malli1930.fi

SAVOFILA 2021, M30 ehiökokoelma

By

Tässä kirjoituksessa pureudutaan hiukan M30 ehiökokoelmaan, joka oli esillä SAVOFILA 2021 näyttelyssä – kokoelma oli Jussi Tuorin käsialaa ja sen virallinen nimi on: ”Issue 1930 postal stationary cards”. M30 ehiöitä ei ole kovin usein ollut nähtävänä ja olikin mukavaa nähdä pelkästään tähän kohtalaisen haastavaan alueeseen pureutuva kokoelman näytillä. Kuten SAVOFILAsta kertovassa ensimmäisessä kirjoituksessa totesin, on kyseisen kokoelman runko edesmenneen Kari Rahialan keräämää materiaalia. Rahialahan tunnettiin muun muassa ehiökeräilijänä ja aikanaan hänen kokoelmansa oli M30 ehiökeräilyssä etevin kokoelma. Rahialan M30 ehiökokoelma on nähtävissä Filatelistiliiton sivuilla jäsenille sellaisena kuin se vuonna 2011 oli kuvattu.

1mk oranssi ehiökortti, ensipäivän leimaus 2.1.1930. LaPe numero 58. Ex-Rahiala. Kirjoittajan ottama kuva.

Se, että filatelia ja postihistoriakeräilyssä ostetaan ja myydään kokoelmia ei ole uutta tai edes yllättävää, on nimittäin aivan selvä, että huippukokoelmien takana on usein aiempi kokoelma, jonka pohjalta on lähdetty rakentamaan. Kokoelmien esittämiseen näyttelyssä kuitenkin liittyy joitakin ehtoja, kuten se, että kokoelma tulee olla ollut ”uuden omistajan” omistuksessa vähintään kaksi vuotta ennen kuin se saa uudelleen osallistua näyttelyyn (kts. esim. FIP näyttelyiden GREX, kohta 17.1.). Tämän osalta ei ollut mitään naputtamista, sillä pohjakokoelma myytiin Naantalissa maaliskuussa 2018 ja siitä tässäkin blogissa tuolloin kirjoitettiin. No, joka tapauksessa suuri osa Kuopiossa nähdystä materiaalista tulee tästä aiemmasta kokoelmasta.

Hieman tietoa M30 ehiökorteista ja niiden historiasta löytyy mm. LaPe luettelosta, jossa kerrotaan, että kun kortit otettiin käyttöön vuoden 1930 alussa muutettiin tuolloin, samoin kuin M30 käyttömerkkien, kokoa aiemmin käytetystä ehiökorttien koosta. Eli käyttöön otettiin M17 ehiöitä suurempi A6-koko, eli 149*105mm. Painotalona toimi Suomen Setelipaino. Arkeissa oli 25 korttia (5X5). Korttien ”päälajeja” julkaistiin yhteensä 52, joista 21 oli kaksois-, eli vastauskortteja. Ulkomaan korttien värinä käytettiin UPU:n ehdottamaa punaista ja näin tehtiin aina 1940-luvun puoleen väliin saakka, jonka jälkeen myös kotimaan käyttöön julkaistiin punaisia kortteja. Kotimaan käyttöön tarkoitetut kortit olivat keltaisia ja oransseja. LaPessa M30 ehiökorttien numerointi alkaa numerosta 58 (1mk oranssi kortti) ja päättyy numeroon 111, jonka alta löytyy kuusi kuvallista 15mk punaista ehiökorttia, joissa jokaisessa on eri kuva-aihe. Nämä julkaistiin käsittääkseni Olympialaisia varten vuonna 1952.

Nähdyssä kokoelmassa on tehty työtä sen eteen, että on tutkittu ehiökorteissa käytettyjä kartonkeja ja havaittu / dokumentoitu muutamia erilaisia käytettyjä kartonkityyppejä. Rahiala totesi oman kokoelmansa etulehdellä, että hän ei ole lähtenyt näitä omasta mielestään pieniä eroavaisuuksia esittelemään. Kuopiossa nähdyssä kokoelmassa on kuitenkin näin tehty ja esitellään ainakin kahdenlaista kartonkia, valkoista ja säämiskän väristä (chamois). Säämiskä on siis kellertävä väri. LaPessa todetaan, että kartonki voidaan jakaa valkoiseen sileään ja huokoiseen harmahtavaan tai kellertävään.

M30 ehiöt siis ”alkoivat” 1mk oranssista ehiökortista ja vastaavasta oranssista vastauskortista 2.1.1930. Kokoelmassa esitellään yksi ensipäiväleimaus tästä kortista, joka lienee vaikeahko kohde (kuva yllä). Seuraavana julkaistiin helmikuussa 1930 (6.2.1930 LaPen mukaan) ulkomaan postikorttiliikenteeseent tarkoitettu punainen 1:20mk ehiökortti. Nyt on kiinnitettävä huomiota siihen, että arvoleimassa käytetään nimen omaan ilmaisua ”1:20mk” eli kaksoispistettä markkojen ja pennien erottimena. Vastaava kaksoiskortti julkaistiin 12.2.1930 (LaPe). Kortista tunnetaan myös toinen arvoleimatyyppi, jossa arvoleimassa käytetään muotoa ”1,20mk”. Tämän kortin historia on minulle tuntematon, eikä sitä myöskään Rahialan tai Kuopiossa nähdyn Tuorin esittelemän kokoelman sivuilla sen syvemmin avata. Rahiala kuitenkin kirjoittaa ”Kieliriitojen takia jälkimmäinen (viittaa ”1:20” korttiin) tuli yleisesti käyttöön. Edellisestä (so. ”1,20” korteista) esiintyy vain kaksoiskortti, jota posti myi myöhemmin lisämerkein varustettuna puolentoista markan taksan aikana. Kuopiossa nähdyssä Tuori kertoo, että ”Viisi käytettyä korttia tunnetaan” ja esittelee yhden ylitaksaisen kotimaankäytön ja kaksi ulkomaan paluukortin puolikasta. Näillä korteilla on siis ilmeisesti aina lisämerkit mukana ja ne lienee lisätty postin toimesta. Näin ollen ”puhtaita” kortteja ilman lisämerkkejä ei ”pitäisi” olla löydettävissä tai ei ainakaan vielä ole löydetty. Ulkomaille tarkoitetuissa korteissa oli painanta ”Carte Postale” eli sana ”postikortti” ranskaksi, koska tämä oli kansainvälinen käytäntö ulkomaille tarkoitettujen korttien osalta. Kaksoiskortin (1:20) painos lienee ollut 25000 kpl.

1,20mk kortin vastausosia ulkomailta Suomeen. Kortin käytöt lienevät vaikeita.

Käsikirjan osa V (Suomen Postimerkkien Käsikirja) vuodelta 1970 kertoo korttien harvinaisuudesta asioita, jotka tuskin ovat enää kurantteja. Monen ulkomaankortin kohdalla puhutaan suuresta harvinaisuudesta – fakta on kuitenkin se, että kortteja on tullut ”esiin” suuriakin määriä sitten käsikirjan kirjoittamisen ja näin ollen sen sisältämiä tietoja ei voi pitää enää nykyään täysin paikkaansapitävinä.

Postitaksojen nousu aiheutti myös ehiökortteihin muutoksia, tuli tarve tehdä käyttämättömistä 1mk oransseista korteista käypäisiä ja niitä päällepainettiin 1,25mk päällepainamin (ensipäivä ilmeisesti 7.12.1931) ja vuoden 1932 helmikuussa (9.2.1932) tuli käyttöön 1,25mk keltainen kotimaan ehiökortti ja kaksoiskortti (ep tuntematon). Ulkomaan käyttöön julkaistiin 1932 1½mk punainen ehiökortti ja vastaava kaksoiskortti. Tuori kertoo kokoelmassaan käsikirjan tieton siitä, että ”1½ kortti on erittäin harvinainen” ja toteaa kortin olevan koko M30 ehiökorttien osalta harvinaisimpien joukossa. Tästä voidaan olla montaa mieltä – oma kokemukseni ei ehkä täysin tue tätä ajattelua. Kokoelmassa on mukana tällä kortilla muutama kiinnostava kohde, mm. Saksasta lähetetty vastauskortti, jolle on maksettu saksalaisella merkillä lentolisä (ikävä kyllä kortti on alitaksainen) sekä myöhäisempi käyttö lisämerkein Saksan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisella 1,75mk postikortin taksalla paluukortilla kenraalikuvernementista.

Taksat muuttuivat uudelleen 1936 ja ulkomaan 2mk taksaa varten julkaistiin asiaan kuuluva uusi kortti ja kaksoiskortti. Kotimaan taksa nousi 1940 postikortin osalta 1,75 markkaan ja tästä syystä päällepainettiin olemassa olevia 1,25mk keltaisia kortteja 1:75mk päällepainamalla. Myös 1,75mk keltainen kortti julkaistiin 1940. Julkaisupäivät ovat hämärän peitossa, mutta julkaiseminen tapahtui loppukesästä / alkusyksystä. Nämä kortit kävivät myös Suomen ja Viron sekä Suomen ja Latvian välisen sopimuksen mukaisina ilman lisämerkkejä – nämä ovatkin käyttöajan alun parhaita käyttöjä. Ne ovat myös erittäin vaikeita, koska 1940 Baltia joutui Neuvostoliiton ikeen alle ja postia Baltian maihin tunnetaan tuolta ajalta vain vähän. Tuori esittelee päällepainamakortista ilman lisämerkkejä yhden käytön Ruotsiin kotimaankäyttöjen lisäksi. 1,75mk kortista tunnetaan kuvakevirhe ”1,76”, jossa numeroarvon vitonen näyttää kutoselta. Myöhemmin Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen mukaisissa taksoissa (alkaen 1.4.1942) oli mahdollista käyttää 1:75mk päällepainama ja 1,75mk keltaista ehiökorttia Saksaan ja sen valloitusalueille ilman lisämerkkejä viiden kuukauden ajan. Myös nämä käytöt ovat erittäin harvinaisia.

Postikorttien taksat nousivat jälleen 1942 ja korttejakin tuli uusia. Huomattavaa on, että ulkomaan postikortin taksa nousi 2½ markkaan ja julkaistiin tälle arvolle tavallinen ja vastauskortti. Nämä 2½mk ehiökortit käytettynä oikeataksaisina ja ilman lisämerkkejä ulkomaille ovat harvinaisia. Vaikka 2½mk postikorttitaksa oli voimassa useita vuosia (aina vuoden 1945 kesäkuun loppuun) ei ollut kovin monia maita joihin kortti olisi käynyt ja joihin oli aktiivista postinvaihtoa. Samasta syystä postikortit 2½mk punaisella M30 merkillä ulkomaille ovat vaikeita kohteita. Kokoelmassa näytetään kaksi 2½mk punaista korttia, toinen Sveitsiin lentona (Englannin kautta) ja toinen ”puhtaana” käyttönä Kiinaan – kortti on palautettu, koska vuonna 1943 postiyhteys oli keskeytynyt jatkosodan takia.

2½mk ehiökortteja. Kokoelman parasta antia. Kumpikin ex-Rahiala.

Kokoelmassa on mukana myös Sveitsiin lähetetty 2½mk kaksoiskortti, joka sekin on erittäin vaikea. Samaan aikaan 2½mk ulkomaan taksan kanssa voimassa oli 2mk kotimaan taksa ja tätä varten julkaistiin ensin päällepainamakortti 2mk / 1,75mk ja myöhemmin 2mk keltainen sekä 2mk keltainen vastauskortti. Näiden korttien parhaat käytöt ovat Saksan sopimuksen mukaisia sekä Euroopan Posti ja Teleunionin käyttöjä. Kortit oli toki tarkoitettu kotimaan käyttöön.

Kun postikorttien taksat muuttuivat ensimmäisen kerran vuonna 1945 heinäkuun alussa, vaihtui ulkomaan postitaksaksi 3mk. Maita, joihin kolmen markan taksaisia ulkomaan postikortteja saattoi lähettää oli vain muutamia ja postin kuljetusreitti oli Neuvostoliiton kautta kulkeva reitti. Voimassa oli myös rajoituksia – mm. se, että korttien tuli olla kuvattomia. Näin ollen kuvattomat postikorttikäyttöön tarkoitetut ehiöt olivat hyvä tapa lähettää ulkomaan kortteja sinne minne se mahdollista oli ja ehkäpä juuri tästä syystä siinä missä 3mk taksaisia single postikortteja M30 merkein tunnetaan vain yksi ainoa kappale tunnetaan suurempi lukumäärä, kuitenkin vain muutamia tällä taksalla kulkeneita M30 ehiökortteja. Taksahan oli voimassa vain kaksi kuukautta ja kuten todettua, pääasiallinen postireitti Englannin ja Ranskan kautta tuohon aikaan toimi vain lentopostina. Kokoelmassa on näytillä tietääkseni paras 3mk taksalla kulkenut punainen ehiökortti, Neuvostoliittoon 20.8.1945 lähetetty kortti. Kortilla on suomalaisen sensuurin lisäksi myös Neuvostoliittolainen, ilmeisesti ei kovin yleinen Moskovan KGB:n sensuuri sekä kaksi muuta neuvostoliittolaista leimaa. Hitaasti on kusti polkenut, nimittäin perille kortti lienee ehtinyt vasta lokakuun lopussa 1945. 3mk kortin ilmestymispäivää ei tunneta, mutta sen on täytynyt olla vasta elokuussa 1945 – taksan mukainen käyttöaika lienee siis ollut vain muutaman viikon. Näytillä on myös kaksoiskortti Sveitsiin – tämä on aidosti kulkenut, mutta filatelistien välistä postia. Filatelistien välinen posti ei tee kohteesta huonoa, vaikka toiveunessaan keräilijä asettaa etusijalle muun kuin keräilijöiden postin, nimittäin näitä kortteja tunnetaan niin vähän, että mikä tahansa käyttö on parempi kuin ei mitään.

Harvinaiset 3mk kortit – mukana paras tunnettu kohde Neuvostoliittoon. Kumpikin ex-Rahiala.

Mielenkiintoista kyllä myös kotimaassa käytössä olleet 3mk keltaiset kortit ovat kohtalaisen vaikeita, nimittäin kotimaankin kolmen markan postikortin taksakin oli näiden lokakuussa 1945 julkaistujen korttien osalta lyhytaikainen, vain noin kolme kuukautta. Päällepainamalla kolmeksi markaksi muunnetut vanhemmat kortit olivat mahdollisia noin puoli vuotta. Näiden 3mk keltaisten vastauskorttien löytäminen ei ole erityisen helppoa, erityisesti Pohjoismaihin kulkeneita ei tahdo oikein löytyä. Syyskuun alusta 1945 ulkomaan korttitaksat muuttuivat toisen kerran ja taksaksi tuli 6 mk. Punaiset kuuden markan kortit kuitenkin ilmeisesti ilmestyivät vasta marraskuussa 1945. Kuten 6mk taksaiset merkein maksetut postikortitkin, ovat myös ehiöt vaikeita kohteita ulkomaille. Itse asiassa ne ovat jopa vaikeampia kuin postimerkein maksetut vastaavat kohteet. Tämä on hieman yllättävää ja siksi olikin kiva nähdä kaksi kulkenutta kohdetta – tosin kumpikin samaan osoitteeseen Sveitsiin lähetettyjä (tavallinen ja vastauskortti). On kuitenkin todettava, että näihin pätee sama tosiasia kuin 3mk punaisiin M30 ehiöihin – kaikki mitä on kelpaa, koska ei tunneta muuta / parempaa. Näytillä olleet kaksi kohdetta ovat Rahialan kokoelmasta peräisin nekin.

