malli1930.fi

124. Hellman on-line

By

Järjestysnumeroltaan 124. Hellman huutokauppa päättyi eilen illalla suureen määrään maailmalle meklattuja laatikkokohteita. M30 kohteet oli myyty jo perjantaina päivällä. Perjantai on työpäivä niille, jotka töitä tekevät ja siksi jokseenkin haastava huutokauppaan osallistumiselle. Oma kohtaloni olikin jäädä ns. lehtereille katselemaan, kun kentällä pelattiin. Tarkemmin sanottuna en katsonut edes lehtereillä, vaan pääsin näkemään jälkilähetyksen vain toteutuneiden hintojen osalta. Hieman harmillista tämä – mutta ei näyttänyt sen suuremmin vaikuttavan kohteiden hintojen muodostumiseen.

Hellman huutokauppa on paisunut nelipäiväiseksi isoksi myyntitapahtumaksi, jonka aikana myydään lähes kaikkea maan ja taivaan välistä, kirjoituskoneista päikköpareihin. Tämän kertaisessa huutokaupassa oli myytävänä yli 3800 kohdetta. Huutokauppa alkoi jo keskiviikkona, kun myytiin suuri määrä erilaista ”vintage” ja muuta keräilytavaraa. Filatelian ja postihistorian myynti keskittyivät perjantaille ja lauantaille. Käytössä oli jo aiemmin lanseerattu robottimeklaus, jonka tekninen toteutus vaikutti toimivan kohtalaisen hyvin. Toteutuneista hinnoista ja kohdetiedoista jää listaus Hellmanin sivuille, lähtöhintatieto kuitenkin katoaa. Lieneekö julkinen ”käsin meklattava” huutokauppatoiminta Hellmanin osalta siirtynyt lopullisesti historiaan – siltä äkkisiltään vaikuttaa. Oma näkemykseni on, että tämä on sääli, sillä olin itse jo tottunut huutokaupan tunnelmaan ja oppinut jollakin tavalla nauttimaan siitä. No… nähtäväksi jää miten asiat kehittyvät. Siirrytäänpä pohtimaan M30 asiaa.

300mk lentokone kahdella laskoksella. Muutama tunnetaan. Kuva Hellman Huutokaupoista.

Malli 1930 osastossa oli myytävänä kaksitoista kohdetta, eli 0,3% huutokaupan kohteista. On pakko todeta määrän olevan vähäisen. Myytävänä oli hammastamattomia liimoitettuja merkkejä 50p (4:lö) ja 6mk (pari ja 4:lö) arvoista, sekä ns. ehdotearkeista leikatut kahdeksan merkkiarvon parit. Nämä menivät kaikki kaupaksi, nousten lähtöhinnoistaan. Kaikki hyviä kohteita M30 filateeliseen kokoelmaan. 30mk postibussimerkin ja 300mk lentokonemerkin laskokset myytiin 55 ja 160 euron hintoihin. Kohtalaisen korkeita hintoja laskoksista, mutta 300mk lentokonemerkin osalta laskokset eivät ole yleisiä. Lentokonemerkin postituore nelilö tilauseränumerolla myytiin 57 eurolla.

Postihistoriaa M30 osastolla oli myytävänä surullisen vähän. Punainen 1,20mk M30 leijona yksin paquebot-postikortilla Englantiin oli osaston ainoa asiallinen postihistoriakohde. Kohde poikkesi tavallisesta saman aikaisesta ulkomaan postikortista siinä, että se oli tosiaan laivalla leimattu ja lisäksi merkki oli leimattu Englannissa paikallisella leimalla. Asia herätti kiinnostusta 22 euron edestä. Tekelekuori, jolle oli laitettu 5mk keltaisen merkin hammastamaton pari ja kaksi juhlamerkkiä myytiin pohjillaan – kohteen taksa oli väärin. Kyseinen kohde on myyty ennenkin ja sille on tietääkseni olemassa atesti, josta ei tässä kaupassa ollut mainittu halaistua sanaakaan. Kohdetta oli ilmeisesti myös leikattu lyhyemmäksi. Joka tapauksessa kaupaksi meni…

Kohde 2106 toinen kuva. Kiinnostavia Italiaan lähetettyjä kohteita. Kuva Hellman huutokaupasta.

Mielenkiintoista kyllä, parhaat M30 postihistoriakohteet myytiin lähetyserien joukossa. Erityisen kiinnostava oli kohde 2106 kohdeselosteella ”Hyvä erä postia 1900-luvun alkupuolelta mm. 1929 kirjattu lentokirje Englantiin, tiedustelulomakkeita ym”. Selosteesta ei varsinaisesti selvinnyt M30 keräilijälle mitään erikoista, kuvat avasivat tilannetta paremmin – erityisesti toinen kuva, jossa näkyvät kaksi Italiaan vuonna 1943 lähetettyä kirjettä. Italiaanhan oli voimassa 1.4.1943 lähtien Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimustaksa, joka määritteli kirjeen perustaksaksi 3½ markkaa, ulkomaiden taksa oli samaan aikaan 4½mk. Italiaan lähetettyjä lähetyksiä kyseisellä taksalla ja vielä M30 merkein lähetettyinä tunnetaan vain vähän. Kun tähän lyödään vielä päälle se tieto, että Italian antauduttua liittoutuneille Saksalaisten suureksi pettymykseksi jo kesällä 1943, joutuivat saksalaiset panostamaan joukkoja ja voimaa Pohjois-Italiaan. Samaan aikaan Italiasta tuli saksalaisten kannalta sotatoimialue ja sitä kautta postiyhteys sinne katkaistiin 1943 syksyllä (syyskuussa). Yksi Italiaan 8.9. lähetetty kuori tunnetaan, joka on kulkenut Berliiniin asti ja palautettu sieltä Suomeen – tämä kohde on ollut Hellmanin mainoksessa aikoinaan kuvattuna. Myytävänä olleet kuoret olivat sopimustaksaisia ja tämän postiyhteyden keskeytyksen aikaisia kohteita – ne oli leimattu Helsingin vaihtopostikonttorissa palautettavaksi lähettäjälleen Bang & Co. osakeyhtiölle postiyhteyden keskeytymisen takia. Kyseessä olevat kohteet ovat harvinaisia ja sopivat niin M30 keräilijöiden kokoelmiin, lentopostikokoelmiin ja postiyhteyden keskeytymisiä luotaaviin kokoelmiin, näin äkkisiltään ajateltuna. Eivät siis jätä kylmäksi vaan ovat M30 postihistorian ”kermaa”. Asia ei jäänyt huomaamatta myöskään ostavalta yleisöltä ja kohteen hinta nousi aina 610 euroon saakka. Muutamissa muissakin erissä saattoi olla jotakin kiinnostavaa, en päässyt itse paikalle tutustumaan ja selvittämään mitä mahdollisesti oli liikenteessä, siksipä en lähde sen enempää spekuloimaan.

Se mitä M30 asiaa oli myynnissä nousi lähtöhinnoistaan yllättävänkin korkealle, hintataso siis oli korkea. Lieneekö tilanne kehittynyt siten, että M30 keräilyä on alkanut harrastaa uusiakin keräilijöitä. M30 on siitä mukava, että tekeminen ei aivan heti lopu kesken – harrastusta voi jatkaa ja kehittää hyvinkin kauan. Toivottavasti saamme lisää M30 filatelisteja jatkossa myös näyttelyihin mukaan.

Merkki Albertin 60.

By

Marraskuun alettua alkoi moni odottelemaan jo Merkki Albertin seuraavaa huutokauppaa, joka päättyi 13.11. illalla. Tällä kertaa myytävänä oli runsaasti M30 kohteita. Koronatilanteesta johtuen kohteita en päässyt katsomaan, mikä teki eristä tarjoamisesta henkisesti erittäin vaikeaa – voin vain kuvitella mitä jäi näkemättä, mutta samalla lohduttautua sillä, että se mitä ei ole nähnyt, niin se ei voi myöskään harmittaa. Vai voiko?

Filateliapuolella myytävänä oli M30 osastossa yhteensä noin seitsemänkymmentä kohdetta. Se on aika paljon, jos vertaa moneen muuhun huutokauppaan. Kohteista suurin osa oli loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon 10mk violetin leijonamerkin 16.7.1950 Suopelto leimattu loisto, jonka hinta oli jo varhain noussut yli kahdeksan kympin ja jonka hinta päätyi yli sataan kahteenkymmeneen euroon. Myös 4½mk sinisen 18.6.194x Kuopiossa leimattu loisto keräsi kiinnostusta ja sen hinta nousi 30 euron mielestäni korkeasta lähdöstä yli seitsemänkymmenen euron. Pidän näitä hintoja aikamoisen kovina. Tai ehkä köyhästä vain tuntuu siltä!

