malli1930.fi

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

By

Forssan Filatelistikerho ry täytti 29.1.2022 90 vuotta. Asiaa päästiin juhlistamaan tänä viikonloppuna kerhonäyttelyn merkeissä, Forssassa tietenkin. Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu noin 140 kehyksen juhla-näyttelylle pitopaikaksi ja nähtävänä oli kokonaista 48 kokoelmaa filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja muuta keräilytavaraa. Mukana oli paljon kokoelmia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja joita tuskin kukaan muukaan oli koskaan ennen nähnyt – eli ensikertalaisia kokoelmia kehyksissä. Ilahduttavaa oli havaita, että M30 oli vahvasti edustettuna, nimittäin mukana oli Carl Appelbergin M30 filateelisesti kasattu postihistoriakokoelma ja M30 kohteita oli mukana monessa muussakin kokoelmassa.

Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu näyttelyä varten.

Appelbergin kokoelmassa on monta hyvää M30 kohdetta. Huomasin mm. postiosoituksen ulkomaille (Saksaan) ja saantitodistuksen Pohjoismaihin (Ruotsiin). Erinomainen kohde on vakuutettu paketti Neuvostoliittoon vuodelta 1945, vaikka kortti onkin vain puolikas. Yleisemmin tunnettua kanuuna-osastoa edustaa mm. 2½mk punainen taksanmukaisena yksittäiskäyttönä postikortilla ulkomaille. Näiden lisäksi on monta muutakin hyvää kohdetta. Kokoelma on hieno. Huomasin, että joku painotuotteeksi kelpaava postikortti oli eksynyt postikortin paikalle ja wanhan toistuvan asian, joka liittyy kiinnostavaan, mutta auttamatta väärätaksaiseen Bulgariaan sodan aikana menneeseen lentopostikorttiin. Bulgaria oli liittynyt Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, jossa Suomikin oli jäsenenä. Tehty sopimus ei kuitenkaan kattanut lentotaksoja. Kortilla maksuksi laitettu 4mk postitalo-merkki ei yksin riittänyt oikean taksan maksamiseen, joka lähettämisen aikaan siis oli 2mk postikortti ja 4mk lentolisä Eurooppaan. Noh… jokatapauksessa erittäin kiinnostava kohde. Kokoelma on kehittynyt sitten SFEX näyttelyn muutamilla hyvillä kohteilla.

Janssonin ”Filatelian sanasto” kokoelmasta selviää nopeasti mitä mikäkin tarkoittaa.

Paikalla oli mm. Tavastex 2022 näyttelyssäkin nähdyt, Forssan kerhon puheenjohtajan Kari Tapolan M54 kokoelma ja Mika Issakaisen Malli 1990. Anssi Mikkolan Viipurileimat kokoelma oli näytillä ja käsitti 8 kehystä. Petri Janssonin ”Filatelian sanastoa” kokoelma, joka ei ehkä ole ns. näyttelysääntöjen mukainen on mielestäni sellainen, että se tulisi olla näytillä jokaisessa näyttelyssä muita kuin ”valmiita filatelisteja” varten – kokoelmassahan selitetään tosielämän esimerkein filatelian terminologiaa. Katsoessani esitystä ja lukiessani kohdan ”siirtymä” tuli mieleeni, että muutamien mm. kohteita myyvien henkilöiden olisi syytä nähdä mikä se siirtymä oikeastaan on – niin paljon yritetään huonoja keskityksiä myydä siirtyminä. Erityisen paljon on M17 kohteiden osalta ollut kaikenlaista ”siirtymäfilunkia” liikenteessä – Janssonin kokoelmasa on hieno M17 siirtymä, joka käytännössä näyttää ei vähempää kuin neljän merkin aluetta yhdellä merkillä. Kokoelmien arvosteluun sai jokainen omalta osaltaan osallistua ilmaisemalla oman suosikkinsa ja samalla osallistui arvontaan – toki kokoelmat arvosteltiin myös tuomarien toimesta, mutta tässä kisassa kyseessä oli siis ”yleisön suosikki”.

Myyntitiskillä oli paljon tilaa ja olosuhde oli miellyttävä.

Paikalla oli myös pari myyjää, paikallinen tiski, jossa oli myös käsittääkseni Forssan kerhon tavaraa ja Vesa Järvistö, joka oli selvästi tullut täyden perävaunun kanssa paikalle. Hämeenlinnan jälkeen Vesa oli hieman uudelleen järjestellyt myytäviään ja jotakin uuttakin tavaraa oli ilmeisesti mukana.

Yksi asia jäi minua hiukan ihmetyttämään ja se oli, että miksi paikalla ei ollut kovin paljon väkeä, vaikka näyttely oli hieno ja mukana oli kiinnostavia kokoelmia. Mietin myös sitä, että miksi Tamcollect tapahtuma Tampereella piti järjestää samana päivänä. Yksi syy saattoi olla se, että oli Tampere-päivä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että asiasta ei oltu oltu riittävällä tavalla yhteyksissä puolin ja toisin. Tästä on syytä oppia jotakin ja olisi hyvä, että Liiton sivuilla ja Filatelisti-lehdessä olisi aina ajanmukainen filateelinen kalenteri, jota tarkkaamalla pääsisi perille siitä, että minä viikonloppuina joku muu on järjestämässä jotakin… ettei tarvitsisi juuri samaan aikaan pitää kahta kiinnostavaa tapahtumaa kahdella paikkakunnalla.

2½mk sininen 1932 ilmestynyt leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä Ranskaan
Kirjattu lentokirje 1930 Baseliin. Kolme 2mk mustansinistä M30 merkkiä, taksa 6mk.

Löysin muutamia kohteita, joista esittelen tässä pari. 6.12.1932, eli itsenäisyyspäivänä Ranskaan Pariisiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä kotiutui euron laatikosta. Vuosi 1932 on myös Forssan kerhon perustamisvuosi. Sinistä 2½mk M30 merkkiä painettiin 8 miljoonaa kappaletta ja sen käyttötarkoitus oli UPUn värisuosituksen mukaan ulkomaan kirje. Toinen kohde, jonka sain mielestäni riittävän edullisesti on 12.6.1930 Helsingistä Berniin lähetetty kirjattu lentokirje. Kirjeellä näkyy sininen Par Avion lipuke, joka otettiin käyttöön 1928 samassa yhteydessä kun UPU:n sopimuksen mukaisten lentotaksojen käyttö aloitettiin. Lentokausi vuonna 1930 alkoi 1.5. ja päättyi 15.9. Kirje on suurella todennäköisyydellä lentänyt Tukholman kautta, josta se on kulkenut junalla Malmöön ja sieltä lentona eteenpäin Baseliin saakka, jonne se on saapunut 13.6.1930, eli lähettämistä seuraavana päivänä. Kuori on siisti ja ihan ”pikkunäppärä”, mutta ei erityisen harvinainen.

Painotuote Saksaan 7.12.1947 – 2½mk vihreä yksin.

Vaikeampi ja postihistoriallisesti kiinnostava kohde löytyi myyntikansiosta. Kohde on surukuori, joka on lähetetty painotuotteena Saksaan vuonna 1947. Kiinnostavan siitä tekee sen lisäksi, että se on lähetetty käyttötarkoituksen mukaisesti 2½mk vihreällä merkillä se, että painotuotteiden lähettäminen Saksaan tuli sodan jälkeen mahdolliseksi vasta 4.10.1947. Tuolloinkin painotuotteet olivat mahdollisia vain USAn hallitsemalle vyöhykkeelle – ranskalaiselle ja brittiläiselle vyöhykkeelle painotuotteet tulivat mahdollisiksi vasta vieläkin myöhemmin, vuonna 1948. Kohteelle onkin osoitetietoihin kirjoitettu ”U.S. Zon.”… kuinkas muutenkaan. Kyseessä on tietysti jonkin sortin hifistely, mutta mikäli kiinnostuksen kohteena on postiyhteyksien avautuminen sodan jälkeen, ovat tällaiset avautumisen jälkeen kulkeneet lähetykset tietysti kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan saanto oli odotettua parempi, kun käpälään tarttui tämä painotuotelähetyskin. Ei voi valittaa… eikä kannata vaikka voisikin.

