malli1930.fi

Huutokortti ja SF juhla-HK

By

Vuoden alkuun on ensin saatu ihmetellä Forssalaisten Huutokortti huutokauppaa, jossa M30 tarjonta ei ollut mitenkään erikoista – mukana myytävien joukossa kuitenkin oli jotakin mainitsemisen arvoista. Suomen Filatelistiseuran sataa ensimmäistä toimintavuotta juhlistava huutokauppa sitävastoin sisälsi laajemman kattauksen M30 mielenkiintoista. Käyn ensin läpi Huutokortin kohteita ja sen jälkeen keskityn SF:n juhlahuutokaupan antiin.

Kotimaan lentopostikortti 25.7.1949 Maarianhaminasta Tervakoskelle. Jälkitaksoitettu Turussa seuraavana päivänä. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.12.1948-1.7.1950) 9,00mk + kotimaan postikortin lentolisä (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 11,00mk.

24. Huutokortti-huutokauppä päättyi 11.1.2021 illalla. Malli 1930 osastolla myytäviä kohteita oli alle viisitoista ja niistä kaupaksi meni arviolta kolme neljäsosaa. Erikoisuuksia ei tällä kertaa myytävänä ollut, mutta voidaan mainita, että automaattivihko V2 myytiin vitosella ja 50p keltainen rullamerkki jatkospala kolmella eurolla. Jatkospala oli mielestäni sopivan hintainen, sillä sellaisen jokainen M30 keräilijä kuitenkin tarvitsee kokoelmaansa. Postihistoriakohteiden osalta Huutokortti jäi tällä kertaa kohtalaisen kuivaksi – M30 osastolla ei ollut erityisempää, mutta jos tiheällä kammalla katsotaan löytyi huutokaupasta kuitenkin pari kiinnostavaa kohdetta. Toinen oli kotimaan lentopostikortti vuodelta 1949, jonka toinen merkki (4mk postitalo) oli ikävä kyllä laitettu kortin reunaan ja käännetty reunan yli kortin toiselle puolelle. Tähän kuitenkin liittyi kohtalaisen hyvä syy – nimittäin kyseessä oli jälkitaksoitus, reunaan kiinnitetty merkki oli leimattu Turussa, kun ”alkuperäinen” yläkulman merkki kantoi Maarianhaminan leimaa. Kuten moni tietää ovat kotimaan lentolähetykset aina 1940-luvun loppuun asti kohtalaisen hyviä ja paljon vaikeampia kuin esimerkiksi vastaavat lentolähetykset Ruotsiin. Tällaiset alun perin ”Maarianhaminan taksalla” lähetetyt ja mantereen puolella korjatut ovat tietysti hiukan tavallistakin epätavallisempia. Kohde oli myytävänä ”lentoposti” luokassa ja nousi neljän euron lähtöhinnastaan noin seitsemään euroon.

Toinen kiinnostava kohde oli Suomesta 1930 Belgiaan Poste Restante osoitteeseen lähetetty kirje, johon oli Belgiassa liitetty lunastusmerkki Poste Restante maksun maksamisen osoitukseksi. Tämä tapa kerätä erillinen lunastus Poste Restanten käytöstä ja maksaa se merkillä oli vallalla useassa Euroopan maassa, muttei koskaan Suomessa. Kohde myytiin ”erikoisuudet” osastossa pohjahinnallaan kolme euroa. Eli ei erikoisemmin mennyt.

Sataa vuottaan juhliva Suomen Filatelistikerho on yksi maamme aktiivisimmista filateliayhdistyksistä ja on kokoontunut verkossa koronasta riippumatta järjestäen huutokauppoja ja tuottaen iloa jäsenilleen. Eräs kollegaani totesi, että koronan suurin negatiivinen anti on elämän tylsyttäminen, kun moni pieni ilo jää kokematta – tuntuu kuin jokainen päivä olisi liian samanlainen. Tämä on varmasti totta ja siksi SF esiintyy valopilkkuna tässä synkkyydessä ja on esiintynyt jo sata vuotta! M30 blogi onnittelee ja kiittää sekä kumartaa!

Juhlahuutokaupassa oli M30 kohteita tarjolla useampiakin, mukana oli niin filateliaa kuin postihistoriaakin. Omalta osaltani homma meni sillä tavoin pieleen, että katsoin kelloa hiukan epätarkasti ja siitä johtuen en tajunnut huutokaupan sulkeutuvan – minulta meni ohi eräs kohde, joka oli tarkoitus kotiuttaa. Näin ei siis kuitenkaan käynyt, mutta jatkan luottavaisin mielin kohti seuraavia pettymyksiä. Mutta siinä missä toisen menestys on kolmannen korvapuusti aloitan huutokaupan ruotimisen.

50p keltaisen rullamerkin loppupää, jossa nauhan tekijän nimikirjaimet.

”Käyttösarjat 1930 -” osastolla oli myytävänä yli kaksikymmentä M30 kohdetta, mukana joitakin ihan kivoja filateliakohteita. Ensimmäisenä mainittakoon 50p keltaisen rullamerkin, eli automaattimerkin tullan alku, jossa rullan tekijä on merkinnyt nimikirjaimensa rullan alkuun. Jokaisessa rullassa oli tuhan merkkiä ja ne oli kiinnitetty toisiinsa kymmenen merkin paloissa. Joka kymmenen merkin välein merkit on numeroitu ja niiden välillä on paperijatkos. Näin sata merkittyä kymmenen pätkää on yhteensä tuhat merkkiä per rulla. Kohde lähti 15 euron pohjista ja saavutti 67 euron hinnan. Sopii seriöösiin M30 kokoelmaan mukaan automaattimerkkien kohdalle.

