ehdote

Huutokauppoja huutokauppoja!

9 huhtikuun, 2022 By Mikael Collan

Jostain kuului korviini männäpäivänä vanha pastillimainos, eli legendaarinen Lontoorakeiden mainos, jossa huonohampainen herra englannin herra mainosti pastillia kaksikerroksisen linja-auton muodostaessa taustamaisemaa. Viime aikoina on huutokauppoja sadellut aika tahtiin, mutta ikävä kyllä M30 osalta on ollut kyse nimen omaan raekuuroista, eli vähän aikaa satelee, mutta sekin mitä on tullut sulaa nopeasti – vähän samoilla fiiliksillä olen joutunut katselemaan tarjontaa… katsotaan mitä viimeaikojen huutokauppasateessa on näkynyt.

Nostan tässä muutamia kohteita aika sattumanvaraisesti ja käyn kaikki viisi suomalaista huutokauppaa läpi, jotka sitten viime blogin ovat päättyneet. Aloitetaan Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupasta, jossa mieleen painuvin juttu oli loistoleimaisen 35mk Olavinlinna-merkin hinnan nousu sataan euroon kympin pohjista. Oma osaamiseni ei riittänyt määrittämään kohteelle satasen hintaa, mutta markkinat osasivat määrityksen tälläkin kertaa.

*Sataseen noussut loisto. Kuva JFP:n huutokauppojen sivulta.*

Yhteensä JFPn huutokaupassa oli kolmisenkymmentä M30 kohdetta, joista kaupaksi meni ehkäpä puolet. Kohteiden joukossa ei ollut mitään ihmeellistä M30 tavaraa.

SP-Lehden huutokauppa aukesi pian edellisen isomman huutokaupan päättymisen jälkeen – kyseessä olikin ehkäpä ns. väli-huutokauppa. Tämä ”väli”-status piti paikkaansa ainakin M30 osalta, sillä juuri mitään erityisen kiinnostavaa ei myytävänä ollut. Muutamia siirtymiä oli myytävänä ja 5mk Olavinlinna-merkin siirtynyt pystypari myytiin 21 eurolla. Myytävänä oli myös erä resuisia Etelä-Amerikkaan menneitä M30 kuoria, joiden vastaanottajana oli sukulaiseni. Päätin ostaa nämä lähinnä vastaanottajan takia ja lisäksi siksi, että jos mukana olisi kolmekin ehjää Etelä-Amerikkaan kulkenutta M30 kohdetta, voisin itselleni selittää miksi menin maksamaan 30 euroa + kulut tästä nipusta. Nipusta löytyi muutama suurin piirtein ehjä kuori ja Argentinaan sekä Brasiliaan kulkeneiden lisäksi myös pari kohtalaisen ehjää Kanarian Saarille kulkenutta kuorta. Ikävä kyllä näistä Kanarian kuorista kaksi kolmesta oli väärataksaisia.

*30 euron edestä Etelä-Amerikan reuhakkeita. Mukana joku ehjäkin. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.*

Siinä missä M30 osalta ei myytävänä ollut erikoisempaa, täytyy todeta, että M17 lentopostikohteista, joita myytävänä oli muutamia, huudeltiin taas pidemmän kaavan kautta. Hinnat kohosivat aika korkealle ja tavara vaihtoi tehokkaasti omistajaa.

Lahden kerhon huutokauppa nro. 119 tarjosi viitisenkymmentä M30 kohdetta asialle osoitetussa osastossa. Pääasiallisesti myytävänä oli postihistoriaa, mutta myös joitakin filateliakohteita. Filatelian myynti oli noin puolet ja postihistoriassa saman verran. Yksi kiinnostava kohde oli Virosta 1938 Suomeen lähetetty kuori, joka oli mennyt lunastukseen. Kuori oli myytävänä alueella ”posti ulkomailta Suomeen”.

*Lunastukseen mennyt kirje Virosta Suomeen 1938. Kuva Lahden HK:n sivuilta.*

Kirjeestä kiinnostavan tekee se, että sen lähettämisen aikaan Suomen ja Viron välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus, jonka taksat oli määritelty kirjepostin osalta omikseen. Kyseinen kohde, jossa lunastuksessa on käytetty M30 merkkejä, on hyvä esimerkki Virosta Suomeen tulleesta sopimuksen mukaisesta kohteesta ja siitä miten lunastustilanteessa lunastuksen laskenta meni. Lunastukseksi oli merkitty 1,35mk. Ulkomailta tulevien kohteiden laskenta tapahtui siten, että lunastusmaksu ilmoitettiin kultafrangeina, joka sitten lunastuksen keräävässä (kohde)maassa muunnettiin paikalliseksi valuutaksi. Tällä kirjeellä oleva 1,35mk vastasi n. 0,11 kultafrangia, kun yhden kultafrangin muuntohinta oli vuonna 1938 12,00 markkaa.

Hellman huutokaupassa oli Malli 1930 osastolla myytävää yli 40 kohdetta. Mukana myös parempia filateelisia kohteita ja joitakin kiinnostavia lähetyksiä. Filateelisista kohteista korkeimmalle nousi M30 10mk Saimaa-merkin ehdote, joka saavutti 480 euron huutohinnan. Kyse on kohtalaisen harvinaisesta kohteesta, joita kuitenkin tunnetaan muutamia. Ehdotteita voi käyttää merkkimallin esittelyn yhteydessä ja vakavissa filateelisissa kokoelmissa niitä käytetään myös esitteltäessä siirtymää seuraavaan merkkimalliin. Eli kokoelmalaatuisesta kohteesta on kysymys.

*10mk Saimaa-merkin ehdote. Loppuhinta 480€. Kuva Hellman Huutokauppojen sivuilta.*

Esittelyarkista leikatut hammastamattomat liimattomat parit (seitsemän erilaista) myytiin 50 euron pohjillaan. Automaattimerkki 10p M30 leijonan numeroimattomasta rullasta tuleva pätkä meni kaupaksi 140 eurolla – hinta oli hyvä, mutta kohdekaan ei ollut huono. Asiasta teki hyvän, kohteelle haettu aitoutus, joka tekee huutamisen mahdolliseksi. Automaattimerkkikohteita myytiin useampiakin ja niiden hinnat nousivat jonkin verran lähtöhinnoista. Voimakkaalla siirtymällä ”varustettu” 50p keltainen automaattimerkki leikkeellä nousi 120 euron hintaan. Tämäkin kohde on kokoelmakelpoinen ja kertoo tarinaa siitä, että automaattien toiminta ei ollut aina suinkaan ”täydellistä” vaan kone saattoi leikata vähän mitä sattuu.

*Voimakas automaattimerkin siirtymä. Kuva Hellman Huutokauppojen sivuilta.*

Numerokuusilo antierästä nro. 412 eli 2:75mk merkistä, jolla oli näyttävä siirtymä myytiin kohtalaisen kalliilla – hinta nousi aina 210 euroon saakka. Harvinainen ja hyvä kohde. Hammastamattomat liimoitettujen M30 merkkien erikseen myytävänä olleet parit myytiin kaikki. Parempi M30 filatelia vaikuttaa liikkuvan ihan kohtalaisesti.

Postihistoriapuolella myytävänä oli vähemmän ihmeellistä tavaraa, mutta muutamia ihan kiinnostavia kohteita kuitenkin. Toisen painoluokan kirje Saksaan Suomen ja Saksan välisellä sopimustaksalla vuodelta 1943 myytiin 32 eurolla. On jopa hieman yllättävää, että korkeamman painoluokan kirjeet tällä taksalla ovat niin vaikeita. Toisen painoluokan kirjeitä tunnetaan muutamia, mutta kolmannen painoluokan kirjeitä ilmeisesti vain yksi. Ostaja sai tästä 2. luokan kirjeestä hyvän kohteen kokoelmaansa – kun esitellään tätä Suomen ja Saksan välistä postisopimusta on mukana hyvä olla muitakin kuin ensimmäisen painoluokan kohteita.

Yhdeksän päivän lentotaksan aikana, vuonna 1945 helmikuussa Englantiin lähetetty lentokirje myytiin 50 eurolla. Kohdeselosteessa luki, että taksa olisi ollut voimassa 8 päivää, mutta oikein on yhdeksän. Kuori oli 23.2.1945 leimattu, eli taksa-ajan loppupäästä. Näitä lyhyen lentotaksan kuoria tunnetaan ehkä alle kolmekymmentä. Hyvä kohde lentopostikokoelmaan, eikä erityisen kallis tällä kertaa. Näitä on myyty paljon kalliimmallakin. Lentotaksa muuttui 4mk per 5g hinnasta, joka yhdeksän päivän ajan oli voimassa 2½mk per 5 grammaan, joka jatkui sitten pidemmän aikaa. Tuo 4mk lienee kaikuja aiemmasta sodan aikaisesta 4mk per 20 grammaa taksasta, joka oli voimassa Eurooppaan. Sodan ajalta tällä taksalla Englantiin kulkeneita ei ole, koska postiyhteys sinne oli kiinni – Sveitsiin kulkeneita sitävastoin löytyy.

Kiinnostava kaukomaan kohde oli vuonna 1933 El Salvadoriin lähetetty kirjattu kirje, joka oli maksettu 5mk Olavinlinna-merkillä ja jonka ulkonäkö oli siisti. Keski-Amerikan maat eivät ole niitä helpoimpia kohdemaita ja kuori oli siksi kiinnostava. Siksi sen hinta nousikin aina 75 euroon saakka. Jos kuori olisi ollut lentokuori, niin sen hinta luultavasti olisi noussut vieläkin korkeammalle. Toinen kiinnostava kaukokohde oli Belgian Kongoon lähetetty lentokuori, jonka myyntihinta oli 45 euroa. Belgian Kongoon tunnetaan jonkin verran siellä satamakapteenina toimineelle kapteeni Klas Roosille lähetettyä postia – myös myyty kohde oli juuri tätä kirjeenvaihtoa. Sille, joka kerää M30 kohdemaita on El Salvador varmasti mukava lisä.

Myös Merkki Albertin huutokauppa ehti päättyä. M30-osastolla oli myytävänä yli sata kohdetta. Näistä suuri määrä oli kymmenen euron lähdöllä myytävänä olleita loistoleimaisia merkkejä. Myyntiprosentista päätelleen on 10 euroa liikaa M30 loistoista… tämä ei kuitenkaan ole yllätys juuri kenellekään, sillä vain vaikeimmat loistot saavuttavat yli kympin hinnan nykyään. Siinä missä nettihuutokaupoissa myydään loistoja jopa alle euron kappale, ei vastaavia kympillä kannata ostella. Kaiken kaikkiaan filateliapuolelta ei noussut mitään erikoista esiin.

Postihistoriapuolella oli muutamia hyviä kohteita. Kotimaan kohteista kiinnostava oli viidennen painoluokan kirje, joka kohdeselosteen mukaan olisi ainoa tunnettu. En osaa ottaa tähän kantaa, mutta sen verran osaan sanoa, että viidennen painoluokan kirje on harvinainen tuttavuus. Viidentoista euron lähtöhinnasta kohde nousi 38 euroon saakka, mitä en pidä kovin korkeana.

*Vakuutettu viidennen painoluokan kirje. Myyntihinta 38 euroa. Kuva Merkki-Albertin huutokaupasta.*

Muuta myytyä oli mm. pikana lähetetty asiakirja kotimaassa, joka ei suinkaan ole helppo kohde. Ehkäpä 30 euron lähtöhinta oli asetettu hieman korkealle, kohde joka olisi ehkä löytänyt uuden kodin 15 euron lähdöllä jäi nyt myymättä. Saksaan lähetetty korkeamman painoluokan lentokirje jäi 40 euron pohjilla myymättä – kohteessa ei ollut mitään vikaa, muuta kuin himpun korkea lähtöhinta.

Huutokaupan ylivoimasesti kovin M30 kohde oli myytävänä lentoposti-osastossa ja oli vuonna 1943 Suomesta Prahaan lähetetty lentotavaranäyte. Kohde on kahdesta syystä erinomainen. Ensiksikin tavaranäytteet ulkomaille ovat harvinaisia ja toisekseen kyseinen kohde oli ajanjaksolta, jolloin tavaranäytteen lentolisä oli säädelty Suomen ja Saksan välisen postisopimuksen tiimoilta siten, että Saksa alusmaineen (joihin Praha ja koko Protektoraatti kuuluivat) kuuluivat samaan lentotaksaryhmään Pohjoismaiden kanssa. Tämä tekee asiasta erittäin kiinnostavan. Tavaranäytteen taksa oli 100 grammaan saakka 2 markkaa ja lentolisä 2mk per 20g. Kyseinen tavaranäyte oli siis alle 40g painoinen. Taksa on kohteella oikein ja kohde on harvinainen. Parhaan tietoni mukaan vastaavia tunnetaan alle viisi kappaletta.

Tämä on jonkinlainen kanuuna ja harvinaisuutensa takia sopiva sekä M30 filateeliseen kokoelmaan 2mk keltaisen merkin kohdalle ja M30 postihistoriakokoelmiin. Kohteen sai joku 190 eurolla, mikä oli aika sopiva hinta.

Muuta kiinnostavaa myytyä edusti Costa Ricaan 1945 lähetetty painotuote, joka meni kaupaksi kahden kympin pohjilla. Kyseinen painotuote oli erään Oriveteläisen keräilijä kauppiaan kirjeenvaihtoa, jota tunnetaan eri maihin paljonkin. Hän lähetti painotuotekorteilla mainoksiaan ympäri maapalloa. Joku saattoi siksi tätä kohdetta välttää, se ei mielestäni ollut tarpeellista, sillä mainosmateriaalin lähettäminen on aivan ”oikea” syy lähettää postia, vaikka kyseessä olikin filatelisti. Summa summarum oli, että tästä Merkki Albertin huutokaupasta jäi kuitenkin täysin selväksi, että lentotavaranäyte oli aivan omaa luokkaansa myytävien kohteiden joukossa tällä kertaa.

Fiilis näistä viidestä huutokaupoasta oli sellainen, että jonkin verran tavaraa liikkuu – ei kuitenkaan paljon ja kanuunoja vähemmän. Jotakin hyvää aina myytävänä näyttää olevan. Sinänsä elämme M30 keräilyn osalta hiukan rauhallisempaa aikaa kuin pari vuotta sitten. Ei kuitenkaan ole niin, etteikö varastojaan voi täydentää, sillä aina silloin tällöin löytyy jotain kiinnostavaa. Mitä tulee muihin merkkimalleihin, niin on todettava, että viimeaikoina M17 lentokohteet ovat saaneet erikoistakin arvonnousua – toki asian ympärillä on tietoisuus kasvanut ja siksi keräilijät ovat kiinnittäneet huomionsa asiaan… eli ”aukkoja täytetään”. M54 osalta on myöskin kauppa käynyt hyvin – paremmat kohteet ovat menneet kaupaksi ja ilmeisesti tälläkin saralla kokoelmia rakennellaan.

Erikseen on huomattava, että on erityisen mukavaa, että ”tapahtumakausi” on taas pystytty aloittamaan, tänään (9.4.) Turussa vietettiin Turun Kevät näyttelyä mukavissa merkeissä… mutta siitä kuulemme ensi kerralla.

Syksy 2021: JFP, SP ja Postiljonen

3 lokakuun, 2021 By Mikael Collan

Järvenpään Filateliapalvelun 22. nettihuutokauppa päättyi 26.9. Myytävänä oli nelisenkymmentä M30 kohdetta, joista vain kolme postihistorian osastossa. Kaiken kaikkiaan mieleen jäi se, että mitään sen erikoisempaa ei ollut myytävänä tällä kertaa. Kuitenkin taas jotakin, nimittäin kolmen ”korkean” M30 merkin kohde oli kohtalaisen mielenkiintoinen, sillä se sisälsi korkeat 1½mk harmaan ja 1,75mk keltaisen merkin selvästi korkeat merkit sekä 5mk sinisen merkin korkean merkin – näistä kaikki ovat vaikeita ja kaksi harvinaisia (alla oikealla). Kohde ei saanut suurta ”kannatusta” osakseen, vaan myytiin 15 euron pohjahinnallaan. Olin yllättynyt, sillä hammaste-erikoisuuksia kerääville tämä kohde oli erinomainen.

*JFP huutokaupan kiinnostavat filateliakohteet*

Toinen kiinnostava kohde oli 8mk violettien sokkohampaisten merkkien erä, jossa oli mukana muutamia erilaisia sokkohammas ”asentoja” kyseiselle merkille (yllä vasemmalla). Myöskään tämä kohde ei herättänyt innostusta ja myytiin kympin pohjilla. Kumpikin näistä kohteista oli mielestäni erinomaisen edullinen ostajalleen. Kolmas maininnan arvoinen oli kolmen M30 kuvamerkin loistoleimattu erä (ylhäällä keskellä), jossa yhdessä merkeistä, 7mk postitalo-merkissä oli ilmeisesti vasemmalla ylhäällä sokkohammas. Kyseinen sokkohammas ei ole yleinen, ja mikäli kyseessä ei ole ns. reikään jäänyt paperi, on kohde kohtalaisen hyvä. Loistot kiinnostivat 15 euron edestä. Nämä kolme kohdetta olivat ainoat, jotka minulle jäivät huutokaupan M30 osuudesta mieleen. Muuten myytävänä oli joitakin kiinnostavia kohteita, joista ehkä kiinnostavin oli M17 merkeillä vuonna 1923 Petsamosta Rovaniemelle ilmavoimien koneella lentänyt kirje. Kyseessä on varhainen epävirallinen kotimaan postilento. Tämä kuori huomattiin ja sen hinta kipusi yli 1200 euron.

Suomen Postimerkkilehden 53. huutokauppa oli myöskin aika ”hiljainen” M30 osuutensa kohteiden lukumäärän osalta. Kaiken kaikkiaan ”Käyttösarjat 1930-”-osastossa oli kohteita vain noin kolmekymmentä ja näistä noin puolet oli M30 kohteita. Filateliapuolella myytävänä oli numerokuusiloita ja tunnettu 1,25/50p keltaisen M30 leijonamerkin toisen ladelman merkkejä. Kakkosladelman leimaamaton nelilö myytiin 16 eurolla ja leimatun ja leimaamattoman merkin samasta sisältänyt kohde 27 eurolla. Violetin 2mk leijonamerkin numerokuusilo numerolla 312 myytiin kohtalaisen kovalla 65 eurolla ja 15mk punainen virheellisen vuosiluvun sisältänyt numerokuusilo 85 eurolla. Kohtalaisen kova hinta tuokin, mutta kohde puuttui enemmältä kuin yhdeltä ostajalta. Kaikki myytävänä olleet M30 filateliakohteet myytiin. Toivottavasti M30 filateliaa harastetaan ja näemme jatkossa uusia alan kokoelmia myös näyttelyssä asti.