Näyttely sulki ovensa neljältä ja kuudelta oli alkava Kerhon 90-vuotisjuhla. Intermission ajaksi päädyin ottamaan torkut varaamaani hotellihuoneeseen. Minut oli kutsuttu pitämään esitelmä ”sopivasta aiheesta” vuosijuhlaan ja kuten kuka tahansa täytyyhän sitä esitykseen valmistautua hyvin lepäämällä. Mielenkiintoinen asia liittyi varaamaani hotellihuoneeseen… hotellin nimi on ”Maakunta” ja se sijaitsee Forssan keskustassa – tilasin huoneen soittamalla suoraan hotelliin ja sain huoneen noin kympin edullisemmin kuin mitä olisin sen saanut ottamalla sen Internetin palvelujen kautta… tämän vinkin minulle antoi Kari Tapola kuultuaan asiasta Vesa Järvistöltä. Ilmeisesti palvelut nyhtävät hotelleilta sen verran tehokkaasti rahaa, että ne nykyään myyvät halvemmalla suoraan soittaville. Aikamoinen juttu ja varmasti hyvä vinkki kaikille ainakin pienempiin ei-ketjuhotelleihin majoittuville vastaisen varalle.

Maakunnasta on noin 500 metrin matka Forssan kerhon osoitteessa Rajakatu 11 sijaitsevaan kerhohuoneistoon. On luksusta, että kerholla on oma huoneisto, jossa kokoontua. Forssalaiset ovat nähneet vaivaa ja näkevät jatkuvasti vaivaa sen eteen, että rahoitus huoneistolle löytyy. Joka kuukausi on vastike maksettava. Tätä varten kerho järjestää Huutokortti-huutokauppoja ja myyntitapahtumia. Seuraavan kerran, kun ostetaan Huutokortista muistetaan, että huutomaksujen tuotto menee harrastuksen tukemiseen.

Forssan lehti 25.1.1932 s. 3. Kutsu kerhon ensimmäiseen kokoukseen 29.1.1932.

Kerhohuoneistossa oli kerholaisia jo hyvissä ajoin paikalla ja tekniikka saatiin nopeasti pelaamaan. Pian klo. 18 jälkeen nostettiin alkumalja 90-vuotisen historian kunniaksi ja tervetuliaisiksi. Ex-tempore, mutta selväksi forssalaiseksi tavaksi muodostuen, nähtiin myös ”forssalainen kuohuviini-kaste” – eli jonkinlainen filateelinen baptismi. Tämän jälkeen Kari Tapola lausui lyhyet tervehdys ja avaussanat, jota seurasivat paikalla olleiden kerhojen ja Filatelistiliiton edustajien tervehdykset Forssan kerholle. Näiden jälkeen nautittiin maittava ateria. Aterian jälkeen, kuitenkin ennen jälkiruokaa ja kahveja oli esitelmän vuoro. Eli allekirjoittanut nousi lauteille. Kerroin Forssan kerhon alkuvaiheista käyttämällä materiaalina Forssan Lehden arkistosta löytyvää tietoa ja siis ”lehtileikkeitä” ja niiden sisältöä ja yritin sitoa päivämääriä filateliaan ja postihistoriallisiin kohteisiin. Yleisesti ottaen kävin läpi vuoden 1932 tapahtumia myös isossa kuvassa.

Salon Kerhon onnittelut 90-vuotiaalle nuorukaiselle esitelmän jälkeen.

Esitelmässä käytiin läpi kaikki 1932 ilmestyneet merkit, joista kolme on Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia merkkejä, jotka kuvaavat Helsingin rakennuksia. Tähän asiaan minulla oli kovin vähän materiaalia, mutta onneksi en ole yksin tässä maailmassa – asia, joka usein erottaa filatelistit muusta maailmasta on juuri se, että he ovat osa yhteisöä. Sain nimittäin apua asiassa Japanista Matti Jaakkolalta, joka kaivoi oman kattavan SPR postihistoriakokoelmansa uumenista lähetyksen jokaiselle 1932 julkaistuista SPR merkeistä ja vieläpä Forssan kerhon perustamispäivänä leimattuna ja lähetti kuvat minulle! Olisi tärkeää saada Matin kokoelman nähtäväksi mahdollisimman pian johonkin kotimaiseen näyttelyyn. Esitelmä meni ilmeisesti aika hyvin, koska vain yksi läsnäollut henkilö nukahti! Esitelmän jälkeen onnittelin Forssan kerhoa Salon kerhon puolesta ja ojensin asiaan kuuluvan ja esitelmänkin sisältöön nivoutuvan lahjan pj. Tapolalle. Oli jälkiruoan aika. Viimeinen ohjelmanumero oli huutokauppa, jossa myytiin oikeus sytyttää merkkirovio, jossa noin 150 tuhatta heikkolaatuista massamerkkiä poltettiin pois markkinoilta – sytytys tapahtui toisena näyttelypäivänä sunnuntaina. En sitä ollut näkemässä.

Seuraava Forssan kerhon tapahtuma on jo perinteinen myynti- ja vaihtotapahtuma 5.11.2022 samassa Kuhalankadun tilassa, jossa näyttely järjestettiin.

Kirjamessut, SP-Lehden ja Vaasan HK

By

Tänä vuonna, suurelta osin pandemian takia, oli Filatelistiliitto jättänyt postimerkkimessujen järjestämisen väliin ja näin ollen Helsingin Kirjamessuilla ei nähty (eikä tätä kirjoitettaessa) nähdä filatelistiliiton järjestämää tapahtumaa ständeineen, esityksineen ja muine aktiviteetteineen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö paikalla olisi ollut filateliaa myytävänä, nimittäin ainakin kolmen rohkean kauppiaan trio oli ständeineen Messukeskuksessa paikalla odottamassa innokkaita ostajia. Paikalla olivat Vesa Järvistö, Merkki Albert ja A. Aspbäck (Ruotsista) – kaikilla pöydät täynnä tavaraa. Ensimmäinen havainto messuilta oli, että siellä oli tavallista väljempää. En nyt puhu vain ihmismäärästä vaan siitä, että ständien välinen etäisyys oli ”tavallista” suurempi – tämä siis tarkoittaa, että tilaan oli ilmoittautunut vähemmän osallistujia kuin aiempina vuosina. Tämäkin pandemian tekosia. Kävin torstaina iltapäivällä työpäivän jälkeen ja tuolloin porukkaa oli liikenteessä, ei paljon, mutta ei vähänkään. Keskustelin kauppiaden kanssa ja he kertoivat, että ostolaidalla olevaa porukkaa oli ja oli ollut liikenteessä yllättävän paljon ja suuri osa täysin entuudestaan tuntemattomia naamoja. On selvästi ilmassa pandemian aiheuttamaa kiinnostusta kotona tehtäviin harrastuksiin, ja niiden kuningashan on postimerkkeily! Tämä ikävä kokemus, joka meidän kaikkien osaksemme on osunut on kasvattanut keräilijäkuntaa ja saattanut koitua postimerkkeilyn onneksi. Ilmeisesti jokaisella pilvellä tosiaan on hopeareunus.

Kirjamessut messukeskuksessa 28.-31.10.2021 – kuvassa vasemmalla puolella Vesa Järvistön ständi ja oikealla Aspbäck. Suoraan kuvaajan takana toisella puolella ”aukeaa” Merkki Albert.

Rajatusta aikataulustani johtuen en ehtinyt paljoakaan kaivaa, mutta muutamia laatikoita kävin läpi. Euron laatikosta käteen jäi muutamia kohteita, tällä kertaa M30 löydös oli Saksa-painotteinen. Yhteensä tunnin ”plärääminen” johti yli 20 kohteen kokonaisostoon, jota voi pitää ihan kivana juttuna – toki euron laatikosta ei mitään kanuunoita yleensä löydy… Tällä kertaa nappasin mukaani Saksaan 1931 lähetetyn kirjeen, joka oli lähetetty 2mk tummansinisellä merkillä, eli merkin käyttötarkoituksen mukaisesti. Kyseessä ei ole mitään erikoista, mutta ei-filateelinen tarvekäyttö tälle ensimmäistä M30 käyttöajan ulkomaan kirjetaksaa varten julkaistulle merkille. Toinen kohde, jonka bongasin ja nappasin mukaani on hieman parempi, se nimittäin on neljännen painoluokan (61-80g) kirje, myöskin Saksaan, vuodelta 1937. Kuori on hieman ruttuinen, mikä vahvistaa näkemystä siitä, että sisällä on ollut jotain ”kovaa” ja painavaa, eikä vain pelkkää kirjepaperia.