Sokeiston jälki suurennettuna kohteesta #1847. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.

Muuta mainittavaa filateliapuolella olivat mm. esittelyarkin alakulmasta leikattu kahden 2mk violetin merkin hammastamaton kulmapari, joka meni kaupaksi 22 eurolla ja 3½/2,75mk violetin päällepainamamerkin erikoisuus, jossa lisäpainaman sokeisto oli jättänyt merkille jäljen. Vastaavia sokeiston jättämiä jälkiä tunnetaan muutamia mm. Zeppelin merkkeistä ja ne ovat yksi uusi asia suomalaisessa Zeppelinkeräilyssä. Tämä erikoisuus oli myytävänä kympin pohjilla ja sen loppuhinnaksi tuli 12 euroa.

Kotimaan lähetyksistä kiinnostavin oli mielestäni sotatoimien takia katkenneen postiyhteyden takia Kavantsaareen osoitettu ja takaisin lähetetty kirje. Kuten tiedetään, katkesivat postiyhteydet sotatoimien takia talvisodan loppua kohti alueille, joihin tai joiden läheisyyteen neuvostojoukot olivat edenneet. Käytännössä puhutaan helmikuun puolesta välistä 1940 eteenpäin olevasta ajasta. Myytävänä ollut kirje oli lähetetty 24. helmikuuta. Loppuhinta oli 20 euroa, joka oli kohteen limitti. Ei siis kiinnostanut kiviäkään.

Kirje Hartolasta 24.2.1940 Kavantsaareen. Merkitty kynällä ”Pt suljettu” ja lähetetty takaisin lähettäjälle. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.

Muuta kiinnostavaa ”pikkuhyvää” edusti painotuotteena lähetetty kirje Helsingin Sanomien toimitukseen, joka oli mennyt lunastukseen, koska lähetys oli tulkittu kirjeeksi. HS ei ollut lunastusta halunnut maksaa ja kirje lähetettiin takaisin lähettäjälle. Keltainen 3mk leijonamerkki yksin kotimaan postikortilla vuodelta 1945 oli laitettu myyntiin 25 euron lähtöhinnalla. Kyseisen kohteen ”hyväksi” tekee se, että 3mk keltainen leijonamerkki julkaistiin 16.11.1945 ja koska postikortin taksa pysyi kolmessa markassa vain 15.1.1946 saakka, oli merkin käyttö tällä sen oman käyttötarkoituksensa mukaisella lähetyksellä mahdollista vain pari kuukautta. Kohde meni kaupaksi 33 eurolla. Toinen jopa siistimpi, mutta 1946 leimattu vastaava jäi myymättä kolmella kympillä – ei näitä aina ymmärrä.

Markan oranssi automaattimerkki kortilla ei mennyt kaupaksi 25 eurolla, kaikilla oli jo automaattimerkin singlelähetys. Kotimaan kirjeellä olevat 1mk oranssi ja 50p keltainen rullamerkki ilmeisesti vähän paremmalla leimalla (varhainen leiman käyttö) myytiin 50 eurolla eli pohjahinnallaan.

Vapaakirje Soanlahdesta 2.6.1937 Helsinkiin. Maksettu kirjaaminen ja vakuutusmaksu, yhteensä 2,80mk. Taksa: Kirjaaminen kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk + vakuuttaminen (-1000mk) kotimaassa (1.1.1935 – 30.6.1945) 0,30mk + vakuutetun lähetyksen sinetöintimaksu (1.1.1935-31.8.1942) 0,50mk = 2,80mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.

Mielenkiintoinen oli myös kohde, jolla oli muuten maksuttomalle vapaakirjeelle maksettu kirjaus ja vakuutusmaksu M30 merkein. Kohde oli vuodelta 1937 ja sillä oli yhteensä 2mk 80 pennin edestä merkkejä, eli 2mk kirjaamisen ja 80p vakuutusmaksun ja sinetöinnin maksamiseksi. Lähtöhinnaksi oli laitettu 60 euroa, joka kohteesta maksettiin. Tässäkin kohteessa, jossa oli lakkausmaksu ilmeisesti maksettu olisi ollut suorastaan ”elintärkeää”, että kumpikin puoli kohteesta olisi kuvattu. Sinetöinnin maksu selviää helposti näkemällä, että kohteella on sinetit.

Myytävän pohjoismaihin lähetetyn postin joukossa ei ollut mitään varsinaisia tykkejä – sodanaikainen sensuroitu postikortti Norjaan myytiin 12 eurolla ja pakettikortti vuodelta 1947, myöskin Norjaan teki kauppansa 18 eurolla. Pakettikortista oli ilmeisesti irronnut tullauslipuke tai joku muu Norjassa tai Suomessa siihen kiinnitettynä ollut merkintä, suomalaiset merkit vaikuttivat olevan paikoillaan. Kyseessä saattoi esimerkiksi olla ollut joko tullauslappu tai kuljetustietä osoittava lipuke.

Viroon osoitettua ja kahdenvälisen postisopimuksen taksoilla lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Tavallinen 1,25mk taksainen postikortti myytiin 15 eurolla ja kaksi 2mk taksalla lähetettyä kirjettä kymmenellä eurolla kumpikin. Kolmas kirje meni 14 eurolla.

Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen kirjetaksalla lähetetty kirje Latviaan Rigaan, silloiseen Saksan valloittamaan Ostlandiin. Palautettu, koska yksityinen kirjeenvaihto ei ollut sallittua. Taksa: Saksan ja Suomen välisen postisopimuksen (-20g) kirje (1.9.1942-5.9.1944) 3,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.

Saksan ja Suomen välisen postisopimuksen mukaisella taksalla lähetetty postikortti 2mk keltaisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 31 eurolla – pohjahinta kohteella oli 20 euroa. Ensimmäisen taksa-ajan kirjetaksalla 2,75mk ja saman arvoisella violetilla merkillä lähetetty sensuroitu kirje ei mennyt kaupaksi – lähtöhinta oli 40 euroa. Mielenkiintoisin Saksan erikoistaksainen lähetys oli 29.10.1943 Rigaan Latviaan, eli tuolloiseen Saksan Ostlandiksi kutsutun miehitysalueeseen kuuluvalle ”Generalbezirk Lettland” alueelle lähetetty kirje. Kirje oli leimattu ”Vaihto toistaiseksi keskeytetty” ja lähetetty takaisin lähettäjälle. Postinkulku Ostlandin alueelle oli lähettämisen aikaan mahdollista vain erillisellä luvalla ja vain liikekirjeenvaihdon osalta. Kirjeen lähtöhinta oli 120 euroa ja se myytiin 131 eurolla.

Ulkomaille lähetetyn postin joukossa oli joitakin kiinnostavia kohteita, näistä mainittakoon pakettikortti Saksaan vuodelta 1947, jolloin pakettipostia rajoitti painoon liittyviä rajoituksia. Pakettikortin lähtöhinta oli 10 euroa, josta se nousi aina 35 euroon saakka. Myyjällä oli varmasti hauskaa. Lentopostin osastolla oli myytävänä lentopostikortti Jugoslaviaan vuodelta 1930, taksa oli 1,20mk + 1mk mikä oli oikein ja kortilla oli hyvän näköisiä asianmukaisia leimoja. Lähtöhinta 60 euroa osoittautui sopivaksi.

