malli1930.fi

Kylmän syksyn satoa

By

Kylmin syksy miesmuistiin tuntuu erityisen kylmältä, koska kesä oli niin lämmin. Samalla tavalla on M30 keräilijää kohdannut myytävänä olleiden kanuunojen puute tuntunut erityisen vaikealta, kun vielä pari vuotta sitten tuntui hyvää olevan yltäkylläisesti. Mutta eikö jo jossakin kauan sitten kirjoitetussa kirjassakin todettu hyvien ja katovuosien seurailevan toisiaan…

Muistellaan menneitä ja mieleen tulee, että forssalaiset järjestivät jo elokuun lopussa Huutokortti-huutokaupan, mutta siitä oli niin vähän kerrottavaa, että päätin jättää ryhtymättä tuumasta toimeen. Allekirjoittanutta kiinnostavimmat myytävänä olleet kohteet olivat mallin 1954 merkein ja kiinnostus kohdistui lähinnä siihen, että millä hinnoilla tavara vaihtoi omistajaa. Selväksi tuli se yksinkertainen totuus, että parempi tavara siirtyy käsistä toisiin paremmalla hinnalla – tässä ei liene kenellekään mitään kovin uutta. Mukavaa nähdä, että M54 ympyröissä on jonkinlaista säpinää! Toinen wanha postihistoriaviidakon sanonta kertoo, että väärätaksaisista ei pidä maksaa… tämäkin pitää paikkaansa, mutta silti joku aina haksahtaa. Toistan itseäni, kun totean, että paras sijoitus, jonka postihistoriakeräilijä voi tehdä on taksakirjan ostaminen.

HTO huutokauppa päättyi 16.9. ja myytävänä oli muutamia kiinnostavia M30 kohteita. Filateliapuolella ”tavallisen” loistoleimaisen materiaalin lisäksi oli kaupan mm. 9mk Postitalo merkistä hyvä hammaste-erikoisuus, arkin reunaan osunut hammaste, joka on nähdäkseni kokoelmatason kohde. Toinen parempi kohde oli 5mk keltainen merkki, jonka väri oli levinnyt. Näitä levinneen värin 5mk keltaisia tunnetaan yksi arkin osa, joka on sittemmin hajoitettu. Tilanne lienee ollut se, että keltaista väriä on yritetty säästää ja sitä on laimennettu, jolloin väriaine on ollut liian ”litkua” ja näin ollen painossa on käynyt niin, että liian juokseva väri on värjännyt arkin merkit liikaa keltaisella peittäen valkoiseksi tarkoitettuja osia. Tällaiset painantaerikoisuudet eivät ole humpuukia, vaikka joissakin makulatuuri ja testipainannoissa on vastaavia nähty. Myytävänä ollut merkki on ns. tuotantosarjaa eikä siis makulatuuria. Kumpikin kohde meni kaupaksi vasta huutokaupan loppumisen jälkeen pohjahinnalla. Tämä kuvastaa M30 keräilyn tilannetta – kerääjiä on, mutta moni lienee aloittanut vast´ikään ja siksi erikoisuuksien vaikeuden tuntemus ei ole vielä ihan kohdillaan. Joku sai nämä herkut sopivasti.

Vaikea kirjattu pika kotiinkannettu paketti vuodelta 1946.

Postihistoriapuollelakin oli kiinnostavaa, kotimaan lähetyksistä paras oli kotiinkannettu kirjattu pikapaketti vuodelta 1946. Kirjatut ja pikapaketit ovat kivoja, mutta kotiinkannot ovat enemmän kuin kivoja – yhdistelmänä kyseessä on kokoelmatason kohde. Tällä kertaa kokoelmatasoa sai vähän yli kuudella kympillä, mikä ei ole paha hinta. Kyseinen kohde nimittäin on mielestäni joka maksetun euron arvoinen. Muuta kiinnostavaa kotimaan postia oli mm. 2mk punaisella merklllä Kavantsaareen 1940 lähetetty kirje, joka oli lähetetty takaisin – postitoimisto oli nimittäin suljettu evakuointien takia. Hyvä ”postiyhteys keskeytynyt” kohde. Tällä kertaa hyvä maksoi vain 32 euroa.