Vasemmalla: Kirje Saksaan 21.1.1931. Taksa: kirje (-20g) ulkomaille (1.10.1925-30.11.1931) 2,00mk. Oikealla: Neljännen painoluokan kirje 5.8.1937 Saksaan. Taksa: Kirje (61-80g) ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 9,50mk. Parempi taksa.

On todettava, että korkeamman painoluokan kirjeet ovat aina vaikeampia kuin ensimmäisen painoluokan – mielenkiintoista kyllä postihistoriakokoelmissakin yleensä näkee lähes ainoastaan ensimmäisen painoluokan kohteita. Erityisesti näin tuntuu olevan lentopostin osalta – kohteet ovat nähdyissä kokoelmissa olleet voittopuolisesti ensimmäistä painoluokkkaa. Toki on selvää, että pyrittiin lähettämään mahdollisimman kevyttä, koska painon lisääntyessä lentolisä kasvoi kiivaseen tahtiin. Itse arvostan korkeampia painoluokkia juuri niiden vaikeuden takia.

Messukeskuskeikan parasta antia oli, että ystäväni jo yli 30 vuoden takaa sattumalta bongasi minut tiskiltä ja tuli juttelemaan – vaihdoimme kuulumisia pitkälta aikaa ja muistelimme menneitä. Lähdin hyvillä mielin Pasilan asemalle ja kotiin päin.

SP-Lehden 104 huutokauppa päättyi 27.10. ja sen osalta totean, että myytävänä oli jonkin verran pikkukivaa ja jokunen ihan kiinnostavakin lähetys. ”M30 ja eteenpäin” käyttösarjojen osastolla olivat eri käyttösarjat sopuisasti sekaisin, mikä ei ollut ehkä paras tapa laittaa kohteita myyntiin, mutta ehkäpä tämä ei haitannutkaan massiivisesti. M30 osalta myyntiprosentti oli korkea, myymättä taisi jäädä vain yksi kohde, jossa oli tavallista tavaraa.

M30 rullamerkkierä myytiin 32 eurolla ja FORD ja ASEA rei´itteelliset merkit menivät kaupaksi pienillä nousuilla. Tavallisempi tavara meni lähtöhinnoilla tai pienillä nousuilla maailmalle. Postihistoriapuolella ainoa enemmän kiinnostava kohde oli vuonna 1934 Australiaan lähetetty ja selvästi kovia kokenut lentokirje. Kirje on kiinnostava, koska siinä oli leimoin hyvin dokumentoitu kuljettu reitti ja mukana oli myös ohjausleimoja. Vuonna 1934 aukesi lentoreitti Lontoon Croydonin kentältä Karachiin (Imperial Airways), josta Singaporeen (Indian Trans-Continental) ja sieltä Brisbaneen (Quantas). Eli koko matka lentäen Lontoosta Australiaan. Tätä ennen, vuodesta 1929 alkaen, osa matkasta Euroopassa ja Intiassa kuljettu junalla ja Ceylonilta eteenpäin laivalla, reitit ja kuljetustavat vaihdelleen vuodesta toiseen (enemmän lentona ajan edetessä). Suomesta lähetetty, tälle linjalle ”yhdistyvä” posti kulki meiltä Ruotsin kautta Saksaan, josta tyypillisesti junalla Imperial Airwaysin linjan solmukohtaan, joka saattoi olla Brindisissä tai Ateenassa.

Kiinnostava lentokirje Australiaan vuodelta 1934. Kuvat SP-Lehden huutokaupasta. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.12.1931-31.10.1936) 4,00mk + lentolisä ”Australian lentolinjoilla” per 10g (20.6.1933-15.4.1935) 3*7,00mk = 25,00mk. Kiinnostava kohde.

Myydyn kirjeen takana on leimoja Helsingistä (24.2.1934), josta kirje lähti laivalla Tukholmaan, jossa se on leimattu 27.2. ja laitettu Malmön kautta Trelleborgiin kulkevaan junaan. Juna jatkoi lautalla matkaansa Sassnitziin, josta se matkasi Berliiniin (leimaus 1.3. sekä juna, että Berlin C). Berliinistä kirje on jatkanut luultavasti junalla Ateenaan, jossa se on leimattu 2.3. lentoaseman postileimalla (AEROPORIKOS), joka kertoo kirjeen liittyvän Imperial Airwaysin reitille, jolla sitä kuljetti lentovene aina Samakhiin asti (Genesaretin järven Etelä-päässä). Siellä lentoreitti jatkui maakoneella Karachiin. Ohjausleima kertoo matkan jatkuneen Madrasin kautta eteepäin, mutta kirje on käynyt Bombayssa (leima 9.3.), joka oli myös lentoreitin yksi asema ja aikansa merkittävä kaupunki brittiläisessä Intiassa. Lieneekö lentolipuke leimattu juuri Bombayssa (tai Karachissa?) ”Cancelled” sen merkiksi, että taksa on maksettu ns. halvemman lentotaksan mukaan, joka käsitti vain osittaisen lentokuljetuksen. Uskon, että Intiasta kirje on kulkenut laivalla Australiaan. Koko matka lentona olisi maksanut huomattavasti enemmän. Edullisemman taksan idea oli, että lentona kuljettaisiin vain Australiassa, mutta tämä kohde lienee lentänyt Euroopasta Karachiin – tähän viittaa Ateenan lentokentän leima. Mielenkiintoinen juttu.

Kirje on saapunut Adelaideen Etelä-Australiaan huhtikuussa. Australian mantereelle se on saapunut luultavasti jo jonkin verran aiemmin, sillä laivareitti tuskin on suoraan Adelaideen kulkenut. Puhuttu Australiaan lentänyt lentoreitti kulki Brisbaneen, joka on toisella puolella maata. Matka-aika on ollut joka tapauksessa yli kuukauden.

Kirje sai huomiota osakseen ja kammottavasta kunnostaan huolimatta sen hinta nousi aina 110 euroon saakka. Australiaan suuntautuvat lentokohteet 1930-luvulta ovat kiinnostavia ja tämä selvästi oli muidenkin mielipide. Kirje oli toisen painoluokan kirje ja etupuolella lukee merkintä 30g. Tässä kohtaa myyntiin laittajat ovat ymmärtäneet dokumentoinnin arvon – jos kirjeen taustapuolta ei olisi kuvattu olisi sen hyvyys voinut jäädä ymmärtämättä.

Vaasan kerhon 86. huutokauppa päättyi 29.10. M30 osastossa oli myytävää noin kahdeksankymmentä kohdetta. Tällä kertaa myytävänä oli useita numerokuusiloita ja kuusiloeriä. Hinnat nousivat jonkin verran lähdöistä, lähes 80 euroa maksettiin 1,25/50p keltaisen päällepainamamerkin kakkosladelman kuusilon sisältäneestä erästä. Sierra Leoneen 50-luvulla ja Lounais-Afrikkaan 30-luvulla lähetetyt kirje ja kortti myytiin pohjillaan. Uuteen Seelantiin lähetetty painotuotekuori nousi pohjistaan yli kolmeen kymppiin. Kyseinen lähetys oli vuodelta 1947, jolloin taksa oli 2½mk ja kohde olikin hyvä siksi, että sen postimaksu oli maksettu juuri 2½mk vihreällä, tälle tarkoitukselle julkaistulla merkillä.

Painotuote Uuteen Seelantiin, parempi kohdemaa. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk.

Kyseessä oli K.O.Virtasen kuori – firma lähetti mainoksia ympäri maailmaa ja siksi vastaavia kuoria löytyy muihinkin eksoottisiin maihin.

Isokokoista vakuutettua pikakirjettä myytiin kohdenumerolla 402 ja tekstillä ”R-Pikakirje paikallispostina -56” mikä tietysti olisikin ollut aivan jotain muuta, sillä kirje oli lähetetty Helsingistä Vaasaan, eli kyseessä ei ollut mikään paikallispostite – eikä myöskään kirjattu kirje vaan vakuutettu. Kun kohdeselosteessa on kolme sanaa ja niistä kaksi on pielessä, niin jäljelle jäi vain vuosiluku, joka oli saatu kuitenkin oikein… en pidä tätä kuitenkaan maailmanluokan suorituksena meklarilta.