Tällä kertaa tarjolla oli useita 6mk taksaisia ulkomaan postikortteja – eli vuoden 1945 syyskuun ja vuoden 1946 lopun väliseltä ajalta. Tämä taksa ei kohtalaisen pitkästä taksa-ajasta huolimatta ole loppujen lopuksi erityisen helppo ja vaikka kohteita liikkuu eivät ne ole aivan huonoja – siksi onkin merkillepantavaa, että kerralla taksalla olevia kohteita on myytävänä useita. Kaksi kohteista oli ”kiitoskortteja Marshall avusta” Yhdysvaltoihin. Toisessa kohteessa kaksi korttia 5mk+1mk merkein ja toinen 2*3mk merkein. Kahdella 3mk punaisella merkillä lähetetty kortti oli listattu 50 euron lähtöhinnalla, joka oli huudettu jo hyvissä ajoin ennen huutokaupan loppua. Jälleen puuttuivat kuvat kohteiden toiselta puolelta – mikäli ei ole tietoa siitä, että mitä kortin toisella puolella on, on hyvin vaikea tietää, onko kohde oikeasti postikortti vai olisiko sen voinut lähettää painotuotteen taksalla. Tämän kortin, jonka taustalla ilmeisesti oli tekstiä asian mukaisesti loppuhinta oli 188 euroa – tämä yllätti minut, sillä samalle taksalle tarkoitetun 6mk punaisen merkin singlenä lähetetyt postikortit ulkomaille eivät ole pitkiin aikoihin pystyneet keräämään tämän suuruista kannatusta! Kolmas kohde oli vuoden 1946 loppupuolella Neuvostoliittoon lähetetty postikortti, jossa näkyi selvästi kirjoitettua tekstiä. Kortti oli lähetetty takaisin ja leimattu ”parti” – lähtenyt. Tuntien Neuvostoliiton asukkaiden syitä ”lähtöön” ei voi kuin pohtia onko tämänkin kortin vastaanottaja aikoinaan lähtenyt vankileirien saaristoon tekemään orjatyötä suuren isänmaansa hyödyksi. Kortin lähtöhinnaksi oli laitettu 60 euroa, joka oli liikaa. Kortti jäi myyjälle.

Kirje Varkaudesta 6.10.1932 Reunionin saarelle Intian valtamerelle. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.12.1931-31.10.1936) 2,50mk. Harvinainen kohdemaa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki Albert huutokaupat.

Ensimmäinen koskaan näkemäni suomalainen lähetys Reunionin saarelle oli myytävänä satasen lähtöhinnalla. Reunion on saari Intian valtameressä Madakaskarin Itäpuolella ja virallisesti osa Ranskaa, niin sanottu ”merentakainen departementti” ja näin olleen myös osa Euroopan Unionia ja euroaluetta! Kohteesta oli näkyvillä vain etusivu – pidän asiaa erittäin valitettavana, sillä tällainen kohde, jossa mahdollisesti on paljonkin ”asiaa” taustapuolella ansaitsisi saada myös taustansa näkyviin. Mielestäni se, että ei kuvata kohdetta kokonaan helposti aiheuttaa maksimihinnan osalta painetta alaspäin. Satasen lähtöhinnalla kohteelle ei mielestäni jäänyt paljoakan potentiaalia hinnan nousuun, mutta satanen siitä oli tarjottu jo pitkä aika ennen huutokaupan päätöspäivää. Harvinaiset kohdemaat ovat oma keräilykohteensa ja kaukomaihin menneistä kohteistakin voi tehdä vaikka erikoiskokoelman. Hintaa kohteelle kertyi 130 euroa.

Lentopostin osastolla oli myytävänä kaksi 1930-luvun lopun lentokuorta Etelä-Amerikkaan, ne olivat kulkeneet Lufthansan ja Air Francen lennoilla – nämä herättivät kiinnostusta. Saksan kautta kulkenut kuori nousi yli 50 euron hintaan ja Ranskan kautta kulkenut vastaava yli 30 euron. Reitistä, jota kohteet olivat kulkeneet kirjoitin edellisessä tämän blogin kirjoituksessa ja kuten siitä muistamme, jakoivat Air France ja Lufthansa reitin kuljetuksen kulkemalla kumpikin Marseillen kautta. Suomen posti ohjattiin Berliiniin ja Pariisiin, joissa eri reiteillä kulkeneet kirjeet on usein leimattu. Ikävä todeta ja olla ilonpilaaja, mutta Lufthansan koneella kulkenut kirje, joka oli maksettu kahdella 25 markan merkillä oli väärätaksainen. Pariisin kautta kulkenut sitä vastoin oli oikeataksainen. Lentolisä oli tuolloin 22mk per viisi grammaa ja näin olleen oikea taksa kymmenen gramman kirjeestä oli 44mk lentolisää + 2½mk ulkomaan kirjeen maksu, eli 46,50mk.

Kaiken kaikkiaan myytävänä oli runsaasti kohteita – muutama vähän parempikin kohde niiden joukossa, lentopostiakin oli kivasti. Yleisesti ottaen minusta kuitenkin tuntui, että lähtöhintojen taso oli laitettu verrattaen korkealle ja sitä kautta lopputuloksena oli, että suinkaan kaikki kohteet eivät menneet kaupaksi. Toisaalta tietyistä kohteista syntyi odottamatontakin kilpailua, joka tietysti aina yllättää – on aina mielenkiintoista nähdä miten huutokaupassa voi tapahtua ihmeellisiä asioita.

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

By

Merkki Albertin huutokaupoissa on viimeaikoina ollut myytävänä mielenkiintoisia M30 kohteita, suurin syy tähän on ollut erään suurkeräilijän pesän hajoittaminen ja sieltä myyntiin tulleet hyvät kohteet. Tällä kertaa huutokauppa oli avattu jo kuukausi ennen varsinaista huutokauppapäivää, joka mielestäni ei ollut optimaalinen asia, sillä vaikka kohteisiin tutustumiseen netin kautta oli runsaasti aikaa, Jotenkin minulle tuli nimittäin ”taisteluväsymys” tähän huutokauppaan ennen kuin itse rähinät alkoivatkaan. Hieman ihmettelin myös sitä, että huutokaupan kohteita ei ollut nähtävänä Postimerkkimessuilla Merkki Albertin osastolla – tämä olisi ollut erittäin virkistävää niin kyseisten messujen tarjonnan kannalta, kuin mielestäni järkevää myös itse huutokaupan kannalta, sillä Postimerkkimessuille kuitenkin tuli paikalle väkeä myös Pohjoisesta ja Itä-Suomesta. Tyypillisesti kaukomatkalaiset eivät viitsi lähteä Jyväskylään tai Helsinkiin kohteita katsomaan, muuten kuin ”äärimmäisessä hädässä” ja siksi oli outoa, että näyttöä ei ollut. Viimeksi, KESFILA näyttelyn yhteydessähän Merkki Albertilla oli näyttö ja mielestäni se oli aivan erinomainen juttu. Noh… kaikkea ei ilmeisesti voi saada, mutta tällainen ”useita kärpäsiä yhdellä iskulla” strategia olisi varmasti monelle mieleen – varsinkin, kun Postimerkkimessujen ohjelma on junnannut paikoillaan jo useita vuosia eikä siellä enää juuri mitään ”erikoista” nähtävää ole…

Palatakseni itse huutokauppaan ja myytävänä olleisiin kohteisiin todettakoon ensiksi, että M30 alueella myytävää oli lähes sata kohdetta! Tämä on kohtalaisen huomattava määrä. Filateliaa näistä oli noin 30% ja loput noin seitsemänkymmentä kohdetta postihistoriaa. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että postihistoria myy M30 osastoilla paremmin kuin filatelia. Näin maa makasi myös eilen illalla, kun huutokauppa päättyi – jälkimyyntiin jäi pääasiassa filateliakohteita. Ilahduttavaa oli, että postihistoriallisella puolella oli tälläkin kertaa erittäin kiinnostavia kohteita mukana. Tapojeni mukaan aloitan huutokaupan annin ruotimisen filateliasta ja jatkan postihistorian kanssa läheltä kauas.

Yllä: KK suojaleimaus M30 leijonamerkkien takana. Apteekkari Killinen leimasi apteekkinsa ja yksityisessä postissaan käytetyt merkit KK leimalla. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Mielenkiintoinen KK suojaleimaus kahdella M30 leijonamerkillä myytiin 30 euron pohjalla. Kyseessä on vähän tunnettu asia, nimittäin tämä suojaleimaus on varkauslaisen Kalervo Killisen, paikallisen apteekkarin käyttämä leimaus, joita hän ilmeisesti leimasi vain itse käyttämiinsä ja apteekkinsa käyttämiin merkkeihin. Tästä oli kohteessa mukana lehtijuttu, jossa ruodittiin asiaa ja meklari oli fiksusti jutun laittanut myös näkyviin verkkoon. Killisen suojaleimauksia tunnetaan M30 merkeillä verrattaen vähän ja tämä tekee kohteista kiinnostavia. Ovatko nämä suojaleimaukset humpuukia? Asiasta siitä voidaan olla montaa mieltä – humpuukina ei kuitenkaan tunnuta pidettävän ns. suojareijitettyjä merkkejä, joten miksi näitä suojaleimattuja tulisi pitää humpuukina? Mielenkiintoisesta ja harvinaisesta filateliakohteesta on siis kysymys, vaikka jotakuta saattaakin arveluttaa. Olen hieman yllättynyt kohteen matalasta myyntihinnasta ja laimeasta kiinnostuksesta kohdetta kohtaan, jälleen kerran olen nimittäin kohtalaisen varma, että kaikilla näitäkään ei ole.

