Osallistuin Kuopion Filatelistikerhon kesäkokoukseen Koivumäen kartanossa, Kuopion Eteläpuolella. Kartano on Ranin-suvun sukukartano ja oli hienoa kuulla, että se on yhä suvun hallussa. Kartanossa toimii ravintola ja siellä kuulemma järjestetään mm. hääjuhlia ja muita ”arvokkaita” tilaisuuksia. Kuopion seura on onnekas saadessaan käyttää kartanon tiloja kesäkokoustensa järjestämiseen.

Minut oli paikalle kutsunut kerhon puheenjohtaja Risto Pitkänen, pitkän linjan Kuopiolainen filatelisti ja keräilyaktiivi. ”Toimenkuvani” oli pitää esitelmä postiyhteyksien keskeytymisestä sodan aikana. Kuopio on minulle tuttu paikka sillä olen aikoinaan, kymmeniä vuosia sitten, ollut kerhon jäsen muutamien vuosien ajana. Niistä ajoista muistona on mm. vuonna 1986 julkaistu kuva Filatelisti-lehdessä, kun pikkusällinä tutustun näyttelyyn muistaakseni Iisalmessa. Paikalla oli ehkäpä noin viitisenkymmentä Kuopion, Jyväskylän ja Oulun kerhon edustajaa ja joistakin muistakin kerhoista tuntui väkeä olevan paikalla. Aktiivista toimintaa siis! Esitystäni kuunneltiin tarkkaavaisesti ja sain muutamia hyviä kysymyksiä.

Kokoukseen kuului myös noin kuudenkymmenen kohteen huutokauppa, jossa nuijittiin maailmalle hyvin erilaisia kohteita, kuitenkin siten, että tavaran laatu oli tavanomaista kerhohuutokappaa parempi – lähtöhinnat vaihtelivat kymmenestä noin sataan viiteenkymmeneen euroon. Suurin osa kohteista meni kaupaksi, johtuen osittain siitä, että paikalla oli runsaasti kiinnostuneita keräilijöitä ja ehkäpä osaksi siksi, että myyntiin jättäjät tiesivät mitä yleisö kaipaa. Suureksi surukseni huomasin, että myytävien joukossa ei ollut minulle oikeastaan mitään kiinnostavaa, mutta kuten yleensä on vaikeaa vastustaa kiusausta ja huusin kuin huusinkin yhden sodanaikaisen lähetyksen Itä-Karjalasta. Moni tietysti muistaa, että suuri osa Itä-Karjalan merkeistä on oikeastaan Malli-30 merkkejä, nimittäin pohjamerkkeinähän käytettiin kolmea M30 kuvamerkkiä ja viittä M30 leijonamerkkiä. Päällepainamia on kahta päätyyppiä, ja yhteensä viisitoista erilaista M30-pohjaista Itä-Karjalan merkkiä julkaistiin – nimittäin mustalla lisäpainamalla varusteltuja M30 kuvamerkkejä on vain kaksi. Näiden lisäksi Itä-Karjalalle julkaistiin Mannerheim- ja Ryti-sarjat päällepainamin, sekä vuonna 1943 hyväntekeväisyysmerkki, joka on ainoa Itä-Karjalan merkki ilman päällepainamaa.

• 

• 

Ostamani kohde sentään sisältää kaksi M30-pohjaista Itä-Karjalan merkkiä, nimittäin kahden 50p vihreän merkin parin. Tätä kohdetta ei kuitenkaan tulla koskaan näkemään näyttelyssä minun M30 kokoelmassani, sillä esitän siellä vain ”puhtaasti” M30 kohteita, enkä sekapostitteita lainkaan. Kohde on kuitenkin mielestäni aika kiva, koska Itä-Karjalasta lähetettyjä vakuutettuja kirjeitä ei suinkaan kasva puissa. Itä-Karjalan kohteista yleensä voidaan todeta, että suurin osa lähetyksistä on väärataksaisia ja suuri osa myös filateelisia tekeleitä. Tämän kirjeen osalta asia ”ei ole aivan niin yksinkertainen”, sillä kohde on ja ei ole väärätaksainen.

Kun katsotaan kotimaan vakuutettujen kirjeiden taksoja, huomataan, että alle 20 gramman kirjeen taksa oli kohteen lähettämisen aikaan 3,50mk ja kirjeen kirjaaminen maksoi 3,50mk, eli yhteensä seitsemän markkaa. Vakuutusmaksu oli 30 penniä jokaista tuhatta markkaa kohti, eli kohteen osalta siis oikea vakuutusmaksu olisi 60 penniä (vakuutusarvo 2000mk). Koska kuorella on merkkejä yhteensä 8,00 markan edestä on kohde väärätaksainen. Kun asiaa kuitenkin pohditaan tarkemmin ja todetaan, että Itä-Karjalasta lähetettiin postia vain Itä-Karjalan merkein, vaikka postimaksut olivatkin ”Suomen” postimaksut, huomataan, että olemassaolevilla Itä-Karjalan merkeillä ei olisi voinut rakentaa täsmälleen postimaksulle 7,60mk sopivaa kombinaatiota – näin ollen oli mahdotonta maksaa tarkasti oikea postimaksu Itä-Karjalan merkeillä. Kuinka lähelle sitten oli mahdollista päästä, jos lähdetään siitä, että alipostitteet eivät kelpaa? Mahdolliset merkit olivat arvoiltaan 50p, 1,75mk, 2mk, 2,75mk, 3,5mk, ja 5mk. Isompiakin arvoja oli, mutta yritämme rakentaa 7,60 taksaa. Ensimmäisenä tulee mieleen kombinaatio 5mk + 2,75mk – tällä päästään 7,75mk taksaan, joka riittää ja on vain 15 pennin päässä. Lähemmäksi ei millään päästä. Mutta oliko Äänisenlinnan postikonttorissa asiaa ajateltu ja oliko 1,75mk tai 2,75mk merkkejä saatavilla? En osaa sanoa, mutta konttorissa on merkkejä laitettu 8 markan edestä, missä on 40 penniä liikaa. Eli enemmän liikaa, kuin mikä olisi mahdollisimman vähän liikaa. Ei siis optimaalista, mutta en menetä yöuniani. Vastaavia kohteita, joissa ei ole ollut mahdollista saavuttaa täsmälleen oikeaa taksaa löytyy aika ajoin Itä-Karjalan merkeillä, on siis pidettävä silmät auki. Äänisenlinnasta lähetetty vakuutettu kirje on joka tapauksessa ihan kiva kohde.

Huutokaupan jälkeen saunottiin kartanon saunassa, jonka jälkeen illan kruunasi illallinen, joka tyyliin kuuluen syötiin ”valkoisilta pöytäliinoilta” ja jonka kartanon keittiömestari oli valmistanut – mitään ei puuttunut ja mitään ei ollut liikaa. Kiitokset Kuopion kerholle erinomaisesta tapahtumasta.

Tätä kirjoitettaessa huomaan ensimmäisten syyskauden postimerkkihuutokauppojen auenneen ja vaikuttaa siltä, että on jälleen kerran tulossa kiinnostava merkkeilysyksy.