Näiden punaisten sodan jälkeisten korttien jälkeen asiat helpottuvat huomattavasti – postinkulku alkoi normalisoitua ja ehiöiden käyttökin lisääntyi. Kotimaan taksaiset 5 ja 6 markan ehiöt sekä punaiset ulkomaan ehiöt vuodesta 1947 eteenpäin ovat helpommin löydettäviä kohteita, jos kohta hyvät kohdemaat, eli punaisilla kaukomaat ja keltaisilla vaikeammat Pohjoismaat kuten Norja ja Islanti ovat hyvinkin vaikeita. Siinä missä tavara ”helpottuu” tulevat paremmat käytöt arvoonsa – näiltä osin kokoelmassa on aika perus materiaalia. Se mikä kuitenkin on sanottava on, että kaikista korteista on esimerkkikappaleet mukana ja sitä kautta kokoelma on täydellinen. Työtä kuitenkin vielä on. 12mk punaisesta vastauskortista painettiin versio, jossa ei lue sanoja ”Carte Postale”. Tämän kortin käytöt ovat vaikeita ja niitä tunnetaan ulkomaille vain harvoja. Tuori esittelee niitä kaksi sekä kaksi kotimaan käyttöä. 15mk punaisista korteista on näytillä muutamia hyviä käyttöjä.

Tuori kertoo kokoelmassaan, että matkailun edistämistä oli ajateltu jo pitkään ja niinkin aikaisin kuin 1930 oli ollut pinnalla ajatus siitä, että julkaistaisiin kuvallisia ehiökortteja. Tästä on näytillä myös dokumentti Suomen Pankin Setelipainosta, jossa keskustellaan kyseisenlaisten korttien painamisesta ja niiden tekemisen hinnoista.

Kuvallisten korttien painamista käsittelevä dokumentti. Ex-Rahiala.

Vasta Olympialaiset kilpailut Helsingissä 1952 saivat asian nytkähtämään eteenpäin ja Olympialaisia varten suunniteltiin kuuden kuvallisen ehiökortin sarja. Tämän sarjan hyväksymis ja suunnitteluvaiheista tunnetaan niin kuvia koskevia vedoksia kuin myös korttiehdotteita. Tämä osuus kokoelmasta on vahva ja se käsittää suuren osan tunnetuista ehdotteista. Lopullisissa korteissahan oli 15mk punainen leijona-arvoleima, erityisesti puunhakkaaja-aiheisella arvoleimalla olevat ehdotteet ovat kiinnostavia.

Ehdotteita kuvallisiksi ehiökorteiksi.

Siinä missä ehdotteiden puolelta kuvallisten korttien esittely on parasta mitä löytyy, on itse valmiiden korttien käyttöjen esittelyn osa vähän kesken – osa korteista ei ole erityisen hyvälaatuisia ja kohdemaat ovat tavallisia. Näidenkin korttien hyvät käytöt ovat vaikeita, vaikka kyse on ”tuoreemmasta” tavarasta.

Mikään kokoelma ei ole täydellinen, tämänkin kokoelman kohdemäärittelyihin on osunut muutamia virheitä mm. Suomen ja Viron väliseen postisopimukseen liittyen. Kohdekuvauksissa nimittäin todetaan, että Viro olisi liittynyt Pohjoismaiseen postisopimukseen 20.8.1928, vaikka näin ei käynyt – Viro solmi kahdenvälisen postisopimuksen Suomen kanssa, jonka taksat olivat suurelta osin samansuuruiset kuin Pohjoismaisessa postisopimuksessa ja Suomessa kotimaan postissa käytetyt taksat, mutta kyse on siis eri sopimuksesta. Vastaava virhe toistuu Unkariin lähetetyn postikortin osalta, sillä Unkari ei, kuten kokoelmassa määritellään, kuulunut ”Saksan sopimuksen” piiriin, vaan Suomen ja Unkarin välillä oli kahdenkeskinen postisopimus. Unkari liittyi myöhemmin Euroopan Posti ja Teleunioniin, johon Suomi ja Saksakin liittyivät. Seuraavalla kerralla, kun kokoelma nähdään on virheet varmasti jo korjattu.

Mitä tuomarit sitten pitivät? Vaikuttivat pitävän paljonkin, sillä kokoelma sai kokonaiset 90 pistettä ja suuren kultamitalin. Sinänsä ollaan jäljillä, että kokoelmassa on päälajien osalta täydellinen kattaus kortteja ja mukana on paljon erittäin vaikeaa tavaraa, sellaista joita ei tunneta kuin ani harvoja. Päälajien osalta nähtävän täydellisyytensä osalta kokoelma lienee ainoa lajiansa tällä hetkellä. Mitä tulee tavallisempien korttien kohteisiin, niin niissä on yhä tekemistä laadun osalta ja kohteiden esittely voi saavuttaa nähdäkseni ns. korkeamman asteen – silloin esittäjän filateeliset tiedot ja taidot tulevat myös esiin, kun kohteiden analyysi on muutakin kuin taksan ja kortin itsestäänselvän nimellisarvon siteeraaminen. Mitä paperien tutkimukseen tulee, niin nähdäkseni erityisen paljon uutta ei etulehdellä lukevasta huolimatta käy ilmi. Voisi olla ajatusta ottaa väärätaksaiset kohteet pois kokoelmasta, ne eivät luo lisäarvoa, vaan päin vastoin tuhoavat uskottavuutta. Arvostelu taisi mennä hieman yläkanttiin, mutta näitä sattuu silloin tällöin …

M30 joulurauha ja 2019 ensimmäinen huutokauppa

By

M30 osalta ”maassa vallitsi joulurauha” – mikään, mukaanlukien Järvenpään Filateliapalvelun välipäivinä loppunut huutokauppa, ei sitä ikävä kyllä rikkonut. Joulun aikana löysin Philasearch-sivuston hakutoiminnolla yhden hiukan mielenkiintoisen M30 kohteen – kyseessä on vuonna 1932 Australiaan mennyt lentokirje, joka oli myynnissä eräässä Australialaisessa huutokaupassa suolaisella 90 euron lähdöllä. Jätin tämän kohteen tällä kertaa omaan arvoonsa, sillä kovan limitin lisäksi sitä oli siunattu myös mustefläkillä ja taitteilla. Australialaisilla taitaa olla nurinkurinen käsitys suomalaisen postihistorian hinnoista, ei ihme, sillä kävelevät meihin nähden pää alaspäin siellä pallon toisella puolella. Systeemissä on ollut myytävänä muutama ihan hyvä kohde, joista huomion arvoinen oli kirjattu kirje Saksaan vuodelta 1947, joka oli lähetetty Ruotsista takaisin leimattuna ”kirjatut kirjeet eivät ole sallittuja”. Tämä kohde ymmärrettiin hyväksi ja hinta nousi aina yli 200 euron. Mukava kohde oli kyseessä.

Yllä: 3mk punaisen leijonamerkin hammastesiirtymä. Hammaste alhaalta on käsittääkseni leikattu pois, ylhäältä merkki on saattanut olla arkin yläreunasta tai sieltäkin leikattu (luultavasti leikattu sekä ylhäältä että alhaalta. Oikeudet kuvaan omistaa SP-Lehden huutokaupat.

SP-lehden 41 huutokauppa päättyi eilen (4.1.2019) illalla yhdeksältä ja vaihteeksi myytävänä oli M30 kiinnostavaa. Hinnat nousivat tiettyjen kohteiden osalta jopa yllättävänkin korkealle. ”M30 ja myöhemmät käyttösarjat” osastossa oli 25 yhteensä kohdetta myytävänä. M30 filatelian osalta kaupan oli mm. kolmen eri automaattimerkkiarvon leimattuja kappaleita, jotka myytiin 25 eurolla (limitti 15€) ja hammastamaton 5mk keltaisen merkin pari, joka meni kaupaksi 28 eurolla. Myytävänä oli myös 3mk punaisen merkin hammastesiirtymä, josta oli leikattu pois ainakin alareunan hammaste, todennäköisesti myös yläreunan. Kyseessä on mielestäni tehtailtu erikoisuus, jolla ei ole mitään ”todellisuuspohjaa”. Silti tästä kommervenkistä maksettiin 15€ limittiin nähden valtava 94€ hinta. Kaikki M30 filateliakohteet myytiin, jos kohta niitä oli vain kuusi kappaletta.

Yllä: Lehtikääre painotuote Helsingistä 27.5.1933 Stora Bjurumiin, Ruotsiin. M30 5m Olavinlinna ja 20kpl 10p harmaita leijonamerkkejä, yhteensä 7mk. Taksa: Painotuote (650-700g) ulkomaille (1.12.1931 – 30.9.1942) 7,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa SP-Lehden huutokaupat.

Postihistoriapuolella myytävänä oli yksitoista kohdetta. Näistä mielestäni kiinnostavin oli iso painotuote lehtikääre Ruotsiin vuodelta 1933. Lehtikääreelle oli leimattu yhteensä 7mk arvosta M30 merkkejä ja kyseessä siis on kohtalaisen painava painotuotelähetys. 5mk Olavinlinna-merkin lisäksi oli käytetty pystysuunnassa irroitettuja 10p merkkejä yhteensä 20 kappaletta. Spekuloin mielessäni, että mahtavatko ko. merkit olla jopa rullasta kotoisin. Merkkiautomaattien käyttö oli jo päättynyt ja posti myi rullia yleisölle – Svenska Litteratursällskapet i Finland on saattanut ostaa tällaisen rullan… Tälläkin kertaa tämän päiväunen totuudenmukaisuuden selvittäminen tyssäsi siihen kylmään tosiasiaan, että huutokaupan kuva oli niin heikolla resoluutiolla, että maksimisuurennoksellakaan ei asiasta kuvan perusteella voinut saada selkoa. Oli miten oli, korkeamman painoluokan painotuote ulkomaille on hyvä kohde – jos kyseessä on automaattimerkkien myöhäiskäyttö on kohde aivan erinomainen ja harvinainen, sillä 10p rullamerkit lähetyksillä ovat erittäin harvinaisia. Kohde sinänsä on aikamoisen kokeneen näköinen, mutta postihistoriallisena painotuotekohteena se ajaa asiansa. Tätä ajattelun kaarta näköjään kannativat muutkin ja kohteen hinta nousi 20 euron lähdöstä aina 103 euron myyntihintaan saakka.

Muuta kiinnostavaa ei postihistorian osalta varsinaisesti myytävänä ollut – 1,20mk taksaisia ulkomaan postikortteja myytävänä löytyi kolme kappaletta, näistä kaksi myytiin vitosen limitillä ja 9mk punainen single postikortilla Tsekkoslovakiaan meni kaupaksi kahdeksalla eurolla. Mielestäni Tsekkoslovakiaan mennyt kortti oli siisti ja siksi hinta tuntuu jopa edulliselta.

Yllä: Punaisella 12mk puunhakkaaja-aiheisella arvokkeella varustettu Turku-aiheinen M30 ehiökorttiluonnos. Uniikki kappale. Myyntihinta 2500€. Oikeudet kuvaan omistaa SP-Lehden huutokaupat.

Ehiöiden osastolla oli kaksi kiinnostavaa M30 kohdetta… M30 ehiökorttien ehdotteita / koevedoksia. Toinen näistä oli aiemmista huutokaupoista tuttu ”mitätön” leimalla anulloitu koevedos vuoden 1952 korttisarjan kuvallisesta 15mk M30 ”Tampere” ehiöstä. Koevedoksen limitti oli laitettu 50 euroon ja sitä seurasi ehiöosaajamme ja ehiöiden aitouttajan Juhani Pietilän atesti. Kortin hinta nousi aina 136 euroon, mikä on linjassa aiemmin myytyjen vastaavien kanssa. Toinen kiinnostava M30 ehiökohde oli vielä kiinnostavampi, nimittäin kyseessä oli 12mk puunhakkaaja-ehiökortin ehdote Turun Tuomiokirkko aiheisella kuvalla. Tällaista ehdotteen mukaista korttia ei koskaan julkaistu eikä puunhakkaaja-aihe koskaan esiintynyt virallisilla ehiökorteilla. Kysymyksessä on harvinaisuus. Tämän ehdotteenkin mukana oli atesti. Harvinaisuudesta samaa mieltä olivat myös muut, kortin hinta nousi illan mittaan ja huutokaupan viralliseen päätösaikaan mennessä sen hinta oli kivunnut jo yli kahden tuhannen euron. Myyntihinnaksi tuli kokonaiset 2500€ ja 70€ limitistä lähdettiin!

Kun pohditaan tarkemmin tämän ehdotteen harvinaisuutta voidaan todeta ainakin, että jo edesmenneen M30 ehiökeräilijä Kari Rahialan vuonna 2011 esillä olleessa ehiökokoelmassa ei juuri tällaista ehdotetta ollut (kokoelma löytyy ja on nähtävissä Liiton sivuilta kokonaisuudessaan) – Karilla oli kuitenkin hyvin saman näköisiä 12mk puunhakkaajakorttien luonnoksia, joissa yhdessä on erilaisella fontilla tekstit samanlaisen, mutta eri värisen Turun Tuomiokirkko kuvan kera ja toisella Helsinki kuva-aihe sellaisen näköisenä kuin minkälaisena kuvalliset 15mk ehiökortit sitten myöhemmin julkaistiin. Karin kokoelmassa mainitaan luonnosten olevan 1930-luvulta, mikä on paikkaansa pitämätön tieto, sillä kyseessä lienevät 1940-luvun lopun luonnokset. Toisaalta on totta, että 1930 luvulla jo pohdittiin kuvallisia ehiöitä ja taitelija Signe Hammarsten-Jansson luonnosteli niitä varten useita (tiettävästi 26) kuvaakin. Itse olen tämän nyt myydyn luonnoksen lisäksi nähnyt Kari Rahialan kokoelman kaksi 12mk puunhakkaaja-aiheista ehdotetta, sekä lisäksi yhden, jossa siinäkin on erilainen fontti kuin nyt myydyssä sekä kuvan alla teksti ”Turku Åbo”. Lisäksi olen nähnyt kaksi 9mk punaisella arvokkeella varustettua ehdotetta, joista Karin kokoelmassa esiintyvässä on kuvana Koli ja toisessa Turun Tuomiokirkko sinisellä samanlaisella kuvalla kuin nyt myydyssä kortissa. Kun muistamme vielä, että SP-Lehden huutokaupassa syyskuussa 2018 myytiin yksi 25mk puunhakkaaja-aiheinen ehdote, niin saadaan kaiken kaikkiaan kasaan tieto, että ainakin seitsemän M30 kuvallisten ehiöiden luonnosta tunnetaan. Kaikki seitsemän ehdotetta tai luonnosta ovat erilaisia ja käsittääkseni uniikkeja.

 

 

 

 

111. Hellman HK Naantalissa

By

Naantalissa järjestettiin syksyn Hellman huutokauppa, joka Suomen Filateliapalvelun huutokauppanumeroinnin mukaan sai numeron 111. Kaksipäiväisessä huutokaupassa nuijittiin maailmalle perjantaina muu kuin Filatelia ja lauantaina ensin ulkolaista ja sitten suomalaista filateliaa, yhteensä yli kolme tuhatta kohdetta. Olin itse paikalla heti lauantai aamusta käyden ensin läpi kohteita ja sitten odotellen, että minua kiinnostavat kohteet tulisivat myyntivuoroon. Tällä kertaa kävi niin, että en ulkomaiden eristä löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa ja näin olleen olin paikalla ”turhaan” hyvinkin pitkän aikaa. Toisaalta, jos haluaa varmistua asioista on odottaminen varmuuden hinta. Minulla oli mukana kirja, jota lukemalla ja Suomen Filateliapalvelun tarjoaman naposteltavan voimin ei odotus osoittautunut mitenkään erityisen kamalaksi tehtäväksi – kun paikalla oli arvioni mukaan 100 filatelistia, joista suuri osa on tuttuja ei tarvinnut odottaa yksin.