Ranskaan kesäkuussa 1945 Englannin kautta lähetetty kuori myytiin vähän alle kolmella kympillä ja Yhdysvaltoihin lähetetty 9mk punaisen merkin yksittäiskäytöllä lähetetty postikortti vähän yli kahdella kympillä. Mielenkiintoinen Yhdysvaltoihin 1945 marraskuussa lähetetty ja ”By air to the United Kingdom” leimattu kuori, jonka lentolipuke oli mitätöity viisirivisellä punaisella ”viivaleimalla” Englannissa meni kaupaksi alle 20 eurolla. Mielenkiintoisen tästä lähetyksestä teki se, että postimaksu oli maksettu koko matkan Amerikkaan lentona ja ulkomaan vaihtopostitoimisto oli leimannut kuoren silti vain Englantiin asti lentopostina. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että lähettäjä oli maksanut ns. rankasti liikaa lentomaksua, koska kuori on matkustanut Amerikkaan laivalla Englannista. Juuri vastaavanlainen kuori esiteltiin tätä edellisessä Kuopion Savofila näyttelyä esittelevässä kirjoituksessa, Hannu Kaupin yhden kehyksen ”knoppeja” esittelevän kokoelman ympärillä käytävässä keskustelussa. Kohde ja tällainen ”postin toimesta lähettäjän huijaaminen” on harvinainen tapaus ja vastaavia kuoria tunnetaan vain vähän. Tällä kertaa hinta asettui alle kahteen kymppiin. Kuorella lukee ”17€” eli joku lienee jo etukäteen arvioinut hinnan oikein…

Puumalasta 26.11.1945 South Rangeen Michiganiin USAan lähetetty lentokirje. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945-31.12.1946) 10,00mk + lentolisä (3*22,00mk per 5g) Yhdysvaltoihin 66,00mk = 76,00mk. Leimattu ”By air to the United Kingdom” Helsingin vaihtopostitoimistossa ja lentolipuke yliviivattu Englannissa. Kulkenut Yhdysvaltoihin laivalla Englannista. Kuorelle kirjoitettu ”Sain tämän 18. Joulukuuta” eli matkalla kolme viikkoa. Harvinainen postin tekemä ”huijaus”.

Syy tälle Postin toiminnalle oli yksinkertaisesti köyhyys ja halu säästää ulkomaan valuutassa tapahtuvia maksuja, jotka sodan jälkeen olivat sotakorvauksiakin maksavalle Suomelle kalliita ja raskaita. Tässä tapauksessa rahaa pihistettiin useita kymmeniä markkoja, eli käytännössä leijonanosa kirjeen postimaksusta kilisi lyhentämättömänä veronmaksajan taskuun. Voimme tänään jälkiviisaina kuitenkin todeta, että sodan jälkeen rahaa käytettiin hyvin, koska nykyisen kaltainen lintukoto pystyttiin rakentamaan. Voiko samaa sanoa nykymenosta, sen asian arvioinnin jätän itse kullekin mietittäväksi ja keskityn itse vapaa-aikanani mm. keräilyyn.

Ei ole kuitenkaan syytä heittäytyä täydelliseen synkkyyteen, ainakaan harrastuksemme suhteen, sillä tunnelin päässä on valoa mitä tulee keräilyharrastuksemme fyysiseen läsnä-harrastamiseen… nimittäin juuri tänään (18.9.) Suomen Filatelistiseura ja Oulun Postimerkkikerho järjestivät samanaikaisesti myyntitapahtuman Helsingissä ja Oulussa. Osallistuin itse Helsingin tapahtumaan Lönnrotinkadulla.

SF:n keräilytapahtuma 18.9.2021 Lönnrotinkadun huoneistossa veti paikalle useita kymmeniä keräilijöitä

Ovien ”virallisesti” avautuessa oli paikalla ollut keräilijöitä jo ehkäpä parin tunnin ajan, itsekin saavuin puolisen tuntia ennen virallista tapahtuman alkua. Heti kymmeneltä tapahtumaan saapui muutamia kymmeniä keräilijöitä ja parhaimmillaan huoneistossa oli korona-aikaan tottuneille epätavallisen vilkas tunnelma. Arvioni mukaan yli sata keräilijää kävi sinä aikana paikalla, kun itse Lönkalla viivyin.

SF oli järjestänyt myyntitapahtumaan kolme ruotsalaista kauppiasta, joilla oli kaikenlaista myytävää. Paikalla oli Aarne Aspbäck Göteborgista ja kaksi muuta minulle vähemmän tuttua kauppiasta. Näistä postihistoriaa oli lähinnä Aspbäckillä, muiden kahden ollessa pääasiallisesti korttikeräilijöiden asialla. Ruotsalaisten lisäksi paikalla oli myös SF:n omien jäsenten myyntipisteitä. Tavaraa oli myytävänä siis aika paljon – pöytätilana arvaukseni mukaan 22 neliömetriä.

