Minulle kävi harvinainen munaus, nimittäin ”nukuin onneni ohi” Oulun kerhon huutokaupan osalta aivan täysin. En osaa sanoa mikä minuun meni, mutta kuten jo aiemmin tuli todettua on syysväsymys vahvasti hyvä ehdokas. M30 osalstolla oli myytävänä parisen kymmentä kohdetta, joista myytiin kolmea vaille kaikki. Lisäksi M30 myytävää oli ”M30 postilähetykset” osastolla viisi kohdetta. Mitään ihmeitä ei myytävänä ollut, mutta muutamia ihan mukavia kohteita kuitenkin. Kiinnostavin filateliakohde oli myytävänä kuvioleimojen osastossa, jossa 35 euron lähtöhinnalla myytiin kuvioleimalla numero 226 loistoleimattu M30 1mk oranssi leijonamerkki. Kuvioleimat M30 kohteilla ovat hyviä kohteita. Filateliapuolelta mainitsen myös vihkomerkkien leimatut nelilöt, jotka myytiin kuudella eurolla (neljän arvon nelilöt) ja hammastamattomat 2mk punaisen ja 2½mk sinisen leijonamerkin esittelyarkeista peräisin olevat parit, jotka menivät viidentoista euron limitillään kumpikin kaupaksi.
Filateliapuolen osastossa oli myytävänä myös postihistoriakohteita, jotka kuitenkin oli ilmeisesti ajateltu siten, että ne sopisivat paremmin filateeliseen kokoelmaan – ainakin näin saattoi ajatella niitä katsoessaan. Yksi myytävänä olleista kohteista oli kynämitätöity kirjattu kirje. Kynämitätöintejä tulee ajoittain vastaan, mutta mitään valtavan yleistä tavaraa ne eivät ole – kirjatun kirjeen osalta varmaankin vaikeampaa löytää kuin tavallisen, sillä kirjattu kirje on kulkenut postitoimiston kautta – kyseeseen kynämitätöinti tullee vain silloin, kun postileima on ollut hukassa tai rikki. Kyseinen kohde vaihtoi omistajaa kympin limitillä.
Mielestäni huutokaupan ylivoimaisesti paras kohde oli M30-postihistoriaosastossa myytävänä ollut hyvin tavallisen näköinen kirje Yhdysvaltoihin. Kirje oli lähetetty 3.6.1940 ja aivan oikein kohdeselosteeseen oli merkitty ”kulkenut Petsamon kautta”. Kyseessä on siis kohde, joka oli reititetty Yhdysvaltoihin Petsamon kautta käyttämällä Thorden varustamon laivoja, joista neljä kuljetti postia Yhdysvaltoihin vuonna 1940 kesällä. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta oli sulkeutunut talvisodan alettua ja Saksa piti hallussaan Eurooppalaisia reittejä, joten ainoa reitti jota kautta posti pystyttiin kuljettamaan ilman, että se joutui vieraan varran sensuuriin oli Petsamon kautta laivalla. Petsamon kautta kulkeneita kohteita tunnetaan jonkin verran ja ne ovat kohtalaisen hyviä postihistoriakohteita. Tällä kertaa kohde nousi 40 euron pohjastaan vain alle viiteen kymppiin – tämä oli nukahdukseni suurin tappio.
Suomen Filateliapalvelun Online huutokauppa 116 loppui 22.11. illalla kahdeksan aikoihin. Minulle jäi tunnelma siitä, että kyseessä oli ”välihuutokauppa” vaikka mukana olikin kaikenlaista mukavaa M30 kohdetta. Filateliapalvelu on vähentänyt huutokauppojensa lukumäärää kuudesta vuosittaisesta neljään, joista kaksi on ”live” huutokauppoja Hellman-brändillä. Tällä kertaa M30 filateliaa oli myytävänä kymmenkunta kohdetta eikä näiden joukossa ollut mitään kovempaa kamaa – vaikeinta päätä edusti 1mk automaattimerkin kymmenen merkin pituinen postituore pätkä rullasta. Ei liene kovin laajalti ymmärretty, että postituoreita pätkiä 1mk merkistä ei ole markkinoilla suuria määriä, koska posti myi käyttämättömät rullamerkit yleisölle automaattien käytön lopettamisen jälkeen ja suurin osa niistä käytettiin normaalisti postituksessa ja näin ollen on leimattu. Erityisesti yhden markan merkki, joka oli sopiva monenlaiseen postitukseen meni hyvin kaupaksi. Yhteensä rulliin varattiin ja tehtiin 340000kpl 1mk oranssia merkkiä. Rullat valmistettiin käsin jo painetuista myyntiarkeista leikkaamalla arkit pystysuoriksi 10-merkin nauhoiksi. Aluksi merkkinauhat olivat numeroimattomia, mutta hyvin nopeasti niihin alettiin lisätä joka kymmenenteen merkkiin numerot. Numeroimattomat 1mk oranssit automaattimerkit ovat erittäin vaikeita – rullia ilman numerointia ehtiin yhteensä vain 31 kappaletta. Tällä kertaa 1mk ”rimpsulle” ei löytynyt ostajaa, syynä saattoi olla 150 euron lähtöhinta. Tarkat tiedot rullamerkeistä löytyvät Hannu Kaupin erinomaisesta ”Yleismerkit 1930” kirjasta.