*Virheellinen vuosiluku 1591, oikean 1951 sijaan 15mk punaisen leijonamerkin numerokuusilolla. Tällä kertaa 85 euroa. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.*

Postihistoriapuolella myytävänä oli sekalaista seurakuntaa – mukana myös parempia kohteita. Kotimaan saantitodistus karmiinilla M30 2mk merkillä, joka on huomattavasti ulkomaista verrokkiaan tavallisempi, myytiin kympin pohjillla. Kakkosladelman 1,25/50p keltaisella merkillä yksittäispostitteena lähetetty postikortti meni 25 eurolla ja Helsingistä 1950 Hartolaan lähetetty postiosoitus 15mk violetilla M30 leijonamerkillä 58 eurolla. Postiosoituskohteen lähtö oli 10 euroa, joten kyseessä oli lähes hinnan kuusinkertaistuminen. Postiosoitukset 50-luvulta ovat vaikeita, koska Posti pyrki ne visusti keräämään pois ”markkinoilta”. Kohteella oli hyvä leimaus ja lisäksi myytävänä ollut kohde oli palautettu – palautettuja tuon ajan postiosoituksia ei tule vastaan usein. Kohteen hyvyys ymmärrettiin ja hinta nousi.

*Palautettu postiosoitus 15mk violetin merkin yksittäiskäytöllä. Parempi M30 kohde. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.*

Huutokaupan paras kohde M30 keräilijän kannalta oli samalla huutokaupan ”eniten väärin ilmoitettu”. Kyseessä oli kohdenumerolla 95 ja kohdetekstillä: ”1930. Sekapostite kirjattu pakettikortti Kuopiosta 20 V 30 Kajaaniin. Tuloleima takana.” varustettu kohde, joka ei ollut pakettikortti ollenkaan. Kyseessä nimittäin on ”arvoton näyte” eli tavaranäyte – kohteellakin tämä asia näkyy, jos sen osaa löytää. Teksti ”Arvoton näyte” lukee R-lipukkeen ja 1,5mk postimerkin takana keskellä pussukkaa. Se mikä kohteesta tekee erinomaisen on tieto siitä, että arvottomia näytteitä, jotka oli kirjattu tunnetaan M30 postihistorian puolella aniharvoja. Toisekseen kohteella oli sekapostitus M17 merkin kanssa ja kyseinen merkki saattoi olla valkoista paperia, joka tietysti on M17 keräilijöille vaikeampaa löytää hyvillä postilähetyksillä. Kolmanneksi kyseessä oli firman (Oy H. Saastamoinen Ltd., Kuopio) lähettämä näyte, joka saattaa sopia kotiseutu- tai aihekeräilijälle.

Kirjattu tavaranäyte kotimaassa. Kuopiosta 20.5.1930 Kajaaniin 21.5.1930. Painomerkintä 115g. Taksa: Tavaranäyte (101-150g) kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,20mk + kirjaaminen kotimaassa (15.1.1926-30.11.1931) 1,50mk = 2,70mk. Harvinainen. 1930. Kuva SP-lehden huutokaupasta.

No, joka tapauksessa ja oli miten oli, tämä kohde osoittautui erinomaisen mielenkiintoiseksi ja sen ympärille kasaantui paljon mielenkiintoa. Olin itsekin kohteesta kiinnostunut sen M30 harvinaisuuden takia. Kiinnostukseni kuitenkin hiipui, kun kohteen hinta alkoi voimakkaasti nousta. Loppuhinnaksi tuli 501 euroa, mitä pidän erittäin kovana hintana, vaikka kohde vaikea onkin. Tällä kertaa kotimaan kohde oli selkeä M30 hintakuningas.

Muuta mainittavaa olivat 1,20 merkinnällä painettu ja Ruotsiin lisämerkeillä lähetetty M30 ehiökortti (myyntihinta 36 euroa) ja Ruotsiin 1939 lähetetty vakuutettu kirje (lopulta 38 euroa). Olen pohtinut tämän 1,20mk ehiökortin harvinaisuutta käytettynä – laitan korvan taakse tämän myynnin ja yritän pitää kirjaa siitä paljonko tavaraa liikkuu. M30 ehiökorttien ja niiden eri varianttien ”oikea” harvinaisuus on nimittäin omalta kohdaltani vielä hiukan hakusessa.

Ruotsalainen Postiljonen on yksi Skandinavian tunnettuja huutokauppataloja ja tällä kertaa 1.10. päättyneessä huutokaupassa mukana oli myös kiinnostavia suomalaisia kohteita – siis M30 keräilijää kiinnostavia. Tämän kertaisessa huutokaupassa kiinnostavaa oli M30 postitusarvoltaan 10mk Saimaa merkin liimoitettu ehdote / koepainama. Tietääkseni näitä koepainamia valmistettiin muutamilla eri väreillä ja niitä tunnetaan jokusia kappaleita. Ruotsalaiset olivat hinnoitelleet kohteen lähtöhinnaksi 160 euroa.

*10mk Saimaa merkin ehdote liimoitetulla paperilla. Kuva Postiljonen huutokaupasta.*

Koepainamat ovat erinomainen lisä filateeliseen kokoelmaan, sillä kovan luokan näyttelykokoelmissa on tärkeää esittää myös merkkien syntyvaiheita, mukaan lukien siirtymä edellisestä käyttösarjasta, merkkien suunnittelu, valmistus ja kokoelman lopussa vastaavasti siirtyminen seuraavaan käyttösarjaan. Tällainen kohde siis sopii, sen lisäksi, että se on erinomainen M30 filateelisessa kokoelmassa, myös M17 käyttösarjan kokoelmaan nimen omaan seuraavaan käyttösarjaan siirtymistä esittelevään osaan. Eli ”tarinallisuudellisen lisäarvonsa” vuoksi ehdotteet ovat joskus harvinaisuuttaan parempia kohteita. Lieneekö tällainen ajattelu ollut takana kohteen hinnanmuodostuksessa, sillä hintaa tosiaan tälle kohteelle muodostui – myyntihinnaksi tuli 650 euroa (+ Postiljonenin vaatimattomat kulut). Kuten uuninpankon aikamiespoika joskus totesi, on elämä kallista huvia, mutta toisaalta elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs aikamme suurista filosofeista totesi (RIP). Veikkaan, että myyty kohde tullaan tulevaisuudessa näkemään M17 filateliaa esittelevässä kokoelmassa.

Tätä kirjoitettaessa ovat auki ainakin Merkki Albertin ja Hellmanin isot huutokaupat. Nähtäväksi jää mitä niissä tapahtuu – yksi asia on ainakin varmaa, tavaraa on myynnissä runsaasti.

Syyskuun 2019 Hellman

22 syyskuun, 2019 By Mikael Collan

Syyssateen piiskatessa aamuista asfalttia kääntyi auton nokka kohti Naantalia ja kevään Hellman huutokauppaa. Tällä kertaa olin jo etukäteen verkosta käynyt kohteita mittavasti läpi ja todennut, että suurimpia kanuunoja M30 rintamalla ei tällä kertaa ollut vajoistaan rullattu kentälle. Myytävänä oli toki kaikenlaista mukavaa.

Filateliapuolella oli myyntiin saatu useita hammastamattomien merkkien pareja – osa ns. esittelyarkeista leikattuja liimattomia ja osa liima takana olevia ”oikeita” vahingossa hammastamattomia käyttöön tarkoitettuja merkkejä. Kohteena näistä mielestäni paras 5mk violetin M30 leijonamerkin pala arkin yläkulmasta meni kaupaksi 24 eurolla ja kalleimmaksi ostajalleen koitui 6mk punaisen merkin pari 55 euron myyntihinnalla. Liikutaan kaiken kaikkiaan edullisissa hinnoissa.

Erikoisuuksia ja tarttumia sisältänyt levyllinen meni kaupaksi 42 euron hinnalla – mukana oli siirtymiä ja mm. 8mk violetin sokkohammaskohde. Karjalan väreissä oleva 1,25mk ehdotenelilö myytiin kolmen kympin pohjilla. Olavinlinna 35mk kuvamerkki hienolla laskoksella keräsi 70 euron myyntihinnan.

1mk oranssin kokonainen rulla. Jäi myymättä, limitti oli hurja 1800€. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

Myymättä jäi vain FORD suojareijitepari 50mk limitillä ja mielestäni hurjasti ylihinnoiteltu 1mk rullamerkin kokonainen rulla, jonka lähtöhinnaksi oli laitettu 1800 euroa. Jos kohta näitä kokonaisia rullia ei valtavia määriä olekaan markkinoilla on kyseinen kohde mielestäni jonkinlainen kommervenkki ja näyttelykokoelmaan sellaisen laittaminen on vaikeaa, jos ei mahdotonta. En lähde arvuuttelemaan mikä olisi ollut oikea tarkka lähtöhinta kyseiselle kohteelle, mutta nykyisessä markkinatilanteessa liikuttiin varmaan tilanteessa, jossa ”hinnassa oli vähintään nolla liikaa”.

Postihistoriapuolella myytävää oli jonkin verran, M30 osastossa kuitenkin vain kahdeksan kohdetta, mikä ei ole paljon. Voidaan sanoa, että kohtalaisen vaisu esitys lukumäärällisesti – on kuitenkin huomattava, että postihistoriakohteiden myynti oli 100%. Kotimaan kohteita oli myytävänä yksittäiskappaleena yksi ainoa – vakuutettu kirje vuodelta 1951 isommalla vakuutusmäärällä ja useilla M30 kuvamerkeillä maksettuna. Käytetyssä V lipukkeessa oli kirjoitettu kirjain A – kyseessä lienee tilanne, jossa Hämeenlinnassa, jossa lipuke oli liimattu on ollut kaksi lipukerullaa käytössä ja on ollut tärkeää pystyä määrittämään kumman rullan lipukkeella merkitystä kohteesta on kysymys: ei olisi ollut mahdollista muuten sanoa saman numeroisista lähetyksistä kumpi on kumpi, joten toiseen on merkitty kirjain A mukaan. Vakuutetut lähetyksethän kirjattiin ja listattiin, jotta niiden kohtaloa pystyttiin seuraamaan jättämisestä luovutukseen saakka aukottomasti. Kohteen hinta nousi kolmesta kympistä aina 125 euroon saakka. Mainospainatuksella varustetuilla M30 merkeillä Ruotsiin lähetetty Peltosen painotuote myytiin 38 eurolla.

Parempi single lentolähetys – kirjattu lentokirje Helsingistä Berniin Sveitsiin 21.11.1945. Kirje (21-40g) ulkomaille (1.9.1945-31.12.1945) 16,00mk + kirjaaminen (1.9.1945-31.12.1946) ulkomaille 10.00mk + kirjeen (per 5g) lentolisä Sveitsiin (24.10.1945-30.11.1950) 8*3,00mk = 50,00mk. Hyvä single käyttö LSP-paperin 50mk merkille. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

M30 Tammerkosken silta 50mk kuvamerkin LSP-paperisella singlellä Sveitsiin kulkenut kirjattu lentokirje vuodelta 1945 meni kaupaksi kahdeksalla kympillä – kyseessä on hyvä käyttö kyseiselle merkille. Ilahduttavaa, että joku ymmärsi hyvän päälle.

Lentopostin osalta myytävänä oli kaksi kiinnostavaa kirjettä, toinen Yhdysvaltoihin vuonna 1939 lähetetty kirje, jolle oli kirjoitettu reittiohjeeksi ”Via Cherbourg” ja maksettu halvempi lentolisä, eli ei lentoa Atlantin yli. Kirje on lentänyt Euroopassa ”Atlantin satamaan” ja kulkenut höyrylaivalla lätäkön yli lentääkseen uudelleen Amerikassa. Näitä taksoja näkee silloin tällöin, mutta tyypillisesti ne ovat kohtalaisen vaikeita löytää. Kohteet ovat kiinnostavia sekä lentopostin että laivapostin keräilijöille. Hinta nousi 30 euron lähtöhinnasta aina 75 euron myyntihintaan saakka. Toinen kiinnostava lentopostikohde oli sodan aikana Lounais-Afrikkaan lähetetty lentokirje. Kuten tiedetään alueella oli suomalaista lähetystoimintaa, joten kyseessä on ns. ”aito asia” eikä mikään kommervenkki. Mielenkiintoista asiassa on se, että lähettämisen aikaan, vuonna 1941 posti Afrikkaan Englannin alusmaihin saattoi kulkea vain Moskovan kautta ja reitti jatkui Bagdadiin, josta Kairon kautta Etelään. Kirje on siis mielenkiintoisen reittinsä takia hyvä postihistoriakohde.

Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.
Tukholman ja Bagdadin kauttakulkuleimat 19.2. ja 9.3.1941. Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuvaan.

Positiivista oli, että huutokauppaan oli otettu kuva kohteen kummastakin puolesta – tämä on erittäin tärkeää, kun on kysymys lentokohteista, sillä jos kohteen takana on kauttakulku / tuloleimoja on reitti mahdollista todentaa ja se on aina merkityksellistä (ja nostaa kohteen arvoa). Kirje oli lähetetty 18.2.1941 Port Tsumebiin Ondongaan Lounais-Afrikkaan, jonne se oli tullut perille arviolta maaliskuun puolen välin paikkeilla. Bagdadissa kirje oli ollut 9.3.1941. Lentoreitti Bagdadin kautta ei suinkaan kulkenut joka päivä, vaan arvioni mukaa kerran viikossa (tämä on mahdollista selvittää tarkasti). Kirjeen perustaksa oli lähettämisen aikana 3½mk ja lentolisä 7mk jokaista viittä grammaa kohti (15.4.1935 – 14.3.1941), eli yhteensä 17,50mk, joka täsmälleen olikin kirjeelle maksettu. Kun kirjeellä oli vielä suomalainen sensuurileima ja asian mukainen Etelä-Afrikan sensuuri oli siinä paljon hyvää. Tämän hyvyyden huomasivat huutajat ja kirjeen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 180 euron myyntihintaan saakka.

Minua eniten kiinnostavia olivat muutamat myytävänä olleet postilähetyserät, joiden takia lähdin Naantaliin. Erien ostaminen sokkona on aina hyvin riskaabelia hommaa ja siksi ajattelin, että on syytä investoida aikaa niiden läpikäymiseen. Yksi syy oli se, että erien osalta ei valokuvaus tyypillisesti huutokauppahuoneissa ole kovinkaan kummoista – tämä vitsaus koski myös tämänkertaista Hellman huutokauppaa. Erien kuvat olivat kohtalaisen heikkolaatuisia, eikä niiden perusteella uskaltanut tehdä ostopäätöstä. Erissä oli kaikenlaista kiinnostavaa, kuitenkin pääasiallisesti ns. pikkuhyviä ja esimerkiksi lentopostikeräilijälle hyviä kohteita. Hinnat nousivat huutokaupan aikana jonkin verran ja halpoja eriä ei jäänyt saataville.

M30 keräilijää kiinnostavat myös M30 ehiöt ja tällä kertaa myytävänä oli pari hyvää ehiökohdetta. 15mk punaisen ehiökortin ehdote, jonka taustapuolella oli setelipainon ”mitätön” leimaus ja mukana oli Juhani Pietilän atesti. Kohde myytiin satasen pohjalla, mikä oli minulle pieni yllätys. Toinen hyvä ehiökohde oli koko huutokaupan kalleimmalla myyty M30 kohde, 12mk Turku-aiheisen ehiökortin luonnos. Tällekin kortille oli haettu atesti ja sen lähtöhinnaksi oli laitettu 1200 euroa. Tämä harvinainen ehdotekortti meni kaupaksi limitillään. Kyseessä on erinomainen kohde, koska 12mk puunhakkaaja-aiheista merkkiä ei koskaan julkaistu.

Hellman huutokaupat omistaa kaikki oikeudet kuviin.

Myytävänä oli jälleen yhtä sun toista, ja vähän kolmattakin – laatikoita ja eriä oli hurja määrä, mutta huippufilatelia ja postihistoriakohteita ei mitenkään valtavasti. Toki pikantin makunsa soppaan antoi jälleen kerran huippuhintoja kerännyt M1875 päikkönelilö, joka oli saanut mediassakin paljon huomiota.

Omalta osaltani ns. kylmäksi tosiasiaksi jäi, että minua kohtasi ns. voittajan kirous, eli maksoin ostamistani liikaa. Tulin tähän johtopäätökseen sen jälkeen kun käytin tunnin verran tutustuakseni ostamiini kohteisiin. Tätä aina välillä sattuu ja tunnetusti tunne sattuu päähän… pahasti pelkään, että en kuitenkaan opi asiasta mitään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Syyskuun alun huutokaupat

26 syyskuun, 2018 By Mikael Collan

Syyskuu on jälleen kerran huutokaupoiltaan rikas – ainakin neljä huutokauppaa on ollut auki ja niissä tietysti mukana jonkin verran M30 keräilijää kiinnostavaa materiaalia – rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että mitään ihmeellistä ilotulitusta ei ole kuitenkaan nähty, vaan kohteet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ovat olleet sitä tavallisempaa materiaalia. Huutokauppoja pitivät auki SP-Lehti ja Sinettiposti sekä Järvenpään Filateliapalvelu – lisäksi tällä hetkellä auki on HTO:n huutokauppa.

SP-Lehden huutokaupassa oli M30 osastossa, tai tarkemmin sanottuna ”käyttösarjat M30 ja eteenpäin” osastossa myytävänä alle viisitoista M30 kohdetta. Kysymyksessä on mielestäni vähäinen kohdemäärä. Myytävänä oli pääasiallisesti filateliaa, siirtymiä ja tarttumia, mutta myös ns. ehdotearkista leikattu 2½mk sinisen merkin hammastamaton pari. Pari meni kaupaksi 10 euron limitillä – ovat hinnat näiden osalta laskeneet! Syynä lienee se, että M30 filateliakeräilijöitä on kohtalaisen vähän ja toisaalta se, että ehdotearkkien merkkejä on ollut kohtalaisen usein myytävänä – niitä on saanut jatkuvasti ja tämä tyypillisesti laskee hintoja. 35mk Olavinlinnamerkin loisto Kemi leimalla myytiin 28 eurolla, joka oli minulle pieni yllätys – ostaja sai haluamansa ja myyjä varmasti enemmän kuin mitä odotti.

