2½mk sininen

Kevään huutokauppoja ja postimerkin päivä

4 maaliskuun, 2023 By Mikael Collan

SP-Lehden aktiiviporukka tekee jatkuvaa työtä ja huutokauppoja tulee kuin liukuhihnalla. Tästä syystä jokaiseen huutokauppaan ei ole tarjolla suuria herkkuja, eikä aina niitä pienempiäkään. M30 osasto oli tällä kertaa kohtalaisen pieni, jotain kerrottavaa kuitenkin aina löytyy. Lunastettu kirje, jolle lunastus oli suoritettu 2½mk sinisellä merkillä meni kaupaksi 20 eurolla – kohtalaisen korkea hinta lunastuskohteesta mielestäni, mutta toki tälle merkille hieman ”erilaisempi” käyttö. Myytävänä oli myös mm. 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä maksettu kirje Saksaan, Dantzigiin vuodelta 1933, joka oli kulkenut lentona ns. yöpostilennoilla Ruotsin kautta Saksaan. Tämä kävi ilmi Berliinissä lyödystä lennonvahvistusleimasta. On todennäköistä, että kirje olisi kulkenut Tallinnan kautta suorempaa reittiä Dantzigiin, jos lentolisä olisi maksettu. Yöpostilinjojen yleiseurooppalainen idea oli se, että myös lentolisämaksutonta postia kuljetettaisiin näillä linjoilla, koska ajatus oli kehittää postin kulkunopeutta. Toisen maailmansodan alkuun saakka yöpostilentoja lennettiin ja lisämaksutonta lentopostia kuljetettiin, linjat toimivat kesäaikaan ja kiertokirjeistä voi lukea tarkat alkamis ja loppumispäivät näille yhteyksille. Mikäli yöpostilennoilla kulkeneita kuoria ei ole lennonvahvistusleimoilla tai muulla tavoin todennettavissa varmasti lentäneiksi, on asian suhteen varmuus vähäinen, näin ollen vaikka ”joku kuori” olisi kulkenut manner-Eurooppaan yölentojen ollessa käytössä, ei sen voida todeta lentäneen, mikäli asia ei selkeästi ilmene. Kuori myytiin 20 eurolla, mikä oli myyjälle hyvä hinta – harvinaisuudesta ei ole kysymys.

Tanskalaisen vapaaehtoisen kotiin lähettämä kenttäpostikirje, jolle oli lisätty 1mk oranssi M30 leijonamerkki ja lentolipuke sekä muutamia kirjeensulkijamerkkejä kertoi siitä, että tanskalaisia oli Suomessa vielä vuonna 1942 asevoimissa. Kirje oli myös leimattu pyöreällä Fältpost leimalla ja se oli sensuurin toimesta Tanskassa avattu, liuskat ja leima ovat asianmukaiset. Eli kaikenlaista kiinnostavaa säpinää kirjeellä on. Yksi asia kuitenkin on pielessä, nimittäin se, että sikäli kuin mikäli kenttäpostista haluttiin lähettää kirjeitä lentona ulkomaille tuli koko postimaksu maksaa. Näin olleen ”hyvä ajatus” siitä, että kirjeeseen lisättäisiin vain käypä 1mk lentopostilisä ei stemmaa asianmukaisen järjestelyn kanssa ja kirje on väärätaksainen, vaikka se kiinnostava onkin.

Edustavan näköinen tanskalaisen vapaaehtoisen lähettämä kirje

Kirjeen oikea taksa olisi ollut lähettämisen aikaan 6.4.1942 2,75mk ja lentolisä juurikin kirjeeltä löytyvä 1mk, eli yhteensä 3,75mk. Kohde on kuitenkin sopiva esimerkiksi kenttäpostikokoelmaan ja erityisesti sellaiseen, jossa ulkomaalaisten vapaaehtoisten postia esitellään. Myyntihinta oli 30 euroa.

Vaikka M30 osastolla oli hiukan hiljaisempaa, rallateltiin muualla huutokaupassa korkeitakin hintoja – kuten viimeaikoina on ollut tapana M17 puolella kauppaa käydään kiivaasti. Kirjattu postikortti Neuvosto-Venäjälle myytiin 111 eurolla ja kirjattu lentokirje Ruotsiin vuodelta 1926 nousi aina yli kahdensadan euron.

Kiinnostava kohde oli K.K. suojaleimauksella leimatuilla merkeillä lähetetty lähetys ja lähetyksen mukana myytävä yksittäinen Mannerheim-merkki. K.K. viittaa apteekkari Killiseen, joka suojaleimasi merkkejään samasta syystä kuin mitä suojarei´itteitä tehtiin. Kuoria ei tunneta montakaan, kohdeselosteessa arveltiin, että saattaisi olla kysymyksessä ainoa tunnettu postilähetys tällä suojaleimauksella. Mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että kortilla, josta on siis kysymys, oli myös kaksi K.K. suojaleimattua M30 leijonamerkkiä.

*K.K. suojaleimaus kolmella merkillä, kohdeselosteen mukaan ainoalla tunnetulla lähetyksellä.*

En osaa arvioida tarkasti sitä, että tunnetaanko muita lähetyksiä, mutta sen tiedän, että eivät nämä suojaleimaukset yleisiä ole ja, että ainakaan minulle ei ole lähetystä tullut vastaan. Asiasta kirjoitettiin aikoinaan muistaakseni juuri SP-Lehdessä juttu, jossa kyseinen lähetys ja nyt myyty merkki olivat kuvattuina. Kirjoittaja oli tuolloin Kimmo Kanerva. Limitiksi kohteeseen oli laitettu 50 euroa ja sen myyntihinta oli 121 euroa. Mielenkiintoinen kohde.

HTO:n ensimmäinen vuoden 2023 huutokaupoista, joita lienee tänäkin vuonna tulossa, neljä päättyi 2.3. klo. 20. Huutokaupassa oli erillisissä osastoissa sekä M30 filateliaa, että postihistoriaa. Filateliaosastosta mainittakoon, että kauppa kävi hyvin, tätä kirjoitettaessa ja jälkimyynnin yhä ollessa auki vain kolme kohdetta on myymättä. Ehkäpä kiinnostavin filateliakohde oli 2mk vihreän M30 leijonamerkin yhdeksän merkin siirtymäryhmä, joka nousi 50 euron lähtöhinnasta aina yli 89 euron hintaan. 3½mk sinisen leijonamerkin aika keskelle osunut Helsinki-leimattu kappale nousi yllättäen yli sataan euroon. Siinä kohtaa tunsin tuulen hulmuttavan hiuksiani, koska mopon vauhti ylitti sallitun nopeusrajoituksen etupyörän irrotessa tukevasti maasta…

*2mk vihreän merkin 9-ryhmä, jossa voimakas hammastesiirtymä, näyttävä*

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutamia erittäinkin mielenkiintoisia kohteita. Kotimaan kohteista mainittakoon rullamerkeillä (2*50p keltainen) lähetetty postikortti, joka myytiin 30 eurolla. Ruotsiin syyskuussa 1942 lähetetty lentopostikirje vain kuukauden kestäneellä taksalla 4,50mk myytiin edullisella 22 euron hinnalla. Näitä kuukauden mittaisia Pohjoismaiden lentotaksaisia kohteita tunnetaan Ruotsiin muutamia ja Tanskaan kaksi kappaletta. Kyseessä oli siis tilanne, jossa kirjeen taksa Pohjoismaihin nousi 1.9. kolmeen ja puoleen markkaan ja lentolisä nousi vasta 1.10. alkaen. Näin ”vanhalla” markan lentolisällä ja uudella kirjetaksalla saatiin aikaan kyseinen 4,50mk taksa. Hyvä kohde ja halvalla meni.

Espanjaan maan sisällissodan aikana 1936 lähetetty lentokirje, joka oli tarkastettu Espanjassa ”antifasistisen miliisin” toimesta, eli tasavaltalais-armeijan toimesta, myytiin 50 euron pohjillaan jälkimyynnissä. Mielestäni lähtöhinta oli asetettu korkeaksi, mutta niin vain kauppa kävi. Toinen korkealla lähtöhinnalla aloittanut kohde oli maankiertäjäkuori vuodelta 1933, joka oli alun perin lähetetty nykyiseen Malesiaan Sarawakiin, Borneon saarelle. Kuori oli vaellellut jopa Australiassa asti ennen, kuin se oli löytänyt tiensä Yhdysvaltoihin. Kiinnostaviahan nämä maailmankiertäjät ovat ja usein kokeneen näköisiä monine leimoineen. Tarinan arvoinen sanoisin ja näin oli jättäjäkin ajatellut, sillä lähtöhinnaksi oli laitettu 60 euroa. Hinta ei rohkeita (tai rikkaita?) pelottanut ja hinta nousi aina yli sadan euron päättyen 104,50 euroon. Kilometrejä tuli runsaasti – kohdeselosteessa arveltiin kokonaismatkaksi tulevan noin 29000 kilometriä.

