karjalan väri

SP-Lehden HK 107 ja Liittokokous 2022

1 toukokuun, 2022 By Mikael Collan

Aloitetaan päättyneen Suomen Postimerkkilehden huutokaupan 107. asioilla. Tällä kertaa M30 osastolla oli myytävänä parisen kymmentä kohdetta. Merkkipuolella tyypillisen loistoleimatun ja leimaamattoman tavaran lisäksi oli myytävänä 50p vihreän leijonamerkin hammastamaton kahden merkin reunapalapari. Kyseessä on siis käyttöön otettu liimoitettu 50p merkki, joka on jäänyt vahingossa hammastamatta ja toimitettu postitoimistoon. Kyseessä ei ole ns. esittelyarkki, joissa ei ole liimoitusta. Pari meni kaupaksi kympin pohjillaan, mikä ei siitä ollut erityisen kova hinta, koska kohde on kokoelmakelpoinen M30 filateeliseen näyttelykokoelmaan. FORD lävistyksellä tai suojareijitteellä ”käsitelty” 5mk Olavinlinna M30 kuvamerkki myytiin neljällä eurolla, joka ei ollut kallis hinta. Eniten noussut filateliakohde oli 1,25mk M30 leijonamerkin Karjalan puna-mustissa väreissä painettu ehdotemerkki. Ajatuksena lienee ollut pohtia sitä, että voitaisiinko kyseisellä merkillä kerätä rahaa Karjala-projektiin tai ainakin siivittää kansallistunnetta.

*1,25mk M30 leijona Karjalan punamustissa väreissä. Kuva SP-Lehden huutokaupasta.*

En tiedä tarkalleen milloin tämä merkkiehdote on valmistettu, mutta kyse on tietysti 30-luvun ajatuksesta. Tästä merkistä tunnetaan yksi isompi arkin palanen ja muutamia pienempiä palasia, pääosa merkeistä lienee pareina ja yksittäiskappaleina. En osaa sanoa paljonko näitä painettiin, mutta pienin mahdollinen lukumäärä on kaksi arkkia, eli yksi painoarkki. Eli mahdollisesti vain 200 kappaletta on tätä erikoisuutta olemassa. Kyseessä on siis tosiaankin jonkinlainen erikoisuus, jota voidaan esitellä 1,25mk leijonamerkin yhteydessä. Postitusvoimaa merkillä ei koskaan ole ollut, enkä ole nähnyt tällaista ehdotetta koskaan leiman alla – eikä sellainen löydös mitään oikeasti tarkoittaisikaan, muuta kuin, että joku filatelisti olisi käyttänyt merkkiä kirjeensulkijan ominaisuudessa (kukaanhan ei tahallaan leimauta merkkejä muista syistä….. ). No oli miten oli, merkin ympärillä käytiin jopa pienehkö huutokilpailu ja sen hinta nousi kympin pohjistaan 26 euroon saakka.

Postihistoriapuolella oli myytävänä kymmenkunta kohdetta, joiden joukossa oli ihan kiinnostavankin näköistä tavaraa, eli ei vain ”niputettua M30 tauhkaa” vaan ihan asiallisia lähetyksiä. Tällä kertaa hinnat eivät nousseet. Painotuote 6mk leijonamerkillä Yhdysvaltoihin maksoi vain 5 euroa, mikä oli hyvin edullinen. Painotuotteelle käytetty väri oli vihreä ja käyttötarkoitukseen tarkoitettu merkki siis oikeastaan M30 6mk vihreä leijonamerkki, mutta koska olemassa taksan aikoihin oli myö 6mk oranssi, saattoi sitäkin käyttää. Myyty kuori oli kohtalaisen siisti ja 6mk painotuotetaksa ulkomaille ei ole se kaikkein helpoin. Näin ollen ostaja sai halvalla ihan hyvää. Vuonna 1932 Yhdysvaltoihin lähetetty pakettikortti M30 merkein nousi 30 euron pohjistaan 35 euroon. Kuten joku saattaa muistaa, oli jokin aikaa sitten Filatelisti-lehdessä Hannu Kaupin erinomainen kirjoitus Yhdysvaltain pakettitaksoista, joissa käytiin läpi pakettien taksoja ja huomioitiin se kiinnostava asia, että pakettikortteja käytettiin Yhdysvaltoihin menevissä paketeissa M30 osalta vain vähän aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka paketteja vuosittain lähetettiin jonkin verran, eivät pakettikortit M30 merkein Yhdysvaltoihin ole sittenkään kovin yleisiä. Tämä selvästi oli muistunut mieleen kohteen jättäjälle, joka oli asettanut lähtöhinnan kohtalaisen ylös ja huutajillle, jotka lähtöhinnasta huolimatta huusivat – kohde ei ole huono ja sillä oli myös M30 Saimaa merkin I painoerän vaalean harmaan violetti merkkikin, joka hyvällä lähetyksellä ei ole triviaali.