Esittelyarkeista leikatut hammastamattomat liimoittamattomat pystyparit seitsemälle eri merkkiarvolle myytiin yli satasella, lähtöhinnan ollessa 80 euroa. Nämäkin ovat kokoelmatavaraa. Muuten myytävänä oli loistoleimaisia M30 merkkejä, jotka menivät suurelta osalta kaupaksi ja kohteiden hinnatkin nousivat joissakin tapauksissa. Kaksi kuvamerkkien siirtymää, joissa 5mk Olavinlinna ja 9mk postitalo merkkien siirtymä oli laitettu yhdelle kohteelle nousi 20 euron lähdöstä 36 euroon. Tällaisten siirtymien hinta on joskus lähtenyt laukalle, nyt ostaja sai kohteen sopivasti.

Sähköpostiosoitus Oulusta 18.11.1930 Joensuuhun. Osoitusmäärä 250mk. Taksa: Postiosoitus (101-500mk) kotimaassa (15.1.1926 – 30.11.1931) 2,50mk + postiosoituksen pikalisä (15.1.1926 – 31.4.1931) 4,00mk = 6,50mk. Harvinainen ja sähkeen kanssa erinomainen kokoelmakohde.

Postihistoriakohteissa oli muutavia kiinnostavia tarjolla. Yksi kiinnostava kohde oli Oulusta Joensuuhun lähetetty sähköpostiosoitus, jossa oli asianmukainen sähke mukana. Kohde oli monen mielestä kiinnostava ja sen hinta oli lähtenyt 30 euron lähdöstä nousemaan jo ajoissa ennen huutokaupan päättymistä. Sähköpostiosoitukset ovat parempia lähetyksiä ja niitä ei tunneta M30 merkeillä kaiken kaikkiaankaan kovin montaa, arvioni on alle viisitoista kappaletta. Kun vielä otetaan huomioon, että sähköpostiosoitusten taksoja oli kahdenlaisia, niin tämä kohtalaisen pieni lukumäärä jakaantuu vieläkin pienempiin osasiin. Vuoden 1931 huhtikuun loppuun tuli sähköpostiosoituksen postiosoitusmaksun lisäksi maksaa myös pikalisä, joka myydyssä kohteessakin on maksettu. Tämän jälkeen maksettiin vain postiosoituksen maksu. Kohteen hyvyys ymmärrettiin ja siitä maksettiin tällä kertaa täysi hinta 356 euroa. Kyseessä on kuitenkin vaativampaankin M30 kokoelmaan sopiva kokoelmakohde.

ASEA suojareijitettyillä merkeillä maksettu postiennakko-kortti myytiin 35 eurolla, joka mielestäni ei ollut järisyttävän korkea hinta. Joskus reijitettyjen merkkien lähetysten hinnat ovat lähteneet keulimaan rankasti. Raskas korkeamman painoluokan pikapainotuote myytiin 35 eurolla – kohde oli hyvä ja ostaja sai sen kohtalaisella hinnalla. Kotimaan pika-lentopostikortti myytiin 30 euron pohjilla. Kyseessä oli vuonna 1955 Helsingistä Ouluun lähetetty kortti. Postikortit lentona ovat kotimaassa hyviä, mutta lisämaksuilla ne ovat erinomaisia. Tämä minulta meni ohi suun, kun sähläsin muuta samaan aikaan huutokaupan seuraamisen yhteydessä. Hinta oli mielestäni halpa, koska eipä näitä juuri ole näkynyt. Vaikka ollaan jo reippaasti 50-luvun puolella on kohde silti hyvä. Onnea kohteen sopuhintaan napanneelle!

Esperantopostikortti Englantiin 27.8.1946. 6mk punainen leijona single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk. Hyvä singlekohde.

6mk punaisen merkin singlepostikortti Englantiin myytiin 90 euron pohjahinnallaan. Kyseessä oli kohtalaisen siisti Esperanto-aiheinen postikortti tällä hyvällä singlellä. Vaikka viimeisten kymmenen vuoden aikana 6mk punaisia singlejä on tullut vastaan useita, on kohde kuitenkin parempi M30 käyttötarkoituksen mukainen singlekohde.

Kiinaan lähetetty 2½mk taksainen kirje vuodelta 1934 sai kannatusta 57 euron edestä. Eksoottinen kohdemaa kiinnosti. Kirje oli mennyt lähetyssaarnaajaperheeseen – vastaavia tunnetaan jonkin verran, myyty kohde oli kohtalaisen siisti ja siinä oli myös saapumisleimat kunnossa.

Muutakin huutokaupassa oli, mutta ei tällä kertaa tämän enempää…

Suomen Filateliapalvelun 118. HK

By

Suomen Filateliapalvelun toukokuun huutokauppa päättyi perjantaina 15.5. – tällä kertaa M30 osastolla oli yhteensä 25 kohdetta myytävänä ja mukana muutamia kiinnostaviakin myytäviä. Kohteita pääsi halutessaan katsomaan Naantaliin ja oli mahdollista saada myös videoitua ”kohteiden esittelyä” pyynnöstä. Itse kävin Filateliapalvelun tiloissa katsomassa kohteita – paikalla oli myös kaksi muuta filatelistia, mm. yksi Kuopion kerhon jäsen.

Filateliapuolella myytävä oli pääasiallisesti ns. pikkuhyviä. Mainittakoon näistä hammastamaton pari 5mk keltaisesta merkistä ja numerokuusilot 1,25/50p päällepainamamerkin kakkosladelman merkeistä. Harvinaisin filateliakohde tässä huutokaupassa oli 2mk punaisen M30 leijonamerkin kokonainen ehdotearkki. Hintataso pysyi kohtalaisen maltillisena, sillä ym. numerokuusilot vaihtoivat omistajaa 41 eurolla (+lisät) ja harvinainen ehdotearkkikin meni kaupaksi lisineen alle kahdella sadalla – sen limitti oli laitettu sataseen.