*Harvinainen paketti Yhdysvaltoihin, etusivu, merkkejä puuttuu*

Postihistoriapuolen harvinaisin myytävänä ollut kohde oli aika mitäänsanomattoman näköinen reuhake, jonka kohdeselosteessa mainittiin sen olevan ”raskaan lähetyksen etusivuleike”… mitä se olikin. Kyseessä nimittäin on paketti Suomesta Yhdysvaltoihin, jonka etusivulta oli leikattu kohteessa näkyvä osa irti. Oli harrastettu kauneuteen perustuvaa minimalismia, sillä jokunen merkki oli ilmeisesti jäänyt pois, koska 150mk taksaa ei Suomesta paketeille Yhdysvaltoihin lähettämisen aikaan ollut. Tämä oli tietysti suuri sääli, sillä oikeataksaisena kohde olisi hyvä postihistoriakohde. Kohdetta kuitenkin arvostettiin yli sen lähtöhinnan, joka oli laitettu 15 euroon ja hinta yli tuplaantui myyntihinnan ollessa karvan verran yli 30 euroa. On huomattava se asia, että Yhdysvaltoihin lähetettäviin paketteihin liimattiin merkit suoraan paketin päälle vuoden 1932 jälkeen, sitä ennen käytettiin kansainvälisen paketin pakettikorttia. Tämä tapa jatkui pitkään yli M30 merkkimallin painamisen päättymisen.

Kaiken kaikkiaan HTO tarjosi muutamia kiinnostavia M30 kohteita, vaikkei mitään kanuunoita tarjolla ollutkaan. Muiden keräilyalueiden osalta oli nähtävissä myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. M17 osastolla oli myytävänä paikalliseksi asiakirjaksi määritelty lähetys, joka oli kulkenut Turussa 1919. Lähtöhinnaksi oli kohteelle laitettu 60 euroa, joka saattaisi olla sopiva tälle kohtalaisen haastavalle lähetyslajille. En ole super perehtynyt M17 postihistoriaan, mutta paikalliset asiakirjat eivät liene erityisen helppoja kohteita. Muistettavaa asiakirjoista on se, että kyseessä on painotuotepostiin kuuluva lähetyslaji ja näin ollen kuoret ovat tyypillisesti avoimina lähetettyjä, eli ns. läppä auki kohteita. Asiakirjoissa pitäisi lukea päällä teksti ”asiakirjoja” tai ruotsiksi ”handlingar”. Myytävänä olleessa kohteessa ei tätä lue, mikä tekee vaikeaksi arvioida, että onko kyseessä ihan oikeasti asiakirjalähetys, vaikka kuori vakuutusyhtiön onkin ja sisällä lienee ollut vakuutuskirja. Vielä kun paikalliskirjeen taksa oli lähettämisen aikaan sama kuin paikallisasiakirjan… no sanotaanko näin, että itse en olisi uskaltautunut huutamaan limittiä kohteesta. Mutta minulla onkin krooninen rahapula ja köyhän kokema pelko ei estä suurmiehiä tekemästä suuria tekoja. Näin tämänkin kohteen hinta nousi lähes 900 euroon ja se nähtäneen tulevaisuudessa jossakin alan huippukokoelmassa.

Toinen kiinnostava nousu nähtiin 1933 Virossa paquebot-leimatun ja Tallinnan leimoilla mitätöidyn 1,25mk punaisen ristin merkin parilla maksetun kirjeen osalta. Kirje oli siis lähetetty Suomesta Saksaan ja taksa oli ulkomaille 1933 2½mk, eli taksa on OK. Kun kirje postitettiin laivalta se leimattiin paquebot ja tässä tapauksessa kyseinen alus on ollut käytetystä leimasta päätellen Virolainen. Hyvät Tallinnassa tai Stettinissä leimatut paquebot kohteet ovat parempia kohteita ja niitä löytyy myös M30 merkein silloin tällöin. Mikäli kohdemaa on Euroopan ulkopuolella ovat kohteet jo aika vaikeita. SPR merkeillä kohteet lienevät aika vaikeita, mutta vaikka kyseessä on kuriositeetti, oli 80 euron lähtöhinta mielestäni aika tiukka ja en odottanut kohteen menevän sillä kaupaksi. Jälleen sain todistaa oman tietämättömyyteni olevan suurta ja syvää, jos kohta se ei tässä kohtaa enää edes minua itseäni yllätä. Kyseessä on nimittäin tilanne, jossa tiedän, etten tiedä, eli parempi tilanne kuin se, että en tiedä etten tiedä. Tämä tietoinen tietämättömyys kuitenkaan ei estänyt minua hämmästymästä, kun kohteen hinta nousi aina 770 euron tasolle. Mahdollisesti jossakin on taas mopo, jonka takarengas on paljon kuluneempi kuin eturengas.

Postimerkin päivää vietettiin ympäri Suomea helmikuun puolessa välissä. Yksittäistä päiväähän ei oltu erikseen määritelty, vaan Liitto oli toivonut, että päivä valittaisiin ystävänpäivän ”ympäristöstä. Salon kerhossa päivää vietettiin 18.2. lauantaina pienellä standilla paikallisessa kauppakeskuksessa. Asiaan liittyen oli edellisellä viikolla eräs kiinnostunut kansalainen käynyt kerhon kokouksessa ja siitä innostuneena kirjoittanut jutun postimerkkeilystä paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Tämä sai liikkeelle joitakin kansalaisia, jotka kävivät standilla kääntymässä ja kerho sai jopa jonkun lahjoituksenkin.

*Salonjokilaakso-lehdessä julkaistu artikkeli Salon kerhon toiminnasta*

Liitolta saadulla kortilla oli jonkin verran menekkiä ja vaikka kerho oli päätynyt olemaan julkaisematta uusia omakuvamerkkejä, koska vanhojen varasto pullistelee yhä edellisiä päiviä varten tilattuja kappaleita, piti jatkuva virta kävijöitä kerholaiset pöydän takana hereillä.

Forssan kerhonäyttely ja 90-vuotisjuhla

2 lokakuun, 2022 By Mikael Collan

Forssan Filatelistikerho ry täytti 29.1.2022 90 vuotta. Asiaa päästiin juhlistamaan tänä viikonloppuna kerhonäyttelyn merkeissä, Forssassa tietenkin. Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu noin 140 kehyksen juhla-näyttelylle pitopaikaksi ja nähtävänä oli kokonaista 48 kokoelmaa filateliaa, postihistoriaa, kortteja ja muuta keräilytavaraa. Mukana oli paljon kokoelmia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja joita tuskin kukaan muukaan oli koskaan ennen nähnyt – eli ensikertalaisia kokoelmia kehyksissä. Ilahduttavaa oli havaita, että M30 oli vahvasti edustettuna, nimittäin mukana oli Carl Appelbergin M30 filateelisesti kasattu postihistoriakokoelma ja M30 kohteita oli mukana monessa muussakin kokoelmassa.

*Kuhalankadun järjestöjen talo oli valjastettu näyttelyä varten.*

Appelbergin kokoelmassa on monta hyvää M30 kohdetta. Huomasin mm. postiosoituksen ulkomaille (Saksaan) ja saantitodistuksen Pohjoismaihin (Ruotsiin). Erinomainen kohde on vakuutettu paketti Neuvostoliittoon vuodelta 1945, vaikka kortti onkin vain puolikas. Yleisemmin tunnettua kanuuna-osastoa edustaa mm. 2½mk punainen taksanmukaisena yksittäiskäyttönä postikortilla ulkomaille. Näiden lisäksi on monta muutakin hyvää kohdetta. Kokoelma on hieno. Huomasin, että joku painotuotteeksi kelpaava postikortti oli eksynyt postikortin paikalle ja wanhan toistuvan asian, joka liittyy kiinnostavaan, mutta auttamatta väärätaksaiseen Bulgariaan sodan aikana menneeseen lentopostikorttiin. Bulgaria oli liittynyt Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliittoon, jossa Suomikin oli jäsenenä. Tehty sopimus ei kuitenkaan kattanut lentotaksoja. Kortilla maksuksi laitettu 4mk postitalo-merkki ei yksin riittänyt oikean taksan maksamiseen, joka lähettämisen aikaan siis oli 2mk postikortti ja 4mk lentolisä Eurooppaan. Noh… jokatapauksessa erittäin kiinnostava kohde. Kokoelma on kehittynyt sitten SFEX näyttelyn muutamilla hyvillä kohteilla.