Yllä: Jeffrey Stone ja Linder Trophy

Ennen Suomalaisten kohteiden meklausta, joka alkoi kello 13 pidettiin juhlallinen seremonia, jossa huutokaupassa paikalla olleelle Jeffrey Stonelle ojennettiin Leo Linder trophy hänen pitkäaikaisesta työstään suomalaisen filatelian edistämiseksi, josta esimerkkinä mainittiin Agathon Faberge kirjan englanninkielinen osuus ja uuden taksakirjan englannin kielen tarkistus. Englantilainen Stone on mm. mallin 1875 pitkän linjan keräilijä. Oli mukavaa nähdä, että mies oli aidosti 100% yllättynyt ja hyvin otettu palkinnosta. Mielestäni palkintolautakunta oli onnistunut löytämään palkinnon arvoisen vastaanottajan. Faberge kirjan luomisessa vahvasti mukana ollut kirjan toinen kirjoittaja on jo edesmennyt Kaj Hellman – tätä muistaen Hellman huutokaupat tarjosivat koko huutokauppayleisölle kuohuviinit Jeffreyn kunniaksi.

Mutta siirrytäänpä asiaan, eli malli 1930 merkkien maailmaan. M30 filateliaa oli tällä kertaa Hellmanilla myytävänä yhdentoista kohteen verran, mukana myös harvinaisempia kohteita – neljä kohteista oli ns. esittelyarkkien tavaraa, eräs kohde oli seitsemän eri esittelyarkista leikattua kulmapalaa – tämä myytiin sadalla kymmenellä eurolla ja ostaja sai kaikille kyseisille merkeille ehdotteen kokoelmiinsa. Toinen myytävänä ollut esittelyarkkikohde oli 1,25/50p keltaisen merkin liimaton hammastamaton pari, joka myytiin neljän kympin limitillä. Kahden 10mk Saimaan pystypari esittelyarkista meni jälkimyynnissä kaupaksi 40 eurolla. Myytävänä oli myös 2mk punainen kokonainen esittelyarkki 450€ lähdöllä – tämä jäi huutokaupassa myymättömäksi. Hammaste-erikoisuuksia myytiin useita – 3½mk oliivin siirtymäpari myytiin 42 eurolla (lim 40) ja 2,75mk violetin siirtymäkuusilo nousi 40 euron lähtöhinnasta aina hulppeaan 520€ saakka, tässä oli siis yli 13 kertainen hinta verrattuna lähtöhintaan – myyjää hymyilyttää. Mielestäni kyseessä oli aika kova hinta.

Yllä: 2,75mk violetin siirtymäkuusilo, 11-1940 nro. 412 – myyntihinta 520€. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Muuta mielenkiintoista filateliaa edusti 10p rullamerkkien kokonainen rulla, joka myytiin hintaan 46 euroa. Käytännössä ainoa tapa päästä käsiksi rullan valmistajan nimikirjoituksiin, jotka löytyvät rullan alusta on ostaa kokonaisia rullia. Postihistoriapuolella kohteita oli kolmisen kymmentä ja näin yhteensä kohteita M30 osastossa olikin noin neljäkymmentä. Kotimaan lähetyksistä ehkä mielenkiintoisin oli painotuotteena lähetetty sanomalehti, jonka postimaksu oli maksettu 3mk vihreällä merkillä – kyseessä on kohtalaisen hyvä käyttö ko. merkille ja muutenkin ”väriä” kokoelmaan antava sanomalehtikohde. Myytiin limitillä 50 euroa. Muuten kotimaisen postin osalta ei ole mitään suurempaa kerrottavaa. Pohjoismaihin menneitä lähetyksiä oli myytävänä kolme, joista kirjattu pika lentokuori Tanskaan myytiin parilla kympillä, joka oli kohteen limitti – kuori oli maksettu pelkästään 1,75/1,25mk keltaisilla päällepainamamerkeillä (5kpl). Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimustaksainen Slovakiaan mennyt postikortti oli myytävänä 40 euron pohjahinnalla. Kortti oli tyypillinen sota-aikainen lähetys, jolla oli näykyvät sensuurilemaukset ja kemiallinen sensuuri. Kyseessä on ehkäpä hieman mitäänsanomattomasta ulkonäöstään huolimatta harvinainen ja vaikea kohde – Slovakiaan menneitä erikoistaksaisia lähetyksiä tunnetaan vain vähän ja tämä on ainoa näkemäni postikortti. Kohteen hinta nousi 85 euroon, eli limitti yli tuplaantui.

Yllä: Postikortti Helsingistä 17.6.1943 Bratilavaan, Slovakiaan. M30 2mk keltainen single, Suomen ja Saksan sensuurit, myös näkyvä kemiallinen sensuuri. Taksa: Euroopan Posti ja Pikatiedotusliiton sopimuksen mukainen postikortin taksa Slovakiaan (1.4.1943 – 5.9.1944) 2,00mk. Alle kymmenen Slovakiaan mennytä erikoistaksaista lähetystä tunnetaan, joista pelkin M30 merkein alle viisi. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä useita kiinnostavia kohteita. Kolmannen painoluokan kirjattu kirje M30 10mk Saimaan yksittäispostitteella myytiin 40 euron pohjahinnalla, 12/10mk violetti yksin kirjeellä Saksaan myytiin 46 eurolla ja toisen painoluokan lentokirje Italiaan vuodelta 1949 meni kaupaksi 20 euron pohjahinnalla. ”Postikorttipuolella” oli myytävänä useita kiinnostavia kohteita – paras näistä oli Helsingistä 1945 Belgiaan lähetetty lentopostikortti 2½mk postikortin pohjataksalla (ehiökortti). Kortti oli merkitty ja leimattu ”By air mail via the United Kingdom”, sensuroitu Englannissa ja tuloleimattu Belgiassa. Kun lentolisäkin oli maksettu 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä, oli tässä kortissa kaikki erittäin nätisti kasassa. Kuten tiedetään on 2½mk pohjataksa postikortilla ulkomaille vaikea löytää, koska maita, jonne 2½mk taksa oli voimassa oli vain muutamia ja sodanaikainen ja sodan jälkeinen postinkulku oli ”takkuilevaa”. Tämä kortti oli laitettu lähtöhinnaltaa kohtalaisen ylös, limitti oli 400 euroa – se ei kuitenkaan hidastanut huutajia ja kortin myyntihinta nousi aina 580 euroon saakka. Asiaa luultavasti auttoi kortin mukana tullut aitoutus.

Yllä: Helsingistä 1.6.1945 Belgiaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen ehiökortti ja 2½mk punainen M30 leijonamerkki, yhteensä 5mk. Leimattu ”By air mail to the united kingdom” ja sensuroitu Englannissa. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk + postikortin lentolisä Englannin kautta Eurooppaan (5.3.1945 – 23.10.1945) 2,50mk = 5,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Toinen erittäin kiinnostava postikorttikohde oli 3mk pohjataksalla Suomeen Sveitsistä lähetetty lentopostikortti, joka oli lähetetty 2½mk punaisen kaksoispostikortin palautusosalla ja 3mk punaisella lisämerkillä, eli yhteensä 5,50mk taksalla Suomeen. Kaksoispostikorttien palautusosa piti leimata lähetysmaassa postimaksuarvokkeen viereen (ei päälle) siksi, että tällöin nähtiin milloin palautuskortti oli lähetetty. Asianmukaisesti leimattu palautuskortti oli käypäinen lähettämiseen vaikka kohdemaan ja lähettäjämaan postitaksa olisi saapumisen ja lähettämisen välillä noussut. Näissä tapauksissa ainoa mahdollisuus todentaa taksan nousua aikaisempi saapuminen oli lähtömaassa tehty leimaus. Kyseisellä kortilla ei tällaista leimausta ollut ja ehkäpä juuri siksi Sveitsistä lähetetty kortti olikin lentolipukkeen osalta sutattu. Kortille oli laitettu 2,50mk edestä lentolisää, mutta suora lentoposti Ranskan kautta Sveitsiin maksoi kortin leimaushetkellä 24.8.1945 3,50mk. Vaikka kortilla luki via United Kingdom, oli reittikin jo muuttunut ja Sveitsiin lentoposti kulki tuohon aikaan Ranskan kautta. Kun kortista puuttui tarpeellinen suomalainen lähetyspäivän leima ja taksakin oli hieman epäselvä, en uskaltautunut täysipainoisesti kisaamaan tästä kortista. Kun kortilla oli vielä Englannin sensuuri, niin ihmetys sen kuin lisääntyi – oliko sensuurileima leimattu jo kortin tullessa Sveitsiin via UK vai mahdollisesti matkalla Suomeen… Lisäksi kortilla luki teksti ”lähetystöposti ja päivämäärä 22.8.1945”, mikä ollessaan paikkaansa pitävä asia kertoisi sitä, että joko posti oli tullut kuriirin mukana tai postin mukana Suomen lähetystöön ja sitä kautta vastaanottajalle Baseliin, mutta mikäli ko. päivämäärä stemmaisi, olisi lentolipuke siinä tapauksessa sutattu jo Suomessa, koska lentolisä olisi ollut liian pieni. Ehiön postiarvoke ja 3mk punainen merkki oli mitätöity ”Basel – Elisabethen” leimalla 22.8.1945 ja toiseen kertaan kortti oli leimattu Baselissa ilmeisesti lähettämisensä yhteydessä 24.8.1945 ”Basel – Briefausgabe”. Mene ja tiedä… joka tapauksessa kortin hinta nousi 270 euroon ja kieltämättä se on mielenkiintoinen kohde. En kuitenkaan itse uskaltanut sitä huutaa. Kortin toisella puolella oli muuten aivan laatuun käypä kirjoituskoneella saksaksi kirjoitettu teksti, joten niiltä osin ei kortissa ollut mitään vikaa. Kaikki 3mk pohjataksaiset postikortit ovat harvinaisia – taksa oli voimassa vain 2 kuukautta ja kun tähän sotketaan lentotaksoja ja kuljetusreittejä ovat ajat vielä lyhyempiä.

Yllä: Mielenkiintoinen Baselista Sveitsistä 24.8.1945 Tammisaareen lähetetty ehiökortin vastausosa, edelleenlähetetty Helsinkiin. Leimoja ja sensuureja… mielenkiintoinen. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 3,00mk + postikortin lentolisä Sveitsiin (10.8.1945 – 23.10.1945) 3,50mk = 6,50mk. Toisaalta oli mahdollisuus lähettää ”via UK” ja lentotaksa oli 2,50mk, jolloin kokonaistaksa 5,50mk… mutta miten tämä tulkitaan – en ota siihen mitään ”kovaa” kantaa. Harvinainen ja mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Olin yllättynyt, kun hyvä 10mk Saimaan singlellä lähetetty lentopostikortti jäi myymättä – kohde oli näyttävä eikä 30 euron lähtöhinta siitä mielestäni ollut liioiteltu. Lentopainotuote Belgiaan 9mk punaisella M30 leijonamerkillä vuodelta 1948 ei mennyt kaupaksi 30 euron pohjalla. Sen verran haluan jälleen kerran palata lentopainotuotteisiin, että totean niiden olevan helposti ajateltua haastavampi keräilykohde. Tämä myytävänä ollut 6mk perustaksainen lentopainotuote on kohtalaisen vaikea kohde singlenä, kun asiaa ajattelen, niin toista en ole tainnut nähdä. Kun kyseessä on Joulukortti, niin monella keräilijällä tulee ns. inhoreaktio ”yleiseen” kohteeseen päällimmäisenä mieleen – tässä tapauksessa reaktio on virheellinen ja johtaa turhaan ylenkatsontaan. Kortti on näköjään mennyt kaupaksi jälkimyynnissä.

Yllä: Yhdysvaltoihin, New Yorkiin 22.12.1947 Turusta lähetetty toisen painoluokan kirjattu lentokirje. Kuorella yhteensä 115mk M30 merkein.  Tullattu USA:ssa ”Collect 10c postage due for customs service” ja 10c lunastusmerkki. Taksa: Kirje (21-40g) Yhdysvaltoihin (1.1.1947 – 31.12.1948)  19,00mk + lentolisä (per 5g) Yhdysvaltoihin (15.1.1947 – 31.12.1948) 12,00mk * 8 = 115,00mk. Mielenkiintoinen. Oikeudet kuvaan omistaa Hellman Huutokaupat Oy.

Argentiinaan lähetetty 10mk sinisellä singlellä maksettu kirje meni kaupaksi parin kympin pohjalla – mielestäni hyvä kohde meni tässä edullisesti kaupaksi. Sitävastoin Yhdysvaltoihin vuonna 1947 lähetetty painavampi, kirjattu toisen painoluokan lentokirje, joka oli Yhdysvalloissa tullattu ja tullauksesta maksu kerätty jäi myymättä huutokaupassa. Tällaiset tullatut kirjeet ovat kohtalaisen vaiketa kohteita – kotimaassa tullattuja kirjeitä tunnen n. 10 kappaletta ja tällaisia USA:ssa tullattuja Suomesta lähetettyjä kirjeitä olen nähnyt muutamia. Siinä, missä pakettien tullaamismaksu on kohtalaisen yleinen kohde, ovat tullatut kirjeet vaikeita. Limitti oli 60 euroa, en osaa sanoa pidettiinkö sitä liian korkeana, vai mistä oli kysymys. 15mk Olavinlinna-merkillä maksettu kirje Kanadaan ei tehnyt kauppaansa parin kympin lähdöllä. Meksikoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja-merkin singlekäytöllä myytiin 40 euron pohjalla, tämä on erinomainen kohdemaa ja hyvä kokoelmakelpoinen kohde tälle merkille.

Erissä oli tälläkin kertaan M30 kiinnostavaa – katselin useampia eriä sillä silmällä, että mikäli hinnat pysyvät aisoissa voisin M30 kohteiden valossa jonkin eristä ostaa, kävi kuitenkin niin, että minulle erien ostamisesta teki likipitäen mahdottoman tällä kertaa se, että muut olivat hanakammin liikenteessä – erät, joissa minua kiinnostavia kohteita oli mukana nousivat hinnaltaan niin kalliiksi, etten pysynyt kisoissa mukana. Esimerkiksi kohde 2608, jossa oli kiinnostavia M30 kohteita nousi yli viidensadan euron ja jännittävän oloinen kohde 1967 kipusi kolmeen sataan. Ostin yhden erän limitillä saadakseni yhden kohteen, toiveeni toteutui, mutta minulle on suuri mysteeri mitä teen erän muilla kohteilla – tämä lienee filatelistien elämän yksi suurista mysteereistä yleisemminkin ajateltuna.

 

 

Huhtikuun huutokilpailut

By

Huhtikuusta kehkeytyi useiden auki olleiden huutokauppojensa takia mielenkiintoinen keräilykuukausi. Auki olivat yhtä aikaa Sinetti-Postin, Vaasan Filatelistien, Kouvolan ”Halvan tavaran” huutokaupat, ja Forssan kerhon Huutokortti huutokaupat. Kun Nokian huutokauppa päättyy vielä 30.4. on huhtikuussa säpinää kerrakseen. Minulla oli vaikeuksia pysyä intensiivisen työrupeaman takia mukana kuvioissa ja muutama kiinnostava kohde menikin sen sileän tien ohi suun tai oikeastaan parempiin suihin. Ei auta itku markkinoilla ja onneksi kohteita tulee jatkuvalla syötöllä myyntiin.

Sinettipostin 136. huutokauppa sulkeutui 18.4. ja M30 filatelian osastossa oli myytävänä yhteensä alle viisi kohdetta, eli erittäin hiljaista. Onneksi sentään postihistoriapuolella oli kolmisenkymmentä kohdetta tarjolla. Mielenkiintoista kyllä yksikään myytävänä ollut filateliakohde ei mennyt kaupaksi. Postihistoriapuolella menestys oli parempaa, joskin myymättäkin kohteita jäi jonkin verran. Myytävänä ei ollut ihmeitä, mutta muutamia maininnan arvoisia kohteita kuitenkin – Kirjattu paikalliskirje vuodelta 1949 ei kiinnostanut kiviäkään ja jäi vitosella myymättä. Paikalliskirjeistä ei usein ymmärretä, että kirjaaminen ja muut lisämaksut ovat vaikeahkoja, koska usein ajateltiin, että kirje menee niin nopeasti ja turvallisesti perille, että ei ole tarpeellista käyttää lisämaksuja. Tästä johtuen kirjatut paikalliskirjeet eivät ole huonoja kohteita. M30 3mk punainen yksin postikortilla Ruotsiin myytiin 24 eurolla, mikä mielestäni oli kohtalaisen paljon. Kortti oli kulkenut elokuussa 1945, eli samaan aikaan kun kansainvälinen postikortin taksa oli myöskin 3mk ja hyvin vaikea. Näitä 3mk punaisia Ruotsiin tunnetaan kuitenkin sen verran monta, että kysymys ei ole kanuunasta, korkeintaan pienestä tussahduksesta. Silti parempi samanaikainen, kuin myöhäisempi käyttö ulkomaan taksan kanssa.