2mk punaisen leijonamerkin ehdotearkki, alareunassa hyväksyntä allekirjoituksineen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mainittavaa kotimaan ja Pohjoismaihin mennyttä postihistoriaa ei M30 osastossa myytävänä ollutkaan, mutta Eurooppaan mennyttä postia oli tarjolla muutamia kohteita. Mielestäni paras näistä oli kahdella 3mk punaisella leijonamerkillä maksettu postikortti Leningradin kautta Viroon vuodelta 1945. Kortti on myyty lyhyehkön ajan sisällä nyt ainakin kolme kertaa. Tällä kertaa se myytiin 56 euron hinnalla lähdön ollessa 40 euroa. Postiyhteys Neuvostoliittoon sodan jälkeen aukesi jo vuoden 1944 lopussa, mutta säilynyttä postia on kohtalaisen vähän. Myynnissä oli myös 7mk postitalo-merkin singlellä lähetetty lentokirje Englantiin vuodelta 1945, jolla oli 4½mk kirjeen perustaksa – kohde myytiin neljän kympin pohjallaan.

Huutokaupan kiinnostavimmat kohteet olivat kauas lähetettyä postia. Japaniin vuonna 1939 lähetetty postikortti 2mk punaisen merkin singlekäyttönä lähti uudelle omistajalle 20 euron pohjahinnalla. Pidän tätä aikamoisena asiana, sillä Japani on erinomainen kohdemaa ja 2mk punaiselle merkille ulkomaan postikortti on tarkoituksenmukainen lähetyslaji. Kyseessä on mielestäni kokoelmakelpoinen kohde, siitäkin huolimatta, että vastaavia tunnetaan muutamia muitakin. 3mk vihreä yksin painotuotteella Yhdysvaltoihin myytiin 30 eurolla – jälleen siis matala hinta. Oikeataksaiset 3mk vihreän yksittäispostitteet ulkomaan painotuotteilla eivät ole helppoja – joku sai hyvän kohteen edullisesti. Etelä-Afrikkaan lähetetty painotuotepostikortti vuodelta 1947 ja samaan maahan kulkenut lentopakettikortti vuodelta 1954 menivät kumpikin kaupaksi.

Brasiliaan lähetettyjä kirjattuja lentokirjeitä vuodelta 1941. Kummassakin ulkomaan kirjeen perustaksa 3½mk + kirjaus ulkomaille 2½mk sekä viideltä grammalta lentolisä Brasiliaan (27,00mk) – eli yhteensä 33 markkaa. Mielenkiintoisia lähetyksiä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Minuakin kiinnostaneita kohteita olivat sodan aikana Brasiliaan lentona kulkeneet kirjeet, joita oli myytävänä muutamana yksittäiskohteena ja yhtenä kuuden kirjeen eränä. Kuorissa oli kirjaus ja ne olivat hyviä aikansa esimerkkejä. Sodan aikainen posti Etelä-Amerikkaan on parempaa. Mielenkiintoiseksi nämä kohteet teki mm. se, että reittejä lähettää postia Brasiliaan oli kaksi, edullisempi reitti kulki Yhdysvaltain kautta, jolloin kirjeet sensuroitiin tyypillisesti Bermudalla ja nopeampi sekä kalliimpi reitti kulki Atlantin yli Afrikasta suoraan Brasiliaan. Tätä reittiä kulkeneet kohteet eivät ole joutuneet englantilaisten sensuurin tarkastamiksi. Myytävinä olevat kohteet olivat pääasiallisesti suoraan Brasiliaan lentäneitä ja niillä oli merkintä ”Via Brasil”. Toisessa tapauksessa kirjeisiin tuli merkitä ”Via New York”. Merkintä määrittelee oikean taksan, joka kirjeestä tuli maksaa – tämä(kin) selviää uudesta taksakirjasta, jossa on mielestäni ansiokkaasti käsitelty samanaikasesti voimassa olleet useatkin lentotaksat reittien mukaan erikseen. Kyseiset kirjeet olivat hyviä myös siksi, että ne vaikuttivat aidolta firmapostilta, eli ne eivät ole filateelisia tekeleitä. Kirjeiden takana oli Brasilian saapumisleimat. Nämä asiat johtivat siihen, että asiasta perillä olevat keräilijät eivät hellittäneet kohteista pohjahinnoin, vaan kuusi kohdetta käsittänyt kokonaisuus nousi huutorahoineen noin 200 euron hintaan ja yksittäiskohteetkin kukin huutorahoineen yli viiteen kymppiin.

Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään uskomaton M30 revittely, oli mukana useita parempia kohteita ja huomattavaa on se, että hintataso pysyi monen kohteen osalta hyvin alhaisena. Korona varmasti vaikuttaa ja ihmiset pitävät visusti rahoistaan kiinni, toisaalta nyt oli paikka iskeä. Nähtäväksi jää milloin seuraavan kerran saa ostaa postikortin Japaniin kahdella kympillä!

SFP:n syksyn ensimmäinen huutokauppa

By

Suomen Filateliapalvelun on-line huutokauppa 110 avasi vuoden 2018 syyskauden huutokaupparumban. Tällä kertaa mukana oli jonkin verran mielenkiintoista M30 tavaraa M30 osastossa, vaikka oman kiinnostukseni kärki kohdistui tällä kertaa erissä myytäviin kohteisiin. M30 osastossa oli parisenkymmentä kohdetta myytävänä ja lisäksi erien kohteet – lukumääräisesti ei kyseessä siis ollut mikään M30 bonanza.