Yllä: Valmiin M54 merkin ehdote Suomen Pankin Setelipainon leimalla leimatulla pahvilla. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Mielenkiintoisin kohde osastossa oli valmiin M54 merkin ehdote setelipainon pahvilla. Tällainen ehdote voidaan laittaa näytille myös M30 filateliakokoelman viimeisille lehdille, joissa käydään läpi siirtymistä seuraavaan merkkimalliin. Samoilla sivuilla olisi tyypillisesti näytillä myös muita M54 ehdotteita ja vedoksia. Tämän kohteen harvinaisuus ja vaikeus ei jäänyt huutajilta huomaamatta ja kohteen hinta nousi 50€ lähtöhinnasta aina noin 350 euroon saakka. Kyseessähän on hyvinkin samanlainen tapaus kuin tuo myös myyty M30 2½mk sininen ehdote – tämä oli erikseen pahville laitettu. Hintaero on kohtalaisen huomattava, mutta tällaisia M54 merkeillä ei tunnetakaan käsittääkseni juuri muita.

Yllä: Harvinainen M30 ehiökortin sommitelma. Oikeudet kuvaan omistaa SP-lehden huutokauppa.

Myytävänä postihistoriapuolella oli valtavan vähän kiinnostavaa, postikortti Yhdysvaltoihin 1½mk violetilla merkillä ei mennyt vitosella kaupaksi, vaikka kyseessä on mielestäni aika hyvä väliinputoajasingle. Muuta mainittavaa ei oikeastaan olekaan – eli ”hiljaista”. Ehiöpuolella oli myytävänä muutama kiinnostava ja harvinainen M30 ehiökortti, nimittäin 15mk Olympialaisia varten painetuista kuvallisista ehiökorteista oli myytävänä kaksi Setelipainon ”mitätön” leimattua ”harjoituskappaletta”. Kumpikin meni kaupaksi 115€ hintaan, mikä ei nyt varsinaisen kova hinta ole, sillä kohteet olivat harvinaisia. Mukana oli myös ehiötietäjämme Juhani Pietilän atestit, joten aidosta tavarasta oli kysymys. Paras myytävänä ollut ehiöharvinaisuus oli 25mk puunhakkaajaehiön luonnos, jollaista ei koskaan julkaistu. Kyseessä lienee jonkinlainen ”sommitelma” jolla on havainnollistettu miltä ehiökortti voisi näyttää. En ole nähnyt aiemmin toista juuri tällaista – puunhakkaajan arvomerkintä oli tuotettu liimaamalla hammastamaton 25mk puunhakkaaja-merkki pahvikortille. Ostajat ymmärsivät harvinaisuuden ja kohteen hinta nousi aina 375 euroon saakka.

Sinetti-Postin huutokaupassa oli merkkipuolella myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kumpikin oli tätä kirjoitettaessa myymättä. Voidaan siis todeta, että kiinnostavia filateliakohteita M30 osastolla oli nolla kappaletta! Postihistoriapuolella myytävänä oli yli 30 kohdetta, eli paremmalta näytti. Mukana oli muutamia pikkuhyviä, kuten vuonna 1964 M30 merkillä kulkenut tilauskortti – muistamme, että M30 käypäisyys loppui vuoden 1963 alkuun. Kohde ei mennyt vitosell kaupaksi. Mielenkiintoinen vakuutettu kirje 10mk Saimaa merkin singlenä myytiin hieman alle 18 eurolla ja 1939 M17 merkeillä lähetetty, lunastukseen mennyt kirje, jolla lunastus oli maksettu kahdella M30 2mk karmiinilla leijonamerkillä kiinnosti kympin verran. Muutakin pikkuhyvää oli tarjolla – suurin osa myytiin pohjahinnalla.

Yllä: Lentopostikortti 14.10.1937 Helsingistä Turkkiin. Varsovan ja Sofian kauttakulkuleimat ja Istanbulin saapumisleima. M30 3mk tummanoliivi ja 2mk punainen leijonamerkki, yhteensä 5mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä (15.4.1935 – 31.3.1938) Vähä-Aasiaan (sis. Turkki) 3,00mk = 5,00mk. Vaikea. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti HK.

Mielenkiintoinen myytävänä ollut M30 kohde oli Turkkiin 1937 lentona kulkenut postikortti. Turkki kuului taksajärjestelmässä tuona aikana ns. Vähä-Aasiaan ja näin ollen sinne ei Euroopan lentotaksalla voitu lentopostia lähettää. Kohde on mielenkiintoinen siksi, että Euroopan ulkopuolelle 1930-luvulla kulkeneet lentopostikortit eivät ole yleisiä. Tämän oli ainakin kaksi keräilijää huomannut, sillä kohteen hinta nousi viiden euron lähdöstä lähes sataan euroon. Mielestäni hinta kipusi ainakin jonkinlaisen kipurajan yli, mutta joskus ihminen kestää ihmeellisiä asioita.

Yllä: Cinderellaosaston ylläri – Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna merkillä. Taksa: Postin henkilökortti, ilmeisesti vuodelta 1945 (1.12.1931 – 31.6.1945) 5,00mk. Alle 10 tunnetaan. Oikeudet kuvaan omistaa Sinetti-Posti HK.

Osastossa ”Cinderella” eli Tuhkimo oli tällä kertaa kohtalaisen kiinnostava Tuhkimo-kohde. Nimittäin mahdollisesti koko huutokaupan kiinnostavin M30 kohde – postin henkilökortti, joka oli maksettu M30 5mk Olavinlinna merkillä. Kuvasta (joka oli huonolaatuinen) pystyi näkemään, että merkki on keskeltä haljennut kuvan reunan mukaan. Kohde on silti kiinnostava, ja kun tiedetään, että Postin henkilökortteja M30 merkein tunnetaan alle 10 kappaletta havaitaan, että ainakin 6€ lähtöhinnalla kohde oli todellinen Tuhkimo. Illan pimentyessä ja huutokaupan käydessä kohti loppuaan saapuivat vaunut ja veivät tämän tuhkimon aina yli 130 euron hintaan saakka. Ainoasta rikkinäisestä kohteesta tuli tämän huutokaupan kallein M30 kohde.

Järvenpään Filateliapalvelun huutokaupassa ei tällä kertaa ollut mitään mainittavaa M30 keräilijälle, kohteita oli myytävänä vain vähän ja nekin tavallisia. Huutokaupan hinnat alkavat kympistä, joka on tavalliselle tavaralle aika paljon.

SFP huutokauppa 109

26 toukokuun, 2018 By Mikael Collan

Suomen Filateliapalvelun 109. huutokauppa päättyi eilen illalla kahdeksan nurkilla. Tämä huutokauppa oli ns. nettihuutokauppa, jossa myytävät kohteet huudettiin verkon kautta – Hellman huutokauppojen kaltaista live-huutomahdollisuutta ei ollut (toki puhelin ja kirjalliset huudot saattoi toimittaa etukäteen. Minun tapani suhtautua huutokauppaluetteloihin on katsoa niitä läpi kokonaisvaltaisesti, jotta saan käsityksen siitä mitä tavaraa on myynnissä – myös oman keräilyalueeni ulkopuolella. Tällä kertaa huomasin, että myynnissä oli yhä jonkin verran laiva-aiheista tavaraa, sekä mukana oli myös muissa huutokaupoissa myytävänä ollutta parempaa itsenäisyydenajan lähetyspuolta, erään hiljattain poistuneen keräilijän jäämistöstä. Malli 1930 osaston osalta myynnissä oli vain vähän tavaraa – kaiken kaikkiaan osastossa oli vain kaksitoista kohdetta. Eli anti oli niin sanotusti ”hintsua” – onneksi mukana oli muutamia parempiakin kohteita, joten toteamus, että ei se määrä vaan se laatu ratkaisee, piti paikkansa tälläkin kertaa. Kiinnostavia M30 kohteita oli myytävänä myös lähetyserissä, ja itse asiassa niistä löytyikin eniten allekirjoittanutta kiinnostava kohde. Koska erien osalta on ilmassa aina tiettyä epävarmuutta ja usein, kuten tälläkin kertaa, valokuvat eivät ole riittävän hyviä täydellisen ymmärryksen saamiseen, päätin ajella Naantaliin tutkimaan kohteita henkilökohtaisesti, jottei sitten jäisi mitään hampaan koloon. Mutta katsotaan mitä myytävänä oli – tapani mukaan filatelia edellä, läheltä kauas.

Yllä: Karjalan väreissä painettu 1,25mk merkin ehdotevedos – 24 merkin ryhmä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kahdestatoista listatusta M30 kohteesta ei-lähetyskohteita oli vain neljä. Näistä kaksi oli tavallisia, 10mk Saimaa merkin ykkösvärin postituore nelilö myytiin hiukan yli 50 eurolla ja 1,25 / 50p keltainen päällepainamamerkki kakkos ladelman leimattu vaakapari noin 35 euron hintaan. Kahden markan violetin M30 leijonamerkin kokonainen esittelyarkki jäi myymättä 450 euron lähtöhinnalla – näitä arkkeja on ollut myynnissä aiemminkin ja niiden lähtöhinnoittelu ei ole muuttunut siitä huolimatta, että myymättä ovat jääneet – myyntiin jättäjä on ilmeisesti kohtalaisen itsepäistä sorttia. Kieltämättä kyseessä ovat harvinaiset kohteet, mutta tänä päivänä kohteiden hintataso on ehkäpä puolet alempana. Mielenkiintoinen myytävänä ollut kohde oli 1,25mk leijonamerkin ”Karjalan värein” painettu liimaton 24-merkin ryhmä. Kysymyksessä on ilmeisesti (en ole varma) Viipurin uudelleen valloitusta 1941 juhlimaan tai Itä-Karjalaa varten suunniteltu merkki, jota ei koskaan julkaistu. Eräässä aiemmin esillä olleessa M30 kokoelmassa on kirjoitettu, että tästä olisi tehty yksi arkki 100 merkkiä, mutta tuntien M30 painotavan, on luontevaa ajatella, että ainakin yksi painoarkki, eli 200 merkkiä olisi painettu. Tuossa kokoelmassa oli esillä 16 merkin kokoinen arkin reunakappale ja siinä mainittiin kappaleen olevan suurin tunnettu ryhmä – viimeistään nyt voimme todeta, että näin ei ole, koska tämä myytävänä ollut oli kahdeksan merkkiä suurempi. Tämä erikoisuus meni edullisesti ja nousi 20 euron lähtöhinnasta vain noin 40 euron hintaan, eli per merkki hinnaksi jäi alle 2 euroa. Tämä on mielenkiintoinen juttu M30 filateliakeräilijälle ja mielestäni arkinpalanen oli edullinen.

Yllä: Helsingistä 14.11.1936 Reykjavikiin, Islantiin lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi ja 25p ruskea, yhteensä 1,25mk. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Harvinainen postikortti Islantiin. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postia ei tällä kertaa ollut myynnissä M30 osastolla, Pohjoismaihin mennyttä kuitenkin oli. Erityisesti kiinnostavaksi osoittautui 1936 Islantiin lähetetty postikortti, joka nousi 20 euron lähdöstä aina 170 euron tuolle puolen. Kuten monet tietävät, on Islanti Pohjoismaista Norjan kanssa paras kohdemaa. Islantiin mennyttä postia tunnetaan yhteensäkin kohtalaisen vähän ja postikortit Islantiin ovat aina hyviä – tällainen 30-luvun postikortti on erittäin hyvä kohde ja niitä ei suinkaan puissa kasva. Erityisen hyvää tässä kortissa on vielä se, että se on firmapostia, eli ei missään tapauksessa tekele. Hyvyydestään huolimatta tämän kortin saavuttama hinta oli minulle yllätys. Painotuotteena Viroon 1944 lähetetty postikortti, jolle oli leimattu kaksi 25p merkkiä (yhteensä 50 penniä) myytiin 20 euron pohjahinnalla. Suurin osa ostajista ilmeisesti katsoi korttia ja huomasi useita kiinnostavia asioita mm. sen, että painotuotteen taksa vuonna 1944 oli 1mk eikä 50 penniä ja, että kenttäpostissa kortti olisi kulkenut ilmaiseksi. Näistäkin asioista huolimatta kohde on jotenkin mielenkiintoinen, sillä sikäli kuin mikäli se on kulkenut Viroon. Ajankohta on mielenkiintoinen – juuri noihin aikoihin Virossa käytiin kovia taisteluja Neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Epäselvyyksien takia en kuitenkaan lähtenyt tätä kohdetta huutelemaan.

Yllä: Helsingistä 6.7.1946 Bielaja Halonitzaan, Neuvostoliittoon lähetetty kirjattu postikortti. M30 5mk keltainen ehiö ja lisämerkkeinä 10mk sininen ja 1mk vihreä, yhteensä 16mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 16,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Neuvostoliittoon lähetetty vakuutettu kirje, hieman kokeneen näköinen, myytiin noin 35 eurolla. Näitä ulkomaan vakuutettuja tulee harvemmin vastaan ja tällainenkin, hiukan rospuutto kohde on hyvä lisä kokoelmaan – kun uudessa taksakirjassa on dokumentoitu myös kultafrangin vasta-arvot ei näiden ulkomaiden vakuutettujen kirjeiden taksan laskeminenkaan tuota enää ongelmia. Tämä kohde, kuten niin monet Neuvostoliittoon lähetetyt on palautettu. Neuvostoliiton miehittämään Viroon 1946 lähetetty 6mk punaisella singellä maksettu postikortti jäi 150 euron lähtöhinnallaan seinäkukkaseksi – näistä 6mk punaisista singleistä on tässäkin blogissa kirjoitettu useampia kertoja. Kohteiden hinnat ovat vaihdelleet viimeaikoina 40-100 euron välillä, joten 150 euron lähtöhinta on ylimitoitettu, vaikka hyvästä kohteesta on kysymys. Näitä tunnetaan tänäpäivänä n. 15 kappaletta. Tämä myytävänä oleva kohde ei suinkaan ole ns. uusi tuttavuus, vaan se on kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta. Kolmas Neuvostoliittoon lähetetty ja myytävänä ollut kohde oli kirjattu postikortti Bielaja Halonitzaan. Missä tällainen paikka on tai on ollut ei minulle avaudu, mutta mahdollisesti jossakin Kazanin Pohjois-puolella. Kortilla on Leningradin ja Moskovan kauttakulkuleimat ja se, kuten niin monet muutkin Neuvostoliittoon lähetetyt postitteet on palautettu. Kortilla on pitkät pätkät kertomusta ja se ei vaikuta tekeleeltä. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita, koska lomaltahan kortteja yleensä lähetettiin ja tuolloin kirjaus ei ollut tarpeellinen. Neuvostoliittoon postia lähettäneet kuitenkin tiesivät, että jos ei lähetyksiä kirjattu, oli suuri todennäköisyys siitä, että posti ei koskaan mennyt perille tai vaihtoehtoisesti, jos ei mennyt perille, niin perille menemättömyydestä ei tullut mitään tietoa (lähetykset katosivat), kirjattuja kuitenkin käsiteltiin paremmin ja lähetettiin takaisin, mikäli niitä ei voitu toimittaa perille. Tämäkin tieto oli sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa jotakin – tieto nimittäin oli silloin siinä yhteiskunnassa kortilla. Kohteen hinta nousi 20 euron limitistä aina n. 95 euroon. Kohde saavutti siis kohtalaisen hintatason, joka kertoo kirjattujen postikorttien harvinaisuudesta.

Yllä: Myynnistä poistettu Latviaan 1940 lähetetty lähetys. Kun vertaillaan vasemmassa yläkulmassa olevaa kirjoituskoneella kirjoitettua tekstiä muuhun kirjoituskoneen tekstiin huomataan, että se on kirjoitettu erilaisella fontilla eli kirjasimella. Itse asiassa sellaisella, joka tuli käyttöön vasta paljon 1940-lukua myöhemmin. Teksti ”asiakirja” on siis lisätty myöhemmin – ilmeisessä väärennöstarkoituksessa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sensuroitu ja ”hyvän näköinen” postikortti vuodelta 1943 Ranskaan, yksin M30 2mk merkillä myytiin n. 25 eurolla. Kortti oli hienon näköinen, mutta surkeaa kyllä väärätaksainen, sillä Ranska ei kuulunut erikoistaksojen piiriin, vaan sinne oli voimassa kansainvälinen postitaksa, joka postikortille kortin lähettämisen aikaan oli 2½ markkaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että kortti olisi kulkenut normaalisti. Kolmannen painoluokan lentokirje Ranskaan vuodelta 1954, jonka sisältönä oli kehitettävä filmirulla, myytiin parilla kympillä jälkimyynnissä – totean, että kolmannen painoluokan kirjeet ovat kohtalaisen mukavia kohteita. Myynnistä poistettiin yksi kohde, numerolla 1675 myytävänä ollut lähetys Rigaan, Latviaan vuodelta 1940. Tämä lähetys oli maksettu kolmella M30 leijonamerkillä taksan ollessa yhteensä 3½mk. Kuten tässäkin blogissa on useaan kertaan käyty läpi, oli Suomen ja Latvian välillä voimassa kahdenvälinen postisopimus vuodesta 1937 alkaen, joka oli voimassa aina Neuvostoliiton miehitykseen 1940 saakka. Tämän sopimuksen alaiset lähetykset ovat hyvää tavaraa ja vaikeita kohteita. Tässä tapauksessa kysymyksessä on suurella todennäköisyydellä tilanne, jossa kyseinen lähetys on alun perin lähetetty Latviaan väärätaksaisena, eli on maksettu kansainvälisen kirjeen postimaksu (3½mk), vaikka Latviaan olisi riittänyt sopimuksen-mukainen alempi maksu (2mk). No tämä ei ole ”kelvannut” jollekulle, vaan kirjeen yläkulmaan vasemmalle on kirjoitettu kirjoituskoneella ”asiakirjoja”. Homman juoni lienee ollut se, että tämä ”kaunistelija” on tiennyt sen, että ulkomaille lähetetyt asiakirjalähetykset ovat erittäin harvinaisia ja kohteesta on haluttu tehdä kanuuna. Homma on kuitenkin mennyt pieleen, sillä tarkkasilmäinen havainnoitsija voi nähdä, että kirjoituskoneen kirjasin on ollut erilainen kuin se, jolla osoite on kirjoitettu. Itse asiassa tämä kirjasintyyppi tuli käyttöön vasta paljon myöhemmin kuin 1940-luvulla. Lisäksi, kaunistelu on mennyt pieleen siinäkin, että vaikka on tiedetty ulkomaan asiakirjalähetyksen harvinaisuus, ei ole otettu huomioon, että Latviaan tosiaan oli oma taksansa, joka käsitti asiakirjalähetykset! Kun asiakirja ulkomaille oli taksoitettu siten, että lähetykselle laitettu 3,50mk oli ”minimimaksu” ja käsitti asiakirjat 350g saakka, oli Latvian taksan mukainen asiakirjalähetyksen hinta 200g saakka 2mk ja siitä aina 50p per 50g ylöspäin. Näin ollen 3½mk:lla olisi lähetetty 300-350 grammainen asiakirjalähetys. Kun tilanne on se, että kyseessä on tavallinen pieni kirjekuori, joka ei ole edes kulmistaan hajonnut ja levinnyt, on käytännössä mahdotonta, että kirjekuoressa olisi ollut yli 300g edestä asiakirjoja. Homma siis kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Asiasta ilmoitettiin Suomen Filateliapalveluun, joka heti poisti lähetyksen myynnistä – suoraselkäistä toimintaa. Jos kohde olisi ollut aito, se olisi ollut erittäin kova juttu ja olisin ollut siitä erittäin kiinnostunut.