Vuoden 1940 päällepainamamerkkien arkit myytiin 80 euron lähdöllä ja 1,25/50p keltaiset tyypin I ja II numerokuusilot jäivät myymättä 30 euron limitillä – tämäkin on mielestäni jännä juttu, sillä kun näitä II ladelman merkkejä on yksittäin myyty, on hinta ollut noin kympin kappale leimaamattomana – yhteenlaskulla 6*10 saadaan 60 ja nyt myytiin numerokuusiloa kolmella kympillä… Hammastamattoman 5mk keltaisen kulmapari myytiin kympillä – toinen samankaltainen pari jäi parilla kympillä myymättä ja 5mk violetin hammastamaton pystypari meni kaupaksi kahdella kympillä – keltaisia 5mk hammastamattomia arkkeja tunnetaan muistaakseni 6kpl ja violetteja vastaavia vain kaksi kappaletta, joten ihan hyviä kohteita nämäkin. Viidentoista markan punaisen merkin numerokuusilo vuosilukuvirheellä ”1591” jäi myymättä 15 eurolla – hiukan yllättävää tämäkin. Filatelian erikoisuudet eivät kiinnosta!! Joitakin loistoleimaisia merkkejä meni kaupaksi ja 8mk vihreä loisto myytiin peräti 33 eurolla, lähtö oli tällä merkillä 15 euroa. Olin yllättynyt kohteen 1383 ”50/40p lisäpainaman siirtymä **, 5mk tarttuma ** ja 9mk siirtymä” hinnan noususta – kyseessä oli siis kohde, jolla oli kolme filateelista erikoisuutta: lisäpainaman siirtymä, joka oli ihan ”hyvä” 50/40p vihreällä merkillä, 5mk keltaisen merkin täydellinen tarttuma ja 9mk punaisen merkin pieni siirtymä sivuttain päin. Näistä ehkäpä vaikein on tuo 9mk merkin siirtymä. Kohteen lähtöhinta oli 15 euroa, mutta se myytiin 186 eurolla – kyseessä on mielestäni huima korotus ja aika hurja hinta.

Kotimaista postia oli ”postihistoriapuolella” myytävänä joitakin kohteita, mukana oli myös erittäin mielenkiintoista nähtävää. Kahden keltaisen 50p leijonamerkin parilla paikalliskirjeenä lähetetty sähkösanoma myytiin kovalla yli 90 euron hinnalla. Itse olen pitkään pohtinut sitä, että mikä näistä sähkösanomista tekee niin ihmeellisiä, että niistä pitää maksaa normaalin postilähetyksen hinnan huikeasti ylittäviä hintoja. Ilmeisesti ”joku tuomari jossain näyttelyssä joskus” on heittänyt löysän lausahduksen, jossa on todettu näiden olevan ”hienoja”. Mitään muuta syytä en voi tälle ”ilmiölle” keksiä – kyseessä on siis tilanne, jossa sähkösanoma on saapunut lennätintoimistoon paikkakunnalla jossain ja tämä sanoma on lähetetty eteenpäin paikalliskirjeenä tai kirjeenä. Koska sähkösanomia ei valtavasti lähetelty ovat tällaiset sähkösanoman sisältävät lähetykset tietysti ”harvinaisempia” kuin tavalliset kirjelähetykset. Kyseessä on siis lähetyksen sisältöön liittyvää erikoisuutta, itse lähetyksessä ei sinänsä ole mitään sen kummallisempaa – minun mielestäni. Mutta kuten hyvin tiedämme, ihmiset arvostavat eri asioita, tämä pätee myös postilähetyksiin.

Yllä: Kirje Turusta 19.4.1941 Niinisaloon, maksettu vihkomerkeillä (V1). M30 2mk punainen, 50p vihreä ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 2,75mk. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk. Vihkomerkeillä maksetut lähetykset ovat vaikeita löytää. Myyntihinta 105 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Vihkomerkeillä lähetetyn kotimaan kirjeen lähtöhinta oli asetettu 45 euroon ja ajattelin, että kyseessä on mielenkiintoinen kohde, koska näitä vihkomerkein lähetettyjä lähetyksiä ei kovin usein tule vastaan. Tai oikeammin on sanoa, että vaikka niitä tulisi vastaan, on niitä joskus hiukan vaikeaa huomata. Asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että lähetyksellä on käytetty vihkomerkkejä ovat käyttöaika ja tietysti itse merkit – vihkomerkkien tekotapa oli sellainen, että jokaisessa merkissä pitäisi olla joku hammasteen reuna leikattu, koska merkit leikattiin neljän merkin palasiksi. Tyypillisesti leikkaaminen tehtiin hyvin ja pitää katsoa suurennuslasilla, jotta näkee ”suoran” leikkauksen merkkien hampaissa. Vihkoissa oli 2mk karmiini, 1,25mk keltainen, 1mk oranssi, 50p vihreä ja 25p ruskea merkki – yhden vihkon postitusarvo ja myyntihinta oli siis yhteensä 20 markkaa. Parhaita vihkomerkkien käyttöjä ovat tietysti ulkomaan postitteet, jotka ovat harvinaisia. Suurin osa vihkomerkkien käytöistä on nimen omaan kotimaan postitteita. Tällä kertaa tämä vuonna 1941 vihkomerkein lähetetty kirje nousi 105 euron myyntihintaan. Kun tiedetään, että näitä vihkomerkkilähetyksiä voi löytää ns. tauhkalaatikoista, jos jaksaa penkoa, on niiden metsästäminen tietysti mahdollisuus niille, joita rahan tekeminen etsimällä ja löytämällä kiinnostaa. Siinä missä vihkomerkit menivät kaupaksi, ei rullamerkein kotimaassa postitettu kirje mennyt 40 eurolla kaupaksi – kirje olikin mielestäni kovin nuhruisen oloinen, eikä rullamerkeissä ollut mitään erikoista. Jos edes toinen merkeistä olisi selvästi ollut rullamerkin parhaat tunnusmerkit täyttävä, eli selvästi leikattu, olisi kohde saattanut mennä kaupaksi. Näitä vastaavia ”perus rullamerkkikohteita” on aiemmin myyty n. 20 eurolla, joten limitti oli asetettu tälle kohteelle verrattaen ylös. Mielenkiintoisia kotimaan taksaisia kohteita olivat kaksi K/L Suomen Joutsenelta lähetettyä kirjattua kirjettä kotimaahan – paatti oli tuolloin purjehduksella ja kansainvälisen postisopimuksen mukaan laivoilta sai lähettää postia kotimaahan kotimaan taksoilla, vaikka ne olisivat ankkurissa missä tahansa postiliiton sopimukset allekirjoittaneessa maassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli koululaivan neljäs purjehdus ja laiva on lähettämisen aikoihin ollut luultavasti jossain Välimerellä. Kirjatut kirjeet Suomen Joutsenelta ovat hyviä kohteita, sillä yleensä postia ei kirjattu – ilmeisesti laivalla ei ollut mukana R-lipukkeita ja siksi kirjaukset onkin näihin myytäviin kohteisiin ”piirretty” kynällä. Kohteiden hinnat pysyivät maltillisina – kumpikin kirjattu kuori myytiin n. 30 euron hinnalla, joka mielestäni oli edullinen.

Yllä: Postitaksataulukko 3mk taksalla, joka maksettu 3mk keltaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen 3mk keltaisen merkin käyttö. Myyntihinta 211 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Yksi huutokaupan mielenkiintoisista kohteista oli taksataulukko, jonka kolmen markan hinta oli maksettu M30 3mk keltaisella leijonamerkillä. Kuten tiedetään, merkki oli tarkoitettu kotimaan (ja Pohjoismaiden) postikortille. mutta postikortin taksa muuttui pian merkin julkaisemisen jälkeen ja näin olleen merkki oli käypäinen käyttötarkoitukseensa vain vähän aikaa. Varsinaisia muita single käyttökohteita merkille on hyvin vähän, yksi tällainen on juuri taksataulukon maksaminen. Taksatauluja tunnetaan yhteensä alle 20 kappaletta ja tämä myyty kappale on ainoa tuntemani 3mk keltaisella merkillä maksettu. Taksataulun lähtöhinta oli 50 euroa ja huudot loppuivat 211 euroon. Mielenkiintoinen ja hyvä kohde tälle merkille filateeliseen kokoelmaan. Taksataulu ei suinkaan ollut ainoa ”kotimaan” tykkikohde tällä kertaa, myytävänä oli myös harvinainen postin henkilökortti, jonka teki tavallista harvinaisemmaksi se, että sen taksa oli 20mk ja se oli maksettu 20mk postitalo merkillä. Henkilökortteja tunnetaan M30 ajalta alle kymmenen ja 20mk taksaisia näistä kaksi. Kyseessä on siis erittäin harvinainen kohde. Edellinen myyty kohde myytiin joitakin vuosia sitten Hellman huutokaupoissa ja oli kuulunut erään edesmenneen tunnetun porilaisen keräilijän kokoelmiin, tämä nyt myyty kohde on käsittääkseni tunnetun myös jo edesmenneen lahtelaisen keräilijän kokoelmista.