Yllä: 50p vihreän merkin hammastesiirtymäkuusilo. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli 50p vihreän merkin kuusilo, jolla oli selvä hammastesiirtymä – tällaiset siirtymät ovat filateelisessa kokoelmassa tarvittavia erikoisuuksia ja kohtalaisen näyttäviä. Kuusilo on parempi kuin yksittäinen merkki, koska siinä ei jää epäselväksi mistä on kysymys. Tarjolla oli lisäksi 50p vihreä merkki, jolla oli hammastesiirtymä, ja jolta oli leikattu hammaste yläreunasta pois – näin lienee yritetty saada luotua illuusio kahdelta reunalta hammastamattomasta merkistä. Illuusioksi tämä jäikin, sillä ostajat eivät innostuneet.

Tälläkin kertaa myytävänä oli ns. esittelyarkki M30 merkeistä – lähtöhinta oli jälleen 450 euroa, sama kuin viimeisessä vastaavassa huutokaupassa, jolloin arkki myytiin jälkimyynnissä. Näitä on olemassa n. kymmenen kappaletta markkinoilla ja ne ovat peräisin eräästä tunnetusta M30 filateelisesta kokoelmasta, jota on hajoitettu jo muutaman vuoden ajan. Kyseessä oli tällä kertaa 2mk/1½mk punaisen päällepainamamerkin ehdotearkki. Näitä lienee tulossa vielä ainakin puolen kymmentä. Ei ole mennyt kaupaksi tätä kirjoitettaessa. Virheellinen ”vuosilukuerikoisuus” 15mk punaisen M30 leijonamerkin kuusilossa, eli vuosi ”1591” meni kaupaksi n. 20 eurolla – lähtöhinta oli 20 euroa. 30mk linja-auto merkki, jolla oli laskoksen aiheuttama hammaste-erikoisuus nousi 30 euron limitistä n. 40 euroon – kohde oli mielestäni hyvän näköinen.

Yllä: Paketin osoitekorttina käytetty ehiökortti. Riistavedeltä 28.2.1938 Helsinkiin. Postinkantajan numeroleima 3365. Taksa: Paketti (3-5kg) kotimaassa (15.1.1926-31.8.1942) 9,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postihistoriakohteista jännittävin taisi olla ehiöpostikortti, jota oli käytetty paketin osoitekorttina. Kortille oli mitätöity paketin lähettämistä varten taksan mukaisesti M30 postimerkkejä ja se oli leimattu ”pakettikortiksi”. Takapuolella oli asianmukaisesti merkinnät koskien paketin luovuttamista. Kyseessä lienee ollut tilanne, jossa pakettikortit ovat lähettävästä postitoimistosta väliaikaisesti loppuneet ja ehiökortista on löydetty asiaan ratkaisu. Tämä on mielenkiintoinen, joskaan ei Postin sääntöjen mukainen tapa hoitaa pakettikortin virkaa ehiöllä – oikeastaan aika kiva postihistoriallinen tapaus. Samaa mieltä olivat ostajat – 20 euron lähtöhinnasta kortin hinta kipusi aina yli 120 euron. Toinen kiinnostava kotimaan postihistoriakohde oli vapaakirje, jolle oli maksettu vain pikalisä. Kyseessä oli kahdella viiden markan sinisellä leijonamerkillä maksettu 10mk pikalisä vuodelta 1945. Tämän kohteen sai ostaa hiukan yli kolmella kympillä.

Yllä: Keltainen 3mk merkki singlenä postikortilla Ruotsiin. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946) 3,00mk. 6½ kuukauden taksa ja mahdollinen 3mk keltaisella vain kaksi kuukautta. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pohjoismaihin menneitä lähetyksiä oli M30 osastolla myytävänä kaksi kappaletta. Näistä toinen oli mielestäni aika tavallisen oloinen 50p vihreällä M30 leijonamerkillä maksettu lehtikääre Tanskaan. Lehtikääret ovat tietysti ihan kivoja, mutta tällainen ensimmäisen painoluokan painotuotteen taksalla kulkenut ei herättänyt minussa juuri minkäänlaista verenpaineen nousua. Toinen Pohjoismaihin kulkenut kohde oli Ruotsiin vuonna 1945 mennyt postikortti, joka oli maksettu yksin 3mk keltaisella M30 leijonalla. Kyseessä on mielestäni mielenkiintoinen ja hyvä kohde, vaikkei se juuri miltää näytäkään. Kuten asiasta ymmärtävät tietävät, julkaistiin 3mk keltainen kotimaan postikortin taksalle tarkoitettu merkki vasta 16.11.1945, mikä tarkoitti sitä, että tarkoituksenmukainen käyttö rajoittui vain kahteen kuukauteen. Kun taksa Pohjoismaihin oli sama kuin kotimaahan, on tämä hyvä taksakohde, sillä taksa-aika on tosiaan vain tuo kaksi kuukautta. Olen nähnyt alle viisi tällaista 3mk keltaista sinkkua Pohjoismaihin, joten mistään valtavan yleisestä kohteesta ei ole kysymys, vaikka epäilemättä postikortteja etenkin Ruotsiin lähetettiin tällä taksalla suuria määriä.  Vielä minulle ei ole tullut vastaan muualle kuin Ruotsiin 3mk keltaisella singlellä lähetettyä Pohjoismaista postikorttia. Halvalla meni, hinta ei kahden kympin limitistä noussut – veikkaan, että kohteen vaikeus oli jäänyt ymmärtämättä.