Korkein M30 kohteelle asetettu lähtöhinta oli pistetty Suomesta 1936 Nepaliin lähetetylle lentokirjeelle – 70 euroa. Kohteen selosteessa luki, että lähettäjä oli C. G. E. Mannerheim. Tämä tietysti pitänee paikkaansa, mutta itse kohteelta se ei käy suoraan ilmi. Mannerheim oli tiikerimetsällä Nepalissa ja tästä todisteena on myös tiikerin talja, joka löytyy Lappeenrannan Upseerikerholta vitriinistä kera metsästysvalokuvan, jossa Mannerheim poseeraa paikallisen maharadzan kanssa. Kuori on lähetetty Helsingistä ilmeisesti 12.11.1936 ja se on kulkenut Tukholman kautta 13.11.1936. Tuolloin lennettiin Helsinki – Tukholma päivittäin. Tukholmasta kuori on suurella todennäköisyydellä lähtenyt yöjunalla Etelään, kohti Trelleborgia, josta se on kulkenut lautalla yli Sassnitziin. Tästä kertoo Sassnitz – Berlin junaleima, joka on päivätty 14.11.1936 – juna numero 14. Junayhteys oli nopea ja tyypillinen tapa kuljettaa myös lentopostia. Berliinistä kuori lienee kulkenut eteenpäin junalla Italiaan, josta se on sitten lentänyt eteenpäin reitillä Itään kohti Nepalia. Vuonna 1936 oli maakenttiä käyttävä lentoyhteys verkosto alkanut jo kehittyä ja lentoveneet alkoivat siirtyä pikkuhiljaa historiaan – mutta kuten aina, käytettiin toimivia resursseja niin pitkään kuin mahdollista, koska uudistaminen ennen aikojaan ei ole koskaan ollut (eikä tule koskaan olemaan) kustannustehokasta. Tämän saman edessä olemme, kun mm. vaihdamme autokantaa kiihtyvällä tahdilla kohti sähköisyyttä… lieneekö kukaan oikeasti laskenut asian järjellisyyttä ottaen huomioon kaikki tekijät yhtä aikaa? No joka tapauksessa kuori lensi suurin piirtein reittiä Italia – Ateena – Kairo / Kastelrosso – Palestiina – Irak – Bahrain – Karachi – Bombay. Mumbaista (aiemmin siis Bombay) kuori lienee kulkenut junalla Pohjoiseen, voi olla, että se on reititetty jo Karachistakin junalla eteenpäin. Nepaliin on saavuttu leimojen mukaan 24.11.1936, eli 12 päivää kirje on kulkenut. Tuohon maailman aikaan ja ottaen huomioon Nepalin vielä ehkäpä Suomeakin syrjäisemmän lokaation, ei postin kulku ole ollut hidasta. Tiikerin pään menoksi on siis juonittu nopealla tahdilla. Taksan osalta kuori on kiinnostava, sillä 1930-luvun lentoposti Euroopan ulkopuolelle on hiukan vaikeampaa ja Nepal ei ole yleinen kohdemaa. Ulkomaan kirjeen taksa oli lähettämisen aikaan, eli 12.11.1936 oli 3½mk per 20 gramma. Lentolisä Nepaliin taksoitettiin (brittiläisen) Intian mukaan – ja oli 15.4.1935 – 14.3.1941 6mk per 5 grammaa. Kun kirjeelle on kirjoitettu ilmeisesti ”10 gr” niin tämä vastaisi 12mk lentolisänä. Kuorella on kuitenkin 21,50mk merkkeinä, joka vastaisi 3*6mk + 3½mk ja tarkoittaisi, että lentolisää on maksettu kolmesta 5g painoerästä eikä kahdesta. Näin ollen ja mikäli 10g on oikein, olisi maksettu 6mk liikaa. Ehkä tämä asia yhdessä korkeahkon lähtöhinnan kanssa karkoitti ostajat ja kuori jäi myymättä.

Virallisesti Nepal on ollut itsenäinen valtio ainakin vuodesta 1768, jolloin gurkhien kuningas Prithvi Narayan Shah yhdisti n. nykyisen Nepalin alueen kuningaskunnaksi. Tämä kuningaskunta taisteli brittiläistä Itä-Intia Yhtiötä vastaan (Intia oli brittien alusmaa ja ”myyty” yhtiöille pyöritettäväksi) 1815-16 sodassa, joka tunnetaan Anglo-Nepalilaisena sotana. Britit eivät tässä kahakassa pärjänneet Nepalilaisille ja maa säilytti itsenäisyytensä, myös gurkhien maine hurjina sotureina syntyi. Nepalilaiset luovuttivat takaisin valtaamansa maat ja tilanne stabiloitui, myöhemmin maata johti aina 1940-luvulle asti brittiläismyönteinen Rana kuningasperhe. Nepalilaiset auttoivat brittejä kukistamaan 1857 intialaiset suuressa kapinassa ja tässä yhteydessä pääsivät brittien suosioon. Nepalilaisia joukkoja, juurikin näitä gurkhia, taisteli brittiläisten rinnalla niin ensimmäisessä kuin toisessakin maailmansodassa ja britit ovat näiden yhteisten verenvuodatusten johdosta jatkuvasti suhtautuneet Nepaliin ja nepalilaisiin positiivisesti. Niille keräilijöille, joita teräaseet kiinnostavat, liittyy gurkhiin erityisesti yksi detalji ja se on ns. kukri-veitsi, joka on siis juurikin näiden gurkha soturien perinteinen ase. Kukri on siis vino- tai käyrä-teräinen pitkä puukko, joka on oikeasti perinteinen Nepalilainen työkalu, eli jonkinlainen vesuri. Siinä missä vesurilla voi katkoa pusikkoa se soveltuu myös ihmisen tappamiseen kohtalaisen hyvin…. Joka tapauksessa kyseinen kirje on siis lähetetty aikana, jolloin Nepalia hallitsi brittiläismyönteinen Rana kuningas, ja siellä hallitsi ilmeisen korruptoitunut ja autokraattinen hallinto, joka väistyi myöhemmin lyhytaikaisen demokratian tieltä. Nykyään Nepal on jonkinlainen federatiivinen tasavalta, jota johtaa presidentti. Tähän on tultu 50-luvulta alkaneen autoritäärisen diktatuurin ja maoistikapinoinnin kautta. Nähtäväksi jää miten maa pärjää jatkossa.

