malli1930.fi

Etelä-Amerikan lentotaksoista 1939-1941

By

Vuoden 1939 heinäkuun loppupuolelta (25.7.1939) lähtien lähtien oli Suomesta Etelä-Amerikkan maihin lähetettävälle lentopostille käytössä kaksi pääasialista lentoreittiä, joilla posti lensi Atlantin yli. Tämä tarkoitti myös sitä, että näillä reiteillä oli käytössä oma taksansa (KK 105/1939). Ensimmäinen reitti kulki Etelä-Atlantin kautta ensin Afrikan rannikolle ja sieltä Brasiliaan ja toinen reitti keskisen Pohjois-Atlantin kautta Yhdysvaltoihin ja sieltä Etelä-Amerikkaan. Nopeampi ja suorempi ”eteläinen” reitti oli lentolisältään kalliimpi. Käytännössä lähettäjille annettiin mahdollisuus päättää halusiko saada postinsa nopeammin perille maksamalla kalliimpi lentolisä, vai saiko posti kulkea hitaammin halvemmalla. Käytössä oli myös kolmas vaihtoehto, jolloin posti lensi vain Euroopan satamiin, josta se jatkoi matkaansa Atlantin yli laivalla.

Atlantin yli kulkevat pääasialliset lentoreitit 1941 joulukuun alkupuolelle saakka. Suomalainen posti ei kulkenut Englannin kautta. Lähde: https://www.ibiblio.org/hyperwar/AAF/I/maps/AAF-I-10.jpg

Eteläinen reitti perustui Lufthansan ja Air Francen yhdessä jo useita vuosia operoimaan reittiin, joka oli Lufthansan osalta Frankfurt – Marseilles (FRA) – Sevilla (ESP) – Las Palmas (Kanarian saaret, ESP) – Bathurst (nyk. Gambia) – Natal (BRA). Espanjan sisällissodasta johtuen Lufthansan reitti oli kuitenkin siirtynyt kulkemaan Lissabonin kautta. Etelä-Amerikassa posti jatkoi matkaansa ns. Condor yhtiön kuljettamana useisiin maihin edelleen, kohteinaan mm. Buenos Aires ja Santiago. Condor oli saksalaisten omistama ja operoima lentoyhtiö Etelä-Amerikassa. Air Francen reitti kulki Casablancan ja Dakarin kautta Nataliin, mistä edelleen Rio de Janeiroon, Montevideoon, Buenos Airesiin ja Santiagoon. Reittiyhteistyö toimi siten, että kumpikin yhtiö toimi Marseillen kautta, josta Lufthansan lähdöt tapahtuivat torstaisin ja Air Francen sunnuntaisin. Kuorten päivämääristä voi selvittää kumpi yhtiö kuoren on mahdollisesti kuljettanut, helppoa ja varmaa tämä selvittäminen ja sen tulos ei ole, ellei asia merkinnöistä tai leimoista muuten selkeästi ilmene. Voidaan kuitenkin todeta, että koska Suomen postin ohjaus tunsi nämä lentoaikataulut ja tiesi, että Lufthansalla kulkeva posti voitiin ohjata Berliiniin, jossa se pääasiallisesti leimattiin saksalaisella lentoleimalla (pyöreä punainen ”Deutsche Luftpost, Europa-Sudamerika”) ja Ranskaan ohjattua postia ei tyypillisesti leimattu, voidaan ajatella tämän ainakin helpottavan asiaa. Toisen maailmansodan alun tienoilla elokuussa 1939 Lufthansa lopetti Etelä-Amerikan lentonsa, viimeinen Lufthansan lento Etelä-Amerikasta Eurooppaan lensi 31.8.1939. Tämä tarkoittaa, että ainoaksi vaihtoehdoksi välillä elokuun loppupuoli – joulukuu 1939 muodostui Air France.

Neljännen painoluokan lentokirje 20.8.1939 Porvoosta Buenos Airesiin Argentinaan. Kulkenut suurella todennäköisyydellä Air Francen koneella reittiä: Marseilles – Casablanca – Dakar – Natal – Rio de Janeiro – Buenos Aires. Taksa: Kirje (61-80g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 9,50mk + 16kpl lentolisä (per 5g) Argentinaan (20.6.1933 – 8.9.1940) á 22,00mk = 352,00mk, yhteensä 361,50mk.

Postireittiä Etelä-Amerikkaan alkoi joulukuussa 1939 (21.12.1939) operoida italialainen LATI (Linee Aeree Transcontinentali Italiane). LATIn reitti oli hieman erilainen ja lentoja lennettiin Guidonian lentokentältä, Rooman Itäpuolelta torstai aamuisin. Koneet kulkivat reittiä Rooma – Sevilla (ESP) – Villa Cisneros (Länsi-Sahara, silloin Espanjan hallinnassa) – Sal (Kap Verde, Portugalin hallussa) – Natal tai Recife ent. Pernambuco (BRA) säästä riippuen. Näistä kaupungeista jatkettiin Rio de Janeiroon. LATIn reittiä jatkettiin heinäkuussa 1941 Rio de Janeiron kautta Buenos Airesiin Argentinaan.

LATIn lennoista mielenkiintoinen detalji on se, että neitsytlennon paluulennolla tapahtui onnettomuus ja kone tunnuksella I-ARPA teki pakkolaskun Marokkoon – pahoin palanutta onnettomuuspostia tunnetaan. Toinen reitillä tapahtunut onnettomuus tapahtui 108. lennolla, jolla kone katosi Atlantin yllä noin 300km Brasilian rannikolta. Suurin osa näillä postireiteillä kulkeneesta postista on tyypillisesti saksalaista ja italialaista, asia kuvastaa Saksan kehittyneitä liikesuhteita Etelä-Amerikan maiden kanssa ja suurta italialaista emigranttiväestöä mm. Argentiinassa. Posti Skandinaviasta ja Suomesta on harvinaisempaa ja tyypillisesti liikepostia. Myöskään posti Suomeen ei ole erityisen yleistä.

Koko LATI-reitin olemassaolon ajan britit olivat pitäneet reittiä turvallisuusuhkana, koska he katsoivat lentäjien raportoivan liittoutuneiden laivojen liikkeistä saksalaisille, jotka toimittivat tiedot Atlantilla partioiville sukellusveneilleen. Lisäksi LATI kuljetti strategista materiaalia, kuten varaosia akselivaltioille. Amerikkalaiset jakoivat saman huolen. Kun Japanin hyökättyä Hawaiilla Yhdysvaltain kimppuun 7.12.1941 Saksa ja Italia julistivat Yhdysvalloille sodan muutamaa päivää myöhemmin (11.12.1941), tuli huoli ”akuutiksi” ja amerikkalaiset ryhtyivät huolehtimisen sijaan aktiivisesti toimimaan LATI-reitin lopettamiseksi.

Lentokirje 25.4.1941 Muroleen Kanavalta Rio de Janeiroon, Brasiliaan. Lentänyt LATIn reitillä Rooma – Lissabon – Villa Cisneros – Sal – Natal / Recife – Rio de Janeiro. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) Brasiliaan Eteläistä reittiä (15.3.1941-26.4.1942) 27,00mk = 30,50mk.

Sotatila Akselin ja Yhdysvaltain välillä johti luonnollisesti siihen, että amerikkalaiset lopettivat mm. lentopolttoaineen myynnin Italialaisille ja italialaiset lentokoneet joutuivat vihollislistalle. Lisäksi Yhdysvaltain salainen palvelu alkoi punoa juonia Brasilialaisten saamiseksi vastustamaan LATIn toimintaa. Tätä tarkoitusta varten amerikkalaiset kehittivät juonen, jonka tarkoituksena oli saada Brasilian viranomaiset uskomaan, että LATI taustajoukkoineen suunnitteli Brasilian presidentin syrjäyttämistä. Tätä varten kirjoitettiin väärennetty kirje LATIn pääjohtajalle, jonka joutumisesta brasilialaisten käsiin pidettiin huoli. Juoni toimi ja presidentti Vargas, joka aiemmin oli ollut haluton lopettamaan yhteistyön LATIn kanssa lopetti LATIn luvat toimia Brasiliassa. Tämä johti LATIn toiminnan alasajoon joulukuussa 1941 siten, että viimeinen Brasiliasta lähtenyt lento tapahtui 18.12.1941 ja viimeinen Brasiliaan kulkeva lento päivää myöhemmin Villa Cisnerosista.

Condor-LATI yhteydellä Uruguaysta Suomeen 17.5.1941 lähetetty kirjattu kirje. Tuloleima Helsinki 24.5.1941. Yhteys toimi myös Etelä-Amerikasta Suomeen päin.

Keskisen Pohjois-Atlantin yli kulkeva säännöllinen Atlantin yli lentävän postin reitti aloitti toimintansa myöhemmin kuin Eteläinen reitti ja ylitti Atlantin pysähtymällä Azoreilla ja Bermudalla. Syy siihen, että Pohjoisempi reitti alkoi vasta vuosia myöhemmin kuin Eteläinen saksalaisten ja ranskalaisten pyörittämä reitti johtui yksinkertaisesti siitä, että englantilaiset eivät halunneet antaa amerikkalaisille etumatkaa Atlantin ylittävien lentolinjojen osalta. Koska 1930-luvun lopussa koneiden ei ollut mahdollista lentää ”normaalisti” koko matkaa Atlantin yli ilman tankkausta ja koska englantilaiset eivät antaneet amerikkalaisille lupaa käyttää tärkeitä Atlantin ylittämisen mahdollistavia alueitaan hyödykseen (Bermuda ja Pohjois-Kanada) pakottivat he myös amerikkalaiset odottamaan lentoyhteyden avaamista, vaikka amerikkalaisilla oli jo olemassa tarkoitukseen sopivaa kalustoa. Kysymys nimittäin oli siitä, että briteillä ei kalustoa ollut ja siksi he eivät halunneet myöskään muiden (amerikkalaisten, hollantilaisten jne.) alkavan liikennöidä Atlantin yli ja vievän hyvää bisnestä heidän nenänsä edestä.

Saksalaiset ja heitä ennen ranskalaiset olivat kuljettaneet lentopostia Pohjois-Atlantin yli katapulttilennoilla vuodesta 1927 alkaen, kuitenkin siten, että vuoteen 1930 mennessä lentoja oli ollut vain 30. Vuosina 1930-1935 lentojen vuosittainen määrä oli n. 35 vuodessa ja niitä tehtiin kahden laivan toimesta (Bremen ja Europa) – toimintaa tapahtui vain kesäisin ja kyseessä siis ei ollut koko Atlantin lentämällä ylittävä, eikä suurten volyymien postinvaihtoa toteuttava toiminta. Katapulttilennot lopetettiin vuonna 1935, koska Atlantin ylittävä liikennöinti oli tarkoitus siirtää ilmalaiva Hindenburgin hoidettavaksi. Hindenburg alkoikin liikennöidä kaksi kertaa kuukaudessa Atlantin yli vuoden 1936 toukokuun kuudes päivä. Kuten muistamme, tämä liikennöinti katkesi katastrofaaliseen räjähdykseen tasan yksi vuosi liikennöinnin aloittamisesta, kun Hindenburg, ilmeisesti staattisen sähkölatauksen sytyttämänä räjähti Lakehurstissa. Kuten tiedämme, saksalaisissa ilmalaivoissa käytettiin nostekaasuna ilmaa kevyempää vetyä, joka on palava kaasu. Palamatonta jalokaasua Heliumia osattiin jo eristää, mutta amerikkalaiset, jotka osasivat prosessin eivät sitä suostuneet saksalaisille myymään.

Vuonna 1936 englantilainen Imperial Airways ja Pan American Airlines tekivät sopimuksen siitä, että ne jakaisivat Pohjoisen Atlantin ylittävät reitit. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Englanti ja USA puhalsivat yhteen hiileen ja pelasivat itselleen monopolin Atlantin ylittävään lentoposti- ja lentomatkailutoimintaan. Vuonna 1937 sekä Imperial Airways että Pan American Airways tekivät koelentoja (survey flights) Atlantin ylittävillä reiteillä. Brittien testireitit kulkivat Pohjoisessa (Englannista Pohjois-Kanadan kautta New Yorkiin) ja Pan Americanin keskistä Pohjois-Atlantin reittiä Bermudan ja Azorien kautta Lissaboniin sekä Pohjoista reittiä.

Ns. Clipper, eli lentovene, kuljetti postia Pohjois-Atlantin. Reitti kulki Lissabonista Azorien ja Bermudan kautta Yhdysvaltohin. Myös Etelä-Amerikan postia kulki tällä reitillä.

Keväällä 1939 (vasta) Pan American Airlines ja Imperial Airways olivat valmiita aloittamaan säännölliset reittilennot Pohjois-Atlantin yli. Pan Amilla oli käytössään Tyynellä valtamerellä erinomaiseksi osoittautunut Boeing 314 mallinen valtavan kokoinen lentovene. Maaliskuussa 1939 uusi Atlantin reittiä varten valmistettu Boeing 314 lentovene NC18603 kastettiin ”Yankee Clipperiksi”. Kasteen antoi Presidentti Rooseveltin vaimo Eleonore Roosevelt. Toiminta pyörähti toden teolla käyntiin toukokuun 20. päivä 1939, kun Yankee Clipper teki ensimmäisen kaupallisen lentonsa New Yorkista Bermudan ja Azorien kautta Lissaboniin ja sieltä Marseilleen. Tämä reitti sai nimen FAM 18. Lennot eivät aina pysähtyneet Bermudalla, mutta kelin ollessa huonon näin tehtiin. Pan Am lensi myös pohjoisempaa reittiä (New York – Shediac / Botwood, CAN – Foynes, IRL – Southampton, UK) kesäkuusta 1939 eteenpäin, mutta Etelä-Ameriikan postia ei tuota reittiä pitkin kuljetettu.

Reiteiltä putosi pois Marseilles ja Southampton, kun toinen maailmansota alkoi. USA halusi pysyä puolueettomana ja reitit päättyivät puolueettomiin Lissaboniin ja Foynesiin. Mainittakoon, että Pohjoinen reitti keskeytyi talven vuoksi aikataulun mukaisesti lokakuussa 1939 ja sitä ei lainkaan operoitu Pan Amin toimesta 1940-1941 USAn neutraalisuuspolitiikan takia. USAn liityttyä sotaa reitti alkoi taas toimia ja oli toiminnassa touko-lokakuussa vuosina 1942-1945.

Sodan aikana Bermudalla oli brittiläisen sensuurin solmukohta, jossa sensuroitiin suurin osa Atlantin ylittävästä postista – brittiläinen sensuuri alkoi vuoden 1940 keväällä. Tämä ei miellyttänyt amerikkalaisia, mutta Pohjoisen Atlantin talvi ja keli muutenkin ovat raakoja ja siksi koneiden oli usein pysähdyttävä Bermudalla – näissä tapauksissa posti otettiin sensuroitavaksi. Käytännössä voidaan ajatella, että Pohjoista reittiä kulkenut posti, jota ei ole sensuroinut olisi lentänyt suoraan Azoreilta New Yorkiin. On olemassa lähteitä, joista selviävät lennot, jotka eivät Bermudalla pysähtyneet.

Lentokirje Lappeenrannasta 3.9.1941 Rio de Janeiroon Brasiliaan. Kulkenut keskistä reittiä Lissabon – Azorit – Bermuda – New York, sensuroitu Suomessa ja Bermudalla. Leimattu ”Par Service AerienTrans-Atlantique Europe-Stats-Unis”. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 3,50mk + lentolisä (USA:n kautta, per 5g) Brasiliaan (15.3.1941 – 9.10.1941) 20,00mk = 23,50mk.

Koska suomalainenkin posti jäi sensuuriin, hidastui sen kulku usein olennaisesti – useilla päivillä. Sensuurin kanssa toimittiin usein siten, että kone josta posti vietiin sensuroitavaksi otti kuljetukseen edellisestä koneesta takavarikoidun ja jo sensuroidun postin. Sensuuri oli yksi syy, miksi postille haluttiin jatkuvasti tarjota toinenkin reitti. Brittiläinen sensuuri on taksan lisäksi käytännössä vedenpitävän varmuuden tuova osoitus siitä, että kohde on kulkenut Etelä-Amerikkaan keskistä reittiä pitkin. Tiedetään tosiaan kuitenkin, että joidenkin viikkojen ajan postilennot suuntautuivat Trinidadin kautta, jolloin postia (ainakin osa siitä) sensuroitiin Trinidadilla, eikä Bermudalla. Bermudan ja Trinidadin sensuurit käyttivät erilaista sensuuriliuskaa ja on mahdollista liuskojen, lähetyspäivien ja sensuurien numeroiden perusteella jäljittää onko kohde sensuroitu Bermudalla vai Trinidadilla.

