Esittelin Salon Filatelistikerhon 70-vuotis näyttelyssä viidentoista sivun, yhden kehyksen kokoelman, vuonna 1947 julkaistujen malli 1930 käyttösarjan merkkien postihistoriaa. Ideana oli tietysti, että kysymyksenä on kerhon perustamisvuosi.
Aiemmassa kirjoituksessa kerroin jo, että näyttely meni erittäin hienosti ja katsojia kokoelmilla oli mielestäni suhteellisen runsaasti. Alla löytyvä noin 40 minuutin pituinen video esittelee oman yhden kehyksen kokoelmani yksityiskohtaisesti.
Yllä: Salon filatelistikerhon 70-vuotisnäyttelyn kokoelmalistaus
Salon Filatelistikerho ry viettää tänä vuonna 70-vuotis juhlavuottaan. Kerho siis perustettiin 1947. Tätä juhlistaakseen kerho päätti järjestää perinteisen keräilytapahtumansa yhteyteen myös näyttelyn, jossa kerholaisten kokoelmia on esillä. Näyttelyyn saatiin yhteensä 32 viisitoistasivuista kehystä kokoelmia filateliasta, postihistorian kautta, kortteihin ja tulitikkuetiketteihin ja kuorma-auto esitteisiin. Tällaiset kerhonäyttelyt ovat mielestäni mukavia mahdollisuuksia esitellä vähemmän virallisessa ilmapiirissä kokoelmia, joita ei ole tarvinnut toteuttaa kaikkien virallisten näyttelysääntöjen mukaisesti – tärkeää on näyttää pilkahduksia kokoelmastaan muillekin. Näyttelyluettelon voi ladata PDF-muotoisena TÄSTÄ.
Yllä: Kehysten kasaamista ja kokoelmien laittamista kehyksiin Hermannin koululla ennen viikonlopun näyttelyä. Asialla Olavi Alkio ja Jari Laakso.
Salon kerho oli julkaissut tapausta varten kaksi postikorttia ja yhden omakuvamerkin. Toisessa postikortissa ja omakuvamerkissä on kuva maamme 75-vuotisjuhlavuotta varten vuonna 1992 pystytetystä muistomerkistä ja toisessa postikortissa aiheena on uusittu Salon urheilupuiston keskusurheilukenttä ja sen avajaiset presidenttimme Niinistön toimesta. Urheilupuisto-kortti saatiin Finlandia 2017 toiminnan kautta – kiitoksia Liitolle. Sikäli kuin mikäli joku on näistä korteista kiinnostunut, niin niitä saa tiedustella Salon Filatelistikerhon sihteeriltä Matti Bothilta.
Keräilytapahtumassa oli paikalla kymmenkunta myyjää ja tavaraa oli myytävänä kaikenlaista. Osallistujia oli mielestäni tavallista enemmän – näyttely veti luultavasti paikalle ihmisiä, jotka eivät muuten olisi tulleet. Salon markkinat samaan aikaan saattoivat myös vaikuttaa positiivisesti. Uskon paikalla käyneen kolmatta sataa kävijää, tämä on aivan omasta hihastani vedetty arvaus. Kävijät tutkivat kiinnostuneina näyttelykokoelmia pitkiäkin aikoja, mikä on hieno juttu. Lauantaina kävijöitä kävi paljon, sunnuntaina arviolta hieman alle neljäkymmentä – keräilytapahtuman ja näyttelyn yhdistelmä oli toimiva.
Yllä: Näyttelypäivän kuhinaa Hermannin koulun ruokasalissa, kävijöitä oli yhteensä kolmatta sataa.
Näyttelyn kasaamiseen meni kaiken kaikkiaan noin puolitoista tuntia, kunhan kehykset oli saatu näyttelypaikalle. On todettava, että ilman Turun Postimerkkikerhon suosiollista apua ja kehyslainaa ei tämäkään näyttely olisi onnistunut. Kiitokset jälleen kerran Turkulaisille hyvästä yhteistyöstä. Kerhojenvälinen yhteistyö on avainasemassa harrastuksemme onnistumisen kannalta. Purkaminen tapahtui huomattavasti vikkelämmin ja siihen kului vain noin kolme varttia.
