Asko Haahtela

Kesfila 2018 Jyväskylässä

huhtikuu 10, 2018 By Mikael Collan

Kesfila 2018 kotimainen postimerkkinäyttely järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylässä. Paikkana oli messukeskus Paviljonki, joka toimi myös 2016 järjestetyn Pohjoismaisen Nordia näyttelyn paikkana. Näyttely oli pystytetty D-halliin ja kehysmäärä oli hieman yli 420. Järjestäjät kertoivat, että mukana oli paljon ensikertalaisia, mikä on mielestäni aivan loistava juttu. Liian moni on pelännyt tai muuten vain jättänyt näyttelyosallistumisen väliin – ainoa tapa saada tunnettuutta omalle keräilyalueelle ja omalle kokoelmalle on tuoda se näyttelyyn. Arvostelu tietysti jännittää monia – mutta jos asiaan suhteutuu rauhallisesti, eikä aseta liian suurta painoa arvostelulle osana näyttelyä, ei senkään pitäisi olla ylipääsemätön asia. Näyttelyissä kuitenkin tuppaa näkemään hymynaamoja ja ns. naama väärinpäin kulkevia arvostelun saaneita – itse otan vastaan sen mitä tulee, se ei kuitenkaan määrittele minun elämääni millään tavalla. Kuten wanha sanonta kuuluu: ”pessimisti ei pety ja optimisti ei ylläty”, on jokaisen oma päätös minne tällä skaalalla asettaa itsensä.

Yllä: Näyttelyn virallinen avaus lauantaina

Kauppiaita oli paikalla kymmenkunta – Ruotsista paikalle oli tullut Aspbäck ja Kellosta Juhani Kemi, Naantalista Suomen Filateliapalvelu ja Keräilypojilla oli iso osasto. Merkki Albertin huutokaupalla oli näyttö ja Merkki Albertilla myyntikoju. Myös Oval Point oli esillä. Philea järjesti tapahtuman yhteydessä pienen huutokaupan – kirjoitan siksi pienen, että minulla ei tästä huutokaupasta ole kerrottavaa, nimittäin sen M30 anti oli kovin kovin olematon. Ideana se, että huutokauppojen kohteita oli näytillä (Merkki Albert) tapahtumassa oli erinomainen – muutoin olisi pitänyt erikseen lähteä Helsinkiin näytölle, mikä olisi ollut mielestäni hölmöä. Toivon tällaisen tavan saavan lisää kannattajia huutokauppahuoneiden osalta. Huutokaupan standia pyöritti meklari Juha Niininen, joka toimi myös Liittokokouksen puheenjohtajana.

Yllä: Näyttelyn tunnelmaa – kehykset oli sijoitettu ilmavasti ja niiden välissä oli hyvin tilaa. Valaistuskin oli riittävä.

Käytin jonkin verran aikaa kokoelmiin tutustumiseen, erityisesti katselin Harri Ala-Honkolan kokoelmaa ja sen M30 erikoisuuksia. Mieleen jäi mm. vapaakirje, jolle oli maksettu vain vakuutuksen lakkaaminen – erittäin harvinainen vapaakirjeen lisämaksu. Katselin myös Tuomas Juvosen lunastuksia käsittelevää kokoelmaa, jossa oli mielestäni mielenkiintoisia kohteita. Jorma Keturin tyylikkäästi monteeratun kokoelman äärellä vietin myös jokusen tovin – Jormalla on kiven kovat tiedot mm. sodan ajan sensuurista ja opin monta uutta asiaa tutkimalla ja pohtimalla. Harmi, ettei Jorma ollut itse paikalla, olisin pakottanut hänet käymään läpi kokoelma kanssani. Kaiken kaikkiaan vietin kaiken ”vapaan ajan” näyttelyhalissa, joko kohteita etsien, kokoelmia katsellen tai tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen.

Palmares juhlassa, joka järjestettiin hotelli Alexandrassa Jyväskylän rautatieaseman välittömässä läheisyydessä nautittiin maukas kolmen ruokalajin illallinen ja nähtiin paikallaolevien näytteilleasettajien palkitseminen. Kilpailuluokissa korkeimman pistemäärän sai jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Pekka Rannikon M17 kokoelma – sain kuulla, että Pekan kokoelman saama 94 pistettä olisi korkein kotimaisessa näyttelyssä kokoelmalle koskaan annettu pistemäärä. Onnea Pekalle.

Kultamitaleita jaettiin useita – mielenkiintoisesti todettakoon, että M54-kokoelma sai ensimmäistä kertaa kultaa Asko Haahtelan 87 ja Kari Tapolan 85 pisteellä. Nämä ovat korkeita pisteitä ja herrojen tulee olla tyytyväisiä, sillä kuten eräs näyttelyvieras asiasta mainitsi: ”kolmekymmentä vuotta sitten näitä ei melkein pidetty edes postimerkkeinä”. M30 osallistujat keräsivät hyviä pisteitä – Kalervo Lappalainen sai M30 filateelisella kokoelmallaan 85 pistettä ja kultaa, Harri Ala-Honkola M30 postihistorialuokan kokoelmallaan 87 pistettä ja myöskin kultaa. Erinomaisia saavutuksia. Alan jo toistaa itseäni, kun jälleen totean, että Esko Seitsosen kokoelmassa oli muutamia aikamoisen hienoja kohteita, mutta pisteet jäivät silti verrattaen alhaisiksi. Tällä kertaa Eskolla oli lentopostiluokassa näytillä yksi kehys lentopostin ohjaukseen tarkoitettuja leimoja ja merkintöjä, joukossa erinomaisia M30 kohteita – kokoelma sai 79 pistettä ja vermeilin. Oma yhden kehyksen kokoelmani M30 ulkomaan painotuotteista sai 87 pistettä.