Yllä: Postikortti 3.7.1942 Tervakoskelta Berliiniin, Saksaan. M30 1,75mk keltainen ehiökortti ja kaksi 50p vihreää M30 lieijonamerkkiä, yhteensä 2,75mk. Suomen ja Saksan sensuuri. Hyvän näköinen postikortti, Saksan erikoistaksan ensimmäisen taksa-ajan puitteissa. Taksa: Postikortti Saksaan (1.4.1942 – 30.8.1942)  1,75mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (30.4.1928-30.9.1942) 1,00mk = 2,75mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoistaksaisia lähetyksiä tällä hetkellä edustivat Latviaan 1939 lähetetty 1,25mk keltaisella merkillä maksettu postikortti ja vuoden 1942 heinäkuussa lentona Saksaan lähetetty postikortti. Näistä on todettava, että Latviaan mennyt kortti on ”oman erikoistaksansa” yleisin ja helpoin edustaja. Saksaan mennyt 1,75 perustaksainen postikortti on hyvin harvinainen, lentopostissa 2,75mk taksalla kulkeneita tunnetaan enemmänkin. 2,75mk violetilla merkillä kulkeneita sinkkuja lienee havaittu kymmenisen kappaletta ja muita tällä taksalla kulkeneita lentopostikortteja toiset mokomat. Siitä huolimatta kyseessä on hyvä taksa ja kohde on itsessään hyvän näköinen – lentoposti on ilmaistu leimalla ja kortti on sensuroitu sekä Suomessa, että Saksassa. Kohde oli ensimmäinen M30 luokan kohteista, joihin tuli huuto – 50 euron limitti ei siis keräilijöitä pelottanut ja myyntihinta paukahti yli satasen.

Jälleen myytävänä oli myös 6mk punainen postikortilla – tällä kertaa kyseessä oli sama Neuvosto-Eestiin vuonna 1946 mennyt kohde, joka oli jo aiemmin myytävänä SFP:n huutokaupassa 109 keväällä. Hintaa oli pudotettu sataseen sen jälkeen, kun kohde oli jäänyt myymättä korkeammalla lähdöllä aiemmin. Satanen alkaa tästä kohteesta mielestäni olla jo ns. mahdollisuuksien rajoissa, sillä kohde on M30 postihistoriakeräilijälle ns. parempi singlekohde ja kyseinen kappale on siistin näköinen ja kohdemaakin kiinnostava. Limitillä kohde tekikin kauppansa, hyvä ostos mielestäni ostajalle. Hyvä postikorttikohde oli myös 10mk violetin M30 leijonamerkin single lentopostikortilla vuodelta 1947 Englantiin. Vaikka kysymyksessä ei ole mikään järisyttävä kohde, on se kuitenkin hyvä taksakohde ja ihan ”ok” kohde 10mk violetille merkille. Limitin ollessa 20 euroa meni kohde kaupaksi.

Yllä: Painotuotepostikortti Valkeakoskelta 22.11.1945 Tartumaahan, Eestiin, Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton sensuuri. M30 2mk keltainen single. Kulkenut Leningradin kautta. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 2,00mk. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Mielestäni mielenkiintoinen kohde oli 2mk keltaisella merkillä maksettu postikortti Eestiin, Neuvostoliittoon vuodelta 1945. Kortilla oli kirjoitusta enemmän kuin viisi sanaa, oikeastaan seitsemän sanaa, mutta kyseessä oli luonteeltaan selvästi ”lyhyt tervehdys”, joka mielestäni vastaa painotuotepostikortin tarkoitusta. Vaikka kirjaimellisesti sanojen määrä ylittää painotuotteelle sallitun ollaan sillä pienellä harmaalla alueella, jossa olen valmis kallistumaan siihen suuntaan, että kyseessä on painotuotteeksi ”kelpaava” kohde. Neuvostoliitto ei sodan jälkeen ole ”helppo” kohdemaa – kortilla on myös Neuvostoliiton sensuuri. Lähtöhinta kohteella oli 20 euroa  – kyseessä on hyvä kohde 2mk keltaiselle merkille, suurella todennäköisyydellä merkki on sellupaperia ja parhassa tapauksessa jopa viimeistä kellanoranssia tilauserää 650; kuvan perusteella en osaa itse sanoa onko näin. Kohteen hinta jäi alle neljän kympin, mikä mielestäni ei ollut kallis hinta näin mielenkiintoisesta kohteesta.

Lentopainotuote 15mk punaisen merkin singlellä Ranskaan oli myytävänä 20 euron lähdöllä. Tällainen 50-luvun lentopainotuote M30 merkin singlellä saattaa vaikuttaa höpö höpöltä, mutta kuten monta kertaa aiemminkin olen todennut ovat lentopainotuotteet yksi kaikkein aliarvostetuimmista lähetyksistä, joita kentällä liikkuu. Lentopainotuotteet nimittäin eivät sittenkään ole kovin helppoja ja kaikki erikoisuudet, kuten tässä tapauksessa yhden merkin single, ovat heti hieman parempia lähetyksiä. Näitä 15mk punaisen leijonamerkin singlellä kulkeneita lentopainotuotteita olen nähnyt alle kymmenen – tässä on luultavasti kulkenut painotuotteena onnittelukortti avonaisen kirjekuoren sisällä. Mielestäni mielenkiintoista lentopainotuotteissa on se, että ne eivät jostain syystä ole löytäneet tietään lentopostikokoelmiin, joissa tyypillisesti on näytillä lähes pelkästään kirjepostia (kirjeitä ja postikortteja) – tämä asia on tullut selväksi Godfreyn lentopostikokoelmaa katsoneille ja sama asia oli myös nähtävissä Pokelan EstExissä nähdyssä kokoelmassa.