Vaikka keskistä reittiä kulkenut posti Etelä-Amerikkaan oli lentolisämaksunsa osalta edullisempaa kuin Eteläistä reittiä pitkin kulkenut, ei sekään ole yleistä. Voidaan itse asiassa todeta, että mikään sodanaikainen lentoposti Etelä-Amerikkaan Suomesta ei ole helposti saatavilla, vaan kohteet ovat yleensä vaikeita. Sitävastoin sodanaikainen posti Yhdysvaltoihin, samaa keskistä reittiä pitkin ei ole erityisen harvinaista – tämä johtuu tietysti siitä tosiasiasta, että postia Yhdysvaltoihin lähetettiin valtavasti enemmän kuin Etelä-Amerikan maihin.

Lähteet:

Crotty, D., 2011, Development of Transatlantic Airmail Services 1928-1945, Part I: The South Atlantic, Postal History Journal, 149, 17-35

Crotty, D., 2014, Development of Transatlantic Airmail Services 1928-1945, Part 2: Catapult, Zeppelin, and British Airways, 157, 28-35

Crotty, D., 2014, Development of Transatlantic Airmail Services 1928-1945, Part 2a: Pan American Airways Operations, 158, 23-34

Keturi, J. ja Seitsonen, E., 2019, L.A.T.I. – lentolinja Etelä-Amerikkaan, Filatelisti, 7, 2018, 40-42

Pezzillo, S., 2014, The Italian Air Service to South America, December 1939—December 1941, A presentation to the Smithsonian Postal History Seminar, September 12, 2014 Bellefonte, Pennsylvania https://stamps.org/Portals/0/Symposium/PezzilloPaper.pdf

Transatlantic Mail by Air 1928 – 1945 https://transatlanticmailbyair.wordpress.com/

Suomen Filateliapalvelun 118. HK

By

Suomen Filateliapalvelun toukokuun huutokauppa päättyi perjantaina 15.5. – tällä kertaa M30 osastolla oli yhteensä 25 kohdetta myytävänä ja mukana muutamia kiinnostaviakin myytäviä. Kohteita pääsi halutessaan katsomaan Naantaliin ja oli mahdollista saada myös videoitua ”kohteiden esittelyä” pyynnöstä. Itse kävin Filateliapalvelun tiloissa katsomassa kohteita – paikalla oli myös kaksi muuta filatelistia, mm. yksi Kuopion kerhon jäsen.

Filateliapuolella myytävä oli pääasiallisesti ns. pikkuhyviä. Mainittakoon näistä hammastamaton pari 5mk keltaisesta merkistä ja numerokuusilot 1,25/50p päällepainamamerkin kakkosladelman merkeistä. Harvinaisin filateliakohde tässä huutokaupassa oli 2mk punaisen M30 leijonamerkin kokonainen ehdotearkki. Hintataso pysyi kohtalaisen maltillisena, sillä ym. numerokuusilot vaihtoivat omistajaa 41 eurolla (+lisät) ja harvinainen ehdotearkkikin meni kaupaksi lisineen alle kahdella sadalla – sen limitti oli laitettu sataseen.

2mk punaisen leijonamerkin ehdotearkki, alareunassa hyväksyntä allekirjoituksineen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mainittavaa kotimaan ja Pohjoismaihin mennyttä postihistoriaa ei M30 osastossa myytävänä ollutkaan, mutta Eurooppaan mennyttä postia oli tarjolla muutamia kohteita. Mielestäni paras näistä oli kahdella 3mk punaisella leijonamerkillä maksettu postikortti Leningradin kautta Viroon vuodelta 1945. Kortti on myyty lyhyehkön ajan sisällä nyt ainakin kolme kertaa. Tällä kertaa se myytiin 56 euron hinnalla lähdön ollessa 40 euroa. Postiyhteys Neuvostoliittoon sodan jälkeen aukesi jo vuoden 1944 lopussa, mutta säilynyttä postia on kohtalaisen vähän. Myynnissä oli myös 7mk postitalo-merkin singlellä lähetetty lentokirje Englantiin vuodelta 1945, jolla oli 4½mk kirjeen perustaksa – kohde myytiin neljän kympin pohjallaan.

Huutokaupan kiinnostavimmat kohteet olivat kauas lähetettyä postia. Japaniin vuonna 1939 lähetetty postikortti 2mk punaisen merkin singlekäyttönä lähti uudelle omistajalle 20 euron pohjahinnalla. Pidän tätä aikamoisena asiana, sillä Japani on erinomainen kohdemaa ja 2mk punaiselle merkille ulkomaan postikortti on tarkoituksenmukainen lähetyslaji. Kyseessä on mielestäni kokoelmakelpoinen kohde, siitäkin huolimatta, että vastaavia tunnetaan muutamia muitakin. 3mk vihreä yksin painotuotteella Yhdysvaltoihin myytiin 30 eurolla – jälleen siis matala hinta. Oikeataksaiset 3mk vihreän yksittäispostitteet ulkomaan painotuotteilla eivät ole helppoja – joku sai hyvän kohteen edullisesti. Etelä-Afrikkaan lähetetty painotuotepostikortti vuodelta 1947 ja samaan maahan kulkenut lentopakettikortti vuodelta 1954 menivät kumpikin kaupaksi.

Brasiliaan lähetettyjä kirjattuja lentokirjeitä vuodelta 1941. Kummassakin ulkomaan kirjeen perustaksa 3½mk + kirjaus ulkomaille 2½mk sekä viideltä grammalta lentolisä Brasiliaan (27,00mk) – eli yhteensä 33 markkaa. Mielenkiintoisia lähetyksiä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Minuakin kiinnostaneita kohteita olivat sodan aikana Brasiliaan lentona kulkeneet kirjeet, joita oli myytävänä muutamana yksittäiskohteena ja yhtenä kuuden kirjeen eränä. Kuorissa oli kirjaus ja ne olivat hyviä aikansa esimerkkejä. Sodan aikainen posti Etelä-Amerikkaan on parempaa. Mielenkiintoiseksi nämä kohteet teki mm. se, että reittejä lähettää postia Brasiliaan oli kaksi, edullisempi reitti kulki Yhdysvaltain kautta, jolloin kirjeet sensuroitiin tyypillisesti Bermudalla ja nopeampi sekä kalliimpi reitti kulki Atlantin yli Afrikasta suoraan Brasiliaan. Tätä reittiä kulkeneet kohteet eivät ole joutuneet englantilaisten sensuurin tarkastamiksi. Myytävinä olevat kohteet olivat pääasiallisesti suoraan Brasiliaan lentäneitä ja niillä oli merkintä ”Via Brasil”. Toisessa tapauksessa kirjeisiin tuli merkitä ”Via New York”. Merkintä määrittelee oikean taksan, joka kirjeestä tuli maksaa – tämä(kin) selviää uudesta taksakirjasta, jossa on mielestäni ansiokkaasti käsitelty samanaikasesti voimassa olleet useatkin lentotaksat reittien mukaan erikseen. Kyseiset kirjeet olivat hyviä myös siksi, että ne vaikuttivat aidolta firmapostilta, eli ne eivät ole filateelisia tekeleitä. Kirjeiden takana oli Brasilian saapumisleimat. Nämä asiat johtivat siihen, että asiasta perillä olevat keräilijät eivät hellittäneet kohteista pohjahinnoin, vaan kuusi kohdetta käsittänyt kokonaisuus nousi huutorahoineen noin 200 euron hintaan ja yksittäiskohteetkin kukin huutorahoineen yli viiteen kymppiin.

Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään uskomaton M30 revittely, oli mukana useita parempia kohteita ja huomattavaa on se, että hintataso pysyi monen kohteen osalta hyvin alhaisena. Korona varmasti vaikuttaa ja ihmiset pitävät visusti rahoistaan kiinni, toisaalta nyt oli paikka iskeä. Nähtäväksi jää milloin seuraavan kerran saa ostaa postikortin Japaniin kahdella kympillä!

2020-luvun ensimmäiset huutokaupat ja ennustukset

By

2020-luku alkoi keskiviikkona. Filatelian kannalta tilanne ei olennaisesti muuttunut tiistaista. On silti mielenkiintoista huomata elävänsä taas uutta vuosikymmentä. Jos 2020-lukua pitäisi filatelian kannalta ennustaa, niin näköpiirissä ei ole ainakaan rakkaan harrastuksemme osalta minkäänlaista suurta kasvua, vaan päin vastoin keräilijöiden joukko harvenee. Mukaan ryhtyy varmasti myös uutta verta, sillä erityisesti historiasta kiinnostuneet saavat filateliasta ja postihistoriakeräilystä paljon, kotiseutututkijat saattavat innostua keräämään paikallispostihistoriaa ja sota-ajan tutkijat saavat filateliasta paljon irti. Keräileminen on nyt helpompaa kuin koskaan aiemmin, nimittäin Internet tuo kohteet tarjolle ”jokaiseen kotiin” ja tietoa on tarjolla erinomaisen paljon. Lienee siis turhaa olla pessimistinen, sillä nykyisille harrastajille tilanne ei näytä pahalta, uusille se näyttää erinomaiselta ja jo lopettaneista ei tarvitse välittää. Sijoituksena filatelia tuskin on hyvä ajatus, mutta rahansa voi menettää monella muullakin tapaa. No jätetään viisastelut tällä kertaa tähän ja mennään vuosikymmenen ensimmäisiä huutokauppoja ihmettelemään.

Tiedustelu 9.2.1957 Helsingistä Bukarestiin Romaniaan. M30 35mk Olavinlinna single. Taksa: Tiedustelu ulkomaille (1.6.1956 – 31.12.1962) 35,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Järvenpään Filateliapalvelu Oy.

Ensimmäiseksi asialle ehti Järvenpään Filateliapalvelu ja sen 2.1.2020 päättynyt huutokauppa numero 15. Mitään erityisen juhlavaa vuosikymmenen aloistushuutokauppaa ei tällä kertaa päästy juhlimaan, sillä mallin 1930 filateliapuolen kohteita oli myytävänä yksitoista kappaletta ja postihistoriapuolella tarjonta rajoittui viiteen kohteeseen. Kaupan oli numerokuusiloita ja loistoleimaisia leijonamerkkejä. Myynti oli filateliapuolella noin puolet kohteista ja postihistoriapuolella kolme viidestä kohteesta meni kaupaksi. Mitään erikoisuuksia tai kanuunoita ei ollut tällä kertaa myynnissä. Ainoa kohde jonka aion mainita on myytävänä ollut Romaniaan lähetetty tiedustelulomake, jolle oli M30 merkin lisäksi laitettu lentopostilipuke ja teksti ”A renvoyer par avion”. Kyseinen tiedustelu oli vuodelta 1957 ja tuolloin tiedustelun hinta oli 35 markkaa – eli tiedustelu oli oikein maksettu. Lentopostilipuke on laitettu lomakkeelle ilmeisesti ”huvin vuoksi” eikä sillä ole ollut ainakaan vaikutusta taksaan. Tiedustelulla on tiedusteltu 4kg painoista lentopakettia ja lähettäjänä on Valio.

Violetin 8mk leijonamerkin kaksi sokkohammaste-erikoisuutta. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Seuraavana vuorossa oli 10.1. Lahden Postimerkkikerhon THK 116. Lahtelaiset olivat saaneet kasaan 27 kohdetta ”yleismerkit M30”-osastoonsa. Näistä neljä oli filateliakohteita ja loput postihistoriaa. Filateliakohteista mainittakoon 8mk violetin merkin kaksi sokkohammasta, jotka olivat myytävänä samassa kohteessa yhdeksän euron pohjalla. Nyt myydyt 8mk violetin sokkohampaiset merkit lienevät monille tuttu asia – sillä 8mk violetin sokkohampaat ovat sokkohampaista kaikkein parhaiten tunnettuja. Muillakin M30 leijonamerkkiarvoilla sokkohampaita tunnetaan ja ”uusia tuttavuuksia” on tullut aivan viimeaikoinakin esille. Sokkohammaskohde meni kaupaksi 9,90 eurolla.

Postikortti Porvoosta 29.12.1945 Ålsteniin, Ruotsiin. M30 3mk keltainen single. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Hyvä single-kohde, koska 3mk keltainen julkaistiin marraskuun puolessa välissä 1945. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Postihistoriakohteista kiinnostavaa kotimaan ja Pohjoismaihin mennyttä postia oli vaikeaa löytää, ainoa mielestäni parempi kohde olikin sitten aika hyvä 3mk taksainen postikortti keltaisella 3mk leijonamerkillä Ruotsiin vuodelta 1945. Kohteesta tekee hyvän se, että 3mk keltainen leijonamerkki ilmestyi vasta 16.11.1945 ja kun taksa päättyi jo 15.1.1946 jäi merkille käyttöaikaa tällä taksalla vain kaksi kuukautta. Taksalle tosin löytyi jo painettuja M30 merkkejä, nimittäin 3mk tummanoliivi ja 3mk punainen olivat jo olemassa – silti kyseessä on mielenkiintoinen eikä kovin helppo kohde. Kahdeksan euron pohjista kohde ponkaisi aina 111 euron hintaan – ilmeisesti asia ei ollut kaikille huutajille tuntematon juttu, köyhästä hinta tuntuu korkealta.

Kirje 14.8.1940 Helsingistä Portsmouthiin New Hampshireen Yhdysvaltoihin. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk. Oikeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Myytävänä oli muutamia Yhdysvaltoihin ennen sotaa ja välirauhan aikana kulkenutta kirjettä. Lentokuori, jossa oli maksettu 3*5g edestä lentomaksua ”euroopan satamaan” vuodelta 1937 meni kaupaksi 5 eurolla (pohjahinta) – kohteeseen olikin laitettuttu ”laiva-lentokuori” luonnehdinta, joten myyjäosastollakin on ollut ymmärrystä asiaa kohtaan. Kohdetekstin mukaan Siperian kautta kulkenut perustaksainen kirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1940 myytiin 23 eurolla – voi kuitenkin olla, että kyseinen kirje oli kulkenut Italian kautta höyrylaivalla, sillä mikäli en aivan väärin muista aukesi postiliikenne Yhdysvaltoihin Neuvostoliiton kautta vasta myöhemmin syksyllä 1940. Sodan aikainen posti on kohtalaisen kiinnostavaa, ja siihen liittyen onkin syytä tuntea postin kulkureitit ja jokaiselle reitille olisi ”kiva” olla kohde tai pari. Jälkitaksoitettu lentokuori Yhdysvaltoihin sodan jälkeiseltä ajalta, vuodelta 1947, ei saavuttanut suosiota ja jäi myymättä 20 euron pohjilla – kohde ei ole huono.

Egyptiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty eteenpäin ja loppujen lopuksi takaisin lähettäjälle nousi 15 euron lähtöhinnasta 16½ euroon. Tällaiset ”maankiertäjät” ovat mielenkiintoisia erityisesti silloin, kun niissä on useita leimauksia, jotka mahdollistavat koko reitin läpikäymisen luotettavasti. Perustaksainen siisti kirje Brasiliaan vuodelta 1937, joka oli Brasilian-päässä sensuroitu, myytiin 55 eurolla – jollakulla oli sen kokoinen aukko kokoelmassaan ja painetta lompsan puolella.

Valkeakoskella 16.11.1944 leimattu painotuotepostikortti Tervalammen Työlaitokseen. OIkeudet kuvaan omistaa Lahden Postimerkkikerho.