*Janssonin ”Filatelian sanasto” kokoelmasta selviää nopeasti mitä mikäkin tarkoittaa.*

Paikalla oli mm. Tavastex 2022 näyttelyssäkin nähdyt, Forssan kerhon puheenjohtajan Kari Tapolan M54 kokoelma ja Mika Issakaisen Malli 1990. Anssi Mikkolan Viipurileimat kokoelma oli näytillä ja käsitti 8 kehystä. Petri Janssonin ”Filatelian sanastoa” kokoelma, joka ei ehkä ole ns. näyttelysääntöjen mukainen on mielestäni sellainen, että se tulisi olla näytillä jokaisessa näyttelyssä muita kuin ”valmiita filatelisteja” varten – kokoelmassahan selitetään tosielämän esimerkein filatelian terminologiaa. Katsoessani esitystä ja lukiessani kohdan ”siirtymä” tuli mieleeni, että muutamien mm. kohteita myyvien henkilöiden olisi syytä nähdä mikä se siirtymä oikeastaan on – niin paljon yritetään huonoja keskityksiä myydä siirtyminä. Erityisen paljon on M17 kohteiden osalta ollut kaikenlaista ”siirtymäfilunkia” liikenteessä – Janssonin kokoelmasa on hieno M17 siirtymä, joka käytännössä näyttää ei vähempää kuin neljän merkin aluetta yhdellä merkillä. Kokoelmien arvosteluun sai jokainen omalta osaltaan osallistua ilmaisemalla oman suosikkinsa ja samalla osallistui arvontaan – toki kokoelmat arvosteltiin myös tuomarien toimesta, mutta tässä kisassa kyseessä oli siis ”yleisön suosikki”.

*Myyntitiskillä oli paljon tilaa ja olosuhde oli miellyttävä.*

Paikalla oli myös pari myyjää, paikallinen tiski, jossa oli myös käsittääkseni Forssan kerhon tavaraa ja Vesa Järvistö, joka oli selvästi tullut täyden perävaunun kanssa paikalle. Hämeenlinnan jälkeen Vesa oli hieman uudelleen järjestellyt myytäviään ja jotakin uuttakin tavaraa oli ilmeisesti mukana.

Yksi asia jäi minua hiukan ihmetyttämään ja se oli, että miksi paikalla ei ollut kovin paljon väkeä, vaikka näyttely oli hieno ja mukana oli kiinnostavia kokoelmia. Mietin myös sitä, että miksi Tamcollect tapahtuma Tampereella piti järjestää samana päivänä. Yksi syy saattoi olla se, että oli Tampere-päivä, mutta todellinen syy lienee ollut se, että asiasta ei oltu oltu riittävällä tavalla yhteyksissä puolin ja toisin. Tästä on syytä oppia jotakin ja olisi hyvä, että Liiton sivuilla ja Filatelisti-lehdessä olisi aina ajanmukainen filateelinen kalenteri, jota tarkkaamalla pääsisi perille siitä, että minä viikonloppuina joku muu on järjestämässä jotakin… ettei tarvitsisi juuri samaan aikaan pitää kahta kiinnostavaa tapahtumaa kahdella paikkakunnalla.

2½mk sininen 1932 ilmestynyt leijonamerkki käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä Ranskaan

Löysin muutamia kohteita, joista esittelen tässä pari. 6.12.1932, eli itsenäisyyspäivänä Ranskaan Pariisiin lähetetty kirje, joka oli lähetetty 2½mk sinisellä M30 leijonamerkillä kotiutui euron laatikosta. Vuosi 1932 on myös Forssan kerhon perustamisvuosi. Sinistä 2½mk M30 merkkiä painettiin 8 miljoonaa kappaletta ja sen käyttötarkoitus oli UPUn värisuosituksen mukaan ulkomaan kirje. Toinen kohde, jonka sain mielestäni riittävän edullisesti on 12.6.1930 Helsingistä Berniin lähetetty kirjattu lentokirje. Kirjeellä näkyy sininen Par Avion lipuke, joka otettiin käyttöön 1928 samassa yhteydessä kun UPU:n sopimuksen mukaisten lentotaksojen käyttö aloitettiin. Lentokausi vuonna 1930 alkoi 1.5. ja päättyi 15.9. Kirje on suurella todennäköisyydellä lentänyt Tukholman kautta, josta se on kulkenut junalla Malmöön ja sieltä lentona eteenpäin Baseliin saakka, jonne se on saapunut 13.6.1930, eli lähettämistä seuraavana päivänä. Kuori on siisti ja ihan ”pikkunäppärä”, mutta ei erityisen harvinainen.

*Painotuote Saksaan 7.12.1947 – 2½mk vihreä yksin.*

Vaikeampi ja postihistoriallisesti kiinnostava kohde löytyi myyntikansiosta. Kohde on surukuori, joka on lähetetty painotuotteena Saksaan vuonna 1947. Kiinnostavan siitä tekee sen lisäksi, että se on lähetetty käyttötarkoituksen mukaisesti 2½mk vihreällä merkillä se, että painotuotteiden lähettäminen Saksaan tuli sodan jälkeen mahdolliseksi vasta 4.10.1947. Tuolloinkin painotuotteet olivat mahdollisia vain USAn hallitsemalle vyöhykkeelle – ranskalaiselle ja brittiläiselle vyöhykkeelle painotuotteet tulivat mahdollisiksi vasta vieläkin myöhemmin, vuonna 1948. Kohteelle onkin osoitetietoihin kirjoitettu ”U.S. Zon.”… kuinkas muutenkaan. Kyseessä on tietysti jonkin sortin hifistely, mutta mikäli kiinnostuksen kohteena on postiyhteyksien avautuminen sodan jälkeen, ovat tällaiset avautumisen jälkeen kulkeneet lähetykset tietysti kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan saanto oli odotettua parempi, kun käpälään tarttui tämä painotuotelähetyskin. Ei voi valittaa… eikä kannata vaikka voisikin.

Näyttely sulki ovensa neljältä ja kuudelta oli alkava Kerhon 90-vuotisjuhla. Intermission ajaksi päädyin ottamaan torkut varaamaani hotellihuoneeseen. Minut oli kutsuttu pitämään esitelmä ”sopivasta aiheesta” vuosijuhlaan ja kuten kuka tahansa täytyyhän sitä esitykseen valmistautua hyvin lepäämällä. Mielenkiintoinen asia liittyi varaamaani hotellihuoneeseen… hotellin nimi on ”Maakunta” ja se sijaitsee Forssan keskustassa – tilasin huoneen soittamalla suoraan hotelliin ja sain huoneen noin kympin edullisemmin kuin mitä olisin sen saanut ottamalla sen Internetin palvelujen kautta… tämän vinkin minulle antoi Kari Tapola kuultuaan asiasta Vesa Järvistöltä. Ilmeisesti palvelut nyhtävät hotelleilta sen verran tehokkaasti rahaa, että ne nykyään myyvät halvemmalla suoraan soittaville. Aikamoinen juttu ja varmasti hyvä vinkki kaikille ainakin pienempiin ei-ketjuhotelleihin majoittuville vastaisen varalle.

Maakunnasta on noin 500 metrin matka Forssan kerhon osoitteessa Rajakatu 11 sijaitsevaan kerhohuoneistoon. On luksusta, että kerholla on oma huoneisto, jossa kokoontua. Forssalaiset ovat nähneet vaivaa ja näkevät jatkuvasti vaivaa sen eteen, että rahoitus huoneistolle löytyy. Joka kuukausi on vastike maksettava. Tätä varten kerho järjestää Huutokortti-huutokauppoja ja myyntitapahtumia. Seuraavan kerran, kun ostetaan Huutokortista muistetaan, että huutomaksujen tuotto menee harrastuksen tukemiseen.

*Forssan lehti 25.1.1932 s. 3. Kutsu kerhon ensimmäiseen kokoukseen 29.1.1932.*

Kerhohuoneistossa oli kerholaisia jo hyvissä ajoin paikalla ja tekniikka saatiin nopeasti pelaamaan. Pian klo. 18 jälkeen nostettiin alkumalja 90-vuotisen historian kunniaksi ja tervetuliaisiksi. Ex-tempore, mutta selväksi forssalaiseksi tavaksi muodostuen, nähtiin myös ”forssalainen kuohuviini-kaste” – eli jonkinlainen filateelinen baptismi. Tämän jälkeen Kari Tapola lausui lyhyet tervehdys ja avaussanat, jota seurasivat paikalla olleiden kerhojen ja Filatelistiliiton edustajien tervehdykset Forssan kerholle. Näiden jälkeen nautittiin maittava ateria. Aterian jälkeen, kuitenkin ennen jälkiruokaa ja kahveja oli esitelmän vuoro. Eli allekirjoittanut nousi lauteille. Kerroin Forssan kerhon alkuvaiheista käyttämällä materiaalina Forssan Lehden arkistosta löytyvää tietoa ja siis ”lehtileikkeitä” ja niiden sisältöä ja yritin sitoa päivämääriä filateliaan ja postihistoriallisiin kohteisiin. Yleisesti ottaen kävin läpi vuoden 1932 tapahtumia myös isossa kuvassa.