Oma osallistumiseni näyttelyyn ja samalla näyttelyn ”M30 presenssi” oli yhden kehyksen kokoinen kokonaisuus vuonna 1947 julkaistujen M30 merkkien postihistoriasta. Teen tästä erillisen kirjoituksen ja luultavasti myös videon, jossa käyn koko kokoelman läpi, joten eipä siitä sen enempää tällä kertaa. Keskityn sitä vastoin käymään läpi ns. ”löydöksiä” myyntipöydiltä ja kumma kyllä tällä kertaa niitä tuli odotuksiani selvästi enemmän. Tavallisten parempileimaisten kohteiden lisäksi löysin kolme kohdetta, joista tuli hyvä mieli. Ensimmäinen löytö oli 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö syyskuulta 1942 kirjeellä Ruotsiin. Ensinäkemältä kohde ei vaikuta juuri miltään ja 3½mk sinisen merkin käyttö Pohjoismaisella kirjeellä ei ole käyttötarkoituksen mukainen, sillä UPUn värisuositusten mukaan siniset merkit on tarkoitettu ulkomaan kirjeille. No tässä onkin kysymys pienestä knopista, sillä syyskuun alussa 1942 kirjetaksa Pohjoismaihin ja kotimaassa nousi 3½ euroon ja kirjetaksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta ensimmäinen lokakuuta. Näin kaikkialle menevien kirjeiden taksat olivat syyskuussa 1942 saman suuruiset. Kun tähän lisäksi todetaan, että 3½mk oliivi leijonamerkki julkaistiin vasta ensimmäinen lokakuuta 1942 huomataan, että tämä 3½mk sininen oli ainoa tälle taksalle yksin sopiva merkki syyskuun 1942 ajan. Postilaitos oli ilmeisesti ajatellut, että ”myöhästytetään 3½mk oliivin merkin julkaisemista kuukaudella” ja julkaisi 75p oranssin merkin, joka kävi täydennysarvoksi 2,75mk violetille merkille myös näille kotimaan ja Pohjoismaiden kirjeille. Tarkoituksena oli tietysti saada käytettyä loppuun 2,75mk merkit.
Yllä: Kirje 25.9.1942 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk. M30 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö. Ainoa tälle taksalle yksin sopiva M30 merkki kuukauden ajan ennen 3½mk oliivin merkin julkaisemista. Sotasensuurin tarkastama.
Toinen kiinnostava löytynyt kohde on sekin kulkenut Ruotsiin. Kyseessä on painotuote M30 3mk harmaalla merkillä vuoden 1948 tammikuulta. Kohde on kiinnostava, sillä vuoden 1948 alusta ulkomaan painotuotteen taksa nousi 2½ markasta kolmeen markkaan. Tälle taksalle tarkoitettu vihreä UPUn värisuositusten mukainen merkki ilmestyi kuitenkin vasta 9. helmikuuta, 1948. Kuukauden ja yhdeksän päivän ajan oli siis pakko käyttää muita merkkejä taksan muodostamiseen ja yksin tähän tarkoitukseen M30 merkeistä sopivat tietysti jo aiemmin julkaistut M30 merkit, joista viimeisin oli juurikin 1947 ilmestynyt 3mk harmaa. On lisäksi huomattava, että tämä kolmen markan taksa oli voimassa vain kuusi kuukautta, jonka jälkeen taksa nousi kuuteen markkaan.
Yllä: Painotuote 26.1.1948 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. M30 harmaan leijonamerkin hyvä singlekäyttö. 1.1.48 – 8.2.1948 taksalle tarkoitettu vihreä 3mk leijonamerkki odotti julkaisuaan. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Kuuden kuukauden taksa-aika.
Muistutan lukijaa jälleen siitä tosiasiasta, että M30 käyttöaikana ei Pohjoismaihin ollut omaa painotuotetaksaansa vaan oli vain yksi ulkomaan painotuotetaksa. Toki naapurimaamme Ruotsi on ehkäpä kaikkein helpoin ulkomaa painotuotteiden, niin kuin muunkin postin osalta.