Sotilaspostin osastossa oli muutamia M30 kohteita, mutta yksi niistä kiinnitti huomioni, koska siinä oli minulle ennalta tuntematon leimaus ”Tervalammen Työlaitos”. Työlaitokset olivat julkisia laitoksia, jonne voitiin määrätä huoltoapulain, lapsen elatusavun turvaamisesta annetun lain tai irtolaislain perusteella. Työlaitoksissa asukkaat tekivät työtä korvaukseksi esimerkiksi maksamatta jääneen elatusavun laiminlyömisestä. Kyseessä oli oikeastaan pakkokeino saattaa ihmiset töihin – sillä koska ansaintamahdollisuudet laitoksissa olivat itse asiassa huonot – kannatti hankkiutua mielummin muihin töihin. Työlaitokset lopetettiin vuonna 1982. Meininki oli siis hyvin erilaista kuin nykyisessä holhouksen aivan eri tasolle vieneessä yhteiskunnassamme – aika oli sellainen, että laiminlyönneistään joutui maksamaan työtä tekemällä. Sodan käyneelle sukupolvelle tämä taisi olla itsestään selvää – siis se, että jokaisen on kannettava kortensa kekoon yhteiskunnan eteen tai ainakin oltava kuormittamatta sitä omalla saamattomuudellaan. Kennedykin totesi, että ”Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teidän eteenne, vaan mitä te voitte tehdä maanne eteen”… no Kennedyhän saikin kuulan kalloonsa, sen verran järkeviä hän puheli. Mistä suomalaiset saisivat ”Kennedyn” puhumaan järkeviä nykypäivänä? No joka tapauksessa, tämä Tervalammen työlaitos oli Helsingin kaupungin omistama ja toimi Tervalammen kartanon tiloissa ja mailla, jotka sijaitsevat Nuuksiossa. Kartanon maat on osittain yhdistetty Nuuksion kansallispuistoon. Tältä pohjalta todettakoon, että leima ei ole mitenkään ihmeellinen asia M30 miehelle, mutta paikkakuntakeräilijälle se voi olla hyväkin kohde. Kuuden euron verran siitä pyydettiin ja maksettiin.

Kirje ”tanskalaisesta ambulanssista” Lahdesta 24.3.1940 Aarhusiin, Tanskaan. Taksa ilmeisesti väärin.

Sotilaspostin osastossa oli myytävänä myös M30 kiinnostava kirje ”tanskalaisesta ambulanssista” Tanskaan – tämä on siis postia tanskalaisen vapaaehtoisen ambulanssiryhmän työntekijöiltä talvisodan jälkeen kotiin Tanskaan. Heti talvisodan alkaessa tanskalainen professori (kirurgi) Ole Chievitz, joka oli ollut jo aiemmin kansalaissodan aikana Suomessa Tanskan Punaisen Ristin ambulanssin johtajana päätti lähteä ”samoihin hommiin” Suomeen. Tanskassa järjestettiin yleinen keräys ja saatiin hankittua varustus sata henkeä vetävän sotasairaalan perustamista varten. Sotasairaalan henkilöstöön kuului kuusi lääkäriä, ylihoitaja ja viisitoista sairaanhoitajaa. Sairaalan toimintaa avusti suomalainen yhteysupseeri. Sairaalan laitteisto siirrettiin junalla Ruotsin läpi Tornion kautta Suomeen jouluaattona 1939. Loppujen lopuksi, pienen koukkauksen jälkeen sairaala avattiin Joensuuhun tammikuun viidentenä 1940. Kaksi sairaalan lääkäriä kuoli ilmapommituksessa. Helmikuussa sairaala siirrettiin Rautjärvelle. Talvisodan loppuvaiheessa tanskalaiset lääkärit tekivät töitä siellä missä heitä eniten tarvittiin mm. Rauhan sotilassairaalassa (Lappeenranta) ja Kirvun pääsidontapaikalla. Talvisodan päätyttyä tanskalainen kenttäsairaala siirtyi Lahteen. Myydyt kohteet ovat juuri tältä ajalta. Ensimmäiset tanskalaiset palasivat kotiin maaliskuun viimeisenä 1940 ja Saksalaisten hyökättyä ja valloitettua Tanskan alettiin nopeasti järjestelemään tanskalaisten kotiinpaluuta. Sotilassairaala lopetti toimintansa ja purettiin 20.4.1940 mennessä. Tiedot löytyivät Arno Forsiuksen erinomaisesta selonteosta. Kohde kiinnosti, vaikka kummankin siinä olleen kohteen taksoitus oli mitä sattuu – kahdeksan euron lähtöhinnasta kohteen hinta 8 kertaistui ja saavutti 65 euroa.

Lopuksi: Mielenkiintoisena, vain osittain M30 kohteena (sekapostite M30 ja Ida Ahlberg), mainittakoon lentopostin osastosta maailmalle lentänyt lentokirje Neuvostoliittoon, jossa lentolisä oli maksettu Suomen ja Neuvostoliiton välisen alennetun lentotaksaa käsittelevän sopimuksen mukaisesti, eli 4mk / 10g. Muualle Eurooppaan vastaava taksa oli 4mk / 5g. Neuvostoliittoon tällä sopimustaksalla lentäneet kirjeet ja postikortit ovat vaikeita kohteita. Asia sai 5 ja puolen euron verran intoa osakseen.

Merkki Albertin HK 56 – Marraskuussa

By

Merkki Albertin huutokaupoissa on viimeaikoina ollut myytävänä mielenkiintoisia M30 kohteita, suurin syy tähän on ollut erään suurkeräilijän pesän hajoittaminen ja sieltä myyntiin tulleet hyvät kohteet. Tällä kertaa huutokauppa oli avattu jo kuukausi ennen varsinaista huutokauppapäivää, joka mielestäni ei ollut optimaalinen asia, sillä vaikka kohteisiin tutustumiseen netin kautta oli runsaasti aikaa, Jotenkin minulle tuli nimittäin ”taisteluväsymys” tähän huutokauppaan ennen kuin itse rähinät alkoivatkaan. Hieman ihmettelin myös sitä, että huutokaupan kohteita ei ollut nähtävänä Postimerkkimessuilla Merkki Albertin osastolla – tämä olisi ollut erittäin virkistävää niin kyseisten messujen tarjonnan kannalta, kuin mielestäni järkevää myös itse huutokaupan kannalta, sillä Postimerkkimessuille kuitenkin tuli paikalle väkeä myös Pohjoisesta ja Itä-Suomesta. Tyypillisesti kaukomatkalaiset eivät viitsi lähteä Jyväskylään tai Helsinkiin kohteita katsomaan, muuten kuin ”äärimmäisessä hädässä” ja siksi oli outoa, että näyttöä ei ollut. Viimeksi, KESFILA näyttelyn yhteydessähän Merkki Albertilla oli näyttö ja mielestäni se oli aivan erinomainen juttu. Noh… kaikkea ei ilmeisesti voi saada, mutta tällainen ”useita kärpäsiä yhdellä iskulla” strategia olisi varmasti monelle mieleen – varsinkin, kun Postimerkkimessujen ohjelma on junnannut paikoillaan jo useita vuosia eikä siellä enää juuri mitään ”erikoista” nähtävää ole…

Palatakseni itse huutokauppaan ja myytävänä olleisiin kohteisiin todettakoon ensiksi, että M30 alueella myytävää oli lähes sata kohdetta! Tämä on kohtalaisen huomattava määrä. Filateliaa näistä oli noin 30% ja loput noin seitsemänkymmentä kohdetta postihistoriaa. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että postihistoria myy M30 osastoilla paremmin kuin filatelia. Näin maa makasi myös eilen illalla, kun huutokauppa päättyi – jälkimyyntiin jäi pääasiassa filateliakohteita. Ilahduttavaa oli, että postihistoriallisella puolella oli tälläkin kertaa erittäin kiinnostavia kohteita mukana. Tapojeni mukaan aloitan huutokaupan annin ruotimisen filateliasta ja jatkan postihistorian kanssa läheltä kauas.

Yllä: KK suojaleimaus M30 leijonamerkkien takana. Apteekkari Killinen leimasi apteekkinsa ja yksityisessä postissaan käytetyt merkit KK leimalla. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Mielenkiintoinen KK suojaleimaus kahdella M30 leijonamerkillä myytiin 30 euron pohjalla. Kyseessä on vähän tunnettu asia, nimittäin tämä suojaleimaus on varkauslaisen Kalervo Killisen, paikallisen apteekkarin käyttämä leimaus, joita hän ilmeisesti leimasi vain itse käyttämiinsä ja apteekkinsa käyttämiin merkkeihin. Tästä oli kohteessa mukana lehtijuttu, jossa ruodittiin asiaa ja meklari oli fiksusti jutun laittanut myös näkyviin verkkoon. Killisen suojaleimauksia tunnetaan M30 merkeillä verrattaen vähän ja tämä tekee kohteista kiinnostavia. Ovatko nämä suojaleimaukset humpuukia? Asiasta siitä voidaan olla montaa mieltä – humpuukina ei kuitenkaan tunnuta pidettävän ns. suojareijitettyjä merkkejä, joten miksi näitä suojaleimattuja tulisi pitää humpuukina? Mielenkiintoisesta ja harvinaisesta filateliakohteesta on siis kysymys, vaikka jotakuta saattaakin arveluttaa. Olen hieman yllättynyt kohteen matalasta myyntihinnasta ja laimeasta kiinnostuksesta kohdetta kohtaan, jälleen kerran olen nimittäin kohtalaisen varma, että kaikilla näitäkään ei ole.

Vuoden 1940 päällepainamamerkkien arkit myytiin 80 euron lähdöllä ja 1,25/50p keltaiset tyypin I ja II numerokuusilot jäivät myymättä 30 euron limitillä – tämäkin on mielestäni jännä juttu, sillä kun näitä II ladelman merkkejä on yksittäin myyty, on hinta ollut noin kympin kappale leimaamattomana – yhteenlaskulla 6*10 saadaan 60 ja nyt myytiin numerokuusiloa kolmella kympillä… Hammastamattoman 5mk keltaisen kulmapari myytiin kympillä – toinen samankaltainen pari jäi parilla kympillä myymättä ja 5mk violetin hammastamaton pystypari meni kaupaksi kahdella kympillä – keltaisia 5mk hammastamattomia arkkeja tunnetaan muistaakseni 6kpl ja violetteja vastaavia vain kaksi kappaletta, joten ihan hyviä kohteita nämäkin. Viidentoista markan punaisen merkin numerokuusilo vuosilukuvirheellä ”1591” jäi myymättä 15 eurolla – hiukan yllättävää tämäkin. Filatelian erikoisuudet eivät kiinnosta!! Joitakin loistoleimaisia merkkejä meni kaupaksi ja 8mk vihreä loisto myytiin peräti 33 eurolla, lähtö oli tällä merkillä 15 euroa. Olin yllättynyt kohteen 1383 ”50/40p lisäpainaman siirtymä **, 5mk tarttuma ** ja 9mk siirtymä” hinnan noususta – kyseessä oli siis kohde, jolla oli kolme filateelista erikoisuutta: lisäpainaman siirtymä, joka oli ihan ”hyvä” 50/40p vihreällä merkillä, 5mk keltaisen merkin täydellinen tarttuma ja 9mk punaisen merkin pieni siirtymä sivuttain päin. Näistä ehkäpä vaikein on tuo 9mk merkin siirtymä. Kohteen lähtöhinta oli 15 euroa, mutta se myytiin 186 eurolla – kyseessä on mielestäni huima korotus ja aika hurja hinta.

Kotimaista postia oli ”postihistoriapuolella” myytävänä joitakin kohteita, mukana oli myös erittäin mielenkiintoista nähtävää. Kahden keltaisen 50p leijonamerkin parilla paikalliskirjeenä lähetetty sähkösanoma myytiin kovalla yli 90 euron hinnalla. Itse olen pitkään pohtinut sitä, että mikä näistä sähkösanomista tekee niin ihmeellisiä, että niistä pitää maksaa normaalin postilähetyksen hinnan huikeasti ylittäviä hintoja. Ilmeisesti ”joku tuomari jossain näyttelyssä joskus” on heittänyt löysän lausahduksen, jossa on todettu näiden olevan ”hienoja”. Mitään muuta syytä en voi tälle ”ilmiölle” keksiä – kyseessä on siis tilanne, jossa sähkösanoma on saapunut lennätintoimistoon paikkakunnalla jossain ja tämä sanoma on lähetetty eteenpäin paikalliskirjeenä tai kirjeenä. Koska sähkösanomia ei valtavasti lähetelty ovat tällaiset sähkösanoman sisältävät lähetykset tietysti ”harvinaisempia” kuin tavalliset kirjelähetykset. Kyseessä on siis lähetyksen sisältöön liittyvää erikoisuutta, itse lähetyksessä ei sinänsä ole mitään sen kummallisempaa – minun mielestäni. Mutta kuten hyvin tiedämme, ihmiset arvostavat eri asioita, tämä pätee myös postilähetyksiin.

Yllä: Kirje Turusta 19.4.1941 Niinisaloon, maksettu vihkomerkeillä (V1). M30 2mk punainen, 50p vihreä ja 25p ruskea leijonamerkki, yhteensä 2,75mk. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk. Vihkomerkeillä maksetut lähetykset ovat vaikeita löytää. Myyntihinta 105 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Vihkomerkeillä lähetetyn kotimaan kirjeen lähtöhinta oli asetettu 45 euroon ja ajattelin, että kyseessä on mielenkiintoinen kohde, koska näitä vihkomerkein lähetettyjä lähetyksiä ei kovin usein tule vastaan. Tai oikeammin on sanoa, että vaikka niitä tulisi vastaan, on niitä joskus hiukan vaikeaa huomata. Asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että lähetyksellä on käytetty vihkomerkkejä ovat käyttöaika ja tietysti itse merkit – vihkomerkkien tekotapa oli sellainen, että jokaisessa merkissä pitäisi olla joku hammasteen reuna leikattu, koska merkit leikattiin neljän merkin palasiksi. Tyypillisesti leikkaaminen tehtiin hyvin ja pitää katsoa suurennuslasilla, jotta näkee ”suoran” leikkauksen merkkien hampaissa. Vihkoissa oli 2mk karmiini, 1,25mk keltainen, 1mk oranssi, 50p vihreä ja 25p ruskea merkki – yhden vihkon postitusarvo ja myyntihinta oli siis yhteensä 20 markkaa. Parhaita vihkomerkkien käyttöjä ovat tietysti ulkomaan postitteet, jotka ovat harvinaisia. Suurin osa vihkomerkkien käytöistä on nimen omaan kotimaan postitteita. Tällä kertaa tämä vuonna 1941 vihkomerkein lähetetty kirje nousi 105 euron myyntihintaan. Kun tiedetään, että näitä vihkomerkkilähetyksiä voi löytää ns. tauhkalaatikoista, jos jaksaa penkoa, on niiden metsästäminen tietysti mahdollisuus niille, joita rahan tekeminen etsimällä ja löytämällä kiinnostaa. Siinä missä vihkomerkit menivät kaupaksi, ei rullamerkein kotimaassa postitettu kirje mennyt 40 eurolla kaupaksi – kirje olikin mielestäni kovin nuhruisen oloinen, eikä rullamerkeissä ollut mitään erikoista. Jos edes toinen merkeistä olisi selvästi ollut rullamerkin parhaat tunnusmerkit täyttävä, eli selvästi leikattu, olisi kohde saattanut mennä kaupaksi. Näitä vastaavia ”perus rullamerkkikohteita” on aiemmin myyty n. 20 eurolla, joten limitti oli asetettu tälle kohteelle verrattaen ylös. Mielenkiintoisia kotimaan taksaisia kohteita olivat kaksi K/L Suomen Joutsenelta lähetettyä kirjattua kirjettä kotimaahan – paatti oli tuolloin purjehduksella ja kansainvälisen postisopimuksen mukaan laivoilta sai lähettää postia kotimaahan kotimaan taksoilla, vaikka ne olisivat ankkurissa missä tahansa postiliiton sopimukset allekirjoittaneessa maassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli koululaivan neljäs purjehdus ja laiva on lähettämisen aikoihin ollut luultavasti jossain Välimerellä. Kirjatut kirjeet Suomen Joutsenelta ovat hyviä kohteita, sillä yleensä postia ei kirjattu – ilmeisesti laivalla ei ollut mukana R-lipukkeita ja siksi kirjaukset onkin näihin myytäviin kohteisiin ”piirretty” kynällä. Kohteiden hinnat pysyivät maltillisina – kumpikin kirjattu kuori myytiin n. 30 euron hinnalla, joka mielestäni oli edullinen.