*Salon Kerhon onnittelut 90-vuotiaalle nuorukaiselle esitelmän jälkeen.* *Kuva: Lauri Poropudas*

Esitelmässä käytiin läpi kaikki 1932 ilmestyneet merkit, joista kolme on Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia merkkejä, jotka kuvaavat Helsingin rakennuksia. Tähän asiaan minulla oli kovin vähän materiaalia, mutta onneksi en ole yksin tässä maailmassa – asia, joka usein erottaa filatelistit muusta maailmasta on juuri se, että he ovat osa yhteisöä. Sain nimittäin apua asiassa Japanista Matti Jaakkolalta, joka kaivoi oman kattavan SPR postihistoriakokoelmansa uumenista lähetyksen jokaiselle 1932 julkaistuista SPR merkeistä ja vieläpä Forssan kerhon perustamispäivänä leimattuna ja lähetti kuvat minulle! Olisi tärkeää saada Matin kokoelman nähtäväksi mahdollisimman pian johonkin kotimaiseen näyttelyyn. Esitelmä meni ilmeisesti aika hyvin, koska vain yksi läsnäollut henkilö nukahti! Esitelmän jälkeen onnittelin Forssan kerhoa Salon kerhon puolesta ja ojensin asiaan kuuluvan ja esitelmänkin sisältöön nivoutuvan lahjan pj. Tapolalle. Oli jälkiruoan aika. Viimeinen ohjelmanumero oli huutokauppa, jossa myytiin oikeus sytyttää merkkirovio, jossa noin 150 tuhatta heikkolaatuista massamerkkiä poltettiin pois markkinoilta – sytytys tapahtui toisena näyttelypäivänä sunnuntaina. En sitä ollut näkemässä.

Seuraava Forssan kerhon tapahtuma on jo perinteinen myynti- ja vaihtotapahtuma 5.11.2022 samassa Kuhalankadun tilassa, jossa näyttely järjestettiin.

Joulukuun HTO

14 joulukuun, 2020 By Mikael Collan

Joulukuussa järjestettiin 52. HTO huutokauppa. Tämä huutokauppa ei jättänyt mitään syviä muistikuvia, mutta jotakin M30 kiinnostavaa oli sentään tarjolla.

HTO huutokauppojen M30 filateliapuolella oli myytävänä pääasiallisesti loistoleimaisia merkkejä 10-15 euron lähtöhinnoilla ja niiden menekki oli kohtalaista. Arviolta noin kolme neljäsosaa filateliakohteista myytiin. Korkeimpaan hintaan nousi 2½mk sinisen merkin Helsingissä leimattu loisto. Myyntihinta oli yli 85€, jota pidän erittäin korkeana. Mitään erikoista myytävää ei tällä kertaa ollut saatavilla.

*Yli 85 euroon kivunnut loistoleimattu Helsinki. OIkeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.*

Postihistoriapuolella tarjolla oli noin 35 kohdetta, joiden joukossa oli muutamia mielenkiintoisiakin. Kotimaassa kulkenut kirjattu kirje saantitodistuksella nousi kahden kympin pohjahinnastaan 27,50 euroon, jota en pidä erityisen korkeana hintana. Kohde oli aivan asianmukainen. Kolmen joulun erikoistaksaisen joukkoihin lähetetyn joulukortin kohde ei mennyt kaupaksi 12 eurolla. Näiden harvinaisuus on kokenut siis täydellisen inflaation! Viroon 1939 lähetetty postikortti 1,25mk merkillä myytiin 26 eurolla – kohde oli siis maidemme välisen sopimustaksan mukaisella taksalla.

Mielenkiintoinen ja huutokaupan kallein M30 kohdel oli Turkkiin vuonna 1948 lähetetty pakettikortti, joka oli kulkenut menomatkalla Helsingistä (12.11.1948) Tukholman, Malmön, Saksan ja Baselin kautta (11.12.1948). Paketille oli mitätöity Helsingissä taksan mukaisesti 300 markkaa postimerkkejä. Paketti oli lähetetty takaisin Istanbulista vuonna 1949 ja se oli kulkenut ilmeisesti kuuluisalla Idän Pikajunalla Budapestiin (12.4.1949), josta se oli käynyt ainakin Bohuminissa (Tsekkoslovakia) ja Trelleborgissa ja Tukholmassa (19.4.1949) ennen paluutaan Helsinkiin, jossa sille oli vasta kesäkuussa (22.6.1949) liitetty yhteensä yli 900 markan edestä merkkejä, tarkalleen ottaen 991mk, suoritteina jostakin… mutta mistä? Varmaankin paketin palautuksen maksu on maksettu, mutta mitä muuta ja minkä maksun tai taksan mukaisesti, se ei allekirjoittaneelle auennut. Jollekulle taksa ilmeisesti kuitenkin aukeni, sillä pakettikorttia huudettiin pitkään ja hartaasti. Myyntihinnaksi tuli yhteensä yli 300 euroa, mitä pidän erittäin kovana hintana.

Ulkomaan pakettien taksat ovat vaikeampia selvittää kuin tavallisten lähetysten, koska niistä ei ole olemassa taksakirjaa. Käytännössä selvittäminen on mahdollista vain, jos hallussa on kaikki aikakauden kiertokirjeet kaikkine liitteineen. Tällöin pystyy sekä laskemaan taksat, että seuraamaan niiden kehitystä. Ongelmana on se, että taksat eivät olleet aluekohtaisia kuten muille lähetyslajeille vaan maakohtaisia, eli taksoja voi olla yhtä monta kuin maitakin. Tämä tekee asian vaikeaksi.

Pakettikortin lisäksi kiinnostavaa ulkomaille lähetettyä oli myytävänä kovin vähän. Ainoa mikä hiukan kiinnosti oli Espanjaan lähetetty ehiökortti, jolle oli laitettu lentolisän maksuksi 3mk harmaa lisämerkki. Käytännössä kyseessä on siis jonkinmoinen 3mk harmaan tarkoituksenmukainen käyttö. Kortissa oli toki muutakin kiinnostavaa, nimittäin se oli lähetetty eteenpäin Tetuanin kaupunkiin.

Lentopostikortti Helsingistä 17.3.1951 Madridiin Espanjaan. Eteenpäin lähetetty Tetuaniin. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 12,00mk + postikortin lentolisä Eurooppaan (1.12.1950-30.9.1957) 3,00mk = 15,00mk. Oikeudet kuvaan omistaa HTO huutokaupat.

Tetuan on kaupunki Välimeren toisella puolella Afrikan mantereella nykyisessä Marokossa, mutta kortin lähettämisen aikaan kaupunki oli osa Espanjan hallitsemaa Marokon protektoraattia. Ranska ja Espanja olivat käytännössä jakaneet Marokon hallinnan keskenään vuonna 1912 sovitulla sopimuksella, jonka aiemmin Marokossa vahvasti siirtomaavaltaa pitäneet englantilaiset hyväksyivät. Protektoraatti käsitti käytännössä koko Espanjan vastaisen Välimeren rannikon, kuitenkin siten, että Itä-Marokossa Ranskalla oli pääsy Välimerelle. Espanjalla oli lisäksi alueita Marokon Etelä-osassa ns. Cap Jubyn alue. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen marokkolaiset kapinoivat Rifin alueella 1920-luvun alussa ja aiheuttivat Espanjalaisille tuntuvia menetyksiä. Vuonna 1921 espanjalaiset kärsivät yli 13000 miehen tappiot kansannousussa. Yhdessä ranskalaisten joukkojen kanssa kapina kukistettiin julmasti. Espanjalaisten sotilasvoimien rakentuminen Marokkoon oli pohjana kenraali Miguel Primo de Riveran tekemälle vallankaappaukselle vuonna 1923, jossa hän nousi käytännössä Espanjan diktaattoriksi. Primo de Rivera säilyi vallassa aina vuoteen 1930, jolloin hänet syöstiin vallasta. Mies oli käytännössä lamaannuttanut maan talouden ja muutenkin aiheuttanut suuria ongelmia. Hänen valtakautensa kuitenkin loi momentumin Espanjan myöhemmin alkaneelle sisällissodalle, joka alkoi myöskin Afrikan armeijasta Marokosta ja jota Franco johti. Juuri Primo de Rivera nimitti Francon aikanaan Euroopan nuorimmaksi Kenraaliksi. Koska Afrikan armeijassa palvelleet marokkolaiset olivat ansainneet Francon luottamuksen oli poliittinen elämä Francon valtakaudella vähemmän säädeltyä Marokon protektoraatissa kuin Espanjan emämaassa. Protektoraatti lopetettiin 1956 samaan aikaan kun Ranska lopetti oman protektoraattinsa Marokossa. Maa itsenäistyi. Tässä yhteydessä käytiin Etelä-Marokossa Ifnin sota. Ifni luovutettiin Marokolle vasta 1969. Espanjalla on yhä alueita Marokon rannikolla, Melillan ja Ceutan kaupungit, jotka ovat kuuluneet Espanjaan vuosisatojen ajan, mutta joita Marokko pitää miehitettyinä osina maa-aluettaan. Postikortti ei mennyt kympin pohjilla kaupaksi. Kun tätä kirjoittelen, hiukan harmittaa kun en sitä ostanut – sillä olisi nimittäin voinut kertoa tämän historiallisen tarinan.