Yllä: Tunnelmia palmares juhlasta

GP eli mestariluokan kokoelmille jaettu Grand Prix meni tällä kertaa Jeffrey Stonelle, kilpailu oli tiukkaa, sillä toiseksi tullut Risto Pitkäsen kokoelma jäi tuomariarvostelussa vain aivan hiukan jälkeen. Tuomo Koskiaho ja Pentti Waris olivat kaksi muuta mestariluokan osallistujaa. Kaikista näistä kokoelmista voisi kustakin kirjoittaa romaanin, jätän maininnat kuitenkin siihen, että Pentti Wariksen kokoelmassa Tongalle M1889 merkeillä lähetty kuori sai minut hieman hämilleni, kuitenkin vain siihen asti, että seuraavan lehden Guadaloupeen mennyt lähetys tuli näkökenttääni. Koko palkintoluettelo löytyy tästä linkistä.

Mielenkiintoa herättivät Palmares juhlan aikana seinälle heijastetut, näyttelytuomarinakin toimineen, Jussi Murtosaaren ottamat luontovalokuvat. Jussin kamerasta olivat peräisin myös näyttelyn postikorttien ja postimerkkien kuvat. Näistä minun on todettava, että kysymyksessä oli mielestäni erittäin korkealaatuinen valokuvanäyttely. Suuret kiitokset myös kaikille muille järjestäjille, etunenässä Tuomo Koskiaholle ja tottakai myös tuomareille heidän tekemästään työstä. Lisäksi kiitokset erikoispalkintojen lahjoittajille ja Suomen Filateliapalvelulle kaikille osallistujille tarjotusta alkumaljasta – nämä voivat tuntua monesta pikkuasioilta, mutta mikäli näyttelyjärjestäjä joutuisi nämäkin järjestämään ja maksamaan olisi pienistä puroista kertyvä suurehko rahallinen painolasti ja palkintoja olisi vähemmän ja alkumaljat jäisivät mahdollisesti juomatta.

Yllä: Kultainen Hannu Kaupille myönnetty Pro Filatelia mitali

M30 osalta suurimman yllätyksen palmareksen osalta aiheutti Hannu Kauppi saamalla kultaisen Pro Filatelia mitalin – asia oli todellakin yllätys myös Hannulle itselleen, sen verran lahjakkaasti loksahti suu auki, kun asia julkistettiin. Mitali myönnettiin mm. Hannun ansioista Malli 1930 aitouttajana ja hänen toiminnastaan aitouttamistoimikunnan puheenjohtajana – toki taustalla on myös Hannun työ mm. M30 käsikirjan kirjoittajana sekä uuden taksakirjan kirjoittajana muiden saavutusten lisäksi.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös Filatelistiliiton liittokokous, jonka agendalla oli mm. puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aivan erityisesti puheenjohtajan valinta, olinhan itse ehdokkaana – haastoin istuvan puhenjohtaja Juvaksen. Paikalla oli yhteensä 43 kerhoa edustettuna, näistä osa toisten kerhojen edustajien toimesta valtakirjalla. Jaossa oli siis 45 ääntä, sillä kahdella kerholla on kaksi ääntä. Äänestys puheenjohtajasta päättyi 27 – 18 istuvan puheenjohtajan, Juvaksen hyväksi. Tämän jälkeen todettiin, että hallituksen jäseniksi oli vain yksi ehdotus, joka hyväksyttiin – eli vanha hallitus jatkaa.

Liittokokousta oli edeltänyt ilmeisen ”aktiivinen kausi”, jonka aikana mm. istuvan hallituksen kolme jäsentä lähettivät nimissään kirjeen kerhoille, jossa he kertoivat positiiviseen sävyyn hallituksen saavutuksista ja Liiton tilanteesta. Kuulin grillitietona, että myös henkilökohtaisia yhteydenottoja jäsenkerhoihin olisi otettu ja keskusteltu tulevasta Liittokokouksesta. Eli asiaan liittyi ilmeisesti suuriakin intohimoja. Mutta valinnat on nyt tehty, joten pulinat pois niiden osalta. Toivotan uudelleen valitulle puheenjohtajalle voimia ja aktiivista otetta seuraavaan kauteen.