Yllä: Postitaksataulukko 3mk taksalla, joka maksettu 3mk keltaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen 3mk keltaisen merkin käyttö. Myyntihinta 211 euroa. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Yksi huutokaupan mielenkiintoisista kohteista oli taksataulukko, jonka kolmen markan hinta oli maksettu M30 3mk keltaisella leijonamerkillä. Kuten tiedetään, merkki oli tarkoitettu kotimaan (ja Pohjoismaiden) postikortille. mutta postikortin taksa muuttui pian merkin julkaisemisen jälkeen ja näin olleen merkki oli käypäinen käyttötarkoitukseensa vain vähän aikaa. Varsinaisia muita single käyttökohteita merkille on hyvin vähän, yksi tällainen on juuri taksataulukon maksaminen. Taksatauluja tunnetaan yhteensä alle 20 kappaletta ja tämä myyty kappale on ainoa tuntemani 3mk keltaisella merkillä maksettu. Taksataulun lähtöhinta oli 50 euroa ja huudot loppuivat 211 euroon. Mielenkiintoinen ja hyvä kohde tälle merkille filateeliseen kokoelmaan. Taksataulu ei suinkaan ollut ainoa ”kotimaan” tykkikohde tällä kertaa, myytävänä oli myös harvinainen postin henkilökortti, jonka teki tavallista harvinaisemmaksi se, että sen taksa oli 20mk ja se oli maksettu 20mk postitalo merkillä. Henkilökortteja tunnetaan M30 ajalta alle kymmenen ja 20mk taksaisia näistä kaksi. Kyseessä on siis erittäin harvinainen kohde. Edellinen myyty kohde myytiin joitakin vuosia sitten Hellman huutokaupoissa ja oli kuulunut erään edesmenneen tunnetun porilaisen keräilijän kokoelmiin, tämä nyt myyty kohde on käsittääkseni tunnetun myös jo edesmenneen lahtelaisen keräilijän kokoelmista.

Yllä: Postin henkilökortti vuodelta 1949. Maksettu 20mk Postitalo kuvamerkillä. Taksa: Postin henkilökortti (1.1.1948 – 31.12.1951) 20,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Henkilökortin lähtöhinta oli 200 euroa, joka oli mielestäni aika hyvä lähtöhinta kohteelle. Keräilijät käsittivät, että kyseessä ei ole mikä tahansa läpyskä ja hinta lähti nousuun – taistelua käytiin pitkään yli huutokaupan virallisen loppumisen ja lopputuloksena hinnaksi muodostui 566 euroa, joka on kortista kohtalaisen hyvä hinta. Toki toinen kortti myytiin vieläkin kalliimmalla, jos en aivan väärin muista. Huippukohteet eivät loppuneet tähänkään, vaan myytävänä oli, jos vain mahdollista, vieläkin vaikeampi kohde, eli ns. S-lainan, eli setelinvaihtolainan, kuitin palautusmaksu, joka oli maksettu M30 merkein. S-lainan kuitit, jotka ”palautettiin” eli lähetettiin alkuperäisestä lainan keräämiseen käytetystä postitoimistosta lainan ”antajan” kotia lähinnä olevaan postitoimistoon ovat harvinaisia, koska setelinvaihtolainan palautus käytiin tyypillisesti hakemassa henkilökohtaisesti postista – jos kuitenkin henkilö oli muuttanut, tuli kyseinen kuitti lähettää perässä uuteen postitoimistoon, ja tämä lähettäminen maksoi rahaa. Lainahan oli pakkolaina, siksi lainausmerkit lainan ”antaja” sanan osalta. No joka tapauksessa, näitä kuitin palautuspyyntöjä palautusmaksuineen tunnetaan kolme kappaletta, ja näistä kahdelle on maksettu palautusmaksu yhdelle kuitille ja yhdelle kolmelle kuitille (kolme kertaa 45mk). Myytävänä ollut kohde oli yhden kuitin palautusmaksu. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja siitä käytiin pitkä ja raskas taistelu – loppuhinnaksi tuli kokonaiset 490 euroa, mikä mielestäni oli kohtalaisen kova hinta. Harvinaisuus kuitenkin kohteella on kohdillaan.

Yllä: S-Lainan kuitin palautusmaksu. Yhden kuitin palauttaminen maksoi 45mk, joka on maksettu kolmella 15mk sinisellä merkillä. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Kotimaan kohteissa oli siis tällä kertaa ”raakaa” tavaraa – erinomaisia kohteita oli useampia, vaikka ehkäpä kovimmat kohteet kuuluvatkin osastoon ”muut maksut”, eivätkä niinkään ole varsinaisia postilähetyksiä – M30 merkkien harvinaisia käyttöjä kuitenkin. Pohjoismaihin mennyttä postia oli myytävänä muutamia kohteita. Norjaan edelleen lähetetty kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 3½mk oliivi merkki myytiin 33 euron hintaan – kyseessä on merimiehelle rintamilta lähetetty posti, jonka ilmeisesti varustamo on lähettänyt edelleen Norjaan. Mielenkiintoinen kenttäpostimerkin ja M30 merkin sekakäyttö ulkomaan kohteella. Painotuote Islantiin 2mk vihreällä merkillä myytiin 14 eurolla, joka oli mielestäni halpa hinta, sillä Islanti on kuitenkin kohdemaana ”paras Pohjoismaista”. Painotuotteelle olivat voimassa kansainväliset taksat, joten sinänsä kyseessä on ”ulkomaan painotuote”. Painotuote Islantiin 6mk oranssilla merkillä ei mennyt kaupaksi 20 euron lähdöllä, joka ehkä oli hieman yllättäävää, kun taas 6mk vihreä painotuote postikortti Ruotsiin teki kauppansa samalla lähdöllä. Itse olisin näiden kahden välillä valinnut Islantiin menneen. Mielestäni mielenkiintoisin kohde Pohjoismaihin oli Islantiin menneen paketin pakettikortti – kohde oli mielenkiintoinen myös muiden mielestä ja sen hinta nousikin 20 euron lähdöstä aina 130 euroon saakka.

Yllä: Kirjattu postikortti Orivedeltä 1.8.1944 Osijekiin, Kroatiaan. M30 5mk Olavinlinna ja 2kpl 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7mk. Suomen ja Saksan sensuurit ja kemiallinen sensuuri. Taksa: Postikortti Kroatiaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla (1.4.1944 – 5.9.1944) 2,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk = 6,50mk. Ylitaksaa 50 penniä. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erikoistaksaisia kohteitakin oli tällä kertaa myytävänä – kaikki erikoistaksaiset kohteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä miltä ne näyttivät…. ensi silmäyksellä huikea kohde, kirjattu postikortti Kroatiaan 1.8.1944, Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton taksalla osoittautui lähemmän tarkastelun ja taksakirjan konsultoinnin perusteella väärätaksaiseksi. Erikoistaksa-aikaisia kirjattuja postikortteja tunnetaan muutamia, mutta ilmeisesti vain yhdessä on oikea taksa. Väärästä taksasta huolimatta kirjattu postikortti nousi aina 96 euron hintaan saakka – Kroatiaan mennyttä erikoistaksa-aikaista postia tunnetaan vain muutama lähetys, joten kohde on harvinainen, vaikka väärätaksainen onkin.

Unkariin menneet lentopostikortti ja lentokirje löytyivät lentopostikohteiden joukosta, kumpikin hyviä erikoistaksaisia kohteita. Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenvälinen postisopimus, joka alkoi jo vuoden 1942 puolella, posti unkariin tämän taksan puitteissa on vaikeaa ja erityisesti myyty lentopostikortti on hyvä kohde – hinnat pysyivät alhaisina, lentokuori nousi vain 26 euroon ja lentopostikortti 32 euroon. Böömin ja Määrin protektoraattiin lähetetty kirjattu lentokirje 10mk saimaan singlellä myytiin 15 euron pohjahinnalla, joka mielestäni on jonkin sortin pohjanoteeraus hinnan osalta – kohde ei ole helppo, vaikka näitä joskus näkeekin. Kalleimmaksi osoittautunut erikoistaksainen lähetys oli postiyhteyden keskeytymistä ennen 4.9.1944, mutta keskeytyksen ”uhriksi” joutunut, Saksaan lähetetty lentokirje 5½mk yhteistaksalla – kohteelle oli asianmukaisesti leimattu ”postiyhteys keskeytynyt” leima. Keskeytyksen syynähän oli Suomen ja Neuvostoliiton 5.9. solmima aselepo, jonka takia Suomen ja Saksan väliset yhteydet katkesivat. Tällaisia hyvin samanlaisia kuoria tunnetaan kymmenkunta. Tällä kertaa kuoren hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 247 euroon saakka – mielestäni myyjä sai hyvän hinnan.

Yllä: Kuriiripostissa Helsingistä Vichyn Ranskaan kulkenut kirje. Lähetetty ensin kotimaan taksalla Helsinkiin. Harvinainen ja postihistoriallisesti hyvin kiinnostava. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä aika paljon, jos mukaan lasketaan lentopostiosaston kohteet. Mukana oli kiinnostavia ja postihistoriallisesti hyvinkin haluttavia kohteita, joiden osalta on todettava, että kun postihistoriasta on kysymys, niin on hyvin tärkeää, että kohteista olisi olemassa kunnolliset kuvat etu ja takapuolelta. Näin ei ollut esimerkiksi asian laita kohteen 1391 ”75p ja 2,75mk kuriirikirjeellä Ranskaan” kohdalla, sillä kohteen kuvassa edellisen omistajan kirjoittama kohdeseloste esti kohteen näkemisen. Tämä on tietysti harmittavaista, kun kohteen voidaan tekstin perusteella ajatella olevan mielenkiintoisen – jos ei pysty näkemään kohdetta kokonaan on mahdotonta tietää, että minkälainen kohde oikeastaan on kysymyksessä. Yksi asia nimittäin postihistoriassa on varma ja se on, että mihinkään kohdekuvausteksteihin ei kannata eikä voi 100% luottaa koskaan. Virheitä sattuu nimittäin myös meistä parhaimmille ja tietoa tulee jatkuvasti lisää. No joka tapauksessa tämä kyseinen kohde oli aito asia, eli kyseessä oli kotimaassa lähetetty kirje, joka oli osoitettu Ulkoministeriön kuriiripostiosastolle, lähetettäväksi eteenpäin Vichyn Ranskaan suomalaisen diplomaatin perheenjäsenelle aikana, jolloin alueelle ei ollut Suomesta postiyhteyttä. Kohde on sekä historiallisesti erittäin kiinnostava, että postihistoriallisesti mielestäni erinomainen. Maksettu taksa on kotimaan taksa, joka on riittänyt siis Ulkoministeriöön asti – loppumatkan kohde on kulkenut kuriirin viemänä. Kohteen lähtöhinta oli laitettu 20 euroon, josta se nousi aina sataan euroon saakka. En pidä satasta järkyttävän kalliina hintana tästä kohteesta.

Neuvostoliittoon lähetettyä postia oli myytävänä muutamia kiinnostavia kohteita, erityisen kiinnostavana pidin vuoden 1945 helmikuulta olevaa kirjettä, neljän ja puolen markan kirjetaksalla, joka on aikainen lähetys sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaikka postiyhteys Suomen ja Neuvostoliiton välillä avautuikin jo Joulukuun 22. vuonna 1944 on vuoden 1945 alun posti aikaista, sillä yleisölle tieto postiyhteyden avautumisesta saatiin luultavasti vasta 1945 puolella. Toinen kiinnostava Neuvostoliittoon lähetetty kohde oli palautettu ehiöpostikortti lisämerkillä, kuuden markan taksalla. Kohde on hyvän näköinen ja siinä on useita leimoja, myös 6mk korttitaksa ulkomaille on kohtalaisen hyvä ja Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa. Kumpikin kohde meni kaupaksi maltillisilla hinnoilla, kirje 33 eurolla ja postikortti kolmella kympillä. Jos olisin hyvin rikas, olisin voinut haalia nämä itselleni, mutta rahavarallisuuden ollessa rajallista oli minun pakko todeta, että jotta sekiinit riittäisivät minulle tärkeämpiin huutoihin, on päästettävä irti näistä kiinnostavista kohteista. Keräilijänkin elämä on luopumista.

Yllä: Helsingistä 21.11.1940 Liverpooliin Englantiin lähetetty lentokirje. Suomen ja Englannin sensuurit. Joulumerkki ja Liverpoolin saapumisleima 27.1.1941. M30 2,75mk violetti pari, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (-20g) lentolisä Neuvostoliittoon (30.4.1928 – 22.6.1941) 2,00mk = 5,50mk. Lento Moskovaan saakka. Hyvä kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Sodan aikaisia Englantiin Neuvostoliiton kautta kulkeneita kirjeitä oli myytävänä kolme kappaletta, yksi maapostissa kulkenut ja kaksi lentopostiosastossa. Kysymys on siis siitä, että koska Saksa ja Englanti olivat sodassa keskenään, ei postia voitu Englantiin lähettää Saksan kautta, vaan se jouduttiin kuljettamaan Neuvostoliiton läpi junalla Vladivostokiin, josta laivalla Japaniin josta yhä eteenpäin Tyynen valtameren yli laivalla San Pedroon Kaliforniaan, josta junalla Pohjois-Amerikan halki New Yorkiin, josta laivalla Englantiin. Lentolähetykset kuljetettiin lentona Moskovaan asti ja sieltä edellä mainittua reittiä pitkin maapostina – lentolähetyksiin oli maksettu ns. Euroopan lentomaksu, joka oikeutti lentoon Moskovaan asti. Tällaiset sodan aikaiset ”pitkän matkan” lähetykset ovat hyviä kohteita – maapostissa koko matkan kulkeneita tunnetaan jonkin verran, lentopostia vähemmän. Lentopostikohteet ovatkin erinomaisia kohteita. Vielä parempia kuin nyt myydyt kaksi Euroopan lentotaksaista ovat ns. koko matkan lentopostikohteet, jotka tulivat mahdollisiksi maaliskuussa 1941 ja joita tunnetaan aniharvoja. Postiyhteys Neuvostoliiton kautta päättyi 22.6.1941 Saksan aloitettua hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Koko matkan maapostissa kulkenut 3½mk sinisen merkin singlekohde myytiin hintaan 65 euroa (lähtö 20€) ja lentopostikohteista edullisempi 85 eurolla ja kalliimpi, Englannissa saapumisleimattu ja sensuroitu, hintaan 380 euroa. Mielestäni tämä kalliimman kohteen hinta oli aivan suunnaton, vaikka kohde hyvän näköinen olikin – toisaalta köyhä ihmettelee usein sellaisia asioita, jotka rikkaalle ovat itsestäänselvyyksiä.

Yllä: Aero Oy:n leimalla mitätöity lentokirje Suomesta Dessauhun Saksaan. M30 2kpl 2mk mustansininen, yhteensä 4mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 31.11.1931) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) ulkomaille (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Jännittävä harvinainen lähetys. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Erittäin kiinnostava lentopostikohde oli vuonna 1930 toukokuussa Suomesta Saksaan lähetetty lentokirje, jonka merkit oli mitätöity AERO Oy:n yritysleimalla ilmeisesti Tallinnassa. Aero liikennöi Helsingin ja Tallinnan välistä lentopostiliikennettä. Tällaisia Aeron leimalla leimattuja kuoria tunnetaan vain harvoja. Kyseessä saattaa olla Aeron oma firmaposti. Kuorella oli myös saksalainen ns. luftbestätigungstämpel, eli suomennettuna lentoleima. On siis varmaa, että kuori on lentänyt. Kyseessä on mielenkiintoinen lentopostikohde ja sen lentopostikeräilijät huomasivat ilmeisesti ”suurin joukoin” sillä hinta nousi 80 euron lähdöstä aina 481 euroon saakka, joka mielestäni on erittäin kova hinta. Kohde oli yhä myytäessä monteerattuna Jorma Lindebladin kokoelmalehdelle ja on ollut Jorman ”Republic of Estonia 1918 – 1940” kokoelmaa. Jos kohta tämä aika ”selkeä” tapaus nousi hinnaltaan korkealle, niin näin ei suinkaan tapahtunut kaikkien hyvien lentokohteiden osalta. Lentopainotuotepostikortti Hollantiin vuodelta 1943 myytiin vasta jälkimyynnissä kymmenen euron pohjalla. Pidän tätä aika uskomattomana tapahtumana, sillä sodan aikainen painotuoteposti on harvinaista ja neljän markan lentolisällä kulkenut painotuoteposti on muutenkin vaikeaa. Yhden markan perustaksalla, joka on M30 ajan painotuotteista vaikein, ovat lentolähetykset kiven alla. Kohteessa on lisäksi mukana viisi 1mk vihreää merkkiä, joten tämä ulkomaan painotuotteelle tarkoitettu merkki on edustettuna kohteella erinomaisesti. En osaa sanoa mitä itsekin ajattelin, kun en tätä ollut ”aktiivisesti” rekisteröinyt huutokauppaa selaillessani.