HTO 49 – Kovia nousuja, mielenkiintoisia kohteita

20 helmikuun, 2020 By Mikael Collan

HTO huutokauppojen 49. kierros pyörähti käyntiin jo jonkin aikaa sitten, mutta kiinni huutokauppa meni 20.2. klo 20, vaikka muutaman kohteen osalta taistelua käytiin puolisen tuntia virallisen sulkeutumisajan yli. Myytävänä oli verrattaen paljon M30 postihistoriakohteita, joista osa oli pikkuhyviä ja muutama hyväkin oli joukkoon osunut. Filateliapuolellakin oli myytävää, mutta ei mitään järisyttävää – se mikä kuitenkin jäi mieleen oli, että myymättä filateliapuolella jäi vain kaksi kohdetta noin kahdesta kymmenestä, mikä on M30 osalta hyvä saavutus.

*Loistoleimatut tekivät kauppansa. Kallein oli 2½mk sininen, joka ylsi lähes kuuteen kymppiin. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

M30 merkkien hammastamattomat esittelyarkin parit 50p virheän ja 1,25mk keltaisen merkin arkeista myytiin n. 25 eurolla. Vastaavat 1½mk punaisesta ja 2mk violetista samaan hintaan. M30 20p vihreän leijonamerkin nappiloisto teki kauppansa 30 euron pohjalla ja 2½mk sininen loistoleimattu leijonamerkki myytiin melkein kuudella kympillä. 4mk oliivi leijona jäi alle 15 euron. Loistot vaikuttavat kelpaavan. Hyvällä siirtymällä oleva 2,75mk leijonamerkki myytiin alle kahden kympin – merkin siirtymä on näyttävä, vastaava 1½ violetilla meni sekin alle 20 eurolla. Sanoisin, että 2,75mk kohde oli kevyesti kokoelmakelpoinen.

Postihistoriapuolella myytiin kotimaisia kohteita jonkin verran. Rullamerkki paikalliskuorella vaihtoi omistajaa parin kympin pohjalla, ei siis paha ollenkaan. Rullamerkkien singlet eivät sittenkään ole helppoja! Kenttäpostipaketti alennetulla taksalla ennen punaisen KP-lipukkeen julkaisemista meni kaupaksi alle kolmella kympillä ja nousi 25 euron pohjistaan hiukan. Maarianhaminasta laivaleimalla leimattu kirje ei 20 eurolla löytänyt uutta kotia.

Pohjoismaihin ei ollut mitään erikoista, mutta Suomen ja Saksan välisen sopimustaksainen kirjattu lentokirje vuodelta 1943 myytiin 25 eurolla ja 3½mk/2,75mk päällepainamamerkin singlellä lähetetty kuori Saksaan viidellä kympillä. Kyseisellä merkillä on kyse hiukan paremmasta M30 kohteesta, mutta ei kirjattu lentokuorikaan huono ole. Sopimustaksainen lentopostikortti hyvällä 4mk Postitalo-merkin singlellä myytiin 51 eurolla – tämäkin on hyvä kohde.

*Mielenkiintoinen, mutta väärätaksainen kirje Vichyn Ranskaan vuodelta 1942. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokau*

Erikoistaksainen kohdeselosteesta huolimatta sitä vastoin ei ollut Ranskaan marraskuussa 1942 lähetetty lentokirje. Kyseinen näyttävän näköinen Suomessa ja Saksassa sensuroitu Vichyn alueelle kulkenut Niinisalosta KP osoitteesta lähetetty kirje oli ajanjaksoltaan kiinnostava, on kuitenkin muistettava, että vaikka Ranska oli osittain Saksan miehittämä ei sinne ollut voimassa Saksan kanssa solmitun sopimuksen mukainen taksa. Tämä tarkoittaa sitä, että marraskuussa 1942 oikea taksa oli kirjeen osalta 4½mk ja lentolisän osalta 4mk, eli yhteensä 8½mk – kirjeelle oli kuitenkin laitettu vain kaksi 2,75mk violettia merkkiä, eli yhteensä 5½mk. Kirje joka tapauksessa myytiin 35 euron pohjahinnallaan.

Eurooppaan lähetettyä postia oli myytävänä paljon, mukana myös mielenkiintoisia kohteita. Mainittakoon mm. Unkariin vuonna 1938 lähetetty kirjattu pikalentokirje, joka myytiin vain hiukan yli 12 eurolla. Saksaan 1940 lähetetty pikalentokirje myytiin kahdella kympillä ja Italiaan 1943 ennen Euroopan Posti- ja Pikatiedotusliiton sopimuksen alkua lähetetty sodan aikainen lentokirje nousi aina 55 euroon saakka. Maltalle mennyt postikortti ja Kyprokselle lähetetty painotuote, jonka limitiksi oli uskaliaasti laitettu sata euroa, jäivät myymättä.

Harvinainen sodan aikainen lentopostikortti Kanadaan. Helsinki 23.5.1940 – 2kpl M30 4mk Postitalo ja 2mk punaisella ehiökortilla – yhteensä 10mk. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.11.1936-30.9.1942) 2,00mk + postikortin lentolisä Kanadaan lentäen Atlantin yli (25.7.1939 – 23.1.1941) 8,00mk = 10,00mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.

Huutokaupan mielenkiintoisiin kohteisiin kuului Kanadaan 1940 toukokuussa lähetetty lentopostikortti, joka oli Suomen sensuurin tarkastama ja siihen oli Ruotsissa leimattu ”By air over the Atlantic and from New York” leimaus. Kortin takana oli Tukholman lentokentän leima. Kyseessä on mielenkiintoinen kortti siksi, että Saksa ja Englanti siirtomaineen olivat jo sodassa ja siksi posti Kanadaan ei kulkenut Saksan läpi. Käytetty reitti lienee ollut Ruotsin postinkin käyttämä reitti Tukholmasta Baltian kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin Välimerelle Italiaan, josta laivalla yli Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Lentona vielä eteenpäin Pohjois-Amerikassa. Mutta, mutta, mutta… ne jotka tietävät vieläkin enemmän tietävät sen, että Italian kautta reitti meni jossain vaiheessa kiinni – viimeistään 10.6.1940, kun Italia liittyi akseliin ja lopetti postin välittämisen Kansainyhteisön maihin. Missä kohtaa tämä reitti meni täysin poikki onkin sitten hiukan kimurantimpi kysymys – ja siihen vastaus kertoo, mistä päivästä lähtien postit ohjattiin kulkemaan Petsamon kautta.

Mutta kortti on takuuvarmasti käynyt Tukholmassa ja ollut siellä 24.5.1940 – kun sille on lisäksi lyöty leima eteenpäin lentoreitistä (jos kohta yli Atlantin ei taideta olla lennetty) , taitaa olla niin, että se on kulkenut lentoreitin 1640 kautta Tukholmasta Rigan kautta Moskovaan ja sieltä eteenpäin junalla. Silti… varmaksi en uskalla sanoa… Kortista tekee mielenkiintoisen ja erinomaisen taksansa puolesta se, että tämä jatkolentokin oli maksettu – asia mikä ei olekaan niin tavallista. Parasta tässä oli silti se, että kortti oli mennyt Kanadaan tuota hyvää reittiä pitkin. Tämäkään asia ei ollut huutajille tuntematon, sillä korttia huudeltiin hartaasti – 30 euron lähtöhinnasta sen hinta nousi aina yli kahteensataan euroon. Eli oli halua ja tietoa kohteen hyvyydestä. Omat kämmeneni hikoilivat jo sivusta seuraamisesta!