Yllä: Toinen kohteen 1508 kuvista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muutamissa postilähetyserissä oli M30 kohteita. Erässä 1505 myytiin kansiollinen M30 ulkomaanlähetyksiä – selostetekstissä hehkutettiin Kiinaa ja Intiaa, mutta Kiinaan mennyt kirje oli väärätaksainen ja Intiaan mennyt väärätaksainen ja lunastukseen mennyt. Erä myytiin kuitenkin n. 90 eurolla. Mukana oli nimittäin kuitenkin yksi Viroon 1941 lähetetty lähetys, joka oli postiyhteyden keskeytyksen takia lähetetty takaisin. Kohde 1508 oli noin viidentoista kohteen lentopostierä kokoelmalehdillä. Mukana oli mielenkiintoista M30 materiaalia, nimittäin kasassa oli yksi vuonna 1943 Italiaan lähetetty lentokirje. Koska kohdekuvista oli vaikeaa nähdä päivämääriä ja kohteiden leimoja lähdin oikeastaan tämän kohteen takia Naantaliin katsomaan tarkemmin, että mistä on kysymys. Kysymys oli oikeasta asiasta, eli erikoistaksaisesta lentokuoresta Italiaan vuodelta 1943. Näitä Italiaan menneitä lähetyksiä tunnetaan oikeataksaisena vain muutamia – itse olen nähnyt alle viisi. Tämä nyt myyty kohde oli yksi näistä viidestä ja olin sen nähnyt aiemmin Jorma Lindebladin kokoelmassa, jonka lehdistä tässäkin on kysymys. Se mitä meni tarkistamaan oli, että lähetys on kulkenut 1.4.1943 jälkeen, kun Italia oli tullut mukaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoon ja kirjetaksa laski kotimaan taksan tasolle. Lisäksi, koska kuorella on erilaisia leimoja halusin nähdä, että mistä on kysymys – leimoissa kerrotaan, että kirje on italialaisen sensuurin takaisinlähettämä – samalla, kirjettä tutkiessani, totesin, että kyseessä on aito asia, eikä humpuuki tai muu filunki. Kohde nousi 80 euron lähdöstä n. 120 euron hintaan. Kohteessa 1509 myytiin erä isokokoisia resuisia pääasiallisesti USAan kulkeneita sodanaikaisia kuoria. Tällainen erä herätti heti mielenkiintoni. Kun sitä katselin huomasin, että mukana oli ihan hyvännäköistä tavaraa. Hiukan ihmettelin, kun kasa myytiin alle neljällä kympillä. Kohde 1510 sisälsi kasan kiinnostavia lentolähetyksiä sodan ajalta. Kuvia kohteesta oli 2 kpl ja niistä ei oikein saanut käsitystä siitä, että mitä kohde sisälsi. Kun tätä asiaa perkasin Naantalissa, huomasin, että mukana oli neljä kappaletta vaikeita vuoden 1942 alun lentolähetyksiä USAan, ”par serviSe aerien…” leimalla – eli tässäkin blogissa keskustellulla ”uudistetulla” Turun vaihtopostitoimiston ohjausleimalla leimattuja kohteita. Tämä nostaakin näillä leimoilla tunnettujen lähetysten lukumäärän noin kymmeneen. Erä on siis erinomainen postihistoriallinen kasa lähetyksiä. Kuvien laatu on ratkaisevassa asemassa, kun tällaisia yrittää ymmärtää – myytiin 110 eurolla, eli nousi 30 euroa lähtöhinnasta. Kohteessa 1511 oli mukana muutamia, itse asiassa kolme, Egyptistä Siinailta lähetettyä YK-pakettikorttia, jotka oli maksettu M30 ja M54 merkein, sekapostitteina. Nämä olivat erittäin kuumottavia, mutta ne oli selvästi lähetetty filatelistin toimesta ja vieläpä postitoimiston ensipäivänä. Jätin näistä syistä huutelematta tätä kohdetta loppuun asti – silti aikamoisen mielenkiintoinen tällainen Egyptissä toiminut suomalainen postitoimisto on…

Kaikenlaista jännää siis oli taas myytävänä – saas katsoa mitä kesän aikana tapahtuu, ainakin EstEx 2018 näyttely pidetään Tallinnassa ja sinne on osallistumassa suuri määrä suomalaisia keräilijöitä – olen vasta 90% varma, että lähden Eestiin, ehkä sataprosenttinen varmuus vielä tulee. Siinä tapauksessa raportoin mitä rapakon takana tapahtuu.

Hellman huutokauppa 3/2018

25 maaliskuun, 2018 By Mikael Collan

Naantalissa pidettiin 23.-24.3. Hellman huutokauppa – mukana oli paljon materiaalia ja myös paljon M30 keräilijöitä kiinnostavaa tavaraa. Itse mallin 1930 myyntialueella oli noin viisikymmentä kohdetta, mutta kiinnostavia kohteita oli muuallakin. Tämä kertoo siitä tosiasiasta, että kun huutokauppoihin tutustuu on fiksua katsoa läpi muitakin osastoja, kuin vain ”oman” keräilyalueen osasto. Näin siis oli tälläkin kertaa. Saavuin Naantaliin kauniina lauantaipäivänä jo aamutuimaan, jotta ehtisin katsomaan postilähetyseriä läpi ennen mahdollisia huutoja. Olin huomannut eräässä laivakirjeitä sisältävässä erässä mielenkiintoisen lähetyksen, joka kuitenkin osoittautui ns. ”suutariksi” lähemmän tarkastelun kautta. Olen tyytyväinen itseeni, etten lähtenyt sokkona huutelemaan, vaan ”tein tarvittavan työn”, jotta homma meni siten miten sen pitikin mennä. Päivän aikana paikalla oli arvioltani vähintään sata innokasta filatelistia ja jälleen kerran täytyy todeta, että fyysisissä huutokaupoissa on siksi mukava käydä, että tapaa tuttavia ja voi vaihtaa kuulumisia.

Huutokauppaan liittyi tällä kertaa jopa hieman glamouria, sillä Turun Sanomat oli kirjoittanut jutun myytävästä Zeppelin arkista, jossa Liiton puheenjohtaja Juvas epäili arkin hinnan nousevan jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin toimitusjohtaja Untisen toppuutellessa samassa artikkelissa asiaa. Kyseinen arkki myytiin 9000 euron lähtöhinnallaan, mikä sekin sai julkisuutta tämän aamuisessa Turun Sanomissa. Positiivista tässä kaikessa on se, että filatelia pääsi esille! Glamouria oli tarjolla myös ns. ”Hellman Exclusive” palvelun muodossa – eli maksamalla vuosimaksun tarjoaa Hellman huutokaupat ns. parempaa palvelua paketissa asiakkailleen – tämä tarkoittaa käytännössä fyysisessä huutokaupassa mahdollisuuden suorittaa sohvalla köllöttelyä privaattitilassa ja kahvi / naposteltavatarjoilua sekä alennuksen huutorahaan. Tämän kaltaista palvelua en ole ennen Suomen filateliaskenessä nähnyt. Tarjolla oli jälleen yleisestikin viinistä ja naposteltavista nakkeihin saakka herkuteltavaa paikalle tulleille – mielestäni erittäin mukava juttu. Palatakseni itse asiaan, eli myytävänä olleisiin mielenkiintoisiin kohteisiin… aloitan tapani mukaan filateliasta.

Myytävänä oli mielestäni hyvä levyllinen hammastamattomien liimattomien merkkien nelilöitä, seitsemän kappaletta – nämähän ovat tunnetusti ehdotearkeista leikattuja palasia ja siksi kiinnostavia. Hinta oli 70 euroa ja kohde nousi vain 80 euroon – mielestäni halpa hinta, sillä kohteessa oli mukana hyvä kattaus ehdotemerkkejä. Ilmeisesti monella keräilijällä jo on näitä, siksi hinta ei noussut tästä enenpää. Myytävänä oli myös 1½mk punaisen merkin kokonainen ehdotearkki, jonka alareunassa olevassa tekstissä kerrotaan, että kyseessä on esittelyarkki ja siihen on allekirjoitettu hyväksyntä – arkin lähtöhinta oli 450 euroa, mikä on aika kova tässä markkinatilanteessa. Tämä arkki on peräisin eräästä nyt jo hajoitetusta M30 filateliakokoelmasta, jossa oli näytillä seitsemän kokonaista näyttelymerkkien arkkia.

Yllä: Kohde 2239 – levyllinen erikoisuuksia. Lähtöhinta 30 euroa myytiin 68 eurolla. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Erikoisuuksia oli myytävänä levyittäin – ei yksitellen, kuten on totuttu. Tilanne on sillä tavalla muuttunut, että yksittäisistä erikoisuuksista (reijitteet, laskokset, tarttumat jne. ) ei tunnu enää saavan 20 euroa kappaleelta ja siksi niitä on laitettu erinä myyntiin. Kohde numero 2239 sisälsi kolme laskosta (pieniä), reijitteitä ja muutaman muun erikoisuuden. Lähtöhinta oli 30 euroa, joka on mielestäni edullinen – näin ajattelivat ilmeisesti muutkin ja kohteen hinta nousi 68 euroon. Muita myytävänä olleita erikoisuuksia olivat mm. 8mk violetin tunnetut puuttuvien hammasneulojen variantit 4kpl, jotka myytiin kolmella kympillä, joka oli mielestäni edullinen, 2mk vihreä merkin poikittainen siirtymä yhdessä kahden tarttuman kanssa (myyntihinta 30 euroa) ja yksittäiskohteena myyty voimakas 50p vihreän siirtymä, joka ei suinkaan ole helppo. Tämä 50p merkki jäi myymättä. Mitään kanuunoita ei filateliapuolella tällä kertaa myytävänä ollut.

Myytävänä oli muutama kiinnostava kotimaan postihistoriakohde, pikkuhyviä ja joku vähän parempikin. Oranssilla 1mk automaattimerkillä kotimaassa lähetetty postikortti myytiin 40 eurolla ja 1,25/0,50p II tyypin päällepainamasinglellä lähetetty kotimaan postikortti 30 eurolla. Myytävänä oli myös sokeainlähetys 40 pennin taksalla. Tämän kortin lähtöhinta oli 250 euroa ja kysymyksessä on sama kohde, joka on ollut myytävänä viimeksi 2017. Myytiin pohjahinnalla. Kiinnostava oli Ristiinassa puolitetulla 3mk tummanvioletilla merkillä frankeerattu kuori, jossa oli lyijykynällä kirjoitettu osoite – tämä näytti humpuukilta ja kohdetekstissäkin todettiin kyseessä olevan tekele – reilua peliä. Kohde myytiin pohjahinnallaan 20 euroa. Kotimaan kirjattu pikalentokuori vuodelta 1950 myytiin kolmella kympillä – tällainen kohde ei ole helppo ja hinta olikin mielestäni aika edullinen – näitä on kalliimmallakin myyty.

Yllä: Hanko Pohjoisesta Helsinkiin lähetetty vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla vuodelta 1933, vakuutetun lähetyksen laskenta suoritettu. Taksa: Kirje (21-125g) kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + kirjaaminen (1.12.1931 – 31.8.1942) kotimaassa 2,00mk + vakuutus (-1000mk) (1.6.1922 – 31.12.1934) 0,40mk + vakuutetun lähetyksen laskenta (laskenta ja lakkausmaksu yhdessä) (15.1.1926 – 31.12.1934) 1,50mk = 10,90mk. Harvinainen lisäpalvelukokonaisuus. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Isompi kasa isokokoisia vakuutettuja kotimaan kirjeitä oli myynnissä 20 euron limitllä – eivät menneet kaupaksi, itsekin näitä katsoin, mutta on hyvin vaikeaa laittaa isoja kirjekuoria kokoelmaan niiden koon vuoksi. Vaikka korkeamman painoluokan vakuutetut kirjeet ovat hyviä on kyseessä ns. mahdoton tehtävä. Näin taisivat ajatella muutkin ja kohde on tällä hetkellä vielä myymättä. Postihistoriallisesti mielenkiintoinen oli itse tehty reklamaatio Neuvostoliittoon lähetetystä kirjatusta kirjeestä, jossa henkilö oli lähettänyt matka-asiakirjoja Neuvostoliitossa vierailevalle vaimolleen. Kohde oli tehty henkilökohtaiselle tai firman kirjepaperille ja koneella kirjoitettu, postimerkit reklamaation maksuksi oli liimattu arkin yläreunaan. Tämä kohde ei kiinnostanut ja se myytiin pohjahinnallaan, vaikka mielestäni se oli erikoinen ja postihistoriallisesti kiinnostava. Mielenkiintoinen oli myös myytävänä ollut vakuutettu toisen painoluokan kirje kotiinkannolla ja lähetyksen laskennalla, joka myöskin myytiin pohjahinnalla (20 euroa). Kohde oli ”kokeneen” näköinen ja minulla oli aluksi vaikeuksia saada taksa täsmäämään, kunnes tajusin, että takana oli postin sinetit, jossa kohtaa ymmärsin katsoa lähetyksen laskennan maksua, joka vuonna 1933 – kirjeen lähettämisen aikaan oli 1,50mk ja sisälsi sisällön tarkastamisen, laskennan ja sinetöinnin. Kirjeelle on kirjoitettu kosmos-kynällä ruotsiksi ”hembäring betalt” eli kotiinkanto maksettu. Tämä on mielestäni 20 pennin merkeille kohtalainen kohde myös filateeliseen kokoelmaan, koska kahdella 20p vihreällä leijonamerkillä on maksettu nimen omaan ja ainoastaan 40p maksanut vakuutusmaksu. Pidän tätä kohdetta harvinaisena, sillä kirjeiden kotiinkantoja ei puissa kasva ja vakuutetun lähetyksen laskenta on hyvä lisäpalvelu.

Pohjoismaihin mennyttä postia oli tällä kertaa M30 osastossa vain yksi kappale, Ruotsiin 1941 lähettetty pika-postikortti, eli kohtalaisen hyvä kohde. Kirjatut ja pikapostikortit ovat huomattavasti parempia kuin tavalliset tai lentopostikortit. Kohteen lähtöhinta oli asetettu sopivasti, viiteen kymppiin, koska se sillä meni kaupaksi. Ostaja sai hyvän kohteen.

Yllä: Postikortti 1.10.1940 Helsingistä Liepajaan. Sensuuri ja Liepajassa leimaus 9.10.1940. Taksa: Postikortti Latviaan (16.6.1940-31.11.1940) 1,75mk. Kortin takana on pitkä kirjoitettu teksti. Taksa-aika 5,5kk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Latviaan kulkenutta postia oli myytävänä kolme kohdetta – Suomen ja Latvian välillä oli voimassa kahdenvälinen postisopimus vuosina 1937 – 1940, eli noin nelisen vuotta. Tämä on verrattaen lyhyt aika ja Suomesta Latviaan sopimuksen puitteissa mennyttä postia tunnetaan kohtalaisen vähän. Yleisin postite, joka tällä sopimustaksalla tavataan on postikortti 1,25mk keltaisella merkillä – näitä tunnetaan 5-10 kappaletta. Kaikki muut postitteet ovatkin sitten paljon vaikeampia. Siksi olin hieman innostunut, kun huutokaupassa oli peräti kaksi hyvää Latvian sopimustaksaista lähetystä myytävänä. Toinen näistä oli lokakuussa 1940 Liepajaan lähetetty 1½mk punainen ehiöpostikortti lisämerkillä, 1,75mk taksalla. Kortti oli palautettu lähettäjälle, koska vastaanottaja oli lähtenyt. Lokakuussa 1940 Neuvostoliitto oli jo miehittänyt Latvian. Kortti on ainoa näkemäni postikortti tällä taksalla Latviaan ja pidän sitä harvinaisena. Ymmärrystä tälle asialle oli muillakin, sillä kortin hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta 80 euroon saakka.

Yllä: Helsingistä 17.4.1940 Rigaan Latviaan lähetetty lentokirje. Suomen sensuuri. Kaksi 2mk karmiinia M30 leijonamerkkiä. Taksa: Kirje (-20g) Latviaan (1.7.1937 – 15.6.1940) 2,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä Eurooppaan (30.4.1928 – 30.9.1942) 2,00mk = 4,00mk. Harvinainen lentokirje. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Toinen Latvian sopimustaksa-aikainen myytävänä ollut kohde oli lentokirje kahdella 2mk karmiinilla M30 leijonamerkillä. Suoraan sanottuna tämä kohde ei näytä juuri miltään, vaikka se onkin harvinainen, itse asiassa en ole koskaan nähnyt yhtäkään muuta sopimuksen aikaista oikeataksaista lentolähetystä Latviaan. Harvinaisuuden oli haistanut joku muukin, sillä huutajia oli aluksi noin viisi ja kohteen hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 280 euroon asti – selvästi voittaja maksoi tästä kohteesta ns. ”voittajan kirous”-hinnan. Myyjää varmasti naurattaa. Kyseessä on kuitenkin kokoelmakelpoinen harvinainen kohde.