Kolmas osuma oli mielestäni ehkä kaikkein paras, nimittäin löysin erään paikallisen kauppiaan myyntikansiosta mielenkiintoisen, isokokoisen lentokuoren Viroon vuodelta 1932. Kuori oli lähetetty maamme ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin puolisolle Ester Ståhlbergille. Oulun pormestarin toinen tytär Ester os. Elfving ent. Hällström Ståhlberg oli ollut naimisissa Karl Hällströmin kanssa ja jäi leskeksi 1917. Myös K. J. Ståhlberg oli jäänyt leskeksi samana vuonna. Ilmeisesti K. J. Ståhlbergin kosinta tapahtui kirjeitse, avioliittoon kuitenkin astuttiin vuonna 1920. Esterin elämäntyöstä on jäänyt jälkeen Pelastakaa Lapset ry.
Yllä: Helsingistä 24.5.1932 Tartuun, Eestiin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 2mk violetti kolmirivilö. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-40g) Viroon (30.4.1928-16.6.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea Viron erikoistaksan aikainen korkeamman painoluokan lentokirje.
No joka tapauksessa, Ester on ollut matkoilla Virossa ja sinne hänelle on ”Koteja kodittomille lapsille ry.” lähettänyt kirjeen, eli hänen perustamansa nykyisen Pelastakaa Lapset ry.n ”pohjalla” toiminut järjestö. Kirje on toisen painoluokan lentokirje, painoltaan alle 40 grammaa ja käytännössä vie kokoelmalehdellä paljon tilaa – tämähän ei ”nykyään” ole ongelma, jos käytössä on A3 kokoisia kokoelmalehtiä. Kohde on itsessään kohtalaisen hyvä, en nimittäin ole nähnyt aiemmin korkeamman painoluokan lentokirjettä Viroon. Hintaa tälle tuli hiukan enemmän kuin mitä olin ajatellut, sillä myyjä oli sitä mieltä, että vastaanottaja on niin hyvä, jotta tästä pitää saada maltaita. Onneksi sain tingittyä edes hiukan hinnasta… vastaanottaja ei merkitse minulle näissä kuvioissa yhtikäs mitään, vaikka tosiaan ei se haittaa, että vastaanottaja on tunnettu (kunhan ei ole tunnettu filatelisti).
Kaiken kaikkiaan Salon kerhon näyttely ja keräilytapahtuma meni erinomaisesti, näyttelyssä kävi paljon ihmisiä tutkimassa kerholaisten kokoelmia, myös paljon sellaista väkeä, joka oli tullut paikalle ilman kiinnostusta keräilytapahtumaa kohtaan. Olimme saaneet Salon Seudun Sanomiin koko aukeaman mittaisen jutun, jolla varmasti oli merkitystä asian suhteen.
HTO huutokaupat järjestivät 38. huutokauppansa toukokuussa, juuri ennen Finlandia 2017 tapahtuman alkua. Näyttelyyn osallistuvien keräilijöiden kannalta tilanne saattoi jo olla se, että tästä huutokaupasta ei apuja olisi tiedossa, sillä mikäli kohteita ei hakisi paikan päältä eivät ne ehtisi enää mukaan kokoelmaan. Allekirjoittanut ei ollut tämän varaan laskenut, vaikka mielenkiinnolla huutokauppaa seurasikin. Itse asiassa olin pohtinut asiaa siltä kantilta, että koska Finlandia 2017:n tuomareille oli jo kuukausia aikaisemmin toimitettu kokoelmasta scannatut kuvat olisi hyvin epätodennäköistä, että viimehetken muutoksilla olisi juuri minkäänlaista vaikutusta arvosteluun. Vaikka huutokauppa ehkä siis oli ”liian myöhäinen” suurta näyttelyä ajatellen oli tarjolla silti kiinnostavia M30 kohteita.
Yllä: Palloileva leijona (kuva HTO huutokaupoilta)
Filateliapuolella myytävänä oli aika monta kohdetta, joissa oli useampia M30 merkkejä samassa kohteessa – mm. suojareijitettyjä, loistoleimattuja ja siirtymiä – lähtöhinnat oli laitettu maltillisiksi. Kohteet menivätkin kaupaksi. Mitään varsinaisia kanuunakohteita ei merkkipuolella ollut myytävänä. Kiinnostavia olivat 20mk postitalomerkin tarttuma, joka myytiin 10 euron limitillä ja ns. ”palloileva leijona” eli tunnettu 1mk vihreän leijonamerkin kuvakevirhe.