Yllä: Lentokirje Turusta 11.3.1940 Teheraniin Iraniin, lentänyt Tukholman kautta. M30 10mk Saimaa, 5mk Olavin linna ja 50p vihreä leijona, yhteensä 15,50mk. Sensuurin tarkastama. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen (per 5g) lentolisä (1.4.1938 – 14.3.1941) 4*3,00mk = 15,50mk. Hyvä lentokohde. Oikeudet kuvaan omistaa Merkki-Albertin Huutokaupat.

Euroopan ulkopuolellekin menneitä kohteita oli tarjolla…. kuten pikkuhiljaa huomataan, oli tämä Merkki Albertin huutokauppa erittäin kiinnostava M30 keräilijän osalta. Lentopostikuori Iraniin vuodelta 1940 on lähetysajankohtansa takia sitä parempaa sorttia. Lähetyksen aikana posti ei voinut kulkea Neuvostoliiton kautta, koska Talvisodan takia yhteys oli yhä sitä kautta poikki, tämän takia kirje on kulkenut ilmeisesti Saksan kautta Italiaan, josta lentoreitillä Israeliin. Sieltä joko KLM:n tai BOAC:in lennoilla Bagdadin kautta Teheraniin. En tiedä mistä entinen omistaja on keksinyt, että kirje olisi mennyt maareittiä pitkin Bagdadista Teheraniin. Tällaiset 1940 luvun alun lentokohteet Euroopan ulkopuolelle ovat hyviä! En ole tästä kohteesta 100% perillä, mutta hyvä kohde on kyseessä.

Lentopostikortti Palestiinaan meni kaupaksi kuudella kympillä – kyseessä on parempi kohdemaa ja lentotaksa kortilla on ns. Lähi-Idän (Vähä-Aasia) taksa, johon kuului mm. myös Turkki. Tavallisen näköiset pakettikortit Yhdysvaltoihin ja Kanadaan jäivät myymättä – niissä ei mitään ihmeellistä ollutkaan; perus ulkomaan pakettikortin hinta on tänä päivänä n. 10 euroa, jos sitäkään. Parempaa hintaa saa korteista, joissa on maksettu lisämaksuja, kuten pikalisä tai kirjaus. Myös lentopaketit ovat kiinnostavampia. Brasiliaan lähetetty ja palautettu paketti, jolle oli mitätöity merkkejä yli 1400mk arvosta myytiin  yli satasella – kyseessä olikin näyttävän näköinen postihistoriakohde – erikoisuutta tuo palautus ja useat eri maissa lyödyt leimat ja lipukkeet. USAan lähetetty kirje 4½mk sinisen M30 leijonamerkin singlenä myytiin 66 eurolla –  kirje oli ”hyvän näköinen” ja siinä oli kolmen maan sensuurit – hinta ei ollut kovin kova, kohde on näyttävä. Vuonna 1944 kulkeneena kyseessä on mielenkiintoinen, jos kohta ei mahdottoman harvinainen lähetys. Ensipäiväkuorien osastossa M30 keräilijää odotti mielenkiintoinen yllätys, myytävänä oli nimittäin yksi kovan luokan harvinaisuus – 16mk linja-automerkki yksin kirjatulla postikortilla. Kortti oli tosiaan lähetetty 16mk merkin ensipäivänä, mutta on siis täysin taksan mukainen ilman aivan uskomatonta tekeleenomaisuutta. Meni pohjahinnalla 30 euroa, mikä tälle kohteelle on erittäin alhainen – kyseessä on nimittäin erittäin vaikea kohde. Nykyiseen Tansaaniaan kulkenut lentokirje myytiin 30 eurolla – kirje oli kulkenut sodan jälkeen ja siksi ei ehkä ollut sitä aivan ”parasta A-ryhmää”… Afrikkaan kulkenut posti on kuitenkin aina hiukan parempaa.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että M30 kohteiden perässä oli tällä keralla useita keräilijöitä, joilla tuntui olevan ns. pinkka kunnossa. Monesta hyvästä kohteesta käytiin kovaakin kisaa ja hinnat nousivat. Osa kohteista myytiin siitä huolimatta mielestäni hyvinkin edullisesti – vaikeammin ymmärrettävissä kohteissa ei huutajia sitten ollutkaan ja kilpailu jäi käymättä. Lentopostikohteiden hinnat nousivat tavallista korkeammiksi, tämä asia on jollakin tavalla ”ollut ilmassa” (heko heko) jo pidemmän aikaa, toivottavasti aktiiviset lentopostikeräilijät jossain kohtaa räväyttävät myös näyttelyssä ja näemme ns. wanhojen, jo nähtyjen, kokoelmien lisäksi myös uusia tulokkaita näyttelyparketeilla.

 

Hellman huutokauppa 3/2018

By

Naantalissa pidettiin 23.-24.3. Hellman huutokauppa – mukana oli paljon materiaalia ja myös paljon M30 keräilijöitä kiinnostavaa tavaraa. Itse mallin 1930 myyntialueella oli noin viisikymmentä kohdetta, mutta kiinnostavia kohteita oli muuallakin. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että kun huutokauppoihin tutustuu on fiksua katsoa läpi muitakin osastoja, kuin vain ”oman” keräilyalueen osasto. Näin siis oli tälläkin kertaa. Saavuin Naantaliin kauniina lauantaipäivänä jo aamutuimaan, jotta ehtisin katsomaan postilähetyseriä läpi ennen mahdollisia huutoja. Olin huomannut eräässä laivakirjeitä sisältävässä erässä mielenkiintoisen lähetyksen, joka kuitenkin osoittautui ns. ”suutariksi” lähemmän tarkastelun kautta. Olen tyytyväinen itseeni, etten lähtenyt sokkona huutelemaan, vaan ”tein tarvittavan työn”, jotta homma meni siten miten sen pitikin mennä. Päivän aikana paikalla oli arvioltani vähintään sata innokasta filatelistia ja jälleen kerran täytyy todeta, että fyysisissä huutokaupoissa on siksi mukava käydä, että tapaa tuttavia ja voi vaihtaa kuulumisia.

Huutokauppaan liittyi tällä kertaa jopa hieman glamouria, sillä Turun Sanomat oli kirjoittanut jutun myytävästä Zeppelin arkista, jossa Liiton puheenjohtaja Juvas epäili arkin hinnan nousevan jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin toimitusjohtaja Untisen toppuutellessa samassa artikkelissa asiaa. Kyseinen arkki myytiin 9000 euron lähtöhinnallaan, mikä sekin sai julkisuutta tämän aamuisessa Turun Sanomissa. Positiivista tässä kaikessa on se, että filatelia pääsi esille! Glamouria oli tarjolla myös ns. ”Hellman Exclusive” palvelun muodossa – eli maksamalla vuosimaksun tarjoaa Hellman huutokaupat ns. parempaa palvelua paketissa asiakkailleen – tämä tarkoittaa käytännössä fyysisessä huutokaupassa mahdollisuuden suorittaa sohvalla köllöttelyä privaattitilassa ja kahvi / naposteltavatarjoilua sekä alennuksen huutorahaan. Tämän kaltaista palvelua en ole ennen Suomen filateliaskenessä nähnyt. Tarjolla oli jälleen yleisestikin viinistä ja naposteltavista nakkeihin saakka herkuteltavaa paikalle tulleille – mielestäni erittäin mukava juttu. Palatakseni itse asiaan, eli myytävänä olleisiin mielenkiintoisiin kohteisiin… aloitan tapani mukaan filateliasta.

Myytävänä oli mielestäni hyvä levyllinen hammastamattomien liimattomien merkkien nelilöitä, seitsemän kappaletta – nämähän ovat tunnetusti ehdotearkeista leikattuja palasia ja siksi kiinnostavia. Hinta oli 70 euroa ja kohde nousi vain 80 euroon – mielestäni halpa hinta, sillä kohteessa oli mukana hyvä kattaus ehdotemerkkejä. Ilmeisesti monella keräilijällä jo on näitä, siksi hinta ei noussut tästä enenpää. Myytävänä oli myös 1½mk punaisen merkin kokonainen ehdotearkki, jonka alareunassa olevassa tekstissä kerrotaan, että kyseessä on esittelyarkki ja siihen on allekirjoitettu hyväksyntä – arkin lähtöhinta oli 450 euroa, mikä on aika kova tässä markkinatilanteessa. Tämä arkki on peräisin eräästä nyt jo hajoitetusta M30 filateliakokoelmasta, jossa oli näytillä seitsemän kokonaista näyttelymerkkien arkkia.

Yllä: Kohde 2239 – levyllinen erikoisuuksia. Lähtöhinta 30 euroa myytiin 68 eurolla. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoisuuksia oli myytävänä levyittäin – ei yksitellen, kuten on totuttu. Tilanne on sillä tavalla muuttunut, että yksittäisistä erikoisuuksista (reijitteet, laskokset, tarttumat jne. ) ei tunnu enää saavan 20 euroa kappaleelta ja siksi niitä on laitettu erinä myyntiin. Kohde numero 2239 sisälsi kolme laskosta (pieniä), reijitteitä ja muutaman muun erikoisuuden. Lähtöhinta oli 30 euroa, joka on mielestäni edullinen – näin ajattelivat ilmeisesti muutkin ja kohteen hinta nousi 68 euroon. Muita myytävänä olleita erikoisuuksia olivat mm. 8mk violetin tunnetut puuttuvien hammasneulojen variantit 4kpl, jotka myytiin kolmella kympillä, joka oli mielestäni edullinen, 2mk vihreä merkin poikittainen siirtymä yhdessä kahden tarttuman kanssa (myyntihinta 30 euroa) ja yksittäiskohteena myyty voimakas 50p vihreän siirtymä, joka ei suinkaan ole helppo. Tämä 50p merkki jäi myymättä. Mitään kanuunoita ei filateliapuolella tällä kertaa myytävänä ollut.

Myytävänä oli muutama kiinnostava kotimaan postihistoriakohde, pikkuhyviä ja joku vähän parempikin. Oranssilla 1mk automaattimerkillä kotimaassa lähetetty postikortti myytiin 40 eurolla ja 1,25/0,50p II tyypin päällepainamasinglellä lähetetty kotimaan postikortti 30 eurolla. Myytävänä oli myös sokeainlähetys 40 pennin taksalla. Tämän kortin lähtöhinta oli 250 euroa ja kysymyksessä on sama kohde, joka on ollut myytävänä viimeksi 2017. Myytiin pohjahinnalla. Kiinnostava oli Ristiinassa puolitetulla 3mk tummanvioletilla merkillä frankeerattu kuori, jossa oli lyijykynällä kirjoitettu osoite – tämä näytti humpuukilta ja kohdetekstissäkin todettiin kyseessä olevan tekele – reilua peliä. Kohde myytiin pohjahinnallaan 20 euroa. Kotimaan kirjattu pikalentokuori vuodelta 1950 myytiin kolmella kympillä – tällainen kohde ei ole helppo ja hinta olikin mielestäni aika edullinen – näitä on kalliimmallakin myyty.

Yllä: Hanko Pohjoisesta Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla vuodelta 1933, vakuutetun lähetyksen laskenta suoritettu. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942) kotimaassa 2,00mk + vakuutus (-1000mk) (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk + vakuutetun lähetyksen laskenta (laskenta ja lakkausmaksu yhdessä) (15.1.1926 – 31.12.1934) 1,50mk = 10,90mk. Harvinainen lisäpalvelukokonaisuus. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Isompi kasa isokokoisia vakuutettuja kotimaan kirjeitä oli myynnissä 20 euron limitllä – eivät menneet kaupaksi, itsekin näitä katsoin, mutta on hyvin vaikeaa laittaa isoja kirjekuoria kokoelmaan niiden koon vuoksi. Vaikka korkeamman painoluokan vakuutetut kirjeet ovat hyviä on kyseessä ns. mahdoton tehtävä. Näin taisivat ajatella muutkin ja kohde on tällä hetkellä vielä myymättä. Postihistoriallisesti mielenkiintoinen oli itse tehty reklamaatio Neuvostoliittoon lähetetystä kirjatusta kirjeestä, jossa henkilö oli lähettänyt matka-asiakirjoja Neuvostoliitossa vierailevalle vaimolleen. Kohde oli tehty henkilökohtaiselle tai firman kirjepaperille ja koneella kirjoitettu, postimerkit reklamaation maksuksi oli liimattu arkin yläreunaan. Tämä kohde ei kiinnostanut ja se myytiin pohjahinnallaan, vaikka mielestäni se oli erikoinen ja postihistoriallisesti kiinnostava. Mielenkiintoinen oli myös myytävänä ollut vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla ja lähetyksen laskennalla, joka myöskin myytiin pohjahinnalla (20 euroa). Kohde oli ”kokeneen” näköinen ja minulla oli aluksi vaikeuksia saada taksa täsmäämään, kunnes tajusin, että takana oli postin sinetit, jossa kohtaa ymmärsin katsoa lähetyksen laskennan maksua, joka vuonna 1933 – kirjeen lähettämisen aikaan oli 1,50mk ja sisälsi sisällön tarkastamisen, laskennan ja sinetöinnin. Kirjeelle on kirjoitettu kosmos-kynällä ruotsiksi ”hembäring betalt” eli kotiinkanto maksettu. Tämä on mielestäni 20 pennin merkeille kohtalainen kohde myös filateeliseen kokoelmaan, koska kahdella 20p vihreällä leijonamerkillä on maksettu nimen omaan ja ainoastaan 40p maksanut vakuutusmaksu. Pidän tätä kohdetta harvinaisena, sillä kirjeiden kotiinkantoja ei puissa kasva ja vakuutetun lähetyksen laskenta on hyvä lisäpalvelu.

Pohjoismaihin mennyttä postia oli tällä kertaa M30 osastossa vain yksi kappale, Ruotsiin 1941 lähettetty pika-postikortti, eli kohtalaisen hyvä kohde. Kirjatut ja pikapostikortit ovat huomattavasti parempia kuin tavalliset tai lentopostikortit. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sopivasti, viiteen kymppiin, koska se sillä meni kaupaksi. Ostaja sai hyvän kohteen.

Yllä: Postikortti 1.10.1940 Helsingistä Liepajaan. Sensuuri ja Liepajassa leimaus 9.10.1940. Taksa: Postikortti Latviaan (16.6.1940-31.11.1940) 1,75mk. Kortin takana on pitkä kirjoitettu teksti. Taksa-aika 5,5kk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Latviaan kulkenutta postia oli myytävänä kolme kohdetta – Suomen ja Latvian välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus vuosina 1937 – 1940, eli noin nelisen vuotta. Tämä on verrattaen lyhyt aika ja Suomesta Latviaan sopimuksen puitteissa mennyttä postia tunnetaan kohtalaisen vähän. Yleisin postite, joka tällä sopimustaksalla tavataan on postikortti 1,25mk keltaisella merkillä – näitä tunnetaan 5-10 kappaletta. Kaikki muut postitteet ovatkin sitten paljon vaikeampia. Siksi olin hieman innostunut, kun huutokaupassa oli peräti kaksi hyvää Latvian sopimustaksaista lähetystä myytävänä. Toinen näistä oli lokakuussa 1940 Liepajaan lähetetty 1½mk punainen ehiöpostikortti lisämerkillä, 1,75mk taksalla. Kortti oli palautettu lähettäjälle, koska vastaanottaja oli lähtenyt. Lokakuussa 1940 Neuvostoliitto oli jo miehittänyt Latvian. Kortti on ainoa näkemäni postikortti tällä taksalla Latviaan ja pidän sitä harvinaisena. Ymmärrystä tälle asialle oli muillakin, sillä kortin hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta 80 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 17.4.1940 Rigaan Latviaan lähetetty lentokirje. Suomen sensuuri. Kaksi 2mk karmiinia M30 leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) Latviaan (1.7.1937 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Harvinainen lentokirje. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen Latvian sopimustaksa-aikainen myytävänä ollut kohde oli lentokirje kahdella 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä. Suoraan sanottuna tämä kohde ei näytä juuri miltään, vaikka se onkin harvinainen, itse asiassa en ole koskaan nähnyt yhtäkään muuta sopimuksen aikaista oikeataksaista lentolähetystä Latviaan. Harvinaisuuden oli haistanut joku muukin, sillä huutajia oli aluksi noin viisi ja kohteen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 280 euroon asti – selvästi voittaja maksoi tästä kohteesta ns. ”voittajan kirous”-hinnan. Myyjää varmasti naurattaa. Kyseessä on kuitenkin kokoelmakelpoinen harvinainen kohde.