Yllä: Unkarista Hodmezovasarhelystä 8.6.1948 Helsinkiin lähetetty kirjattu kirje. Ilmeisesti avattu ja lähetetty eteenpäin Ruotsiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk + kirjaaminen Pohjoismaihin (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk = 24,00mk. Mielenkiintoinen kohde.

Myytävänä oli myös Unkarista Suomeen lähetetty kirjattu kirje, joka oli edelleen lähetetty Ruotsiin – kuorelle oli maksettu kirjatun kirjeen maksu uudelleen; ilmeisesti kuori oli avattu ja sinne oli mahdollisesti lisätty tietoa / kirje suomalaisen avaajan toimesta. Näin olleen se on täytynyt maksaa uudelleen. Tällaiset kahden maan merkeillä lähetetyt kuoret ovat eksoottisen näköisiä ja joskus niihin liittyy taksaerikoisuuksia. Tällä kertaa erikoisuus ei ollut niin kovin suurta, mutta siitä huolimatta kyseessä on mielenkiintoisen näköinen kuori ja jonkinlainen kohde 12/10mk violetille merkille. Jos kuorta ei olisi avattu välissä olisi sen saanut lähettää sellaisenaan, ilman postimaksun maksamista eteenpäin – tähän antoi mahdollisuuden kansainvälinen postisopimus.

Yllä: Fiji saarille Helsingistä ??.9.1947 lähetetty painotuote. Kaksi 1,25mk keltaista leijonamerkkiä, yhteensä 2½mk. Leimattu Suva, Fiji saarilla ja lähetetty takaisin. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. Eksoottinen ja harvinainen kohdemaa.

Ehkä mielenkiintoisin Sinetti-Postin huutokaupassa myyty kohde oli Fiji saarille lähetetty painotuotekirje. Kysymyksessä on ehkä Olympiakomitean lähtettämä lähetys, joka on palautunut osoitteen paikkaansapitämättömyyden takia. Kyseessä siis ei välttämättä ole tekele – toisaalta miksi Fiji saarille on pitänyt lähettää Suurkisojen kuorella yhtikäs mitään… haiskahtaa silti, vaikka kauniita ajatuksia päässäni pyörii. Fiji on vaikea kohdemaa ja kun kuorelle on leimattu leima ”Suva”, joka on Fiji saarten pääkaupunki, on varmaa, että siellä kaukana tämä lähetys on käynyt kääntymässä. Tällaiset eksoottiset paikat ovat ”kivoja” ja kohde on ainakin pitkän matkan kokoelmaa tekevälle hyvä, nimittäin kauas on pitkä matka ja kun kohde on lähetetty vielä takaisin, niin kaksinkertaisesti pitkä.

Yllä: Tarttumanelilö 5mk violetista merkistä. Näyttävä.

Vaasan Filatelistien huutokauppa numero 78 päättyi 19.4. ja myytävänä M30 osastolla oli alle 25 kohdetta. Vaasassa ei viimeaikoina ole ollut myytävänä mitään M30 helmiä, eikä näin ollut tälläkään kertaa. Jotain kuitenkin sellaista, jota on helppoa nostaa esiin. Kiinnostavin filateliakohde oli 5mk violetin merkin tarttumanelilö, jossa ”mukavasti” näkyi tarttuman raja selvästi. Tällaiset helposti ymmärrettävät visuaaliset tapaukset ovat mukavia, sillä ne herättävät kokoelmassa huomiota. Kohde oli siis tosiaan hyvän näköinen ja nousikin kuuden euron alhaisesta lähtöhinnastaan aina yli 38 euron.

Yllä: Vaasan huutokaupan ylilyönti. Suttuisin leimoin varustettu 3mk punainen postikortilla Tukholmaan heinäkuussa 1945 – Pohjoismaan taksalla. Lähtöhinta 100 euroa, jonka joku maksoi. 

Huutokaupan häpeäpilkku oli myyntiin laitettu Ruotsiin kulkenut 3mk punaisen M30 merkiln singlellä maksettu postikortti vuodelta 1945. Häpeäpilkku siksi, että kohdeseloste luki: ”L. 296 yksin kortilla Ruotsiin. Hki 14.7.45 Erittäin lyhyt taksa.” ja kohteen lähtöhinta oli 100 euroa. Kyseessä on siis aivan samanlainen kohde, joka oli myytävänä Sinetti-Postin huutokaupassa edellisenä päivänä. Tämä kohde oli leimattu heinäkuussa, eli myöskin samaan aikaan, kun aidosti erittäin lyhyt taksa-aikainen ulkomaan postikorttitaksa oli myöskin kolme markkaa. Kysymyksessä tässä on siis Pohjoismaihin lähetetty postikortti, joka ei suinkaan ole sama kuin ulkomaille lähetetty. Tämä Pohjoismaiden taksa oli voimassa 1.7.1945 alkaen aina vuoden 1946 tammikuun puoleen väliin, eli yli kuusi kuukautta. Onko kuusi kuukautta ”erittäin lyhyt” taksa-aika, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta kun kysymys on M30 kohteesta, niin sanoisin, että ei ole erittäin lyhyestä taksasta kysymys. Tästä jäi pieni ”fuulauksen” maku, nimittäin kortin käypä hinta on mielestäni selvästi alle kympin tällaisilla huonoilla leimoilla. Vastaavan sai osta Jyväskylästä Aspbäckin laatikosta kolmella eurolla – jätin ostamatta sellaisen silloin. Mielestäni tällainen on meklarin osalta asiakkaiden pettämistä, vaikka onkin totta, että kun hulluja pyydetään, ei hulluja tarvitse maksaa. Sata euroa kohteesta maksanutta saattaa harmittaa kun asia tulee ilmi. Amerikkaan lähetetty pakettikortti maksoi vitosen ja oli mielestäni halpa.

Yllä: Vaikea 6mk oranssin merkin alareunan sokkohammas. Vaikea M30 filateliakohde. Kympillä meni.

Kouvolan ”Halvan tavaran” huutokauppa 42 päättyi 20.4. ja myytävänä oli aika paljon halpaa tavaraa – oliko hyvää… siitä voidaan olla montaa mieltä. Filateliakohteita oli myytävänä kohtalaisen runsaasti, mm. sokkohampaita 8mk violetille merkille ja muutamia muitakin erikoisuuksia – pääasiassa aika yleistä tavaraa. 2mk violetti merkki, jolla oli jonkinlainen valkoinen viiva – ilmeisesti roskan aiheuttama tilapäisyys oli myytävänä kympin lähtöhinnalla, jolla kohde myytiin. Paras myytävänä ollut filateliakohde oli mielestäni vaikea ja harvinainen 6mk oranssin merkin hammasteneulan katkeamisesta johtunut sokkohammastus merkin alareunassa. Nämähän eivät tunnetusti näytä eivätkä tunnu normaalin kaduntallaajan mielestä yhtikäs miltään, mitä lienee krämmälettä kiinni siellä merkin alareunassa – mutta filatelistille tällainen kohde on hyvä ja harvinainen löytö. Näitä ei ole näkynyt ja kympin lähdöllä kysymyksessä oli halpa kohde. Kympillä tämä myytiinkin, sillä M30 filateliasta pitää ymmärtää ”jonkin verran”, että tajuaa tämän olevan pirullisen vaikea kohde. En suinkaan tässä kehuskele omilla tiedoillani, sillä minä tajusin tämän asian vasta sen jälkeen, kun minua viisaammat katsoivat parhaaksi valistaa tyhmempäänsä! Niin tyhmä en kuitenkaan ollut, etten olisi valistuksesta ollut kiitollinen. Huomioitavaa on, että vastaava sokko voi löytyä 6mk oranssin yläkerran hammastuksesta, koska kysymys on kahden merkin välissä olevasta sokkohampaasta – sattuma määrittelee merkkien irroituksen yhteydessä kummalle puolelle sokkohammas jää kiinni. Nyt arkkikeräilijät katsomaan mistä tilauserästä on kysymys.

Postilähetysten osalta Kouvolan anti oli kohtalaisen tympeä – ei oikein mitään sävähdyttävää. Norjaan 12mk singlellä mennyt kirje jäi myymättä vitosen lähdöllä, samaten 7mk punaisen merkin singlellä lähetetty postikortti Sveitsiin kympin pohjalla. Lunastukseen mennyt lentokuori Ruotsiin 1930 luvulta ei kelvannut kenellekään kuuden euron hinnalla. Kirjattu paikalliskirje vuodelta 39 meni pohjilla kaupaksi. Hiljaista oli kuin huopatossutehtaassa. Minä en löytänyt oikeastaan mitään.

Forssan kerhon 13. huutokorti huutokauppa päättyi 23.4. ja sisälsi muutamia pikkunäppäriä kohteita. Tullipostiosoitus myytiin noin yhdeksällä eurolla ja joukkoihin joulun 1943 painotuotteen erikoistaksalla lähetetty painotuotepostikortti jäi myymättä viidellä eurolla. Joko kaikilla on jo näitä, tai asia jäi tajuamatta kaikilta. Veikkaan, että ne, jotka tajuavat ovat jo tällaisen jostain saaneet, koska kyseessä ei sittenkään ole valtavan harvinainen asia ja ne, jotka eivät ymmärtäneet, että kyse on erikoisuudesta eivät halunneet maksaa tavallisesta joulukortista tavallisimmalla mahdollisella M30 merkillä vitosta. Oli miten oli, myymättä jäi.

Yllä: Kenttäpostipaketti 30.9.1941 Jämsänkoskelta Kenttäpostikonttori kolmoseen. Taksa: Kenttäpostipaketin (1-3kg) alennettu taksa (28.6.1941 – 30.9.1942). Mahdollinen kenttäpostipakettikortilla ilman kenttäpostilipuketta 19.7.1941 – 31.10.1941 – alle kolme ja puoli kuukautta.

Joukkoihin vuonna 1941 lokakuussa lähetetty kenttäpostipaketin pakettikortti, jolle oli leimattu kaksi 1½mk harmaata M30 leijonamerkkiä myytiin seitsemän euron pohjilla. Nämä kenttäpostipakettien taksat ovat aiheuttaneet useille päänvaivaa ja tulevat jatkossakin aiheuttamaan, sillä niihin liittyy monia kommervenkkejä. Tämän pakettikortin osalta kommervenkkejä löytyy riittämiin. Kun lähdetään tutkimaan asiaa tarkemmin, niin ensimmäisenä silmään iskee M30 filatelistina se, että 1½mk harmaalle merkille hyvien kohteiden löytäminen on vaikeaa – noh… rehellisesti sanottuna tällä pakettikortilla leimaus on sen verran kammottava, että sitä ei kannata edes ajatella. Juuri ja juuri siitä selviää, lähetyspaikkakunta sen jälkeen, kun kortilta sen on ensin osannut lukea. Päivämäärästä näkyy vain huonosti mitään, mutta sen voi selvittää katsomalla kortin takapuolen kuittausta 1.10.1941 ja lähtemällä itsesuggestion voimalla vääntämään mielessään tummalla pohjalla olevaan mustan värin sekamelskaan merkityksiä. Itse päädyin syyskuun kolmanteenkymmenenteen päivään. No mitä sitten… sitä sitten, että kenttäpostipakettien pakettikorteista ja niiden käytöstä tuli määräys 19.7.1941 kiertokirjeellä 135/1941. Ilmoitus kenttäpostipakettien alennetun taksan käyttämisen edellytyksistä tuli 1.11.1941 alkaen, eli ilmoitus siitä, että paketin alennetun taksan sai vain silloin, kun pakettikortille oli laitettu kenttäpostilipuke (joka 1941 oli punainen suorakulmainen lipuke), muuten piti maksaa normaalin paketin kuljetusmaksu. Näin olleen kenttäpostipakettikortilla ilman lipuketta, alennetulla kenttäpostipakettitaksalla saattoi lähettää lähetyksiä vain 19.7.1941 – 31.10.1941, eli kokonaiset kolme kuukautta ja 11 päivää. Tällainen asia siis on kyseessä. Kun kysymys on alle kolmen ja puolen kuukauden ajanjaksosta, hiipii väkisin mieleen ajatus siitä, että kuinkahan monta tällaista mahtaa olla jäljellä ja onkohan kohde vaikea tai peräti harvinainen. Harvinaiseksi en uskalla julistaa, mutta sen tiedän, että ei näitä puissa ole viimeaikoina kasvanut – vaikka, rehellisyyden nimissä, muutamissa viimeaikojen huutokaupoissä vastaavanlaista tavaraa onkin ollut muutamaan otteeseen myytävänä.

Yllä: Helsingistä 2.6.1930 Berniin Sveitsiin lähetetty kirje. Kaksi M30 1mk oranssia merkkiä, yhteensä 2mk. Leimattu ”Praha 82 Letiste”, eli Prahan lentokenttä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925 – 30.11.1931) 2,00mk. Kulkenut ilmeisesti lentona. Mielenkiintoinen.

Mielenkiintoinen oli vuonna 1930 Sveitsiin lähetetty kirje, joka oli maksettu kahdella 1mk oranssilla M30 merkillä. Kuorelle oli Prahassa lyöty leima, joka kohdeselosteessakin oli huomioitu. Se mitä ei oltu huomioitu oli, että ”Praha 82 Letiste” leima tarkoittaa Prahan lentoasemaa ja kyseessä on siis käytännössä lentopostia tarkoittava asia. Kuori on siis kulkenut lentoreitillä Prahan kautta, vaikka sille ei ole maksettu lentomaksua. Tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen asia, sillä en ole ennen nähnyt tällaista lentona kulkemisesta indikoivaa tsekkiläistä leimaa. Saksalaiset ”mit luftpost befördert” leimathan tunnetaan laajasti. Kuvittelisin, että Prahan kauta ei kuljetettu Sveitsiin menevää postia yleisesti, voin toki olla täysin väärässäkin, mikäli esimerkiksi Königsbergin kautta kulkenut lentoreitti on jatkunut suoraan Pohjoiseen ja esimerkiksi Munchenin kautta on koukattu Länteen vaikuttaa reitti aivan järkevältä.

Kävin eilen Forssassa Forssan Filatelistikerhon kokouksesa Lehmuskadulla pitämässä esityksen katkenneista postiyhteyksistä toisen maailmansodan ajalta ja ”postiyhteys keskeytynyt” leimatuista M30 kohteista. Forssassa on kerhoilloissa mukava meininki, on huutokauppaa ja tietokilpailua ja tällä kertaa tietysti oli myös esitykseni. Noin viisitoistahenkinen Forssan kerhon porukka kuunteli ja kyseli ahkerasti kysymyksiä – tunnin verran käytimme aikaa postiyhteyksien keskeytyksiin. Vaikka huutokauppa oli vielä edessä ja esitys kesti, eivät vieraanvaraiset Forssalaiset heittäneet minua pihalle!