Kaiken kaikkiaan kohtalaisen aktiivinen merkkeilyviikko – kanuunat eivät kuitenkaan kajahdelleet. Mainittakoon, että Forssan kerho järjestää perinteisen vaihtopäivän Pyhäinmiesten päivänä, joka tällä kertaa ajoittuu ensi viikonloppuun (lauantai on 6.11.). Pitkän tapahtumaköyhän pandemian aikana tämä on mukava asia.

Esitelmä Suomen Filatelistiseurassa 14.1.

By

Kävin 14.1. maanantaina Helsingissä Suomen Filatelistiseuran vieraana pitämässä esitelmän keskeytyneistä postiyhteyksistä toisen maailmansodan aikana. Vaikka kokouksen oli määrä alkaa virallisesti kello 18 oli seuran puheenjohtaja Jouko Mattila pyytänyt minua saapumaan hyvissä ajoin, jotta voisimme aloittaa esitelmän jo tavallista aikaisemmin 17.45. Kun saavuin suoraan rautatieasemalta jo ennen viittä oli tupa lähes täynnä – seuran tilat Lönnrotin kadulla kuhisivat innokkaista filatelisteista, jotka tutkivat huutokauppakohteita ja keskustelivat keskenään. Minulle kerrottiin, että tällä kertaa paikalle oli kannettu ylimääräisiä pöytiä ja tuoleja, sillä paikkoja ei ole aina kaikille riittänyt. On selvää, että ainakin Helsingissä filatelisteja tuntuu riittävän. Kuulin, että Suomen Filatelistiseura on taas Suomen suurin kerho – taas siksi, että kilpailu Turun kerhon kanssa on kovaa, viime vuonna Turun kerho oli ollut suurin.

Yllä: Petri Jansson meklaa tavaraa maailmalle Lönnrotinkadun kerhohuoneistossa. Filatelistiseuran huutokaupoissa on paljon kohteita ja lähtöhinnat ovat järkeviä.

Esitelmäni aiheena oli siis toisen maailmansodan aikana katkenneet postiyhteydet ja siinä kävin läpi Talvisodasta alkaen katkenneita postiyhteyksiä aina sodan jälkeisiin postiyhteyksien uudelleenavautumisiin saakka, sekä vielä ”sokerina pohjalla” Kiinan kommunistisen vallankumouksen aiheuttaman postin keskeytyksen. Käytännössä materiaali, jota käytiin läpi oli lähes kaikki M30 merkeillä varustettua, jos kohta muutamia juhlamerkkejäkin oli mukaan sattunut. Kupletin juoni hyvin lyhyesti sanottuna oli se, että kun sotatoimet olivat joko taisteluiden käynnissä ollessa estäneet jollekin alueelle tai kyseisen alueen kautta postin kulun, olivat yhteydet keskeytyneet. Suomen osalta tämä tarkoitti sodan aikana tyypillisesti sitä, että Saksan vallatessa alueita katkesivat yhteydet kyseisille alueille ja vallattujen alueiden kautta Saksan vihollismaihin. Suomen ollessa sodassa (Neuvostoliittoa vastaan) katkesivat yhteydet Neuvostoliiton kautta Yhdysvaltoihin ja Saksan vihollismaihin. Esitelmä eteni punaisena lankanaan ”toisen maailmansodan aikajana” jota seurailtiin esittelemällä eri tapahtumiin liittyviä ”keskeytyneitä” kohteita. Lisäksi joihinkin yksittäisiin tapahtumiin, kuten Mussolinin vapauttaminen Gran Sassolta ja siihen liittyvään historiaan, josta kerholaiset minulle kertoivat lukeneensa myös Helsingin Sanomien vähän aikaa sitten julkaistusta jutusta, käytettiin hieman aikaa. Erikoiset tapahtumat mehustavat mielestäni esitelmiä sopivasti ja mieleen jää ”hulluja juttuja”, joita voi naureskella. Vaikka paikalla oli lähes sata henkeä, kuunneltiin esitystä tarkkaavaisena.

Yllä: Lönkalta käteen jäänyt kohde. Painotuotekirje ilmeisesti helmikuulta 1947 Helsingistä Semilyyn Tsekkoslovakiaan. M30 2½mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille 1.1.1947-31.12.1947 2,50mk. Semily on paikkakunta Liberecin lähellä Pohjois-Tsekissä, verrattaen lähellä Puolan rajaa.

Esityksen jälkeen alkoi huutokauppa. Filatelistiseuralla huutokauppa onkin huomattavan erilainen, kuin monessa muussa kerhossa, nimittäin tavaraa riittää – myytävänä oli arvioni mukaan parisataa kohdetta (jos ei enemmänkin) ja meklarina toimii Petri Jansson. Värikkäällä kielenkäytöllä yleisöä ruoskimalla tavara tuntuu menevän kaupaksi tehokkaasti – myyntiprosentti lienee jossain 95% paikkeilla. Hinnat ovat edullisia ja hinta laatu varmasti kohdallaan.Tällä kertaa malli 1930 tavaraakin oli myytävänä, mm. merkkejä kansiossa ja paljon leikettä. En lähtenyt näihin mukaan, mutta joku nämäkin aarteet osti. Vaikka huutokaupasta ei minulle mitään M30 tavaraa siunaantunutkaan, en silti jäänyt täysin osattomaksi, sillä eräs kerholainen, tietäen minun tulevan paikalle, oli ystävällisesti ottanut mukaansa 2½mk vihreän singlekohteen, painotuotekuoren Tsekkoslovakiaan. Niitä minulla ei vielä ollut tarpeeksi ja päädyimme tekemään kaupat.

 

 

Vuonna 1947 julkaistut M30 merkit – kokoelma

By

Esittelin Salon Filatelistikerhon 70-vuotis näyttelyssä viidentoista sivun, yhden kehyksen kokoelman, vuonna 1947 julkaistujen malli 1930 käyttösarjan merkkien postihistoriaa. Ideana oli tietysti, että kysymyksenä on kerhon perustamisvuosi.

Aiemmassa kirjoituksessa kerroin jo, että näyttely meni erittäin hienosti ja katsojia kokoelmilla oli mielestäni suhteellisen runsaasti. Alla löytyvä noin 40 minuutin pituinen video esittelee oman yhden kehyksen kokoelmani yksityiskohtaisesti.

 

Salon Filatelistikerhon 70-vuotisnäyttely ja keräilytapahtuma

By

Yllä: Salon filatelistikerhon 70-vuotisnäyttelyn kokoelmalistaus

Salon Filatelistikerho ry viettää tänä vuonna 70-vuotis juhlavuottaan. Kerho siis perustettiin 1947. Tätä juhlistaakseen kerho päätti järjestää perinteisen keräilytapahtumansa yhteyteen myös näyttelyn, jossa kerholaisten kokoelmia on esillä. Näyttelyyn saatiin yhteensä 32 viisitoistasivuista kehystä kokoelmia filateliasta, postihistorian kautta, kortteihin ja tulitikkuetiketteihin ja kuorma-auto esitteisiin. Tällaiset kerhonäyttelyt ovat mielestäni mukavia mahdollisuuksia esitellä vähemmän virallisessa ilmapiirissä kokoelmia, joita ei ole tarvinnut toteuttaa kaikkien virallisten näyttelysääntöjen mukaisesti – tärkeää on näyttää pilkahduksia kokoelmastaan muillekin. Näyttelyluettelon voi ladata PDF-muotoisena TÄSTÄ.

Yllä: Kehysten kasaamista ja kokoelmien laittamista kehyksiin Hermannin koululla ennen viikonlopun näyttelyä. Asialla Olavi Alkio ja Jari Laakso.

Salon kerho oli julkaissut tapausta varten kaksi postikorttia ja yhden omakuvamerkin. Toisessa postikortissa ja omakuvamerkissä on kuva maamme 75-vuotisjuhlavuotta varten vuonna 1992 pystytetystä muistomerkistä ja toisessa postikortissa aiheena on uusittu Salon urheilupuiston keskusurheilukenttä ja sen avajaiset presidenttimme Niinistön toimesta. Urheilupuisto-kortti saatiin Finlandia 2017 toiminnan kautta – kiitoksia Liitolle. Sikäli kuin mikäli joku on näistä korteista kiinnostunut, niin niitä saa tiedustella Salon Filatelistikerhon sihteeriltä Matti Bothilta.