Kolmaskin Latviaan mennyt kohde osuu tähän sopimustaksan aikaan, mutta sitä ei sopimus kattanut – kysymyksessä on nimittäin harvinainen ulkomaan postiosoitus Latviaan. Ulkomaan postiosoitukset ovat harvinaista herkkua ja niitä tunnetaan vain muutamia, ehkäpä alle 10 kappaletta. Kaikki tuntemani kappaleet ovat menneet joko Viroon, Latviaan tai Saksaan. Tämä kappale oli selvästi aidosti kulkenut, mutta en osannut päättää, että olisiko kohteen takana joskus ollut latvialainen merkki kotiinkuljetusmaksun merkiksi vai ei – siksi jätin tästä kohteesta huudot tekemättä. Toinen syy oli se, että minulla on jo kansainvälinen postiosoitus nimen omaan Latviaan. Limitillä 150 euroa kyseessä oli hyvä ostos ostajalle, joka tapauksessa.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä muutakin ja mukana joitakin erittäin hyviä kohteita, sanoisin M30 kohteiden kermaa. Mainitaan ensiksi ja erikseen 2½mk punainen postikortti Bulgariaan vuodelta 1943, eli yksi harvinaisista M30 aikaisista postikorttitaksoista käyttötarkoituksen mukaisella 2½mk punaisen merkin käytöllä – näitä tunnetaan käsittääkseni alle kymmenen. Lähtöhinta kohteella oli 500 euroa. Toinen myytävänä ollut kanuuna oli 1mk vihreän käyttötarkoituksen mukainen käyttö painotuotekortilla Sveitsiin vuodelta 1943. Tämäkin kohde on erittäin harvinainen ja tunnettuja singlekäyttöjä on alle kymmenen. Tämän painotuotekortin lähtöhinta oli 450 euroa. Näiden kahden singlekohteen lisäksi oli myytävänä myös 20mk postitalo kirjatulla kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1946 – tämäkin on huippukohde, mutta vastaavia on tullut muutamia uusia tapauksia esiin viime vuosina, tunnettujen lukumäärä lienee 10-15 kappaletta. Lähtöhinnaksi oli laitettu 400 euroa – vastaava myytiin jokin aika sitten muistaakseni reippaasti alle sadalla eurolla. Vaikuttaa siltä, että hinnoittelu oli näiden kohteiden kohdalla metsässä, sillä M30 hintataso on tullut huippuvuosista reippaasti alas, eikä tällaisilla lähtöhinnoilla näköjään päästä kauppoja tällä hetkellä tekemään. En muista ehkä aivan väärin, kun sanon, että samat kohteet ovat olleet viimeisten parin vuoden aikana aiemminkin myytävänä Hellmanin huutokaupoissa, ja tuolloin markkinahintaan verrattuna hurjan korkeilla lähtöhinnoilla. Ne ovat kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta, jota on hajoitettu jo pidemmän aikaa.

Yllä: Zagrebiin Kroatiaan 4.3.1944 Helsingistä lähetetty lentokirje. M30 7mk postitalo ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 8,50mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.10.1942 – 4.9.1944 kesk.) 4,00mk = 8,50mk. Kroatia on hyvä kohdemaa. Vain vähän myöhemmin Kroatiaan alettiin käyttämään erikoistaksaa, jonka aikaiset lähetykset ovat erittäin harvinaisia. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muitakin kohteita oli myytävänä – Kroatiaan vuonna 1944 lähetetty lentokirje myytiin 38 eurolla ja Unkariin lähetetty erikoistaksainen lentokirje hintaan 70 euroa. Ranskaan 2½mk perustaksalla vuonna 1943 lähetetty lentopostikortti teki kauppansa 75 eurolla. Kyseessä oli hyvännäköinen lähetys sensuureineen. Muuta myytävää oli mm. 2mk vihreän merkin singlekäytöllä oleva painotuotekortti Neuvostoliittoon, joka myytiin 30 eurolla ja oli mielestäni edullinen. Kohde löytyy kuvattuna edesmenneen M30 postihistoriakeräilijä Juhani Kerppolan kokoelmaa käsittelevästä kirjasta. Siisti 4½mk sinisen merkin singlekäyttö vuodelta 1943 Sveitsiin myytiin 32 eurolla. Viimeistään nyt voidaan julistaa kyseisen kohteen hintataso alhaiseksi. Tunnettuja lienee jo vähintään 20 kappaletta ja hinta on mielestäni erittäin alhaalla. En malta jälleen kerran olla vetämättä surullisen kuuluisaa Doodson arkkia peliin mukaan. Näitä höpöhöpöjähän painettiin 3000 kappaletta ja niistä maksetaan yhäkin suolaisia hintoja… harvinaisuus on niin suhteellista!! Aina ei mene tasan onnen lahjat.

Yllä: Kuopiosta 7.12.1931 Rio de Janeiroon, Brasiliaan lähetetty kirjattu postikortti saantitodistuksella. Punainen 1:20 mk ehiökortti ja seitsemän lisämerkkiä, yhteensä 6,50mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + saantitodistus ulkomaille (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,50mk = 6,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Euroopan ulkopuolisiin maihin menneen postin joukossa oli yksi huutokaupan helmistä, nimittäin kirjattu postikortti saantitodistuksella Brasiliaan. Tarkkasilmäiset tunnistivat lähettäjän käsialan välittömästi, eikä kyseessä ole kukaan muu kuin Kuopiolainen tunnettu Filatelisti, laajoista kansainvälisistä yhteyksistään tunnettu, Granfelt. Postikortin tekstipuolella Granfelt kirjoittaa brasilialaiselle keräilijälle, ettei ole kuullut hänestä sen jälkeen, kun lähetti 417,65 markan? arvosta leimamerkkejä, joita tämä oli pyytänyt. Kysymyksessä on siis tarvepostia myös saantitodistuksen osalta, sillä allekirjoitusta edeltää maininta ”Avocat” eli suomeksi lakimies – Granfelt on lähtenyt selvittämään, että mihin merkit ovat kadonneet ja halunnut varmistaa, että kortti menee perille brasilialaiselle vastaanottajalle. Granfeltiä ei pidä sotkea toiseen suomalaiseen filatelistiin Granbergiin, joka tunnetaan kaikenlaisista erikoisista ja eksoottisista tekeleistään, joita hän lähetti ympäri maapalloa ja joista useat tulivat takaisin, koska olematonta vastaanottajaa ei imaginäärisessä osoitteessa tavoitettu. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat harvinaisia, saantitodistuksella olevat kirjatut erittäin harvinaisia. Lentopostipakettikortti Etelä-Afrikkaan myytiin parillä kympillä – ei ollut kallis.

Eristä täytyy sanoa, että tällä kertaa oli laivapostikeräilijän onnenpäivä, sillä myynnissä oli paljon laiva-aiheista ja laivaleimattua materiaalia, (meri)onnettomuuspostia ja kaikenlaista laivoihin liittyvää materiaalia, kortteja ja kirjallisuutta sekä muuta pinsseistä astioihin. Kysymys on hurjasta määrästä tavaraa, joka on peräisin Raumalaisen kaikkeen meriaiheiseen keräilyyn erikoistuneen suurkeräilijä Johan Snellmanin pesästä. Johan oli mukava mies ja laivapostin osalta tiedoiltaan luultavasti valtakunnan kärkinimi. Mukana oli yksi erittäin kiinnostava onnettomuuspostikokoelma, jossa kuitenkaan ei ollut M30 kohteita.

Minua kiinnosti eniten kohde numero 1864, joka sisälsi pääasiallisesti M30 lentopostia, nimittäin mukana oli kaksi lähetystä, joista toinen oli harvinainen kotimaan lentopostilähetys vuodelta 1940, vaikealla 2,75mk peruskirjetaksalla ja 1mk lentotaksalla ja toinen Yhdysvaltoihin vuoden 1942 tammikuussa lentopostissa lähetetty kirje. Tämän Yhdysvaltoihin menneen lähetyksen mielenkiintoiseksi tekee se, että vuoden 1942 alussa Turun vaihtopostikonttorissa käytetty lentopostin ohjausleimasin uusittiin ja tämä kohde oli leimattu tällä uudella leimalla. Uusinta tapahtui luultavasti sen vuoksi, että vanha jo vuodelta 1940 peräisin oleva leimasin oli kammottavassa kunnossa ja epäselvä – tapahtui kuitenkin niin, että uuteen leimasimeen oli tullut ”painovirhepaholainen” ja teksti, jonka piti kuulua ”par service arien..” oli kirjoitettu ”par servise arien..” eli ”c” kirjain oli muuttunut ”s” kirjaimeksi. Ilmeisesti tästä syystä leimasimen käyttö jäi lyhytaikaiseksi ja näitä virheellisellä leimatekstillä leimattuja lähtetyksiä tunnetaan tällä hetkellä vain muutama, tarkalleen ottaen tiedän kolme tapausta. Tällä leimalla leimattuja kohteita varmasti on olemassa enemmänkin, mutta juuri tällä hetkellä niitä siis tunnetaan vain vähän ja kaikki tunnetut ovat tammikuulta 1942. Joku tai jotkut muutkin olivat perillä erästä löytyvistä kohteista, sillä erän hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 170 euron myyntihintaan saakka. Olin silti tyytyväinen ostokseeni, sillä tähtäsin tämän kotimaan lentopostikohteen kotiuttamiseen ja olin varautunut nimenomaan siitä maksamaan – Yhdysvaltoihin mennyt kuori oli tällä kertaa minulle pelkkää plussaa.

Muita maininnan arvoisia eriä olivat kaksi M30 kokoelmaa, joissa oli mukana paljon materiaalia – toisen lähtöhinta oli 750 euroa ja toisen 400 euroa. Katsoin läpi kummatkin – vaikka kummassakin oli mukana joitakin ihan hyviä kohteita, eivät erät asetettuun hintatasoon suhteutettuna sopineet minulle. Myytävänä oli myös M30 ehiötavaraa ja itse asiassa ilmeisesti valtakunnan paras M30 ehiökokoelma. Kävin kokoelman läpi ja totesin, että se oli erityisen hieno – parasta antia olivat ehiökorttien ehdotteet, joita oli monia erilaisia, sekä useat hyvät ja vaikeat ehiöt kulkeneina. Totesin, että ”tätä on pakko yrittää” ja huutelinkin omaan maksimiini asti – muut jatkoivat siitä mihin minä lopetin… kun noin 3500 eurossa jäljellä oli vain yksi huutaja kävi hänelle ”huutokauppapainajainen” toteen, nimittäin vasta silloin kun jo vaikutti hyvältä, nosti eräs huutaja numerolaikkansa ulos, eikä sitten sitä laskenutkaan ennen kuin oli todettu, että kohteesta on tehty kaupat 5200 euron hintaan. Näin yksi oman alansa huippukokoelma vaihtoi omistajaa.

Kaiken kaikkiaan tämä huutokauppa oli mielenkiintoinen ja mielenkiintoisia olivat myös monet kohteet. Se on sanottava, että hintataso on M30 kohteiden osalta tullut alas, mutta M30 ei ole tässä trendissä yksin. Toivottavasti edullisemmat hinnat innostavat uusia keräilijöitä M30 apajille, minusta tuntui, että huutelin muutamia ”uusia kasvoja” vastaan osassa kohteista – toivottavasti tämä ei ollut vain toiveajattelua!

 

M30 ja Zeppelin

By

Ilmalaiva Graf Zeppelin vieraili Suomessa 24.9.1930. Juhlistaakseen tätä tilaisuutta Posti- ja Lennätinhallitus päätti julkaista asiaan liittyvän postimerkin, ns. Zeppelin merkin, joka valmistettiin käyttämällä malli 1930 10mk Saimaa merkkiä pohjana, jolle painettiin ”Zeppelin 1930” päällepainama. On tunnettua, että jokaisessa arkissa oli yksi virhepainama, nimittäin yhteen lisäpainamalaattaan oli eksynyt vuosiluku 1830. Tämä virhepainama on yksi suomalaisen filatelian harvinaisuus ja niitä tunnetaan postitteina vain muutama. Zeppelin-merkki lienee maamme tunnetuin yksittäinen postimerkki ja siten suomalaisen filatelian yksi tärkeimmistä kansainvälisesti tunnetuista kohteista.

zeppelin zeppelin0001Yllä: Zeppelin lennolla Helsingistä 24.9.1930 Friedrichshafenin kautta 25.9.1930 New Yorkiin kulkenut kirje. M30 7kpl 2mk mustansininen, 4kpl 1½mk violetti ja 2kpl 1mk oranssi, yhteensä 22mk. Taksa: Kirje (-20g) Zeppelinlennolla Friedrichshafeniin (24.9.1930) 20,00mk, lentolisä (2mk / 20g) New Yorkiin, USAn (21.11.1929 – 19.3.1932) 2,00mk, yhteensä 22,00mk.

 Minun kantani Zeppelin merkkiin on se, että kysymyksessä on juhlamerkki, olkoonkin niin, että se luotiin lisäpainamalla malli 1930 käyttösarjan merkki. Näin ollen itse en sisällytä Zeppelin juhlamerkkiä omaan malli 1930 kokoelmaani – samalla tavalla kuin en myöskään sisällytä esimerkiksi kenttäposti- tai Itä-Karjalan M30 merkeille päällepainamin luotuja merkkejä. Koska kuitenkin tiedän varsinkin ulkomaalaisten tuomarien olevan erityisen ”persoja” itse kunkin maan tunnetuimpien merkkien suhteen olen todennut, että lienee järkevää kuitenkin tuoda esiin ”Zeppelin asia”. Tähän on muitakin tapoja kuin esitellä Zeppelin päällepainamamerkki, nimittäin Zeppelin lennoilla kulki myös lähetyksiä, joiden postimaksun maksamiseksi ei käytetty Zeppelin juhlamerkkiä. Löytyy myös lähetyksiä, joilla postimaksu on maksettu pelkästään M30 käyttösarjan merkein. Tarkkasilmäinen lukija huomasi, että kirjoitin Zeppelin lennoilla monikossa, tämä on oikea huomio, Suomen (tai oikeastaan Itä-Meren) lentonsa lisäksi Graf Zeppelin lensi mm. useita kertoja Etelä-Amerikkaan ja myös näillä lennoilla on kulkenut Suomesta lähetettyä postia.

zeppelin0002 zeppelin0003Yllä: Viipurista 1.8.1933 Graf Zeppelinillä Pernambucoon Brasiliaan lähetetty lentopainotuote. M30 5mk Olavinlinna, 1½mk punainen ja 1mk oranssi, yhteensä 7½mk. Kaksi erilaista Zeppelin 4. Etelä-Amerikanlento leimaa. Kulkenut ilmeisesti laivalla Sassnitziin, josta junalla Berliiniin ja sieltä Zeppelinin kyydissä Recifeen, josta Pernambucoon. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 0,50mk , AO-lähetyksen (7,00mk per 5g) lentolisä (20.6.1933 – 14.4.1935) 7,00mk, yhteensä 7,50mk.