Yllä: Postin henkilökortti vuodelta 1949. Maksettu 20mk Postitalo kuvamerkillä. Taksa: Postin henkilökortti (1.1.1948 – 31.12.1951) 20,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Henkilökortin lähtöhinta oli 200 euroa, joka oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta kohteelle. Keräilijät käsittivät, että kyseessä ei ole mikä tahansa läpyskä ja hinta lähti nousuun – taistelua käytiin pitkään yli huutokaupan virallisen loppumisen ja lopputuloksena hinnaksi muodostui 566 euroa, joka on kortista kohtalaisen hyvä hinta. Toki toinen kortti myytiin vieläkin kalliimmalla, jos en aivan väärin muista. Huippukohteet eivät loppuneet tähänkään, vaan myytävänä oli, jos vain mahdollista, vieläkin vaikeampi kohde, eli ns. S-lainan, eli setelinvaihtolainan, kuitin palautusmaksu, joka oli maksettu M30 merkein. S-lainan kuitit, jotka ”palautettiin” eli lähetettiin alkuperäisestä lainan keräämiseen käytetystä postitoimistosta lainan ”antajan” kotia lähinnä olevaan postitoimistoon ovat harvinaisia, koska setelinvaihtolainan palautus käytiin tyypillisesti hakemassa henkilökohtaisesti postista – jos kuitenkin henkilö oli muuttanut, tuli kyseinen kuitti lähettää perässä uuteen postitoimistoon, ja tämä lähettäminen maksoi rahaa. Lainahan oli pakkolaina, siksi lainausmerkit lainan ”antaja” sanan osalta. No joka tapauksessa, näitä kuitin palautuspyyntöjä palautusmaksuineen tunnetaan kolme kappaletta, ja näistä kahdelle on maksettu palautusmaksu yhdelle kuitille ja yhdelle kolmelle kuitille (kolme kertaa 45mk). Myytävänä ollut kohde oli yhden kuitin palautusmaksu. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja siitä käytiin pitkä ja raskas taistelu – loppuhinnaksi tuli kokonaiset 490 euroa, mikä mielestäni oli kohtalaisen kova hinta. Harvinaisuus kuitenkin kohteella on kohdillaan.

Yllä: S-Lainan kuitin palautusmaksu. Yhden kuitin palauttaminen maksoi 45mk, joka on maksettu kolmella 15mk sinisellä merkillä. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Kotimaan kohteissa oli siis tällä kertaa ”raakaa” tavaraa – erinomaisia kohteita oli useampia, vaikka ehkäpä kovimmat kohteet kuuluvatkin osastoon ”muut maksut”, eivätkä niinkään ole varsinaisia postilähetyksiä – M30 merkkien harvinaisia käyttöjä kuitenkin. Pohjoismaihin mennyttä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Norjaan edelleen lähetetty kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 3½mk oliivi merkki myytiin 33 euron hintaan – kyseessä on merimiehelle rintamilta lähetetty posti, jonka ilmeisesti varustamo on lähettänyt edelleen Norjaan. Mielenkiintoinen kenttäpostimerkin ja M30 merkin sekakäyttö ulkomaan kohteella. Painotuote Islantiin 2mk vihreällä merkillä myytiin 14 eurolla, joka oli mielestäni halpa hinta, sillä Islanti on kuitenkin kohdemaana ”paras Pohjoismaista”. Painotuotteelle olivat voimassa kansainväliset taksat, joten sinänsä kyseessä on ”ulkomaan painotuote”. Painotuote Islantiin 6mk oranssilla merkillä ei mennyt kaupaksi 20 euron lähdöllä, joka ehkä oli hieman yllättäävää, kun taas 6mk vihreä painotuote postikortti Ruotsiin teki kauppansa samalla lähdöllä. Itse olisin näiden kahden välillä valinnut Islantiin menneen. Mielestäni mielenkiintoisin kohde Pohjoismaihin oli Islantiin menneen paketin pakettikortti – kohde oli mielenkiintoinen myös muiden mielestä ja sen hinta nousikin 20 euron lähdöstä aina 130 euroon saakka.

Yllä: Kirjattu postikortti Orivedeltä 1.8.1944 Osijekiin, Kroatiaan. M30 5mk Olavinlinna ja 2kpl 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7mk. Suomen ja Saksan sensuurit ja kemiallinen sensuuri. Taksa: Postikortti Kroatiaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla (1.4.1944 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Ylitaksaa 50 penniä. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erikoistaksaisia kohteitakin oli tällä kertaa myytävänä – kaikki erikoistaksaiset kohteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä miltä ne näyttivät…. ensi silmäyksellä huikea kohde, kirjattu postikortti Kroatiaan 1.8.1944, Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla osoittautui lähemmän tarkastelun ja taksakirjan konsultoinnin perusteella väärätaksaiseksi. Erikoistaksa-aikaisia kirjattuja postikortteja tunnetaan muutamia, mutta ilmeisesti vain yhdessä on oikea taksa. Väärästä taksasta huolimatta kirjattu postikortti nousi aina 96 euron hintaan saakka – Kroatiaan mennyttä erikoistaksa-aikaista postia tunnetaan vain muutama lähetys, joten kohde on harvinainen, vaikka väärätaksainen onkin.

Unkariin menneet lentopostikortti ja lentokirje löytyivät lentopostikohteiden joukosta, kumpikin hyviä erikoistaksaisia kohteita. Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenvälinen postisopimus, joka alkoi jo vuoden 1942 puolella, posti unkariin tämän taksan puitteissa on vaikeaa ja erityisesti myyty lentopostikortti on hyvä kohde – hinnat pysyivät alhaisina, lentokuori nousi vain 26 euroon ja lentopostikortti 32 euroon. Böömin ja Määrin protektoraattiin lähetetty kirjattu lentokirje 10mk saimaan singlellä myytiin 15 euron pohjahinnalla, joka mielestäni on jonkin sortin pohjanoteeraus hinnan osalta – kohde ei ole helppo, vaikka näitä joskus näkeekin. Kalleimmaksi osoittautunut erikoistaksainen lähetys oli postiyhteyden keskeytymistä ennen 4.9.1944, mutta keskeytyksen ”uhriksi” joutunut, Saksaan lähetetty lentokirje 5½mk yhteistaksalla – kohteelle oli asianmukaisesti leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” leima. Keskeytyksen syynähän oli Suomen ja Neuvostoliiton 5.9. solmima aselepo, jonka takia Suomen ja Saksan väliset yhteydet katkesivat. Tällaisia hyvin samanlaisia kuoria tunnetaan kymmenkunta. Tällä kertaa kuoren hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 247 euroon saakka – mielestäni myyjä sai hyvän hinnan.

Yllä: Kuriiripostissa Helsingistä Vichyn Ranskaan kulkenut kirje. Lähetetty ensin kotimaan taksalla Helsinkiin. Harvinainen ja postihistoriallisesti hyvin kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä aika paljon, jos mukaan lasketaan lentopostiosaston kohteet. Mukana oli kiinnostavia ja postihistoriallisesti hyvinkin haluttavia kohteita, joiden osalta on todettava, että kun postihistoriasta on kysymys, niin on hyvin tärkeää, että kohteista olisi olemassa kunnolliset kuvat etu ja takapuolelta. Näin ei ollut esimerkiksi asian laita kohteen 1391 ”75p ja 2,75mk kuriirikirjeellä Ranskaan” kohdalla, sillä kohteen kuvassa edellisen omistajan kirjoittama kohdeseloste esti kohteen näkemisen. Tämä on tietysti harmittavaista, kun kohteen voidaan tekstin perusteella ajatella olevan mielenkiintoisen – jos ei pysty näkemään kohdetta kokonaan on mahdotonta tietää, että minkälainen kohde oikeastaan on kysymyksessä. Yksi asia nimittäin postihistoriassa on varma ja se on, että mihinkään kohdekuvausteksteihin ei kannata eikä voi 100% luottaa koskaan. Virheitä sattuu nimittäin myös meistä parhaimmille ja tietoa tulee jatkuvasti lisää. No joka tapauksessa tämä kyseinen kohde oli aito asia, eli kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, joka oli osoitettu Ulkoministeriön kuriiripostiosastolle, lähetettäväksi eteenpäin Vichyn Ranskaan suomalaisen diplomaatin perheenjäsenelle aikana, jolloin alueelle ei ollut Suomesta postiyhteyttä. Kohde on sekä historiallisesti erittäin kiinnostava, että postihistoriallisesti mielestäni erinomainen. Maksettu taksa on kotimaan taksa, joka on riittänyt siis Ulkoministeriöön asti – loppumatkan kohde on kulkenut kuriirin viemänä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu 20 euroon, josta se nousi aina sataan euroon saakka. En pidä satasta järkyttävän kalliina hintana tästä kohteesta.