Uusi hallitus sai suoraan kokouksessa useammaltakin kokousedustajalta ”vihjetietoa” kentän toiveista liittyen siihen, että miten asioita tulisi jatkossa hoitaa. Yhtenä, ehkä osuvimpana esimerkkinä mainittakoon kommentti, joka lausuttiin apteekkineuvos Marcus Ollin kerrottua ”hallituksen yrittävän lisätä aktiivisuutta kerhojen suuntaan” ja jossa käsiteltiin asiaa armeijan alokkaiden kouluttamisen kautta, ja kuului suurin piirtein seuraavasti (kirjoittajan muistinvarainen versio): ”…olen kouluttanut alokkaista sotilaita jo joitakin kymmeniä vuosia ja meillä Puolustusvoimissa on sellainen periaate, että me emme yritä tehdä asioita, vaan me teemme asioita – toivoisin, että hallituskin alkaisi yrittää vähemmän ja tehdä enemmän”. Kommentti kiteytti erinomaisesti myös ne syyt, joiden tähden itsekin olin lähtenyt mukaan puheenjohtajakilpaan.

Toivon, että Liiton hallitus saisi nopeasti aikaiseksi kauan odotetun ja kipeästi kaivatun verkkosivujen uusintaprojektin, johon hallituksen esityksestä hyväksyttiin budjetissa suuri summa rahaa ja hallituksen jo sopimana oli tilattu 6000€ (arvonlisäveroineen ilmeisesti lähes 8000€) hintainen muutostyö. Liitto maksaa käsittääkseni jatkossa noin 2000€ vuodessa verkkopalveluiden ylläpidosta. Kyseinen investointi on rahallisesti niin merkittävä, että on lupa odottaa erittäin hienon näköistä ja toimivaa jälkeä. Sisällön tuotantoa tuohon rahasummaan ei käsittääkseni kuulu, joten se on erikseen ratkaistava asia – mikäli uusille sivuille päivittyvää sisältöä halutaan. Vertailun vuoksi totean, että tämän blogin ylläpitokustannus vuodessa on alle 50 euroa.

Kirjoitan erikseen näppeihin jääneistä kohteista, koska tämä kirjoitus uhkaa tulla muuten liian pitkäksi. Tähän vaikuttaa myös se tosiasia, että minunkin päivässäni on vain 24 tuntia.

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 1

toukokuu 30, 2017 By Mikael Collan

Kauan odotettu Finlandia 2017, FEPAn Euroopan tason suurnäyttely alkoi keskiviikkona 25.5.2017 Tampere Talossa. Tulin paikalle keskiviikkona ennen puoltapäivää ja olin erittäin ilahtunut nähdessäni, että näyttelyvalmistelut olivat onnistuneet erittäin hyvin. Varmasti kaikenlaista pientä on tapahtunut kulisseissa, mutta minun näyttelykokemukseni oli lähes täysin positiivinen ja kaikki mistä oli huomautettavaa ei liittynyt näyttelyn järjestelyihin mitenkään – olen valmis toteamaan omalta osaltani, että näyttely oli erittäin onnistunut. Juttelin sunnuntaina näyttelyn loppuvaiheessa tuomariston varapuheenjohtajan Brian Trotterin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että näyttely oli erittäin onnistunut. Toki Brian on herrasmies eikä puhu pahaa, mutta minulle jäi kuva, että mies tarkoitti tosissaan sanomaansa – erityisesti hän oli tyytyväinen siitä, että vaikka eräiden maiden komissaarit olivat tehneet lähes kaikkensa näyttelyyn tulevien kohteiden paikallesaamisen myöhästyttämiseksi, niin silti keskiviikkona vähän puolen päivän jälkeen käytännössä kaikki kohteet olivat paikoillaan ja nähtävinä. Vapaaehtoiset hoitivat kohteiden paikalleenlaiton eleettömästi ja tehokkaasti.

Yllä: Näkymä suureen näyttelyhalliin toisen kerroksen sisäikkunasta. Pahoittelen rakeista kuvaa.

Myyjiä ja eri maiden postilaitosten standeja oli paikalla kohtalaisesti. Yleisön kiinnostus eri maiden standeihin oli erilaista kuin muistan sen hämärästi olleen vuoden 1988 Finlandiassa, itse asiassa näytti suorastaan siltä, että uuden tavaran kiinnostus yleisön parissa oli aika vaisua. Toisin oli eräiden postihistoria ja filateliakauppiaiden kanssa – useille kojuille oli jossain kohtaa jopa jonoa. Kuulin, että toisessa kerroksessa sivukäytävällä olleet kauppiat olisivat nurisseet siitä, että ostajia ei heidän kojuilleen ollut löytynyt tarpeeksi. Kun kävin katsomassa tilanteen huomasin, että juuri tällä käytävällä olevilla oli ehkäpä kaikkein kovin hintataso… mahtoiko tässä olla jonkinlainen yhteys näiden asioiden kesken. Kolmannessa kerroksessa ”penthousessa” oli mm. Järvistön myyntipöytä ja siellä ei ollut hiljaista, mutta miehellä onkin tunnetusti järkihinnat. Erittäin hieno idea oli järjestää filateelinen kirpputori lähellä olevan ravintolan toiseen kerrokseen – kysymyksessä oli Telakka nimisen Tullintorilla sijaitsevan teatteriravintolan ullakko ja puuhamiehenä Mika Niininen. Kirppari järjestettiin kahtena iltana – ensimmäisenä tunnelma oli todella tiivis, kun ylisille oli ilmaantunut arviolta sata henkeä pönkimään mm. Mikan myyntilaatikoita. Paikalla oli muitakin myyjiä noin kymmenkunta – hintataso, kuten arvata saattaa, oli aivan eri planeetalta kuin Tamperetalon myyntipisteissä. Tämä vetosi ilmeisesti erityisesti niihin ulkomaaneläviin, jotka olivat paikalle löytäneet. Eräskin italialainen keräilijäherra kertoi löytäneensä pari kuorta omasta mielestään erinomaiseen hintaan. Samaan aikaan toisen iltakirppiksen kanssa järjestettiin Tampere Talolla virallista iltaohjelmaa, jossa Pirkanmaan musiikkiopiston kuoro esiintyi – häpeän myöntääkin, mutta jätin tämän isoisäni perustaman oppilaitoksen kuoron esityksen väliin ja palasin pönkimään laatikoita.