Kolmaskin Latviaan mennyt kohde osuu tähän sopimustaksan aikaan, mutta sitä ei sopimus kattanut – kysymyksessä on nimittäin harvinainen ulkomaan postiosoitus Latviaan. Ulkomaan postiosoitukset ovat harvinaista herkkua ja niitä tunnetaan vain muutamia, ehkäpä alle 10 kappaletta. Kaikki tuntemani kappaleet ovat menneet joko Viroon, Latviaan tai Saksaan. Tämä kappale oli selvästi aidosti kulkenut, mutta en osannut päättää, että olisiko kohteen takana joskus ollut latvialainen merkki kotiinkuljetusmaksun merkiksi vai ei – siksi jätin tästä kohteesta huudot tekemättä. Toinen syy oli se, että minulla on jo kansainvälinen postiosoitus nimen omaan Latviaan. Limitillä 150 euroa kyseessä oli hyvä ostos ostajalle, joka tapauksessa.

Eurooppaan kulkenutta postia oli myytävänä muutakin ja mukana joitakin erittäin hyviä kohteita, sanoisin M30 kohteiden kermaa. Mainitaan ensiksi ja erikseen 2½mk punainen postikortti Bulgariaan vuodelta 1943, eli yksi harvinaisista M30 aikaisista postikorttitaksoista käyttötarkoituksen mukaisella 2½mk punaisen merkin käytöllä – näitä tunnetaan käsittääkseni alle kymmenen. Lähtöhinta kohteella oli 500 euroa. Toinen myytävänä ollut kanuuna oli 1mk vihreän käyttötarkoituksen mukainen käyttö painotuotekortilla Sveitsiin vuodelta 1943. Tämäkin kohde on erittäin harvinainen ja tunnettuja singlekäyttöjä on alle kymmenen. Tämän painotuotekortin lähtöhinta oli 450 euroa. Näiden kahden singlekohteen lisäksi oli myytävänä myös 20mk postitalo kirjatulla kirjeellä Sveitsiin vuodelta 1946 – tämäkin on huippukohde, mutta vastaavia on tullut muutamia uusia tapauksia esiin viime vuosina, tunnettujen lukumäärä lienee 10-15 kappaletta. Lähtöhinnaksi oli laitettu 400 euroa – vastaava myytiin jokin aika sitten muistaakseni reippaasti alle sadalla eurolla. Vaikuttaa siltä, että hinnoittelu oli näiden kohteiden kohdalla metsässä, sillä M30 hintataso on tullut huippuvuosista reippaasti alas, eikä tällaisilla lähtöhinnoilla näköjään päästä kauppoja tällä hetkellä tekemään. En muista ehkä aivan väärin, kun sanon, että samat kohteet ovat olleet viimeisten parin vuoden aikana aiemminkin myytävänä Hellmanin huutokaupoissa, ja tuolloin markkinahintaan verrattuna hurjan korkeilla lähtöhinnoilla. Ne ovat kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta, jota on hajoitettu jo pidemmän aikaa.

Yllä: Zagrebiin Kroatiaan 4.3.1944 Helsingistä lähetetty lentokirje. M30 7mk postitalo ja 1½mk harmaa leijonamerkki, yhteensä 8,50mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 20g) Eurooppaan (1.10.1942 – 4.9.1944 kesk.) 4,00mk = 8,50mk. Kroatia on hyvä kohdemaa. Vain vähän myöhemmin Kroatiaan alettiin käyttämään erikoistaksaa, jonka aikaiset lähetykset ovat erittäin harvinaisia. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muitakin kohteita oli myytävänä – Kroatiaan vuonna 1944 lähetetty lentokirje myytiin 38 eurolla ja Unkariin lähetetty erikoistaksainen lentokirje hintaan 70 euroa. Ranskaan 2½mk perustaksalla vuonna 1943 lähetetty lentopostikortti teki kauppansa 75 eurolla. Kyseessä oli hyvännäköinen lähetys sensuureineen. Muuta myytävää oli mm. 2mk vihreän merkin singlekäytöllä oleva painotuotekortti Neuvostoliittoon, joka myytiin 30 eurolla ja oli mielestäni edullinen. Kohde löytyy kuvattuna edesmenneen M30 postihistoriakeräilijä Juhani Kerppolan kokoelmaa käsittelevästä kirjasta. Siisti 4½mk sinisen merkin singlekäyttö vuodelta 1943 Sveitsiin myytiin 32 eurolla. Viimeistään nyt voidaan julistaa kyseisen kohteen hintataso alhaiseksi. Tunnettuja lienee jo vähintään 20 kappaletta ja hinta on mielestäni erittäin alhaalla. En malta jälleen kerran olla vetämättä surullisen kuuluisaa Doodson arkkia peliin mukaan. Näitä höpöhöpöjähän painettiin 3000 kappaletta ja niistä maksetaan yhäkin suolaisia hintoja… harvinaisuus on niin suhteellista!! Aina ei mene tasan onnen lahjat.

Yllä: Kuopiosta 7.12.1931 Rio de Janeiroon, Brasiliaan lähetetty kirjattu postikortti saantitodistuksella. Punainen 1:20 mk ehiökortti ja seitsemän lisämerkkiä, yhteensä 6,50mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 1,50mk + kirjaaminen ulkomaille (1.12.1931-31.9.1942) 2,50mk + saantitodistus ulkomaille (1.12.1931 – 31.12.1934) 2,50mk = 6,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Euroopan ulkopuolisiin maihin menneen postin joukossa oli yksi huutokaupan helmistä, nimittäin kirjattu postikortti saantitodistuksella Brasiliaan. Tarkkasilmäiset tunnistivat lähettäjän käsialan välittömästi, eikä kyseessä ole kukaan muu kuin Kuopiolainen tunnettu Filatelisti, laajoista kansainvälisistä yhteyksistään tunnettu, Granfelt. Postikortin tekstipuolella Granfelt kirjoittaa brasilialaiselle keräilijälle, ettei ole kuullut hänestä sen jälkeen, kun lähetti 417,65 markan? arvosta leimamerkkejä, joita tämä oli pyytänyt. Kysymyksessä on siis tarvepostia myös saantitodistuksen osalta, sillä allekirjoitusta edeltää maininta ”Avocat” eli suomeksi lakimies – Granfelt on lähtenyt selvittämään, että mihin merkit ovat kadonneet ja halunnut varmistaa, että kortti menee perille brasilialaiselle vastaanottajalle. Granfeltiä ei pidä sotkea toiseen suomalaiseen filatelistiin Granbergiin, joka tunnetaan kaikenlaisista erikoisista ja eksoottisista tekeleistään, joita hän lähetti ympäri maapalloa ja joista useat tulivat takaisin, koska olematonta vastaanottajaa ei imaginäärisessä osoitteessa tavoitettu. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat harvinaisia, saantitodistuksella olevat kirjatut erittäin harvinaisia. Lentopostipakettikortti Etelä-Afrikkaan myytiin parillä kympillä – ei ollut kallis.

Eristä täytyy sanoa, että tällä kertaa oli laivapostikeräilijän onnenpäivä, sillä myynnissä oli paljon laiva-aiheista ja laivaleimattua materiaalia, (meri)onnettomuuspostia ja kaikenlaista laivoihin liittyvää materiaalia, kortteja ja kirjallisuutta sekä muuta pinsseistä astioihin. Kysymys on hurjasta määrästä tavaraa, joka on peräisin Raumalaisen kaikkeen meriaiheiseen keräilyyn erikoistuneen suurkeräilijä Johan Snellmanin pesästä. Johan oli mukava mies ja laivapostin osalta tiedoiltaan luultavasti valtakunnan kärkinimi. Mukana oli yksi erittäin kiinnostava onnettomuuspostikokoelma, jossa kuitenkaan ei ollut M30 kohteita.

Minua kiinnosti eniten kohde numero 1864, joka sisälsi pääasiallisesti M30 lentopostia, nimittäin mukana oli kaksi lähetystä, joista toinen oli harvinainen kotimaan lentopostilähetys vuodelta 1940, vaikealla 2,75mk peruskirjetaksalla ja 1mk lentotaksalla ja toinen Yhdysvaltoihin vuoden 1942 tammikuussa lentopostissa lähetetty kirje. Tämän Yhdysvaltoihin menneen lähetyksen mielenkiintoiseksi tekee se, että vuoden 1942 alussa Turun vaihtopostikonttorissa käytetty lentopostin ohjausleimasin uusittiin ja tämä kohde oli leimattu tällä uudella leimalla. Uusinta tapahtui luultavasti sen vuoksi, että vanha jo vuodelta 1940 peräisin oleva leimasin oli kammottavassa kunnossa ja epäselvä – tapahtui kuitenkin niin, että uuteen leimasimeen oli tullut ”painovirhepaholainen” ja teksti, jonka piti kuulua ”par service arien..” oli kirjoitettu ”par servise arien..” eli ”c” kirjain oli muuttunut ”s” kirjaimeksi. Ilmeisesti tästä syystä leimasimen käyttö jäi lyhytaikaiseksi ja näitä virheellisellä leimatekstillä leimattuja lähtetyksiä tunnetaan tällä hetkellä vain muutama, tarkalleen ottaen tiedän kolme tapausta. Tällä leimalla leimattuja kohteita varmasti on olemassa enemmänkin, mutta juuri tällä hetkellä niitä siis tunnetaan vain vähän ja kaikki tunnetut ovat tammikuulta 1942. Joku tai jotkut muutkin olivat perillä erästä löytyvistä kohteista, sillä erän hinta nousi 40 euron lähtöhinnasta aina 170 euron myyntihintaan saakka. Olin silti tyytyväinen ostokseeni, sillä tähtäsin tämän kotimaan lentopostikohteen kotiuttamiseen ja olin varautunut nimenomaan siitä maksamaan – Yhdysvaltoihin mennyt kuori oli tällä kertaa minulle pelkkää plussaa.

Muita maininnan arvoisia eriä olivat kaksi M30 kokoelmaa, joissa oli mukana paljon materiaalia – toisen lähtöhinta oli 750 euroa ja toisen 400 euroa. Katsoin läpi kummatkin – vaikka kummassakin oli mukana joitakin ihan hyviä kohteita, eivät erät asetettuun hintatasoon suhteutettuna sopineet minulle. Myytävänä oli myös M30 ehiötavaraa ja itse asiassa ilmeisesti valtakunnan paras M30 ehiökokoelma. Kävin kokoelman läpi ja totesin, että se oli erityisen hieno – parasta antia olivat ehiökorttien ehdotteet, joita oli monia erilaisia, sekä useat hyvät ja vaikeat ehiöt kulkeneina. Totesin, että ”tätä on pakko yrittää” ja huutelinkin omaan maksimiini asti – muut jatkoivat siitä mihin minä lopetin… kun noin 3500 eurossa jäljellä oli vain yksi huutaja kävi hänelle ”huutokauppapainajainen” toteen, nimittäin vasta silloin kun jo vaikutti hyvältä, nosti eräs huutaja numerolaikkansa ulos, eikä sitten sitä laskenutkaan ennen kuin oli todettu, että kohteesta on tehty kaupat 5200 euron hintaan. Näin yksi oman alansa huippukokoelma vaihtoi omistajaa.

Kaiken kaikkiaan tämä huutokauppa oli mielenkiintoinen ja mielenkiintoisia olivat myös monet kohteet. Se on sanottava, että hintataso on M30 kohteiden osalta tullut alas, mutta M30 ei ole tässä trendissä yksin. Toivottavasti edullisemmat hinnat innostavat uusia keräilijöitä M30 apajille, minusta tuntui, että huutelin muutamia ”uusia kasvoja” vastaan osassa kohteista – toivottavasti tämä ei ollut vain toiveajattelua!

Merkki Albertin 54. HK

18 marraskuun, 2017 By Mikael Collan

Merkki Albertin 54. huutokaupan voidaan sanoa olleen erittäin kiinnostava huutokauppa M30 keräilijän kannalta. Itse asiassa ilmassa oli suorastaan urheiluhenkeä, kun puolta tuntia ennen huutokaupan loppua istuuduin tietokoneeni eteen ja lähdin katsomaan missä jamassa maaima makaa. Jo tätä ennen oli alkanut kisastudio, eli puhelin oli pärissyt pitkin iltaa ja huutokaupasta oli keskusteltu useammankin filatelistin kanssa. Juonia oli juonittu ja pohdittu eri kohteiden hyvyyttä ja huonoutta. Kun ilta alkoi lähenemään kahdeksaa alkoi tunnelma tiivistyä ja kuten yleensä silloin, kun liipasimella on oma kukkaro, pientä jännitystäkin alkoi kehittyä. Miksi näin? Yksinkertaisesti siksi, että tällä kertaa huutokaupassa oli M30 keräilijäin osalta useita parempia kohteita myynnissä ja näistä tietysti jokainen kiinnostunut halusi itselleen mieleisensä. Tapani mukaan aloitan kohteiden läpikäynnin filateliapuolelta ja siirryn sitten postihistorian kautta kotimaasta ulkomaille.

Filateliapuolella ja tässä tapauksessa huutokaupan osastossa ”1930 yleismerkit” oli myytävänä yhteensä yli sata kohdetta. Näistä useimmat filateliaa, merkkikohteita. Kaikenlaista pikkuhyvää oli myytävänä ja mukana joitakin hyviäkin kohteita.

Yllä: Ehdotearkista leikattu 1,25mk/50p keltaisen merkin päällepainamamerkin ehdotemerkkipari. Limitti ja myyntihinta 50€. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä oli tälläkin kertaa ehdotearkista hammastamaton pari, merkki kuitenkin oli vähemmän nähty 1,25mk/50p keltainen päällepainamamerkki. Tämän merkin ehdotteita ei ole viime vuosina näkynyt myytävänä, lieneekö jostain tullut markkinoille enemmänkin tällaista materiaalia. Meni kaupaksi 50€ limitillään. Rullamerkkieriä ja rullamerkkejä yksittäin oli myytävänä useampia, menivät vaihtelevasti kaupaksi – lähdöt olivat tyypillisesti kympin. Loistoleimatut eivät näyttäneet tekevän kauppaansa ja samoin myymättä jäi huutokaupan loppuessa paljon arkkeja. Hammastamattomat liimoitetut 5mk violetit merkit, joita oli myytävänä kaksi pystyparia menivät ”puoliksi” kaupaksi. Heikompilaatuinen, kympin limitillä listattu pari myytiin limitillä, mutta kolmen kympin limitillä oleva postituore vastaava jäi myymättä. Tarttumiakin oli kaupan ja myytiin, mielestäni aika näyttävä 5mk sinisen merkin koko ja osatarttuma (2 merkkiä) myytiin neljällä kympillä. Osatarttumat ovat näyttäviä, sillä ”homma tulee selväksi” helposti. Olivatko nämä liiman päällä vai alla, sitä en tutkinut, vaikka Albertilla katselemassa käväisinkin.

Yllä: Kohde 1011 5mk sinisen merkin koko- ja osatarttuma. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Sokkohammaskohteita oli myytävänä useampiakin. Tunnetusta 8mk violetista oli kolmen kohteen verran sokkohampaita myytävänä. Olin yllättynyt, kun postituoreen arkin reunasta irroitetun merkin, jolla on neljä sokkohammasta, hinta nousi 87 euroon kympin limitistä. Tämä oli mielestäni tämän huutokaupan oudoin tapahtuma. Nimittäin aivan vastaava neljän sokkohampaan kohde oli myytävänä yhdessä yhdellä sokkohampaalla olevan kohteen kanssa 30 euron limitillä – ja on vieläkin. Ei ehkä yhtä näyttävänä, mutta mielestäni aivan saman asian ajaen. Yhdellä sokkohampaalla oleva kolmas kohde ei mennyt kympillä kaupaksi. Yhdeksän markan punaisen leinojanerkin oikean yläkulman sokkohammas jäi kympillä myymättä. Mielestäni vaikein sokkohammasmerkki, joka myytiin oli 4mk oliivin merkin sokkohammas oikealla alhaalla. Vaikein tämä minun mielestäni oli siksi, että en sellaista ole koskaan ennen nähnyt. Ilmeisesti tästä oli tietoa myös muilla, sillä hinta kipusi kympin limitistä aina 58 euroon.

Yllä: Sokkohampainen 4mk oliivi leijonamerkki. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Myytävänä olleet laskokset jäivät lähes kaikki myymättä, yhden kohteen osalta tämä hiukan ihmetytti, nimittäin kohteen 1031 laskos 10mk Saimaa on näyttävänä näköinen. Toki tälle merkille laskoksia tunnetaan paljon. Kaiken kaikkiaan ihan kohtalaista filateliatarjontaa merkkien osalta, vaikkei mitään super kanuunoita mukana tällä kertaa ollutkaan.

Postihistoriapuolella sitä vastoin olikin paljonkin ihmeteltävää, tällä kertaa erityisesti kotimaan postilähetysten osalta. Usein tuntuu siltä, että postihistorian osalta kotimainen osasto on sitä tylsempää, sillä kotimaan kirje ja postikorttilähetykset ovat huomattavasti yleisempiä kuin ulkomaille lähetetyt. Siksipä tämä huutokauppa tullaan muistamaan nimen omaan kotimaan postihistorian osalta pitkään, nimittäin kotimaassa lähetetyt kohteet olivat tämän huutokaupan M30 keräilijälle tarjoama suola ja ehdoton ykkösjuttu. Mainitsen M30 kohdeluokassa myynnissä olleen FORD reijitetyin merkein lähetetyn pakettikortin, jonka hinta nousi kympin limitistä aina 173 euroon saakka. Olen aiemminkin todennut, että ymmärrän rei´itteistä todella vähän, mutta olen alkanut ymmärtää, että hyvät postilähetykset suojareijitetyillä merkeillä ovat hyviä kohteita.

