Käväisin Riihimäellä tutustumassa paikallisen kerhon toimintaan ja pitämässä esitelmän. Riihimäki on noin tunnin junamatkan päässä Helsingistä ja aktiivinen filateliapaikkakunta, sekä osa ”Hämeen kerhojen” porukkaa, jotka yhdessä saavat aikaan näyttelyitä ja tapahtumia. Paikalle tullessani kerho oli jo täydessä vauhdissa ja huutokauppakohteet kiersivät. Osallistuminen on sinänsä vilkasta, että lähes jokainen tuoli oli käytössä ja ilman sen suurempaa laskemista arvelen paikalla olleen noin parikymmentä kerholaista.
Lyhyen kokouksen jälkeen aloitin oman esitelmäni, joka tällä kertaa käsitteli Siperian kautta 1940-1941 välirauhan aikana Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen kulkenutta postia. Ajatuksena on se, että tämän lyhyen ajanjakson aikana Saksan vihollismaihin, erityisesti brittiläiseen kansainyhteisöön ei ollut mahdollista lähettää postia Saksan kautta, vaan se ohjattiin Neuvostoliiton läpi Itä-Aasiaan, josta se edelleen kuljetettiin Tyynen Valtameren yli. Siperian kautta tuona aikana kulkenut posti ei sinänsä ole erityisen harvinaista, mutta siihen liittyy omat kommervenkkinsä, jotka toki pitää ymmärtää ja ”äkätä”, jos haluaa tästä asiasta päästä perille. Esityksen jälkeen pidetyssä huutokaupassa oli joitakin kymmeniä kohteita, joista suurin osa meni kaupaksi.
Riihimäen kerho järjestää 2023 maaliskuussa Riihex 2023 kansallisen näyttelyn. Ja pitämäni esityksen, jota en tämän syvemmin tässä avaa, pontimena on juurikin näyttelyyn valmistuva yhden kehyksen kokoelma aiheen ympärillä, jota rakentelemme kolmeen pekkaan kahden muun keräilijän kanssa parasta aikaa. Esitys siis voidaan ymmärtää jopa jonkinlaisena markkinointina!
Riihimäen kerho on myös tehnyt näyttelyn tukemiseksi omakuvamerkin, jota saa ostaa vitosen hintaan. Painosmäärä on tiukka 200kpl ja rahat käytetään siis näyttelyn tukemiseen. Merkin kuva on sama kuin kortissa, jonka Liitto on painattanut. Tuomariston puheenjohtajana toimii Jukka Mäkinen, joka hoiti vastaavan homman mallikkaasti Hämeenlinnassa kuluneena vuonna ja näyttelytoimikuntaa vetää Riihimäen kerhon pj. Heikki Virtanen. Kannattaa siis tulla tälläkin kertaa tutustumaan näyttelyyn ja mikä ettei Riihimäkeenkin – vinkkinä totean, että olisi kiva, jos näyttelyorganisaatio julkaisisi jonkinlaista tietoa siitä mitä muuta paikkakunnalla on nähtävää ja nähtävänä, jotta olisi helppo orientoitua. Jos sellaista materiaalia tehdään, niin lupaan linkata sen myös tähän blogiin! Tiedän nimittäin, että perheen ”muut kuin filatelistit” on helpompi saada mukaan reissuun, jos voi tällaista infoa jakaa…
Huutokauppojakin ehti taas päättyä useampia. Vaasan kerhon huutokaupasta ei jäänyt kuin hieman etäinen kuva, nimittäin en juurikaan löytänyt tarjonnasta mitään ihmeellistä…. muuta kuin sen, että Vaasassa on inflaatio osunut hintoihin muuta maata kovemmin. Nimittäin muualla maassa saa rahalla paljon enemmän kuin Vaasassa, näköjään. M30 kohteista joita oli tarjolla on todettava, että lähtöhinnat olivat jo lähes tuplat verrattuna siihen mitä myyntihinnan olisi pitänyt olla – meklarilla on siis mennyt ”pilkku väärään paikkaan”. Näin ei kauppa käy ja käteen jää valtavasti työtä, turhaan. Mutta ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, eikä viimeiseksi jää. Varmasti jo ensi kerralla on hinnoitteluun palannut realismi… Forssan Huutokortti huutokaupassa ei ollut varsinaisesti ihmeempää M30 tavaraa myynnissä tällä kertaa. Muutamia Norjaan lähetettyjä lähetyksiä oli tarjolla ja kuten tiedämme on Norja huomattavasti Ruotsia ja Tanskaakin parempi kohdemaa, kun pohjoismaisilla taksoilla lähetettyä postia kerätään. Hinnoittelu on lähtöhintojen osalta kunnossa, vaikkei tällä kertaa mitään kanuunoita ollutkaan. On kuitenkin todettava, että M63 keräilijöille oli myynnissä muutamia vähän parempia kohteita, mm. pikkupaketti Belgiaan ja M54 keräilijöillekin jotakin. On ollut sen verran kiire, että en ole ehtinyt ajoissa ”raportoida” näistäkään huutokaupoista ja jälkikäteen on hieman ohutta analyysin kanssa.