Kahden euron laatikon aarteet.

Keräilytapahtumissa on se hyvä puoli, että tavaraa on myytävänä kaikenlaisilla hinnoilla, eli myös halvalla. Tämä antaa mahdollisuuden tehdä löytöjä euron laatikoista ja tämä jäi minunkin tähtäimekseni sen jälkeen kun olin kolunnut läpi muut kuin euron laatikot… kyseessä ei ole sankariteko, vaan pakon sanelema vakuutuksenomainen siirtyminen viimeisen lainaajan (lender of last resort) luokse. Onneksi vakuutusjärjestely oli kunnossa ja euron laatikosta löytyi kiinnostavia kohteita. Tarkasti ottaen kahden euron laatikosta, mutta ei lähdetä halkomaan hiuksia, vaikka jo lähdettiinkin – esittelen löydöistä kaksi. Ensimmäinen (yllä vasemmalla) kohde on omalle ajalleen tyypillisellä ja oikealla 2mk taksalla Ranskaan lähetetty kahden markan punaisella M30 leijonalla maksettu postikortti. Osoitteena on ollut Pariisi, mutta kortti on ohjattu ilmeisesti Ranskassa edelleen Poste Restante osoitteeseen, josta se on lunastettu maksamalla 10 centimin poste restante maksu ja jonka ”todistamiseksi” kortille on mitätöity asiaan kuuluva ranskalainen lunastusmerkki. Mielenkiintoinen ja mukava ”pikkukiva” kohde. Kuten muistamme, poste restante oli maksullinen palvelu, jonka todentamiseksi joissakin maissa leimattiin kohteelle lunastusmerkki – näitä lunastusmerkkejä käyttäneitä maita olivat ainakin Ranska (Chiffre taxe), Italia (Segnatasse), Itävalta, Belgia (A Payer), Kreikka (maksu tavallisin postimerkein) ja Espanja. Kyse on siis omanlaisestaan erikoisuudesta, ei kuitenkaan mistään avaruusmiehestä – korkeintaan pikkusmurffista. Toinen löytö on Ruotsiin 1942 toinen kesäkuuta lähetetty lentopostikortti. Tuolloin postikortin taksa oli 1,75mk ja postikortin lentolisä 50 penniä till. Kotimaan lentoja sotavuosina tunnetaan liikuttavan vähän, mutta Ruotsiin posti lentona kulki lähes normaalisti – postikortteja lienee kulkenut kuitenkin, kuten tavallista, kirjeitä vähemmän.

Toinen kesäkuuta 1942 (kortin lähettämispäivänä) kenraali (myöhemmin kenttämarsalkka) Erich von Mansteinin johtama Saksan 11. armeija piiritti Sevastopolia. Saksalaiset valloittivat Sevastopolin kesäkuussa 1942 – kaupunki oli aikanaan ehkäpä yksi kaikkein vaikeimmin valloitettavista linnoituksista. Sevastopolhan sijaitsee Krimillä, jossa on ollut meidänkin aikoinamme yhtä sun toista liikehdintää… Sodan jälkeen Manstein rakensi Saksan Liittotasavallan armeijan yhdessä amerikkalaisten kanssa. Mies kuoli 1973 ja kirjoitti sodan jälkeen muistelmansa ”Verlorene Siege” hävityt voitot, jossa pohti sitä miten militääriasioiden teknokraatti olisi toiminut taisteluissa, joissa aatteellinen sodanjohto ei vienyt Saksaa voittoihin. Noihin aikoihin Saksassa vielä uskottiin lopulliseen voittoon, nykyään tiedämme paremmin.

Oma Helsinginmatkani oli loppujen lopuksi M30 saannon osalta parempi kuin nolla, mutta uhrasin lauantaipäivän – tuomaroisin kokonaisuutena osallistumiseni tasapeliksi. Oulun tapahtumasta sen verran, että kuulin siellä käyneen kymmeniä ihmisiä, mikä ei ole paljon, mutta enemmän kuin ei mitään ja ehkäpä odotusten mukaisesti. Toivottavasti pandemia vihdoin hellittää ja pääsemme nauttimaan keräilymme parhaasta annista, eli sen sosiaalisesta puolesta täysimittaisesti!