Näiden lisäksi ei huutokaupassa ollut ihmeitä, vaikka M17 puolella jälleen myytiin kalliilla kaukomaiden lähetyksiä ja muutamia muitakin kohteita muiden keräilyalueiden osalta nousi korkeuksiin.

Filatelistiliitto piti liittokokouksensa 23. huhtikuuta Helsingissä. Kokouspaikkana oli rautatieaseman vieressä oleva keskustan Holiday Inn hotelli. Paikkavalinta oli mielestäni oikein mainio, sillä rautatieasemalle pääsee helposti junalla… sen verran täällä Salossakin tajutaan. Tämä siis silmällä pitäen kaukaa tulevia delegaateeja ja jatkokin kannalta korvan taakse laitettavaksi. Paikalle saapuikin kohtalaisen runsas osallistujamäärä. Kokouksessahan käydään läpi edellisen toimintavuoden asiat, niin toimintakertomus kuin ”finanssitkin”, myönnetään vastuuvapaudet, mikäli siihen on aihetta, sekä valitaan erovuoroisten tilalle uudet toimihenkilöt hallitukseen ja muihin Liiton tarpeellisiin tehtäviin. Tärkeimpänä keskustellaan asioista ja pohditaan ja läpikäydään tulevaisuuden tekemistä ja siihen liittyviä asioita, kuten jäsenmaksujen suuruutta ja määräytymisperusteita sekä toiminnan sisältöjä. Myös pitkän aikavälin suunnitelmia käydään läpi. Nämä asiat olivat tälläkin kertaa agendalla. Tärkeimpinä toimintakertomus ja finanssit ja erityisesti tulevaisuus, johon liittyivät keskustelut Filatelisti-lehden tilanteesta ja jatkosta. Kun tiedettiin, että hallituksesta oli myös eronnut yksi ei-erovuoroinen jäsen, oli tarpeellista valita eronneen tilalle myös uusi jäsen. Kiinnosti kuulla myös eroon liittyvistä asioista ja keskustella siitä mikä tilanne hallituksessa oli ja jatkossa tulisi olemaan. Lehden osalta olemme lukeneet päätoimittajan erosta tai erottamisesta, joka tapauksessa siitä, että päätoimittajaa ei tällä hetkellä lehdellä syksyksi 2022 päätettynä vielä ole. Eli kaiken kaikkiaan ihan kiinnostavaa asiaa järjestöfilatelian puitteissa ja puitteista oli kokouksessa tiedossa. Toimin kokouksen puheenjohtajana edustaen Lappeenrannan 1930 perustettua Postimerkkikerhoa.

Finanssien osalta todettakoon, että toimintavuosi 2021 oli Liiton osalta positiivinen, eli käytännössä tehtiin jonkin verran voittoa, noin kuutisen tuhatta euroa. Liiton ”liikevaihto” on noin 85 tonnia, josta 70 tonnia tulee jäsenmaksuina, kymppitonni avustuksina ja noin viisi tonnia sijoitusten tuottoina, käytännössä osinkoina. Liiton sijoitukset, eli 2016 ostetut osakkeet, joiden ostohinta oli tuolloni ollut noin 50 tuhatta euroa (ja jotka sillä summalla ovat näkyvissä Liiton taseessa) ovat ”pullistuneet” eli niiden pörssiarvo on noussut voimakkaasti ollen vuoden vaihteessa 2021/2022 yli 150 tuhatta euroa. Näitä sijoituksia on ollut tekemässä Liiton johdon apuna eräs pitkän linjan filatelisti ja pankkimies Kuopiosta ja hänen sijoitusneuvonsa ovat osuneet siis aivan nappiin. Kun tästä sijoitusten olemassaolosta joitakin vuosia sitten, vuoden 2016 jälkeen, keskusteltiin liittokokouksessa ja niiden olemassaolosta huomautettiin, kun eräät tahot ehdottivat jäsenmaksujen nostoja…. niin samat eräät tahot silloin kokousyleisölle kertoivat, että mitään sijoituksia ei olisi olemassakaan… No nyt viimeistään voitaneen ottaa suomut silmiemme edestä ja todeta näiden eräiden tahojen puhuneen aikoinaan muunneltua totuutta eli ”paskaa” julkisesti kokousyleisölle. Onneksi tuolloin kokouksen puheenjohtajana toiminut Tampereen Filatelistiseuran edustaja pelasi korttinsa siten kuten pelasi ja nämä eräät tahot eivät saaneet tahtoaan läpi. MUTTA tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee… tunnen itsekin piston silmässäni. Tärkeintä on, että Liiton talous ei ole kuralla, vaan tasapainossa.