Keräilytapahtumassa oli paikalla kymmenkunta myyjää ja tavaraa oli myytävänä kaikenlaista. Osallistujia oli mielestäni tavallista enemmän – näyttely veti luultavasti paikalle ihmisiä, jotka eivät muuten olisi tulleet. Salon markkinat samaan aikaan saattoivat myös vaikuttaa positiivisesti. Uskon paikalla käyneen kolmatta sataa kävijää, tämä on aivan omasta hihastani vedetty arvaus. Kävijät tutkivat kiinnostuneina näyttelykokoelmia pitkiäkin aikoja, mikä on hieno juttu. Lauantaina kävijöitä kävi paljon, sunnuntaina arviolta hieman alle neljäkymmentä – keräilytapahtuman ja näyttelyn yhdistelmä oli toimiva.

Yllä: Näyttelypäivän kuhinaa Hermannin koulun ruokasalissa, kävijöitä oli yhteensä kolmatta sataa.

Näyttelyn kasaamiseen meni kaiken kaikkiaan noin puolitoista tuntia, kunhan kehykset oli saatu näyttelypaikalle. On todettava, että ilman Turun Postimerkkikerhon suosiollista apua ja kehyslainaa ei tämäkään näyttely olisi onnistunut. Kiitokset jälleen kerran Turkulaisille hyvästä yhteistyöstä. Kerhojenvälinen yhteistyö on avainasemassa harrastuksemme onnistumisen kannalta. Purkaminen tapahtui huomattavasti vikkelämmin ja siihen kului vain noin kolme varttia.

Oma osallistumiseni näyttelyyn ja samalla näyttelyn ”M30 presenssi” oli yhden kehyksen kokoinen kokonaisuus vuonna 1947 julkaistujen M30 merkkien postihistoriasta. Teen tästä erillisen kirjoituksen ja luultavasti myös videon, jossa käyn koko kokoelman läpi, joten eipä siitä sen enempää tällä kertaa. Keskityn sitä vastoin käymään läpi ns. ”löydöksiä” myyntipöydiltä ja kumma kyllä tällä kertaa niitä tuli odotuksiani selvästi enemmän. Tavallisten parempileimaisten kohteiden lisäksi löysin kolme kohdetta, joista tuli hyvä mieli. Ensimmäinen löytö oli 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö syyskuulta 1942 kirjeellä Ruotsiin. Ensinäkemältä kohde ei vaikuta juuri miltään ja 3½mk sinisen merkin käyttö Pohjoismaisella kirjeellä ei ole käyttötarkoituksen mukainen, sillä UPUn värisuositusten mukaan siniset merkit on tarkoitettu ulkomaan kirjeille. No tässä onkin kysymys pienestä knopista, sillä syyskuun alussa 1942 kirjetaksa Pohjoismaihin ja kotimaassa nousi 3½ euroon ja kirjetaksa ulkomaille nousi 4½ markkaan vasta ensimmäinen lokakuuta. Näin kaikkialle menevien kirjeiden taksat olivat syyskuussa 1942 saman suuruiset. Kun tähän lisäksi todetaan, että 3½mk oliivi leijonamerkki julkaistiin vasta ensimmäinen lokakuuta 1942 huomataan, että tämä 3½mk sininen oli ainoa tälle taksalle yksin sopiva merkki syyskuun 1942 ajan. Postilaitos oli ilmeisesti ajatellut, että ”myöhästytetään 3½mk oliivin merkin julkaisemista kuukaudella” ja julkaisi 75p oranssin merkin, joka kävi täydennysarvoksi 2,75mk violetille merkille myös näille kotimaan ja Pohjoismaiden kirjeille. Tarkoituksena oli tietysti saada käytettyä loppuun 2,75mk merkit.

Yllä: Kirje 25.9.1942 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.9.1942 – 30.6.1945) 3,50mk. M30 3½mk sinisen leijonamerkin singlekäyttö. Ainoa tälle taksalle yksin sopiva M30 merkki kuukauden ajan ennen 3½mk oliivin merkin julkaisemista. Sotasensuurin tarkastama.

Toinen kiinnostava löytynyt kohde on sekin kulkenut Ruotsiin. Kyseessä on painotuote M30 3mk harmaalla merkillä vuoden 1948 tammikuulta. Kohde on kiinnostava, sillä vuoden 1948 alusta ulkomaan painotuotteen taksa nousi 2½ markasta kolmeen markkaan. Tälle taksalle tarkoitettu vihreä UPUn värisuositusten mukainen merkki ilmestyi kuitenkin vasta 9. helmikuuta, 1948.  Kuukauden ja yhdeksän päivän ajan oli siis pakko käyttää muita merkkejä taksan muodostamiseen ja yksin tähän tarkoitukseen M30 merkeistä sopivat tietysti jo aiemmin julkaistut M30 merkit, joista viimeisin oli juurikin 1947 ilmestynyt 3mk harmaa. On lisäksi huomattava, että tämä kolmen markan taksa oli voimassa vain kuusi kuukautta, jonka jälkeen taksa nousi kuuteen markkaan.

Yllä: Painotuote 26.1.1948 Helsingistä Tukholmaan, Ruotsiin. M30 harmaan leijonamerkin hyvä singlekäyttö. 1.1.48 – 8.2.1948 taksalle tarkoitettu vihreä 3mk leijonamerkki odotti julkaisuaan. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1948 – 30.6.1948) 3,00mk. Kuuden kuukauden taksa-aika.

Muistutan lukijaa jälleen siitä tosiasiasta, että M30 käyttöaikana ei Pohjoismaihin ollut omaa painotuotetaksaansa vaan oli vain yksi ulkomaan painotuotetaksa. Toki naapurimaamme Ruotsi on ehkäpä kaikkein helpoin ulkomaa painotuotteiden, niin kuin muunkin postin osalta.

Kolmas osuma oli mielestäni ehkä kaikkein paras, nimittäin löysin erään paikallisen kauppiaan myyntikansiosta mielenkiintoisen, isokokoisen lentokuoren Viroon vuodelta 1932. Kuori oli lähetetty maamme ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin puolisolle Ester Ståhlbergille. Oulun pormestarin toinen tytär Ester os. Elfving ent. Hällström Ståhlberg oli ollut naimisissa Karl Hällströmin kanssa ja jäi leskeksi 1917. Myös K. J. Ståhlberg oli jäänyt leskeksi samana vuonna. Ilmeisesti K. J. Ståhlbergin kosinta tapahtui kirjeitse, avioliittoon kuitenkin astuttiin vuonna 1920. Esterin elämäntyöstä on jäänyt jälkeen Pelastakaa Lapset ry.

Yllä: Helsingistä 24.5.1932 Tartuun, Eestiin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 2mk violetti kolmirivilö. Taksa: Kirje (21-125g) Viroon (1.12.1931 – 15.6.1940) 4,00mk + lentolisä (21-40g) Viroon (30.4.1928-16.6.1940) 2,00mk = 6,00mk. Vaikea Viron erikoistaksan aikainen korkeamman painoluokan lentokirje.

No joka tapauksessa, Ester on ollut matkoilla Virossa ja sinne hänelle on ”Koteja kodittomille lapsille ry.” lähettänyt kirjeen, eli hänen perustamansa nykyisen Pelastakaa Lapset ry.n ”pohjalla” toiminut järjestö. Kirje on toisen painoluokan lentokirje, painoltaan alle 40 grammaa ja käytännössä vie kokoelmalehdellä paljon tilaa – tämähän ei ”nykyään” ole ongelma, jos käytössä on A3 kokoisia kokoelmalehtiä. Kohde on itsessään kohtalaisen hyvä, en nimittäin ole nähnyt aiemmin korkeamman painoluokan lentokirjettä Viroon. Hintaa tälle tuli hiukan enemmän kuin mitä olin ajatellut, sillä myyjä oli sitä mieltä, että vastaanottaja on niin hyvä, jotta tästä pitää saada maltaita. Onneksi sain tingittyä edes hiukan hinnasta… vastaanottaja ei merkitse minulle näissä kuvioissa yhtikäs mitään, vaikka tosiaan ei se haittaa, että vastaanottaja on tunnettu (kunhan ei ole tunnettu filatelisti).