Yllä: FORD reijitetyin merkein 29.12.1930 lähetetty pakettikortti Helsingistä Viipuriin. M30 5mk Olavinlinna ja 2mk mustansininen, yhteensä 12mk. Taksa: Paketti (5-6kg) kotimaassa (15.1.1926 – 31.8.1942) 12,00mk. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huomasin myytävänä ainakin kaksi kohdetta, jotka ovat aiemminkin olleet myynnissä – muistaakseni Merkki Albertilla; toinen oli kammottavassa kunnossa oleva ulkomaan vakuutettu kirje Englantiin ja toinen numerolla 947 myytävänä ollut kohde ”10p ja 25p harvinaisella sokeainlähetyksellä, tahaton 5p ylimaksu”. Tämä vakuutettu kirje oli mennyt englantiin ja viimeksi jäi myymättä muistaakseni 20 euron lähdöllä, nyt se meni kaupaksi 14 euron pohjalla. Vakuutetut kirjeet ulkomaille ovat vaikeita kohteita, mutta tämän kunto on huono – eheämpänä sen hinta olisikin noussut. Tämä toinen kohde, sokeainkirje, on siis väärätaksainen – oli syy mikä hyvänsä, tahaton tai ei. Näin ollen 100 euron lähtöhinta oli sille liikaa. Homman nimi on se, että nykyään ei oikein väärätaksaisia voi näyttelykokoelmaan laittaa ja muut kuin näyttelyyn tähtäävät tai muuten vain aika vakavasti asioita ottavat keräilijät eivät yli sataa euroa väärätaksaisista kohteista maksa. Ymmärrän tämän hyvin. ”Oikea hinta” tällaisen väärätaksaisen vaikean lähetyslajin edustajalle lienee jossain kolmen kympin kinttaalla ja ostajana sellainen henkilö, jolla ei tätä lähetyslajia vielä ole – aukontäyttäjäksihän näitä ostellaan, jos sittenkään. Rehellistä oli kuitenkin se, että väärätaksaisuus oli mainittu kohdeselosteessa – aina näin ei suinkaan ole, pidetään se nyt kuitenkin mielessä.

Yllä: Lentopostikortti 2.8.1937 Helsingistä Viipuriin. M30 1,25mk keltainen ja 50p vihreä leijonamerkki, yhteensä 1,75mk. Taksa: postikortti kotimaassa (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk + postikortin lentolisä kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 0,50mk = 1,75mk. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 36 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kovimpia M30 kohteita ei suinkaan oltu listattu M30 kategoriaan, vaan kysymys oli tällä kertaa lentopostista ja siksi kohteet löytyivätkin lentopostin myyntiluokasta. Kun puhutaan lentopostista yhdessä kotimaan lähetysten kansa M30 merkeillä ollaan kohtalaisen kiinnostavassa puheenaiheessa, sillä kotimaan lentoposti on sitä parempaa M30 postihistoriamateriaalia kautta linjan. Tämä saattaa tuntua yllättävältä, mutta kotimainen lentoposti 1930-1940 luvuilla on huomattavasti vaikeampaa kuin ulkomaille mennyt lentoposti samaan aikaan. Vasta 1950-luvun puolesta välistä eteenpäin alkaa löytyä kotimaan lentopostia runsaammin. Erityisesti täytyy todeta, että 1930-luvun lentopostikortit ovat kiven alla, sota-aikaista lentopostia kulki vuosina 1941-1944 yhteensä 3kg ja kaikenlaiset muut kuin kirjeet ja postikortit lentona kotimaassa ovat kaikki vähintään erittäin vaikeita kohteita. 1930-luvun lentokirjeetkin ovat vaikeita… tai sanotaanko näin: silloin, kun sellaista alkaa etsiä, niin mistään ei löydy. Eli 1930-luvun kotimaan lentokirjeitä näkyy aina ajoittain ja hinnat vaihtelevat hurjasti, koska on sattuman kauppaa ovatko ”oikeat ostajat” hereillä.

Yllä: Lentokirje 27.6.1935 Turusta Helsinkiin. M30 3mk tummanvioletti single. Taksa: kirje (-20g) kotimaassa (1.12.1931-15.6.1940) 2,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,00mk. Hyvä single kohde. Erittäin vaikea. Limitti 10 euroa, myyntihinta 32 euroa. Mielestäni edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Tämän ”alustuksen” jälkeen, koskien kotimaan lentopostin harvinaisuutta, en voi muuta kuin todeta, että tässä huutokaupassa oli millä mällätä, eli kotimaan lentokohteita oli myynnissä huomattava määrä. Ehkäpä juuri siksi osan kohteista hinnat jäivät mielestäni alhaisiksi – osittain jopa niin alhaisiksi, että itseäni suorastaan hirvitti. Toisaalta parhaiden kohteiden hinnat kyllä kipusivat ylös. Niille, jotka eivät tiedä mistä nämä kohteet ovat tulleet voin avata kuviota – kyseessä on kesällä edesmenneen kotimaan lentopostin ykkösnimen ja pitkän linjan postihistoriakeräilyn erikoismiehen Jorma Lindebladin kokoelman kohteiden myynti. Jorma oli kerännyt kokoelmaansa vuosikymmeniä ja hänellä oli kovan luokan asiantuntemus mm. kotimaan lentopostista, kohteissa näkyvät vielä kokoelmassa olleet tekstit JF55, eli Järvenpään Filatelistien 55 vuotis näyttelystä, jossa Jorma viimeistä kertaa kokoelmaan esitteli. Kirjoitin tuon näyttelyn osalta tässä blogissani, että minulla meni jauhot suuhun katsoessani Jorman kokoelmaa. Pysyn näiden sanojeni takana, sillä kyseessä on huikea kokonaisuus. Viimeisessä Filatelistissa on Jorman muistokirjoitus. Muita keräilyalueita, joita hän keräsi olivat mm. Viron postihistoria ja kansalaissodan posti – näitäkin kohteita tässä huutokaupassa oli myytävänä.

Yllä: Yksi huutokaupan kovimmista kohteista, Helsingistä 10.8.1941 Maarianhaminaan lähetetty lentokirje. M30 2,75mk violetti ja 1mk oranssi, yhteensä 3,75mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.6.1940 – 31.8.1942) 2,75mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (30.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk = 3,75mk. Sota-aikainen lentoposti on harvinaista. Uskoakseni tällä taksalla olevaa sota-aikaista kotimaan lentopostia tunnetaan vain aniharva kappale. Limitti 100 euroa, myyntihinta 410 euroa. Onnea ostajalle! Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

On vaikea kootusti kuvailla eri kohteiden myyntihintoja, sillä ne vaihtelivat niin kovasti – kympin lähdöstä osa huippukohteista nousi vain alle viiteen kymppiin, toisaalta osa kohteista nousi useiden satojen eurojen hintaan. Olen valinnut kuvia mielestäni parhaista kohteista, vaikka myytävänä olleista useampikin olisi ansainnut tulla kuvan kanssa mukaan. Sota-aikaisesta lentopostista mukana oli kaksi tai oikeastaan kolme kohdetta. Näistä parempi 3,75mk kokonaistaksalla ollut lentokuori nousi aina 410 euroon saakka ja toinen sota-aikaiseksi mainostettu vuodelta 1943 oleva lentokuori myytiin 145 eurolla, joka mielestäni oli halpa hinta. Kolmas, Petsamosta 1940 lentänyt kuori myytiin 121 eurolla, ja tämäkin oli mielestäni edullinen ostajalleen. Harvinaisuus näissä on kovaa luokkaa. 1930-luvun lentolähetykset menivät mielestäni erittäin halvalla – useampia 3mk taksaisia lähetyksiä alle neljällä kympillä!

Yllä: Lentopostikortti 16.10.1945 Vaasasta Helsinkiin. M30 5mk sininen single. Taksa: Postikortti kotimaassa (1.7.1945 – 15.6.1946) 3,00mk + postikortin lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 5,00mk. Erinomainen singlekohde, harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 37 euroa. Edullinen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Kiven kovia sodan jälkeisiä lentolähetyksiä myytiin muutamia. Näistä vaikein oli mielestäni 5mk sinisellä merkillä yksin lähetetty lentopostikortti Vaasasta Helsinkiin. En ole toista tällaista koskaan nähnyt muualla. Kyseessä on mielestäni aivan huippu 5mk sinisen käyttö ja harvinainen, jos ei erittäin harvinainen kohde. Ensinnäkin kyseessä on 6 kuukauden pituinen taksa sodan jälkeen, ei kovin varhainen lentotoiminnan uudellenavaamisen jälkeen, mutta on otettava huomioon, että kun lentotoiminta avautui vasta 13.8. jää tuosta kuuden kuukauden taksasta vain 4½kk jäljelle mahdolliseksi lentona. Myyntihinta jäi mielestäni alas, ottaen huomioon kohteen vaikeuden. Lisäksi… henkilökohtaisesti totean, että koska vastaanottajana on kaukainen sukulaiseni, olisin ollut valmis laittamaan kohteen saadakseni ”kampoihin” kohtalaisen pitkään toteutuneen myyntihinnan jälkeenkin mikäli se ei olisi muuten minulle lohjennut. Tällä kertaa kävi tuuri ja sain haluamani kohteen sopivasti.

Yllä: Lentokirje 13.11.1946 Kemistä Helsinkiin. M30 10mk sininen leijona single. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjeen lentolisä (per 20g) kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 10,00mk. Erinomainen singlekohde. Erittäin vaikea tai harvinainen. Limitti 10 euroa, myyntihinta 161 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Yllä mainitun 5mk sinisen lentopostikorttikohteen ”kolleega” oli 10mk sininen single lentokirjeellä Kemistä Helsinkiin, eli toinen erinomainen single kohde. Tästä kohteesta käytiin pitkään kisaa ja itse asiassa se taisi olla viimeisiä M30 kohteita, jotka päättyivät usean lisäajan jälkeen. Näitä loppukahinoita on aina mukava sivusta seurata ja joskus niihin myös osallistua itsekin. Ilmeisesti kaksi huutajaa nokitteli toisiaan aina 161 euroon saakka. Silläkin hinnalla tämä kohde on vielä ihan järkevän hintainen, nimittäin singlekohteena se on aivan erinomainen. Saman perustaksan ajalta oli myytävänä myös muutama muu kohde, ja tämä 10mk kokonaistaksa oli kolmessa myytävässä kohteessa.

Yllä: Kirjattu pikalentokirje 23.4.1946 Helsingistä Muurolaan. M30 15mk Olavinlinna pari ja 3mk keltainen leijona, yhteensä 33mk. Taksa: Kirje (-20g) kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + kirjaaminen kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 8,00mk + pikalisä kotimaassa (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + kirjeen (per 20g) lentolisä kotimaassa (1.10.1942 – 31.12.1962) 2,00mk = 33,00mk. Erittäin vaikea taksakombinaatio. Lähtöhinta 10 euroa, myyntihinta 83 euroa (kuitenkin siten, että mukana oli toinenkin lentokirje). Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Värikkäin taksayhdistelmä saatiin ehkäpä kasaan kirjatulla pikalentokirjeellä vuodelta 1946, eli 8mk kirjeen perustaksaisella kotimaan lentolähetyksellä. Näitä erikoisia taksayhdistelmiä on kiva metsästää ja monipuolisuutensa takia tällaiset ovat yleensä kohtalaisen vaikeita. Kohteen postimaksu oli tässä tapauksessa yli nelinkertainen pelkän perustaksaisen kirjeen postimaksuun verrattuna. Kohteen huomasi ainakin kaksi huutajaa, sillä sen hinta nousi aina 83 euroon saakka. Tämäkään ei minusta tunnu kovin pahalta, sillä jälleen kerran on sanottava, että en ole toista vastaavaa nähnyt. Oli tällainen taksayhdistelmä mihin tahansa – kotimaassa tai ulkomaille, niin se on aina vaikea löytää. Ulkomaille olen vastaavan nähnyt, mutta en siis koskaan toista kotimaassa kulkenutta vastaavaa.

Yllä: Kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella 26.2.1956 Lauttasaaresta Maarianhaminaan. M30 50mk Tampere 3kpl ja M54 2mk vihreä ja 15mk punainen, yhteensä 167 mk. Tarkan taksan laskemiseen ei minun taitoni riitä, tämä on kuitenkin postitoimistosta lähetetty ja sitä kautta on syytä olettaa taksan olevan oikein. 167 markalla paketti on ainakin toimitettu perille. Limitti 10 euroa, myyntihinta 454 euroa. Erittäin harvinainen. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Huutokaupan ennalta ajatellen jännittävin kohde oli kotimaan lentopakettikortti särkyvänä ja kotiinkuljetuksella vuodelta 1956. Tämä on aivan huikea kohde. Lähdetään siitä liikenteeseen, että kotimaan lentopakettikortteja tunnetaan ylipäätään käsittääkseni kaksi kappaletta kokonaisina. Se on tässä pelkkä lähtökohta. Mikä tahansa paketti, joka on lähetetty särkyvänä on paljon vaikeampi kuin tavallinen paketti. Kotiinkuljetuksella lähetettyjä paketteja M30 merkeillä tunnetaan alle 20 kappaletta. Tässä on suurin piirtein kaikki kohdallaan mitä kohdallaan voi M30 postihistoriakohteessa olla. Suoraan sanottuna olen ihmeissäni, että kohteen hinta ei tästä korkeammalle noussut, se nimittäin olisi voinut nousta vielä paljonkin korkeammalle. Syynä ei voi olla se, että kaikilla on tämä, sillä tämä on ainoa tunnettu vastaava kohde. Myytävänä oli myös kaksi kotimaan lentopainotuotetta, joiden taksa oli maksettu M30 ja M54 merkkien sekakäytöllä – lentopainotuotteet ovat vaikeita kohteita. Niitä ei joko hoksattu tai niiden päälle ei ymmärretty. Olen viimeisten 10 vuoden aikana nähnyt M30 merkein alle viisi lentopainotuotetta kotimaassa.

Yllä: Viroon lähetetty lentokirje vuonna 1944. Mikäli aito, on kyseessä hieno kohde. Myyntihinta 192 euroa. Kuva: Merkki Albert huutokauppa.

Pohjoismaihin menneitä maininnan arvoisia lähetyksiä ei tällä kertaa ollut myytävänä. Viroon lentänyt ja takaisin lähetetty lentokirje myytiin 23 eurolla, joka oli mielestäni kohtalaisen edullinen hinta. Viroon lähetetyistä M30 kohteista kiinnostavin oli vuonna 1944 Viroon osoitettu kenttäpostikirje lentona, joka oli myytävänä osastossa ”sota-ajan postia”. Tämän lähetyksen mukana oli pitkä selitys lähettäjästä, joka oli Virolainen vapaaehtoinen, joka sodan jälkeen palattuaan kotimaahansa sai kokea mitä tarkoittaa joutua Neuvostoliiton väkivaltakoneiston uhriksi. Mies kuoli vankilassa pian paluunsa jälkeen. Noh… takaisin kohteeseen. Kohde oli siis lähetetty Turusta vuoden 1944 helmikuussa Tallinnaan, joka tuolloin oli Saksan miehittämänä ja kuului ns. Reichskomissariat Ostlandiin. Mielenkiintoiseksi kohteen tekee se, että se on kenttäpostikirje ja sellaisena se olisi kulkenut ilmaiseksi Suomesta Viroon. Kuorelle on kuitenkin liimattu yhteensä 5,50mk:n edestä M30 merkkejä ja lentolipuke. Mekit on leimattu Turussa ja kuorella on sensuurileima.

Yllä: Lounais-Afrikkaan 16.6.1945 Vöyristä lähetetty lentokirje. M30 5mk Olavinlinna pari ja 2mk keltainen leijonamerkki, yhteensä 12mk. Suomen ja Etelä-Afrikan sensuurit. Lentänyt Englantiin asti. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1942 – 30.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g*3) Englantiin (5.3.1945 – 31.3.1946) 7,50mk = 12,00mk. Vaikea sodanjälkeinen lentopostilähetys Kaukomaille. Myyntihinta 166 euroa.

Minua hämäsi tämä Viron kenttäpostikohde suuresti, sillä en käsitä miksi tähän olisi laitettu postimaksu ja miksi on kuviteltu, että se olisi voinut lentona kulkea. Ihmettelin myös käytettyä sensuurileimaa, joka on tyyppiä, jota yleisesti käytettiin talvisodan aikana – mutta tämä pohdinta saattaa olla kuvitelmaa, sillä en ole sodanaikaisen sensuurin asiantuntija. Yleensä vastaavana aikana kulkeneet on sensuroitu pyöreällä sensuurileimalla. Lisäksi pohdin, että mitä tarkoittaa kuoren oikeassa reunassa 2½mk merkin alla oleva lyijykynämerkintä ”3.03.44” ja lisäksi miksi näyttää siltä, että Åbo-leiman kaari katkeaa ja ketjuleiman viivat katkeavat oikean puolimmaisen 2½mk merkin alapuolella… ikään kuin kohdassa olisi merkin mentävä aukko? Käsittääkseni kirjeen takana ei ole mitään merkintöjä, joten varmuutta siitä, että onko kirje koskaan Viroon asti kulkenut ei näin voida saada. En osaa oikein selittää miksi, mutta tässä ei mielestäni kaikki ollut ihan kunnossa. Jos kyseessä on ”aito asia” on kohde aivan huippu ja mahdollisesti siinä tapauksessa ainoita tunnettuja Reichskomissariat Ostlandiin kulkeneita lähetyksiä M30 merkein vuoden 1942 jälkeen. En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään hippasille tämän kohteen osalta. Toivotaan, että tälle kohteelle löytyy ”hyvä selitys” ja ostaja sai hyvän kohteen.

Eurooppaan ja kauemmaksi oli myytävänä pari kiinnostavaa lähetystä, joista kiinnostavin oli Lounais-Afrikkaan lähetyssaarnaajille lähetetty lentokirje. Suomalaisillahan oli ollut jo pitkään lähetystoimintaa nykyisen Namibian alueella ja siellä oli lähetystyöntekijöitä sodankin aikana. Koska alue oli brittiläisessä komennossa oli posti käytännössä koko sodan ajan poikki näiltä alueilta Suomeen ja toisin päin. Tällaisista kaukomaiden lähetyksistä olisi aina hyvä saada kuva myös toisesta puolesta, jotta voisi nähdä onko siellä tuloleimaa. Tässä tapauksessa tiedetään, että kuori on mennyt ainakin Etelä-Afrikkaan saakka, sillä oikeassa reunassa on etelä-afrikkalainen sensuuriliuska. Toinen samoille seuduille mennyt lentolähetys vuodelta 1946 myytiin 18 eurolla.

Huh huh… aika pitkä juttu tästä tuli, mutta hyviä kohteita oli tällä kertaa mukana niin monta, että ehkäpä pitkälliseen selitykseen riitti syytä. Mielenkiintoinen huutokauppa ja paljon hyviä kohteita.

SFP huutokauppa Finlandia 2017 yhteydessä

30 toukokuun, 2017 By Mikael Collan

Suomen Filateliapalvelu (SFP) järjesti huutokaupan Finlandia 2017 näyttelyn yhteydessä. Jostakin syystä Liiton hallitus oli suuressa viisaudessaan valinnut pitää liittokokouksen samaan aikaan ja näin ollen en päässyt paikalle, koska osallistuin liittokokoukseen Salon kerhon edustajana. Liittokokous olikin oma asiansa, palaan ehkä siihen vielä myöhemmin. Huutokaupassa oli tarjolla muutamia hyviä M30 kohteita, mukana kiinnostavan filateliapuolen lisäksi myös hyviä lähetyksiä. Lisäksi myytävänä oli merkkimallin 1930 uniikkeja kilpailuehdotteita.