Toimintavuoden aikana Liitto kehitti verkkosivujaan edelleen ja aloitti pienimuotoista sosiaalisen median läsnäoloa, pääasiallisesti Facebook palvelussa. Tähän käytettiin suhteellisen paljon rahaa ja jopa ostettiin konsulttipalveluita tukemaan tekemistä. Näistä ei sen enempää keskusteltu, mutta asiassa toimineilta (so. Jukka Mäkipää) tiedusteltiin, että paljonko Liiton Facebookissa on seuraajia ja niitä kuulemma on useita satoja. Se täytyy todeta, että Liiton sivuilla on tapahtunut paljon hyvää ja erityisen hienoa on se, että siellä voi tutustua kymmeniin näyttelykokoelmiin kokonaisuudessaan. Tätä on tarkoitus myös jatkaa – siis positiivista kehittämistä. Alun perin suunnitelmissa oli suurempaakin kehittämistä juurikin tämän verkkotoiminnan alalla – oli suunnitelmaa aloittaa uusia palveluita ja ehkäpä tehdä jonkinlaista ”maailmanvalloitustakin”… näitä suunnitelmia, joilla oli jonkinlainen hintalappukin… isohko sellainen, esiteltiin Liittokokousväelle jo lähetetyissä materiaaleissakin. Materiaalit kuitenkin pistettiin ennen kokousta uusiksi ja niiden osalta olivat nämä suurisuuntaisemmat suunnitelmat poistuneet esityslistalta. Lieneekö liittynyt tähän poistumiseen myös liittohallituksen jäsenen Pekka Nuikin, joka lyhyen hallituskautensa aikana lienee jäänyt tuntemattomaksi suurelle osalle Liiton jäsenistöä, erokin… sitä ja hänen alun perin hallitukseen valinnaksi tulemistaan ja hänen eroonsa liittyviin koukeroihin ja tapahtumiin sitoutuvia muitakin asioita pohdittaneen jatkossakin filatelistien piirissä, muutaman konjakin jälkeen. Näistä ei kokouksessa kuitenkaan sen enempää virallisesti puhuttu, ei puheenjohtajan eikä muidenkaan suulla – se kuitenkin kerrottiin ennen kokousta epävirallisesti, että erokirje oli vastaanotettu ja hyväksytty ja virallisessa osuudessa, eli kokouksessa Nuikin tilalle valittiin jäljellä olevan mandaattiperiodin ajaksi Tampereen Filatelistiseuraa edustava Seuran entinen puheenjohtaja Valtonen. Erovuoroiset Liittohallituksen jäsenet valittiin uudelleen hallitukseen. Uudelleen valittiin myös Liittohallituksen puheenjohtaja Petteri Hannula, toiselle kaksivuotiselle kaudelle.

Filatelisti-lehden osalta ehdotti Liittohallitus sitä, että lehti ilmestyisi paperisena jatkossa kuusi kertaa vuodessa, mutta sivumäärä pysyisi samana, eli paksumpi lehti harvemmin. Tämä ehdotus sisältyi hallituksen ehdotukseen toimintasuunnitelmaksi vuosille 2023 ja eteenpäin (pitkän tähtäimen suunnitelma). Toimintasuunnitelmassa hahmoteltiin myös muita muutoksia liittyen verkkosivujen kehittämiseen ja digitaalisen materiaalin lisäämiseen, mm. Filatelisti-lehden digitaalisen etsintä-toiminnon sisältävän arkiston kehittämisen osalta. Liittokokous näki ehdotetut kehittämistoimet hyvinä, kuitenkin siten, että paperilehden ilmestymistaajuuden muutosta eivät kaikki kannattaneet – kokouksessa tehtiinkin vastaehdotus, jossa suunitelmaa ehdotettiin hyväksyttäväksi sillä muutoksella, että lehti ilmestyisi jatkossakin kahdeksan kertaa vuodessa paperisena. Tämä ehdotus sai kannatusta ja asia meni äänestykseen. Paikalla olleista äänistä enemmistö kannati hallituksen esittämää suunnitelmaa muutettuna siten, että Filatelisti-lehti ilmestyisi jatkossakin 8 kertaa vuodessa ja näin päätettiin. Asiasta pystytiin keskustelemaan sivistyneesti ja asiallisesti sekä rakentavasti hyviä, ehkä hiukan asiankin vierestä meneviä, mutta muuten relevantteja kommentteja esittäen ja niiden kautta. Lopputulos ei näin näyttäytynyt dramaatisena tai haavoja aiheuttavana, vaan kahden eri näkökannan väliltä tehtiin päätös äänestyksen perusteella ja sillä sipuli. Merkittävänä näen sen, että hallitus oli pystynyt tuomaan sellaisen ehdotuksen tulevaisuuden linjoista pöydälle, joka voitiin suurimmalta osalta hyväksyä sellaisenaan – tämä kertoo siitä, että suunnitelutyö on ollut onnistunutta… VAIKKA suunitelma viime hetkessä uusiksi pistettiinkin. Syyksi tähän ”viime-hetken vaihtoon” siitä kysyttäessä antoi hallituksen puheenvuoron käyttänyt puheenjohtaja Hannula riskien hallinnan… eli loppusuoralla vielä oli todettu, että laajempi kallis muutos ei ehkä olisikaan ns. ”varma nakki” vaan se sisältäisi riskejä, joita ei aivan kokonaan ehkä ymmärrettykään. En voi tästä olla pahoillani, sillä hallitus minun näkemykseni mukaan teki aivan oikein tehdessään muutoksen ehdotukseensa. Asiasta varmasti opittiin paljon, ainakin näin uskon. Kokouksen aikana ei kuitenkaan tullut selvyyttä siihen, että kuka jatkaa syksyllä 2022 Filatelisti-lehden päätoimittajana. On esitetty toiveita siitä, että nykyinen päätoimittaja voisi yhä jatkaa tehtävässä – tämä ei kuulemma hallituksenkaan kannalta olisi mahdoton ajatus. Toivottavasti asiaan löytyisi harrastuksemme kannalta hyvä ratkaisu – ratkaisu tarkoittaa sitä, että löytyy yhteisymmärrys ja se on usein kompromissi, jossa kaikki ”saavat jotain”, mutta kukaan ei saa kaikkea mitä haluaa… eli kysehän on siitä mitä ihmisen elämä yleensäkin on.