Yllä: Tampere Talo kuvattuna hotelli Tornin kattoravintolasta ikkunoiden läpi.

Järjestäjät olivat ajatelleet myös seuraavaa keräilijäsukupolvea, jonka itäminen on ollut suuren hämärän peitossa ja usein on esitetty pessimistisiä lausuntoja siitä, että onko yhteinen keräilyharrastuksemme loppumassa kokonaan jatkajien puutteessa. Tätä asiantilaa parantaakseen oli Finlandia 2017 järjestänyt ”merkillinen seikkailu” nimisen lapsille suunnatun postimerkkeilyä avaavan kokonaisuuden, jonka ideana oli tutustuttaa lapsia ja nuoria postimerkkeilyyn erilaisin itse tehtävin aktiviteetein. Näihin kuuluivat mm. kirjeen kirjoittaminen, postimerkkien liottaminen leikkeestä ja muutamia muita aktiviteetteja. Yksi mielestäni onnistunut aktiviteetti oli mahdollisuus kuvauttaa ”postimerkkitaustaa” vasten itsensä onkimassa jo julkaistun postimerkin mukaisesti. Merkillisen seikkailun toiminta oli mielestäni reipasta ja merkkejä jaettiin avokätisesti lapsille, näin luotiin hyvä edellytys sille, että joku nuori saattaisi saada kipinän. Ei ollut mitään sellaista nuukuuden jakamista, jota joskus katajaisessa kotimaassamme on filatelistienkin keskuudessa havaittu, vaan tavara, jota annettiin oli asiallista ja sitä oli mielestäni aika runsaasti.

Yllä: Merkillisen seikkailun aktiviteetti – mahdollisuus kuvata oma lapsi postimerkkitaustaa vasten.

Aikuisille Finlandia 2017 tarjosi luentosarjoja teemapäivien mukaisesti (jokaiselle päivälle oli rakennettu teema) sekä suomeksi, että englanniksi – tähän toimintaan myös allekirjoittanut osallistui torstaina iltapäivällä pitämällä parinkymmenen minuutin pituisen esityksen aiheesta ”Sodan aikainen postinkulku – muutamia kiinnostavia esimerkkejä postihistorian keinoin”, jossa lyhyesti avasin erilaisia sodanaikaisia kommervenkkejä, jotka liittyivät mm. postin sensurointiin, postin kulkureitteihin ja postinkulun katkeamisiin. Kuuntelemassa oli ehkä kolmisen kymmentä henkeä, joka mielestäni oli aivan hyvä ”saalis”, vaikka 400 paikkainen auditorio ei näyttänyt mitenkään liian täydeltä – toisaalta olin liikuttunut järjestäjien uskosta esitykseni vetovoimaan! Esitykseni jälkeen samassa sessiossa esiintyi Tampereen Yliopiston tutkija Ilari Taskinen kertoen kenttäpostista. Kolmas puhuja kertoi Lauri Viidan sodan aikaisista kirjeistä.

Yksi asia mikä on varma on se, että kukaan ei enää voi väittää, etteikö M30 filatelialla olisi mahdollista päästä kiinni kaikkein kovimpiin palkintokategorioihin. Nimittäin Hannu Kaupin kokoelma ”Finland M-30 Definitive Series” voitti näyttelyssä suuren kultamitalin pistemäärällä 95 pistettä. Tämä on nyt viimeistään naula kaikkien epäilijöiden (jos sellaisia on enää vähään aikaan ollut) arkkuun. Muiden osallistuneiden M30 filatelistienkin pisteet olivat seuraavat: Jani Taskinen sai perinteisen filatelian kokoelmallaan ”The 1930-1952 Definitive Stamp Issue of Finland” 88 pistettä ja suuren kullatun hopean eli suuren vermeilin, Carl Appelberg postihistoriakokoelmallaan ”Model 1930 Definitive Series” suuren hopean ja 77 pistettä ja allekirjoittanut postihistoriakokoelmallaan ”Postal History of the Finnish Model 1930 Definitive Stamps” suuren vermeilin ja 87 pistettä. Mielestäni tämä oli hyvä saalis M30 merkkimallin kokoelmille. On ilmeistä, että tuomareilla on ollut hyvä näkemys M30 kokoelmista, koska mitään valtavan suuria epäonnistumisia ei mielestäni näiden neljän kokoelman arvostelussa ollut käynyt – aina voidaan keskustella ja spekuloida, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Itse pidän sitä suurena asiana, että merkkimallin kokoelma sai kautta aikain ensimmäisen suuren kultamitalinsa FEPA tason näyttelyssä. Tämä menestys viimeistään sementoi mahdollisuuden muillekin M30 keräilijöille päästä yhtä korkealle.

