Helmikuinen päivä taittuu iltaan ja kansainvälisen nettihuutokaupan tunnelma tiivistyy – myytävänä on mielenkiintoinen lentopostikohde vuodelta 1939 Jaavalle, nykyiseen Indonesiaan, silloiseen Hollannin Intiaan. Pelimerkit on laskettu ja vähäisiksi todettu, silti toivon kipinä elää keräilijän rinnassa – ehkäpä tällä kertaa onnistaa ja mielenkiintoinen kohde siirtyy osaksi juurikin omaa kokoelmaa.
Kohde on siis Jaavalle 30-luvun lopussa lentopostissa lähetetty kirje, jolle on maksettu kolme lentolisää ja jonka takana on Ruotsin kauttakulku-lentoleima sekä Saksalainen rautatieleima. Saksalainen leima kertoo siitä, että kohde on matkannut eteenpäin ilmeisesti Lufthansan reitillä. Lähettäjänä on Yhdysvaltain konsulaatti Helsingissä. Kyseessä on selvästi ns. parempi kohdemaa ja kaiken kaikkiaan on todettava, että posti kaukomaihin 30-luvulla on tyypillisesti kohtalaisen vaikeata löytää.
Tämä asia oli selvillä useammalle kuin yhdelle keräilijälle, sillä jo kauan ennen kuin ”kello löi” oli kohteesta tehty useita huutoja – kuten tavallista juuri ennen huutokaupan päättymistä tunnelma tiivistyi ja viimeisten viiden sekunnin aikana kohteen hinta nousi 58,50 dollarista ensin $66:n, sitten $88:n ja lopulta 103 taalaan. Postikuluineen kohteen hinta nousi noin 90 euron kieppeille – lähtöhinta oli $2,99 eli kyseessä oli yli kolmekymmentäkertainen nousu. En usko myyjän vuodattaneen kyyneleitä.
Samalla myyjällä oli lähes samaan aikaan päättyvä toinenkin huutokauppa, joka ei kuitenkaan herättänyt yhtä suurta kiinnostusta, vaikka kohde ei ollut huono sekään. Kyseessä oli nimittäin painavampi lentokirje Yhdysvaltoihin vuodelta 1955.
Painava lentokirje oli lähetetty Helsingistä ja leimattu 26.8.1955 Interparlamentaarisen kongressin leimalla, joka oli käytössä Helsingissä tuolloin. Lähettäjä oli valokuvaaja Esa Hilli ja kukaties isokokoinen kuori oli kuljettanut juurikin kyseiseen kongressiin liittyviä valokuvia Washington D.C.:aan Yhdysvaltoihin, mihin se oli osoitettu. Painava kirje on kevyttä parempi ja 5. painoluokan ollessa kyseessä on painoa ollut sen verran runsaasti, että kirje on ”epätavallisen” painava. Hintaakin oli kertynyt hyvän matkaa yli kahden ja puolensadan markan, mikä tarkoittaa, että valokuvaaja Hilli ei ole turhaan kirjettä postitellut, vaan epäilemättä kyse on juurikin ollut kuvatoimituksesta amerikkalaiselle tilaajalle.
Tämä kirje myytiin alle kymmenellä taalalla postikuluineen, tasan ei käy onnen lahjat kohteiden kesken – on tietysti todettava, että Jaavalle lentänyt kirje oli huomattavasti parempi kohde, mutta lentopostikokoelmiin kuuluuvat myös korkeamman painoluokan lähetykset – niiden puuttuminen on ollut hyvienkin lentopostikokoelmien Akilleen kantapää. Voi olla, että ”juhlaleimaus” tuntui teennäiseltä – oma näkemykseni on, että kyseessä ei ole lähetys, joka leiman takia on lähetetty, nimittäin pelkän leiman takia olisi voinut USAan lähettää ensimmäisen painoluokan kirjeen yhdellä lentolisällä paljon paljon halvemmalla. Joka tapauksessa, mielenkiintoinen iltapuhde seurata huutokauppoja netissä, vaikka tärkein tapahtuukin sen viimeisen minuutin aikana – toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että aikaa näihin ei saa tuhraantumaan.
