirjeen taksa 200g kirjeelle oli 16mk. Näin ollen lentolisän osuus oli kokonaisuudesta enemmän kuin kirjeen osuus. Ehkäpä kirjeen suuri koko teki siitä vähemmän haluttavan, mutta kaksisataa grammaa painavaa kirjettä harvemmin pystyy pieneen kuoreen edes tekemään.
Kahdella 1mk rullamerkillä Unkariin lähetetty kirje myytiin 50 euron pohjallaan. Tämä ei ollut erityisen kallis hinta, sillä paremmat rullamerkkien käytöt ovat vaikeita ja kaikki ulkomaille menneet rullamerkkilähetykset ovat hyviä. Pikalentokuori Saksaan vuodelta 1940 myytiin vähän yli 15 eurolla ja lentopostikortti Portugaliin yksin 12mk sinisellä merkillä nousi yli 45 euron. Kaikenlaista siis oli myytävänä, parempaakin. Hinnat asettuivat tällä kerralla tavalla, jota en osannut odottaa enkä ymmärtää. Toki preferenssit vaihtelevat keräilijästä toiseen.
Huutokauppasyksy on selvästi alkanut ja tapahtumiakin on tiedossa. Forssassa on kun vaihteessa näyttely ja 90-vuotisjuhla… aktiviteetteja riittää. Huhut filatelian kuolemasta ovat raskaasti liioiteltuja.