Itse se asia, että postite on kulkenut Zeppelin lennolla on jo mielenkiintoinen asia, mutta kun asiaa pohditaan tarkemmin ja tutkitaan kyseisellä lennolla kulkeneiden postitteiden taksoja huomataan mielenkiintoinen asia, nimittäin Zeppelin lentojen taksa oli virallisesti voimassa vain yhden päivän, 24.9.1930, ajan. Näin ollen tämä taksa on (väkisinkin) koko malli 1930 käyttöajan lyhyin taksa. Jälleen kerran virallinen ja todellinen totuus eroavat kuitenkin toisistaan. Tiedetään nimittäin, että Lauri Peltonen sai luvan käyttää Zeppelin päällepainamamerkkejä Hangossa jo ennen 24.9.1930 ehtiäkseen leimata Zeppelinille tarkoitetut lähetyksensä. Myös muiden paikkakuntien aikaisempia leimauksia tunnetaan (mm. Kuopio). Nämä ovat mielenkiintoisia kommervenkkejä.

zeppelin2 zeppelin20001Yllä: Kauniaisista 30.8.1933 Recifeen Brasiliaan Zeppelinillä ”Mit Luftschiff ”Graf Zeppelin” lähetetty kirjattu lentopainotuote. M30 10mk Saimaa single. Kaksi erilaista Zeppelinin 6. Etelä-Amerikka lennon leimaa. Takana junaleimaus Sassnitz – Berlin. Kulkenut ilmeisesti Kauniainen-Helsinki-Sassnitz(laivalla)-Berlin(Junalla)-Friedrichshafen(Zeppelinillä)-Pernanbuco(Zeppelinillä), jonne saapunut 6.9.1933. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 0,50mk, kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 2,50mk, AO-lähetyksen (jokaiselta 5g:lta) lentolisä (20.6.1933-14.4.1935) 7,00mk, yhteensä 10,00mk. Tämä irtosi Suomen Filateliapalvelun huutokaupasta toukokuussa 2015 lähtöhinnalla. (lisätty 12.6.2015)

Suomessa käyneen Zeppelin lennon mukana kulkevan postin taksoitus toimi siten, että postikortin perustaksa oli 10mk ja kirjeen (max. 20g) 20mk, jolla kortti ja kirje kulkivat lentona Friedrichshafeniin saakka. Mikäli postitteiden haluttiin jatkavan matkaansa eteenpäinkin lentopostissa tuli niihin lisätä asianmukainen lentolisä. Kohteita, joille on maksettu lentolisä myös ”jatko-osuudelle” tunnetaan, mutta Euroopan ulkopuolelle ne ovat oikeataksaisina harvinaisia. M30 merkkeillä on tietysti voitu maksaa lentolisiä, vaikka ”perustaksa” olisikin maksettu Zeppelin päällepainamamerkillä.

Zeppelin merkistä ja Graf Zeppelinillä kulkeneesta postista kiinnostuneita kehoitan tutustumaan esim. Veli-Heikki Niemisen Zeppelin-aiheiseen kokoelmaan, joka oli ensimmäistä kertaa esillä LAPOEX-2015 näyttelyssä.

Veli-Heikki Niemisen luvalla olen lisännyt linkin TÄSTÄ hänen Zeppelin kokoelmaansa (lisätty 12.6.2015).

1½mk punainen – toinen punainen leijona

By

1,5pun0001 Yllä: Loistoleimainen 1½mk punainen leijonamerkki. Helsinki 30.4.1932.

1½mk punainen leijonamerkki ilmestyi vuonna 1932, ilmeisesti maaliskuun viimeisenä päivänä (31.3.1932) tai virallisesti ehkäpä päivää myöhemmin; virallista ilmestymispäivää ei tunneta. Merkin käyttötarkoitus oli toimia ulkomaan postikortin maksuna, kuten värin perusteella on helppo päätellä – kyseessähän oli UPU:n värisuositus, jonka mukaan merkkien värit määriteltiin. 1½mk punainen korvasi aiemmin samaan tarkoitukseen julkaistun 1:20mk punaisen leijonamerkin. Ulkomaan postikortin taksa vaihtui 1.12.1931. Merkkiä tilattiin kuusi tilauserää 237 (2-1932), 242 (5-1932), 259 (6-1933), 270 (3-1934), 292 (5-1935) ja 309 (5-1936). Itse asiassa seitsemäskin tilauserä on olemassa, mutta se käytettiin kokonaisuudessaan 2mk/1½mk päällepainamamerkin tekemiseen.

1,5pun Yllä: Numeropalat kaikista 1½mk punaisen tilauseristä pl. seitsemäs tilauserä.

Käytetty liima oli kaikissa tilauserissä arabikumiliimaa (lm1) ja paperilaatuna lumppupaperi.  1½mk punainen on hieman ”yllätyksetön”, sillä erikoisuuksia tunnetaan vähän – se mitä on löydetty on merkkien kohdalle osunut reunavesileima. Lisäksi on olemassa hammastamattomia 1½mk punaisia merkkejä, joiden takana ei ole liimaa. Nämä hammastamattomat ovat peräisin ns. näyttelyarkeista.

1½mk_pun_hammastamatonYllä: Hammastamaton 1½mk punainen nelilö näyttelyarkin alareunasta

Merkin tarkoituksenmukainen käyttö oli, kuten väristäkin käy ilmi, ulkomaan postikortin postimaksu, joka vaihtui 1:20mk:sta 1½ markkaan 1.12.1931 ja päättyi 31.10.1936. Taksan pituus oli siis 4 vuotta 11 kuukautta, jo pelkästään tästä pitkästä taksa-ajasta johtuen eivät merkillä lähetetyt ulkomaan postikortit ole suuria harvinaisuuksia. Jälleen kerran hyvät kohdemaat tulevat arvoonsa.

1,5pun0008Yllä: Helsingistä 11.7.1935 Leningradiin Neuvostoliittoon lähetetty postikortti, jolla 1½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Neuvostoliitto on hyvä kohdemaa, M30 käyttöaikana Neuvostoliittoon perille menneet lähetykset ovat kohtalaisen haastavia.

1.5-pun-austYllä: Helsingistä 14.9.1935 Sydney:n New South Walesiin Australiaan lähetetty postikortti, jolla 1½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Kaukainen kohdemaa. (Lisätty 18.2.2015). 1,5pun0019Yllä: Hämeenlinnasta 10.8.1933 Bostoniin Massachusetsiin USA:n lähetetty postikortti, jolla 1½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk.

1,5pun0020Yllä: Viipurista 5.8.1936 Rigaan Latviaan lähetetty postikortti, jolla 1½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Latvian kanssa solmittiin postisopimus 12.5.1937, jolloin Latvia siirtyi taksaryhmään Pohjoismaat, tämä lähetys on sopimusta edeltävältä ajalta ja siksi ”ulkomaan” taksainen.

1½mk_punainen_paquebotYllä: Turusta ilmeisesti 2.7.1932 Aarau:n Sveitsiin lähetetty postikortti. Postitettu ilmeisesti 1½mk punaisella laivalta matkalla Ruotsiin, ”Från Finland leimaus ja merkki mitätöity Stockholm 3.7.1932 leimalla Tukholmassa. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Merkin käyttötarkoituksen mukainen käyttö. (Lisätty 1.2.2015) 1,5pun0009Yllä: Helsingistä 13.6.1936 Edinburghiin Skotlantiin lähetetty postikortti. 1½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.1,5pun00101,5pun0011Yllä: Kaksi postikorttia Helsingistä 17.12.1934 ja Mariehamnista 23.6.1936 Englantiin. Toinen kortti on edelleen lähetetty Englannissa Lontoosta Hazelcroftiin. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Joku sanoo, että Englanti on sama kohdemaa kuin Skotlanti, mutta jos kysytäänä Skotlantilaisilta…1,5pun0017Yllä: Postikortti Viipurista 9.5.1934 Plzeniin Tsekkoslovakiaan. 1½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

1,5pun0018    Yllä: Postikortti Helsingistä 22.7.1934 Wieniin Itävaltaan. 1½mk punainen single. Kulkenut lentona Saksaan, vaikka lentolisää ei ole maksettu – tämän merkkinä ”Mit Luftpost Befördert” leimaus. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.1,5pun0002Yllä: Postikortti Helsingistä 3.9.1934 Pariisiin. 1½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

1,5pun0027 1,5pun0028Yllä: Kaksi postikorttia Unkariin, toinen Helsingistä 9.4.1936 Egeriin ja toinen 3.7.1932 Budapestiin, lähetyspaikka ei selviä leimasta. 1½mk punainen single. Toinen kortti ulkenut lentona Saksaan, vaikka lentolisää ei ole maksettu – tämän merkkinä ”Mit Luftpost Befördert” leimaus. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö.

1,5pun0006 1,5pun0007Yllä: Kaksi postikorttia Helsingistä Saksaan, toinen M17 ehiökortilla (jonka käypäisyys on loppunut) 25.8.1932 Hannoveriin ja toinen 10.7.1935 Langenbielau:n (nykyisen Puolan alueelle). Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. Käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Langenbielau oli ilmeisesti keskitysleiripaikkakunta n. 10 vuotta kortin lähettämisen jälkeen.

Näiden ”single” postikorttien hinnoittelu on hyvinkin vaihtelevaa, nimittäin hyviin kohdemaihin Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan menneiden hinnat voivat pyöriä 30 euron yläpuolella, kun taas tavallisemmat kohdemaihin kuten Saksaan menneet kohteet lähtevät muutamasta eurosta ylöspäin. Hyvin leimattu pieneltä paikkakunnalta lähetetty kohde tulisi arvostaa korkeammalle kuin Helsingistä lähetetty koneleimattu. [Lisäys 17.2.2015: Kahdessa helmikuussa 2015 päättyneessä huutokaupassa myytiin Australiaan kulkenut postikortti 1½mk punaisella singlellä, toisen hinta nousi 13,20 euroon ja toinen myytiin 7,70 eurolla. Nämä ovat hyviä kohdemaita. Kumpikaan kortti ei ollut aivan prima leimoiltaan, mutta tämä hintatieto antaa osviittaa vuoden 2015 hintatasosta 1½mk punaisten single-postikorttien suhteen]

Merkin tarkoituksenmukaisen käyttöajan puitteissa, siis 31.3.1932 – 31.10.1936 oli voimassa muitakin taksoja, joille 1½markan merkki soveltui yksin, mutta nämä kohteet eivät ole yhtä relevantteja kuin ulkomaan postikortti, sillä oli mahdollista käyttää myös jo aiemin julkaistua 1½mk violettia. Tänä aikana muilla kuin ulkomaan postikortin taksoilla singlenä 1½mk punaisella leijonamerkillä kulkeneet lähetykset ovat kuitenkin kiinnostavia singlekohteita.

1,5pun0021Yllä: Kolmannen luokan painotuote Helsingistä 3.3.1934 Bromarviin. Ilmeisesti sisältänyt kasan painotuotteita. 1½mk punainen single. Taksa: Painotuote (101-150g) 1.12.1931 – 30.11.1944 1,50mk.

1,5pun00041,5pun0003Yllä: Kaksi paikalliskirjettä, ylempi Toijalassa lähetetty 15.7.1936 ja Vaasassa 15.4.1936 lähetetty, jolla leima sattunut sopivasti. 1½mk punaiset singlet. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 1.12.1931 – 15.6.1940 1,50mk.

1,5pun0012Yllä: Kolmannen luokan painotuotekirje Kannuksesta 31.7.1934 Geneveen Sveitsiin. 1½mk punainen single. Taksa: Painotuote ulkomaille (101-150g) 1.12.1931 – 30.11.1944 1,50mk. Kuorelle kirjoitettu erikseen ”Imprime” – painotuotteita, muuten laskisin tämän väärätaksaiseksi; onneksi käytetty kynä ja kirjoitustyyli vastaavat toisiaan. IKL:n logokuori.

 Merkkiä voitiin tietysti käyttää myös muilla postitteilla, alla esitellään muutamia lähetyksiä joilla kaksi tai useampia 1½mk punaisia merkkejä ”yksinään” muodostamassa postitaksaa.

1,5pun0015Yllä: Helsingistä 19.7.1934 Tukholmaan Ruotsiin lähetetty lentokirje. Kaksi 1½mk punaista, yhteensä 3mk. Hotelli Kämpin kuvallinen kuori. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin 1.12.1931 – 31.10.1936 2,00mk, kirjeen lentolisä Pohjoismahin (-20g) 1,00mk, yhteensä 3,00mk. 

1,5pun0022Yllä: Tampereelta 20.11.1933 Shanghaihin Kiinaan lähetetty kirje. Kaksi 1½mk punaista, yhteensä 3mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk. Ylitaksa! Kaukaisesta kohdemaasta huolimatta ”hyödytön”, tai kuten Juhani Kerppola asian ilmaisisi ”on se niin väärin” kohde.1,5pun0013Yllä: Postivaunuleimoin (Postivaunu 8.) 29.11.1934 Geneveen Sveitsiin lähetetty kirje. Kaksi 1½mk punaista, yhteensä 3mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk. Ylitaksa! IKL:n logokuori. 1,5pun0016Yllä: Helsingistä helmikuussa 1935 Lekley:n Englantiin. Kolmirivi 1½mk punaisia, yhteensä 4½mk. Yksirivinen sininen FLYGPOST leima. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk, kirjeen lentolisä Eurooppaan (jokaiselta 20g:lta) 1.4.1928 – 30.9.1942 2,00mk, yhteensä 4,50mk. 1,5pun0014Yllä: Viipurista 12.6.1934 Frankfurt am Mainiin Saksaan lähetetty lentokirje. Kolmirivi 1½mk punaisia, yhteensä 4½mk. Harvinainen Viipurin ”Par Avion – Lentoposti” laatikkoleimaus punaisella ja Saksan päässä ”Mit Luftpost Befördert – Frankfurt (Main) 2 Flughafen” leima. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk, kirjeen lentolisä Eurooppaan (jokaiselta 20g:lta) 1.4.1928 – 30.9.1942 2,00mk, yhteensä 4,50mk.

1,5pun0005Yllä: Mustemitätöity nelirivi 1½mk punaisia merkkejä postikortilla, joka on kulkenut kotimaassa Helsinkiin.  Yhteensä 6mk. Taksa vastaa postikortin taksaa vuonna 1947. Taksa: Postikortti kotimaassa 1.1.1947 – 31.12.1947 6,00mk.

Alla esitellään kaksi kiinnostavaa lähetystä, joilla 1½mk punainen merkki esiintyy yhdessä muiden M30 merkkien kanssa täydentämässä taksaa.

1,5pun0024afrikka0001

Yllä: Turusta 13.6.1935 lentona Leopoldvilleen Belgian Kongoon lähetetty kirje. Merkintä Par Avion  Bruxelles – Leopoldville. Leimoista nähdään, että kulkenut Tukholman kautta (saapunut ilm. lentona Tukholmaan) 13.6.1935, josta laivalla Sassnitziin Saksaan ja sieltä junalla Berliiniin 14.6.1935. Berliinistä ilmeisesti junalla Lyoniin, josta lentona Marseilleen 17.6.1935 jonne saapunut samana päivänä. Lentomaksun maksaminen ei välttämättä tarkoittanut, että lähetys kulki kaikki etapit lentona, mikäli juna oli nopeampi lähetys kulki junalla. Joko lento on kulkenut harvoin tai sitten on Leopoldvilleen menty laivalla, mutta saapuminen sinne 26.6.1935. Leopoldvillessä todettu, että laiva on mennyt Kasai jokea ylös ”Sur riviere Kasai”, jonne kirje on seurannut. 2kpl 2½mk sininen, 2kpl 1½mk punainen ja 50p vihreä leijona, yhteensä 8,50mk. Tämän kapteeni Klas Roosin kirjeenvaihtoa on liikkeellä jonkin verran, mies on seilannut monessa paikassa. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 2,50mk, lentolisä ulkomaille (vyöhyke 4) 15.4.1935 – 31.3.1938 6,00mk/5g, yhteensä 8,50mk.