Muitakin kiinnostavia kaukomaiden kohteita oli myytävänä – kitani loksahti auki, kun 2. painoluokan kirje Etelä-Afrikkaan vuoden 1939 joulukuulta, jossa oli Etelä-Afrikan sensuurit ei mennyt kaupaksi 20 euron lähtöhinnalla huutokaupan aikana. Tätä kirjoitettaessa kohde on myyty. Kyseessä on kuitenkin sota-aikainen lähetys ja toisen painoluokan kirjeet ovat aina parempia kuin ensimmäisen – kohdemaana Etelä-Afrikka ei ole se kaikkein huonoin. Mutta kun ei mene, niin ei mene!

Latikolliset tä*ynnä pakettikortti-ihanaa. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

Jos ei Etelä-Afrikan posti kiinnostanut, niin pakettikortit kiinnostivat senkin edestä. Myytävänä oli kaksi hyvän näköistä ja isoa erää pakettikortteja – lupaus laatikoista oli selosteiden mukaan hulppeat 1500-2000 kappaletta per loota. Tihrustamalla kohdekuvia sain ymmärrettyä, että ainakin joitakin kenttäpostipakettikortteja näyttäisi olevan myytävänä ja varmasti niiden lisäksi aika paljon kaikenlaista muuta. Toivottavasti laatikoissa on jotakin, sillä niistä villiinnyttiin aikamoiseen huutoakrobatiaan – toinen laatikko myytiin hintaan 456 euroa ja toinen nousi aina 495 euroon saakka. Nämä olivat kalleimmat myydyt M30 kohteet tämänkertaisessa HTO huutokaupassa.

*Mustesensuroitu ehiöpostikortti 14.4.1940 ??? Kotkaan. Taksa: Postikortti kotimassa (1.12.1931-16.6.1940) 1,25mk. Oikeudet kuviin omistaa HTO huutokaupat.*

Asia ei kuitenkaan lopu tähän, sillä ehiökohteiden joukossa oli mielenkiintoista M30 tavaraa myytävänä. Nostan niistä vain yhden esiin, eli mielenkiintoisen Sensuurin käsittelemän 1,25mk keltaisen ehiökortin vuoden 1940 huhtikuulta. Kortista oli lähetyspaikkakunta mustattu niin leimasta kuin itse kortin tekstistäkin paikkakunnan nimi (jonne kirjoittaja on lähdössä). Tällaiset mustesensuroidut kohteet eivät ole yleisiä ja 20 euron pohjahinnalla ne ovat suorastaan pakko-ostoksia.

Kaiken kaikkiaan tästä HTO huutokaupasta jäi hyvä maku suuhun, ajatellen siis M30 tilannetta – tavaraa oli myytävänä ja se meni kohtalaisen hyvin kaupaksi. Myymättäkin jäi tavaraa, ihan kivojakin kohteita, mutta joka tapauksessa kuva ei ole ”ankea”. Ensi viikolla katsotaan mitä SP-lehden huutokaupassa tapahtuu.

Filateliapalvelun 100. ja HTO:n 36. huutokauppa 12/2016

9 joulukuun, 2016 By Mikael Collan

Jälleen on ollut tavaraa myynnissä, tässä postissa raportoin paristakin huutokaupasta. Vaikuttaa siltä, että Philabid-alustan käyttö on ”kiihdyttänyt” huutokauppakenttää ja ainakin itsestäni tuntuu, että lähes jatkuvasti on joku huutokauppa päättymässä. Tämä on mielestäni positiivista, sillä se tarkoittaa, että tavaraa on myynnissä hyvin helposti lähestyttävissä paikoissa. Toisaalta tämä muutos Internet-pohjaisiin huutokauppoihin on tarkoittanut sitä, että painettujen luettelojen aika on lopussa ja tämä aiheuttaa kustannuspaineita myös filateelisille julkaisuille, kuten Liiton Filatelisti-lehdelle. Itse en jää painettuja luetteloja kaipaamaan, sillä nettipohjaiset huutokaupat ja niissä näkyvät luettelot ovat parempia kuin painetut. Huutokauppakohteiden ”fyysisen” läpikäymisen tarvetta eivät nettihuutokaupatkaan ole kuitenkaan lopettaneet – kalliimpia kohteita ja eriä on mielestäni ”vähän pakko” mennä katsomaan, muuten niistä en uskalla juurikaan huutaa. Mutta, se näistä aforismeista tekniikkaan liittyen…

Turussa päämajaansa pitävä Suomen Filateliapalvelu järjesti sadannen huutokauppansa joulukuun alussa, sadan pidetyn huutokaupan virstanpylväs on hieno merkki pitkäaikaisesta toiminnasta, onnittelut yhtiölle tästä. Tuskin merkkipaalun kunniaksi, mutta kumminkin, mukana oli tällä kertaa pieni, mutta kohtalaisen hyvä kattaus M30 kohteita niin filatelia kuin postihistoriapuolellakin.

Yllä: Huomattava 50p/40p vihreän merkin lisäpainaman siirtymä. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Filateliapuolella oli myytävänä hammastamattomia M30 merkkejä, yksi 50p vihreän merkin pari ja toisessa kohteessa 5mk violetti ja 6mk punainen yksittäinen merkki. Oman näkemykseni on, että hammastamattomia pitäisi aina myydä pareissa tai isommissa ryhmissä – yksittäisten merkkien kohdalla nimittäin ”idea” hammastuksen puutteesta ei mielestäni tule riittävän hyvin esiin. Toki myyjä saa arkista tällöin vähintään kaksinkertaisen määrän kohteita, mutta se ei ostajaa juurikaan lämmitä. 50p vihreän parin myyntihinta kohosi kympin limitistä 44 euroon ja harvinaisemmat hammastamattomat merkit, mutta yksittäiskappaleina myytiin hintaan 34,10 euroa. Automaattimerkkien ”rimpsut” menivät kaupaksi 15 eurolla ja 50p keltaisen automaattimerkin pari paperijatkoksella ja numerolla kympillä.

Kuvioleimalla (Lahti 102) leimattu 1mk oranssi M30 leijona myytiin parilla kympillä. Tämä kohde on mielestäni ollut aiemminkin myynnissä viimeisten parin vuoden aikana. Lisäpainaman siirtymiä oli myynnissä kaksin kappalein 50p/40p vihreästä merkistä – leimaamaton huomattavasti siirtynyt painama myytiin 12,10 eurolla ja leimattu II ladelman vastaava jäi myymättä kympin limitillä. Huomattava lisäpainaman siirtymä 1,25mk/50p II ladelman keltaisesta merkistä nousi aina hintaan 37 euroa. Mielestäni nämä huomattavat siirtymät olivat filateliapuolen parhaat kohteet tällä kertaa.

Yllä: Tämä loistoleimainen 2½mk sininen maksoi yli 170€. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tämän huutokaupan ylilyönti oli 2½mk sinisen M30 leijonamerkin loistoleimattu merkki, jonka hinta nousi viiden euron limitistä aina hintaan 170,50 euroa. En tätä nousua pysty mitenkään selittämään. Voin vain todeta, että tuntemattomat ovat filatelian tiet.

Yllä: Kahden paketin lähettämiseen käytetty pakettikortti, ns. monipakettilähetys. Lähetetty Puumalasta 20.2.1935 Kuusankoskelle. M30 10mk Saimaa ja 2kpl 2mk violetti leijona, yhteensä 14mk. Taksa: Kahden paketin 14,00mk taksa (1.7.1924 – 31.8.1942) muodostuu joko yhdestä I painoluokan (5,00mk) ja yhdestä III (9,00mk) painoluokan tai kahdesta II (7,00mk) painoluokan paketista. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Postihistoriapuolella oli myytävänä muutama vähän parempikin kohde, sanoisin kokoelmakelpoinen. Kotimaassa kulkeneista kohteista mielenkiintoinen oli kahden paketin lähettämisessä käytetty pakettikortti. Tällaiset monipakettilähetysten kortit eivät ole tavallisia ja yllätyin, kun myyntihinta ei noussut limitistä ylöspäin – ehkä pakettikorttien / pakettitaksojen keräily ei ole sitä kaikkein ”seksikkäintä” postihistoriaa, mutta kohteena tämä oli kuitenkin aika mielenkiintoinen, eikä vastaavia joka päivä vastaan tule. Kotimaan lentokirje vuodelta 1945 nousi hintaan 32 euroa.