HTO huutokauppa päättyi noin viikko sitten, myytävänä oli sekä M30 filateliaa, että postihistoriaa. Ei mitään sen kummallisempaa, mutta muutamia pikkuhyviä. Filateliapuolella pääasialisesti loistoleimaisia merkkejä, joista mainittakoon 300mk lentokone-merkin loisto, joka nousi aina 88 euroon saakka kympin pohjistaan. Huomattava nousu. Myytävänä oli myös kaksi asianmukaisesti väärennökseksi leimattua värimanipuloitua 10mk Saimaa merkkiä. Nämä siniset ihmeet olivat siis päätyneet Hannu Kaupin pöydälle, joka tuntee ”kehittelijöiden” metkut. Jonkinlaisella kemiallisella systeemillä on värimuutos saatu aikaan ja yritetty tehdä pa-ku prosessilla roskasta kultaa. On todettava, että M30 merkkien osalta vahingossa sattuneita väri-erikoisuuksia ei ole olemassakaan, joten näitä kauppaavat henkilöt ovat yleensä oman elämänsä sirkustirehtöörejä ja illuusion uskominen on keräilijän omissa käsissä.
Saimaata sai 15 euron hinnalla, eli myös väärenteet kiinnostavat – nousua limitistä oli kuitenkin yli 50%. Postihistoriapuolella ei päästy nautiskelemaan suurista ihmeistä – myytävä tavara oli aika tavallista, joukossa kuitenkin muutamia kiinnostavia. Yhdysvaltoihin 10.3.1945 lähetetty lentokirje nousi yli 50 euron. Muistamme, että postiyhteys Yhdysvaltoihin alkoi sodan jälkeen 6.3.1945, joten kirje oli sinänsä ”aikainen” avautumisen jälkeen. Taksa oli oikein 4½mk kirje ja 2*9mk lentolisä yhteensä 22½mk. Erityisen harvinainen kohde ei ole, mutta taksakeräilijälle kuitenkin hyvä ja tarina yhteyksien aukeamisen takia selkeä. Edellä mainittuun Siperian Kautta postihistoriakokoelmaan sopiva kohdekin oli myytävänä, nimittäin Kiinaan lähetetty postikortti 2mk punaisen merkin yksittäiskäytöllä vuodelta 1941. Kortti on siis kulkenut ensin Moskovaan, josta Siperian rataa pitkin joko Vladivostokiin tai Manchurian rataa pitkin suoraan Pekingiin. Sieltä se on kulkenut Kiinan sisäisessä postissa Shanghaihin. Onko kortti mennyt Vladivostokiin, vai suoraan Pekingiin riippuu postisäkeistä, joissa kortti on kulkenut – missä säkit avattiin ja reititettiin uudelleen. Jos Moskovassa, saattaa olla, että kulku on ollut suoraan Pekingiin. Joka tapauksessa kortti on siisti ja sille on laitettu aikoinaan myös joulumerkki, mikä lisää ajan kuvaa. Jonkinlainen kiinalainen leimakin kortilta löytyy, kotimaisen sensuurileiman lisäksi. Lähtöhinnaksi oli laitettu 40 euroa ja kaupat tehtiin 77 euron kunnioitettavalla hinnalla. Hyvä kohde kyseessä.