M30 tietoisku on-line

By

Suomen Filatelistiseura ei ole mennyt kyykkyyn koronan takia, vaan kerhoillat ovat siirtyneet Internetin ihmeelliseen maailmaan. SFS järjestää maanantaiset tapaamisensa ja kerhohuutokauppansa on-line käyttämällä videoneuvotteluohjelmistoa. Tämä filateelinen digiloikka auttaa kestämään karanteenin tuskaa ja lievittää kerhoiltojen puuttumisen tuomaa harmistusta.

Osallistuin viimeiseen 11.5. pidettyyn kerhoiltaan pitämällä malli 1930 merkeistä tietoiskun tai oikeastaan esitelmän, jossa lyhyesti kävin läpi merkkimallin faktoja ja kasan erilaisia postihistoriakohteita. Ajatuksena Filatelistikerholla oli jatkaa kerhoesitelmiä koronasta huolimatta ja testata, että kiinnostaisiko on-line esitys jäseniä (ja tässä tapauksessa muitakin kiinnostuneita). Toimin ensimmäisenä esitelmöisijänä myös jonkinlaisena koekaniinina. Oma kokemukseni oli positiivinen ja sain kuulla, että esitys oli ainakin tekniikan osalta onnistunut ja sisältökin oli otettu vastaan positiivisesti. Sain kuulla, että kuuntelijoita oli verkon yli 68, mikä mielestäni oli hyvä ”saalis”.

Testailin itsekin esitelmän ohessa, nimittäin sitä, että miten on-line esitelmän taltiointi onnistuisi ja onnistuihan se. Sain tehtyä streamatusta esityksestä videotaltioinnin, josta editoin ylimääräiset pois. Esityksen voi nyt katsoa yllä olevasta upotuksesta kokonaisuudessaan, mikäli se jäi näkemättä ja kiinnostaa tai jos vaikka haluaa nähdä sen uudelleen.

Esityksen asiasisältöön liittyviä kommentteja sain muutamia, yksi hyvä kommentti ja tieto oli se, että esityksessä mainittuun kotimaan kirjeeseen, joka oli lähetetty eteenpäin Unkariin on tuskin liittynyt jälkitaksoitusta, sillä jälkitaksoituksia käytettiin ilmeisesti vain kirjatuille ja vakuutetuille lähetyksille (sekä postiosoituksille ja postiennakoille). Kuitenkin kyseessä on eteenpäin lähetetty kirje, johon on lisätty puuttuva postimaksu – ilmeisesti ”ensimmäisen vastaanottajan” toimesta.

Toinen kommentti tuli M30 merkkien värisävyistä – puhun esityksessä siitä, että mielestäni värisävyt eivät ole M30 merkkien osalta kovin merkittävä asia. M30 merkeillä on muutamissa merkeissä ns. tunnettuja värisävyjä, mm. 8mk violetilla on selkeät kaksi päävärisävyä ja toisaalta 25mk sinisellä merkillä on taivaansininen ja sininen värisävy. Selkeiden värisävyjen osalta olen sitä mieltä, että ne voidaan erottaa, mutta merkkimallin aikana on suuri määrä pieniä värivivahteita mutta niiden merkitys on mielestäni pieni, sillä niiden perusteella ei esim. voida erottaa painoeriä (tilauseriä) samalla tavalla kuin mitä on tapana klassisen Suomen merkkien osalta. Sodan aikaisista painoeristä voi erien sisälläkin olla värieroja ja näin ollen erien ”tunnistaminen” niiden perusteella ei ole mielekästä. M30 osalta on tehokkaampia ja varmempia tapoja erotella merkkejä käytetyn paperin kautta ja leimaamattomien osalta myös liimojen kautta, näin ollen ”arvailu” värien kautta ei ole tarpeellista.

Esitelmä Suomen Filatelistiseurassa 14.1.

By

Kävin 14.1. maanantaina Helsingissä Suomen Filatelistiseuran vieraana pitämässä esitelmän keskeytyneistä postiyhteyksistä toisen maailmansodan aikana. Vaikka kokouksen oli määrä alkaa virallisesti kello 18 oli seuran puheenjohtaja Jouko Mattila pyytänyt minua saapumaan hyvissä ajoin, jotta voisimme aloittaa esitelmän jo tavallista aikaisemmin 17.45. Kun saavuin suoraan rautatieasemalta jo ennen viittä oli tupa lähes täynnä – seuran tilat Lönnrotin kadulla kuhisivat innokkaista filatelisteista, jotka tutkivat huutokauppakohteita ja keskustelivat keskenään. Minulle kerrottiin, että tällä kertaa paikalle oli kannettu ylimääräisiä pöytiä ja tuoleja, sillä paikkoja ei ole aina kaikille riittänyt. On selvää, että ainakin Helsingissä filatelisteja tuntuu riittävän. Kuulin, että Suomen Filatelistiseura on taas Suomen suurin kerho – taas siksi, että kilpailu Turun kerhon kanssa on kovaa, viime vuonna Turun kerho oli ollut suurin.