Pohjoismaihin lähetettyjen kohteiden joukossa oli useita mielenkiintoisia kohteita. Myytävänä oli mm. kaksi lentokuorta Ruotsiin vuosilta 1945 ja 1946, siis valvontakomission asettaman lentokiellon aikaan. Lentokielto ei kuitenkaan ollut ehdoton, sillä valvontakomissio salli joitakin ns. koelentoja Suomeen ja Suomesta. Näillä on luultavasti kulkenut postia. Asiaa valotetaan mm. uudessa Keturin ja Pokelan lentopostia käsittelevässä kirjassa ja lentokiellon aikaiset lennot on ko. kirjassa myös listattu. Kummassakin kohteessa on postin käyttämä lentoleima (Huom! Ei siis lipuke), jota arvellaan käytetyn nimen omaan koelennoilla kulkeneissa lähetyksissä. Päivämäärät eivät aivan kuitenkaan stemmaa näiden lentojen kanssa, joten itse en uskaltanut lähteä ”hippasille” näiden kohteiden kanssa. Hinnat asettuivat 23 euroon ja toinen kohde jäi myymättä. Näiden kulkeneiden lentokiellon aikaisten kohteiden mielenkiintoisuus on selkeästi mennyt suurelta osalta lentopostikeräilijöitämme ohi, kun kauppa ei lainkaan käynyt ja hinnat pysyivät ”pohjissa”.

Yllä: Kirjattu postiennakkopostikortti 31.8.1937 Helsingistä Tukholmaan Ruotsiin, M30 merkkejä yhteensä 8,75 markan edestä. Osa merkeistä leimattu Tukholmassa 18.9.1937. Postiennakkomäärä 82,75kr. Taksa: Postikortti Pohjoismaihin (1.12.1931-15.6.1940) 1,25mk + kirjaaminen Pohjoismaihin ja kotimaassa (1.12.1931-31.8.1942) 2,00mk + postiennakko 51-500mk Pohjoismaihin (1.1.1935 – 30.6.1945) 5,50mk, yhteensä 8,75mk. Harvinainen. Oikeudet kuviin omistaa Suomen Filateliapalvelu Oy.

Tanskaan sodan aikana vuonna 1942 kulkenut painotuote lehtikääre, jolla oli harvinainen Tanskalainen tulli-sensuurileimaus myytiin hintaan 33 euroa. Kohteella oli myös Ak Saksalainen sensuuri Kööpenhaminassa ja se oli 1mk oranssin merkin singlekohde. Jos kohde olisi ollut himpun verran pienempikokoinen olisi ollut tästä innoissani. Hieno kohde joka tapauksessa. Paras Pohjoismaihin kulkenut kohde tässä huutokaupassa oli mielestäni kohdenumerolla 2444 myynnissä ollut kirjattu postiennakkopostikortti Ruotsiin. Kyseessä oli (valtion) obligaatiolainarahaston Ruotsiin lähettämä obligaatiolainan maksukuitti. Obligaatio oli tarkoitus maksaa postiennakolla ja kortti olisi jäänyt maksusta kuitiksi ostajalle. Kyseinen vastaanottaja on ilmoituksestaan ostaa obligaatiolainaa huolimatta tullut toisiin ajatuksiin ja jättänyt lunastamatta obligaatiolainan ja näin se on palautettu Suomeen. Vastaavia kohteita tunnetaan kulkeneina ja palautuneina Tanskasta. Tällaiset postiennakkopostikortit eivät ole yleisiä. Kun pohditaan kortin taksaa huomataan, että uusi postitaksakirja hyvine tietoineen tulee asiassa suureksi avuksi – taksa ei jää epäselväksi ja saadaan myös lisätietoa liittyen eri Pohjoismaihin liittyviin detaljeihin. Kohteen hinta päätyi 89.10 euroon, kokoelmalaatuisesta kohteesta mielestäni hyväksyttävä hinta ja näin tämäkin kohde tullaan näkemään Tampereella toukokuussa…

Myynnissä oli yksi ns. Saksan erikoistaksainen lähetys – tällä kertaa kirjattu kirje. Tälle hintaa saatiin 20 euroa. Sveitsiin kulkenut pakettikortti myytiin 25 eurolla ja Englantiin lähetetty kirjattu lentokirje M30 30mk linja-auto merkin singlellä jäi yllättäen myymättä 10 euron lähtöhinnalla. Turkkiin lähetetty lentopostikortti 20mk sinisellä singlellä nousi kympin lähdöstä aina 28 euroon. Turkki on kohtalainen kohdemaa ja kohde on ns. ”ok” kohde 20mk siniselle merkille. Euroopan ulkopuolelle lähetettyjä lähetyksiä oli M30 postihistoria osastossa myytävänä tasan yksi kappale. Kysymyksessä oli Johannesburgiin Etelä-Afrikkaan 1936 lähetetty kohdemaassa lunastettu lentokirje. Muuten kiinnostavasta kohteesta minulle epäkiinnostavan teki se, että mukana oli yksi juhlamerkki. Kyseinen kohde oli hyvä esimerkki Afrikan varhaisilla postilentoreiteillä kulkeneesta kirjeestä ja sopii varmasti hyvin lentopostikokoelmaan.

Myytävänä oli lisäksi muutamia eriä, joissa oli M30 kohteita – katsoin nämä läpi Turussa, mutta en inspiroitunut. Ehiökorttien osastossa oli myytävänä nippu M30 ehiökortteja, joiden joukossa oli muutama kiinnostava – ongelmana oli, että lähtöhinta oli valmiiksi asetettu siihen mitä nipusta olisin maksimissaan voinut maksaa huutorahoineen. Kohteiden osalta nippu oli ehkäpä 50€ lähtöhintansa arvoinen, mutta kun olen tässä M30 ehiöiden hintaa seuraillut, niin olen huomannut, että jos kohta M30 merkkien postihistorian hinnat ovat alhaalla, niin ehiöiden osalta hinnat ovat vieläkin alempana.

Yllä: Loistoleimattu 1mk oranssi automaattimerkki. Myyntihinta yli 95 euroa. Takana numerointi, mikä ”parantaa” kohdetta.

HTO:n 36. huutokauppa päättyi 8.12. Tällä kertaa M30 osastoilla ei ollut varsinaisesti mitään erityisen merkittävää kohdetta, joka olisi nostanut ainakaan allekirjoittaneen verenpainetta. Muutama kohde oli kuitenkin mielenkiintoisen näköinen, vaikka sitten osoittautuikin vähän vähemmän jännäksi. Filateliapuolella oli myytävänä useita lävisteitä, joista suurin osa jäi myymättä, myös loistoleimaisia oli myynnissä ja ne menivät kaupaksi vaihtelevalla menestyksellä. Loistoleimattu 1mk oranssi rullamerkki myytiin hinnalla yli 95 euroa. Myytävänä oli yksi vuoden 1931 päällepainamamerkkien kokoelmasivu, jolla oli hyvin esitelty kyseiset merkit. Tämä sivu myytiin yli 85 eurolla. Joku sai tämän ”asian kuntoon” mielestäni kohtalaisen edullisesti, sillä merkeistä oli yksittäiskappaleiden lisäksi myös nelilöt mukana. Mielestäni ihan hyvän näköinen 2mk punaisen merkin arkkitarttuma vaihtoi omistajaa kympillä. Muutama laskos myytiin suurin piirtein limiteillä. Tällä kertaa ei mielestäni ollut myynnissä mitään ihmeitä filateliapuolella.

Postihistoriapuolella kohteita oli myytävänä kohtalaisen runsaasti. Kotimaan lentopostikortti vuodelta 1952 meni kaupaksi parilla kympillä ja vakuutettu kullan kuljetuksessa käytetty pakettikortti myytiin viidellä kympillä. Pakettikortilla oli merkkejä kokonaisten 2885 markan edestä, vakuutusarvo oli ollut n. 1,4 miljoonaa markkaa. Pohjoismaihin kulkenutta postiakin oli myytävänä, näistä mielestäni paras oli hieno Tanskaan 4.7.1945 lähetetty 5mk Olavinlinna singlellä varustettu kirje, joka oli Tanskassa sensuroitu ja takaisin lähetetty. Tämän kuoren hinta oli 60 euroa, mutta sillä se ei mennyt kaupaksi. Nämä 5mk taksaiset lähetykset vuoden 1945 heinä-elokuussa ovat kohtalaisen vaikeita muihin maihin kuin Ruotsiin, puhumattakaan Pohjoismaiden ulkopuolelle menneistä lähetyksistä.