Yllä: Kohteesta 1234 erikseen pyydetyn yksittäisen kohteen kuvat – Lentolipukkeella varustettu postiennakkopaketin osoitekortti. Leimattu Turussa 1.8.1930 ja Maarianhaminassa samana päivänä kello 16 (tai klo. 18). Postiennakon määrä 167,50 markkaa ja paino 0,5kg. M30 5mk Olavinlinna, 1½mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 7,50mk sekä 2kpl M17 2mk sininen, yhteensä 11,50mk.Taksa: Paketti (-1kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 5,00mk + postiennakko (101-500mk) kotimaassa (15.1.1926 – 30.11.1931) 2,50mk = 7,50mk. Paketin lentolisä kotimaassa per 1kg (1.4.1928 – 30.9.1942) 3,00mk. Yhteensä taksa lentona 10,50mk. Maksettu liikaa tai jotain muuta…

Erissä oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita myytävänä, itse asiassa useammassakin erässä, mutta keskityn tässä vain yhteen kohteeseen, joka on kohtalaisen mielenkiintoinen ja herättää keskustelua. Kohde löytyi erästä, joka oli myytävänä numerolla 1234. Kyseessä on vuonna 1930 leimattu mallien M17 ja M30 sekapostite paketin postiennakko-osoitekortti, jolle on lisätty lentolipuke.Kuten aiemminkin tässä blogissa on todettu, ovat kotimaan lentopaketit äärimmäisen harvinaisia ja aina kun niitä tulee vastaan tulee olla varpaisillaan, sillä kuten hyvin tiedetään kaikenlaisia vedätyksiä on liikenteessä. Tämä kyseinen osoitekortti on kirjoitettu ja lähetetty Turussa 1.8.1930 ja sille on kiinnitetty M30 merkkejä yhteensä 7½ markan edestä, joka vastaa paketin ja postiennakon taksaa. Lisäksi kortille on mitätöity M17 merkein 4mk, joka ei kuitenkaan vastaa paketin tuonaikaista lentolisää, joka oli 3 markkaa. On kuitenkin huomattava, että 4mk oli paketin lähettämisen aikaan pikalisän hinta. Toisaalta, että paketin lähettäminen kiireellisenä maksoi kaksinkertaisesti paketin hinnan (KK 43 / 1925), eli tässä tapauksessa 5mk. Olen kuitenkin nähnyt paljon pakettikortteja, jotka on varusteltu pikalisällä ja ”pikalisän” mukaisella maksulla. En ole täysin perillä siitä mitä tuo kiireellisyys vs. pikalisä merkitsi paketin käsittelyssä käytännössä. Tämän lisäksi kun katsotaan tarkasti leimojen kaaria kortilla olevilla merkeillä, huomataan, että M17 merkeistä vasemman puolimmaisessa on leiman kaari, joka ei jatku merkin ulkopuolella kortille. Tämä asia on mielestäni erittäin suspekti!!

Turun ja Maarianhaminan välisistä lennoista sen verran, että paketin lähettämisen aikaan elokuussa 1930 ja paketin lähettämisen päivänä (joka oli perjantai) kulki lento, joka lähti Turusta kello 16 ja oli arvatenkin perillä Maarianhaminassa noin kello 17. Näin ollen on mielestäni mahdotonta, että tällä lennolla kulkenut lähetys olisi voitu aidosti leimata Maarianhaminassa kello 16. Lento jatko Maarianhaminasta Tukholmaan. Jos Maarianhaminan leimaus onkin 18 muuttuu tämä asia erilaiseksi ja voin uskoa, että paketti olisi ehtinyt Maarianhaminan kentältä postiin iltakuudeksi ja tullut siellä leimatuksi. Kuvasta ei voi 100% varmuudella sanoa Maarianhaminan kellonaikaa, mutta se näyttää kovasti olevan 16.

Optimisti voi spekuloida, että kortille on Turussa maksettu pikalisä, jonka tilalle postissa on laitettu lentolisä ja paketti olisi lentänyt Turusta Maarianhaminaan. Tällaisena kortti olisi hieno kohde – ongelma on se, että asiasta ei ole mitään todisteita ja lisäksi se, että M17 merkkien leiman kaari on äärettömän onneton juttu. Eli jälleen kerran löytyi aikamoisen vaikea purtava ja vaikka tällaisen kivan tarinan tähän saisi väkisin väännettyä, niin enpä itse tätä kohdetta lähtenyt vakavasti havittelemaan. On hyvinkin mahdollista, että M17 merkkien alta löytyy Turku-leima, joka jatkuu kortilla ja kyseiset kaksi merkkiä on lisätty kortille filunkimielessä samaan aikaan kun lentolipuke on lisätty. Pitäisi saada kohde lähempään tarkasteluun, jotta voisi tehdä tämän parempia arvioita siitä, että mistä oikeastaan on kysymys. Joka tapauksessa kiinnostava kohde, vaikka todennäköisesti onkin filunki. Erän hinnaksi saatiin hieman yli 110 euroa.

 

 

Hellman Huutokauppa 102

By

Järjestyksessä sadas toinen Suomen Filateliapalvelun järjestämä huutokauppa päättyi tänään Helsingissä. Mukana myytävänä oli kolmisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutamia kiinnostavia. Kuten voidaan huomata, ei kohteiden määrä ollut kovin korkea. Tavoilleni uskollisena aloitan filateliasta ja etenen postihistoriaan.