Forssan kerhon puheenjohtajana toimii Kari Tapola, joka on tunnettu M54 mies ja maailman toinen kultamitalin M54 kokoelmalla saavuttanut keräilijä; mitä sitä turhaan vaatimattomaksi ryhtymään. Kerhossa on useita aktiivisia jäseniä ja keräilyalueina on monenlaista. Forssalaiset ovat aktiivisia myös tapahtuman järjestäjinä, vuosittain järjestetään kaksi keräilytapahtumaa ja lisäksi kerhon kesäjuhlat, jossa filatelian, postihistorian ja korttien lisäksi on tarjolla sauna ja tyypillisesti myös esitelmä. Kerhossa käydään kauempaakin, tällä kertaa mukana oli mm. Helsingistä varta vasten kerhoiltaa varten tullut keräilijä. Kari näytti minulle kohteen, jolla oli yksirenkainen Forssa Kontr. leima syyskuulta 1942, kuulemma ainoa, jonka hän on nähnyt. Nyt slimät auki – löytyykö muita! Kerhon huutokaupassa oli noin sata kohdetta, jokaiselle jotakin. Suosittelen joskus käymään Forssan kerhossa ja erityisesti kesätapahtumassa. Itse menen aina jos vain suinkin pääsen.

 

 

 

 

 

SFP huutokauppa 106 ja Huutokortti 11

By

Tämänkertainen Suomen Filateliapalvelun huutokauppa oli selvästi ”välihuutokaupan” makuinen tapaus. M30 kohteita ei ollut kovinkaan paljon myynnissä ja mukana oli vain muutama parempi kohde. Filateliapuolella kohteita oli myytävänä kahdeksan, näistä mieleen jäi noin 40 loistoleimaista merkkiä sisältänyt erä, joka meni 33 eurolla kaupaksi – M30 loistot eivät siis kovin paljon maksa! Mukana oli aivan huippuloistojakin – tosin ehkäpä niiden kaikkein vaikeimpien merkkien loistoja mukana ei sittenkään ollut.

Yllä: Postitaksataulu, joka on maksettu 3mk punaisella M30 leijonamerkillä. Harvinainen. Limitti 20 euroa, myytiin 160 eurolla. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriaa oli myöskin niukasti tarjolla, vain kuusi kappaletta. Näistä ylivoimaisesti paras ja harvinaisin oli aivan ”aikuisten oikeasti” hyvä kohde – 3mk punaisen leijonamerkin singlekohde, taksataulu, joka oli maksettu kyseisellä merkillä. Näitä taksatauluja on myyty hyvin vaihtelevilla hinnoilla, muista vastaavan 3mk punaisen taksataulun repineen aivan eri numeroita mittariin aikaisemmin. Tällä kertaa myyntihinta oli mielestäni edullinen. Edellisessä saman talon järjestämässä Hellman huutokaupassa myytiin vieläkin harvinaisempi, ainoa tunnettu, 1mk oranssilla merkillä maksettu taksataulu sadalla viidelläkympillä. Hinta ei siis ollut kovin paljon erilainen aikaisemmasta. Tiedän, että 3mk punaisella merkillä taksatauluja tunnetaan alle 5 kappaletta, lisäksi yksi 1mk oranssilla ja yksi 2mk vihreällä. Siinä kaiketi kaikki, jotka tunnetaan – yhteensä noin seitsemän. Kysymys on siis vaikeasta ”lähetyslajista” ja kokoelmakelpoisesta kohteesta. Jopa leimauskin on hyvä.

Yllä: Venäläinen ehiöpostikortti, joka on mennyt lunastukseen. Lunastettu käyttämällä 2kpl 60p harmaita merkkejä. Limitti 20 euroa, myytiin limitillä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Jos jotain muuta kiinnostavaa on etsittävä, niin mieleen tulee 60p harmaan merkin pari, jolla oli maksettu Neuvostoliitosta tulleen postikortin lunastusmaksu. Mitään järisyttävää tässä kohteessa ei ole, mutta 60 penniä harmaalle on haastavaa löytää mitään erityisen hyviä kohteita ja näin olleen kohde on mielenkiintoinen. Kuten tässäkin blogissa on aiemmin todettu, on 60p harmaa M30 leijonamerkki jonkinlainen erikoisuus siinä suhteessa, että sen julkaisemiseen ei ole ollut mitään järkevää syytä. Merkkihän ei koskaan sopinut minkään postimaksun maksamiseen yksinään. Mitä hyviä kohteita tälle merkille sitten on olemassa? Ehkäpä paras on ulkomaan postikortin maksuna 2*60p tai vakuutetun lähetyksen vakuutusmaksujen maksuna käytetty merkki. Tällainen lunastus ei ole huono, koska on makuasia mistä pitää – kortti on kuitenkin tullut ulkomailta…

Erien osalta täytyy sanoa, että myytävänä oli kiinnostavan näköisiä juttuja. Kävin siksi Naantalissa kääntymässä ja tutkailemassa asiaa. Harmikseni havaitsin, että hinnoittelu ei ollut minun kannaltani sopivaa. Yhdessä erässä oli painotuotepostikortti Kuubaan, mikä tietysti herätti pientä hikoilua kämmenpohjassa, mutta kun kyseisessä erässä ei sitten ollut juuri mitään muuta minua kiinnostavaa kiinnittyi huomioni limittiin ja sitä kautta unohdin koko jutun. Kohteita tässäkin erässä oli paljon, joten ostaja saanee omansa takaisin, mutta suurin osa kohteista oli parin euron juttuja. Tätä kirjoittaessani on vielä kolme M30 osaston kohdetta myymättä, eli tavara on kuitenkin tehnyt jälleen kauppaansa.

Huutokortti HK 11 oli auki marraskuun 28. päivä asti. Tällä kertaa Forssalaisten huutokaupassa oli jokunen kiinnostava kohde, mutta kohteita oli aika vähän ylipäätäänsä. Muutama filateliakohde ja pari hassua M30 postihistoriakohdetta. Silti jotakin kiinnostavaakin Huutokortissa oli mukana.

Yllä: Kotiinkannettu pikapaketti 12.12.1957 Vaasasta Helsinkiin. Paketin paino 1kg. M30 100mk Helsinki ja M54 50mk kirkko.  Taksa: Paketti (-1kg) kotimaassa (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 + paketin pikalisä (15.1.1926-31.3.1973) kaksinkertainen postimaksu 50,00 + paketin (-5kg) kotiinkanto (1.6.1956-31.7.1958) 50,00 = 150,00mk. Kuva Huutokortti huutokaupasta.

Paras Huutokortti huutokaupan M30 kohde oli myytävänä M54 osastolla. Tämä saattaa johtua siitä, että Forssassa on enemmän kuin yksi M54 keräilijä ja sitä kautta kohteita on sijoiteltu tällä tavalla. Tämä kohde sitten olikin aika hyvä – itse asiassa M30 keräilijälle erittäinkin hyvä, nimittäin kyseessä oli pikapaketti kotiinkannolla. M30 merkein kotiinkannetut paketit ovat harvinaisia ja itse olen nähnyt vain kaksi kotiinkannettua pikapakettia. Yhteensä arvailen, että M30 merkeillä on kotiinkannettuja paketteja (tai siis pakettikortteja) jäljellä vain kohtalaisen pieni määrä – ehkäpä parikymmentä. Omin silmin olen nähnyt alle kymmenen. Pakettikortilla on mukavaa se, että siinä on kotiinkantolipuke, joka ilmeisesti tuli käyttöön vasta 50-luvulla. Lisäksi M30 merkki lienee viimeistä painoerää ja harmaata sellupaperia, eli erinomainen kohde tälle merkille – filateliakeräilijä ei halua vain ”yhtä merkkiä” vaan jokaiselle paperille pitää olla oma hyvä postihistoriakohde filateliakohteiden lisäksi. Juuri tämä on se asia mikä tekee M30 merkkimallin parhaan filateliakokoelman, Hannu Kaupin kokoelman niin äärettömän hyväksi – Hannulla on parhaan merkkimateriaalin lisäksi vain parasta laatua oleva postihistoriallinen materiaali. Ottamatta vähääkään pois erinomaisista M17 kokoelmista, joita olemme nähneet viimeksi Tampereella on Hannun kokoelma vielä ns. pari napsua paremmalla tasolla postihistorian osalta kuin maamme parhaat M17 kokoelmat. Tiedän, että tämä ero kuitenkin on kapenemassa, sillä tämän valon ovat nähneet myös maamme kovimmat M17 keräilijät.

M30 asiaan liittymättömästi totean, että on se vaan huikean hieno asia, että valtakunnan tällä hetkellä kovimmat M17 (Pekka Rannikko) ja Kotkamerkit (Markku Koivuniemi) kokoelmat olivat esillä Brasilia 2017 näyttelyssä ja pokkasivat sieltä kansainvälistä kultaa (linkki palmareslehdykkään) – Pekka Rannikko sai kokoelmallaan lisäksi erikoispalkinnon. Ari Jurvasen 1885-1889 sai Vermeilin, jonka päälle ei myöskään voi sylkeä. Tämä kertoo siitä loppujen lopuksi yksinkertaisesta asiasta, että Suomessa on kovan luokan osaamista mitä tulee filateelisen materiaalin keräämiseen ja esittämiseen. Se on nimittäin sanomattakin selvää, että pampaksen pojat (siis sen oikean Etelä-Amerikan pampaksen) ovat yhtä hyvin perilllä suomalaisesta filateliasta kuin Matti Nykänen diplomatiasta. Suomen komissaarina toimineelle Ari Muhoselle propsit siitä, että homma on mennyt puikkoihin!

 

 

 

 

 

 

 

 

Merkki Albertin 53. ja Vaasan Filatelistien 76. huutokauppa

By

Jälleen on myyty tavaraa, tällä ketaa Merkki Albertin ja Vaasan Filatelistien toimesta. Olin jättänyt muutamia huutoja, mutta munasin loppukahinat niinkin yksinkertaisesta syystä, että väsyneenä unohdin. Tällaista sattuu, onneksi myytävänä ei ollut minua henkilökohtaisesti niin paljon kuumotavia kohteita, että olisi tapahtunut unohduksen jälkeistä sulamista. Aloitan Merkki Albertin annista ja sitten siirryn Vaasan Filatelistien huutokaupan ruotimiseen. Merkki Albertin huutokaupassa oli satayksi kohdetta myytävänä malli 1930 osastossa. Mukana oli filateliaa ja postihistoriaa.

Yllä: Harvinainen ehdote M30 5mk Olavinlinna-merkistä. Suuresta osasta olemassaolevista ehdotteista on leikattu reunat pois.

Filatelian puolella oli kaupan huomattava määrä arkkeja ja tyypillisesti loistoja, Loistojen lähtöhinnat vaihtelivat kympistä viiteentoista euroon ja niistä meni alle puolet kaupaksi. Mielestäni 15 euroa yleisemmästä M30 loistosta on tänä päivänä aika paljon pyydetty, toisaalta huutokaupoista voi rahalla napsia pois puuttuvia loistoleimattuja ilman työtä – siitähän näissä osittain maksetaan. Jälleen myytävänä oli myös merkkimallin ehdote, tällä kertaa 5mk Olavinlinna-merkin ehdote, josta oli leikattu ns. ”isot reunat” pois. Näitä leikattuja ehdotteita tunnetaan jonkin verran. Lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä hinnalla ehdote menikin kaupaksi. Muitakin ehdotteita tai ”koevedoksia” oli myytävänä – nimittäin levyllinen liimattomia hammastamattomia M30 leijonamerkkejä seitsemästä arvosta myytiin 30 eurolla, joka mielestäni oli erittäin alhainen hinta. Kohdeselosteessa luki ”epävirallisia hammastamattomia M30 pareja 6 kpl ja irtomerkki” – nämä kuitenkin, kuten aiemminkin olen kirjoittanut ja kuten Hannu Kauppi kirjassaan toteaa, eivät ole epävirallisia. Myynnissä levyllinen oli osastossa ”kokoelmat ja erät” mikä saattoi olla hieman huono paikka. Hammastamattomia liimoitettuja merkkejä myytiin 5mk arvoista – keltainen hammastamaton pari meni kaupaksi limitillä 20 euroa ja hammastamaton 5mk violetti pari (jossa näkyy arkkinumero) hintaan 27 euroa. Täytyy sanoa, että kaiken kaikkian M30 filatelian hinnat ovat erittäin alhaalla. Muutama tarttuma ja siirtymäkin oli myynnissä, nämä jäivät joko myymättä tai menivät limitillä. 9mk punaisen M30 leijonamerkin yläoikea sokkohammas oli myytävänä 15 eurolla ja jäi myymättä – muistan, että tällainen on ollut myytävänä aiemmin ja meni tuolloin kympin pohjahinnalla.

Yllä: Stettinissä 1938 leimattu M30 5mk olavinlinnamerkki. Kyseessä on laivalta lähetetty posti.

Myytävänä oli myös Stettinissä leimattu 5mk Olavinlinna, joka myytiin jälkimyynnissä pohjahinnalla, sekä joitakin siirtymiä M30 leijonamerkeistä – näiden myynti oli nihkeää. Stettin leimaus on kokoelmaan sopiva ja kertoo höyrylaivapostin historiasta – S/S Ariadne kulki reittiä Helsinki – Tallinna – Stettin ja kuljetti matkustajia, postia ja tavaraa Suomen, Viron ja Saksan välillä. Nykyään Stettin on osa Puolaa ja kaupungin nimi on Szczecin – neljä perättäistä konsonanttia siis kaupungin nykynimessä. Tästä oli muistaakseni juttua uusimmassa Suomen Postimerkkilehdessä. Muutama suojareitteinen merkkikin oli kaupan, sekä joitakin kohtalaisen hyviä tilapäisyyksiä (roskien aiheuttamia kuvakevirheitä).

Yllä: Sokeainlähetys Rauman sisällä 21.12.1942. M30 25p ruskea, 5p ruskea ja 10p harmaa leijona, yhteensä 40 penniä. Kirjoitettu joulutervehdys sokeainkirjoituskoneella selkokielisenä. Merkkien yläreunat rispaantuneet. Taksa: Sokeainkirje (1.9.1942 – 30.6.1945) 0,40mk.

Postihistoriapuolella oli myytävänä vain vähän kohteita. Myytävänä oli kaksi sokeainkirjettä, joista kumpikin hiukan heikonlaisia. Nimittäin toinen sokeainkirjeistä oli väärätaksainen ja toisen, 40 pennin taksaisen, merkit kiinnitetty aivan kuoren yläreunaan ja siksi merkkien yläreunojen hammastukset olivat menneet ”pieleen”. Lähtöhintaa kummallekin sokeainkirjeelle oli näistä ongelmista huolimatta laitettu runsaanlaisesti – kokonaiset kaksisataa euroa. Sokeainkirjeitä on ollut M30 merkein neljällä eri taksalla eri aikoina, 30p, 40p, 50p, ja 1mk. Kaikki taksat (ja sokeainlähetykset yleensä) ovat vaikeita ja harvinaisia.

Yllä: Myytävänä olleen sokeainlähetyksen aitoutustodistus, josta kohteen yhteydessä ei mainittu sanallakaan.

Tämä myytävänä ollut 40p oikeataksainen kohde oli siis yläreunastaan risa, muutakin ”jännää” siihen liittyy – nimittäin aluksi kohteen selosteessa ei mainittu rikkinäisyydestä mitään. Lisääkin jännää löytyy, nimittäin tähän kohteeseen on tehty aitoutustodistus, mutta siitä ei mainita halaistua sanaa. Kun kohde myytiin edellisellä kerralla oli aitoutustodistus mukana. Ei mennyt kaupaksi kahdella sadalla. Toinen aitoustodistus mukanaan kulkenut kohde oli 10p sellupaperisella merkillä varusteltu M30 kuori – lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä kohde myytiin; sellupaperiset 5 ja 10 pennin merkit ovat harvinaisia ja vaikeita.