Kaiken kaikkiaan Salon kerhon näyttely ja keräilytapahtuma meni erinomaisesti, näyttelyssä kävi paljon ihmisiä tutkimassa kerholaisten kokoelmia, myös paljon sellaista väkeä, joka oli tullut paikalle ilman kiinnostusta keräilytapahtumaa kohtaan. Olimme saaneet Salon Seudun Sanomiin koko aukeaman mittaisen jutun, jolla varmasti oli merkitystä asian suhteen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Finlandia 2017 – Suurnäyttely Tampereella, Osa 2

By

Kuten aiemmassa blogissa jo kuvailin, oli Finlandia näyttelyssä hyvä kauppiastarjonta, johon allekirjoittanutkin tutustui henkilökohtaisesti. Käytännössä kävin kaikki kauppiaat läpi etsinnöissäni, jotka olivat keskittyneet M30 postihistoriakohteiden löytämiseksi. Olin pohtinut, että jos yhdenkin uuden kohteen löytäisin kokoelmaani olisin hyvin tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan tarjonta oli kokonaisuudessaan aika hyvää ja jos olisin aloittelemassa M30 keräilyäni olisin löytänyt mahdollisesti paljonkin kohteita, mutta kun ”tarvekartoitus on tehty” on aina vain vaikeampaa löytää kokoelmaan sopivaa materiaalia. Toki, kuten moni keräilijä, ostan silloin tällöin sellaisiakin kohteita, joita mielestäni ”halvalla saa” vaikka mitään varsinaista tarvetta ei olisikaan. Järjestäjien puolesta otettuja valokuvia Finlandia 2017 näyttelystä voi katsella tästä linkistä. Jokainen voi tutkia, josko löytää itsensä jostakin kuvasta! Kuvattuna on laajasti myös kauppiaiden kojuja (liittyen tähän postaukseen).

Yllä: Kuvioleima Kotka 26b kirjeellä Helsinkiin.

Yksi tekemäni löytö oli Suursaaren taisteluvalmisteluihin liittyvä kuvioleimakohde M30 merkillä, eli kuvioleima Kotka 26b. Tämä kuvioleima on kohtalaisen harvinainen ja sen ”idea” on, että tyypillinen ketjuleimasta löytyvä paikkakunta ja päivätiedon sisältävä ympyrä on korvattu seitsemällä viivalla näiden tietojen peittämiseksi. Leima siis on oikeastaan sotasensuurikohde. Kaikki tällä leimalla leimatut kohteet, jotka olen nähnyt ovat samalla 2,75mk violetilla M30 merkillä. Kuoren takana on Helsingin saapumisleima ja toiseen kertaan myöskin kyseinen kuvioleima. Tämä on kokoelmakelpoinen kohde, mutta minulla tällainen kokoelmassani jo on, joten ostin juurikin siksi että se oli mahdollista eikä oikeastaan mistään hyvästä syystä.

Yllä: Painotuotepostikortti Hangosta 23.10.1947 Baseliin Sveitsiin. M30 2½mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.1.1947 – 31.12.1947) 2,50mk. 

UPU:n värimääritys painotuotteille on vihreä ja Suomi noudatti UPU:n toiveita hyvin tarkasti. Tästä on helppoa tunnistaa mitkä M30 merkit on tarkoitettu ulkomaan painotuotteille. Sodan jäkeen posti aukesi vähitellen ja painotuote lähetyslajina ei auennut samaan aikaan kaikkiin maihin – itse asiassa kaikkiin maihin painotuotteet olivat avautuneet vasta 1948 loppuun mennessä. Löysin eräältä saksalaiselta kauppiaalta Lauri Peltosen mainoskortin, joka oli kulkenut painotuotteena. Vaikka kyseessä on Peltosen mainos, niin kohde on mielestäni aika hyvän näköinen – kyseessä ei ole filateelinen lähetys sinänsä vaan mainos, myöskään mitään loistoleimaa ei selvästi ole haettu. Kyseinen 2½mk vihreä M30 merkki painotuotteella ei ole mitenkään erityisen harvinainen, mutta se ei myöskään ole aivan mitätön kohde. Tämä kortti lähti mukaani kympillä – mikä on mielestäni edullinen hinta, koska kohde on hyvän näköinen ja erinomainen esimerkki painotuotekortista.

Yllä: Bernistä Sveitsistä 4.7.1946 Kumpuun lähetetty tullattu kirjattu kirje. Tullausmaksuna 2kpl M30 2mk vihreitä ja M30 8/5mk päällepainamaleijona, yhteensä 12mk. Taksa: Kirjeen tullaus (1.9.1945 – 31.12.1946) 12,00mk. Erittäin harvinainen.

Kun löysin tullatun kirjeen eräältä Tanskalaiselta kauppiaalta alkoi hymyilyttämään – kirjeiden tullaus oli nimittäin harvinaista herkkua M30 aikana ja tullattuja kirjeitä on hyvin vaikeata löytää. Tyypillisesti tullauksia löytyy paketeille, muttei kirjeille – kirjeiden tullaukseen oli myös olemassa oma taksansa. Parasta kyseisessä kirjeessä mielestäni on se, että tullauksen maksamiseen käytetyt merkit on sijoitettu kirjeen etupuolelle, eikä takapuolelle, kuten usein myöskin tehtiin. Tämä tarkoittaa kokoelman kannalta sitä, että ei tarvitse ottaa erillistä kuvaa kääntöpuolesta, vaan kohde on sellaisenaan hyvä. Tässä tapauksessa minua miellyttää myös se, että tullaukseen on käytetty 8/5mk päällepainamaleijonaa, jolle tämä on myös hyvä filateelinen kohde. Toiveeni siis toteutui – löysin kokoelmaani mahtuvan kohteen, vaikka kun kauppias kertoi hinnan, oli hymyni hetkeksi hyytyä… mutta onneksi pokeri ei pettänyt. En usko, että kauppias ymmärsi kyseessä olleen tullaus-tapaus, vaan luuli kyseessä olevan ”tavallisen” lunastuksen. Tyypillisestä lunastetusta kirjeestä en olisi missään tapauksessa maksanut samaa hintaa, ne eivät nimittäin ole mitenkään erittäin harvinaisia, vaikka joskus näyttäviä ovatkin.

Yllä: Helsingistä 20.9.1933 Washington D.C.:n Yhdysvaltoihin lähetetty toisen painoluokan lentokirje. M30 10mk Saimaa vaaleanvioletti, 5mk Olavinlinna ja 3mk tummanoliivi, yhteensä 18mk. Taksa: Kirje (21-40g) ulkomaille (1.12.1931 – 31.10.1936) 4,00mk + lentolisä (per 20g) Yhdysvaltoihin (21.11.1929 – 31.10.1936) 7,00mk *2 = 18,00mk.

Telakka-teatteriravintolan yläkerrassa järjestetystä keräilytapahtumasta sain hankittua kolmekymmentäluvun alkupuolella USA:an lähetetyn toisen painoluokan lentokirjeen. Kysymyksessä on USA:n lähetystöstä pääministerille lähetetty kirje. Hyvää kirjeessä on se, että sen aikaiset korkeamman painotuotteen lentokirjeet ovat ihan hyviä kohteita ja vielä parempaa se, että 10mk Saimaa merkki on vaaleanvioletti. Tälle merkille hyvien kohteiden löytäminen ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta lähetysten, joissa on jotain muutakin kuin vain merkki hakeminen saattaa kestää pitkäänkin. Tässä kohteessa lukee takana, että se on ollut osana FDR:n (Franklin Delano Roosevelt) postimerkkikokoelmaa ja sen on postimerkkiliike Harmer leimannut – tämä asia on tietysti ns. hubbabubbaa, joka on Yhdysvaltain presidenttien ympärillä tapahtuvan busineksen tekemisen yksi ilmenemismuoto. Mitään filateelista lisäarvoa ei tämä asia kohteelle mielestäni tuo. Toki tämä on jonkinlaista ”tarinaa” joka kohteeseen liittyy ja sitä kautta ehkäpä jonkun silmissä jopa nostaa kohteen arvoa.

Yllä: Lentokirje Tampereelta 21.5.1958 Cantoniin, Kiinaan. M30 35mk Olavinlinna ja 2mk vihreä leijonamerkki, yhteensä 37mk. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.6.1956-31.3.1959) 30,00mk + lentolisä (per 5g) Kiinaan (1.10.1957-31.3.1959) 25,00 = 55,00mk. Taksa aivan päin mäntyä!