1,5pun0029Yllä: Viipurista 1.8.1933 Pernanbucoon Brasiliaan Zeppelin lennolla kulkenut painotuote. 5mk Olavinlinna, 1½mk punainen ja 1mk oranssi leijonamerkki, yhteensä 7½mk. Kaksi Zeppelin leimausta ja takana tuloleimaukset. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille 1.12.1931 – 30.9.1942 0,50mk, AO-lähetyksen lentolisä (vyöhyke 7, per 5g) 20.6.1933 – 14.4.1935 7,00mk, yhteensä 7,50mk. Suomalainen Zeppelin kohde ilman Zeppelin lisäpainamamerkkiä.

Koska 1½mk punainen julkaistiin vasta maaliskuun lopussa 1932 oli 1½mk taksa voimassa neljä kuukautta ennen merkin julkaisua. Tämän neljän kuukauden aikana luonnollisesti postikortteja kulki ulkomaille ja niiden taksa tuli rakentaa muilla merkeillä. Violetti 1½mk:n merkki oli julkaistu jo ensimmäisessä malli 1930 merkkien sarjassa, vuoden 1930 alussa ja kävi siis yksin myös ulkomaan postikortin taksalle myös muut sopivat M30 kombinaatiot tietysti kävivät.

ennen_1½pun0001Yllä: Kuopiosta 10.2.1932 Turrialbaan Costa Ricaan kulkenut 1,25mk/1mk päällepainamaehiökortti 25p ruskealla lisämerkillä, yhteensä 1½mk. Kortin lähetyspäivämäärä osuu siihen neljän kuukauden väliin, jolloin ulkomaan postikortin taksa oli jo noussut 1½ markkaan, mutta 1½mk punainen merkki ei ollut vielä ilmestynyt. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk.

pk_1½mkYllä: Helsingistä 9.1.1932 Torontoon Ontarioon Kanadaan lähetetty postikorti, kolme 50p/40p päällepainamamerkkiä, yhteensä 1½mk. Kortin lähetyspäivämäärä osuu siihen neljän kuukauden väliin, jolloin ulkomaan postikortin taksa oli jo noussut 1½ markkaan, mutta 1½mk punainen merkki ei ollut vielä ilmestynyt. Taksa: Postikortti ulkomaille 1.12.1931 – 31.10.1936 1,50mk. (Lisätty 28.3.2015)

M30 Paikalliskirje 3/3 – Neljä viimeistä taksa-aikaa 1948 – 1962

By

Tämä postaus lopettaa paikalliskirjeitä esittelevän kolmen postauksen sarjan ja esittelee neljä viimeistä taksa-aikaa niistä kaiken kaikkiaan kahdestatoista, joita M30 merkkien käyttöaika piti sisällään. Tässä artikkelissa käsitellään taksoja välillä 1.12.1948 – 31.12.1962.  Puoli vuotta malli 1930 käytön lopettamisen jälkeen paikalliskirje poistui kokonaan käytöstä. Huomaan, että minulla on jostain syystä yllättävän nihkeästi näitä ”loppuajan” paikalliskirjeitä.

Yhdeksäs taksa-aika 1.12.1948 – 30.6.1950, taksa-ajan pituus 1v. 7kk.

paiki0003Yllä: Paikalliskirje Riistavedellä 14.12.1949. M30 9mk punainen.Taksa (-20g) 9,00mk. Hyvä pienen paikkakunnan paikalliskirje; on muistettava, että pienillä paikkakunnilla kulkeneet paikalliskirjeet ovat huomattavasti parempia kohteita, kuin isoissa kaupungeissa kulkeneet.paiki0004Yllä: Helsingissä 31.5.1950 kulkenut paikalliskirje, M30 9mk oranssi. Taksa (-20g) 9,00mk. 9mk oranssi merkki ei ole yksittäispostitteena paikalliskirjeellä valtavan yleinen, koska se ilmestyi 9.1.1950 ja 9mk taksa-aikaa oli silloin enää alle puoli vuotta jäljellä.paik_kirj0006Yllä: Keravalla 9.3.1950 kulkenut toisen luokan paikalliskirje. M30 12mk sininen. Taksa (21-125g) 12,00mk.

12mk_pki eng0009Yllä: Helsingissä (Helsinki-Vanhakaupunki) 6.9.1949 kulkenut kirjattu paikalliskirje. M30 24mk ruskeanvioletti single; hyvä yksittäispostite tälle merkille. Taksa: Paikalliskirje (-20g)  1.12.1948 – 30.6.1950 9,00mk, kirjaaminen 1.12.1948 – 30.6.1950 15,00mk, yhteensä 24,00mk. (Lisätty 3.5.2014).

Kymmenes taksa-aika 1.7.1950 – 31.12.1951, taksa-ajan pituus 1v. 6kk.

paik_kirj0003Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 10.7.1950, taksa-ajan alkupäätä. 3kpl 4mk oliivi, joista keskimmäiselle hyvin osunut leima, yhteensä 12mk. Taksa (-20g) 12,00mk.paik_kirj0005Yllä: 12mk sininen paikalliskirjeellä 20.10.1950 Helsingissä. Taksa (-20g) 12,00mkpaik_kirj0007Yllä: 12mk punainen paikalliskirjeellä 25.6.1951 Lohjalla. Taksa (-20g) 12,00mk paik_kirj0008Yllä: Helsingissä 9.3.1951 lähetetty paikalliskirje laivalle (Finlands Syd Amerika Linjen, M/S Aurora) ja edelleenlähetetty laivan perässä 12.3.1951 lentokirjeenä Rio de Janeiroon Brasiliaan. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 12,00mk. Paikalliskirjeiden osalta edelleenlähetys tapahtui siten, että paikalliskirjeen taksa otetaan mukaan ja edelleen lähetyksen yhteydessä (paikallistaksa-alueen ulkopuolelle) lisätään vain puuttuva taksan osuus. Frankkeerauskoneella lisätty 60,00mk. Ulkomaan kirjetaksa (-20g) 1.11.1949 – 31.12.1951 20,00mk, lentolisä Brasiliaan (vyöhyke 8) 1.12.1950 – 30.6.1953 26,00mk/5g. Kirjeen paino ollut <10g, joten lentolisä yhteensä 2*26mk = 52mk, ulkomaan kirjetaksan ja paikalliskirjeen taksan ero 8,00mk (20-12=8), paikalliskirje 12mk, yhtensä 72,00mk. Oikea taksa. M30 12mk punaisen ja frankeerauksen sekapostite.

Yhdestoista taksa-aika 1.1.1952 – 31.5.1956, taksa-ajan pituus 4v. 5kk.

paik_kirj0009Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 18.2.1953, 15mk violetti. Taksa (-20g) 15,00mk

paik_kirj-neuYllä: Paikalliskirje Tampereella 23.5.1954 (Pyynikki), 15mk punainen. Taksa (-20g) 15,00mk

paik_kirj0002Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 11.8.1954, 5kpl 3mk harmaa, yhteensä 15mk. Taksa (-20g) 15,00mk.

paikirYllä: Kolmannen painoluokan paikalliskirje Helsingissä 12.11.1953. Taksa (126-500g) 30,00mk. Tämä on kilpatehtävän vastaus Tuberkuloosiliittoon, joten onko ihan oikeasti ollut painoa noin paljon jäänee ikuiseksi arvoitukseksi (kirjeen taksa samaan aikaan 25mk; toisaalta jos yhdessä kuoressa on ollut useita vastauksia voi paino olla ollut todellinenkin.)paik_kirj0011Yllä: Kirjattu paikalliskirje 10.3.1955 Helsingissä (Helsinki 16). 2kpl 20mk sininen, yhteensä 40mk. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 15,00mk, Kirjaaminen 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, yhteensä 40mk.

paik_kirj0012Yllä: Kirjattu paikalliskirje 5.9.1955 Helsingissä (Helsinki 20). 40mk puunkaataja. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 15,00mk, Kirjaaminen 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, yhteensä 40mk.

paikiYllä: Paikalliskirje posti-ennakolla Nummella 27.3.1952, M30 40mk puunhakkaaja, lunastettu 28.3.1952 (takana erinomaisen selvä leima). Taksa: Paikalliskirje (-20g) 1.1.1952 – 31.5.1956 15,00mk, posti-ennakko (-25000mk) 1.1.1952 – 31.5.1956 25,00mk, yhteensä 40,00mk.  (Lisätty 19.1.2014).

 Kahdestoista ja viimeinen taksa-aika 1.6.1956 – 31.12.1962, 5v. 7kk.

paik_kirj0010Yllä: Paikalliskirje Helsingissä 20.12.1962, 20mk postitalo. Aivan M30 merkkien virallisen käyttöajan loppuaikaa. Taksa (-20g) 20,00mk.

pai_kirj_1961Yllä: Kirjattu paikaliskirje 15.3.1961 Helsingissä. M30 postitoimiston loppukäyttöä 7mk punaisen leijonamerkin osalta, 7kpl 7mk punainen ja M54 1mk ruskea, yhteensä 50mk. Taksa: Paikalliskirje (-20g) 20,00mk, kirjaaminen 1.6.1956 – 31.12.1963 30,00mk, yhteensä 50,00mk. Sekapostite.pai_kirj_19610001Yllä: Paikaliskirje 22.12.1962 Helsingissä. M30 yksityistäloppukäyttöä 2mk mustansininen, 1mk vihreä, 50 vihreä ja 1,5mk harmaa, M54 0,05mk järvimaisema ja vuoden 1956 Tubin 10mk+2mk tilhi. Varsinanen sekalainen postitus, yhteensä 20mk.  Taksa: Paikalliskirje (-20g) 20,00mk. Näyttäisi kaikesta huolimatta olevan tarvekäyttö.

Kolmessa postauksessa on käsitelty paikalliskirjeitä; nähdään, että M30 merkkien virallisen käyttöajan puitteissa on kaksitoista paikalliskirjeiden taksa-aikaa, joista pisin kesti yli yhdeksän ja puoli vuotta ja lyhin on neljän kuukauden mittainen; vaihtelua siis taksa-aikojen pituuksissa löytyy. ”Tavallisten” ensimmäisen painoluokan paikalliskirjeiden lisäksi on nähty jonkin verran toisen luokan paikalliskirjeitä sekä  kirjattuja paikalliskirjeitä, ja muutama muitakin paikalliskirjeiden lisäpalveluja esitteleviä kohteita. Vakuutetut ja pikapaikalliskirjeet ovat kohtalaisen vaikeita, ja ne kannattaa pistää talteen. Kiinnostavan lisän paikalliskirjeiden postihistorialliseen keräilyyn tuovat edelleenlähetetyt paikalliskirjeet.

Aivan samalla tavalla kuin missä tahansa postihistoriallisessa kokoelmassa tulisi paikalliskirjeitä esittelevässä kokoelmassa olla myös mallin alkuun liittyviä sekapostitteita M17 merkkien kanssa ja lopussa M54 merkkien kanssa. Myös M63 sekapostitteet ovat lyhyen ajanjakson puitteissa ainakin teoreettisesti mahdollisia. Näitä minulla ei kuitenkaan ole ollut esitellä kuin yksi M17 sekapostite, joka ei kuitenkaan postihistoriallisesti kuvaa paikalliskirjeiden M30 käyttöajan alkupään käyttöjä ja pari loppupään sekapostitetta.

Paikalliskirjeet ovat kiinnostava ja tarpeeksi suppea kokoelma-aihe, joka kuitenkin tarjoaa mahdollisuuksia tehdä kokoelmasta hyvinkin laadukkaan. Lähetysten yleisen laadun lisäksi on mahdollisuuksia parantaa kokoelmaa jatkuvasti pienillä paikkakunnilla kulkeneilla lähetyksillä ja ”vaikeammilla” lisämaksuilla. Kohteita on saatavilla järkihintoihin, enemmänkin kysymys on perinteisestä keräämisestä, eli massojen läpikäynnistä. On mukava huomata, että ylempien painoluokkien paikalliskirjeitä voi löytää ”massa laatikoista” ja sitä kautta saada hyviä kohteita edullisesti.

Mitä paikalliskirjeiden hintoihin muuten tulee, niin vähän ennen kuin tämä artikkeli kirjoitettiin päättyneessä HTO nr. 24 huutokaupassa oli mm. seuraavanlaisia paikalliskirjekohteita myytävänä:

1½mk violetti paikalliskirjeellä 1936, postitettu laivan saavuttua Helsinkiin tavaran vastaanottajalle; selitteessä luki ”konossementtikirje Englannista, postitettu laivan (s/s Ilmatar saavuttua Helsinkiin tavaran vastaanottajalle, harvinainen”, lim 20€ (myyntihinta 343€).

[kommentti ylläolevaan: Tämä on tällainen ”skeppsbrev” joita ajoittain liikkuu. Mikä tuo konossementtikirje sitten oikein on, niin siitä en sano muuta kuin, että kirjeellä luki valmiiksi painettuna kuorella lähettäjäfirman nimi ja ”consignee’s letter per ______________” ja tuolle viivalle oli kirjoitettu ”S/S Ilmatar” kirjoituskoneella. Kyseessä on siis valmiiksi tavaran lähettäjän toimesta kuljetuksen mukaan annettu saapumisilmoituskirje, joka laivan saavuttua lähetettiin laivalta tavaran vastaanottajalle, eli konsignatäärille. Konossementti-sana on lakitekstiä ja tarkoittaa rahtaussopimusta. Konossementin englanninkielinen käännös on ”bill of lading”, tätä asiakirjaa on tuskin kirjeessä lähetetty, vaan kyseessä on lastin saapumisilmoitus]

[jatkohuomio ylläolevaan 21.22014; helmikuussa 2014 huutokaupassa on myytävänä kaksi vastaavaa kuorta 15 euron lähtöhinnalla kumpikin]

2 mk karmiini ja 1½mk violetti kirjatulla paikalliskirjeellä Helsinki 1940, lim 10€ (ei mennyt kaupaksi)

40mk puunhakkaaja kirjatulla paikalliskirjeellä v.1953 Turussa, lim. 10€ (ei mennyt kaupaksi)

10 mk lila ja 5mk keltainen postiennakolla lähetetyllä paikalliskirjeellä 1944 lim 10€ (ei mennyt kaupaksi, ennen kuin ostin sen jälkimyynnistä; laitan sen tänne näkyviin, kunhan saapuu)

[kommentti ylläolevaan: Katselin tuota ja ostin nähtäväksi; koska merkit ovat 10mk violetti (oikeasti, eikä lila) ja 5mk keltainen, eikä tämä kohde voi olla vuodelta 1944, koska 10mk violetti julkaistiin vasta v. 1947. Lisäksi, koska ensimmäiset paikallistaksa-alueet tulivat vasta 1946 ei Nakkilasta Poriin lähetetty voisi olla ennen tätä paikalliskirje. Leimasta ei saa selvää, mutta epäilen maksun ollessa 15mk, että kyseessä voisi olla 1948 aikana kulkenut, 7mk paikalliskirjeen (-20g) taksalla ja 8mk ensimmäisen maksuluokan postiennakkomaksulla kulkenut postite – tämä vain kertoo siitä, että kohteita ostaessa pitää olla julmetun tarkkana, sillä tekstit millä mitäkin kohteita myydään voivat olla ”aivan mitä tahansa”. Tämä kohde on nähtävissä toisessa paikalliskirjeitä käsittelevässä artikkelissa kahdeksannen taksa-ajan kohdalla]

16mk ja 30mk linja-auto ja 1½ ja 3mk harmaat kirjatulla paikalliskirjeellä 31.12.1962, lim. 10€ (kauppahinta 21€)

16 mk linja-auto + M54 4mk sekapostite paikalliskirjeellä, Helsinki 1962, lim 10€ (kauppahinta 11€)

Helmikuussa 2014 huutokaupassa mm. seuraavia lähtöjä paikalliskirjielle (lisätty 21.2.2014):

”2½ mk sininen paikalliskuorella Vaasa 8.2.43 epätavallinen tällä merkillä” – Lähtöhinta 10€

”3½ mk sin R-paikalliskirjeellä Hki -39” – Lähtöhinta 10€

”5 mk Olavinlinna + 1mk vihreä R-paikalliskirje ´Viinakortti´ Helsinki 1.11.43” – Lähtöhinta 10€

”12 mk sin 2 kp R-paikalliskirjeellä Hki -48” – Lähtöhinta 15€

”24 mk 2 kpl + M54 2 mk R-paikalliskirjeellä Hki -62” – Lähtöhinta 12€