Budjetin osalta mentiin hallituksen ehdotuksen mukaan, mutta jäsenmaksujen osalta tehtiin vastaehdotus. Liiton entinen puheenjohtaja Klaus Juvas, joka toimi delegaattina, teki ehdotuksen, jossa ehdotettiin, että kerhojen maksama jäsenten lukumäärään perustuva jäsenmaksu laskettaisiin kolmesta eurosta yhteen euroon per jäsen. Tämä ehdotus ei saanut tukea ja näin ollen raukesi ilman äänestystä. Henkilökohtaisesti minua hymyilytti sisäänpäin, sillä aiemmin, silloin kun viimeksi nähtiin olevan tarvetta jäsenmaksujen nostolle oli sama mies, eli Juvas, Liiton puheenjohtajana. Tuolloin hänen johtamansa hallitus halusi nostaa jäsenmaksuja nykyisestä (taso oli tuolloin sama kuin nyt ja jo edellä mainitut Liiton osakesijoitukset olivat olemassa) ja nyt hän ehdotti jäsenmaksujen alentamista. Ei näitä aina ole helppoa ymmärtää. Onneksi apteekista saa päänsärkylääkettä tarvittaessa… Eli jäsenmaksut pysyvät samoina.

Liittokokous kesti lähes neljä tuntia, joten keskustelua käytiin paljonkin – tämä on hyvä, sillä asioista pitää saada puhua. Todettakoon tässä, että olisi hienoa, että aktiiviset filatelistit olisivat kaikki Liiton jäseniä, koska Liitto on kerhojen lisäksi tärkein harrastuksemme edustaja maassamme. Näihin tunnelmiin ja Wapun päivän viettoon siirtyen lopetettakoon tämä kirjoitus.

SFP huutokauppa 109

26 toukokuun, 2018 By Mikael Collan

Suomen Filateliapalvelun 109. huutokauppa päättyi eilen illalla kahdeksan nurkilla. Tämä huutokauppa oli ns. nettihuutokauppa, jossa myytävät kohteet huudettiin verkon kautta – Hellman huutokauppojen kaltaista live-huutomahdollisuutta ei ollut (toki puhelin ja kirjalliset huudot saattoi toimittaa etukäteen. Minun tapani suhtautua huutokauppaluetteloihin on katsoa niitä läpi kokonaisvaltaisesti, jotta saan käsityksen siitä mitä tavaraa on myynnissä – myös oman keräilyalueeni ulkopuolella. Tällä kertaa huomasin, että myynnissä oli yhä jonkin verran laiva-aiheista tavaraa, sekä mukana oli myös muissa huutokaupoissa myytävänä ollutta parempaa itsenäisyydenajan lähetyspuolta, erään hiljattain poistuneen keräilijän jäämistöstä. Malli 1930 osaston osalta myynnissä oli vain vähän tavaraa – kaiken kaikkiaan osastossa oli vain kaksitoista kohdetta. Eli anti oli niin sanotusti ”hintsua” – onneksi mukana oli muutamia parempiakin kohteita, joten toteamus, että ei se määrä vaan se laatu ratkaisee, piti paikkansa tälläkin kertaa. Kiinnostavia M30 kohteita oli myytävänä myös lähetyserissä, ja itse asiassa niistä löytyikin eniten allekirjoittanutta kiinnostava kohde. Koska erien osalta on ilmassa aina tiettyä epävarmuutta ja usein, kuten tälläkin kertaa, valokuvat eivät ole riittävän hyviä täydellisen ymmärryksen saamiseen, päätin ajella Naantaliin tutkimaan kohteita henkilökohtaisesti, jottei sitten jäisi mitään hampaan koloon. Mutta katsotaan mitä myytävänä oli – tapani mukaan filatelia edellä, läheltä kauas.