Neuvostoliittoon lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, erityisen kiinnostavana pidin vuoden 1945 helmikuulta olevaa kirjettä, neljän ja puolen markan kirjetaksalla, joka on aikainen lähetys sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaikka postiyhteys Suomen ja Neuvostoliiton välillä avautuikin jo Joulukuun 22. vuonna 1944 on vuoden 1945 alun posti aikaista, sillä yleisölle tieto postiyhteyden avautumisesta saatiin luultavasti vasta 1945 puolella. Toinen kiinnostava Neuvostoliittoon lähetetty kohde oli palautettu ehiöpostikortti lisämerkillä, kuuden markan taksalla. Kohde on hyvän näköinen ja siinä on useita leimoja, myös 6mk korttitaksa ulkomaille on kohtalaisen hyvä ja Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa. Kumpikin kohde meni kaupaksi maltillisilla hinnoilla, kirje 33 eurolla ja postikortti kolmella kympillä. Jos olisin hyvin rikas, olisin voinut haalia nämä itselleni, mutta rahavarallisuuden ollessa rajallista oli minun pakko todeta, että jotta sekiinit riittäisivät minulle tärkeämpiin huutoihin, on päästettävä irti näistä kiinnostavista kohteista. Keräilijänkin elämä on luopumista.

Yllä: Helsingistä 21.11.1940 Liverpooliin Englantiin lähetetty lentokirje. Suomen ja Englannin sensuurit. Joulumerkki ja Liverpoolin saapumisleima 27.1.1941. M30 2,75mk violetti pari, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (-20g) lentolisä Neuvostoliittoon (30.4.1928 – 22.6.1941) 2,00mk = 5,50mk. Lento Moskovaan saakka. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Sodan aikaisia Englantiin Neuvostoliiton kautta kulkeneita kirjeitä oli myytävänä kolme kappaletta, yksi maapostissa kulkenut ja kaksi lentopostiosastossa. Kysymys on siis siitä, että koska Saksa ja Englanti olivat sodassa keskenään, ei postia voitu Englantiin lähettää Saksan kautta, vaan se jouduttiin kuljettamaan Neuvostoliiton läpi junalla Vladivostokiin, josta laivalla Japaniin josta yhä eteenpäin Tyynen valtameren yli laivalla San Pedroon Kaliforniaan, josta junalla Pohjois-Amerikan halki New Yorkiin, josta laivalla Englantiin. Lentolähetykset kuljetettiin lentona Moskovaan asti ja sieltä edellä mainittua reittiä pitkin maapostina – lentolähetyksiin oli maksettu ns. Euroopan lentomaksu, joka oikeutti lentoon Moskovaan asti. Tällaiset sodan aikaiset ”pitkän matkan” lähetykset ovat hyviä kohteita – maapostissa koko matkan kulkeneita tunnetaan jonkin verran, lentopostia vähemmän. Lentopostikohteet ovatkin erinomaisia kohteita. Vielä parempia kuin nyt myydyt kaksi Euroopan lentotaksaista ovat ns. koko matkan lentopostikohteet, jotka tulivat mahdollisiksi maaliskuussa 1941 ja joita tunnetaan aniharvoja. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta päättyi 22.6.1941 Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Koko matkan maapostissa kulkenut 3½mk sinisen merkin singlekohde myytiin hintaan 65 euroa (lähtö 20€) ja lentopostikohteista edullisempi 85 eurolla ja kalliimpi, Englannissa saapumisleimattu ja sensuroitu, hintaan 380 euroa. Mielestäni tämä kalliimman kohteen hinta oli aivan suunnaton, vaikka kohde hyvän näköinen olikin – toisaalta köyhä ihmettelee usein sellaisia asioita, jotka rikkaalle ovat itsestäänselvyyksiä.

Yllä: Aero Oy:n leimalla mitätöity lentokirje Suomesta Dessauhun Saksaan. M30 2kpl 2mk mustansininen, yhteensä 4mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) ulkomaille (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Jännittävä harvinainen lähetys. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erittäin kiinnostava lentopostikohde oli vuonna 1930 toukokuussa Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, jonka merkit oli mitätöity AERO Oy:n yritysleimalla ilmeisesti Tallinnassa. Aero liikennöi Helsingin ja Tallinnan välistä lentopostiliikennettä. Tällaisia Aeron leimalla leimattuja kuoria tunnetaan vain harvoja. Kyseessä saattaa olla Aeron oma firmaposti. Kuorella oli myös saksalainen ns. luftbestätigungstämpel, eli suomennettuna lentoleima. On siis varmaa, että kuori on lentänyt. Kyseessä on mielenkiintoinen lentopostikohde ja sen lentopostikeräilijät huomasivat ilmeisesti ”suurin joukoin” sillä hinta nousi 80 euron lähdöstä aina 481 euroon saakka, joka mielestäni on erittäin kova hinta. Kohde oli yhä myytäessä monteerattuna Jorma Lindebladin kokoelmalehdelle ja on ollut Jorman ”Republic of Estonia 1918 – 1940” kokoelmaa. Jos kohta tämä aika ”selkeä” tapaus nousi hinnaltaan korkealle, niin näin ei suinkaan tapahtunut kaikkien hyvien lentokohteiden osalta. Lentopainotuotepostikortti Hollantiin vuodelta 1943 myytiin vasta jälkimyynnissä kymmenen euron pohjalla. Pidän tätä aika uskomattomana tapahtumana, sillä sodan aikainen painotuoteposti on harvinaista ja neljän markan lentolisällä kulkenut painotuoteposti on muutenkin vaikeaa. Yhden markan perustaksalla, joka on M30 ajan painotuotteista vaikein, ovat lentolähetykset kiven alla. Kohteessa on lisäksi mukana viisi 1mk vihreää merkkiä, joten tämä ulkomaan painotuotteelle tarkoitettu merkki on edustettuna kohteella erinomaisesti. En osaa sanoa mitä itsekin ajattelin, kun en tätä ollut ”aktiivisesti” rekisteröinyt huutokauppaa selaillessani.

Yllä: Lentokirje Turusta 11.3.1940 Teheraniin Iraniin, lentänyt Tukholman kautta. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavin linna ja 50p vihreä leijona, yhteensä 15,50mk. Sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.4.1938 – 14.3.1941) 4*3,00mk = 15,50mk. Hyvä lentokohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Euroopan ulkopuolellekin menneitä kohteita oli tarjolla…. kuten pikkuhiljaa huomataan, oli tämä Merkki Albertin huutokauppa erittäin kiinnostava M30 keräilijän osalta. Lentopostikuori Iraniin vuodelta 1940 on lähetysajankohtansa takia sitä parempaa sorttia. Lähetyksen aikana posti ei voinut kulkea Neuvostoliiton kautta, koska Talvisodan takia yhteys oli yhä sitä kautta poikki, tämän takia kirje on kulkenut ilmeisesti Saksan kautta Italiaan, josta lentoreitillä Israeliin. Sieltä joko KLM:n tai BOAC:in lennoilla Bagdadin kautta Teheraniin. En tiedä mistä entinen omistaja on keksinyt, että kirje olisi mennyt maareittiä pitkin Bagdadista Teheraniin. Tällaiset 1940 luvun alun lentokohteet Euroopan ulkopuolelle ovat hyviä! En ole tästä kohteesta 100% perillä, mutta hyvä kohde on kyseessä.