Eestiin Pärnuun lähetetty, taikaisin lähetetty ja ilmeisesti postin avaama kirje, jolla oli 2mk punainen M30 leijonamerkki singlenä myytiin 15 eurolla. Tämä oli mielestäni hyvännäköinen postihistoriakohde ja ostaja saa olla tyytyväinen. Avaaminen postin toimesta on hyvä juttu tälle kohteelle. Myytävänä oli myös Englantiin kulkenut vakuutettu kirje, jonka kunto oli ainakin kuvan perusteella kammottaava. Ulkomaan vakuutetut lähetykset ovat hyviä kohteita, mutta tämä oli kuntonsa puolesta aika mahdoton ja tästä syystä jäi myymättä 20 euron limitillä. Lentopostin osastossa oli myytävänä muutamia hyvän näköisiä M30 kohteita, mukana myös kaukomaihin lentäneitä.

Yllä: Nikkilästä 4.12.1940 Gold-roadziin Arizonaan Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. Sensuurin leimaus, merkkejä yhteensä 19,50mk edestä. Leimattu ”Par service aerien trans-Atlantique Europe-Etats Unies” eli lentopostilla Atlantin yli. Leimattu USAssa ”Not in air mail – insufficient postage”, joka kertoo amerikkalaisen postinhoitajan inkompetenssista enemmän kuin mistään muusta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen lentolisä ( per 5g) Yhdysvaltoihin (1.4.1938 – 30.9.1942) 8,00mk*2 = 19,50mk. Eli oikea taksa on kyseessä!

Yhdysvaltoihin 4½+9mk lentopostitaksalla vuonna 1944 lentänyt tuplasensuroitu kuori jäi myymättä 15 euron limitillä (ainakin tätä kirjoitettaessa on myymättä) ja vuonna 1941 lentänyt parilla kiinnostavalla leimalla leimattu lentokuori myöskin yhdysvaltoihin myytiin hintaan 50 euroa limitin oltua 30 euroa. Venezuelaan 1951 lentänyt kuori myytiin 26 eurolla ja Chileen vuonna 1935 lentänyt 50 eurolla. Näistä tuo Chileen lentänyt oli mielestäni hyvä kuori ja varmasti lentopostia harrastaville hyvä kohde.

Yllä: M30 3mk punainen ehiökortti Helsingistä 31.8.1945 Seattleen Washingtoniin USAn. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945-31.8.1945) 3,00mk.

Ehiöiden puolella myytiin yksi kiinnostava M30 ehiö, nimittäin 3mk punainen ehiökortti, joka on kulkenut Yhdysvaltoihin vuonna 1945 elokuussa. Kyseessä on ns. hyvännäköinen kortti, mutta  kirjoitusta on alle 5 sanaa, eli kyseessä on oikeastaan painotuote. Kortin etupuolella, joka oli näkyvissä ei ole yhtäkään sanaa, joten on tärkeää nähdä takapuoli. Pyysinkin takapuolesta kuvaa ja se on yllä nähtävissä – ”neljän sanan toivotus ja yours truly Harry Walli” – Harry Walli oli tunnettu postimerkkeilijä. Jos kyseessä olisi selkeä postikortti ”normaaleine” postikortin sisältöineen olisi tämä ollut huippukohde, mutta nyt kun kyseessä on tunnettu filatelisti ja tekstiä vähänlaisesti en voinut itse lähteä hippasille tämän kohteen suhteen. Näitä 31.8. leimattuja kohteita tunnetaan muutama ja myös ainakin yksi 5mk sininen 31.8. leimattuna – jos oli tullut tieto, että taksa vaihtuu seuraavana päivänä osasi Wallin kaltainen filatelisti laskea, että taksa-aika on vain 2kk ja siis erittäin lyhyt – tämä on tietysti ollut sitten mahdollisuus käyttää tilaisuutta hyväksi. Kohde on kuitenkin uskottavasti kulkenut, joten siltä osin ongelmaa ei mielestäni ole.

Vaasan filatelistien huutokauppa päättyi samaan aikaan Merkki Albertin huutokaupan kanssa – mielestäni vähän pöhkö juttu sinänsä, koska on paljon vaikeampaa valvoa kahta kuin yhtä huutokauppaa. Ostajien ja myyjien kannalta huutokauppojen päättyminen kannattaisi ajoittaa eri aikoihin – varsinkin kun sama philabid järjestelmä on käytössä. Huutokaupan puolella myytävänä oli jonkin verran filateliapuolen M30 kohteita, loistoleimattuja merkkejä, joiden lähtöhinnat olivat kautta linjan edullisempia kuin Merkki Albertin huutokaupassa… toisaalta osa loistoista oli mielestäni hiukan heikohkoja ollakseen loisto-nimeen oikeutettuja. Muuta filateliaa oli M30 osastossa heikosti tarjolla.”Erikoisuuksien” osastossa oli myytävänä M30 automaattimerkkejä, joista yhdessä kone oli leikannut merkin alalaidan hammasteet kokonaan pois. Myytävänä oli myös FORD lävisteinen 5mk Olavinlinna-merkki.

Postihistoriakohteita M30 ajalta oli myynnissä M30 osastossa sen verran, että kohteiden kokonaismäärä osastossa oli noin seitsemänkymmentä. Ehkäpä paras M30 postihistoriakohde löytyi kuitenkin kenttäpostin osastosta, jossa oli myynnissä siisti kenttäpostipakettikortti joukkoihin kolmen markan taksalla, joka oli maksettu kahdella M30 1½mk harmaalla merkillä. Kortin hyvyyden huomasivat muutkin ja sen hinta nousikin kuuden euron lähdöstä yli seitsemään kymppiin, eli yli noin kaksitoistakertaiseksi.

Yllä: Kenttäpostipakettikortti Laihialta 20.7.1941 joukkoihin (KPK 8). Kaksi M30 1½mk harmaata leijonamerkkiä. Paino 1kg 700g. Taksa: Kenttäpostipaketti (1-3 kg) joukkoihin (28.6.1941 – 30.9.1942) 3,00mk. Aikainen lähetys tällä taksalla.

On muistettava näiden kenttäpostipakettikorttien kanssa sellainen tosiasia, että joukoista lähetetyt kenttäpostipaketit ovat yleisempiä kuin joukkoihin lähetetyt. Tämä johtuu siitä, että kenttäpostitoimistot keräsivät kortit pois ja niistä tehtiin leikettä. Kun sotilaille sanotaan, että tehkää näin, he tekevät näin ja näin ollen joukkoihin lähetettyjä kokonaisia kortteja on olemassa vähemmän kuin joukoista lähetettyjä. Muuta kotimaassa kulkenutta ”merkittävämpää” ei myytävänä mielestäni ollut. Pohjoismaihinkin mennyt myytävänä ollut tavara ei oikein inspiroinut – ainoa kiinnostavan näköinen kohde oli Tanskaan lähetetty lentokuori 3mk tummanoliivilla merkillä, joka oli takaisinlähetetty. Tätä kirjoitettaessa sekin oli vielä myymättä. Eurooppaan Pohjoismaiden ulkopuolelle kulkenutta postia oli hieman paremmin myytävänä. Maininnan arvoisia ovat kaksi kirjattua lentokirjettä Hollantiin ja Englantiin, joiden lähtöhinnat olivat viisi ja kuusi euroa ja näillä kuoret menivätkin kaupaksi, painotuote 6mk oranssilla merkillä singlenä 35 euron lähdöllä jäi myymättä ja Romaniaan lähetetty kirje 2mk mustansinisellä singlenä meni myöskin kaupaksi. Romania on aika hyvä kohdemaa ja tällä kirjeellä oli takana tuloleima, sekä etupuolella postitorvileima, ilmeisesti romanialaisten leimaamana.

M30 kohteita oli myytävänä useilla alueilla, mm. lentoposti ja laivaposti sekä ”lähetyksiä” alueilla. Kokonaisuutena M30 kohteita oli tämän takia myynnissä yli sata. Kauemmaksikin menneitä postihistoriakohteita oli kaupan. Erityisesti USAan mennyttä postia oli paljon.

Yllä: Lentopostikortti 22.7.1957 Helsingistä Mexicoon, 40mk puunhakkaaja single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.6.1956 – 31.3.1959) 20mk + postikortin lentolisä (vyöhyke 6) Mexicoon (1.7.1953 – 30.9.1957) 20,00mk = 40,00mk.

Ehkä paras ulkomaille mennyt postihistoriakohde oli mielestäni Mexicoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja merkin singlenä. Kortin lähtöhinta oli kymppi ja se nousi hieman yli 40 euron. Merkin leima on aivan huippuluokkaa. Hieno lentokortti, joka sopii 40mk puunhakkaajamerkin kokoelmakohteeksi. Huomioitavaa on, että Vaasan kerhon meklari oli kuvannut kortin kummatkin puolet, tapa jota arvostan suuresti. Toinen hyvä ”kaukokohde” oli Australiaan vuonna 1957 lähetetty lentokirje, jolla oli M30 300mk lentokone ja 50mk M54 kuvamerkki. Kohteen hinta nousi limitistään euron 31 euroon.

Huomattavaa on, että ns. ”kaupallisessa” huutokaupassa lähtöhinnat ovat selkeästi kalliimmat. Tällä kertaa, muutamaa ehdotetta lukuunottamatta, tavaran laatu oli kohtalaisen samanlaista – ainakin postihistoriapuolella.

Lisäys: 13.4. korjattu muutamia kirjoitusvirheitä

37. HTO huutokauppa

By

HTO huutokauppojen 37. huutokauppa päättyi 23.2. kahdeksalta illalla, tosin vielä lähes tuntia myöhemmin käytiin ”taistelua” joidenkin kohteiden osalta. Tällä kertaa M30 keräilijälle löytyi pohdittavaa useastakin osastosta. Filateliapuolen, eli merkkien osalta tämä huutokauppa oli ”tavanomainen” – myytävänä oli muutama automaattimerkki, joitakin reijitteitä ja laskoksia sekä useita loistoleimattuja merkkejä. Näistä mainittakoon hyvä loistoleimaus 10mk Saimaa merkin vaaleanvioletista, tosin vuodelta 1933, joka myytiin 18 eurolla ja 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman leimattu merkki, joka myytiin 36 eurolla. Olikohan ostaja havainnut, että leima oli väärinpäin, vaikka ehkä ensivaikutelma saattoi olla ”loistomainen”. Myytävänä oli, ja kaupaksi kävi myös 8mk violetin leijonamerkin kolme sokkohammasta sisältävä numerokuusilo. Tämän kohteen myyntihinta oli 39 euroa.

Yllä: Pikapostikortti Nauvosta 25.1.1940 Haminaan. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 30.6.1940) 1,25mk + pikalisä kotimaassa (1.1.1935 – 31.8.1942) 4,00mk = 5,25mk. Kuva: HTO-Huutokaupat.

M30 postihistoriapuolella oli muutamia kiinnostavia kohteita tarjolla, vaikka kohteiden yhteismäärä olikin aika pieni. Tavalliseen tapaan lähdetään läheltä kauas. Kotimaassa kulkenut pikapostikortti vuodelta 1940 myytiin hintaan 23 euroa. Mielestäni hinta ei ollut kovin korkea, vaikka vaikuttikin kuvasta päätellen siltä, että 4mk merkin kulmahammas saattoi olla pudonnut. Pika ja kirjatut postikortit ovat kohtalaisen vaikeita kohteita, koska yleensä ei ollut mitään syytä maksaa näitä suhteessa kortin hintaan kalliita lisäpalveluita. Pikalisä oli tässäkin tapauksessa yli kolminkertainen verrattuna itse postikortin taksaan.Muuta kiinnostavaa M30 kotimaan postia edustivat muutamat kenttäpostipakettikortit, joiden postimaksu oli maksettu osittain tai kokonaan M30 merkeillä – mukana oli yksi kirjattu kenttäpostikortti. On huomattava, että kenttäpostipaketeissa maksuna käytettyjen kenttäpostilipukkeiden vasta-arvot vaihtelivat ajankohdan mukaan – näistä vasta-arvoista löytyvät tiedot uudesta taksakirjasta. Kuvioleimojen osastossa oli myytävänä Kotka 26b kuvioleimalla varustettu kotimaan kirje. Kyseessä on siis Suursaaren valtauksen valmisteluihin liittynyt peitetoimi, jonka takia leimana käytettiin kuvioleimaa (palkkeja). Näitä Kotka 26b kuvioleimoilla varustettuja M30 kohteita tunnetaan alle kymmenen, joten kohde on harvinainen. Kohteen lähtöhinta oli 40 euroa ja se meni kaupaksi 71 eurolla.

Yllä: Postikortti 17.9.1945 Hyvinkäältä Roskildeen Tanskaan. Taksa: Postikortti pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Tanskan sensuuri. Hyvä yksittäispostite. Kuva: HTO-Huutokaupat.

Pohjoismaihin suuntautunutta postia edusti Tanskaan lähetetty postikortti vuodelta 1945 syyskuulta. Kyseinen postikortti oli siitä kiinnostava, että sille oli osunut leimausvirhe, eli leiman vuosiluku oli pyörähtänyt vääräksi (1947). Kortille oli leimattu ilmeisesti saapumispäivän leimaus Tanskassa. Kortti oli myös sensuroitu Tanskan sensuurin toimesta – vuonna 1947 Tanskassa ei enää sensuroitu postia, joten tämä ”varmistaa” käyttöajan. Kortilla oli yksin 3mk punainen leijonamerkki ja tämä on ns. ”se juttu” liittyen tähän korttiin, nimittäin 3mk punainen postikorttilla ulkomaille, Pohjoismaiden ulkopuolelle, on tunnetusti vaikein M30 postihistoriakohde ja niitä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee Tanskaan kulkeneesta postikortista yksin 3mk punaisella merkillä ns. ”hyvän kohteen”. Kun tietää tämän asian ja sen, että vastaava 3mk punainen postikortti myytiin viime vuonna 85 eurolla (tosin heinäkuussa kulkeneena), oli pieni yllätys, että kortin hinta ei noussut kuin 22 euroon. Mielestäni tämä kohde myytiin halvalla. Vai onkohan niin, että ”kaikilla on taas tämäkin”.

Yllä: Kirje 15.9.1930 Turusta Leningradiin Neuvostoliittoon. Tullut perille Leningradiin 20.9.30. 2mk sininen leijona single, käyttötarkoituksen mukainen käyttö. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille ( – 30.11.1931) 2,00mk. Mielenkiintoinen! Kuva: HTO-Huutokaupat.

Neuvostoliittoon 1930 lähetetty 2mk sinisellä merkillä varusteltu kirje oli yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista kohteista. En osaa tulkita kaikkia leimoja, mutta lieneekö kirje ollut lähetetty postitoimistoon tai jotain vastaavaa (venäjänkielentaitoni on heikko), koska sille on leimattu ”doplatit” leima, eli lunastus 5 kopeekkaa – ja leima ”non reclame” eli ei lunastettu, ennen kuin se on lähetetty takaisin Suomeen. Hämäävä on ”Retour – Moscou – rebuts” leimaus, koska mitään Moskovaan viittaavaa uutta osoitetta tai vastaavaa ei kirjeellä ole, eikä sitä ole myöskään leimattu Moskovassa missään vaiheessa. En  osaa aivan täysin kuvata sitä pientä epäilyksen tunnetta minkä tämä leima herättää minussa, en myöskään voi väittää, että epäilykselle on oikeasti mitään aihetta. Kirje on tullut takaisin Hyvinkäälle 5.11.30, jossa se on ilmeisesti lähettäjän osoitteen puuttumisen takia avattu osoitteen selvittämistä varten ja tästä kertova leima on kirjeelle lyöty. Eli kaikenlaista tämä kirje on nähnyt. Limitti 10€, myyntihinta 36 euroa. Kirjattu pikalentokirje Hollantiin 30-luvulta myytiin hintaan 31 euroa, kyseessä oli mielestäni hieno kohde, kokoelmalaatuinen. Ostaja sai edullisesti hyvän kohteen.

Yllä: Pikalentokirje 24.4.1942 Helsingistä Saksaan. M30 merkkejä 9,75 markan edestä. Taksa: Kirje (-20g) Saksan erikoistaksalla (1.4.1942 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (-20g)  ulkomaille (1.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk + pikalisä ulkomaille (1.7.1940 – 30.9.1942) 5,00mk, yhteensä 9,75mk. Vaikea lähetys, 5kk taksa-aika.