Yllä: Neljä M30 ehdotetta kokoelmalehdellä sisältänyt kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Merkkimallin ehdotteita kokoelmalehdellä sisältänyt kohde oli myynnissä tuhannen euron limitillä. Kyseiset ehdotteet ovat merkkimallin ”helpoimmat” ja näin ollen pidin limittiä korkeana. Muut eivät ajatelleet samoin, sillä myyntihinta nousi aina 1200 euroon. Per ehdote hintaa siis tuli kolme sataa. Tällaiset ehdotteet ovat erinomaisia filateeliseen kokoelmaan ja nykyään tuomarit niitä lähes tulkoon vaativatkin, jos halajaa saada korkeampia pisteitä filateelisesta kokoelmasta. Tähän on liittynyt tiettyjä ongelmia nimen omaan suomalaisiin kokoelmiin liittyen, sillä Suomessa ei ehdotteita myyty julkisesti yleisölle samalla tavalla kuin monessa muussa maassa – tämä taas on johtanut siihen, että ulkolaiset tuomarit, jotka ovat tästä asiasta olleet tietämättömiä ovat saattaneet sakottaa ”enemmän kuin olisi ollut oikein”, vaikka käytännössä suomalaisiin filateelisiin kokoelmiin on aina ollut vaikeaa saada ehdotteita.

Yllä: Keltaisen 1,25mk M30 leijonamerkin ehdotearkki. Alareunassa käsin kirjoitettu hyväksyntä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pitkästä aikaa tai oikeammin sanottuna ensimmäistä kertaa niin pitkän ajan kuluessa kuin minä muistan oli julkisesti myytävänä kokonainen M30 merkin esittelyarkki, jonka alareunaan oli käsin kirjoitettu hyväksyntä. Näitä esittelymerkkien arkkeja on postimuseon lisäksi muutamien filatelistien hallussa ja käsittääkseni ”vapailla markkinoilla” niitä on ehjinä yhteensä kymmenkunta, joista siis jokainen eri M30 arvosta. Kohde on näin ajatellen erittäin harvinainen ja se sopii erinomaisesti filateelisen M30 kokoelman sellaiseen kohtaan, jossa esitellään merkkimallin ehdotteita. Myyty arkki oli 1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin ehdote. Esittelyarkin lähtöhinnaksi oli laitettu 450 euroa ja sillä arkki myös myytiin. On hyvin mahdollista, että muitakin ehdotearkkeja tulee myyntiin jatkossa, sillä samalla keräilijällä, jonka kokoelmasta tämä arkki on lähtöisin on useita vastaavia.

Esittelyarkkeihin liittyi myös toinen myytävänä ollut kohde, joka sisälsi reunaneliöt kuudesta eri M30 arvon esittelyarkista. Tällaisia esittelyarkin palasia on myyty viime aikoina muutamissakin eri yhteyksissä ja vaikuttaa siltä, että niitäkin voi markkinoille olla tulossa jatkossakin. Tällaisella kohteella pääsee helpommin kiinni usean merkkiarvon ehdotteisiin. Lähtöhinta oli 50 euroa ja myyntihinta 111 euroa, joka mielestäni ei ollut kovin korkea. Ehdotteiden lisäksi filateliapuolella oli myytävänä muutamia siirtymiä, yhdesä kohteessa kuvamerkkien laskoksia ja useampi kohde numerokuusiloita. Suoraan sanoen ei mitään erikoista ehdotteiden lisäksi.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia laadukkaita kohteita, joiden lähtöhinnat oli kuitenkin asetettu erittäin korkeiksi. Arvaan, että kohteiden jättäjä on vaatinut juuri näitä hintoja ja huutokauppahuoneen on ollut vaikeaa kieltäytyä, kun kohteita on samalta jättäjältä tullut useampia hyviä. On kuitenkin huutokaupan järjestäjän kannalta ikävää, kun kohteita ylihinnoitellaan heti kättelyssä ja niitä jää myymättä. M30 kohteiden hinnat, aivan kuten monenkin muun keräilyalueen kohteiden hinnat ovat tulleet alas huippuvuosista ja limittien pitäisi seurata yleistä hintatasoa.

Yllä: Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna single. Taksa: Postin henkilökortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli Postin henkilökortti, joka oli maksettu viiden markan Olavinlinna-merkillä. Kohteen limitiksi oli laitettu korkea 700 euroa, jolla kohde kuitenkin meni kaupaksi. Mielestäni hinta oli loppuhinnaksi sopiva, mutta limittinä kohtalaisen korkea. Näitä postin henkilökortteja tunnetaan M30 merkeillä yhteensä alle kymmenen kappaletta, ja useimmat näistä ovat 5mk Olavinlinna-merkillä. Kaksi henkilökorttia tunnetaan 20mk Postitalo-merkillä. Kyseessä siis on harvinainen kohde. Postiviiri 25mk sinisen leijonamerkin singlenä myytiin 20 euron limitillä ja 24mk single kirjatulla paikalliskirjeellä jäi myymättä 60 euron limitillä – mielestäni limitti oli aivan liian korkea, vastaavia on myyty kympin lähdöillä viime aikoina. Automaattimerkein lähetetty kuori (kolme yhden markan merkkiä) myytiin hintaan 65 euroa. Ainoa Pohjoismaihin lähetetty myytävänä ollut kohde oli 5mk sininen leijonamerkki singlenä kirjeellä Tanskaan 27.7.1945. Kuoren oli Tanskan sensuuri avannut. Kooltaan se vaikutti olevan ”isompi pitkulainen” mikä ehkä pelotti ostajat pois, sillä yhtäkään tarjousta ei kohde saanut. Lähtöhinta 30 euroa ei mielestäni ollut erityisen kova.

Yllä: Haminasta 27.3.1942 Sofiaan Bulgariaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.  