Yllä: Vaikea 3mk tummanoliivi pystypari hammastesiirtymällä (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Parempiin filateliakohteisiin kuului 3mk tummanoliivin merkin voimakkaasti siirtynyt hammaste pystyparilla. Tämä on vaikea siirtymä ja käsittääkseni näitä vastaavia tunnetaan yhden arkin yläreunan verran. Hinta ei noussut pilviin, sillä myyntihinta oli 80 euroa. Kohde on aidosti vaikea. Kolmen markan tummanoliiville ei ole mitenkään erityisen paljon erikoisuuksia tarjolla, hammastesiirtymän lisäksi oikeastaan vain kolmijalkaisena leijonana tunnettu kuvakevirhe ja kaksoishammastus, joka on erittäin harvinainen. Hyvä kohde siis ns. kovaankin kokoelmaan. Muitakin hammaste-erikoisuuksia oli tarjolla. Kohde 1296 koostui neljästä hammaste-erikoisuuksia sisältävästä merkistä – kaksi näistä oli hammastamattomia – myyntihinta oli 46 euroa. Mielestäni paras M30 filateliakohde tässä huutokaupassa oli 6mk oranssin merkin näyttävä arkin yläreunaan osunut hammaste-erikoisuus. Tässä oli arkki ilmeisesti taittunut ja sitä kautta hammastukset olivat siirtyneet ja menneet vinoon. Hyvänä tätä pitivät muutkin, sillä 80 euron lähtöhinnasta kohteen myyntihinta kipusi aina 520 euroon. Ei mennyt halvalla, mutta kohde ei ollut helppo.

Yllä: Näyttävä 6mk oranssin leijonamerkin hammaste-erikoisuus (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Muuta huomionarvosta myytävänä ollutta oli näyttävä harmaan sellupaperisen (HSP) 100mk Helsinki merkin pystysuuntainen laskos – tämä meni kaupaksi viidelläkympillä. Myytävänä oli myös muutamia eriä numerokuusiloita, jotka tekivät kauppansa.

Postihistoriapuolella myytävää oli suhteellisesti vähemmän. Kotimaassa kulkenutta oli M30 osastossa myytävänä kolme kohdeta – paikalliskirjeenä kulkenut sähkösanoma, pikkupaketti ja asekätkennästä istuneelle upseerille läheetty kirje. Paikalliskirjeestä maksettiin 75 euroa. Olen siinä käsityksessä, että tuomarit ovat ”tykänneet” näistä kohteista ja siksi lienee selvää, että niillä on menekkiä. Itse en pidä niitä kovin erikoisina, vaikka ne sähkösanomia ovatkin sisältäneet. Pikkupaketti oli kiinnostava, sillä se oli 40mk taksainen ja 40mk merkin yksittäiskäyttö. Pikkupaketin lähtöhinta oli 25 euroa ja sillä hinnalla se meni kaupaksi, mielestäni meni halvalla.

Yllä: Pikkupaketti 40mk taksalla, lähetetty Vöyristä Vähäkyröön ilmeisesti vuonna 1953. Leimaus on huono. Taksa: Pikkupaketti (1.1.1952-31.5.1956) 40,00mk. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Myytävänä ollut Islantiin 1948 mennyt lentokirje oli mielenkiintoinen, nimittäin Islantiin oli tuohon aikaan voimassa muista Pohjoismaista poikkeava lentotaksa kirjeille, mikä tarkoittaa sitä, että Islanti on tässä suhteessa muita Pohjoismaita ”parempi” lentokirjeen kohdemaa. Kirjeen perustaksa oli sama kuin muihinkin Pohjoismaihin, mutta siis vain lentolisä oli erisuuruinen. Kirjeen lähtöhinta oli 20 euroa, jolla se myytiinkin – tämä oli minulle yllätys, sillä ei näitä Islantiin menneitä lentokirjeitä mitenkään puissa kasva. Lisäksi on huomattava, että 9mk oranssille merkille ei ole mitenkään erityisen helppoa löytää hyviä käyttöjä ja tästäkin vinkkelistä katsottuna kohde oli ehkäpä parempi kuin miltä se ensisilmäyksellä saattoi näyttää. Tämän kohteen osalta uusi taksakirja näyttää kyntensä, oikea taksa on siellä listattu asianmukaisesti.

Yllä: Lentokirje (<10g) 24.9.1948 Helsingistä Reykjavikiin Islantiin. 9mk oranssin leijonamerkin tupla, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaissa (1.1.1948 – 30.11.1948) 12,00mk + lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Islantiin (24.10.1945 – 31.9.1957 ) 3,00mk*2 = 18,00mk (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Yllä jo mainittujen kohteiden lisäksi oli myytävänä vain kaksi kohdetta, joista kuitenkin kumpikin oli kiinnostava. Ensimmäinen näistä kahdesta oli painotuotepostikortti Intiaan 35mk Olavinlinnamerkin singlekäyttönä. Kuten jokainen arvaa on Intia kohtalaisen hyvä kohdemaa ja sinne mennyttä postia ei tunneta mitenkään erityisen paljon. Toinen kohde oli harvinainen OAT-leimattu lähetys M30 merkein Intiaan. Tämä kohde on kuitenkin, ikävä kyllä, väärätaksainen. OAT on lyhenne sanoista ”Onward Air Transmission” eli suomeksi leiman tarkoitus on sanoa, että ”lähetetään (Englannista) eteenpäin lentopostina”. Leimoja lyötiin sodan jälkeen, sillä tuolloin ei suinkaan ollut selvää, että kaikki posti lähetetään eteenpäin lentona, vaan suurin osa postista jatkoi matkaansa Englannista laivoilla. Lentokapasiteetti oli nimittäin sodan jälkeen rajattua ja tästä johtuen kaikkea postia, sellaistakaan jonka lentolisämaksu oli maksettu koko matkalle, ei välttämättä kuljetettu koko matkaa lentokoneella. OAT leimatut lähetykset ovat tyypillisesti kulkeneet mielenkiintoisia sodanaikaisia lentoreittejä käyttäen. Kohteen lähtöhinta oli 50 euroa ja se nousi aina 150 euroon saakka. Luulen tai oikeastaan tiedän, että mikäli kohde olisi ollut oikeataksainen olisi hinta voinut nousta tästä huomattavastikin korkeammalle.

Yllä: Porista 10.3.1945 lähetetty (<15g) lentokirje Bombayhin Intiaan. 4½mk sininen M30 leijona ja 25mk puunhakkaaja, yhteensä 29½mk. Leimattu OAT. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 31.6.1945) 4,50mk + lentolisä (per 5g) Intiaan (5.3.1945-23.10.1945) 8,00*3 = 28,50mk. Ylitaksa! (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuori on sensuroitu Suomessa ja Englannissa, mahdollisesti vielä kolmanteenkin kertaan jossain matkalla – mikähän HO/31 leima tarkoittaa? Voisi olla Home Office, eli osa postista voi olla kulkenut sisäministeriöön erikoissensuuriin. Suomi on saattanut olla vielä maaliskuussa 1945 suspekti entinen vihollisvaltio, jonka postia on erityisesti tarkastettu, varsinkin sellaista, joka on osoitettu majurille. Kuoren takana on Bombayssa lyöty leima 1. toukokuuta 1945, eli matka on kestänyt yli puolitoista kuukautta.

Yllä: M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneet ehdotteet. Uniikit ehdotteet ovat A4 kokoisia. (Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu)

Kuten jo postauksen aluksi mainitsin oli myytävänä myös M30 kuvamerkkien kilpailuun osallistuneita ehdotteita. Mielenkiintoista oli se, että ne olivat myytävänä osastossa ”juhlamerkit” eli paikassa, josta niitä ei ehkäpä aivan ensimmäisenä M30 keräilijä osaa etsiä. Merkkimallin M30 kilpailuehdotteet eivät kelpaa ainoastaan M30 keräilijöille, vaan nykytapojen mukaan myös M17 keräilijöiden kokoelmissa pitäisi olla ”viimeisillä lehdillä” seuraavan merkkimallin tavaraa ja tällaiset kilpailuehdotteet ovat siihen tarkoitukseen aivan erinomaisia harvinaisuutensa ja erikoisuutensa takia. Ehdotteet ovat uniikkeja käsin piirrettyjä, eli siis täysin varmasti ainoita tunnettuja kappaleita. Tällaisia ei ole edes postimuseossa. No joka tapauksessa, tällaista tavaraa oli myytävänä juhlamerkkien osastossa lähtöhinnalla 200 euroa. Ja lähtöhinnalla ne myytiinkin. Tämä mielestäni suhteellisen alhainen myyntihinta johtui luultavasti kahdesta syystä, joista yksi on se, että ehdotteet ovat A4 kokoisia, mikä tarkoittaa, että niitä on julmetun vaikeaa sisällyttää ainakaan A4 lehdillä kokoelmaan. Toinen syy on myyntiosasto.

Huomaan, että tätä kirjoitettaessa kaikki M30 osaston kohteet on myyty. Tämä on tietysti aika hyvä tulos mille tahansa huutokaupalle.

Merkki Albertin 53. ja Vaasan Filatelistien 76. huutokauppa

9 huhtikuun, 2017 By Mikael Collan

Jälleen on myyty tavaraa, tällä ketaa Merkki Albertin ja Vaasan Filatelistien toimesta. Olin jättänyt muutamia huutoja, mutta munasin loppukahinat niinkin yksinkertaisesta syystä, että väsyneenä unohdin. Tällaista sattuu, onneksi myytävänä ei ollut minua henkilökohtaisesti niin paljon kuumotavia kohteita, että olisi tapahtunut unohduksen jälkeistä sulamista. Aloitan Merkki Albertin annista ja sitten siirryn Vaasan Filatelistien huutokaupan ruotimiseen. Merkki Albertin huutokaupassa oli satayksi kohdetta myytävänä malli 1930 osastossa. Mukana oli filateliaa ja postihistoriaa.

Yllä: Harvinainen ehdote M30 5mk Olavinlinna-merkistä. Suuresta osasta olemassaolevista ehdotteista on leikattu reunat pois.

Filatelian puolella oli kaupan huomattava määrä arkkeja ja tyypillisesti loistoja, Loistojen lähtöhinnat vaihtelivat kympistä viiteentoista euroon ja niistä meni alle puolet kaupaksi. Mielestäni 15 euroa yleisemmästä M30 loistosta on tänä päivänä aika paljon pyydetty, toisaalta huutokaupoista voi rahalla napsia pois puuttuvia loistoleimattuja ilman työtä – siitähän näissä osittain maksetaan. Jälleen myytävänä oli myös merkkimallin ehdote, tällä kertaa 5mk Olavinlinna-merkin ehdote, josta oli leikattu ns. ”isot reunat” pois. Näitä leikattuja ehdotteita tunnetaan jonkin verran. Lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä hinnalla ehdote menikin kaupaksi. Muitakin ehdotteita tai ”koevedoksia” oli myytävänä – nimittäin levyllinen liimattomia hammastamattomia M30 leijonamerkkejä seitsemästä arvosta myytiin 30 eurolla, joka mielestäni oli erittäin alhainen hinta. Kohdeselosteessa luki ”epävirallisia hammastamattomia M30 pareja 6 kpl ja irtomerkki” – nämä kuitenkin, kuten aiemminkin olen kirjoittanut ja kuten Hannu Kauppi kirjassaan toteaa, eivät ole epävirallisia. Myynnissä levyllinen oli osastossa ”kokoelmat ja erät” mikä saattoi olla hieman huono paikka. Hammastamattomia liimoitettuja merkkejä myytiin 5mk arvoista – keltainen hammastamaton pari meni kaupaksi limitillä 20 euroa ja hammastamaton 5mk violetti pari (jossa näkyy arkkinumero) hintaan 27 euroa. Täytyy sanoa, että kaiken kaikkian M30 filatelian hinnat ovat erittäin alhaalla. Muutama tarttuma ja siirtymäkin oli myynnissä, nämä jäivät joko myymättä tai menivät limitillä. 9mk punaisen M30 leijonamerkin yläoikea sokkohammas oli myytävänä 15 eurolla ja jäi myymättä – muistan, että tällainen on ollut myytävänä aiemmin ja meni tuolloin kympin pohjahinnalla.

Yllä: Stettinissä 1938 leimattu M30 5mk olavinlinnamerkki. Kyseessä on laivalta lähetetty posti.

Myytävänä oli myös Stettinissä leimattu 5mk Olavinlinna, joka myytiin jälkimyynnissä pohjahinnalla, sekä joitakin siirtymiä M30 leijonamerkeistä – näiden myynti oli nihkeää. Stettin leimaus on kokoelmaan sopiva ja kertoo höyrylaivapostin historiasta – S/S Ariadne kulki reittiä Helsinki – Tallinna – Stettin ja kuljetti matkustajia, postia ja tavaraa Suomen, Viron ja Saksan välillä. Nykyään Stettin on osa Puolaa ja kaupungin nimi on Szczecin – neljä perättäistä konsonanttia siis kaupungin nykynimessä. Tästä oli muistaakseni juttua uusimmassa Suomen Postimerkkilehdessä. Muutama suojareitteinen merkkikin oli kaupan, sekä joitakin kohtalaisen hyviä tilapäisyyksiä (roskien aiheuttamia kuvakevirheitä).

Yllä: Sokeainlähetys Rauman sisällä 21.12.1942. M30 25p ruskea, 5p ruskea ja 10p harmaa leijona, yhteensä 40 penniä. Kirjoitettu joulutervehdys sokeainkirjoituskoneella selkokielisenä. Merkkien yläreunat rispaantuneet. Taksa: Sokeainkirje (1.9.1942 – 30.6.1945) 0,40mk.

Postihistoriapuolella oli myytävänä vain vähän kohteita. Myytävänä oli kaksi sokeainkirjettä, joista kumpikin hiukan heikonlaisia. Nimittäin toinen sokeainkirjeistä oli väärätaksainen ja toisen, 40 pennin taksaisen, merkit kiinnitetty aivan kuoren yläreunaan ja siksi merkkien yläreunojen hammastukset olivat menneet ”pieleen”. Lähtöhintaa kummallekin sokeainkirjeelle oli näistä ongelmista huolimatta laitettu runsaanlaisesti – kokonaiset kaksisataa euroa. Sokeainkirjeitä on ollut M30 merkein neljällä eri taksalla eri aikoina, 30p, 40p, 50p, ja 1mk. Kaikki taksat (ja sokeainlähetykset yleensä) ovat vaikeita ja harvinaisia.

Yllä: Myytävänä olleen sokeainlähetyksen aitoutustodistus, josta kohteen yhteydessä ei mainittu sanallakaan.

Tämä myytävänä ollut 40p oikeataksainen kohde oli siis yläreunastaan risa, muutakin ”jännää” siihen liittyy – nimittäin aluksi kohteen selosteessa ei mainittu rikkinäisyydestä mitään. Lisääkin jännää löytyy, nimittäin tähän kohteeseen on tehty aitoutustodistus, mutta siitä ei mainita halaistua sanaa. Kun kohde myytiin edellisellä kerralla oli aitoutustodistus mukana. Ei mennyt kaupaksi kahdella sadalla. Toinen aitoustodistus mukanaan kulkenut kohde oli 10p sellupaperisella merkillä varusteltu M30 kuori – lähtöhinta oli 75 euroa ja tällä kohde myytiin; sellupaperiset 5 ja 10 pennin merkit ovat harvinaisia ja vaikeita.

Eestiin Pärnuun lähetetty, taikaisin lähetetty ja ilmeisesti postin avaama kirje, jolla oli 2mk punainen M30 leijonamerkki singlenä myytiin 15 eurolla. Tämä oli mielestäni hyvännäköinen postihistoriakohde ja ostaja saa olla tyytyväinen. Avaaminen postin toimesta on hyvä juttu tälle kohteelle. Myytävänä oli myös Englantiin kulkenut vakuutettu kirje, jonka kunto oli ainakin kuvan perusteella kammottaava. Ulkomaan vakuutetut lähetykset ovat hyviä kohteita, mutta tämä oli kuntonsa puolesta aika mahdoton ja tästä syystä jäi myymättä 20 euron limitillä. Lentopostin osastossa oli myytävänä muutamia hyvän näköisiä M30 kohteita, mukana myös kaukomaihin lentäneitä.

Yllä: Nikkilästä 4.12.1940 Gold-roadziin Arizonaan Yhdysvaltoihin lähetetty lentokirje. Sensuurin leimaus, merkkejä yhteensä 19,50mk edestä. Leimattu ”Par service aerien trans-Atlantique Europe-Etats Unies” eli lentopostilla Atlantin yli. Leimattu USAssa ”Not in air mail – insufficient postage”, joka kertoo amerikkalaisen postinhoitajan inkompetenssista enemmän kuin mistään muusta. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille 1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk + kirjeen lentolisä ( per 5g) Yhdysvaltoihin (1.4.1938 – 30.9.1942) 8,00mk*2 = 19,50mk. Eli oikea taksa on kyseessä!

Yhdysvaltoihin 4½+9mk lentopostitaksalla vuonna 1944 lentänyt tuplasensuroitu kuori jäi myymättä 15 euron limitillä (ainakin tätä kirjoitettaessa on myymättä) ja vuonna 1941 lentänyt parilla kiinnostavalla leimalla leimattu lentokuori myöskin yhdysvaltoihin myytiin hintaan 50 euroa limitin oltua 30 euroa. Venezuelaan 1951 lentänyt kuori myytiin 26 eurolla ja Chileen vuonna 1935 lentänyt 50 eurolla. Näistä tuo Chileen lentänyt oli mielestäni hyvä kuori ja varmasti lentopostia harrastaville hyvä kohde.

Yllä: M30 3mk punainen ehiökortti Helsingistä 31.8.1945 Seattleen Washingtoniin USAn. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.7.1945-31.8.1945) 3,00mk.