Yllä: Petri Jansson meklaa tavaraa maailmalle Lönnrotinkadun kerhohuoneistossa. Filatelistiseuran huutokaupoissa on paljon kohteita ja lähtöhinnat ovat järkeviä.

Esitelmäni aiheena oli siis toisen maailmansodan aikana katkenneet postiyhteydet ja siinä kävin läpi Talvisodasta alkaen katkenneita postiyhteyksiä aina sodan jälkeisiin postiyhteyksien uudelleenavautumisiin saakka, sekä vielä ”sokerina pohjalla” Kiinan kommunistisen vallankumouksen aiheuttaman postin keskeytyksen. Käytännössä materiaali, jota käytiin läpi oli lähes kaikki M30 merkeillä varustettua, jos kohta muutamia juhlamerkkejäkin oli mukaan sattunut. Kupletin juoni hyvin lyhyesti sanottuna oli se, että kun sotatoimet olivat joko taisteluiden käynnissä ollessa estäneet jollekin alueelle tai kyseisen alueen kautta postin kulun, olivat yhteydet keskeytyneet. Suomen osalta tämä tarkoitti sodan aikana tyypillisesti sitä, että Saksan vallatessa alueita katkesivat yhteydet kyseisille alueille ja vallattujen alueiden kautta Saksan vihollismaihin. Suomen ollessa sodassa (Neuvostoliittoa vastaan) katkesivat yhteydet Neuvostoliiton kautta Yhdysvaltoihin ja Saksan vihollismaihin. Esitelmä eteni punaisena lankanaan ”toisen maailmansodan aikajana” jota seurailtiin esittelemällä eri tapahtumiin liittyviä ”keskeytyneitä” kohteita. Lisäksi joihinkin yksittäisiin tapahtumiin, kuten Mussolinin vapauttaminen Gran Sassolta ja siihen liittyvään historiaan, josta kerholaiset minulle kertoivat lukeneensa myös Helsingin Sanomien vähän aikaa sitten julkaistusta jutusta, käytettiin hieman aikaa. Erikoiset tapahtumat mehustavat mielestäni esitelmiä sopivasti ja mieleen jää ”hulluja juttuja”, joita voi naureskella. Vaikka paikalla oli lähes sata henkeä, kuunneltiin esitystä tarkkaavaisena.

Yllä: Lönkalta käteen jäänyt kohde. Painotuotekirje ilmeisesti helmikuulta 1947 Helsingistä Semilyyn Tsekkoslovakiaan. M30 2½mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille 1.1.1947-31.12.1947 2,50mk. Semily on paikkakunta Liberecin lähellä Pohjois-Tsekissä, verrattaen lähellä Puolan rajaa.

Esityksen jälkeen alkoi huutokauppa. Filatelistiseuralla huutokauppa onkin huomattavan erilainen, kuin monessa muussa kerhossa, nimittäin tavaraa riittää – myytävänä oli arvioni mukaan parisataa kohdetta (jos ei enemmänkin) ja meklarina toimii Petri Jansson. Värikkäällä kielenkäytöllä yleisöä ruoskimalla tavara tuntuu menevän kaupaksi tehokkaasti – myyntiprosentti lienee jossain 95% paikkeilla. Hinnat ovat edullisia ja hinta laatu varmasti kohdallaan.Tällä kertaa malli 1930 tavaraakin oli myytävänä, mm. merkkejä kansiossa ja paljon leikettä. En lähtenyt näihin mukaan, mutta joku nämäkin aarteet osti. Vaikka huutokaupasta ei minulle mitään M30 tavaraa siunaantunutkaan, en silti jäänyt täysin osattomaksi, sillä eräs kerholainen, tietäen minun tulevan paikalle, oli ystävällisesti ottanut mukaansa 2½mk vihreän singlekohteen, painotuotekuoren Tsekkoslovakiaan. Niitä minulla ei vielä ollut tarpeeksi ja päädyimme tekemään kaupat.