Yllä: Finlandia 2017 mitalin etu ja kääntöpuoli.

Palkinnot jaettiin kultamitalien ja suurten kultamitalien osalta Palmarés juhlassa ja muiden osalta Tampere Talon pienessä auditoriossa, jossa allekirjoittanutkin vastaanotti palkintonsa. Mitali, jonka kaikki osanottajat saivat on hieno. Mitalien säilytyslaatikkojen sponsoroijana oli Suomen Filateliapalvelu, tästä lämmin kiitos yritykselle ja Tatu Untiselle, jonka päätös tämä ja yrityksen tekemä muukin sponsorointi Finlandia 2017 näyttelylle on ollut, kustannus nimittäin ei ole ollut mitätön, vaan erittäin huomattava. Mitalit suunnitteli taiteilija Pekka Rytkönen ja sen etupuolella on nähtävissä postimerkkejä ja filatelistin välineitä. Takapuolella on peilityyni saaristomaisema, eli maisema joka löytyy 10mk:n Saimaa M30 kuvamerkistä, joka on myös Zeppelin merkin taustamerkkinä. Jopa näyttelymitali perustuu M30 merkkeihin! Mitalin mukana tuli kunniakirja, jossa ilmoitettiin saatu palkintoluokka ilman saatuja pisteitä. Osapisteitä ei osallistujille kerrottu erikseen – tämä on ilmeisesti FEPAn uusi politiikka. Tästä minulla ei ole mitään sen kummepaa positiivista sanottavaa – olisi nimittäin minun mielestäni ihan fiksua kertoa, että minkä osa-alueen osalta kokoelma on mitäkin saanut. Onneksi suomalaiset tuomarit eivät tässä asiassa ole niuhottajia ja uskon, että heidän kanssaan on saanut hyvin selvitettyä miten pisteet ovat jakautuneet ja mihin on tarpeellista kiinnittää huomiota jatkossa. Vanha totuus ”aloita vahvalla materiaalilla, lopeta vahvalla materiaalilla ja esittele vahvaa materiaalia näiden välissä” lienee paras vinkki ajasta iäisyyteen…

Suomalaista menestystä oli Finlandiassa odotetusti paljon – nostan tässä esiin vain muutamia menestyjiä – osallistujia oli tietysti paljon muitakin. Ehkäpä ajankohtaisimmassa ”sarjassa” eli itsenäisen Suomen ensimmäisen käyttösarjan merkkien M17 kokokoelmissa oli kiven kova taso. Tuomarit näkivät, että Turkulaisen Pekka Rannikon kokoelma oli suuren kultamitalin ja 95 pisteen arvoinen – en voi väittää vastaan. Pekan perinteisen filatelian kokoelman suurin vahvuus on mielestäni se, että hän on satsannut rankasti myös postihistoriaan – lähetykset ovat näyttäviä ja vaikeita, mukana on käytännössä niin laajasti kovimmat postihistoriakohteet kuin on mahdollista. Erinomaisen pistemäärän 93 ja kultaa samassa luokassa sai Jukka Mäkipää. Jukalla on mielestäni erittäin kaunis merkkimateriaali – on suorastaan ilo katsoa, kun on todella suurella pieteetillä kerätty kautta linjan huippuleimainen M17 materiaali yksiin kehyksiin. Markku Koivuniemen hieno M01/M11 kokoelma sai myös kultaa, ansaitusti. Markku oli käyttänyt taitavasti myös A3 sivuja siellä, missä niitä tarvittiin. Kokoelma oli huolitellusti rakennettu ja sisältää huiman materiaalin. Olisi väärin olla mainitsematta Erkki Toivakkaa, jonka kokoelma on aivan jäätävän kova – ensimmäinen kehys vuoden 1856 viiden kopeekan merkeistä ei jätä mitään arvelujen varaan. Muutenkin materiaali on käytännössä parasta mitä rahalla saa. Palkintona suuri kultamitali. Veli-Heikki Nieminen keräsi suuren vermeilin ja 87 pistettä Zeppelin kokoelmallaan – huomionarvoista on, että aiemmin maailman parhaana Zeppelinin Itämeren lentoa kuvaavana kokoelmana pidetty Anthony Sheehanin kokoelma sai samat pisteet. Veli-Heikin A3 sivuille monteerattu kokoelma oli siisti ja huoliteltu. Väitän, että Veli-Heikillä on varaa parantaa ”helpostikin” siinä, missä Sheehan joutuu tekemään fundamentaalisia muutoksia esitykseensä saadakseen korkeampia pisteitä jatkossa.