Ehiöiden puolella myytiin yksi kiinnostava M30 ehiö, nimittäin 3mk punainen ehiökortti, joka on kulkenut Yhdysvaltoihin vuonna 1945 elokuussa. Kyseessä on ns. hyvännäköinen kortti, mutta kirjoitusta on alle 5 sanaa, eli kyseessä on oikeastaan painotuote. Kortin etupuolella, joka oli näkyvissä ei ole yhtäkään sanaa, joten on tärkeää nähdä takapuoli. Pyysinkin takapuolesta kuvaa ja se on yllä nähtävissä – ”neljän sanan toivotus ja yours truly Harry Walli” – Harry Walli oli tunnettu postimerkkeilijä. Jos kyseessä olisi selkeä postikortti ”normaaleine” postikortin sisältöineen olisi tämä ollut huippukohde, mutta nyt kun kyseessä on tunnettu filatelisti ja tekstiä vähänlaisesti en voinut itse lähteä hippasille tämän kohteen suhteen. Näitä 31.8. leimattuja kohteita tunnetaan muutama ja myös ainakin yksi 5mk sininen 31.8. leimattuna – jos oli tullut tieto, että taksa vaihtuu seuraavana päivänä osasi Wallin kaltainen filatelisti laskea, että taksa-aika on vain 2kk ja siis erittäin lyhyt – tämä on tietysti ollut sitten mahdollisuus käyttää tilaisuutta hyväksi. Kohde on kuitenkin uskottavasti kulkenut, joten siltä osin ongelmaa ei mielestäni ole.

Vaasan filatelistien huutokauppa päättyi samaan aikaan Merkki Albertin huutokaupan kanssa – mielestäni vähän pöhkö juttu sinänsä, koska on paljon vaikeampaa valvoa kahta kuin yhtä huutokauppaa. Ostajien ja myyjien kannalta huutokauppojen päättyminen kannattaisi ajoittaa eri aikoihin – varsinkin kun sama philabid järjestelmä on käytössä. Huutokaupan puolella myytävänä oli jonkin verran filateliapuolen M30 kohteita, loistoleimattuja merkkejä, joiden lähtöhinnat olivat kautta linjan edullisempia kuin Merkki Albertin huutokaupassa… toisaalta osa loistoista oli mielestäni hiukan heikohkoja ollakseen loisto-nimeen oikeutettuja. Muuta filateliaa oli M30 osastossa heikosti tarjolla.”Erikoisuuksien” osastossa oli myytävänä M30 automaattimerkkejä, joista yhdessä kone oli leikannut merkin alalaidan hammasteet kokonaan pois. Myytävänä oli myös FORD lävisteinen 5mk Olavinlinna-merkki.

Postihistoriakohteita M30 ajalta oli myynnissä M30 osastossa sen verran, että kohteiden kokonaismäärä osastossa oli noin seitsemänkymmentä. Ehkäpä paras M30 postihistoriakohde löytyi kuitenkin kenttäpostin osastosta, jossa oli myynnissä siisti kenttäpostipakettikortti joukkoihin kolmen markan taksalla, joka oli maksettu kahdella M30 1½mk harmaalla merkillä. Kortin hyvyyden huomasivat muutkin ja sen hinta nousikin kuuden euron lähdöstä yli seitsemään kymppiin, eli yli noin kaksitoistakertaiseksi.

Yllä: Kenttäpostipakettikortti Laihialta 20.7.1941 joukkoihin (KPK 8). Kaksi M30 1½mk harmaata leijonamerkkiä. Paino 1kg 700g. Taksa: Kenttäpostipaketti (1-3 kg) joukkoihin (28.6.1941 – 30.9.1942) 3,00mk. Aikainen lähetys tällä taksalla.

On muistettava näiden kenttäpostipakettikorttien kanssa sellainen tosiasia, että joukoista lähetetyt kenttäpostipaketit ovat yleisempiä kuin joukkoihin lähetetyt. Tämä johtuu siitä, että kenttäpostitoimistot keräsivät kortit pois ja niistä tehtiin leikettä. Kun sotilaille sanotaan, että tehkää näin, he tekevät näin ja näin ollen joukkoihin lähetettyjä kokonaisia kortteja on olemassa vähemmän kuin joukoista lähetettyjä. Muuta kotimaassa kulkenutta ”merkittävämpää” ei myytävänä mielestäni ollut. Pohjoismaihinkin mennyt myytävänä ollut tavara ei oikein inspiroinut – ainoa kiinnostavan näköinen kohde oli Tanskaan lähetetty lentokuori 3mk tummanoliivilla merkillä, joka oli takaisinlähetetty. Tätä kirjoitettaessa sekin oli vielä myymättä. Eurooppaan Pohjoismaiden ulkopuolelle kulkenutta postia oli hieman paremmin myytävänä. Maininnan arvoisia ovat kaksi kirjattua lentokirjettä Hollantiin ja Englantiin, joiden lähtöhinnat olivat viisi ja kuusi euroa ja näillä kuoret menivätkin kaupaksi, painotuote 6mk oranssilla merkillä singlenä 35 euron lähdöllä jäi myymättä ja Romaniaan lähetetty kirje 2mk mustansinisellä singlenä meni myöskin kaupaksi. Romania on aika hyvä kohdemaa ja tällä kirjeellä oli takana tuloleima, sekä etupuolella postitorvileima, ilmeisesti romanialaisten leimaamana.

M30 kohteita oli myytävänä useilla alueilla, mm. lentoposti ja laivaposti sekä ”lähetyksiä” alueilla. Kokonaisuutena M30 kohteita oli tämän takia myynnissä yli sata. Kauemmaksikin menneitä postihistoriakohteita oli kaupan. Erityisesti USAan mennyttä postia oli paljon.

Yllä: Lentopostikortti 22.7.1957 Helsingistä Mexicoon, 40mk puunhakkaaja single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.6.1956 – 31.3.1959) 20mk + postikortin lentolisä (vyöhyke 6) Mexicoon (1.7.1953 – 30.9.1957) 20,00mk = 40,00mk.

Ehkä paras ulkomaille mennyt postihistoriakohde oli mielestäni Mexicoon lähetetty lentopostikortti 40mk puunhakkaaja merkin singlenä. Kortin lähtöhinta oli kymppi ja se nousi hieman yli 40 euron. Merkin leima on aivan huippuluokkaa. Hieno lentokortti, joka sopii 40mk puunhakkaajamerkin kokoelmakohteeksi. Huomioitavaa on, että Vaasan kerhon meklari oli kuvannut kortin kummatkin puolet, tapa jota arvostan suuresti. Toinen hyvä ”kaukokohde” oli Australiaan vuonna 1957 lähetetty lentokirje, jolla oli M30 300mk lentokone ja 50mk M54 kuvamerkki. Kohteen hinta nousi limitistään euron 31 euroon.

Huomattavaa on, että ns. ”kaupallisessa” huutokaupassa lähtöhinnat ovat selkeästi kalliimmat. Tällä kertaa, muutamaa ehdotetta lukuunottamatta, tavaran laatu oli kohtalaisen samanlaista – ainakin postihistoriapuolella.

Lisäys: 13.4. korjattu muutamia kirjoitusvirheitä

Hellman Huutokauppa 102

18 maaliskuun, 2017 By Mikael Collan

Järjestyksessä sadas toinen Suomen Filateliapalvelun järjestämä huutokauppa päättyi tänään Helsingissä. Mukana myytävänä oli kolmisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutamia kiinnostavia. Kuten voidaan huomata, ei kohteiden määrä ollut kovin korkea. Tavoilleni uskollisena aloitan filateliasta ja etenen postihistoriaan.

Yllä: Neljä M30 ehdotetta kokoelmalehdellä sisältänyt kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Merkkimallin ehdotteita kokoelmalehdellä sisältänyt kohde oli myynnissä tuhannen euron limitillä. Kyseiset ehdotteet ovat merkkimallin ”helpoimmat” ja näin ollen pidin limittiä korkeana. Muut eivät ajatelleet samoin, sillä myyntihinta nousi aina 1200 euroon. Per ehdote hintaa siis tuli kolme sataa. Tällaiset ehdotteet ovat erinomaisia filateeliseen kokoelmaan ja nykyään tuomarit niitä lähes tulkoon vaativatkin, jos halajaa saada korkeampia pisteitä filateelisesta kokoelmasta. Tähän on liittynyt tiettyjä ongelmia nimen omaan suomalaisiin kokoelmiin liittyen, sillä Suomessa ei ehdotteita myyty julkisesti yleisölle samalla tavalla kuin monessa muussa maassa – tämä taas on johtanut siihen, että ulkolaiset tuomarit, jotka ovat tästä asiasta olleet tietämättömiä ovat saattaneet sakottaa ”enemmän kuin olisi ollut oikein”, vaikka käytännössä suomalaisiin filateelisiin kokoelmiin on aina ollut vaikeaa saada ehdotteita.

Yllä: Keltaisen 1,25mk M30 leijonamerkin ehdotearkki. Alareunassa käsin kirjoitettu hyväksyntä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pitkästä aikaa tai oikeammin sanottuna ensimmäistä kertaa niin pitkän ajan kuluessa kuin minä muistan oli julkisesti myytävänä kokonainen M30 merkin esittelyarkki, jonka alareunaan oli käsin kirjoitettu hyväksyntä. Näitä esittelymerkkien arkkeja on postimuseon lisäksi muutamien filatelistien hallussa ja käsittääkseni ”vapailla markkinoilla” niitä on ehjinä yhteensä kymmenkunta, joista siis jokainen eri M30 arvosta. Kohde on näin ajatellen erittäin harvinainen ja se sopii erinomaisesti filateelisen M30 kokoelman sellaiseen kohtaan, jossa esitellään merkkimallin ehdotteita. Myyty arkki oli 1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin ehdote. Esittelyarkin lähtöhinnaksi oli laitettu 450 euroa ja sillä arkki myös myytiin. On hyvin mahdollista, että muitakin ehdotearkkeja tulee myyntiin jatkossa, sillä samalla keräilijällä, jonka kokoelmasta tämä arkki on lähtöisin on useita vastaavia.

Esittelyarkkeihin liittyi myös toinen myytävänä ollut kohde, joka sisälsi reunaneliöt kuudesta eri M30 arvon esittelyarkista. Tällaisia esittelyarkin palasia on myyty viime aikoina muutamissakin eri yhteyksissä ja vaikuttaa siltä, että niitäkin voi markkinoille olla tulossa jatkossakin. Tällaisella kohteella pääsee helpommin kiinni usean merkkiarvon ehdotteisiin. Lähtöhinta oli 50 euroa ja myyntihinta 111 euroa, joka mielestäni ei ollut kovin korkea. Ehdotteiden lisäksi filateliapuolella oli myytävänä muutamia siirtymiä, yhdesä kohteessa kuvamerkkien laskoksia ja useampi kohde numerokuusiloita. Suoraan sanoen ei mitään erikoista ehdotteiden lisäksi.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia laadukkaita kohteita, joiden lähtöhinnat oli kuitenkin asetettu erittäin korkeiksi. Arvaan, että kohteiden jättäjä on vaatinut juuri näitä hintoja ja huutokauppahuoneen on ollut vaikeaa kieltäytyä, kun kohteita on samalta jättäjältä tullut useampia hyviä. On kuitenkin huutokaupan järjestäjän kannalta ikävää, kun kohteita ylihinnoitellaan heti kättelyssä ja niitä jää myymättä. M30 kohteiden hinnat, aivan kuten monenkin muun keräilyalueen kohteiden hinnat ovat tulleet alas huippuvuosista ja limittien pitäisi seurata yleistä hintatasoa.

Yllä: Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna single. Taksa: Postin henkilökortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli Postin henkilökortti, joka oli maksettu viiden markan Olavinlinna-merkillä. Kohteen limitiksi oli laitettu korkea 700 euroa, jolla kohde kuitenkin meni kaupaksi. Mielestäni hinta oli loppuhinnaksi sopiva, mutta limittinä kohtalaisen korkea. Näitä postin henkilökortteja tunnetaan M30 merkeillä yhteensä alle kymmenen kappaletta, ja useimmat näistä ovat 5mk Olavinlinna-merkillä. Kaksi henkilökorttia tunnetaan 20mk Postitalo-merkillä. Kyseessä siis on harvinainen kohde. Postiviiri 25mk sinisen leijonamerkin singlenä myytiin 20 euron limitillä ja 24mk single kirjatulla paikalliskirjeellä jäi myymättä 60 euron limitillä – mielestäni limitti oli aivan liian korkea, vastaavia on myyty kympin lähdöillä viime aikoina. Automaattimerkein lähetetty kuori (kolme yhden markan merkkiä) myytiin hintaan 65 euroa. Ainoa Pohjoismaihin lähetetty myytävänä ollut kohde oli 5mk sininen leijonamerkki singlenä kirjeellä Tanskaan 27.7.1945. Kuoren oli Tanskan sensuuri avannut. Kooltaan se vaikutti olevan ”isompi pitkulainen” mikä ehkä pelotti ostajat pois, sillä yhtäkään tarjousta ei kohde saanut. Lähtöhinta 30 euroa ei mielestäni ollut erityisen kova.

Yllä: Haminasta 27.3.1942 Sofiaan Bulgariaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Ulkomaille lähetettyjen lähetysten osalta mukana oli muutamia kiinnostavia ja harvinaisia lähetyksiä. Näistä yksi oli Bulgariaan lähetetty postikortti 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä. Nämä 2½mk punaisen merkin singlelähetykset ovat vaikeita ja harvinaisia ja niitä on ollut myynnissä harvoin. Kortin limitiksi oli laitettu 850 euroa, joka oli liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Myynnissä oli toinenkin hyvä M30 punainen postikortti, nimittäin 6mk punaisella merkillä Vaasasta Englantiin lähetetty kortti. Tämän lähtöhinnaksi oli laitettu 150 euroa, joka sekin on nykyisen hintatason mukaisesti liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Viimeaikoina on 6mk punaisia tullut markkinoille useita – niitä tunnetaan tällä hetkellä alle viisitoista kappaletta, joten mikään yleinen kohde ei kuitenkaan ole kyseessä.

Myytävänä oli myös kirjattu kirje vuodelta 1946 Sveitsiin, joka oli maksettu 20mk postitalo-merkillä. Kyseessä on vaikea ja harvinainen single kohde. Kohdeselosteeseen kirjoitettu ”Vain kolme tunnetaan” mikä ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut enää totta. Vastaavia tunnetaan kymmenkunta. Limitiksi kohteelle oli laitettu hulppeat 900 euroa, joka oli ehkäpä viisinkertaisesti sen mitä limitin olisi pitänyt olla, eli tässä mentiin rankasti metsään. Kuori jäikin myymättä.

Yllä: Kirje 21.7.1945 Turusta Lontooseen, Englantiin. Alunperin 5mk sininen single, jolle kuitenkin lisätty toinen 5mk sininen lentolisän maksamiseksi. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk + lentolisä (2,50mk per 5g) Englantiin (28.2.1945 – 24.10.1945) 5,00mk = 10,00mk. Harvinainen, kiinnostava. Lyhyt 2kk taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriallisesti kiinnostavana pidin kohdetta numero 1907, joka oli lähetetty Turusta 21.7.1945 Englantiin 5mk sinisellä merkillä singlenä frankeerattuna. Kohde oli leimattu ”Palautetaan lähettäjälle – Postimaksu puuttuu”, koska heinäkuun 1945 aikana posti Englantiin kulki vain lentona. Leima on vedetty yli ja kirjeelle on lisätty toinen 5mk sininen merkki maksamaan lentomaksu ja se on postitettu uudelleen lentokirjeenä. Kirje oli Englannin sensuurin avaama. Kohde kertoo hyvin sodan jälkeisen postin avautumisen erikoisuuksia – kohdeselosteessa luki ensin ”uniikki”, joka myöhemmin muutettiin muotoon ”harvinainen”. Limitti oli asetettu 900 euroon, joka mielestäni oli korkea, sillä kohde kuitenkin meni kaupaksi.

Yllä: Painotuotekortti 22.12.1943 Turusta Geneveen Sveitsiin. M30 1mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942-31.8.1945) 1,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kiinnostavia painotuotteitakin oli myytävänä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä harvinaisin 1mk taksa-aikainen yksin 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä oli limitiltään asetettu 900 euroon. Tämä oli mielestäni aikamoinen yliarviointi ja kohde jäikin myymättä. Mikäli limitti olisi ollut esimerkiksi 500 euroa olisi luultavasti syntynyt kilpailua ja hinta olisi siitä noussut ”päivän hintaan”. Kohde on erittäin harvinainen. Kohdeselitykseen oli kirjoitettu optimistisesti: ”Vain kolme tunnetaan”, mikä ei pidä paikkaansa, oikea tunnetujen määrä lienee viisi.

Muita hyviä painotuotteita olivat Bulgariaan lähetetty 2½mk vihreällä singlellä maksettu postikorttimuotoinen painotuote, jonka limitti oli 30 euroa ja myyntihinta 32 euroa. Mielestäni ei ollut kovin paha hinta, sillä kohteessa oli mielestäni luonnetta… ja saapumisleima. Myytävänä oli myös 3mk vihreällä singlellä maksettu painotuotepostikortti Bulgariaan, jonka lähtöhinta oli laitettu 70 euroon ja joka myytiin hintaan 110 euroa. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että nämä 3mk vihreät single painotuotteet ovat vaikeita, vaikka niitä viime vuosina onkin tullut markkinoille lisää. Arvioin tunnettuja kappaleita olevan noin kymmenkunta. Myyntihinta vastasi sitä tasoa, jolla vastaavia on lähiaikoina myyty.

Erien osalta kävin katsomassa muutaman erän ja vaikka joissakin erissä oli kiinnostavia ns. pikkukivoja M30 kohteita, en pystynyt itselleni mitenkään perustelemaan miksi olisin lähtenyt leikkiin mukaan. Myytävänä oli puolitteita sisältävä erä, jossa oli mukana myös muutama M30 kohde, joista kiinnostavimpana ns. Niinisalon puolite kuorella. Tarinahan kertoo, että Niinisalon sotaharjoitusten aikana (1939) merkit loppuivat Niinisalon postista ja 4mk Postitalo-merkkejä leikattiin kahtia sotilasvirkamiehen ”käskystä”, jotta kirjeitä saatiin lähetettyä. Nämä kohteet ovat kohtalaisen harvoin vastaan tulevaa sorttia. En ole pystynyt muodostamaan mitään erityisen johdonmukaista mielipidettä siitä, että ovatko kyseiset kohteet tekeleitä vai ”aitoa asiaa”.

Huutokaupasta jäi vähän kaksitahoinen olo – toisaalta myytävänä oli hienoja kohteita, mutta lähtöhintojen liian korkealle asettaminen ihmetytti.

Seuraava sivu »