Myytävänä oli myös Saksan erikoistaksainen pika lentokirje, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että kyseessä oli erikoistaksan kahdesta taksa-ajasta lyhyemmän viiden kuukauden mittaisen perustaksan aikaan lähetetty lähetys. Lyhyemmän erikoistaksa-ajan puitteissa lisämaksullisia lähetyksiä tunnetaan huomattavasti paljon vähemmän kuin pidemmän 1.9.1942 alkaneen taksa-ajan aikana kulkeneita – juuri tässä mielessä kyseessä oleva kohde on hyvä. Filatelisti ajattelee, että kannattaa varmasti tarkistaa, että onko 25 pennin merkki lumppusellupaperia, koska kohde soveltuu sen osalta myös filateeliseen kokoelmaan, mikäli näin on.

Yllä: Unkariin 15.9.1945 Helsingistä lähetetty kirje. Leimattu ”Retour – Postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt”. Taksa epäselvä – kirjetaksa (-20g) lähettämisen aikaan oli 10mk, lento oli mahdoton ja pikaposti ei ilmeisesti ollut mahdollinen. Haiskahtaa tekeleeltä.

Sodan jälkeen posti oli keskeytyksissä useisiin maihin, myös Unkariin. Huutokaupassa oli myytävänä pikalentokirje Unkariin vuodelta 1945 syyskuulta, joka oli leimattu ”Retour – postinkulku toistaiseksi keskeytynyt”. Postinkulku Unkariin keskeytyi 4.9.1944 Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton ja muiden liittolaisten kanssa, koska posti Unkariin kulki Saksan kautta. Lentoposti Unkariin avautui vasta joulukuussa 1946 (olin ensin kirjoittanut virheellisesti vuoden väärin!).  Tyypillisesti pikalähetysten lähettäminen tuli mahdolliseksi aikaisintaan lentopostin avautumisen jälkeen. Kuori ei ole firman lähettämä, vaan lähettäjä on suurella todennäköisyydellä yksityinen henkilö. Osoite ja lentoposti sekä pikalähetykseen viittaava tieto on kirjoitettu kirjoituskoneella. Taksa on selkeää hölynpölyä varsinkin, kun lento ei ollut mahdollinen – lentolisä niihin maihin Euroopassa, joihin lento oli mahdollinen oli kirjeen lähettämisen aikaan 2½mk / 5 grammaa. Minulle tuli sellainen olo, että tässä on tarkoitushakuisesti lähdetty hakemaan ”postiyhteys toistaiseksi keskeytynyt” leimausta vähän jännemmän kohteen luomiseksi, enkä siksi innostunut tästä kohteesta lainkaan. Limitti 20€, myyntihinta 91€.

Myytävänä oli myös kaksi 12/10mk violetin päällepainamamerkin singlekirjekohdetta vuodelta 1948. Toinen Englantiin ja toinen Saksaan Brittiläiselle vyöhykkeelle. Nämä ovat kohtalaisen hyviä kohteita, nimittäin asiallisten ulkomaan kirjeiden löytäminen tämän merkin singlellä ei sittenkään ole kovin helppoa. Kumpikin kohde myytiin kahdella kympillä – edullisesti meni.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen puhuttu 6mk punaisen merkin singlekäytöstä ulkomaan postikortilla ja todettu käytön olevan vaikean. Vaikka näitä on muutamia ollut myynnissä lähiaikoina ja ehkäpä on syntynyt ns. virheellinen käsitys kohteiden yleisyydestä, ovat taksanmukaiset ja asialliset 6mk punaiset yksittäispostitteet postikortilla ulkomaille vaikeita ja harvinaisia kohteita, niitä tunnetaan arvioni mukaan alle 15 kappaletta. Tässäkin huutokaupassa oli myytävänä 6mk punainen kortilla ulkomaille. Kohde oli lähetetty Yhdysvaltoihin vuonna 1946 joulukuussa. Tarkkasilmäinen keräilijä kuitenkin kiinnitti huomionsa kortin sisältöön, tai tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Kortille nimittäin ei oltu kirjoitettu mitään, se oli tervehdyksenä lähetetty ja kirjoituksen puutteen takia olisi kulkenut painotuotteen taksalla, joka tuolloin oli alempi. Painotuotteina sai lähettää postikortin, jolle oli kirjoitettu alle viiden sanan pituinen viesti. Tyypillisesti lyhyt Joulu- tai muu tervehdys. Tällaiset painotuotepostikortit, joiden lähettämiseksi on kuitenkin maksettu postikortin taksa eivät mielestäni sovellu kokoelmiin. Kohteen lähtöhinta oli 20 euroa ja se myytiin hintaan 61 euroa.

Yllä: Helsingistä 31.12.1946 Lauttakylään lähetetty 3mk keltainen ehiöpostikortti. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Kortin osalta on huomattava, että se julkaistiin vasta lokakuussa 1945, joten mahdollinen käyttöaika tällä ehiöpostikortilla oli vain noin neljä kuukautta. Ei niin helppo.

Mielenkiintoista kyllä M30 ehiökortteja oli myytävänä M30 postihistoriaosastossa. Nämä kortit olivat tällä kertaa ns. parempia ja mukana oli useita vaikeita kohteita.Mukana oli yksi käyttämätön virheellinen kortti, jolle oli painettu arvokuvake ja viivat kahteen kertaan. Tämä ei mennyt 80 euron lähdöllä kaupaksi. Myytävänä oli myös kuvallisten 1952 julkaistujen ehiökorttien kuvaehdotteita kolme kappaletta, kyseessä oli ”aito asia” eli varsinaista ehdotteista oli kysymys – ehdotteen kaltaista valituista ehiökuvista kartongille painettua kuvasarjaa myytiin yleisölle ja ne ovat asia erikseen. Lähtöhinta oli 300€ ja tätä kirjoitettaessa eivät nämä ehdotteet ole menneet kaupaksi, jälkimyyntiä on vielä yksi päivä jäljellä.

Kotimaassa kulkenut ”internoimisleiri 1” leimattu 2mk keltainen ehiökortti oli kiinnostava. Sekään ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, sillä lähtöhinta 100€ oli ilmeisesti liian kova. Kotimaassa postikorttitaksalla lähetetty 3mk keltainen ehiökortti myytiin limitillä 50 euroa – tässäkään kortissa ei kuvassa näkynyt kirjoitusta, näihin pitäisi aina kuvata myös takapuoli, jotta ostaja näkisi, että onko kyseessä postikorttitaksaan velvoittava määrä sanoja vai ei. Kortin julkaisu tapahtui lokakuussa ja tämä rajoitti kortin käyttöaikaa postikortin taksalla alle neljään kuukauteen – ei niin helppo kotimaan käyttö, varsinkin kun tiedetään, että punaisia ehiökortteja oli postitoimistoissa vielä jäljellä ja niitä myytiin pois, postitoimistot eivät tilanneet näitä keltaisia kortteja ennen kuin punaiset kortit olivat loppumassa.

Myymätön kohtalo oli Unkariin 1943 lähetetyllä 2mk keltaisella, 2+2mk Saksaan (sudeettialueelle) 1943 lähetetyllä puoliskolla ja 2/1,75mk Saksaan lähetetyllä ehiökortilla – kaikki nämä kortit ovat kulkeneet sodan ajan erikoistaksoilla, eivätkä ole kovin helppoja. Ilmeisesti M30 ehiökeräily on aallonpohjassa (tai matkalla sinne) tai hinnoittelu oli mennyt pieleen.

Erissä oli paljonkin M30 tavaraa, lähtöhinnoittelu oli mielestäni aika korkeanlaista ja siksi minulta jäikin erien huutelu ”toiseen kertaan”. Monissa erissä myytiin erään Tamperelaisen pitkän linjan keräilijän kokoelmaa ja tämä selittää suuren Tampereen seudun postilähetyksiä sisältäneiden kohteiden määrän. Jonkin verran jäi eriä myymättä, ilmeisesti korkeahkojen lähtöhintojen takia. Tilannehan tunnetusti on se, että tavaran määrä markkinoilla ei suinkaan ole vähenemässä, vaan lisääntymässä ja tämä painaa hintoja alas – perustavaran hinta on hyvinkin alhaalla, vain kovemmat kohteet nousevat reippaasti. Mikäli on tarvetta päästä materiaalista eroon on lähtöhinta syytä asettaa riittävän alas. Nähtäväksi jää miten Filateliapalvelun maaliskuun puolessa väliss päättyvän huutokaupan M30 kohteet menevät kaupaksi, joidenkin kohteiden osalta ei lähtöhinnoissa ole ”pihistelty”.

 

 

Vuoden 2017 huutokauppakevään avaus SFP 101

By

Vuosi 2017 on itsenäisen Suomen juhlavuosi ja tähän liittyvä FINLANDIA 2017 kansainvälinen postimerkkinäyttely Tampereella kruunaa filatelistien juhlavuoden. Tähän liittyen näyttelyyn osallistuvat keräilijät virittelevät kokoelmiaan maksimikuntoon ja on tietysti odotettavissa, että tämä vaikuttaa myös alkuvuoden huutokauppoihin. Nähtäväksi jää minkälaisia hintatasoja saavutetaan, se on ainakin varma-asia, että mallin 1917 keräilijät eivät tule halvalla pääsemään – siitä on osviittaa jo aiemmilta huutokauppakierroksilta hurjan kovien loppuhintojen ja hintanousujen osalta. Malli 1930 osalta huutokauppahinnat ovat olleet mielestäni kohtuullisella tasolla, mitään vastaavaa, jopa hieman hurmosmaista hintojen karkaamista ei ole tapahtunut, kuin mitä mm. juuri M17 osalta on nähty. Jostakin olen saanut päähäni, että M30 keräilykin on pienessä nosteessa, sillä en ole aivan samalla tavalla saanut kohteita noukittua kuin vielä vuosi sitten, eli ”apajilla” on myös muita ja tämä on minun mielestäni pelkästään positiivinen asia.

Yllä: 2mk violetin merkin ehdote arkin reunasta. Hammastamaton ilman liimaa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Eilen päättynyt Suomen Filateliapalvelun 101 huutokauppa oli oikeastaan vuoden 2017 huutokauppakevään avaus, tällä kertaa myytävänä oli jonkin verran M30 kohteita, joista osa hyvinkin kiinnostavia. Jälleen nähtiin ihmeellisiä hintoja suuntaan ja toiseen sekä pienimuotoisia huutokilpailuja hyvien kohteiden osalta. M30 filateliaosastossa oli tällä kertaa jonkin verran kohteita myytävänä, niin ”leijona” kuin ”kuvamerkki” puolellakin.  Myytävänä oli mm. 2mk violetin leijonamerkin ehdotearkista leikattu hammastamaton ja liimoittamaton merkki. Näistä ehdotteista on tässäkin blogissa ollut aiemmin puhetta. Kysymyksessä on siis postimerkkien hyväksymiseen liittyvä muodollisuus, jonka yhteydessä tehtiin siis päättäjille näytiksi ilmeisesti yksi painoarkki (kaksi arkkia) merkkejä, joita ei hammastettu eikä liimoitettu. Näiden perusteella päättäjät hyväksyivät merkit painatukseen. Nämä ovat tulleet markkinoille ns. keittiön kautta, huhu kertoo, että sodan aikana kun postin arkistot siirrettiin pommituksia pakoon ”katosi” suuri osa materiaalia mystisesti. Nämä tulivat sitten myöhemmin markkinoille kuolinpesästä ja sitä kautta ovat löytäneet tiensä kokoelmiin. Se mikä on tärkeää ymmärtää on, että kysymyksessä ei ole humpuuki, vaan aito asia – eli kyseessä on ns. ehdotemerkki ja tämä kelpaa M30 filateeliseen kokoelmaan kyseisen merkin kohdalle hyvinkin tuomaan ns. ”kovuutta”. Lähtöhinta 20 euroa, myyntihinta 42 euroa.

Yllä: Virhevuosiluvulla 1591 painettu 10mk ruskean leijonan numerokuusilo. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Huutokaupan mielestäni kovin M30 ylilyönti oli leimaamattoman 5mk sinisen merkin arkin reunasta olevan siirtymän hinta, joka oli kokonaiset 180 euroa. Kysymyksessä oli kyllä kohtalaisen näyttävä pystysuuntainen siirtymä ja juuri tällaisista siirtymistä on aikoinaan leikkaamalla ”kehitetty”, silloin tällöin esiin tuleva ”muka-muka” yläreunastaan hammastamaton 5mk sininen merkki, jota siis ei oikeasti ole olemassakaan. Silti,  vaikka tähän liittyy tarina, on 180€ mielestäni aika kova hinta tästä kohteesta – tosin jälleen nähtiin, että ”kerjäläisten” viuhtominen ei rahamiehiä hidasta! Mielestäni mielenkiintoinen kohde oli 10mk ruskean leijonan virhevuosiluvulla 1591 painettu numerokuusilo – näitä on aina ajoittain myytävänä ja tällaiset virheellisyydet ovat ”hauskoja” kohteita. Kohteen myyntihinta oli karvan verran alle 50 euroa – itsekin huusin tätä kohdetta, mutta ei jäänyt tällä kertaa minulle.

Yllä: N reijitetyillä merkeillä frankeerattu postiennako-osoitekortti. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kuvamerkkien osastossa myytävänä oli mm. 5mk olavinlinna-merkin ja 300mk lentokone-merkin erikoisuuksia. Ainoa mikä jäi mieleen oli 300mk merkin reunavesileiman siirtymä, joka myytiin pohjahinnalla 20 euroa. Tämä oli ostajalleen löytö, sillä siirtyneet reunavesileimat eivät merkillä sittenkään ole kovin yleisiä. Muistettava on, että M30 merkeillä reunavesileima voi olla merkillä vain arkin alimmalla tai ylimmällä rivillä ja näin ollen mahdollisuuksia per arkki on 20kpl. Näiden reunavesileimojen asentoja voi olla neljä. M30 postihistoria tai ”lähetykset” osastossa oli tällä kertaa myytävänä muutamia suojareijitettyjä merkkejä lähetyksillä, näistä ”N” reijitetyillä merkeillä frankeerattu postiennakkopaketin osoitekortti myytiin 166 eurolla. N tarkoittaa Notraco. Olen näistä reijitetyistä kohtalaisen tietämätön, enkä osaa sanoa, että mikä oli yksittäinen syy miksi tämän kohteen hinta lähti nousuun. Joku kortilla olleista merkeistä saattoi olla vaikea lähetyksellä tai reijityksen asento oli harvinainen. Ehkäpä joku valistaa minua tässä asiassa. Toinen ASEA reijitetty osoitekortti myytiin 25:llä eurolla.

Yllä: Lentokirje 13.5.1947 Vaasasta Tornioon. M30 12mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 10,00mk, lentolisä (-20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk, yhteensä 12,00mk.  Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaassa pikana lähetetty ehiökortti lisämerkillä vuodelta 1930 myytiin hinnalla 42 euroa. Kohteeseen oli laitettu maninta ”harvinainen” – tämä on mielestäni puolitotuus, vaikka näitä pikapostikortteja ei kasva puissa, eivät ne ole erityisen harvinaisia. Tästä kertoo sekin tosiasia, että samassa huutokaupassa oli myytävänä ”ehiökortit” osastossa M30 ehiökortti pikana lisämerkin kanssa. Hyvä kohde silti, express lipuke oli ”wanhan” mallinen ja se tietystikään ei haittaa. Kotimaassa oli kulkenut myös vakuutettu kirje, jolla oli maksuna käytetty mm. M30 300mk lentokone-merkkiä. Tämä oli sinänsä hyvä kohde, että 300mk merkin löytäminen pienikokoisella kuorella voi olla haastavaa – tällainen pienempikokoinen kuori, jolla merkkiä on käytetty on hyvä kokoelmaa varten, koska sen lisäksi sivulle mahtuu myös muuta. Myyntihinta oli 20 euroa, joka oli limitti. Hyvä kotimaan lentokirjekohde oli myytäänä kohdenumerolla 1842, kyseessä oli 12mk sinisen merkin single. Kirje oli lähetetty Vaasasta Tornion vuonna 1947. Hinta nousi aina yli 60 euron. Kotimaan saantitodistuskirje jäi myymättä 20 euron lähtöhinnalla, syynä varmaankin kohteen suuri koko.