M30 osastossa oli myytäviä yhteensä parisen kymmentä, eli noin kymmenen postihistoriakohdetta filateliakohteiden lisäksi. Kotimaassa lähetettyjen joukossa oli outo postikortti, joka oli ilmeisesti tuotu Japanista asti. Ainakin kortilla oli Shimonosekin japanilainen postileima – ajattelin itse, että joku oli ostanut kortin Japanista ja lähetti sen saavuttuaan kotimaahan kotimaassa. Shimonoseki sijaitsee Japanin pääsaaren Honshun äärimäsessä Etelä-päässä. Kaupunki on tunnettu siitä, että siellä kerätään eniten pallokalaa Japanissa – pallokala kulkee nimellä ”fugu” ja on nimenomaan ”se” kala, joka sisältää tetrodotoksiini-myrkkyä. Mikäli kala valmistetaan väärin sitä syövä aterioitsia kohtaa loppunsa. Kortti myytiin 20 euron limitillä.
Kenttäpostin osastossa oli myytävänä Suursaaren valtauksen erikoisuus, eli Kotkan kuvioleimattu kirje M30 2,75mk merkillä. Näistä on ollut juttua aiemminkin, joten en ala tässä asiaa sen enenpää avaamaan – totean kuitenkin, että tämä on jo ”aika mones” vastaava, mikä tarkoittaa sitä, että harvinaisuus liikkuu jossain ”alle 20 kpl tunnettu” luokassa tällä hetkellä. Erinomainen kenttäpostiin tai sota-ajan postiin liittyvä kohde kuitenkin. Myyntihinnaksi tuli n. 85 euroa. Hinta oli myyjälle hyvä, varsinkin kun kuvasta päätellen merkki oli vaurioitunut – mutta hyvä oli kohdekin.
Mielenkiintoinen Suomen ja Viron välisen postiyhteyden keskeytymistä edustava kohde vuodelta 1943 myytiin satasen limitillä. Kyseinen kohde oli lähetetty Viroon yksityishenkilölle aikana, jolloin vain firmapostiyhteys oli auki Suomen ja Viron välillä – kyseinen järjestely johtui ilmeisesti Viroa miehittäneiden saksalaisten halusta kontrolloida vahvasti näiden alueiden välistä tiedonvälitystä. Yritysten, jotka halusivat lähettää postia Suomesta Viroon piti hakea lupa kirjeenvaihtoa varten, kuten todettu, yksityinen posti, jota tämä myyty kohde edustaa oli suljettu. Kohteelle oli leimattu asiaa kuvastava ”RETOUR – Vaihto toistaiseksi keskeytetty” leima ja kuori oli palautettu lähettäjälleen. Kiinnostavaksi kohteen tekee se, että tältä ajalta ei tunneta juuri muita vastaavia kohteita – käsittääkseni tunnetaan yksi ehkä Viroon läpi mennyt kuori ja kolme (alle viisi) palautettua kuorta (tämä mukaan luettuna). Tällaisissa kalliimman hintaluokan kuorissa pitäisi olla aina taustapuoli kuvattuna, vaikkei niissä mitään ihmeellistä olisikaan.
Pohjoismaihin kulkenutta postia edusti 10mk Saimaa singlellä Ruotsiin lähetetty toisen painoluokan lentokirje vuoden 1944 lopusta, ajalta, jolloin valvontakomissio ei vielä ollut kieltänyt lentotoimintaa Suomessa. Kyseinen kohde on kuvattuna Postihistoriallisen Yhdistyksen verkkosivuilla kohdassa, jossa kerrotaan 10mk Saimaan single-postilähetyksistä. Kohteen hinta nousi 20 euron pohjasta yhden askelen, eli 22 euroon asti.
Toinen Postihistoriallisen sivuilla näytteillä oleva ja tässä huutokaupassa myytävänä ollut kohde oli 10mk Saimaa single lentopostikortilla Ranskaan vuodelta 1947. Kortin lähettämisen aikoihin postiyhteydet toimivat jo hyvin koko Euroopassa, eikä siihen liity mitään sen kummempaa ihmeellisyyttä. Kyseessä on kuitenkin ihan ”mukava” singlekohde ja se meni kaupaksi 20 euron pohjalla. Muita Eurooppaan lähetettyjä kohteita edusti 6mk oranssi yksin painotuotteella Sveitsiin, joka sekin meni pohjillaan 20 euroa.
Kauemmaksi menneitä kohteita oli myytävänä muutamia, lentokirje Etelä-Afrikkaan, jossa oli takana asialliset leimaukset meni kaupaksi parilla kympillä – itse en saanut tämän kirjeen taksaa stemmaamaan, joten en lähtenyt hippasille. Yhdysvaltain protektoraattiin Puerto Ricoon lähetetty kirje 2½mk leijonamerkillä singlenä nousi aina 37 euroon saakka – Puerto Rico on hiukan tavallista eksoottisempi kohde. Intiaan vuonna 1950 lähetetty lentopostikortti nousi yli kolmen kympin – kohde oli oikeataksainen ja mielestäni hyvä lentopostikorttikohde. Jos kohde olisi ollut kymmenen vuotta vanhempi, olisi nähty hinnan kohoaminen vielä paljon korkeammalle.
Ehiökorttien osastolla myytiin kaksi M30 6mk päällepainamaehiötä, joissa päällepainama oli siirtynyt. Nämä nousivat pohjistaan kolmeen kymppiin. Viimeaikoina on ollut runsaasti ehiökohteita myytäävänä, mieleen tulee mm. edesmenneen ehiökorttien tunnetun keräilijän Kari Rahialan pääkokoelma, joka on myyty viimeisen vuoden aikana. Muutamissa huutokaupoissa on ollut ehiöiden ehdotteita kaupan ja niistä on maksettu hyviä hintoja. Vaikka kauppa on käynyt kaipaisi M30 ehiökeräily jonkinlaista potkua eteenpäin – harva tätä harrastaa ja tyypillisesti M30 ehiöitä saa verrataen edullisesti ja niistä voi luoda hyvinkin mielenkiintoisen kokoelman.