Yllä: Tammisaaresta 4.7.1945 Krussaan Tanskaan lähetetty kirje, 5mk Olavinlinna single. Taksa: Kirje (-20g) Pohjoismaihin (1.7.1945 – 15.1.1946 ) 5,00mk. 6,5kk taksa, kohtalaisen vaikea.

Turusta 22.12.1942 Saksaan lähetetty painotuote postikortti 1mk oranssilla singlellä myytiin hintaan yli 50 euroa. Kortti oli siisti ja hyväleimainen. Suomen ja Saksan sensuuritkin asianmukaisesti leimattuna. Nämä sodan aikaiset painotuotteet ovat hyviä kohteita, 1mk taksa on vaikea. Oranssilla merkillä näitä tunnetaan jonkin verran, mutta vihreällä 1mk merkillä hyvinkin vähän. Hinta asettui mielestäni sille tasolle, kuin kohteelta saattoi odottaakin. Jonkinlainen yllätys minulle oli Petsamosta 23.8.1941 Saksaan lähetetyn postikortin myyntihinta yli 45 euroa. Kortti oli siisti ja sille oli leimattu yksi 2mk punainen M30 merkki. Leima oli siisti, mutta silti hinta oli mielestäni kova – lieneekö Petsamo-asia ollut kiinnostuksen kohteena. Erikoistaksainen 2,75mk violetti single kirje myytiin hintaan 30 euroa, kirje oli isokokoinen, silti ihan hyvä kohde.

Englantiin lähetetty Englannissa ja Suomessa sensuroitu kirjattu kirje vuodelta 1939 myytiin yli 34 eurolla, kirjeellä oli Englantilaisille tyypillinen sininen ristaus, joka tarkoittaa kirjattua kirjettä. Toinen Englantiin lähetetty kirje, nimittäin 2,5kk taksa-aikainen sodan jälkeen lähetetty lentokirje ei mennyt kaupaksi 30 euron lähtöhinnalla.

Yllä: Loviisasta 27.12.1949 Zaandamiin, Hollantiin lähetetty painotuote. 8mk violetti M30 single. Taksa: Painotuote (-50g) ulkomaille (1.11.1949 – 31.12.1951) 8,00mk. Single lähetys ennen taksalle tarkoitetun 8mk virheän merkin ilmestymistä.

Hollantiin 8mk violetilla merkillä lähetetty painotuote myytiin lähtöhinnallaan 15 euroa. Tämän kohteen kohdalla oli kysymys eräänlaisesta kommervenkistä, nimittäin painotuotteille tarkoitettu 8mk vihreä merkki ilmestyi vasta 9.1.1950 ja näin ollen 8mk violetti oli ainoa taksalle yksin sopiva M30 merkki. Taksahan alkoi 1.11.1949 ja tämä ”väliaika” siis kesti hieman kolmatta kuukautta. Ihan hauska pikku-kiva kohde siis.

Yllä: Huutokaupan keuliva mopo. Turusta 29.3.1947 Japaniin lähetetty palautettu postikortti. Paljon leimoja ja japanilainen lipuke. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1947 – 30.6.1948) 7,00mk. Yksi merkki irronnut! Myyntihinta yli 160 euroa.

Tämän huutokaupan överit tehtiin 1947 Japaniin lähetetyn postikortin huutokilpailun yhteydessä. Tämä kiinnostavan näköinen, japanilaisin merkinnöin ja lipukkein varustettu kohde on kieltämättä ulkokuoreltaan aika jännittävä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kortille laitetut kaksi 2½mk vihreää merkkiä eivät viiden markan kokonaisarvollaan riitä tarvittavan taksan täyttymiseen. Tuona aikana taksan nimittäin ulkomaan postikortille oli 7mk. Se, joka kävi katsomassa kohdetta liikkeessä näki, että siltä oli selvästi irronnut yksi merkki – arvatenkin arvoltaan 2mk. Tiukan ja pitkään venyneen huutokilpailun päätös saavutettiin yli 161 euron kohdalla – hinta, mikä saa minut väkisinkin pohtimaan, että kannattaisi investoida se noin 40 euroa, jonka uusi taksakirja postikuluineen maksaa, niin selviäisi huomattavasti edullisemmin. Kuten tässäkin blogissa on useita kertoja todettu: Tarkkana kuin porkkana!

Muitakin kauas menneitä kohteita oli myytävänä, mm. kauas asti laivan perään lähetetty kirje, joka oli lähetetty Helsingissä syyskuussa 1939 laivayhtiön konttoriin käyttämällä 3½mk sinistä M30 leijonamerkkiä ilmeisesti tietäen, että laiva on jo seilannut ja siksi laittaen kuorelle valmiiksi ulkomaantaksan verran postimaksua. Laivayhtiö onkin lähettänyt kirjeen edelleen laivan perässä New Yorkiin, Yhdysvaltoihin, josta se on matkannut laivan perässä Louisburgiin, Nova Scotiaan (N.S.) Kanadaan. Kanadassa kuori on sensuroitu ja sille on laitettu sensurointiliuska (C. 55). Laiva on kuitenkin jo seilannut eteenpäin, kun kuori on saapunut ja se on palautetu Helsinkiin. Tällaisista kohteista pitäisi AINA olla näkyvissä myös taustapuoli. Kohdeselosteessa kerrottiin kuoren palautuneen Suomeen 25.2.1940. Kuori myytiin noin kolmen kympin hintaan. Ihan kiinnostava tarinahan siihen liittyikin.

Yllä: Sidorowin Helsingistä 2.12.1930 Intiaan lähettämä, kuitenkin varmasti kulkenut, 1:20mk ehiökortti. Lähetetty takaisin, useita Intialaisia leimoja. Taksa: Postikortti ulkomaille (1.1.1922-30.11.1931) 1,20mk. Sidorow on tunnettu filatelisti, jolta tunnetaan jos jonkinmoisia lähetyksiä ympäri maailmaa. Ollaan varovaisina näiden kanssa.

Ehiöosastolla myytävänä oli mm. Unkariin Vesannolta 1943 lähetetty ehiökortti, jolle oli jostain syystä Turussa laitettu 1mk lisämerkki ja yritetty postittaa se lentona, vaikka lentolisä Unkariin oli kansainvälinen postikortin lentolisä 4mk (ja 1mk ei ollut lentolisä tuona aikana mihinkään) myytiin. Kyseessä siis selkeästi väärätaksainen kohde, joka kuitenkin myytiin 60 euron hintaan. Toinen ehiöosaston kiinnostava kohde oli Helsingistä 1930 Intiaan lähetetty 1:20mk punainen ehiökortti – lähettäjänä G. Sidorow, tunnettu filatelisti. Sidorowin postia tunnetaan paljon ja on ilmeistä, että herra on lähettänyt myös tarkoituksella lähetyksiä kaukomaihin osoitteisiin tai ihmisille, joita ei ole ollut olemassakaan, jotta kyseiset postitteet tulisivat hänelle paluupostissa. Tällainen filunkipeli ei kaikissa tapauksissa pilaa kohteita, mutta asettaa ne kuitenkin huonoon valoon. Erityisesti kohteet, joissa ei ole mitään kohdemaan leimoja ovat hyvinkin suuren epäilyksen alaisia – tässä myytävänä olleessa Intiaan menneessä kohteessa on sentään leimoja vaikka muille jakaa, vaikka se muuten onkin ”ehtaa Sidorowia”.

Yllä: Heikkolaatuinen Zeppelin väärenne – leimasta näkee selvästi, että väärentäjän painomenetelmä on ollut ala-arvoinen ja leima on vääränlainen. Taustamerkki on väärä…

Lopuksi vielä manaamista: Kyllä minä taas niin paljon mieleni pahoitin, kun katsoin Systeemi.net:issä myynnissä olevaa aivan selvää Zeppelin 1830 väärennettä. Kohde on mukamas pari, jossa alemmassa merkissä on väärinpainama 1830 ja yllä 1930. Väärennös on tökerö – taustamerkin väri on selkeästi väärä – lienee painettu kokonaan pohjamerkkikin väärenteenä tai painettu lisäpainamat ja leima ”väärän värisen” 10mk Saimaa merkin päälle. Painatus lienee tehty printterillä tai jonkinlaisella mulla huonolaatuisella painomenetelmällä, koska rasteri näkyy selvästi esimerkiksi postileimassa, joka sekin on vääränlainen. Tästä on joku jo kiekaissut yli 130 euroa ja huutoja on yhteensä tässä kohtaa jo yli 20. Voi voi voi… järki käteen! Tällaisen väärenteen ”arvo” on viihteellinen ja rahallisesti esimerkiksi 5 euroa on vielä maksimi, koska sen verran voi maksaa siitä, että saa kavereita huvittaa.