Yllä: Palkintojen jako meneillään – vastaanottajana Turkulainen M54 kokoelmallaan osallistunut Asko Haahtela. Haahtela ja Forssan M54 mies Kari Tapola saivat kumpikin M54 perinteisen filatelian kokoelmillaan suuren vermeilin. Haahtelan 86 pistettä lienee kaikkien aikojen korkein pistemäärä, joka M54 kokoelmalla on saavutettu kansainvälisessä näyttelyssä. Tapola jäi tästä vain pisteen – eli hyvin pyyhkii tämänkin käyttöemerkkimallin näyttelyfilatelialla.

Jos jotakin keskusteltavaa pitää nostaa arvosteluissa esiin, niin jälleen kerran tähän kategoriaan kuuluu itseoikeutetusti Esko Seitsosen ison vermeilin ja 87 pistettä saanut postihistoriakokoelma ”Effects of the WWII to letter mail and transit connections between Finland and the British Empire”. Niille, jotka aiheen ja aikakauden postihistoriasta jotain tietävät ja ymmärtävät näkemänsä ei jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, että Esko on kerännyt kokoelmaansa aivan huiman materiaalin. Erityisesti kylmiä väreitä laittaa liikkeelle Petsamon kautta kulkeneen postin ”osasto” – käytännössä kokonainen kehyksellinen Petsamon kautta tullutta ja mennyttä postia – niin Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Latviasta, Eestistä lähtenyttä kuin Petsamon kautta tulluttakin ja Suomen kautta eteenpäin mennyttä. Huvituin suuresti, kun käytännössä saman kehyksen toisella puolella eräs Ruotsalainen keräilijä esittää omassa kokoelmassaan aivan pokerina, että ruotsalaista postia ei Petsamon kautta kulkenut, vaikka Eskolla on Englantilaisten kaappaamasta Petsamosta lähteneestä laivasta takavarikoitua ja sensuroitua Ruotsalaista postia näytillä – eli kiistämätön todiste päin vastaisesta. Kävin Eskon kokoelmaa sunnuntaina läpi erään pääasiallisesti Belgian Kongon postihistoriaa keräävän brittiläisen herrasmiehen kanssa ja hän oli pyörällä päästään useammasta kohteesta – luuli, että sellaisia ei ole olemassakaan, kun on kuulemma itsekin yrittänyt viimeiset kaksikymmentä vuotta aktiivisesti etsiä eikä ole näkynyt. Mutta Eskolla oli samassa kehyksessä useampia. Ymmärrän tuomarien tuskan Eskon kokoelman kanssa, sillä aihe on vaikea – pitää tuntea erittäin paljon Suomen postihistoriaa ja sodan aikaisia postin kulkureittejä, joiden dokumentointi on hyvin vaikeaa. Lisäksi on hyvin vaikeaa arvioida kohteiden harvinaisuutta, sillä Esko ei käytännössä ole suostunut ilmaisemaan kohteiden harvinaisuutta kokoelmassaan – etulehdellä taitaa lukea suurin piirtein, että ”on siellä varmaan joku hyväkin kohde”. Tämä perin juurin suomalainen vaatimattomuus ei toimi kansainvälisessä näyttelyssä, jossa esimerkiksi estottomat ruotsalaiset kehuvat kokoelmassaan esillä olevia pornolehtiä ja monteeraavat mahdottoman hienosti ja värikkäästi. Olisi myös tärkeää tuoda kokoelmassa esiin, että on osallistunut nimen omaan tätä aikaa käsittelevien taksojen kirjoittamiseen uudessa taksakirjassa, jotta tutkimuspisteet nousisivat tappiin. Ei tämäkään asia siis pelkästään tuomarien piikkiin mene, mutta mielestäni materiaali Eskolla on niin kova, että se on kullan arvoinen. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Kaiken kaikkiaan tuomaritoiminta oli mielestäni hyvää niiden kokoelmien osalta, joita itse kävin tarkemmin katsomassa – jälleen suuren kullan kokoiset kiitokset näyttelyjen aliarvostetuimman työn tekijöille, joiden työ kuitenkin on ratkaisevassa asemassa kokonaisuuden kannalta!

Finlandiassa oli paljon nähtävää ja mukaan tarttui myös jonkin verran kohteita. Näistä myöhemmissä postauksissa. Samaten näyttelyn yhteydessä järjestettiin Suomen Filateliapalvelun huutokauppa – siitäkin vielä myöhemmin lisää.

7.6. tarkennettu Suomen Filateliapalvelun sponsorointiasiaa; SFP toimi näyttelyn filateelisena pääsponsorina

LAPOEX 2015 – Lahti 11.4.2015

huhtikuu 11, 2015 By Mikael Collan

Vuoden 2015 kansallinen näyttely järjestettiin ja tätä kirjoitettaessa yhä on avoinna Lahdessa oppimiskeskus Felmanniassa. Lahden kerho juhlistaa samalla 70-vuotista taivaltaan. Osallistuin Salon kerhon yhteismatkalle ja lähdimme Salosta pikkubussilla aamutuimaan. Keli oli jo lähes kesäisen upea, auringonpaistetta koko matkan ja Lahteen saavuimme hieman kymmenen jälkeen. Felmanniassa näyttelyjärjestely oli toteutettu siten, että alimmassa kerroksessa olivat kaikki myyntipöydät – mukana oli kaksi ruotsalaista myyjää Aspbeck ja Fredriksson,Philea myöskin Ruotsista, mutta nyttemmin myös Suomeen konttorin avanneena, Suomen Filateliapalvelu, Merkki-Albert, Systeemi.net ja myös joitakin kuoria oli myytävänä Lahden kerhon pienellä ständillä. Jälkikäteen tutkiessani ohjelmaa huomaan, että minulta meni pari kauppiasta täysin ohi! Oli myös mukava tavata filatelisteja ja tutustua uusiin yhteisen harrastuksemme parissa puuhaaviin.