Yllä: Vapaakirje pikana, vain pikalisä maksettu. Hyvä 30mk linja-auto merkin yksittäiskäyttö. Myyntihinta 20 euroa. (kuva HTO huutokaupoilta)
Postihistoriapuolella kiinnostavia kohteita oli myytäviä useampiakin. Yksi kiinnostava oli kotimaan vakuutettu kirje, jolle oli maksettu lakkaus ja vakuutusarvon laskenta. Näitä tavataa aina silloin tällöin ja vakuutetut kirjeet, joille näitä lisäpalveluita on maksettu ovat paljon parempia kuin ns. perustavara. Myytävänä oli myös kolmen markan keltainen leijona single postikortilla. Kohteen lähtöhinta oli 30 euroa eikä se mennyt kaupaksi. Kuten hyvin tiedetään postikortin taksainen 3mk keltainen kotimaassa on hyvä kohde – tässä ei kuitenkaan ollut kysymys postikortin taksasta, vaan sen jälkeisestä painotuotteen taksasta, joka sekin oli 3 markkaa. Nämä painotuotteet eivät suinkaan ole yhtä vaikeita kuin postikortit samalla merkillä. Kotimaan (ja Pohjoismaisten) postikorttien taksa oli mahdollinen merkillä vain noin kaksi kuukautta. Tämä asia näköjään tunnetaan eikä kukaan ”polttanut näppejään”.
Ehkä paras kotimaan kohde oli vuonna 1955 lähetetty vapaakirje, johon oli maksettu erikseen pikalisä. Vapaakirjeoikeuden omaavilla yhteisöillähän oli oikeus lähettää postia ilman postimaksua, mutta mikäli haluttiin käyttää lisämaksullisia palveluita tuli nämä maksaa. Tässä tapauksessa lähettäjä, Pohjois-Karjalan Metsänhoitolautakunta on halunnut lähettää kirjeen pikana ja maksanut pikalisän. Lähettämisen aikaan pikalisä on ollut 30mk. Tällaisia vapaakirjeen pikalisiä tunnetaan jonkin verran, ne eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä. Vaikein lisämaksullinen palvelu vapaakirjeille lienee lentolisä. Ehiöpuolella oli myytävänä pikapostikortti, joka oli maksettu samaisella 30mk linja-auto merkillä – pikapostikorttikaan ei ole erityisen tavallinen tuttavuus ja kyseinen ehiökortti oli 20€ hinnallaan mielestäni edullinen ostos, tämä oli myös kohteen limitti. Erien joukossa oli yksi kiinnostava kenttäpostia sisältävä erä, jonka yksi kuvista oli hyvästä M30 kohteesta – kirjeestä, joka oli lähetetty takaisin lähettäjälle, koska kenttäpostia sai lähettää lähettämisen aikaan vain kenttäpostimerkein. En tätä erää kuitenkaan uskaltanut huudella, koska näkemättä en voinut tietää olisiko siinä mitään muuta minulle.
Yllä: Kiinnostava kenttäpostikohde erästä – kirje leimattu ”Takaisin lähettäjälle käytettävä kenttäpostimerkkejä” (kuva HTO huutokaupoilta)
Pohjoismaihin menneitä kohteita ei ollut montakaan ja niiden joukossa ei minua kiinnostavia, Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle sitä vastoin oli myytävänä ja mukana oli kiinnostaviakin kohteita. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti eniten kohde #418, jonka kohdeseloste kuului seuraavasti: ”3½mk sininen kuorella Englantiin -38 ja Itävaltaan -42” ja joka sisälsi siis kaksi 3½mk sinisellä singlellä maksettua ulkomaan kirjettä. Yritin tihrustaa kuvasta, että mikähän päiväys vuoden 1942 kuorella oli ja olin mielestäni vakuuttunut, että se olisi jotakin syyskuussa 1942 ja päätin ostaa kohteen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kohde lohkesi limitillä. Tarkempi tarkastelu kotona osoittikin, että olin tihrustanut oikein ja päivämäärä on 15.9.1942 – eli hyvin mielenkiintoisena aikana. Mielenkiintoisena siksi, että syyskuun alussa 1942 kotimaan kirjeen perustaksa nousi 2,75 markasta 3½ markkaan – tämä vaikutti tietysti kaikkiin Suomen kanssa postisopimussuhteessa oleviin valtioihin menevän postin hintoihin – tuohon aikaa näitä olivat Pohjoismaat, Viro ja Latvia sekä tärkeänä Saksa (valloituksineen) ja Unkari. Lisäksi kun tiedetään, että ensimmäisen luokan kirjeen taksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta 1.10.1942 huomataan, että kirjeen taksa ”kaikkialle” oli sama 3½mk kyseisen syyskuun ajan.