Yllä: Karjalan väreissä painettu 1,25mk merkin ehdotevedos – 24 merkin ryhmä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kahdestatoista listatusta M30 kohteesta ei-lähetyskohteita oli vain neljä. Näistä kaksi oli tavallisia, 10mk Saimaa merkin ykkösvärin postituore nelilö myytiin hiukan yli 50 eurolla ja 1,25 / 50p keltainen päällepainamamerkki kakkos ladelman leimattu vaakapari noin 35 euron hintaan. Kahden markan violetin M30 leijonamerkin kokonainen esittelyarkki jäi myymättä 450 euron lähtöhinnalla – näitä arkkeja on ollut myynnissä aiemminkin ja niiden lähtöhinnoittelu ei ole muuttunut siitä huolimatta, että myymättä ovat jääneet – myyntiin jättäjä on ilmeisesti kohtalaisen itsepäistä sorttia. Kieltämättä kyseessä ovat harvinaiset kohteet, mutta tänä päivänä kohteiden hintataso on ehkäpä puolet alempana. Mielenkiintoinen myytävänä ollut kohde oli 1,25mk leijonamerkin ”Karjalan värein” painettu liimaton 24-merkin ryhmä. Kysymyksessä on ilmeisesti (en ole varma) Viipurin uudelleen valloitusta 1941 juhlimaan tai Itä-Karjalaa varten suunniteltu merkki, jota ei koskaan julkaistu. Eräässä aiemmin esillä olleessa M30 kokoelmassa on kirjoitettu, että tästä olisi tehty yksi arkki 100 merkkiä, mutta tuntien M30 painotavan, on luontevaa ajatella, että ainakin yksi painoarkki, eli 200 merkkiä olisi painettu. Tuossa kokoelmassa oli esillä 16 merkin kokoinen arkin reunakappale ja siinä mainittiin kappaleen olevan suurin tunnettu ryhmä – viimeistään nyt voimme todeta, että näin ei ole, koska tämä myytävänä ollut oli kahdeksan merkkiä suurempi. Tämä erikoisuus meni edullisesti ja nousi 20 euron lähtöhinnasta vain noin 40 euron hintaan, eli per merkki hinnaksi jäi alle 2 euroa. Tämä on mielenkiintoinen juttu M30 filateliakeräilijälle ja mielestäni arkinpalanen oli edullinen.

Yllä: Helsingistä 14.11.1936 Reykjavikiin, Islantiin lähetetty postikortti. M30 1mk oranssi ja 25p ruskea, yhteensä 1,25mk. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931 – 15.6.1940) 1,25mk. Harvinainen postikortti Islantiin. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kotimaan postia ei tällä kertaa ollut myynnissä M30 osastolla, Pohjoismaihin mennyttä kuitenkin oli. Erityisesti kiinnostavaksi osoittautui 1936 Islantiin lähetetty postikortti, joka nousi 20 euron lähdöstä aina 170 euron tuolle puolen. Kuten monet tietävät, on Islanti Pohjoismaista Norjan kanssa paras kohdemaa. Islantiin mennyttä postia tunnetaan yhteensäkin kohtalaisen vähän ja postikortit Islantiin ovat aina hyviä – tällainen 30-luvun postikortti on erittäin hyvä kohde ja niitä ei suinkaan puissa kasva. Erityisen hyvää tässä kortissa on vielä se, että se on firmapostia, eli ei missään tapauksessa tekele. Hyvyydestään huolimatta tämän kortin saavuttama hinta oli minulle yllätys. Painotuotteena Viroon 1944 lähetetty postikortti, jolle oli leimattu kaksi 25p merkkiä (yhteensä 50 penniä) myytiin 20 euron pohjahinnalla. Suurin osa ostajista ilmeisesti katsoi korttia ja huomasi useita kiinnostavia asioita mm. sen, että painotuotteen taksa vuonna 1944 oli 1mk eikä 50 penniä ja, että kenttäpostissa kortti olisi kulkenut ilmaiseksi. Näistäkin asioista huolimatta kohde on jotenkin mielenkiintoinen, sillä sikäli kuin mikäli se on kulkenut Viroon. Ajankohta on mielenkiintoinen – juuri noihin aikoihin Virossa käytiin kovia taisteluja Neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Epäselvyyksien takia en kuitenkaan lähtenyt tätä kohdetta huutelemaan.

