Forssan kerhon keräilytapahtuma jaksaa yllättää – vuosi vuoden jälkeen tupa on täynnä myyjiä ja tapahtumavieraita ja vielä kertaakaan en ole lähtenyt tyhjin käsin kotiin. Näin ei käynyt tänäänkään. Aamu kahdeksalta lähdin yhdessä kahden Salon Filateliakerholaisen kanssa kohti Forssaa, ajoaika Salosta on minuutilleen tunti ja vaikka olimme paikalla tasan yhdeksältä oli paikalla jo kova kuhina – Järjestöjen talon pihalle ei enää mahtunut ja jätimme auton tien varteen. Matkalla kuulin pitkän aikaa Forssan tapahtumassa käyneeltä kerholaiselta koko tapahtuman historian niin järjestämispaikan kuin monen muunkin asian suhteen. Ajokeli oli jälleen mitä parhain, lähtöhetkellä muutama aste pakkasta, palatessa jo plussalla ja kaunis kevätaurinko paistoi.

Paikalla oli tällä kertaa kaksi ruotsalaista kauppiasta, joilla oli pöydät täynnä korttitavaraa ja paljon filateliaa ja postilähetyksiä. Muita kauppiaita oli koko tupa täynnä ja eteisessä Forssan kerhon yhteismyynti. Tavaraa oli todella paljon myytävänä. Viime vuosina paikalla ollut Virolainen kauppias ei ollut tällä kerralla tullut paikalle – muistin hänellä olleen muita huomattavasti korkeampi hintataso ja sitä kautta hän ilmeisesti oli pelannut itsensä ulos. Liian kalliilla myytäessä homma menee myyntiesittelyksi eikä myymiseksi.

Tällä kertaan näppeihini jäi eräästä euron laatikosta kirjattu paikalliskirje vuodelta 1951. Paikalliskirjeet ovat yksi lähetyslaji ja kirjattuina paikalliskirjeet ovat tyypillisesti ihan hyvä kohteita – vaikkeivat ne ole harvinaisia, niin niitä ei kasva puissa. Kuten yleisesti ymmärretään ovat pienten paikkakuntien paikalliskirjeet parempia kuin suurten kaupunkien – harvinaisuutensa tähden; tällä kertaa löytöni oli kulkenut Helsingissä… hinta-laatu suhde oli kuitenkin mielestäni kunnossa.

Yllä: Kirjattu paikalliskirje 3.11.1951 Helsingissä. M30 30mk linja-auto ja 2mk vihreä leijona, yhteensä 32mk. Taksa: Paikalliskirje (-20g) (1.7.1950-31.12.1951) + kirjaaminen kotimaassa (1.7.1950 – 31.12.1951) 20,00mk = 32,00mk.  

Toinen läytöni on kohtalaisen jännä – tai ainakaan sen kaltaisia en ole kovin montaa nähnyt, nimittäin kyseessä on M30 ehiökortti, jolle ei ole laitettu lisämerkkiä, vaan tarvittava lisämaksu on maksettu frankeerauskoneella. On huomattava, että postikortin ja painotuotteen ero on tässä löytöni tapauksessa niinkin pieni kuin yksi sana, sillä jos kortilla olisi viisi sanaa tai vähemmän olisi sen voinut lähettää painotuotteen taksalla. Jos tulkitsemme kortilla lukevan tekstin ”Madetoja-ohjelman” yhdeksi sanaksi olisi kyseessä väärätaksainen painotuote, jos katsomme sen olevan kaksi sanaa, niin meillä on oikeataksainen postikortti. Sama pätee kellonaikaan, onko 17.45 ”seitsemäntoista neljäkymmentäviisi” kaksi sanaa vai yksi sana.

Yllä: Frankkeerauskoneella täydennetty ehiökortin maksu 2.9.1940 Helsingissä. Taksa: Postikortti kotimaassa (16.6.1940-31.8.1942) 1,75mk. Postikortti vai painotuote, siinä pulma. Käytetty frankeerauskone on käsittääkseni Francotyp C – koneen tunnusnumero on 637.

Kolmas hankkimani M30 kohde oli siisti ja hyväkuntoisella Turun ohjausleimalla leimattu lentokirje Yhdysvaltoihin kesältä 1940. Tämä kuori ei ole mitenkään postihistoriallisesti merkittävä, mutta siisti se on – merkkejäkin on sijoiteltu kiinnostavasti ja ohjausleiman käyttö on kohtalaisen aikainen – käsittääkseni aikaisin tunnettu tämän ohjausleiman käyttö on toukokuulta 1940 ja sitä voi mennä katselemaan Jyväskylän näyttelyssä Esko Seitsosen kokoelmasta. Löytämäni kuoren takana on mielenkiintoinen sininen Tukholman leimaus 18.7.1940 ”Stockholm FLYG”, jollaista harvemmin näkee.

Yllä: Turusta 18.7.1940 Tukholman kautta Moosupiin Connecticutiin, Yhdysvaltoihin. Sensuroitu suomessa. M30 10mk Saimaa, 4mk postitalo ja 2kpl 2,75/2mk karmiini leijonamerkki, yhteensä 19,50mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 31.9.1942) 3,50mk + lentolisä (per 5g) USA:n (25.7.1939 – 24.1.1941) 8,00mk*2 = 19,50mk. Turun ohjausleima ”Par Service Aerien Trans-Atlantique Europe-Etats-Unis,” eli ”Lentopostina Atlantin yli Yhdysvaltoihin”. Takana sininen ”Stockholm FLYG” leima. Mielestäni tyylikäs.

Kirje on kulkenut Connecticutin osavaltioon Yhdysvaltain Itä-rannikolla ns. ”Uudessa Englannissa”. Connecticut on kooltaan USAn kolmanneksi pienin osavaltio, mutta tulot per asukas ovat USAn toiseksi korkeimmat ja reippaasti yli 70000 taalaa vuosittain – kysymys on siis erittäin hyvinvoivasta osavaltiosta. Moosup on pieni parin tuhannen hengen kylä Plainfieldin pikkukaupungin lähellä. Moosup on myös kylän läpi virtaavan joen nimi.  Kun näiden kolme kohteen lisäksi löysin vielä kaksi ulkomaille kulkenutta M30 ehiökorttia euron laatikosta olin hyvin tyytyväinen saaliiseeni. Ja reissun lopuksi, juuri ennen lähtöä aloin vielä vääntää kauppaa kahdesta tyhjästä postilähetyskansiosta, joista loppujen lopuksi saatiin sovittua hinta. Lähdin siis kotiin tyytyväisin mielin.

Jyväskylän Kesfilaan on enää viikon päivät – odotan jo innolla näyttelyä ja mahdollisuutta päästä tutustumaan kokoelmiin. On myös mielenkiintoista nähdä mitä Liittokokouksessa tapahtuu…