Yllä: Toisen kerroksen yhden näyttelyhuoneen näkymiä, valaistus näissä ikkunallisissa huoneissa oli hyvä

Toisessa kerroksessa oli näyttelyn ensimmäinen osa mm. kutsuttujen kokoelmien osasto, mestariluokka, perinteisen filatelian luokka, lentopostiluokka jne. Ajan puutteen vuoksi en pystynyt tutustumaan kuin muutamiin jo ennalta valitsemiini kokoelmiin, näitä olivat Veli-Heikki Niemisen ”Ilmalaiva Graf Zeppelin via Suomi”, johon olin jo aiemmin tutustunut Lappeenrannan kerhossa ja Asko Haahtelan ”Yleismerkit 1954”. Lisäksi mainittakoon, että Salon kerhosta mukana oli Taisto Hilkun ehiökokoelma ”Ehiökortteja julkaisuvuosilta 1871-1884”. Olin erittäin iloinen nähdessäni ensimmäistä kertaa näytillä olevan ”Yleismerkit 1954” kokoelman onnistuneen erinomaisesti, A3 kokoisten sivujen käyttö oli mielestäni hyvä ajatus.

Yllä: Kolmannen kerroksen anti oli M30 keräilijälle näyttelyn parasta, kuvassa katsaus Kerppolan kokoelmaan, joka mielestäni oli paras näkemistäni postihistorialuokan kokoelmista ja erittäin ”kova” M30-kokoelma.

Kolmannessa kerroksessa oli näyttelyn toinen osa ja näytillä postihistorialuokka, aihefilatelia ja avoimen filatelian luokka. Täältä löytyivät minua eniten kiinnostavat kokoelmat, nimittäin näyttelyn paras M30 anti: Juhani Kerppolan ”Suomen postitaksat 1930-1962, malli 1930 yleismerkein”, Esko Seitsosen ”Saksan vaikutus suomalaiseen kirjepostiin 1938-1948”, Jorma Lindebladin ”Lentoposti Suomesta ja Suomeen poikkeusoloissa 1939-1945”, sekä Ari Muhosen ”Ulkomaille kotimaan taksalla”. Hienoja kokoelmia kaikki.

Mielestäni paras postihistorialuokan kokoelma oli Juhani Kerppolan M30 fokusoitunut kokoelma – toki tämä on vain allekirjoittaneen oma mielipide, mutta sillä rajatulla kokemuksella, joka minulla postihistoriakokoelmista on totean, että kyseessä on erittäin korkealaatuinen kokonaisuus. Tuomariston näkemys tänään oli, että kokoelma on kultamitalin arvoinen.

Kommentoin vielä omaan näkemykseeni perustuen vähän Esko Seitsosen kolmen kehyksen kokoelmaa – Seitsonen esittää kokoelmassaan sellaisen määrän ennen näkemättömiä dokumentteja ja tietoa liittyen sodanaikaiseen postiliikenteeseen ja niin vakuuttavan kattauksen 1938-1948 postihistoriallisia kohteita, että minulle jäi hieman epäselväksi, että olikohan kokonaisuuden ymmärtäminen ollut aivan täydellistä tuomariston puolella kokoelman saadessa ”vain” kullatun hopean. Panin merkille, että kokoelma ei ollut esillepanoltaan yhtä hyvä, kuin esimerkiksi Kerppolan M30 tai Haahtelan M54 ja esimerkiksi kohteiden harvinaisuudesta oli merkintä vain yhden kohteen kohdalla; tästä ”harvinaistamisestahan” on ollut puhetta mm. filateelisessa lehdistössämme. Äkkisiltään laskin kymmenkunta suomalaista kohdetta joita ”tunnetaan” alle 5kpl… olisihan nämä tosiasiat voinut mainitakin, mutta makuasioitahan nämä ovat – ainakin silloin, kun ei itse ole tuomarina joutunut toimimaan.

Kauppiailta ja tutuilta sain taas ostettua ja vaihdettua itseäni kiinnostavia kohteita, esittelen alla muutamia.

Yllä: Tiedoksianto jolle 10.11.1958 mitätöity 1650mk:n edestä merkkejä. Kysymyksessä on 75:n ilmeisesti alitaksoitetun tai kokonaan ilman postimaksua lähetetyn (vastaanottaja maksaa postimaksun ym. systeemi) lunastettavan lähetyksen maksun suorittaminen. M30 100mk Helsinki ja loput M54 merkeillä. Kiinnostava kohde ja M30 merkin osalta postitoimiston toimesta mallin loppuunkäyttöä.