On todettava, että normaalioloissakin maaposti kulki Kiinaan Siperian kautta, näin ollen vuosina 1940-1941 Siperian kautta kulkeva reitti ei ole Kiinan postin osalta ”erikoisuus” sinänsä.
M30 osaston ulkopuolelta on todettava, että M17 jaksaa vahvana, lähes kaikki kohteet menevät kaupaksi. M54 puolella oli mielenkiintoinen lentokirje Israeliin ja numeroleimoista huippukohteilla maksetaan hyviä hintoja. Kaiken kaikkiaan aika tavanomainen huutokauppa tällä kertaa.
Modernin filatelian osalta on todettava, että lunastetut lähetykset ovat aikamoisen harvinaista herkkua. Siksi olinkin äärimmäisen hämmentynyt, kun minulle tuli ilmoitus siitä, että joudun lunastamaan postista lähetyksen, jossa postimaksua ei oltu kokonaan maksettu. Ajattelin, että mikähän huijaus tämäkin on, mutta kävi ilmi, että kyseessä oli aivan oikea asia – nimittäin lähettäjä (jolle myöhemmin soitin ja kysyin) kertoi, että oli luullut plus-merkkiin kuuluvan myös postimaksun. No tämähän ei todellakaan ole näin, mutta näin kyseinen lähettäjä oli kuvitellut. Kertoi lisäksi, että on lähettänyt paljonkin kirjeitä pelkällä plus-merkillä ja perille on mennyt… mitä siihen olisi pitänyt sanoa, en tiedä ja kuittasin homman hiljaisuudella. MUTTA tällä kertaa Posti oli asiaan puuttunut ja lunastustahan siitä sitten tuli.
Pahoillani en varsinaisesti ollut, koska asia on vähäpätöinen ja harvinainen – kun yritin muistella milloin edellisen kerran olen käynyt lähetyksen lunastamassa, niin ei suorastaan tullut mieleen ja arvelen, että se on ollut luultavasti markka-aikana, yli 20 vuotta sitten. Lisäksi tiesin, että kyseessä on sen verran harvinaista ”herkkua” että hyvää modernin filatelian kohdettahan tässä oltiin hakemassa…
Mikä ei ole muuttunut on, että lunastuksen saa maksaa merkeillä ja minullakin oli mukana kaksi ensimmäisen luokan ”omaa” merkkiä. Hienoa oli se, että paikallisen City Marketin asiamiespostissa on yhä leimasin ja he leimasivat merkit mielestäni aivan kauniisti. Katoavaa kansanperinnettä tämä leimaaminenkin… no alla näkyvässä kuvassa voitte nähdä lunastuskuoren tältä vuodelta.
Mietin, että voisiko lunastuksia tehdä tekeleinä – tulin siihen lopputulokseen, että se saattaisi maksaa aika paljon vaivaa, nimittäin niin huonosti on viimeaikoina posti vastaaviin puuttunut. Saattaisi joutua lähettämään jopa kymmeniä lähetyksiä, että joku jäisi haaviin. Lähes mikä tahansa on mennyt läpi. Lieneekö kyseessä viittaus siihen, että tilanne on muuttumassa… sanon, että ”toivotaan niin”, nimittäin on ollut postihistorian kannalta väsynyttä, että lähetyksiä ei leimata ja kaikki menee läpi.
Joulu tulee ja jouluna tyypillisesti keräily etenee välipäivinä – saas nähdä miten käy tällä kerralla. Rästiin on jäänyt niin paljon, että tiedänkö enää mistä aloittaa. Vuodelle 2023 on kuitenkin odotettavissa vähintään yksi näyttely ja paljon huutokauppoja. Isossa kuvassa, saas nähdä miten sähkömarkkina tokenee ja talvi etenee. Paljon on mullin mallin ja hieman tuntuu siltä, että koko Euroopassa ollaan ajauduttu laput silmillä kuilun reunalle… toivotaan toivotaan toiminta johtaa yleensä turmioon. Se on monta kertaa nähty myös postihistoriassa – taksakirja kouraan ja selvitetään faktat ensin, niin ei tule munauksia. Mistä saataisiin talouteen ja energiapolitiikkaan ”taksakirja”, josta voisi lukea mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kun sitä tuskin on, niin on pysyttäydyttävä maalaisjärjessä… toivottavasti sitä riittää…