Yllä: Helsingistä 6.7.1946 Bielaja Halonitzaan, Neuvostoliittoon lähetetty kirjattu postikortti. M30 5mk keltainen ehiö ja lisämerkkeinä 10mk sininen ja 1mk vihreä, yhteensä 16mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 6,00mk + kirjaaminen ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk = 16,00mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Neuvostoliittoon lähetetty vakuutettu kirje, hieman kokeneen näköinen, myytiin noin 35 eurolla. Näitä ulkomaan vakuutettuja tulee harvemmin vastaan ja tällainenkin, hiukan rospuutto kohde on hyvä lisä kokoelmaan – kun uudessa taksakirjassa on dokumentoitu myös kultafrangin vasta-arvot ei näiden ulkomaiden vakuutettujen kirjeiden taksan laskeminenkaan tuota enää ongelmia. Tämä kohde, kuten niin monet Neuvostoliittoon lähetetyt on palautettu. Neuvostoliiton miehittämään Viroon 1946 lähetetty 6mk punaisella singellä maksettu postikortti jäi 150 euron lähtöhinnallaan seinäkukkaseksi – näistä 6mk punaisista singleistä on tässäkin blogissa kirjoitettu useampia kertoja. Kohteiden hinnat ovat vaihdelleet viimeaikoina 40-100 euron välillä, joten 150 euron lähtöhinta on ylimitoitettu, vaikka hyvästä kohteesta on kysymys. Näitä tunnetaan tänäpäivänä n. 15 kappaletta. Tämä myytävänä oleva kohde ei suinkaan ole ns. uusi tuttavuus, vaan se on kotoisin eräästä tunnetusta M30 kokoelmasta. Kolmas Neuvostoliittoon lähetetty ja myytävänä ollut kohde oli kirjattu postikortti Bielaja Halonitzaan. Missä tällainen paikka on tai on ollut ei minulle avaudu, mutta mahdollisesti jossakin Kazanin Pohjois-puolella. Kortilla on Leningradin ja Moskovan kauttakulkuleimat ja se, kuten niin monet muutkin Neuvostoliittoon lähetetyt postitteet on palautettu. Kortilla on pitkät pätkät kertomusta ja se ei vaikuta tekeleeltä. Kirjatut postikortit ulkomaille ovat vaikeita, koska lomaltahan kortteja yleensä lähetettiin ja tuolloin kirjaus ei ollut tarpeellinen. Neuvostoliittoon postia lähettäneet kuitenkin tiesivät, että jos ei lähetyksiä kirjattu, oli suuri todennäköisyys siitä, että posti ei koskaan mennyt perille tai vaihtoehtoisesti, jos ei mennyt perille, niin perille menemättömyydestä ei tullut mitään tietoa (lähetykset katosivat), kirjattuja kuitenkin käsiteltiin paremmin ja lähetettiin takaisin, mikäli niitä ei voitu toimittaa perille. Tämäkin tieto oli sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa jotakin – tieto nimittäin oli silloin siinä yhteiskunnassa kortilla. Kohteen hinta nousi 20 euron limitistä aina n. 95 euroon. Kohde saavutti siis kohtalaisen hintatason, joka kertoo kirjattujen postikorttien harvinaisuudesta.

Yllä: Myynnistä poistettu Latviaan 1940 lähetetty lähetys. Kun vertaillaan vasemmassa yläkulmassa olevaa kirjoituskoneella kirjoitettua tekstiä muuhun kirjoituskoneen tekstiin huomataan, että se on kirjoitettu erilaisella fontilla eli kirjasimella. Itse asiassa sellaisella, joka tuli käyttöön vasta paljon 1940-lukua myöhemmin. Teksti ”asiakirja” on siis lisätty myöhemmin – ilmeisessä väärennöstarkoituksessa. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Sensuroitu ja ”hyvän näköinen” postikortti vuodelta 1943 Ranskaan, yksin M30 2mk merkillä myytiin n. 25 eurolla. Kortti oli hienon näköinen, mutta surkeaa kyllä väärätaksainen, sillä Ranska ei kuulunut erikoistaksojen piiriin, vaan sinne oli voimassa kansainvälinen postitaksa, joka postikortille kortin lähettämisen aikaan oli 2½ markkaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että kortti olisi kulkenut normaalisti. Kolmannen painoluokan lentokirje Ranskaan vuodelta 1954, jonka sisältönä oli kehitettävä filmirulla, myytiin parilla kympillä jälkimyynnissä – totean, että kolmannen painoluokan kirjeet ovat kohtalaisen mukavia kohteita. Myynnistä poistettiin yksi kohde, numerolla 1675 myytävänä ollut lähetys Rigaan, Latviaan vuodelta 1940. Tämä lähetys oli maksettu kolmella M30 leijonamerkillä taksan ollessa yhteensä 3½mk. Kuten tässäkin blogissa on useaan kertaan käyty läpi, oli Suomen ja Latvian välillä voimassa kahdenvälinen postisopimus vuodesta 1937 alkaen, joka oli voimassa aina Neuvostoliiton miehitykseen 1940 saakka. Tämän sopimuksen alaiset lähetykset ovat hyvää tavaraa ja vaikeita kohteita. Tässä tapauksessa kysymyksessä on suurella todennäköisyydellä tilanne, jossa kyseinen lähetys on alun perin lähetetty Latviaan väärätaksaisena, eli on maksettu kansainvälisen kirjeen postimaksu (3½mk), vaikka Latviaan olisi riittänyt sopimuksen-mukainen alempi maksu (2mk). No tämä ei ole ”kelvannut” jollekulle, vaan kirjeen yläkulmaan vasemmalle on kirjoitettu kirjoituskoneella ”asiakirjoja”. Homman juoni lienee ollut se, että tämä ”kaunistelija” on tiennyt sen, että ulkomaille lähetetyt asiakirjalähetykset ovat erittäin harvinaisia ja kohteesta on haluttu tehdä kanuuna. Homma on kuitenkin mennyt pieleen, sillä tarkkasilmäinen havainnoitsija voi nähdä, että kirjoituskoneen kirjasin on ollut erilainen kuin se, jolla osoite on kirjoitettu. Itse asiassa tämä kirjasintyyppi tuli käyttöön vasta paljon myöhemmin kuin 1940-luvulla. Lisäksi, kaunistelu on mennyt pieleen siinäkin, että vaikka on tiedetty ulkomaan asiakirjalähetyksen harvinaisuus, ei ole otettu huomioon, että Latviaan tosiaan oli oma taksansa, joka käsitti asiakirjalähetykset! Kun asiakirja ulkomaille oli taksoitettu siten, että lähetykselle laitettu 3,50mk oli ”minimimaksu” ja käsitti asiakirjat 350g saakka, oli Latvian taksan mukainen asiakirjalähetyksen hinta 200g saakka 2mk ja siitä aina 50p per 50g ylöspäin. Näin ollen 3½mk:lla olisi lähetetty 300-350 grammainen asiakirjalähetys. Kun tilanne on se, että kyseessä on tavallinen pieni kirjekuori, joka ei ole edes kulmistaan hajonnut ja levinnyt, on käytännössä mahdotonta, että kirjekuoressa olisi ollut yli 300g edestä asiakirjoja. Homma siis kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Asiasta ilmoitettiin Suomen Filateliapalveluun, joka heti poisti lähetyksen myynnistä – suoraselkäistä toimintaa. Jos kohde olisi ollut aito, se olisi ollut erittäin kova juttu ja olisin ollut siitä erittäin kiinnostunut.