Lentopostikortti Palestiinaan meni kaupaksi kuudella kympillä – kyseessä on parempi kohdemaa ja lentotaksa kortilla on ns. Lähi-Idän (Vähä-Aasia) taksa, johon kuului mm. myös Turkki. Tavallisen näköiset pakettikortit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan jäivät myymättä – niissä ei mitään ihmeellistä ollutkaan; perus ulkomaan pakettikortin hinta on tänä päivänä n. 10 euroa, jos sitäkään. Parempaa hintaa saa korteista, joissa on maksettu lisämaksuja, kuten pikalisä tai kirjaus. Myös lentopaketit ovat kiinnostavampia. Brasiliaan lähetetty ja palautettu paketti, jolle oli mitätöity merkkejä yli 1400mk arvosta myytiin  yli satasella – kyseessä olikin näyttävän näköinen postihistoriakohde – erikoisuutta tuo palautus ja useat eri maissa lyödyt leimat ja lipukkeet. USAan lähetetty kirje 4½mk sinisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 66 eurolla –  kirje oli ”hyvän näköinen” ja siinä oli kolmen maan sensuurit – hinta ei ollut kovin kova, kohde on näyttävä. Vuonna 1944 kulkeneena kyseessä on mielenkiintoinen, jos kohta ei mahdottoman harvinainen lähetys. Ensipäiväkuorien osastossa M30 keräilijää odotti mielenkiintoinen yllätys, myytävänä oli nimittäin yksi kovan luokan harvinaisuus – 16mk linja-automerkki yksin kirjatulla postikortilla. Kortti oli tosiaan lähetetty 16mk merkin ensipäivänä, mutta on siis täysin taksan mukainen ilman aivan uskomatonta tekeleenomaisuutta. Meni pohjahinnalla 30 euroa, mikä tälle kohteelle on erittäin alhainen – kyseessä on nimittäin erittäin vaikea kohde. Nykyiseen Tansaaniaan kulkenut lentokirje myytiin 30 eurolla – kirje oli kulkenut sodan jälkeen ja siksi ei ehkä ollut sitä aivan ”parasta A-ryhmää”… Afrikkaan kulkenut posti on kuitenkin aina hiukan parempaa.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että M30 kohteiden perässä oli tällä keralla useita keräilijöitä, joilla tuntui olevan ns. pinkka kunnossa. Monesta hyvästä kohteesta käytiin kovaakin kisaa ja hinnat nousivat. Osa kohteista myytiin siitä huolimatta mielestäni hyvinkin edullisesti – vaikeammin ymmärrettävissä kohteissa ei huutajia sitten ollutkaan ja kilpailu jäi käymättä. Lentopostikohteiden hinnat nousivat tavallista korkeammiksi, tämä asia on jollakin tavalla ”ollut ilmassa” (heko heko) jo pidemmän aikaa, toivottavasti aktiiviset lentopostikeräilijät jossain kohtaa räväyttävät myös näyttelyssä ja näemme ns. wanhojen, jo nähtyjen, kokoelmien lisäksi myös uusia tulokkaita näyttelyparketeilla.

 

Postal History of the Finnish model 1930 definitive stamps, osa 4

By

Jatketaan kokoelman videointia, vaikka Finlandia 2017 näyttely onkin jo ohi. Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin ehtinyt videoissa käsitellä kaikki kokoelmasivut, mutta päivässä on vain 24 tuntia, joista jokunen on pakko silloin tällöin nukkuakin – onneksi mikään ei estä videoesitysten täydentämistä näin jälkikäteen.

Osat 8 ja 9 kokoelmaa esittelevistä videoista – päästään jo kokoelman neljännen kehyksen loppuun.

Esittely jatkuu 10. video – AO-mail, eli ”autres objects” tällä kertaa ulkomaille. Painotuotteita siis.

Viimeinen video, eli 11. osa.

37. HTO huutokauppa

By

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En  osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g)  ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!).  Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.

 

 

Stamp Forum 2015

By

WP_20151022_10_07_51_Pro Yllä: Stamp Forum 2015 aluetta Helsingin Messukeskuksessa

Stamp Forum 2015 tai toiselta nimeltään Postimerkkimessut järjestettiin (ja järjestetään yhä tätä kirjoitettaessa) Helsingin Messukeskuksessa 22.-25.10. torstaista sunnuntaihin. Sisäänpääsymaksu oli 16 euroa, onneksi olin onnistunut hankkimaan Filatelistiliiton kautta alennetunhintaisen lipun. Vierailin paikalla torstai aamuna, heti tapahtuman auettua. Messutapahtuma järjestettiin kirjamessujen yhteydessä ja saman katon alla oli myös viini ja ruokamessut, nähtävää siis riitti. Kuten totesin jo Lapoex 2015 kirjoitukseni kohdalla ei yksi päivä kuitenkaan riitä isomman tapahtuman ”perkaamiseen”, itse keskityin vain postimerkkiosastoon ja filatelistien kanssa keskustelemiseen, enkä ehtinyt sen enempää tutustua lihapatoihin tai kirjallisuuteen. Torstaina aamupäivällä huomasin paikalla olevan mm. Zeppelin-keräilijä Niemisen Lappeenrannasta ja Zeppelin-kenttätunnuksia kokoelmallaan esitelleen Ratisen. Paikalla olivat myös Liiton pj. Juvas ja äskettäin Singaporessa kansainvälistä mainetta niittänyt Jukka Mäkipää, jonka mielestäni ”asiallinen” Suomen päälajikokoelma oli esillä. M30 keräilyn ”grand old man” Hannu Kauppi oli myös paikalla – Hannun kanssa keskustelimme maailman menosta, kokoelman rakentamisesta ja pohdimme A4 / A3 lehtien käytöstä kokoelman esittämisessä.

WP_20151022_11_05_26_ProYllä: Näyttelykehyksiä Stamp Forum 2015 tapahtumassa. Kokoelmiin tutustujia oli torstai aamuna aika vähäisesti.

Kehyksiä oli pystytetty messuhallin takaseinälle ja kokoelmia oli näytillä lähes seitsemänkymmentä. Pääosin kokoelmat olivat 1-2 kehyksen kokoisia. M30 kohteita oli näytillä muutamissa kokoelmissa, kiinnostavimpina M30 kohteita sisältäneinä kokoelmina esiintyivät mielestäni Ala-Honkolan kaksi kokoelmaa ja jo edesmenneen Juhani Kerppolan ”On se niin väärin” kokoelma.

Ala-Honkolan postihistorialuokassa esitelty ”Postiyhteys keskeytynyt” ja  lentopostiluokassa esillä ollut ”Kotimaan kirjelentoposti” kumpikin sisälsivät muutamia hienoja M30 lähetyksiä. Kirjelentoposti-kokoelmassa oli mm. 3mk oliivi single kotimaan lentokirjeellä vuodelta 1933 ja pari lentopostikorttia 30-luvulta. Yleisesti voidaan todeta, että 30-luvun lentoposti on vaikeampaa kuin myöhempi, koska lentopostitoiminta oli enemmän alkutekijöissään niin kuljetusten kuin yleisön asiaa kohtaa tunteman ”osaamisen” osalta. Näytillä oli myös hieno 9mk postitalo single-kohde yksin kotimaan lentopostikortilla vuodelta 1948. Ala-Honkola esittelee myös kotimaan lentopainotuotteita, jotka ovat vaikeita. Kokoelmassa on myös näytillä vuodelta 1956 oleva toisen painoluokan lentopainotuote. Kuoreen on kirjoitettu ”arvoton näyte” mutta kyseessä ei kuitenkaan ole tavaranäytteen vaan painotuotteen taksa, sillä tavaranäyte omana lähetyslajinaan oli jo poistunut. Postiyhteys keskeytynyt-kokoelmassa oli näytillä muutama hieno M30 postihistoriakohde. Eestiin 1941 kesällä lähetetty lähetys ei ollut mennyt perille postiyhteyden ollessa keskeytettynä Saksalaisen miehityksen takia, vuonna 1942 postiyhteys Eestiin oli auki liikepostille, mutta yksityisposti ei kulkenut, Ala-Honkola esittelee yksityisen painotuotteen, jonka kulku oli keskeytynyt. Kumpikin näistä on hieno Suomen ja Eestin väliseen sodanaikaiseen postinkulkuun liittyvä kohde. Postiyhteys Suomesta Saksaan katkesi virallisesti 2.9.1944, tähän liittyen oli näytillä postiyhteyden keskeytyksen jälkeen lähetetty lentopostikortti. Sodan jälkeisen postin säännöt kielsivät kuvallisten postikorttien lähettämisen, tällainen ”kielletty” kuvallinen postikortti Belgiaan oli yksi Ala-Honkolan kokoelman M30 helmistä. Näytillä oli myös M30 merkein frankeerattu pakettikortti, jonka kulun tulli oli keskeyttänyt.