Ulkomaille lähetettyjen lähetysten osalta mukana oli muutamia kiinnostavia ja harvinaisia lähetyksiä. Näistä yksi oli Bulgariaan lähetetty postikortti 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä. Nämä 2½mk punaisen merkin singlelähetykset ovat vaikeita ja harvinaisia ja niitä on ollut myynnissä harvoin. Kortin limitiksi oli laitettu 850 euroa, joka oli liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Myynnissä oli toinenkin hyvä M30 punainen postikortti, nimittäin 6mk punaisella merkillä Vaasasta Englantiin lähetetty kortti. Tämän lähtöhinnaksi oli laitettu 150 euroa, joka sekin on nykyisen hintatason mukaisesti liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Viimeaikoina on 6mk punaisia tullut markkinoille useita – niitä tunnetaan tällä hetkellä alle viisitoista kappaletta, joten mikään yleinen kohde ei kuitenkaan ole kyseessä.

Myytävänä oli myös kirjattu kirje vuodelta 1946 Sveitsiin, joka oli maksettu 20mk postitalo-merkillä. Kyseessä on vaikea ja harvinainen single kohde. Kohdeselosteeseen kirjoitettu ”Vain kolme tunnetaan” mikä ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut enää totta. Vastaavia tunnetaan kymmenkunta. Limitiksi kohteelle oli laitettu hulppeat 900 euroa, joka oli ehkäpä viisinkertaisesti sen mitä limitin olisi pitänyt olla, eli tässä mentiin rankasti metsään. Kuori jäikin myymättä.

Yllä: Kirje 21.7.1945 Turusta Lontooseen, Englantiin. Alunperin 5mk sininen single, jolle kuitenkin lisätty toinen 5mk sininen lentolisän maksamiseksi. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk + lentolisä (2,50mk per 5g) Englantiin (28.2.1945 – 24.10.1945) 5,00mk = 10,00mk. Harvinainen, kiinnostava. Lyhyt 2kk taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriallisesti kiinnostavana pidin kohdetta numero 1907, joka oli lähetetty Turusta 21.7.1945 Englantiin 5mk sinisellä merkillä singlenä frankeerattuna. Kohde oli leimattu ”Palautetaan lähettäjälle – Postimaksu puuttuu”, koska heinäkuun 1945 aikana posti Englantiin kulki vain lentona. Leima on vedetty yli ja kirjeelle on lisätty toinen 5mk sininen merkki maksamaan lentomaksu ja se on postitettu uudelleen lentokirjeenä. Kirje oli Englannin sensuurin avaama. Kohde kertoo hyvin sodan jälkeisen postin avautumisen erikoisuuksia – kohdeselosteessa luki ensin ”uniikki”, joka myöhemmin muutettiin muotoon ”harvinainen”. Limitti oli asetettu 900 euroon, joka mielestäni oli korkea, sillä kohde kuitenkin meni kaupaksi.

Yllä: Painotuotekortti 22.12.1943 Turusta Geneveen Sveitsiin. M30 1mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942-31.8.1945) 1,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kiinnostavia painotuotteitakin oli myytävänä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä harvinaisin 1mk taksa-aikainen yksin 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä oli limitiltään asetettu 900 euroon. Tämä oli mielestäni aikamoinen yliarviointi ja kohde jäikin myymättä. Mikäli limitti olisi ollut esimerkiksi 500 euroa olisi luultavasti syntynyt kilpailua ja hinta olisi siitä noussut ”päivän hintaan”. Kohde on erittäin harvinainen. Kohdeselitykseen oli kirjoitettu optimistisesti: ”Vain kolme tunnetaan”, mikä ei pidä paikkaansa, oikea tunnetujen määrä lienee viisi.

Muita hyviä painotuotteita olivat Bulgariaan lähetetty 2½mk vihreällä singlellä maksettu postikorttimuotoinen painotuote, jonka limitti oli 30 euroa ja myyntihinta 32 euroa. Mielestäni ei ollut kovin paha hinta, sillä kohteessa oli mielestäni luonnetta… ja saapumisleima. Myytävänä oli myös 3mk vihreällä singlellä maksettu painotuotepostikortti Bulgariaan, jonka lähtöhinta oli laitettu 70 euroon ja joka myytiin hintaan 110 euroa. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että nämä 3mk vihreät single painotuotteet ovat vaikeita, vaikka niitä viime vuosina onkin tullut markkinoille lisää. Arvioin tunnettuja kappaleita olevan noin kymmenkunta. Myyntihinta vastasi sitä tasoa, jolla vastaavia on lähiaikoina myyty.

Erien osalta kävin katsomassa muutaman erän ja vaikka joissakin erissä oli kiinnostavia ns. pikkukivoja M30 kohteita, en pystynyt itselleni mitenkään perustelemaan miksi olisin lähtenyt leikkiin mukaan. Myytävänä oli puolitteita sisältävä erä, jossa oli mukana myös muutama M30 kohde, joista kiinnostavimpana ns. Niinisalon puolite kuorella. Tarinahan kertoo, että Niinisalon sotaharjoitusten aikana (1939) merkit loppuivat Niinisalon postista ja 4mk Postitalo-merkkejä leikattiin kahtia sotilasvirkamiehen ”käskystä”, jotta kirjeitä saatiin lähetettyä. Nämä kohteet ovat kohtalaisen harvoin vastaan tulevaa sorttia. En ole pystynyt muodostamaan mitään erityisen johdonmukaista mielipidettä siitä, että ovatko kyseiset kohteet tekeleitä vai ”aitoa asiaa”.

Huutokaupasta jäi vähän kaksitahoinen olo – toisaalta myytävänä oli hienoja kohteita, mutta lähtöhintojen liian korkealle asettaminen ihmetytti.