Yllä: Postikortti 11.8.1947 Kaamasesta Drammeniin Norjaan. M30 6mk oranssi leijona, jossa pieni siirtymä. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin, sama taksa kuin kotimaassa (1.1.1947 – 31.12.1947) 6,00mk. Norja on Islannin jälkeen toiseksi ”vaikein” Pohjoismaa.

Yllä: Kirje 6.7.1931 Karjaalta Juuruun Eestiin. Taksa: Suomen ja Viron välisen postisopimuksen mukainen Pohjoismaiden (-20g) kirjetaksa (1.1.1930 – 30.11.1931) 1,50mk.

Yllä: Helsingistä 5.9.1931 Rigaan Latviaan lähetetty postikortti, M30 1,20mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1930 – 30.11.1931) 1,20mk. Latvia on kohtalainen kohdemaa.

Yllä: Helsingistä (Helsinki Avion) 23.9.1941 Saksaan Saarbruckeniin (Saarin alueelle) lähetetty lentopostikortti. M30 2mk punainen ja 1mk oranssi, yhteensä 3mk. Suomen ja Saksan sensuurit. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936) 2,00mk, postikortin lentolisä Eurooppaan (1.4.1928 – 30.9.1942) 1,00mk, yhtensä 3,00mk.Yllä: Lentokirje 18.5.1945 Helsingistä Lontooseen Englantiin. M30 2kpl 3½mk oliivi, 2mk keltainen ja 50p vihreä, jolla pientä siirtymää, yhteensä 9½mk. Englannin sensuuri. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 4,50mk, lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Englantiin (15.3.1945 – 30.6.1945) 2,50mk, yhteensä 9,50mk. Pituudeltaan 3½ kuukauden taksa-aika.

Seuraavaksi kaksi kiinnostavaa saman ajanjakson (1937 lopun) lentopostikirjettä Yhdysvaltoihin, joista huomataan, että Yhdysvallat oli jaettu itse asiassa kahteen lentotaksa-alueeseen, joista toinen käsitti New Yorkin ja toinen loput Yhdysvalloista.

Yllä: Lentokirje 16.12.1937 Lahdesta New Yorkiin USA:n. M30 5kpl 1mk oranssi ja 50p vihreä, yhteensä 5½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 20 grammalta) New Yorkiin Yhdysvaltoihin, Vyöhyke 1 (21.11.1929 – 22.7.1940) 2,00mk, yhteensä 5,50mk. [korjattu taksa-aika 20.4.2015] Yllä: Lentokirje 25.10.1937 Helsingistä Chicagoon USA:n. M30 3½mk sininen ja 2kpl 1½mk violetti, yhteensä 6½mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 3,50mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Yhdysvaltoihin New Yorkin ulkopuolelle (itse asiassa Pohjois-Amerikkaan), Vyöhyke 3 (15.4.1935 – 31.3.1938) 3,00mk, yhteensä 6,50mk. [Lisäys: Itse asiassa tämän kolmen markan lentolisän taksa-aika on 25.5.1939 – 22.7.1940 (Petsamon liikenteen loppumiseen saakka) ja lento oli siis ”valittuun” Euroopan satamaan ja laivalla yli Pohjois-Amerikkaan]

Myös muita Yhdysvaltoihin kulkeneita minua kiinnostavia löytyi.

Yllä: Lentokirje 8.10.1945 Helsingistä USA:n, M30 2kpl Saimaa, 5mk sininen ja 3mk punainen leijona, yhteensä 28mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.9.1945 – 31.12.1946) 10,00mk, kirjeen lentolisä (jokaiselta 5 grammalta) Yhdysvaltoihin (10.8.1945 – 23.10.1945) 18,00mk, yhteensä 28,00mk. Taksan pituus 53 päivää.

Yllä: Toisen painoluokan kirje 18.1.1952 Helsingistä Bridgeportiin Nebraskaan USA:n. M30 40mk puunhakkaaja single. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.5.1956) 40,00mk. Maapostina 50-luvulla ”kauas” kulkeneet kirjeet ovat mukavia. Yllä: Lentopainotuote 15.12.1953 Kauhajoelta Holdeniin Massachusettsiin USA:n. M30 30mk linja-auto, 10mk vihreä, 4mk oliivi ja 2mk vihreä, yhteensä 46mk, lisäksi joulumerkki. Painomerkintä 30g. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1952 – 31.7.1958) 10,00mk, AO-lähetyksen lentolisä (jokaiselta 20 grammalta) ulkomaille (1.7.1957 – 30.9.1957) 18,00mk*2=36,00mk, yhteensä 46,00mk. Lentopainotuotteet ovat ”kivoja” kohteita.

Eli jälleen jäi jotain haaviin. Itse asiassa muutakin jäi, mutta niistä ehkä joskus myöhemmin…

Tällä kertaa opittua: Kun lähtee kansalliseen ”isoon” näyttelyyn ei kannata tulla aikarajoitusten kanssa, vaan paikalle on tultava siten, että tarvittaessa voi viettää koko päivän näyttelyssä. En ehtinyt katsomaan kuin ”pakolliset” ja jätin jopa lounaan väliin, sillä huomasin minulle tulevan kiireen. Ensi kerralla otan kortteerin lähimaastosta ja käytän kaksi päivää näyttelyvierailuun!