Kerppolan ”On se niin väärin” kokoelma oli näytillä viimeistä kertaa. Tässä kokoelmassa Kerppola oli kerännyt näytille pääasiallisesti erilaisia taksavirheitä ja vääriä taksoja postilähetyksillä. Suurin osa kohteista on M30 merkein. Kokoelma on tätä kirjoitettaessa kokonaisuudessaan myynnissä systeemi.net palvelussa.

Lisäys 25.10.2015: Kokoelma meni kaupaksi siitä pyydetyllä 400€:n hinnalla. Postihistoriallisesti kokoelma on mielestäni erittäinkin hauska.

Mielestäni erinomainen asia oli Filatelistiliiton sivuilla oleva tapahtuman ”tuki” ja erityisesti eri kokoelmien listaus ja se, että osa kokoelmista on nähtävänä myös verkossa. Toivottavasti tästä tulee tapa näyttelyihimme, sillä se mahdollistaa kokoelmiin tutustumisen myös myöhemmin. Varsinaisten näyttelyjen kohdalla saattaisi olla asiallista, että kokoelmat tulisivat näkyviin vasta itse tapahtuman jälkeen ja siten, että mukaan on laitettu myös ”tulos” eli kokoelman saama pistemäärä ja mahdollinen mitali – luonnollisesti kokoeman omistajan luvalla. Mielestäni olisi myös hienoa, jos nähtäville saataisiin kokoelman synopsis. Toinen hieno homma oli, että useampi kerho oli yhdistänyt voimansa ja järjestänyt tapahtuman kehykset – kiitos kuuluu näiden kerhojen aktiiveille.

viroYllä: Tallinnasta Eestistä 12.7.1931 Turkuun lähetetty postikortti. Lähetetty ilmeisesti kokonaan ilman postimaksua, ehkäpä jättämällä postilaatikkoon. Leimattu Tallinnassa pyöreällä ”T” leimalla ja kirjoitettu kosmos-kynällä ”25 snt”. Kortille on kynämitätöity 1mk oranssi M30 leijonamerkki. Taksa: Eestin postin määrittelemä lunastustaksa  25 sentiä – joka on vastannut ilmeisesti Suomessa yhtä markkaa. Samaan aikaan (1.1.1930 – 31.11.1931) postikortin taksa Suomesta Eestiin oli maiden välisen postisopimuksen nojalla 1,00mk, joten tätä taksaa käyttäen olisi lunastus ollut kaksinkertainen postimaksu eli kaksi markkaa – kun Eestin posti oli kuitenkin määritellyt lunastushinnan pääsi vastaanottaja ”puolet vähemmällä”.

Paikalla oli myös muutamia liikkeitä, edustamassa. Myytävänä oli mielestäni aika hyvinkin messualennuksin keräilyn oheistavaraa. Itsekin päädyin ostamaan tarpeistoa. Kävin myös läpi muutamia lähetyslaatikoita ja löysin yhden M30 kohteen Käpylän Merkin laatikoista, joita en ollut koskaan ennen käynyt läpi. Löysin yhden kiinnostavan kohteen, lunastetun Tallinnasta lähetetyn postikortin, josta kuva ja vähän keskustelua yllä.

 

Forssan keräilytapahtuma 4.4.2015

By

tapaht_sisäYllä: Forssan keräilytapahtuman tunnelmaa Kuhankadun Järjestöjen talolta

Forssan perinteinen Lanka-lauantain keräilytapahtuma puolusti jälleen kerran paikkaansa yhtenä Suomen parhaista postihistorian ja filatelian keräilytapahtumista. Tällä kertaa saavuin jo varttia yli yhdeksältä paikalle ja ”tupa oli jo täynnä”. Myyjiä oli saapunut myös Ruotsista Aspbäckin postimerkkiliikkeen voimin Göteborgista, Virolainen korttikauppias oli paikalla ja liuta suomalaisia kauppiaita mm. Vesa Järvistö, jonka tapasin itse asiassa ensimmäistä kertaa, vaikka systeemi.netissä olen tuhansia kauppoja tehnyt. Paikalla oli myös useita tuttuja keräilijöitä. Sää oli tällä kertaa hiukan plussan puolella ja pilvinen, pikkuruinen vesisade tihutti ajellessani kotiin päin yhdentoista maissa.

Koska myyjiä on Forssassa paljon ja tarjolla on paljon postihistoriaa ovat mahdollisuudet siihen, että jotakin löytyy kotiin vietäväksi hyvät, nämä mahdollisuudet muuttuivat toteutuneiksi ”löydöiksi” tälläkin kertaa. Esittelen alla muutamia löytyneitä, enemmänkin löytyi, joten mielestäni minulla oli tällä kertaa aivan erinomainen päivä! Eteneen kotimaasta alkaen, kauemmaksi…

forssa_20150005Yllä: Postikortti Reposaaresta 4.12.1946 Poriin, M30 2mk vihreä ja 3kpl 1mk vihreä, yhteensä 5mk. Taksa: Postikortti kotimaassa 16.1.1946 – 31.12.1946 5,00mk. Reposaaressa käytettiin lennättimen leimaa pitkään aivan yleisesti myös postimerkkien mitätöimiseen – tässä tapauksessa käytetty sinistä leimasinväriä. Merkit sellupaperia (SP).

forssa_20150004Yllä: Kirjattu kirje Vuokatista 8.8.1950 Helsinkiin. 4kpl M30 10mk violetti leijona. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk, yhteensä 40,00mk. Lähetetty arpajaislippu ”Suur-arpa” arpajaisiin, ilmeisesti voiton lunastamiseksi, avattu 10.8.1950 Suurarpa Oy:ssä – mutta kyseessä on ollut jonkin toisen arpajaisfirman arpalippu, eteenpäin lähetetty Arpajaisyhdistykseen, josta Kansan Pika-Arpajaisiin. Mielenkiintoinen kahteen kertaan Helsingissä edelleen lähetetty kohde.

forssa_20150001Yllä:  Turusta 29.5.1931 Osloon Norjaan lähetetty kirje. M30 1½mk violetti single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismahin (1.1.1930 – 30.11.1931) 1,50mk.  Olen noukkinut Norjaan menneitä sivuun, kun olen edullisesti saanut.

forssa_20150007Yllä: Helsingistä 5.1.1937 Rigaan Latviaan lähetetty postikortti, M30 2mk violetti single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Latvian ja Suomen välille solmittiin postisopimus 12.5.1937, jonka yhteydessä Latvia ”tuli ikään kuin mukaan” Pohjoismaiseen postisopimukseen. Huomataan, että postisopimus solmittiin vasta tämän postikortin lähettämisen jälkeen, joten tämä 2mk taksa-aika Latviaan olikin voimassa 1.11.1936 – 11.5.1937 eli vähän yli seitsemän kuukautta.

forssa_20150002Yllä: Painotuotekirjekuori Vaasasta 22.12.1951 Zaandamiin Hollantiin, M30 8mk violetti (tumma, tilauserä 708) yksin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk.

forssa_2015Yllä: Uudestakaupungista 15.7.1941 Toursiin Ranskaan lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi tupla. Sensuuri leimaus. Lisäksi ”Palautetaan lähettäjälle. Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt.” – leima. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk. Toursin kaupunki kuului Saksan miehittämään osaan Ranskasta. 

isoYllä: Helsingistä 29.1.1943 Vaduziin Liechtensteiniin lähetetty kirje. M30 3½mk oliivi ja 2kpl 50p vihreä, yhteensä 4½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk. Liechtenstein on vaikea kohdemaa.

forssa_20150006Yllä: Degerby-Åland 3.10.1945 Merrill Wisconsin USA:n lähetetty kirje. M30 2kpl 4mk oliivi ja 2kpl 1mk vihreä leijona, yhteensä 10mk, sensuurin avaama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk. Tämä lähetys osuu ajanjaksolle 1.9.1945 – 15.11.1945, jolloin ulkomaan kirjeen taksa oli 10mk, mutta 10mk sininen ei ollut vielä ilmestynyt.

forssa_20150003Yllä: Lentopostikortti Savonlinnasta 17.9.1949 Altadenaan Californiaan USA:n, M30 20mk postitalo ja 1mk vihreä leijona, yhteensä 21mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1948 – 31.10.1949) 9,00mk, postikortin lentolisä (vyöhyke 3) mm. USA (1.12.1948 – 31.10.1949) 12,00mk, yhteensä 21,00mk. Merkit valkoista sellupaperia (VSP).

Kun yllä näkyvien kohteiden lisäksi sain vielä muutamia muitakin en voi muuta kuin olla päivääni tyytyväinen!