Yllä: Kohteen 418 kuva. Minua kiinnosti erityisesti ylempi kuori. (kuva HTO huutokaupoilta)
Kun oli tehty lisäksi päätös painaa 75p oranssi leijonamerkki, jotta voitaisiin loppuunkäyttää mahdollisimman paljon Postin varastoissa olevia 2,75mk merkkejä ennen kuin uusi 3½mk oliivi julkaistaisiin oli tilanne se, että syyskuun ajan 1942 oli sininen 3½mk merkki ainoa M30 merkki, joka yksin sopi kaikkiin maihin meneviin ensimmäisen painoluokan kirjeisiin. Kyseessä oli siis aikamoinen uusrenessanssi tälle merkille, jonka painoerä oli jo käytännössä loppu. Kyseisen kohteen toinen kuori siis oli kuin olikin lähetetty juuri tänä aikana ja vieläpä Itävaltaan, joka oli yhdistynyt Saksan kanssa (Anschluss) ja näin kuului Saksan kanssa tehdyn postisopimuksen piiriin. Kysymyksessä on hyvä ja mielestäni kokoelmakelpoinen knoppi. Kun kuori on vielä sensuroitu Suomessa on se jopa hyvä näköinenkin. Hyvien kohteiden ei välttämättä tarvitse maksaa maltaita!
Yllä: Ranskaan lähetetty 4½mk sininen single vuodelta 1943 lokakuulta. Saksan ja Suomen sensuurit. Oikea taksa. (kuva HTO huutokaupoilta)
Harmaan 60 pennin leijonamerkin parilla lähetetty postikortti Englantiin ei mennyt kaupaksi 40 euron lähtöhinnallaan. Minunkin mielestäni lähtöhinta oli nykymarkkinassa liian korkea, vaikka kyseessä oleva käyttö on yksi 60p harmaan merkin parhaista. Tälle merkille, jonka painamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeviä perusteita, ei ole oikeastaan mitään hyviä käyttöjä – singlekohteitahan merkille ei ole mahdollista olla, pl. sattumankauppaa tulleet lunastukset. Toinen sininen leijonakuori, 4½mk sinisen leijonan yksittäiskäyttö Ranskaan vuodelta 1943 myytiin hintaan 72 euroa, eli kohtalaisen edullisesti. Nämä 4½mk siniset singlet ovat hyviä kohteita.
Yllä: Pikalentokirje (<10g) 7.8.1946 Helsingistä Yhdysvaltoihin – ei sittenkään niin kovin helppo taksayhdistelmä. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk + pikalisä ulkomaille (16.1.1946 – 31.12.1946) 15,00mk + lentolisä (vyöhyke 6) Yhdysvaltoihin (24.10.1945 – 31.12.1946) 22mk (2x) = 69,00mk. (kuva HTO huutokaupoilta)
Euroopan ulkopuolelle menneistä kohteista mainitsen Yhdysvaltoihin menneen pikalentokirjeen vuodelta 1946. Kirje ei sinänsä vaikuta mitenkään erikoiselta, mutta oman rajatun kokemukseni perusteella tiedän, että lentopikakirjeet eivät ole kovin yleisiä. Kirjattu lento on yleisempi yhdistelmä. Kohteen lähtöhinta oli 10 euroa ja se myytiin hintaan 20 euroa. Tässä kohteessa hyvää oli 50mk Tampere merkki, jonka käyttö sellupaperilla (tilauserä 668), kuten tällä kirjeellä oleva merkki luultavasti on, on hiukan parempi kuin tämän jälkeen tulevien erien. Ensimmäinen vuonna 1942 painettu tilauserä on hyvinkin nihkeästi löydettävissä hyvillä lähetyksillä vähääkän paremmilla leimoilla.
Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen huutokauppa, vaikkei mitään uskomattomia kanuunoita ollutkaan liikkeellä.