Yllä: Toinen kohteen 1508 kuvista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Muutamissa postilähetyserissä oli M30 kohteita. Erässä 1505 myytiin kansiollinen M30 ulkomaanlähetyksiä – selostetekstissä hehkutettiin Kiinaa ja Intiaa, mutta Kiinaan mennyt kirje oli väärätaksainen ja Intiaan mennyt väärätaksainen ja lunastukseen mennyt. Erä myytiin kuitenkin n. 90 eurolla. Mukana oli nimittäin kuitenkin yksi Viroon 1941 lähetetty lähetys, joka oli postiyhteyden keskeytyksen takia lähetetty takaisin. Kohde 1508 oli noin viidentoista kohteen lentopostierä kokoelmalehdillä. Mukana oli mielenkiintoista M30 materiaalia, nimittäin kasassa oli yksi vuonna 1943 Italiaan lähetetty lentokirje. Koska kohdekuvista oli vaikeaa nähdä päivämääriä ja kohteiden leimoja lähdin oikeastaan tämän kohteen takia Naantaliin katsomaan tarkemmin, että mistä on kysymys. Kysymys oli oikeasta asiasta, eli erikoistaksaisesta lentokuoresta Italiaan vuodelta 1943. Näitä Italiaan menneitä lähetyksiä tunnetaan oikeataksaisena vain muutamia – itse olen nähnyt alle viisi. Tämä nyt myyty kohde oli yksi näistä viidestä ja olin sen nähnyt aiemmin Jorma Lindebladin kokoelmassa, jonka lehdistä tässäkin on kysymys. Se mitä meni tarkistamaan oli, että lähetys on kulkenut 1.4.1943 jälkeen, kun Italia oli tullut mukaan Euroopan Posti ja Pikatiedotusliittoon ja kirjetaksa laski kotimaan taksan tasolle. Lisäksi, koska kuorella on erilaisia leimoja halusin nähdä, että mistä on kysymys – leimoissa kerrotaan, että kirje on italialaisen sensuurin takaisinlähettämä – samalla, kirjettä tutkiessani, totesin, että kyseessä on aito asia, eikä humpuuki tai muu filunki. Kohde nousi 80 euron lähdöstä n. 120 euron hintaan. Kohteessa 1509 myytiin erä isokokoisia resuisia pääasiallisesti USAan kulkeneita sodanaikaisia kuoria. Tällainen erä herätti heti mielenkiintoni. Kun sitä katselin huomasin, että mukana oli ihan hyvännäköistä tavaraa. Hiukan ihmettelin, kun kasa myytiin alle neljällä kympillä. Kohde 1510 sisälsi kasan kiinnostavia lentolähetyksiä sodan ajalta. Kuvia kohteesta oli 2 kpl ja niistä ei oikein saanut käsitystä siitä, että mitä kohde sisälsi. Kun tätä asiaa perkasin Naantalissa, huomasin, että mukana oli neljä kappaletta vaikeita vuoden 1942 alun lentolähetyksiä USAan, ”par serviSe aerien…” leimalla – eli tässäkin blogissa keskustellulla ”uudistetulla” Turun vaihtopostitoimiston ohjausleimalla leimattuja kohteita. Tämä nostaakin näillä leimoilla tunnettujen lähetysten lukumäärän noin kymmeneen. Erä on siis erinomainen postihistoriallinen kasa lähetyksiä. Kuvien laatu on ratkaisevassa asemassa, kun tällaisia yrittää ymmärtää – myytiin 110 eurolla, eli nousi 30 euroa lähtöhinnasta. Kohteessa 1511 oli mukana muutamia, itse asiassa kolme, Egyptistä Siinailta lähetettyä YK-pakettikorttia, jotka oli maksettu M30 ja M54 merkein, sekapostitteina. Nämä olivat erittäin kuumottavia, mutta ne oli selvästi lähetetty filatelistin toimesta ja vieläpä postitoimiston ensipäivänä. Jätin näistä syistä huutelematta tätä kohdetta loppuun asti – silti aikamoisen mielenkiintoinen tällainen Egyptissä toiminut suomalainen postitoimisto on…

Kaikenlaista jännää siis oli taas myytävänä – saas katsoa mitä kesän aikana tapahtuu, ainakin EstEx 2018 näyttely pidetään Tallinnassa ja sinne on osallistumassa suuri määrä suomalaisia keräilijöitä – olen vasta 90% varma, että lähden Eestiin, ehkä sataprosenttinen varmuus vielä tulee. Siinä tapauksessa raportoin mitä rapakon takana tapahtuu.