Tulin ostaneeksi Kiinaan menneen lentokirjeen, jonka taksa oli pielessä – ongelmia tuotti hailukka leima, jonka päivämäärää en nähnyt kunnolla ostohetkellä. Näitä aina välillä sattuu – toki mukanani ei ollut myöskään taksaluetteloa (miksi?), josta olisin voinut saada osviittaa oikeasta taksasta. Tämä on sarjassamme tyhmästä päästä kärsii koko rahapussi. Kiinaan 50-luvulla menneet kirjeet ovat aika hyviä kohteita, koska paikalliset olot olivat sekavat ja siksi postia on säästynyt vähän ja sitä lähetettiin Suomesta Kiinaan vähän.

Laareja kaivellessani huomasin itseäni kiinnostavan asian: M30 ehiöiden hintataso on alhainen ja laskenut vielä ”viimenäkemästä” – ilmeisesti ehiökeräily M30 osalta on hiljentymässä. Syitä tällaiselle tilanteelle voi tietysti olla useita, mutta veikkaan, että niillä, jotka ovat merkkimallin ehiöitä keräänneet alkaa tilanne olla ns. ”täydellinen” ja toisaalta kiinnostuneita on vähän. Yhteensä nämä syyt tarkoittavat, että hinnat pysyvät alhaalla. Olen laittanut näitä ehiöitä sivuun, jos jotain kiinnostavaa on tullut vastaan, mutten ole niihin mitenkään erityisesti satsannut – paukut ovat menneet pitkälti M30 postihistoriaan. Tälläkin kerralla jäi muutamia M30 ehiökohteita haaviin.

Yllä: Turusta 26.1.1939 Berliiniin Saksaan lähetetty 2mk punainen carte postale ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936 – 30.9.1942) 2,00 mk.

Ehiökortteja osteltaessa on oltava tarkkana sen suhteen, että tulee ostettua ”taksanmukaisia” kortteja. En tällä niinkään tarkoita sitä, että postitaksa olisi oikein vaan erityisesti sitä, että kortilla on tarpeeksi kirjoitusta, jotta kortti täyttää postikortin tunnusmerkistön. Paljon postikortteja lähetettiin tervehdyksinä ja niihin kirjoitettiin vain viisi sanaa tai vähemmän. Tällaiset olisivat kulkeneet tyypillisesti edullisemmin painotuotteena ja näin olleen niitä ei voi pitää parhaina mahdollisina kohteina ehiökorttikokoelmassa, sillä ehiökortit ovat nimenomaan tarkoitettu postikorteiksi.

Yllä: Kristiinankaupungista 18.2.1948 Hampuriin Saksaan lähetetty 6mk oranssi ehiökortti 1mk vihreällä M30 lisämerkillä, yhteensä 7mk. Brittiläisten miehitysjoukkojen sensuurileimaus. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00 mk.

Aivan samalla tavalla kuin postimerkkien postihistoriapuolella on ehiökokoelmissakin huomioitava kortin alkuperäinen käyttötarkoitus. Suomessa noudatettiin UPU:n väriohjeistusta ja punaiset ehiökortit oli nimen omaan suunniteltu ulkomaan käyttöön. Muun väriset (oranssit ja keltaiset) olivat lähtökohtaisesti tarkoitettu kotimaan ja Pohjoismaiseen käyttöön, poikkeuksia tietysti on (erityisesti ei-carte postale punaiset).

Yllä: Turusta 4.8.1947 Dresdeniin venäläiselle miehitysalueelle Saksaan lähetetty 7mk punainen carte postale ehiökortti. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00 mk. Kortin takana asianmukainen käsin kirjoitettu viesti vastaanottajalle.

Kaikki nämä kolme yllä olevaa ehiökohdetta maksoivat alle tai noin kympin kappale, joten hinnat eivät päätä huimaa. Seitsemän markan punainen carte postale ehiökortti (huom! on olemassa myös 7mk punainen ehiökortti ilman ”Carte Postale” tekstiä, joka oli tarkoitettu kotimaata varten) on mielestäni hintaansa parempi kohde.

Kaiken kaikkiaan mitään erityisen suurta määrää M30 kohteita minulle ei jäänyt haaviin, mutta olen tyytyväinen, koska mukaan tarttui kokoelmaan mahtuva kohde. Näin ei suinkaan tapahdu joka päivä!

Hellman Huutokauppa 102

By

Järjestyksessä sadas toinen Suomen Filateliapalvelun järjestämä huutokauppa päättyi tänään Helsingissä. Mukana myytävänä oli kolmisen kymmentä M30 kohdetta, joiden mukana muutamia kiinnostavia. Kuten voidaan huomata, ei kohteiden määrä ollut kovin korkea. Tavoilleni uskollisena aloitan filateliasta ja etenen postihistoriaan.

Yllä: Neljä M30 ehdotetta kokoelmalehdellä sisältänyt kohde. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Merkkimallin ehdotteita kokoelmalehdellä sisältänyt kohde oli myynnissä tuhannen euron limitillä. Kyseiset ehdotteet ovat merkkimallin ”helpoimmat” ja näin ollen pidin limittiä korkeana. Muut eivät ajatelleet samoin, sillä myyntihinta nousi aina 1200 euroon. Per ehdote hintaa siis tuli kolme sataa. Tällaiset ehdotteet ovat erinomaisia filateeliseen kokoelmaan ja nykyään tuomarit niitä lähes tulkoon vaativatkin, jos halajaa saada korkeampia pisteitä filateelisesta kokoelmasta. Tähän on liittynyt tiettyjä ongelmia nimen omaan suomalaisiin kokoelmiin liittyen, sillä Suomessa ei ehdotteita myyty julkisesti yleisölle samalla tavalla kuin monessa muussa maassa – tämä taas on johtanut siihen, että ulkolaiset tuomarit, jotka ovat tästä asiasta olleet tietämättömiä ovat saattaneet sakottaa ”enemmän kuin olisi ollut oikein”, vaikka käytännössä suomalaisiin filateelisiin kokoelmiin on aina ollut vaikeaa saada ehdotteita.

Yllä: Keltaisen 1,25mk M30 leijonamerkin ehdotearkki. Alareunassa käsin kirjoitettu hyväksyntä. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Pitkästä aikaa tai oikeammin sanottuna ensimmäistä kertaa niin pitkän ajan kuluessa kuin minä muistan oli julkisesti myytävänä kokonainen M30 merkin esittelyarkki, jonka alareunaan oli käsin kirjoitettu hyväksyntä. Näitä esittelymerkkien arkkeja on postimuseon lisäksi muutamien filatelistien hallussa ja käsittääkseni ”vapailla markkinoilla” niitä on ehjinä yhteensä kymmenkunta, joista siis jokainen eri M30 arvosta. Kohde on näin ajatellen erittäin harvinainen ja se sopii erinomaisesti filateelisen M30 kokoelman sellaiseen kohtaan, jossa esitellään merkkimallin ehdotteita. Myyty arkki oli 1,25mk keltaisen M30 leijonamerkin ehdote. Esittelyarkin lähtöhinnaksi oli laitettu 450 euroa ja sillä arkki myös myytiin. On hyvin mahdollista, että muitakin ehdotearkkeja tulee myyntiin jatkossa, sillä samalla keräilijällä, jonka kokoelmasta tämä arkki on lähtöisin on useita vastaavia.

Esittelyarkkeihin liittyi myös toinen myytävänä ollut kohde, joka sisälsi reunaneliöt kuudesta eri M30 arvon esittelyarkista. Tällaisia esittelyarkin palasia on myyty viime aikoina muutamissakin eri yhteyksissä ja vaikuttaa siltä, että niitäkin voi markkinoille olla tulossa jatkossakin. Tällaisella kohteella pääsee helpommin kiinni usean merkkiarvon ehdotteisiin. Lähtöhinta oli 50 euroa ja myyntihinta 111 euroa, joka mielestäni ei ollut kovin korkea. Ehdotteiden lisäksi filateliapuolella oli myytävänä muutamia siirtymiä, yhdesä kohteessa kuvamerkkien laskoksia ja useampi kohde numerokuusiloita. Suoraan sanoen ei mitään erikoista ehdotteiden lisäksi.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia laadukkaita kohteita, joiden lähtöhinnat oli kuitenkin asetettu erittäin korkeiksi. Arvaan, että kohteiden jättäjä on vaatinut juuri näitä hintoja ja huutokauppahuoneen on ollut vaikeaa kieltäytyä, kun kohteita on samalta jättäjältä tullut useampia hyviä. On kuitenkin huutokaupan järjestäjän kannalta ikävää, kun kohteita ylihinnoitellaan heti kättelyssä ja niitä jää myymättä. M30 kohteiden hinnat, aivan kuten monenkin muun keräilyalueen kohteiden hinnat ovat tulleet alas huippuvuosista ja limittien pitäisi seurata yleistä hintatasoa.