Yllä: Kirje Tanskaan ilmeisesti Turusta 31.7.1945 lähetetty kirje, Tanskan sensuurin tarkastama. 5mk sininen single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pohjoismaihin kulkeneita kohteita oli myytävänä vain yksi, 5mk sininen leijonamerkki yksin kirjeellä Tanskaan vuonna 1945 heinäkuussa ja se myytiin hintaan 41 euroa. Kohteen arvoa nostaa se, että 5mk sininen single kirjeellä ulkomaille on yksi harvinaisimmista M30 kohteista ja niitä tunnetaan vain kourallinen – keräilijät, joilla ei ole tätä harvinaisuutta voivat käyttää tällaista Tanskaan mennyttä aukontäyttäjänä. Vaikka kysymyksessä on Pohjoismaihin lähetetty kohde on Tanskan ja Ruotsin ero kohdemana näiden välillä kuin yö ja päivä. Siihen nähden, että vastaavista on aiemmin maksettu paljon enemmänkin oli hinta mielestäni, suttuisesta leimauksesta huolimatta, kohtalaisen edullinen.

Yllä: Lentopainotuote 13.5.1948 Helsingistä Englantiin, m30 6mk oranssi single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk, painotuotteen lentolisä (per 5g) ulkomaille (24.19.1945 – 30.6.1953) 3,00mk, yhteensä 6,00mk. Vaikea. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ulkomaille lähetettyjä kohteita oli myytävänä muutamia, näistä mielestäni paras oli lentopainotuote yksin 6mk oranssilla merkillä vuodelta 1948. Kohde on aidosti erittäin vaikea, sillä 3mk ulkomaanpainotuotteen taksa-aika oli vain kuusi kuukautta ja tähän taksa-aikaan ei sisältynyt joulu, mikä varmasti olisi lisännyt myös ulkomaille lähetettyjen painotuotteiden määrää. Lähtöhinta oli 30 euroa ja kohde myytiin 55 eurolla. Myytävänä oli myös Saksaan lähetetty postikortti 15mk punaisella leijonamerkillä, joka oli leimattu laivalla ”paquebot” ja merkki leimattu Ruotsissa Tukholmassa. Tällä kortilla oli lyhyt tervehdys ja minusta se olisi voinut kulkea yhtä hyvin painotuotteena. Myytiin 35€ hintaan.

Yllä: Lentokirje 21.12.1949 Haminasta Zürichiin Sveitsiin, 24mk ruskeanvioletti single. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1948-31.10.1949) 15,00mk, lentolisä (per 5g) ulkomaille (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk*3=9,00mk, yhteensä 24,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sveitsiin M30 24mk ruskeanvioletilla singlellä lähetetty lentokirje myytiin hintaan 20 euroa, tämä oli ehkä pieni yllätys, sillä kohtalaisen hyviä 24mk singlejä ei sitten kuitenkaan kasva puissa. Toki vaihtoehtoja on aika monia, mutta silti vaikuttaa edulliselta. Tämä on mielestäni ihan siisti kohde tämän merkin kohdalle, vaikka toinen leima onkin osunut kuoren ylälaitaan. Sodan aikainen Turkkiin Neuvostoliiton kautta kulkenut kirje myytiin 22 eurolla. Kohde oli postinkulkureittinsä takia hyvä sodanaikaista postia keräävälle. Kiinaan lähetetty kirje 30-luvulta jäi myymättä 20 euron limitillä. Kanadaan 1946 lähetetty aikainen sodan jälkeinen paketti(kortti) myytiin 33 euron hintaan – tämä kohde on parempi kuin miltä ensi silmäyksellä näyttää, nimittäin pakettiposti aukesi sodan jälkeen verattaen myöhään ja ne, jotka ovat kiinnostunut postin avautumisesta ja ”normalisoitumisesta” sodan jälkeen olivat tästä varmasti kiinnostuneita (tai olisi pitänyt olla). Argentinaan mennyt pikalentokuori M30 100mk Helsinki-merkillä ja 15mk M54 merkillä jäi myymättä.

Yllä: Sveitsiin  27.7.1945 Helsingistä lähetetty 3mk punainen ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 3,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ehiökorttien osastossa oli myytävänä yksi kanuunakohde M30 harrastajalle, nimittäin Sveitsiin lähetetty 3mk punainen ehiökortti. Esittelytekstissä oli kirjoitettu, että näitä tunnetaan vain kaksi kappaletta ”oikein käytettynä”. Oikea lukumäärä lienee kolme ja mahdollisesti lisäksi joku suspekti kappale, josta tuskin kukaan voi mennä takuuseen. Joka tapauksessa kiven kova kohde. Jälleen kerran huomataan, että Filateliapalvelun sivuilla oli näkyvissä vain kortin etupuoli. Kun sitä katsotaan, niin vaikuttaa siltä, että kyseessä on tilanne, jossa kortilla ei ole mitään tekstiä…. eli kyseessä olisi painotuote. Tästä johtuen pitäisi AINA olla vastaavissa kohteissa kumpikin puoli kuvattuna. Tämän kortin osalta tilanne on se, että toisella puolella on asianmukainen ”kirje” kirjoitettuna ja kortti on näiltä osin aivan OK. Lähtöhinta oli 300 euroa ja kortti myytiin 544 eurolla. Hinta oli edullisempi kuin mitä vastaavasta kortista on aiemmin maksettu, toki huutomaksuineen mennään noin kuuteen ja puoleen sataan. Tämä olisi mahtunut minullekin, mutta rahkeet eivät riittäneet tällä(kään) kertaa.

Lisäys 27.1.2017: Märehdittyäni tätä korttia muutaman päivän ja soiteltuani itseäni viisaammille siihen liittyen olen tullut siihen lopputulokseen, että se on liian kaunis ollakseen totta, nimittäin kortin lähettämisen aikaan 27.8.1945 lisämaksuton pintapostiyhteys Suomen ja Sveitsin välillä oli vielä kiinni. Kyseinen yhteys aukesi vasta 25.9.1945. Tätä ennen posti toki kulki maidemme välillä, mutta vain lentopostina. 18.8.1945 postia kuljettanut lentolinja siirtyi kulkemaan Tukholman ja Pariisin kautta ja tätä aiemmin se kulki Englannin kautta. Näin ollen uskaltaudun sanomaan, että kortti tuskin on kulkenut lainkaan.

 

 

 

 

3mk punainen, viides M30 punainen leijona

By

3mk punainen0010Yllä: Kaunisleimainen 3mk punainen, Turku 20.1.1948

3mk punainen leijonamerkki oli viides ulkomaan postikortin taksalle julkaistu M30 leijonamerkki. Merkin ilmestymispäivä on  1.7.1945. Tilauseriä on vain kaksi 656 (5-1945) ja 660 (6-1945) ja merkin painosmäärä oli yhteensä 20 miljoonaa kappaletta. Merkkiä painettiin vain sellupaperille (SP) ja sitä liimoitettiin kahdella eri liimalla siten, että tilauserää 660 liimoitettiin vain liimalla lm5 ja tilauserää 656 liimoilla lm4 ja lm5. Liima 5 on ruskean keltaista ja liima 4 vaaleaa. Ei ole vaikea erottaa postituoreista merkeistä näitä liimoja toisistaan.

3mk punainen0013 3mk punainen0014Yllä: Kumpikin 3mk punaisen tilauserä numerokuusilona, 656 kummallakin liimalla. Liimojen väritys näkyy selvästi kun katsotaan kuusiloiden liimapuolta.

Merkistä tunnetaan paljon erikoisuuksia, kuten juuri sodan jälkeisistä tilauseristä muutenkin. Tarttumia, niin konetarttumia (TAk) ja arkkitarttumia (TA) tunnetaan, erikoisuuden erikoisuutena tunnetaan arkkitarttumia, joiden ”päällä” on vielä konetarttuma. Lievästi siirtynyt hammaste on yleinen – löytyy niin pitkiä kuin lyhyitäkin merkkejä, kaksoishammasteita tunnetaan. On rosoisia hammasteita ja jonkinlaisia laskoksiakin. Vastaan tulee myös paksulla paperilla olevia merkkejä (Py) ja ohuella (Py) paperilla olevia merkkejä.

3mk punainen0009Yllä: Merkki, jolla on pieni siirtymä ja jonkinlainen laskos – epätavallista, että yhdelle merkille osuu kaksi erikoisuutta.

3mk punainen0011Yllä: Tarttuma 3mk punaisella merkillä.

Postihistoriallisesti 3mk punainen on kiinnostava merkki siksi, että sen käyttötarkoituksen mukaisia lähetyksiä tunnetaan vain yksi kappale. Tämä tekee 3mk punaisen singlen postikortilla ulkomaille harvinaisimmaksi M30 postitteeksi. Kyseinen postikortti on nähtävissä Hannu Kaupin kirjassa sivulla 185. Kohteen tekee harvinaiseksi lyhyt taksa-aika, vain kaksi kuukautta sekä sodan jälkeiset kattavat rajoitukset pintapostin lähettämiselle ulkomaille Pohjoismaiden ulkopuolelle. On huomattava, että mikä tahansa kolmen markan ulkomaan postikorttitaksalla kulkenut postikortti on hyvä kohde.

3mk punainen0002Yllä: Skaftungista 13.12.1945 Falbyhyn Ruotsiin mennyt postikortti single 3mk punaisella merkillä. Vuoden 1945 joulumerkki. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. Sama taksa kuin kotimaassa. Näistä korteista tekee kohtalaisen yleisen se, että Joulu osui 6½ kuukauden pituiseen taksa-aikaan. 

Postikortteja Pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin löytyy verrattaen helposti 3mk punaisella singlellä, Tanskaan menneitäkin tunnetaan, mutta ne ovat harvinaisempia. Pohjoismaihin menneissä kohteissa on kuitenkin huomattava, että taksa oli omansa ja taksa-aika pidempi. Tanskaan menneet 3mk punaisella olevat single postikortit ovat haluttuja ja niistä on maksettu lähiaikoina (kts. HTO 5/2015) 50 – 100€. Ruotsiin kulkeneiden postikorttien hinnat ovat huomattavasti alempia ja pyörivät hintaluokassa alle 10€.

3mk punainen0017Yllä: Paimiosta 13.11.1945 Helsinkiin lähetetty postikortti. 3mk punainen single. Paimion internoimisleirin leimaus. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. 6½ kuukauden taksa-aika. Internoimisleirien leimoilla varustettu posti ei ole kovin yleistä.

Ilmestyessään merkki kävi yksin ulkomaan, Pohjoismaiden ja kotimaan taksaisen postikortin lisäksi mm. tiedustelun taksalle, postiosoitukseen, sanomalehden osoitteenmuutokselle. Sanomalehden osoitteenmuutos on sen verran harvinainen, että niitäkään ei kovin montaa tunneta. Itse asiassa Kaupin kirjan sivu 185 on kohtalaisen jäätävä, koska aiemmin mainitun 3mk punaisen single postikortin lisäksi siinä esitellään myös 3mk punainen single sanomalehden osoitteenmuutos.

 3mk punainen0006Yllä: 3mk punainen ja 5mk sininen julkaistiin samana päivänä 1.7.1945, taksan mukaisella toisen painoluokan kirjeellä, joka on lähetetty kummankin merkin ilmestymispäivänä Nickbystä Helsinkiin. Taksa: Kirje (21-40g) kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 8,00mk. 

Tarkoituksenmukaisen käyttöaikansa jälkeen 3mk punaista merkkiä toki käytettiin. Merkkiähän oli painettu 20 miljoonaa kappaletta ja kuten yllä todettiin tunnetaan vain yksi käyttötarkoituksen mukainen lähetys, joten merkkejä oli vähintäänkin runsaasti jäljellä muihin tarkoituksiin. Toki voidaan ajatella merkin käyttötarkoituksen sisältäneen myös pohjoismaisen ja kotimaisen postikortinkin, sillä näille ei ollut varsinaisti käyttötarkoitukselle tarkoitettua merkkiä ennen 16.11.1945 ilmestynyttä 3mk keltaista merkkiä.

3mk punainen0001Yllä: Kumilasta 24.3.1948 Kalakoskelle lähetetty painotuotepostikortti. M30 3mk punainen single. Taksa: Painotuote (-50g) kotimaassa (1.1.1948 – 31.11.1948) 3,00mk.

3mk punainen0008Yllä: Vojakkalasta 20.10.1945 Kemiin lähetetty kirje. M30 3mk punainen single. Mennyt lunastukseen. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 5,00mk. Lunastuksen määrä 4mk eli kaksi kertaa puuttuvan postimaksun määrä. 

3mk punainen0005Yllä: Tammisaaressa 30.6.1946 lähetetty paikalliskirje. 3mk punainen tupla. Taksa: Paikalliskirje (-20g) (16.1.1946 – 31.12.1947) 6,00mk.

3mk punainen0004Yllä: Sorsakoskelta 17.5.1947 Tohmajärvi Asemalle lähetetty postikortti. 3mk punainen tupla, merkkien hammate on hieman siirtynyt. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 6,00mk.

3mk punainen0007Yllä: Alapihlajasta 21.10.1945 Puolangalle lähetetty 1,6kg painava paketti. 5kpl 3mk punaista merkkiä, yhteensä 15mk. Taksa: Paketti (1-3kg) kotimaassa (1.7.1945 – 15.1.1946) 15,00mk. 6½ kuukauden taksa-aika.

Merkki kävi tietysti yhdessä muiden merkkien kanssa täydentämään postimaksuja millä tahansa lähetyksillä. Alla muutamia esimerkkejä.

3mk punainen0018Yllä: Lapväärtistä 13.12.1945 New Yorkiin New Yorkiin USA:n lähetetty lentokirje, jolla M30 10mk Saimaa ja 3mk punainen leijona, yhteensä 13mk. 3mk punaista on käytetty lentolisän maksamiseen. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk, lentolisä ulkomaille, Englantiin asti (24.10.1945 – 30.9.1957) 3,00mk, yhteensä 13,00mk. Tätä taksaa Yhdysvaltoihin, eli lentona Englantiin asti, josta laivalla Atlantin yli ja USA:ssa maapostina, voitiin käyttää vain 15.1.1947 asti, jonka jälkeen tuli maksaa lento koko matkalta. Näihin lähetyksiin tuli kirjoittaa / leimata ”by air to the United Kingdom” merkiksi tästä. Englannissa lentolipuke usein yliviivattiin tai ylileimattiin, kuten on käynyt tämänkin lähetyksen osalta. On käytetty tyypillistä englantilaista tähän tarkoitukseen käytettyä leimasinta ja punaista mustetta.  3mk punainen0015 Yllä: 20.1.1946 postivaunuleimattu Seinäjoelle lähetetty kirje. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1947) 8,00mk. Ensi silmäykseltä ”ei juuri mikään”, mutta kun tarkemmin katsotaan huomataan, että kotimaan kirjettä varten tarkoitettu 8mk violetti merkki ilmestyi vasta 24.1.1946 eikä taksalle ollut mitään yksin sopivaa M30 merkkiä. Näin ollen kahdeksan päivän ajan täytyi käyttää muiden merkkien yhdistelmää, tämä lähetys osuus juuri tuohon lyhyeen väliin.

On todettava tosiasiat ja huomattava, että minulla ei ole näyttää mitään 3mk punaisen merkin kanuunakohteita! Tältä osin kokoelmassa on vielä tekemistä.