Yllä: Postin henkilökortti 5mk Olavinlinna single. Taksa: Postin henkilökortti (1.12.1931 – 30.6.1945) 5,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Myytävänä oli Postin henkilökortti, joka oli maksettu viiden markan Olavinlinna-merkillä. Kohteen limitiksi oli laitettu korkea 700 euroa, jolla kohde kuitenkin meni kaupaksi. Mielestäni hinta oli loppuhinnaksi sopiva, mutta limittinä kohtalaisen korkea. Näitä postin henkilökortteja tunnetaan M30 merkeillä yhteensä alle kymmenen kappaletta, ja useimmat näistä ovat 5mk Olavinlinna-merkillä. Kaksi henkilökorttia tunnetaan 20mk Postitalo-merkillä. Kyseessä siis on harvinainen kohde. Postiviiri 25mk sinisen leijonamerkin singlenä myytiin 20 euron limitillä ja 24mk single kirjatulla paikalliskirjeellä jäi myymättä 60 euron limitillä – mielestäni limitti oli aivan liian korkea, vastaavia on myyty kympin lähdöillä viime aikoina. Automaattimerkein lähetetty kuori (kolme yhden markan merkkiä) myytiin hintaan 65 euroa. Ainoa Pohjoismaihin lähetetty myytävänä ollut kohde oli 5mk sininen leijonamerkki singlenä kirjeellä Tanskaan 27.7.1945. Kuoren oli Tanskan sensuuri avannut. Kooltaan se vaikutti olevan ”isompi pitkulainen” mikä ehkä pelotti ostajat pois, sillä yhtäkään tarjousta ei kohde saanut. Lähtöhinta 30 euroa ei mielestäni ollut erityisen kova.

Yllä: Haminasta 27.3.1942 Sofiaan Bulgariaan lähetetty postikortti. M30 2½mk punainen single. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.10.1942 – 30.6.1945) 2,50mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.  

Ulkomaille lähetettyjen lähetysten osalta mukana oli muutamia kiinnostavia ja harvinaisia lähetyksiä. Näistä yksi oli Bulgariaan lähetetty postikortti 2½mk punaisella M30 leijonamerkillä. Nämä 2½mk punaisen merkin singlelähetykset ovat vaikeita ja harvinaisia ja niitä on ollut myynnissä harvoin. Kortin limitiksi oli laitettu 850 euroa, joka oli liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Myynnissä oli toinenkin hyvä M30 punainen postikortti, nimittäin 6mk punaisella merkillä Vaasasta Englantiin lähetetty kortti. Tämän lähtöhinnaksi oli laitettu 150 euroa, joka sekin on nykyisen hintatason mukaisesti liian korkea ja kortti ei mennyt kaupaksi. Viimeaikoina on 6mk punaisia tullut markkinoille useita – niitä tunnetaan tällä hetkellä alle viisitoista kappaletta, joten mikään yleinen kohde ei kuitenkaan ole kyseessä.

Myytävänä oli myös kirjattu kirje vuodelta 1946 Sveitsiin, joka oli maksettu 20mk postitalo-merkillä. Kyseessä on vaikea ja harvinainen single kohde. Kohdeselosteeseen kirjoitettu ”Vain kolme tunnetaan” mikä ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut enää totta. Vastaavia tunnetaan kymmenkunta. Limitiksi kohteelle oli laitettu hulppeat 900 euroa, joka oli ehkäpä viisinkertaisesti sen mitä limitin olisi pitänyt olla, eli tässä mentiin rankasti metsään. Kuori jäikin myymättä.

Yllä: Kirje 21.7.1945 Turusta Lontooseen, Englantiin. Alunperin 5mk sininen single, jolle kuitenkin lisätty toinen 5mk sininen lentolisän maksamiseksi. Taksa: Kirje (-20g) ulkomaille (1.7.1945 – 31.8.1945) 5,00mk + lentolisä (2,50mk per 5g) Englantiin (28.2.1945 – 24.10.1945) 5,00mk = 10,00mk. Harvinainen, kiinnostava. Lyhyt 2kk taksa. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriallisesti kiinnostavana pidin kohdetta numero 1907, joka oli lähetetty Turusta 21.7.1945 Englantiin 5mk sinisellä merkillä singlenä frankeerattuna. Kohde oli leimattu ”Palautetaan lähettäjälle – Postimaksu puuttuu”, koska heinäkuun 1945 aikana posti Englantiin kulki vain lentona. Leima on vedetty yli ja kirjeelle on lisätty toinen 5mk sininen merkki maksamaan lentomaksu ja se on postitettu uudelleen lentokirjeenä. Kirje oli Englannin sensuurin avaama. Kohde kertoo hyvin sodan jälkeisen postin avautumisen erikoisuuksia – kohdeselosteessa luki ensin ”uniikki”, joka myöhemmin muutettiin muotoon ”harvinainen”. Limitti oli asetettu 900 euroon, joka mielestäni oli korkea, sillä kohde kuitenkin meni kaupaksi.

Yllä: Painotuotekortti 22.12.1943 Turusta Geneveen Sveitsiin. M30 1mk vihreä single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.10.1942-31.8.1945) 1,00mk. Erittäin harvinainen. Oikeudet kuvaan omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Kiinnostavia painotuotteitakin oli myytävänä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä harvinaisin 1mk taksa-aikainen yksin 1mk vihreällä M30 leijonamerkillä oli limitiltään asetettu 900 euroon. Tämä oli mielestäni aikamoinen yliarviointi ja kohde jäikin myymättä. Mikäli limitti olisi ollut esimerkiksi 500 euroa olisi luultavasti syntynyt kilpailua ja hinta olisi siitä noussut ”päivän hintaan”. Kohde on erittäin harvinainen. Kohdeselitykseen oli kirjoitettu optimistisesti: ”Vain kolme tunnetaan”, mikä ei pidä paikkaansa, oikea tunnetujen määrä lienee viisi.

Muita hyviä painotuotteita olivat Bulgariaan lähetetty 2½mk vihreällä singlellä maksettu postikorttimuotoinen painotuote, jonka limitti oli 30 euroa ja myyntihinta 32 euroa. Mielestäni ei ollut kovin paha hinta, sillä kohteessa oli mielestäni luonnetta… ja saapumisleima. Myytävänä oli myös 3mk vihreällä singlellä maksettu painotuotepostikortti Bulgariaan, jonka lähtöhinta oli laitettu 70 euroon ja joka myytiin hintaan 110 euroa. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että nämä 3mk vihreät single painotuotteet ovat vaikeita, vaikka niitä viime vuosina onkin tullut markkinoille lisää. Arvioin tunnettuja kappaleita olevan noin kymmenkunta. Myyntihinta vastasi sitä tasoa, jolla vastaavia on lähiaikoina myyty.

Erien osalta kävin katsomassa muutaman erän ja vaikka joissakin erissä oli kiinnostavia ns. pikkukivoja M30 kohteita, en pystynyt itselleni mitenkään perustelemaan miksi olisin lähtenyt leikkiin mukaan. Myytävänä oli puolitteita sisältävä erä, jossa oli mukana myös muutama M30 kohde, joista kiinnostavimpana ns. Niinisalon puolite kuorella. Tarinahan kertoo, että Niinisalon sotaharjoitusten aikana (1939) merkit loppuivat Niinisalon postista ja 4mk Postitalo-merkkejä leikattiin kahtia sotilasvirkamiehen ”käskystä”, jotta kirjeitä saatiin lähetettyä. Nämä kohteet ovat kohtalaisen harvoin vastaan tulevaa sorttia. En ole pystynyt muodostamaan mitään erityisen johdonmukaista mielipidettä siitä, että ovatko kyseiset kohteet tekeleitä vai ”aitoa asiaa”.

Huutokaupasta jäi vähän kaksitahoinen olo – toisaalta myytävänä oli hienoja kohteita, mutta lähtöhintojen liian korkealle asettaminen ihmetytti.